Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Paroni von Münchausen’

Mesikämmen on seurannut pitkään Leon Kosmos-nimellä esiintyvän henkilön kirjoituksia tämän Lemurian Kosminen Muna-blogissa. Kosmoksen tekstit ovat ruokottomuudessaan enimmäkseen kosmisen levottomia ja huvittavia, pesten siinä sarjassa mennen tullen vaikka Jussi Parviaisen kohutut blogitekstit, mutta joiltain osin Mesikämmenen arvomaailmasta käsin Kosmoksen jutut ovat myös hyvinkin vastenmielisiä. Vaikka Kosmoksen teksti on sen verran lennokasta, että sitä ei voi aivan kokonaan tosissaan ottaa, niin pistää kuitenkin miettimään, missä määrin teksteissä on totuuden siementä. Meitä kun on todella moneksi. Leon Kosmoksesta Mesikämmenelle tulee mieleen omalaatuinen kudelma Ranskan muukalaislegioonan sotilasta, Pekka Siitointa, G.G. Allenia, paroni von Münhausenia ja Markiisi de Sadea.

Seuraavan haastattelun tekemisen järkevyyttä tuli karhunpesässä pohdittua muutamaan kertaan, mutta lopulta sähköposti kiikutti herra Kosmokselle tukun kysymyksiä. Vastaukset ilmestyivät sähköpostilaatikkoon vajaan viikon sisään. Osa haastattelun vastauksista oli niin härskejä tai yleisesti törkeitä, että Mesikämmen katsoi viisaimmaksi ensimmäisen kerran koskaan sensuroida haastattelemaltaan henkilöltä saamiaan vastauksia. Vielä vastausten pienen editoimisen jälkeenkin haastattelun julkaisun järkevyyttä tuli mietittyä. Yleisenä disclaimerina tässä vielä alleviivattakoon, että Mesikämmenen blogi irtisanoutuu monista Leon Kosmoksen näkemyksistä. Mikäli lukija ei halua lukea monin tavoin vallitsevien hyvien tapojen ja arvojen vastaisista näkemyksistä, hänen kannattaa lopettaa tämän tekstin lukeminen tähän. Tästä eteenpäin lukeminen tapahtuu lukijan omalla vastuulla.

Mesikämmenen blogi on julkaissut seuraavan haastattelun kutakuinkin siinä samassa hengessä, kuin missä antropologi Mary Douglasia kiinnosti puhtauden ja vaaran käsitteet – kulttuurisesti meillä on tietynlainen käsitys siitä mikä on puhdasta, likaista, turvallista, vaarallista, sopivaa, epäsopivaa, jne. Kulttuuriset raja-ilmiöt ovat hyvin mielenkiintoisia juuri siksi, että ne kertovat paljon siitä, miten me määrittelemme todellisuuttamme. Miettimällä näiden määrittelyjen perusteita voi oivaltaa paljon niin vallitsevasta kulttuurista kuin itsestäänkin. Oli Leon Kosmosken hahmo ja jutut sitten totta tai fiktiota, niin reaktiomme niihin ovat miettimisen arvoisia.

Lusiferin soldaatti Leon Kosmos puhuu!

Kuka olet ja mitä teet? Kerro jotain myös taustastasi. Sinulla on omien sanojesi mukaan palkkasotilaan taustaa, missä olet palkkasotilaana toiminut?

Minä olen Leon Kosmos. Olen alfauros, Lusiferin soldaatti, sadomaagikko, hengentieteiden kenttätutkija, vapaamuurari, yksityisyrittäjä, huoripukki, viinamäen mies, kansallissosialisti, sovinisti, rasisti ja reservin upseeri. Olen neljännen polven raisiolainen. Olen koko ikäni tutkinut ja harjoittanut okkultismia ja hengentieteitä. Nuorempana toimin palkkasotilaana pääasiassa Afrikan mantereella, Rhodesiassa ja Etelä-Afrikan tasavallassa. Koska onnensoturin työkuva on sangen vaihteleva, olen myös tehnyt lyhyempiä työrupeamia Lähi-Idän ja Indokiinan kriisipesäkkeissä. Vanhemmiten olen keskittynyt alan konsulttitoimintaan, sillä päteville ammattisotilaille on aina enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

Pidät paljon huomiota saanutta blogia Lemurian Kosminen Muna. Mihin pyrit blogin pitämisellä? Millaista palautetta olet saanut suorasanaisista ja poliittisesti epäkorrekteista kirjoituksistasi ja videoistasi?

Haluan saattaa suuren yleisön tietoisuuteen harvemmin tunnettuja hengentieteen ilmiöitä sekä samalla kertoa näkemyksiäni elämästä. Esimerkiksi demonien manaamisesta on sangen vähän autenttista materiaalia saatavilla ja pidän tärkeänä, etä ihmiset saavat oikean kuvan tapahtumien kulusta viihdeteollisuuden esittämien täysin vääristyneiden mallien sijasta. Olen saanut runsasti palautetta ja miltei poikkeuksetta se on ollut rohkaisevaa. Kristikansalta olen saanut pääasiassa haistatteluja ja tappouhkauksia, olipa joku ottanut asiakseen lähettää Isä-Jumalan siunauksen kanssa veriset bokserit postilokerooni. Myöskin runsaasti pillua on tätä kautta herunut, niin itselleni kuin kanssalusiferisti Kaasu-Vataselle, mikä tuo suuresti lisäarvoa blogin pitämisen.

Oletko hullu?

Tämän asian pohtiminen ei kiinnosta minua lainkaan. Mielenterveys on seikka, joka määräytyy ympäristön normien mukaan. Olen kieltämättä ollut mielisairaalassa muutamaan otteeseen elämässäni, mutta koen silti itseni huomattavasti terveemmäksi kuin moni terveenkirjoissa oleva. Hengentieteisiin vihkiytyneet ihmiset tapaavat muutenkin altistua melkoisille henkisille paineille ja koska tämänkaltaiset ihmiset ovat miltei poikkeuksetta psyykeeltään kovin herkkiä, niin tästä ennemmin tai myöhemmin seuraa henkistä ylikuormitusta, joka ilmenee juurikin mielen oireiluna.

Onko tarinoissasi tai YouTubeen itsestäsi laittamassa videossa yhtään liioittelua?

Ei. Jokainen sana on täyttä totta. Kaikki mainitsemani asiat ovat todella tapahtuneet. Lusiferia on palvottu suvussani useiden sukupolvien ajan. Koska harjoittamiini sexuaali- ja sadomaagisiin menoihin kuuluu olennaisesti sangen runsas parittelu ja varsinkin neitsyyden vieminen Lusiferin kunniaksi, niin tätä kautta minulle on kertynyt hyvinkin runsaasti naisseikkailuja ja jälkikasvua. Otollisimmat poikalapset olen vihkinyt sukuni perinteiden mukaisesti Lusiferin palvelijoiksi jotta he aikanaan siirtäisivät tämän perinnön jälkeläisilleen. Varsinkin mainostamani sadomaaginen spermapankki on tuonut runsaasti tilaisuuksia levittää väkevää arjalaisen alfauroksen perimää.

Onko tekstejäsi tulossa joskus kirjana?

Voi olla, että julkaisen postuumisti muistelmani, sillä ne tulevat sisältämään hyvin tulenarkaa materiaalia ja järkyttäviä paljastuksia maailman poliittisista ja taloudellisista vaikuttajista, enkä halua yhtään enempää ongelmia Supon kanssa kuin minulla juuri nyt on. Toki jos joku on kiinnostunut kustantamaan hengentieteellisiä kirjoituksiani, ei minulla suinkaan ole mitään sitä vastaan. Kirjoitan toki jatkuvasti reportaasheja ja lehtiartikkeleita hengentieteen ja sadomagian kenttätutkimuksistani alan julkaisuihin, mutta nämä kirjoitukset ovat enemmän suunnattuja muille hengentieteen tutkijoille enkä usko niiden niinkään kiinnostavan blogini lukijoita.

