Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘pakkohoito’

Aiemmin blogissa haastateltu Esa Taberman kertoi hiljan Facebookissa olevassa Pekka Siitoin fan clubissa varsin mielenkiintoisen kuvauksen Pekan seurassa pyörineestä daamista. Tuon tarinan jälkeen Taberman muisteli samassa foorumissa “Kemin komendantti H:ta”. Muistelo alla kokonaisuudessaan.

Jotkut Siitointa kannattaneista keskeisistäkin aktivisteista jäivät minulle syystä tai toisesta tuntemattomimmiksi.

Eräs, johon minulla ei ollut tilaisuutta tutustua lähemmin oli Kemin komendantiksi nimetty H. Vaikka hän olikin esillä Siitoimen toiminnassa innokkaana aktivistina ja hänen suurikokoinen tanakka olemuksensa on löydettävissä noihin aikoihin otetuista valokuvista ja myös kuvatuista TV-dokumenteista, niin siinä vaiheessa, kun todella aktivoiduin Siitoimen liikeessä mainittu H. oli jo päätynyt Ouluun pakkohoitolähetteellä. Niinpä olen tavannut hänet vain kahdesti ja toinenkin kerta oli Helsingin Raastuvanoikeudessa keväällä -78, jossa ties monennettako kertaa käsiteltiin Kursiivin ns. murhapolttoa. Näin ollen kertomani koskien H:n toimintaa Siitoinen liikkeen keskeisenä aktivistina perustuu toisen käden tietoihin.

Minulle on kerrottu moneltakin taholta, että H:lla oli rautainen maine yhtenä kotikaupunkinsa Kemin pätevimmistä pontikankeittäjistä. Hän tienasi mukavasti käteistä myymällä tuotettaan jokaiselle janoiselle poliittiseen kantaan katsomatta. On valitettavaa, että hän käytteli itsekin ko. jalostetta kohtuuttomuuteen asti.

Komendantti H näki Luciferin ja pikku-ukkoja.

Totta lienee sekin, että H. otti liian tosissaan Pekan toiminnan okkultuistisen puolen ja näki jo ennen lopullista sekoamistaan yhtä jos toistakin. Eräässä TV-dokumentissa, joka kauhisteli Pekan toimintaa (kyse ei ole legendaarisesta Veckans Puls -dokumentista vaan tekeleestä, jonka nimi oli muistamani mukaan Vaaran Merkit tms. höpöä.) H ilmoitti nähneensä omin silmin itsensä Luciferin! Tämä tapahtui jo ennen kuin minä ja Pekkala aloimme toimia aktiivisti Siitoimen liikkeessä.

Monien yhtäpitävien kertomusten mukaan H:n ryypiskely riistäytyi käsistä ja hän alkoi kuulla pikku-ukkojen remuamista ja juoksentelua mökkinsä ullakolla ja kun hän yritti häätää seuraavina päivinä mokomat harhat pois kotoaan ryypynvälejä tihentämällä ne tulivat varsinaisiin asuintiloihin häntä itseään kiusaamaan!

Syystä, joka on jäänyt minulle ja myös tapauksesta minulle kertoneille arvoitukseksi, H. sai ajatuksen pyytää suojelua näkemiltään ukkeleilta kääntymällä lähellä asuneen Kemin silloisen apulaispoliisipäällikön puoleen apua ja tukea saadakseen. Ko. päätös osoittautui harkitsemattomaksi, sillä se johti vain siihen, että paettuaan ko. poliisimiehen asunnolle hän tunkeutui tämän kotiin väkisin särkemällä ko. poliisimiehen asunnon ulko-oven, löi tätä kuin vierasta sikaa ja pistettyään ko. asunnon remonttiin tappeli raivokkaasti paikalle tulleen poliisikomennuskunnan kanssa kunnes lopulta hänet saatiin kiinniotettua ja lyhyen terveyskeskuskäynnin jälkeen lähetetyksi Ouluun hänen tavallaan käyttäytyville tarkoitettuun hoitolaitokseen. Lähetteessä taisi lukea Delirium!

Jatkossa H. viettikin lyhyitä taukoja lukuunottamatta suuren osan ajastaan tuossa sivupersoonallisuustutkimuksistaan tuolloin hyvinkin tunnetun Reima Kampmanin johtamassa laitoksessa ja hänen yleistilaansa kuvannee se, että kun hänet manattiin todistajaksi oikeuteen niin Timo Pekkalan kertoman mukaan häntä seurasi vielä keväällä -78 mainitun johtavan lääkärin lausunto, että H:n näkemykset todellisuudesta olivat niin epävakaat, että hänen lausuntojensa arvo oli tämän vuoksi kyseenalainen.

Tämän oikeudenkäynnin jälkeen en ole sen paremmin nähnyt mainittua Siitoin-aktivistia tai edes kuullut hänestä mitään vähänkään luotettavaa tietoa. Tosin täytyy mainita, että ylläolevastakaan en ole käytännössä mitään kuullut mieheltä itseltään.

Kaikesta huolimatta: Laulun arvoinen mies! – Esa Taberman

Read Full Post »