Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘oleva’

Keuhkojen uutta levyä on tullut odotettua. Sen ilmestymiseen on mennyt kauemmin aikaa, kuin ilmeisesti oli tarkoitus. Ainakin loppuvuodesta 2010 Kake kertoi, että uusi levy ilmestyisi alkuvuodesta 2011. Ilmestyminen siirtyi kuitenkin loppuvuoteen. Edellinen Keuhkot-levy, Toimintatapoja olioille, ilmestyi vuonna 2005. Kuutisen vuotta on siis edellisestä julkaisusta vierähtänyt.

Kaikista maailman paikoista löysin uuden Keuhkot-CD:n Anttilan musiikkiosastolta. Onko Keuhkoista tulossa listamateriaalia? Tuskin nyt kuitenkaan. Oudosta Laskeutumisalusastian löytöpaikasta jokseenkin huvittuneena kiikutin CD:n kassalle. Mustahiuksisen kassaneidin ilme oli näkemisen arvoinen kun laitoin levyn tiskiin. Hänen ilmeensä olisi voinut pukea sanoiksi mitä helvettiä tämä on?! Nainen ei voinut peitellä huvittuneisuuttaan. Oli hilkulla, etten sanonut, että se on paljon parempi levy kuin vaikka Nightwishin uusin.

Kotiin päästyäni fiilistelin levyn mustavalkoista vihkosta, joka pitää sisällään Kaken kappaleihin liittyvää kuvitusta sekä kappaleiden taas kerran niin mainiot sanoitukset. Koin raikkaita tuulahduksia kulttuurimme kognitiivisten kategorioiden välimaastoista, oudoilta nimeämättömiltä olevan vyöhykkeiltä. Että tuntuikin taas pitkästä aikaa hyvältä ja riemastuttavalta silmätä jonkin levyn oheisvihkoa, ylipäätään innostua jostain uudesta levystä näin. Sellaista ei Mesikämmenelle tässä mcdonaldisoituneessa kulttuurissamme tapahdu aivan joka kuukausi, jos edes joka vuosikaan. Mutta tässä on nyt taas jotain aidosti elävää ja tuoretta miljoonan tusina CD:n sijaan, jotka näyttävät ja kuulostavat “juuri siltä miltä pitää”. Keuhkot kuulostaa ja näyttää joltain ihan muulta.

Reilu puolituntinen uutta Kakea kuulostaa hurjalta ja kiehtovalta. Levyn soundi on jollain tapaa astetta raaempi kuin aikaisemmalla levyllä, tai niin ainakin olen kuulevinani. Haistan levyltä sammaleen ja tunnen metsätuulen samalla kun mieleni vilistää syksyisessä metsässä maaseudulla. Siellä on hirviä ja sieniä. Minun on helppo luoda levyn hirvi-sanoituksiin omakohtainen suhde. Olen monet kerrat nähnyt syksyisin hirvimiehiä aseineen maaseudulla metsäteiden laidoilla. Viime vuonnakin, jolloin satuin muuten löytämään sienestäessä hienon hirvensarven metsästä.

Keuhkojen levystä tuntuu vaikealta kirjoittaa arviota, joka jotenkin sopisi levyyn jollain järkevällä tavalla. Perinteisen levyarvion kirjoittaminen tuntuu aivan väärältä ja hölmöltä, koska Keuhkot pakenevat tavanomaisempien musiikkilevyjen arviointiperusteita ja kategorioita. Keuhkojen levyjen arvioimista varten pitäisi kehittää aivan oma konseptinsa, kenties uusi kieli, vähintään uusia käsitteitä. Keuhkojen julkaisija Ektro Records mainostaakin artistin esittävän hyönteisetnoa. Tarkempi määritelmä nyt käsillä olevasta uudesta levystä on hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Tuon parempaa määritelmää lienee levystä vaikea antaa. Jos Keuhkot ei ole jo entuudestaan lukijalle kokemuksellisesti tuttu ilmiö, niin asian kuvailu on kutakuinkin yhtä vaikeaa kuin meille ihmisille sen ymmärtäminen, millaista on olla lepakko.

Kaken sanoissa yhdistyy hienosti kaukana kaupungeista oleva ihmisen touhuista enemmän tai vähemmän vapaa luonto, kaupunkien keinotekoisuus, purevan osuva kulttuurikritiikki, sekä erilaiset abstraktit ja konkreettiset olevaisen ääripäät.

Keuhkot avaavat tajuntaa kuin äänenmuodossa tarjoillut taikasienet.

Jos kappaleiden aiheet ovat totutuista poikkeavia, niin samaa voi sanoa kappaleiden perpektiiveistäkin. Toisinaan tekstit tuntuvat tai aivan suorasanaisesti ovatkin toisen lajin edustajan näkökulmasta esitettyjä.