Oletko ollut vankilassa tai saanut sakkotuomioita värikkään elämäsi aikana?

Kyllä. Olen saanut useita sakkoja pahoinpitelyistä, poliisille niskoittelusta, kirkkorauhan rikkomisesta, exhibitionismista ja muista pienistä rikkeistä. Vankilassa en hyvin väljästi tulkittuna ole ollut, siitä saan kiittää asemaani vapaamuurareissa ja hyviä yhteyksiäni poliisin päällystöön, mutta putkassa olen istunut oman osuuteni ellei enemmänkin. Tämä osin kertoo enemmän yhteiskunnasta jossa elämme kuin minusta, sillä nyrkkitappelut, taxijonossa painiminen ja muu humaltunut riehakas ilonpito kuuluu normaaliin miehisen miehen elämään.

Siitä ei ole järin pitkää aikaa, kun tällaisista sanktioista päätettiin ase kädessä vapaiden miesten kesken käräjäkivillä. Minulle kelpaa tämä malli edelleen sangen mainiosti. Kaikki on mennyt päin helvettiä sen jälkeen, kun naisille annettiin ääni- ja puheoikeus ja heidät päästettiin pois keittiöstä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Naisen paikka on kulkea konttaamalla makuuhuoneen ja keittiön väliä peräaukko rasvattuna ja mittavalla dildolla varustettuna.

Miten kommentoit Suomen presidentinvaalien 2012 tulosta?

Tämä seikka on täysin yhdentekevä. Koko parlamentaarinen demokratia on ja on aina ollut silkkaa silmänlumetta, jolla pidetään tavallisten ihmisten kaltaiset tuotantoeläimet tyytyväisenä. Presidentit, hallitukset, viranomaiset, näillä tahoilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista valtaa. Todellinen valta tässä maailmassa on ollut jo pitkään pienellä joukolla rikkaita pankkiirisukuja, kirkonmiehiä ja kuninkaallisia sekä heidän hännystelijöillään. Nämä ovat Saatanan palvelijoita ja ihmiskunta on ollut heidän vallassaan tuhansien vuosien ajan.

On kerrassaan naivia kuvitella, että nämä kansakuntien todelliset hallitsijat sallisivat edustuksellisen demokratian, jos sillä tavoin olisi pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa maailman tilaan.

Presidentti on pelkkä käsinukke, joka nyrkki perseessään puhuu isäntänsä eli satanistisen rahaeliitin suulla. Tässä katsannossa olisi Haavisto ollut kieltämättä parempi presidentti. Toisaalta Sauli Niinistö on mielestäni selkeästi Saatanan vallassa, onhan hän todistetusti osallistunut rahavallan perinteisiin jo vuosituhansia jatkuneisiin satanis-okkulttisiin menoihin, jonka kulissina toimii tällä vuosisadalla Bilderbergin kokous. Siellä tämä edellä mainittu satanistinen rahaeliitti harjoittaa lapsiuhreja, vampirismia, kannibalismia ja homosexuaalisuutta sekä huumehuuruisia sexiorgioita, joissa Saatanan kunniaksi harjoitetaan kaikkia tunnettuja perversioita ja poltellaan pieruja.

Kuulut Turun Hengentieteen Seuraan ja sen sisäiseen Lucifer Looshiin. Mitä kautta päädyit seuraan ja miksi liityit juuri sen Lucifer Looshiin?

Liityin seuraan, koska tunsin aikanani paljon seuran aktiivijäseniä, mutta en koskaan tullut liittyneeksi itse. Harkitsin asiaa, mutta seura yllättäen lakkautettiin. Nyt kun seura on perustettu uudelleen, en nähnyt mitään syytä aikailla. Lusiferin looshin valitsin, koska ole vakaumuksellinen Lusiferin palvelija ja sitä olen ollut koko ikäni. Näinä aikoina Lusiferin alamaiset muutoinkin kerääntyvät yhteen sankoin joukoin, sillä merkit ovat selvät, Lusiferin aika on koittava ja se tulee tapahtumaan pian. Silloin on jokaisen valittava puolensa ja niin on julistettu, että hänen ensimmäiset lapsensa tulevat olevaan Herrallemme otollisimpia. Maailmanpiiri on siirtymässä hyvin pitkään kestäneestä Saatanan ajasta Lusiferin aikaan, jolloin koittaa ihmiskunnan uusi kultakausi. Haluan omalla toiminnallani olla edesauttamassa tätä tapahtumaa.

Uskotko oikeasti henkivaltoihin vai ovatko ne vain jonkinlainen runollinen konteksti, johon saa kätevästi puettua monenlaista aikuisen miehen kohellusta?

Uskon vakaasti pyhään kolminaisuuteen, eli Isä-Jumalaan, Lusiferiin ja Saatanaan. Vaikka minun herrani on Lusifer, niin arvostan suuresti myös muita kolminaisuuden osia. Henkimaailma on yhtä todellinen kuin reaalitodellisuus, ellei enemmänkin. Vaikka suurin osa ihmiskunnasta ei ole kykenevä sitä havaitsemaan, me henkisesti kehittyneemmät ja salatieteisiin perehtyneet vanhemmat sielut elämme yhtälailla eetteriulottuvuudessa kuin täällä reaalitodellisuudessa. Henkivallat ja henkimaailma ovat totisinta totta sanan varsinaisessa merkityksessä ja profetioin, että kovan kohtalon tulee sellainen ihminen saamaan, joka ei tätä seikkaa ymmärrä.

Turun Hengentieteen Seura pitää hyvin matalaa linjaa jäsenistään, mutta olen ymmärtänyt, että seuralla on jo nyt jäseniä melkein saman verran kuin kultaisella 70-luvulla. Tiedätkö, tai voitko kertoa, pitääkö tämä paikkansa?

Kyllä, näin on asia. Tämän seikan voin seuran toiminnasta paljastaa. Turun Hengentieteen Seuran sisäpiiriläisenä voin vahvistaa, että jäsenmäärä lisääntyy koko ajan ja uskonkin, että pian olemme sangen merkittävä yhteiskunnallinen taustavaikuttaja. Erilaiset salaseurat käyttävät muutenkin maailmanlaajuisesti huomattavaa taloudellista ja poliittista valtaa, eikä ole suinkaan sattuma, että tahot jotka yrittävät näitä valtakeskittymiä julkituoda ja paljastaa leimataan hörhöiksi salaliittoteorioiden kannattajiksi. Kuulun Turun Hengentieteen Seuran lisäksi vapaamuurareihin sekä muutamiin kansainvälisiin salaseuroihin, joista en voi enkä halua enempää kertoa.

Seura ilmoitti viime vuonna pitäneensä kesäretriitin seuraan kuuluvan Kaasu-Vatasen kesäresidenssillä. Olitko paikalla, ja jos olit, niin miten retriitti sujui? Harjoitettiinko retriitillä sellaisia mustia messuja metsässä, joista Pekka Siitoin teoksissaan Musta Magia I & II on kirjoittanut? Miksi retriittiin osallistujille suositeltiin “voimassaolevaa henkivakuutusta”? Kuka voitti soramontturallin?

Kyllä, olin paikalla, kuin myös Kaasu-Vatanen ja kenttäsika Päivi-Maria. Kaikki sujui vallan mainiosti, sillä miestapoilta säästyttiin. Joimme runsaasti viinaksia ja olutta, paistoimme makkaraa, ammuimme pilkkaan, löimme välillä miespainiksi roomalais-kreikkalaisittain ja harmonikkamusiikki soi.

Myös salatieteitä harjoitettiin juurikin mustan magian Mestarin, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen oppien mukaisesti ja tilaisuus onnistui muutamia haavereita lukuunottamatta mainiosti. Tästä magianharjoituksesta saatan kirjoittaa oman blogitekstin. Soramontturalli huipensi tapahtumat, semminkin kun päätimme sallia pienikaliiberisten kertatuliaseiden käytön kisassa lisäämässä jännitystä. Kaasu-Vatanen johti enimmän osan kisasta minun antaessani auton takapenkiltä käsin hyviä neuvoja, kunnes hän sorsahauleja väistellessään ohjasti auton katolleen. B.S. Mullerin kärjen tuntumassa peesaaminen ja taktisesti loistava ajo toi hänelle voiton, mikä hänelle suotakoon, sillä B.S. oli nuorempana lupaava jokamiesluokan kuljettaja. Mainittakoon, että joviaalina toverina kelpo Muller laittoi kaikkien riemuksi palkintona olleen isoperseisen latvialaishuoran kiertoon.

Tapasitko koskaan Pekka Siitointa? Olet kirjoittanut Pekasta oikein oman blogitekstinkin, jossa kehut häntä suuresti. Mitkä olivat Pekan vahvimmat ja heikoimmat puolet?

Kyllä, tapasin Pekka Siitoimen joitakin kertoja hänen kotonaan Kaarinassa ja lisäksi hän kävi luonani harvakseltaan katsomassa 8 mm pornofilmejä ja juomassa viinaa. Joskus mukana oli myös messuemäntiä eli huoria, silloin teimme jokusen saksalaisella huumorilla ryyditetyn aikuisfilmin. Pekka viihtyi enimmäkseen kameran takana, mutta muistanpa eräänkin rainan, jolla Valtakunnanjohtaja lykkii iloisesti koira-asennossa koppalakki kallellaan ex-vaimoani Riitta-Lisaa tuhkaluukkuun.

Koska olen menestyvä liikemies, saatoin myös tukea hänen toimintaansa taloudellisesti, mutta koska Suopo tarkkaili häntä aktiivisesti ja en halunnut joutua tekemisiin heidän kanssaan, niin olin häneen yhteydessä jo pelkistä käytännön syistä harvakseltaan. Samoin hänen lähipiirissään oli mielestäni liikaa epäilyttäviä aineksia, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Pekka Siitoin oli karismaattinen johtaja, joka hypnoottismagneetisella katseellaan hallitsi monia henkisesti heikkolahjaisempia seuraajiaan jopa niin, että nämä olivat aivain kuin haitilaisen zombi-myrkyn vallassa. Mikäli Valtakunnanjohtajalla olisi ollut enemmän aikaa, olisi hän kerännyt oman SS-zombien armeijan ja aloittanut täysimittaisen vallankumouksen.

Pekka Siitoin oli todellinen humanisti, sydämensivistynyt ja empaattinen ihminen, todellinen arvojohtaja, joka ei koskaan saanut sitä tunnustusta minkä hän ansaitsisi. Pekka oli intohimoinen ihminen, joka rakasti elämää. Tämä saattoi myös koitua hänen kohtalokseen. Vaikka en itsekään lasiin sylje, niin mielestäni Pekan alkoholinkäyttö alkoi olla viimeisinä aikoina liian runsasta jopa siinä määrin, että siitä oli haittaa hänen poliittiselle ja hengentieteelliselle työlleen. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, sillä Pekka Siitoin oli jatkuvasti ankarien paineiden alaisena, sillä pitää muistaa, että Pekka oli avoimesti natsi ja Lusiferin palvelija sangen ahdasmielisinä aikoina.

Mitä Pekan kirjoja arvostat eniten ja miksi?

Musta Magia I ja II sekä erityisesti Paholaisen Katekismus ovat Mestari Siitoimen merkkiteoksia. Näissä kirjoissa on yksissä kansissa mittava määrä okkultistista tietämystä ja lisäksi ne ovat vallan mainioita lähdeteoksia kenttämanausta harjoitettaessa. Koska keräilen hengentieteen kirjallisuutta, on minulla luonnollisesti hallussa koko hänen tuotantonsa ja useita muita kirjoja, joiden tekemiseen Siitoin on suoraan tai välillisesti osallistunut. Kokoelmiini kuuluu myös joitain Mestari Siitoimen alkuperäisiä käsikirjoituksia. Omistan myös ainoan tunnetun kappaleen koskaan julkaisematonta esseetä, jossa Pekka Siitoin pohtii rotuopin ja okkultismin välistä suhdetta. Tämän tekstin sain aikanaan oikoluettavaksi, ja unohdin palauttaa sen ennen hänen kuolemaansa.

Olet omien sanojesi mukaan sadomaagikko. Miten ja missä olet perehtynyt tähän aiheeseen. Minkälaisia sadomaagisia operaatioita harjoitat ja miksi? Blogisi lukijat muistavat tietysti viimevuotiset kenttäraporttisi Pohjanmaalta, mutta onko sen jälkeen ollut joitain erityisiä uusia sadomaagisia operaatioita?

Sadomagia on nimensä mukaisesti sekoitus sadismia ja magiikkaa, jota harjoitettaessa syntyy niin henkinen kuin fyysinenkin yhteys herraamme Lusiferiin. Kun nämä kaksi yhdistää, syntyy jotakin joka on selkeästi enemmän kuin osiensa summa. Seksuaalisuus on kuulunut kautta ihmiskunnan historian olennaisena osana jumalainpalveluksen harjoittamiseen, joskin tämän valtavan henkisen voimavaran merkitystä eivät tunnu nykyiset pystyyn kuolleet valtauskonnot ymmärtävän. Normaalin sadomaagisen hartaudenharjoittamisen ja lihan piilottamisen lisäksi ei kovinkaan mainittavia operaatiota ole viime aikoina tapahtunut.

Mitä kuuluu blogissasi mainitulle kenttäsika Päivi Marialle ja ex-vaimollesi Riitta-Liisalle?

Päivi-Maria voi paksusti hoitopaikassaan läheisen kotieläinpuiston lätissä elikkä sikopajassa, vieläpä sanan varsinaisessa merkityksessä. Päivi-Maria on toisin sanoen pieniin päin. Neiti N.N:n luona suorittamamme manauksen aikana Päivi-Maria osoitti olevansa poikkeuksellisen kykenevä työskentelemään kovankin paineen alaisena, joten pyrimme jalostamaan tästä emakosta täydellisen sikarodun okkulttiseen kenttätyöhön. Muutenkin hän on oikea femme fatale, en ollenkaan epäile etteikö yhteiselomme jatkuisi muutenkin kuin työn merkeissä, mutta ammattietiikkani on sitä tasoa, etten suvaitse seurustelua työyhteisössä.

Riitta-Liisa on poistunut joukostamme oman käden kautta. Tukholman poliisi löysi hänen ruumiinsa Stadsgårdenin satama-altaasta hiljattain. Naisparka oli kärventänyt itseään sikarilla, leikellyt irti niin nisänsä kuin korvansakin, ampunut itseään polvilumpioihin ja rusikoinut kasvonsa miltei tunnistamattomiksi ennen kuin oli hukuttautunut. Mutta suremaan en jää, sillä pillua maailmassa riitää ja leskenperintökin auttaa mukavasti sopeutumaan tilanteeseen ja jatkamaan eteenpäin. Haluaisin kuitenkin lausua Riitta-Liisan muistolle Valtakunnanjohtaja Siitoimen muistovärssyn vaimonsa kuoleman johdosta: “Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt pillusi on kylmennyt”.