Kaken levyillä on tämän tästä eri tavoin huomioitu, usein vahvoin sympatioin, muita eliöitä kuin ihmisiä. Mieleen tulee suoralta kädeltä mm. täi, bilharzialoinen, luhtahuitti, tai tällä uusimmalla levyllä hirvi, kuten aiemmin tulikin jo mainittua (Hirven lisäksi tältä uudelta levyltä löytyvät mainittuina myös luteet, täit, haukat, naakat, perhoset, varpuset, hanhet, korppikotkat, barracudat ja kilpikonnat). Vuonna 1996 ilmestyneellä Mitä otat mukaan muistoksi sivistyksestä? -levyllä olevassa Irtiotto-kappaleessa Kake suorasanaisesti sanoutuikin irti ihmislajista ja ilmoitti kuuluvansa toiseen lajiin:

JULISTAN ITSENI IRTI TÄSTÄ ALHAISESTA OLOTILASTA.
SYNTYMÄSTÄNI ASTI SE ON TUOTTANUT MINULLE AINOASTAAN IKÄVYYKSIÄ.
OLEN AINA VIHANNUT SITÄ: SEN PUOLIKARVOITUKSELLISTA IHOA,
SEN SUUTA JA PERÄAUKKOA, SEN MÄÄRÄILEVÄÄ PÄÄTÄ, SEN SAAVUTUKSIA.
TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ LÄHTIEN MINUT TULEE LUKEA TOISEEN LAJIIN KUULUVAKSI!

Muistelkaapa muuten Ruskea aikakirja levyn (1998) kappaletta Jumala. Siinä Kake lentää ja kuvailee kehoaan hyöteismäiseksi. Ja jos Jumala-kappale on hyvässä muistissa, niin kuunnelkaapa sitten tämän uuden levyn kappale Puraisu niskaan – siinä on aivan samanlainen puhallininstrumenttitunnelmointi kappaleen alussa kuin Jumalassa, minkä lisäksi Kake taas lentelee ja kuvailee ihmisten touhuja kuin paarma ikään – tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa hän samalla nimeää itsensä hirviinkin kuuluvaksi! Hyönteisetno on tiukkaa mutta joustavaa.

Kuka heistä on Kake?

Kaken lyriikoidensa maaninen verbalisointi antaa tietyllä tapaa avaimet Keuhkojen sieluun. Vaikka kappaleiden instrumentaaliset taustat ovat varsin mielenkiintoisia ja humoristisiakin sinällään, niin ilman Kaken lyriikoita homma jäisi aivan toiselle tasolle kuin niiden kanssa. Keuhkojen musiikissa lyriikat, niiden sisältö, esitystapa, sekä näitä tukevat taustat muodostavat omalaatuisella tavalla tasapainoisen kokonaisuuden, jossa kaikki elementit tukevat toisiaan täydellisesti. Lyriikoiden huumori piilee tietyssä määrin valituissa ei-inhimillisissä näkökulmissa olemassaoloon, mikä osuu ja uppoaa ja paljastaa ihmisen typeryyden. Kun homma vielä esitetään kuten Kake sen tekee, niin paketti on oudossa huumorissaan ainutlaatuista. Tarkkaavaisempi kuulija pystyy kuitenkin pienellä vaivalla löytämään Kaken huumorista myös useita perustavanlaatuisia olemassaoloa koskevia kysymyksiä ja teemoja, jotka ovat vähintäänkin kaiken kattavana pohjavireenä mukana alusta loppuun. Puhtaasti humoristisesta hämyilystä tässä ei ole kysymys.

Laskeutumisalusastia on Keuhkoja parhaimmillaan. Mukana on tarttuvan vimmaisaa hyönteisetnoa, outoja tunnelmia toisien eliölajien kokemusulottuvuuksista, ja huikeita lyriikoita joista ei tosiaankaan puutu syvyyttä, leveyttä, raikkautta eikä kakemaista huumoriakaan. Kunniansa levyllä saavat suoraan tai epäsuoraan kuulla metalliartistit (Pinkki & ruskee), hirvenmetsästäjät (Aikakauden loppu), kaupunkilaiset (Satakunta yhdistyy), hiluxkuumeilijat (Hiluxkuume), lifestyle-pellet (Lifestyle), ja ihmiset, “kalju laji”, yleisesti (Puraisu niskaan). Lisäksi pääministeri (joka vuoden 1990 EP:llä Älä koskaan kuuntele musiikkia muuttui geometriseksi) tulee ammutuksi sienestäessä (Aikakauden loppu) ja jurpoille tosimiehille vinoillaan monin tavoin levyn alusta loppuun. Laskeutumisalusastialla on useampia raitoja, jotka ovat omissa kirjoissani välittömiä klassikkoja. Mesikämmen voi jo näin ennen tammikuun puoliväliä sanoa, että tämä on karhunpesässä vuoden parhaimpien levyjen joukossa.