Olet omien sanojesi mukaan alfauros ja umpihetero. Millainen on ihannenaisesi?

Arvostan naisessa perinteisiä äidin ja kotihengettären ominaisuuksia, eli että nainen laittaa maukkaita liharuokia, huolehtii kodin siivoamisesta ja miehestään sekä imee kyrpää kun käsketään sen kummemmin mukisematta. Myös leveä lantio on tärkeä, silloin nainen voi vaivatta synnyttää poikalapsia. Isot hinkit tuovat myös runsasta lisärvoa ja kyky ottaa kulli suuhun kasseja myöten. Naisen tulee luonnollisesti olla valkoihoinen arjalainen, eikä hänen suvussaan saa olla juutalaista verta, sitä en hyväksy. Olen blogissani kirjoittanut mietteitäni vaimon kouluttamisesta, joten sieltä löytyy runsaasti pohdiskeltavaa, mikäli asia kiinnostaa.

Pitäisikö bordellit laillistaa Suomessa?

Ehdottomasti. Ihmisten moraalia ei voi säädellä lakien avulla, oli kyse sitten mistä tahansa kiellosta. Seksistä on aina maksettu, eikä se lopu sillä että toiminta tehdään laittomaksi. Kieltolakien tyyppiset lait ovat typeriä ja omiaan lisäämään yleistä lain halveksuntaa muitakin lakeja kohtaan. Kieltolait hyödyttävät ainoastaan rikollisia ja korruptoituneita viranomaisia, sikäli kun näiden kahden ryhmän välillä niin suurta eroa ylipäätään on. Muualla maailmassa on yleinen tapa, että isä vie sexuaalisen kypsyyden saavuttaneen poikalapsen bordelliin ja tätä hienoa perinnettä sopisi Suomessakin ylläpitää. Tyttäristä ei ole niin väliksi, nämä kun todennäköisesti ovat jo töissä mainituissa laitoksissa.

Blogitekstiesi perusteella katselet ainakin ns. “alppipornoa”. Mitä se on? Millainen pornokokoelma Kosmoksen residenssistä löytyy?

Alppiporno on saksalaista laadukasta aikuisviihdettä. Tähän genreen kuuluu olennaisesti humoristisin juonenkääntein höystetyt sexiseikkailut Tirolin vuoristossa, käkikellot, nahkashortsit, suuret oluttuopit, poskisexi ja jodlaaminen kliimaxin hetkellä. Henkilökohtainen pornofilmikokoelmani on sangen mittava, sillä aloin keräämään sexifilmejä jo 60-luvulla. Viimeksi kun inventoin kokelmani, 8 mm filmejä oli reilut 500 kappaletta ja videokasetteja reilusti yli neljä tuhatta. Mielestäni videokasetti on ainoa oikea formaatti perinteisten kaitafilmien lisäksi aikuisviihteen katseluun. Toki olen joutunut hankkiman joitankin DVD-levyjä, koska esimerkiksi japanilaista oksennuspornoa ei niinkään löydy muussa formaatissa.

Laitoit viime vuoden alussa YouTubeen videon, jossa tarjoat naisille seksipalveluita. Onko kiinnostusta palveluihin löytynyt?

Kyllä. Vaikka ex-vaimoni Riitta-Liisa ei olekaan enää hedelmöitystiimissämme mukana, se ei haittaa, sillä hänen panoksensa oli muutenkin melko vähäinen. Jo useampi naisihminen on saanut avun kauttani. Tosin olen alkanut epäillä, että moni on hankkiutunut spermapankkini asiakkaaksi pelkästään siitä syystä, että saisi kunnon karjusonnin arjalaista kyrpää niin että ei ihan heti kykene vaikka mieli tekisikin. Mutta se heille suotakoon, sillä valtaosa nykymiehistä on pienikaluisia aasimiehiä, jotka eivät kykene naistaan tyydyttämään. Tällainen on omiaan aiheutamaan lesbolaisuutta ja feminismiä, ja niitä ei luoja paratkoon tarvita enää yhtään yhteiskuntaa mädättämään.

Millainen mies on Kaasu-Vatanen, joka on ystäväsi, ja jonka olet maininnut usein blogissasi? Ymmärtääkseni olette koheltaneet yhdessä monessa paikassa ja joutuneet suljetulle osastollekin joskus. Pitääkö tämä paikkansa?

Kaasu-Vatanen on Lusiferin sotilas ja yhtälailla ammattisotilas kuten minäkin. Kova mies ottamaan kuppia ja vallan villitty pillun perään ja mikäs siinä kun on vehkeet kuin siitosoriilla. Kun Rhodesiassa ostimme poikien kanssa huoran, joutui kelpo Vatanen jäämään aina jonon viimeiseksi, sillä hänen jäljiltään jäi vain verisiä peräaukkoja ja revenneitä välilihoja. Tutustuimme siis sotatantereella. En ollenkaan epäile, etteikö Kaasu-Vatanen olisi elämänsä varrella ollut suljetulla osastolla, mutta tästä minulla ei ole tietoa. Kun viimeksi olin suljetulla osastolla lepäämässä, Vatanen selvisi pelkällä vatsahuuhtelulla ja herrasmiesten suosimalla yksityisklinikalla suoritetulla ilokaasuhoidolla.

Suosikkiaseesi?

Suosikkiaseeni on ja on aina ollut rynnäkkökivääri mallia AK-47 eli Kalshnikov. Varsinkin työaseena se on lyömätön, koska tätä nimenomaista rynnäkkökivääriä käytetään niin yleisesti kolmannen maailman kriisipesäkkeissä, joten kentällä työskennellessä varaosia ja ammuksia on aina saatavilla. Ase on myös hyvin varma toiminnaltaan, joten se toimii niin kurassa kuin pakkasessakin ja on ennen kaikkea helppo huoltaa kenttäolosuhteissa. Minulla on mittava kokoelma erilaisia ampuma-aseita historiallisista mustaruutiaseista moderneihin sarjatuliaseisiin, mutta Kalshnikov on klassikko, jonka rinnalla ei mikään ase pärjää vertailussa.

Suosikkipäihteesi? Miten rentoudut? Missä lomailet?

Pirtu. Ylipäätään tiukka viina, whisky, vuosikertakonjakit ja absintti, tosin olutkin menee janojuomana ja sitä on miellyttävämpi oksentaa kuin väkeviä. Pervitiini eli siviilikelellä amfetamiini kuuluu työnkuvaan, mutta käytän sitä ainaostaan käytännön syistä, en niinkään päihteenä. Olen toki käyttänyt runsaasti erilaisia hallusinogeeneja kun olen osallistunut luonnonkansojen rituaaleihin hengentieteen kenttätutkimuksissani.

Rentoudun kuuntelemalla Paula Koivuniemeä, kouluttamalla saksanpaimenkoiriani, savaten eli ranskalaisen potkunyrkkeilyn parissa ja hoitamalla mehikasvipuutarhaani. Myös mustaruutiammunta on sangen rentouttavaa. Nussiminen on myös merkittävä osa elämääni. Sangen vilkas sexi-elämä tuo elämään mukavasti lisäarvoa, minulla on omakotitaloni kellarissa täysin varusteltu dungeon. Eli jos naispuolisilta lukijoilta löytyy mieltymystä päästä todellisen alfaorin sexiorjaksi, niin ottakaa yhteyttä. Haaremissa riittää tilaa.

Lomailen nykyään Thaimaassa, siellä riittää kohtuuhintaista nuorta pillua ja viinaa. Vaikka sangen varakas olenkin, olen ihan periaateesta tarkka talouskukkarostani. Tunnen henkilökohtaisesti vakilomakohteeni paikallisen poliisipäällikön ja sen ansiosta saan vapauden toteuttaa itseni hyvinkin moninaisilla tavoilla, joista tavalliset turistit voivat vain haaveilla. Olen toki matkustanut hengentieteitä tutkiessani laajasti ympäri maailmaa, mutta lomailuun Thaimaa on tällä hetkellä ykköskohde.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Popyhtye Manowarin kitaristi Ross the Boss on osuvasti todennut; ”elämän tarkoitus on tuottaa viholliselle kipua”. Yhdyn tähän täysin. Olen onnellisimmillani sotatanteella, pää täynnä adrealiinia ja hyvää farmaseuttista piriä. Benito Mussolini on osuvasti todennut; ”sota on miehelle mitä äitiys naiselle” ja tämän allekirjoitan täysin. Tosin karaoke on yhtälailla antoisaa. Esitän mieluusti Elviksen ikivihreää kappaletta Flaming Star, olen jopa opetellut vaativan Love me tender-saksauksen lavashowta ajatellen.

– – –

Kiitos haastattelusta, Leon Kosmos.

Aiheeseen liittyen:

Leon Kosmoksen blogi Lemurian Kosminen Muna

Advertisements

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Pekka bailaa bunkkerissaan nuoren naisen kanssa. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Käykää hakemassa lähikaupasta mäyräkoira! Avatkaa viinapullot ja laittakaa niihin Luciferin kunniaksi loraus sianverta! Kiljukanisterit auki! Joka mies ylös!

On juhlan aika, sillä Mesikämmenen blogi on julkaissut 50 postia, jotka joko suoraan tai epäsuoraan (enimmäkseen suoraan) käsittelevät edesmennyttä legendaa; valtakunnanjohtaja, rivologi, ja Luciferin arkkipiispa Pekka Siitointa!

Juhlan kunniaksi kuuntelemme Pekan kovasti rakastamaa turkkilaista musiikkia, päästämme turkkilaisen Didemin tanssimaan Pekan kunniaksi, sekä kuuntelemme tietenkin kaasunaamarit päässä seisaaltaan Horst Wesselin! Juhla saa Hitlerinkin tanssimaan ja jopa laulamaan Barbie girlin! This shit is bananasPekka Siitoin built my Panzerwagen! Jaah!

Mesikämmenen julkaisemat 50 Pekka-postia ovat kronologisesti takaperin seuraavat:

1. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.

2. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.

3. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.

4. Rivologin rodunjalostusta.

5. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.

6. Pekkagrammi.

7. Ääretön rakkaus.

8. Siitoin-filmi oy, osa 2.

9. Pekan lähtö.

10. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.

11. Pekka Siitoimen shortsit.

12. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!

13. Kassisen perintöprinssi.

14. Mikä erottaa fasistin kommunistista?

15. Mesikämmenen jengi.

16. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.

17. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.

18. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.

19. Seurakuntavaalit.

20. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.

21. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.

22. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.

23. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.

24. Siitoin-filmi oy.

25. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?

26. Toinen todellisuus.

27. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?

28. Pekka Siitoimen iltarukous.

29. Isän valtakunta kuvina.

30. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.

31. Pekan parhaat, osa 7.

32. Pekan parhaat, osa 6.

33. Pekan parhaat, osa 5.

34. Pekan parhaat, osa 4.

35. Pekan parhaat, osa 3.

36. Pekan parhaat, osa 2.

37. Pekan parhaat, osa 1.

38. Isän valtakunta.

39. Arkistojen kätköistä.

40. Päivän lainaus ja kysymys.

41. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!

42. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.

43. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.

44. Luciferin arkkipiispan nauru.

45. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.

46. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).

47. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).

48. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).

49. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).

50. Should I laugh or cry?

Mesikämmentä kiinnostaisi kuulla, mitkä näistä posteista ovat erityisesti olleet lukijoiden mieleen (vai ovatko ne olleet ensinkään mieleen?) ja miksi? Muita ajatuksia aiheen ympäriltä?

 

Read Full Post »

Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi

Pekka Aurajoen rannalla saksalaisen sotilasaluksen edessä. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Edesmennyt valtakunnajohtajaksi ja Luciferin arkkipiispaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli omalla tavallaan moniulotteinen persoona. Hän ehti elämänsä aikana mm. opiskella Turun kauppakoulussa ja Suomen teatterikoulussa, kotiutumaan varusmiespalveluksestaan reservin kersanttina, olemaan Suomen tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilas (ollen Kassisen mukaan hänen paras oppilaansa), toimimaan Turun kaupunginteatterissa pikkurooleissa näyttelijänä,  pyörittämään menestynyttä valokuvausliike Siitoin-filmi oy:tä, okkulttista Turun Hengentieteen Seuraa (ja sen sisällä toiminutta Mustaa Veljeskuntaa), okkulttis-poliittista Pegasos-seuraa, olemaan SMP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, olemaan ehdolla seurakuntavaaleissa, perustamaan Isänmaallinen Kansanrintama-ryhmän ja Kansallis-Demokraattisen puolueen, kirjoittamaan ja julkaisemaan 14 kirjaa okkultismista ja politiikasta, hoitamaan postimyyntiä, vuokra-asuntobisnestä, matkustelemaan, sekä olemaan naimisissa ja saamaan lapsia. Omien sanojensa mukaan hän oli myös ollut 50 kertaa kihloissa ja maannut 800:n naisen kanssa. Hän myös pariin kertaan lähes ansioitui Naantalin kunnanvaltuutettuna 90-luvulla. Siitoimen toiminta, aikaansaamiset ja vaikutus meni välillä yli lain sallimien rajojen, ja hän mm. sai Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta ja Naantalissa tapahtuneesta kiljunmyynnistä sakkotuomiot, vankeustuomion Suomen kommunistisen puolueen kirjapaino Kursiiviin kohdistuneeseen tuhopolttoon yllyttämisestä, patruunoiden luvattomasta hallussapidosta ja yksityisarmeijan ylläpidosta, ja tämän päälle sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa ryhmää uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Koko palapeliin liittyi oleellisella tavalla lähes alusta loppuun Siitoimen värikäs, provosoiva ja humoristinen (usein tahatonkin sellainen, varsinkin 80-luvulta eteenpäin) esiintyminen julkisuudessa, sekä lukemattomat maalailevat median raportoinnit hänen sanomisistaan ja tekemisistaan.

Ei ole mikään ihme, että näin värikäs hahmo on erilaisista syistä johtuen jaksanut kiinnostaa monia ja että Siitoin on saanut ylleen legendan auran. Siitoimen moniulotteista persoonaa ei ole helppo laittaa yhden nimikkeen alle. Jotkut ajattelevat häntä ennenkaikkea uusnatsina eivätkä ymmärrä, miksi hän hääräsi hengentieteitten kanssa. Nämä henkilöt tuntuvat usein myös ajattelevan, että loppupeleissä Siitoin ei ollut hengentieteitten kanssa tosissaan. Monet pitivät Siitointa yksinkertaisesti harmittomana ja alkoholistina natsipellenä joka kirjoitti törkeydessään ja lentävyydessään tietyllä tavalla jumalattoman huvittavia kirjoja ja oli tämän lisäksi täysipäiväinen stand-up koomikko. Siitä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä, että Siitoin oli monessa asiassa käsittämätön vastavirtaan soutaja, yleisten hyväksyttävien näkemyksien ruokoton pilkkaaja. Mitä Siitoin oikein pohjimmiltaan oli? Nähdäkseni tähän kysymykseen vastaaminen vaatii katsauksen siihen, miten hänen hahmonsa oikein muodostui.