Ektro Recordsin sivuilla on kuultavissa kolme kappaletta levyltä: Puhumatta paras, Pinkki & ruskee, Puraisu niskaan.

Lyriikkaesimerkkinä levyltä poimittakoon Aikakauden loppu ja Puraisu niskaan (Aikaisempien levyjen lyriikkanäytteitä kannattaa katsastaa tältä Kaken fanisivulta).

Aikakauden loppu

Kauden avaus
Siihen osallistutaan vaikka elämme
kiireistä aikaa
Teemme tärkeitä töitä mutta nekin saavat väistyä
tärkeämmän tehtävän edessä
Metsän sarvet odottavat
meitä Valittuja

Täydellinen syysaurinko lämmittää
ja kirkastaa näkyvyyden
Aistimme jotka ovat tätä hetkeä odottaneet
palautuvat
Olemme jälleen lajissamme
Olemme jälleen Lauma

Tehtävät jaetaan yksilöiden
ominaisuuksien mukaan
Siviilityön muodon merkitys on
metsällä vähäinen
Tammipöydän takaa istuvista
löytyy melkoisia petoja
Keinottelija nauttii
vain nuotiosavun eikä tällä kertaa
rahan hajusta
Raitiskin voi ottaa
riistaryypyn

Ennätysmittainen sonni on paikannettu
ja päätetään tehdä kiristävä saarto
Ampumiskulmajaoilla estetään omien kaato
Se on tähtäimessä
Laukaus kiirii kaikuna vuorilta

Huti
Hirvi laukkaa kevyesti saarrosta
Mutta maassa on kaato
Joku onneton on jäänyt keräämään vahveroita
ja jäänyt saarron keskelle
Se on pääministeri
Hänet kääritään ja joukko poistuu
sanomatta sanaakaan
Jälkiseuraamuksena kielletään välittömästi
metsästys
Aikakausi on päättynyt.

Puraisu niskaan

Täydellinen kypsän kesän aurinko lämmittää
kangasmetsän sankarin siipiä
hongan oksalla, kalliojäkälikön yläpuolella,
mistä avautuu näkymä salomaille, järville,
vuorille.

Kuulumme siihen hienoon lajiin, joka näkee,
haistaa ja tuntee, kykenee ajan pysäyttäen
kokemaan kaiken kauneuden.
Näkymä avautuu oksaltani kalliorantaisen
järven rannoille, jonne myös omituinen
kalju laji on kyhännyt rakennelmia,
joita he kutsuvat huviloiksi.
Kaksi viikkoa vuodesta tämä oudosti
käyttäytyvä, touhuava ja mesoava laji häärii
rakennelmiensa ympärillä.
Kalju laji lähtee myös välillä liikkumaan
rakennelmiltaan “Luontoon”
keräämään maan antimia puiden alta.

Lennämme heitä tervehtimään, ja he tulkitsevat sen erehdykseksi.
Kyllä me hirvet tunnemme
Ei meille muniminenkaan ole aina tärkeintä
ja voimme uhrata siipemme.
He syyttävät meitä milloin mistäkin
Sanovat vitsaukseksi
Meillä on viesti tulevaisuudesta
Teille jotka ette enää näe ympärillenne.

Vain oman kekonne
kumpikohan laji on tyhmempi
ja kummatkohan täällä pitempään tallustaa.
Meille sopii myös päätehyödynnetyt hakkuuaukionne.

Siis lopuksi tiivistäen:
Puraisu niskaan on viesti ja muistutus
Viisaammalta.

Ektro Recordsin oma info kertoo uudesta Keuhkot-levystä kertoo seuraavaa:

The sixth struggle album of Kake Puhuu. The combat noise and insect world music downpreaching book. Rawer than its precursors, this album strips it down to marrow and squeezes juice out of it.

Keuhkot batters mindless attributes of humanity from insects’ point of view by means of reverse pop music. The aim is towards backwoods motorism, meritocamping, real men, moose hunt madness and established global upstarts. The most bearded feminist of Finland, Keuhkot, kicks the real man’s groin.

Keuhkot makes its own ethnic fusion gadding from rhythmic highways to distorted sidepaths in a refreshed guitar oriented soundscape. You may call it freaky but according to Kake, pop music (including metal, of course) is a freaky industrialized illness that needs a vaccination – which is Keuhkot.

Kake Puhuun 6. taistelualbumi. Hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Aiempaa raaempi ja pelkistetympi kokonaisuus riisuu luuytimeen asti – ja tekee siitä täysmehua.

Read Full Post »