 

60-luvun lopulta 70-luvulle: Vakavammin otettava kausi

Siitoin oli Suomen olosuhteissa perin merkillinen tapaus. Hän oli kovin touhukas eikä jättänyt hengentieteitä tai politiikkaa vain puhumisen ja kirjoittamisen asteelle vaan myös hääräsi  perustamiensa seurojen ja järjestöjen kautta yhtä ja toista yhteiskunnassa. Turun Hengentieteen Seura harjoitti julkaisutoimintaa, kaukoparannuspalveluita, ja kokoontui Siitoin-filmi oy:n alakerrassa olevassa seuran tilassa, “Temppelissä”. Samaa tilaa käytti kokoontumisissaan myös Pegasos-seura ja sittemmin IKR, joka järjesti myös mielenosoituksia ja marssi pitkin Turun katuja mustiin pukeutuneina, kypärät päässä, pamput ja aseet vyöllä, rumpu päristen, megafoniin iskulauseita huutaen ja hakaristilippu liehuen. Vaikka jo 70-luvulla Siitoimen ja hänen ryhmiensä touhuille naurettiin, ottivat monet tahot niiden tekemiset ja sanomiset kuitenkin hyvinkin tosissaan, mistä kertoo mm. hänen ja ryhmiensä touhuista tehdyt kyselyt eduskunnalle, niistä vakavana uhkana tehdyt lehtikirjoitukset ja hänen järjestöjensä sittemmin tapahtunut lakkauttaminen. Oman lajinsa camp-klassikko Musta Magia, osa II, sai jonkun tekemään Turun Hengentieteen Seurasta ilmoituksen viranomaisille ja Siitoimen porukoita epäiltiin rituaalisista kissankeittämisistä. Näyttöä ei lopulta tullut, mutta lehdet repostelivat asialla kuitenkin näyttävästi. Siinä vaiheessa kun SKP:n kirjapaino Kursiiviin kohdistui isku vuonna 1977, jossa se sytytettiin tuleen ja yritettiin räjäyttää, otettiiin Siitoimen porukoiden touhut hyvin vakavasti yhteiskunnallisena uhkana. Iskun oli tehnyt Siitoimen joukoissa ollut Seppo Lehtonen, mutta Siitoin sai iskusta kuitenkin pitkän tuomion siihen yllyttäjänä. Siitoin kutsui tätä tuomiota puhtaasti poliittiseksi.

Kun miettii millainen poliittinen ilmapiiri oli 70-luvulla, menee Siitoimen ja hänen porukoittensa tuolloiset tekemiset oikeaan kontekstiin. Tuohon aikaan elettiin vielä kylmän sodan maailmassa, missä Suomi ja presidentti Kekkonen olivat hyvin mielin kielin Neuvostoliiton suuntaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä avoimesti natsina esiintynyt Siitoin kärjekkäin kommunismin vastaisine mielipiteineen ollut oikein pop. Siitoimen esiintyminen ja julkikuva oli tuolloin myös hivenen skarpimpaa kuin 80-luvulta eteenpäin, mikä myös vaikutti asiaan. 70-luvun maastossa ei myöskään Turun Hengentieteen Seuran julkaisemat kirjat vaikuttaneet monista aivan niin huvittavilta ja käsittämättömiltä kuin nykyään, mikä voi niiden nykylukijasta tuntua kummalliselta. Myöhemmin Siitoin kommentoi tämän ajan toimintaansa Iiro Nordlingin hänestä tekemässä haastattelussa (joka löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 197) näin: “Uskoitko koskaan poliittisiin mahdollisuuksiisi? Vai oliko kyse pelkästä protestista esim. 1960-1970 radikaalien vastapainoksi?” Pekka vastasi tähän: “Sekä että. Se oli aluksi protestia, sitten yritettiin kerätä 5000 nimeä. Se epäonnistui sen Kursiivin tuhopolton takia”.

Siitoimen hahmon muotoutumisen kannalta on tärkeää huomata, että hän kiinnostui hengentieteistä kauan ennen kuin ryhtyi julkinatsiksi vuonna 1976 (vaikka myöhempinä vuosina väitti, että  hänen kasvatusäitinsä olisi tehnyt hänelle natsiunivormun hänen ollessaan jo 4-vuotias ja että hän olisi ollut natsi jo aivan pienestä pitäen). Siitoimen omien puheiden perusteella hänen kiinnostuksensa kaikkeen yliluonnolliseen sai alkunsa jo lapsuudessa, ja että hänen sukulaisissaan oli ennustustaitoisia henkilöitä. Hengentieteiden kentällä, joka 60-luvun lopulta alkaen oli saanut Suomessakin kasvavaa kiinnostusta osakseen, Siitointa kiinnosti nähtävästi kaikki mahdollinen. Ufot, ennustaminen, spiritismi, henkiparantaminen ja magia, yms. meni sulassa sovussa Blavatskyn, Ervastin ja muiden alan kirjailijoiden tekstien ohessa. Siitoin kirjoitti aiheesta paljon, kirjojensa lisäksi mm. Ufoaika lehteen (joka sittemmin muutti nimensä Ultraksi) ja paikallisiin sanomalehtiin. Siitoimen kiinnostus hengentieteisiin oli epäilemättä aitoa. Tämän kiinnostuksen seurauksena Siitoin myös päätyi maamme tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilaaksi. Kun Siitoimen linja alkoi liukua enemmän mustaan magiaan ja natsismiin, varoitti Kassinen ihmisiä Turun Hengentieteen Seurasta ja otti etäisyyttä Siitoimeen. Myöskään Ufoaika ei enää ottanut Siitoimen tekstejä julkaistavakseen. Pekan harjoittamasta Luciferin palvonnasta suosittelen lukemaan aiemmin kirjoittamani artikkelin Luciferin arkkipiispan nauru.

Siitä, miten Siitoin liukui natsismiin, ei ole täyttä varmuutta, mutta oman arvioni mukaan asiaan on vaikuttanut yksityisyrittäjänä toimineen nuorenmiehen kyrsiintyminen vasemmistolaiseen politiikkaan ja yleiseen Suomessa tuolloin vallalla olleeseen Neuvostoliiton mielistelyyn. Varmasti pohjalla oli ollut jo pitkäaikaista mielenkiintoa  natsismiin,  mutta ratkaisevana katalyyttinä on saattanut toimia Trevor Ravenscroftin vuonna 1972 suomeksi julkaistu natsiokkultismin klassikko Pyhä Keihäs. Teos, joka on faktuaalisesti suurelta osin aivan poskellaan, kertoo siitä, miten Natsi-Saksa oli  alusta loppuun okkultismin ja magian, eritoten mustan sellaisen, kyllästämää. Hengentieteisiin uppoutuneelle ja vasemmistolaiseen politiikkaan ärsyyntyneelle Siitoimelle kirja on saattanut loksauttaa monta palaa yhteen ja antaa selvän, viimekädessä henkiseltä pohjalta nousevan idean siitä, miltä pohjalta yhteiskunnassa vaikuttaa. Jo teoksessaan Musta Magia, osa I (1974), Siitoin tekee selväksi, että magia ja hengentieteet kulkevat käsi kädessä politiikan kanssa, ollen henkisen maailmankatsomuksen yhteenkietoutuneita osa-alueita, ja että siinä kuvassa niin kommunistit kuin juutalaisetkin ovat vihollisia. Sama painotus jatkui läpi koko Siitoimen loppuelämän, niin puheissa kuin teksteissä. Kuten jo edellä mainitsin, on Ravenscroftin kirjan faktat useinmiten pielessä. Teos on kuitenkin varsin mukaansatempaavaa luettavaa ja ilman syvempää aihepiiriin tutustumista se voi vaikuttaa joistain lukijoista jopa uskottavalta. 70-luvulla natsiokkultismia ei oltu juurikaan kunnolla akateemisesti tutkittu, eikä sellaisia objektiivisia esityksiä kuin Goodrick-Clarken The Occult Roots of Nazism tai Flowersin ja Moynihanin The Secret King ollut vielä olemassa. Viimeisinä vuosinaan Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (joka löytyy Koskelan ja Nordlingin teoksesta Suomen Führer) Siitoin mainitsee Ravenscroftin kirjan siihen tyyliin, että tuntee kirjan hyvin. Hän kertoi Nordlingille, että  “se (Ravenscroftin Pyhä Keihäs) on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Uusnatsit eivät sitä kirjaa oikein hyväksy, mutta minä pidän sitä erittäin hyvänä kirjana. Luin sen heti kun se oli käännetty suomeksi”.

Samat perusteemat natsiokkultismista vilahtelivat vahvasti myös Siitoimen vuonna 1993 siviilipalveluslehdelle antamassa haastattelussa. Mitä tulee 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolen okkulttiseen ja henkiseen maastoon, saa siitä hyvän kuvan Gary Lachmannin teoksesta Tajunnan Alkemistit (Like, 2009). Teos avaa mainiosti myös natsiokkultismiin liittyviä koukeroita ja sen suomenkieliseen laitokseen on suomentaja kirjoittanut kirjan aihepiirin Suomea koskevia huomioita – joissa on mukana myös Pekka Siitoin.

Vaikka rivologia ja ördäys ei ollut tällä kaudella vahvasti esillä (ördäys ei oikeastaan ollenkaan), oli rivologia kuitenkin elementtinä selvästi läsnä. Tämä tuli esiin mm. Turun Hengentieteen Seuran rituaalisessa rivoilussa, miestenlehdille annetuissa jutuissa kuvineen, sekä Siitoin-filmi oy:n tiloissa tehdyissä pornofilmeissä ja alastonkuvauksissa.

 

80-luvulta kuolemaan asti: Uusnatsismin ja okkultismin von Münchausen

Pekan istuttua vankilassa ja perustettuaan Kansallis-Demokraattisen Puolueen kiellettyjen puolueidensa raunioille hän piti poliittisesti matalampaa linjaa, ymmärrettävästäkin syystä. Tässävaiheessa SUPO seurasi Siitoimen tekemisiä tarkasti, taustaa kun oli. Toki Pekka esillä oli, mm. Naantalin Unikeonpäivillä hän joka vuosi tuli vastaan täydessä univormussaan vanhankaupungin rantamaastossa ja lehdet kirjoittivat hänestä aika ajoin. Homma alkoi kuitenkin luisua enemmän ja enemmän huumorin ja humalaisen kohkauksen kuin edes jotenkin vakavasti otettavan politiikan tai hengentieteen puolelle. Joskus Pekka oli ryhtymässä rock-tähdeksi, joskus hän esiintyi Sleepy Sleepersin keikalla, joskus hän heilui Naantalin sambakarnevaaleilla etelävaltion lipun kanssa saaden lehdistöltä lempinimen “rockabilly Siitoin”, ja jäipä hän myös kiinni laajamittaisesta kiljunmyynnistä paikalliselle juopporemmille, joka luuhasi hänen “bunkkerillaan”. Kun Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa 1985, alkoi Siitoimen juonti vielä rankemmaksi.

Pekan kurssi vakavasti otettavasta uusnatsista alkoi pahan kerran luisua myös kannattajien silmissä alaspäin. Vakavasti otettavuuden aika Siitoimen toimissa oli auttamattomasti mennyttä. Nuoremman polven uusnatsit alkoivat kasvavassa määrin pitää Siitointa aatteelleen haitaksi olevana humalaisena örveltäjänä ja julkisuudessa milloin minkäkinlaisia tempauksia tekevänä koomikkona. Germaanisen Arjalaisveljeskunnan bodaava ja raitis Väinö Kuisma vinoili Siitoimelle puhelimessa aivan suoraan Sieg Heil Suomi -dokumentin jälkimainingeissa kun Kansallinen Liittoneuvosto oli mennyt läskiksi. 70-luvulla Turun Hengentieteen Seuran puitteissa harrastettu rituaalinen rivoilu oli nyt muuntunut rivoiluksi ihan vain yleisesti ja Pekka antoikin itselleen valtakunnanjohtajan ja Luciferin arkkipiispan tittelin lisäksi vielä rivologin tittelin. Iiro Nordling kysyi Siitoimelta tämän viimeisinä vuosina tehdyssä haastattelussa (Suomen Führer, s. 183), että “Mites nämä pornolehtien jutut sitten sun imagoosi sopi… arjalaiset siitossonnit jne.?” Pekka vastasi tähän: “Nythän pitää ottaa huomioon, että saksalaiset harjoitti rodunjalostusta, nythän sitä kokeillaan Englannissa ja Yhdysvalloissa… kloonausta ja kaikkea. Eihän siinä mitään uutta ollut”. Toinen kysymys jossa mentiin samoilla linjoilla kuului näin: “Mites sitten kun sinulla on aika karski versio natsismista. Kansallissosialismiin liittyi Hitlerjugend ja Hitlerin tyttöjärjestö, jossa tytöistä tehtiin hyviä äitejä. Sinä korostat enemmän kuria ja miehistä puolta”. Pekka tähän: “En mä väittäis näin. Mä sanoisin, etä olen fifty-fifty linjalla. Tietysti luonteeltani mä olen perverssi ja mä kannatan rodunjalostusta, perversioita ja tämmöstä. Se on ihan terveen miehen merkki, kyllähän se on parempi nussia ku runkata. Tällä tavalla. Sanoisin et se on fifty-fifty enemmänkin. Huorat on elämän suola”.

Jos Pekan touhut olivat niin huvittavia jo Sieg Heil Suomi -dokumentin aikoihin, että hänen tuossa dokumentissa laukomia sanojaan toistellaan nyt mehevinä vitseinä, on reiluuden nimissä sanottava että absurdilta meno näytti kyllä kaikilla tuossa dokumentissa mukana olleilla. Yhtä kaikki, aika oli pahasti ajanut Pekasta ohi. Hänestä oli tullut suuren yleisön silmissä ennen kaikkea harmiton kummajainen, humalainen rivouksia ja muita karkeuksia suustaan melko hyväntuulisesti laskeskeleva ylipainoinen keski-ikäinen uusnatsi.

Siitoin ei kuitenkaan vaikuttanut katkeralta. Jollain lailla hän tuntui olevan sinut uuden tilanteen kanssa. Hän oli menneisyyden meriiteillään saanut itselleen tietyn eksentrisen nimen ja maineen ja hän selvästikin piti saamastaan julkisuudesta. Vankilasta vapauduttuaan Siitoin kirjoitti teoksensa Laillinen laittomuus Suomessa (1979),  Rotu-oppi (1983), Demokratia vaiko fasismi (1984) ja Kohti uutta uskoa (1989). Hän oli myös ehdolla Naantalin kunnallisvaaleissa 90-luvulla pariin kertaan ja sai kaupungissa toisella näistä kerroista kuudenneksi eniten ääniä, mutta ei huonon vertailuluvun vuoksi päässyt valtuustoon. Myös toisella näistä kerroista hän oli ääniharava, silläkin kertaa todennäköisesti protestihengessä. Tämän lisäksi hän ylläpiti vanhoja kansainvälisiä alan kontaktejaan ja loi uusia kontakteja. Nämä ovat varmaan Siitoimen vankilasta vapautumisen jälkeiset suurimmat saavutukset toimintansa kentällä. Em. “kirjat” tosin olivat itse amatöörityönä tehtyjä vihkosia, joita sai vain Pekan postimyynnistä, mutta ne kuitenkin olivat merkkejä siitä, että niin politiikka kuin hengentiedekin sai miehen edelleen kirjoittamaan. Pekan uskottavuus molempien edellä mainittujen aihepiirien kentällä jäi kuitenkin pahasti Pekan persoonan ympärillä pyörivän shown jalkoihin.

Siitoimen 80-luvulta hänen kuolemaansa asti kestänyttä kautta voisi kutsua hänen von Münchausen-kaudeksi. Aivan kuten legendaarinen Paroni von Münchausen, niin myös Pekka sepitti mielellään liioiteltuja juttuja vähintään naisseikkailuistaan ja von Münchausenin tapaan (ainakin Terry Gilliamin elokuvaversion) Pekka oli persoona, jonka ympärillä pyöri tämän tästä jonkinlainen uskomattoman oloinen show. Painopiste oli kallistunut edes jotenkin vakavasti otettavasti hengentieteellisestä ja poliittisesta toiminnasta hänen persoonansa ympärillä pyörivään humoristiseen esiintymiseen. Tietyllä tapaa Pekka oli palannut nuoruutensa teatterikuvioihin – tällä kertaa hän ei tosin näytellyt Turun kaupunginteatterin lavalla vaan kaikkialla missä liikkui. Paroni von Münchausen ei ördännyt humalassa tai pitänyt jumalanaan Luciferia, mutta hän ei ollutkaan suomalainen okkultismia harrastava uusnatsi vaan saksalainen vapaaherra. Hassua yhteensattumaa Paroni von Münchausenin ja Pekan välillä on sekin, että Pekka väitti isänsä olleen saksalainen Peter von Weltheim. Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 164) Siitoin sukutaustaansa selvittäessään myös ykskantaan totesi, että “Minä olen oikeasti paroni von Weltheim”. Ettei vain Pekka olisi aivan tarkoituksella ottanut vaikutteita von Münchausenilta?

Mainitsin tämän jutun alussa, että jotkut tuntuvat pitäneen Siitointa ennenkaikkea uusnatsina ja että monet näin ajattelevista eivät usko Pekan olleen tosissaan hengentieteen juttujensa kanssa. Aiemmin kertomieni taustojen valossa en pidä viimeksi mainittua asiaa ollenkaan paikkaansa pitävänä. Uusnatsi Pekka varmasti oli, mutta hän oli myös omansalainen hengentieteet vakavasti ottanut uusnatsi. Pekka aloitti hengentieteiden harrastuksen paljon ennen natsismia, ja natsismiin hän arvelujeni mukaan saattoi kääntyä saatuaan käsiinsä natsiokkultismin klassikon, Trevor Ravenscroftin Pyhän Keihään. Jotain Pekan hengentieteiden vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että niin Olavi Koskela (teoksessa Suomen Führer) kuin Siitointa tämän kuolinvuoteella hoitanut nainen, molemmat kertoivat Pekan vielä kuolinvuoteellaankiin huutaneen Luciferia avukseen ahdingossaan.

Pekan hengentieteen vakavasti ottamista epäilijöille voin käänteisesti kertoa omakohtaisen tarinan, joka jo aikoinaan pisti minut ihmettelemään sitä, miten vakavasti hän oikein oli uusnatsismin ja Hitlerin arvostuksensa kanssa. Soitin joskus 80-luvun lopussa Siitoimelle ja kysyin hänen myynnissä olleista kirjoistaan. Jotain kautta puheeksi tuli Hitlerin Taisteluni, josta kysyin small talkina, että onko hänellä sitä myynnissä ja paljonko se sitten maksaa. Tähän Pekka vastasi, että hänellä ei ole sitä kuin oma kappale, “mutta paljon sä olisit siitä valmis maksamaan?” Jotenkin tämä tuntui kummalta, koska Pekka oli kuka oli ja Hitler oli oletettavasti hänen suurimpia esikuviaan ja Taisteluni ehkä hänelle kovin kirja ikinä. Mutta olin väärässä. Myöhemmin jo edellä useaan otteeseen mainitusta Suomen Führer kirjasta löytyi tätäkin asiaa valottava pätkä: “Suhtautumisesi Hitleriin, koska luit Taisteluni? Kolahtiko kuten Lincoln Rockwellille Jenkeissä?” Pekka: “Luin 1970-luvun alussa. Ei se mitenkään kolahtanut kun mä olin ollut natsi jo ennen sitä. Hänen historiansa ei ole oikein mielenkiintoista. Toinen osa on mielenkiintoisempi. Ensimmäinen osa ei oikein ole”. Samasta haastattelussa toisaalla löytyy myös toinen asiaa sivuava kohta: “Ketä fasisti/natsijohtajaa kunnioitat eniten?” Pekka: “Vaikka olenkin natsi, niin Francoa. Hitler vähän munas nää hommat. Se hosu noissa sotahommissa. Jos hän olisi antanut ylipäällikkyyden vaikka Rommelille, niin se olisi hieman hillinnyt tätä rintamalaajennusta”.

Yhteenvetona voisi todeta, että hengentieteet, politiikka ja rivologia olivat aina osa Pekan palettia. 60-luvun lopusta 70-luvulle Pekka oli vielä vakavammin otettava niin politiikassa kuin hengentieteissä ja häntä pidettiin sen ajan sosiaalis-poliittisessa maastossa (kylmän sodan aikaisessa Suomessa joka kumarteli Neuvostoliittoon päin) jopa vakavana poliittisena uhkana. Kursiivin tuhopolton ja vankilatuomion jälkeen Pekan poliittinen ura alkoi luisua vakavammin otetusta vähemmän vakavasti otettuun, kun Pekka alkoi raskaalla kädellä juoda ja vetää oman persoonansa ympärillä pyörivää viinanhuuruisen münchausenmaista showta. Hän seisoi loppuun asti niin hengentieteellisten kuin poliittistenkin näkemystensä takana, vaikka hänen uskottavuutensa niiden suhteen oli mennyt olemattomaksi.

 

Lopuksi: Mitä jos…?

Kun miettii Siitoimen elämää, tulee hänen julkinatsiksi kääntymisensä siinä selväksi taitekohdaksi. Siitoin-filmi oy:tä pyörittäessään Pekka oli vielä mallikansalainen ja hyvin menestynytkin sellainen. Vaikka Pekka ei ollut kirjailijana koskaan lahjakas, oli hän siinäkin silti varsin tuottelias. Tuottelias ja toiminnan mies hän ennen kaikkea olikin. Pekan teatteritaustat ja valokuvausliikkeen menestyksekäs pyörittäminen puhuivat omalta osaltaan siitä, että tietyillä aloilla hän oli varsin monipuolisesti lahjakaskin. Jos Pekka ei olisi ryhtynyt natsiksi vaan pysynyt valokuvausliikkeen pitäjänä sekä hengentieteissä soveliaammaksi katsotuilla laduilla, hänen elämänsä olisi varmastikin muotoutunut varsin erilaiseksi kuin miksi se sitten muotoutui. Millaisena me tuntisimme Pekka Siitoimen tänään, jos hän ei olisi ryhtynyt natsiksi?

 

Read Full Post »