Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘okkultismi’

Beduiini lomailee

Kun Mesikämmen miettii, mistä hän saa maksamalleen Yle-verolle parhaiten vastinetta, ei vastausta tarvitse miettiä pitkään. Vastaus on mies nimeltä Perttu Häkkinen.

Häkkisen tekemiset ovat Ylen kontektissa aivan omaa luokkaansa. Oli siis enemmän kuin paikallaan lähestyä herraa ja esittää pari kysymystä.

Seuraavasta haastattelusta selviää mm. Häkkisen musiikilliset ulottuvuudet, taustat hänen toimittaja-uralleen, hänen näkemyksensä kulttuurin rajamaastoista, Luciferin sopivuudesta esikuvaksi kypsälle aikuiselle, hänen ajatuksensa Pekka Siitoimesta kuin myös siitä, elämmekö Kali Yugan aikakautta.

Hyvät naiset ja herrat, Perttu Häkkinen puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet? Kerro jotain tautastasi.

Olen Perttu Häkkinen, piakkoin varhaiskeski-ikäinen uros. Työskentelen toimittajana, mutta se on vain yksi, joskin merkittävä, osa persoonaani. Synnyin Kokkolassa, mutta parhaat vuoteni olen viettänyt Helsingissä ja Rotterdamissa. Olen Mustanaamio-kerhon kultajäsen, ensimmäisen luokan partiolainen ja Turun Hengetieteen Seuran kunniajäsen, jos yhteiskunnallisilla saavutuksilla nyt pitää leuhottaa.

Toimittajatyösi lisäksi olet myös muusikko, mitä moni ei tiedä. Kerro musiikkitaustastasi ja nykykuvioistasi.

Olen itseoppinut musikantti ja soittanut mm. seuraavissa yhtyeissä: Imatran Voima, Itäväylä, Anaalivaihe, Boyz of Caligula ja Tähtiportti. Oman Randy Barracuda -aliakseni turvin olen julkituonut kaksi pitkäsoittoa, joista viimeisin, eli Random Works of Randy Barracuda Vol. II ilmestyi vuonna 2012 portlandilaisella Losonofono -levymerkillä. Parhaillaan työstän kolmatta, Akephalos -nimistä albumiani, jonka tarkoitus on fenomenologisesti kuvata päättömyyden ilmiötä ja pakottaa kuulija erilaisin muuntuneisiin tajunnantiloihin. Levystä on muodostumassa mielestäni erittäin hyvä, mutta en tiedä, tuleeko sillä olemaan minkäänlaista yleistä relevanssia maailman musiikinystävien keskuudessa.

Myös Imatran Voima on tekemässä pikaisen paluun ensi kesän festivaalilavoille, vaikka äitini onkin toistuvasti varoittanut, että musiikkimme lietsoo pimeitä voimia. Ainakin edellisessä paluukonsertissamme näin kävikin: lavalle juoksi miehiä tangoissa heilaamaan, onanoimaan ja särkemään laitteistoa, ja kaaoksen päätteeksi yksi juhlija kiidätettiin sairasautolla tiputukseen. Todelliset Dionysoksen pidot siis!

Oletko ateisti, agnostikko tai jotain muuta?

Pyrin välttämään itseni määrittelemistä, koska ihminenhän on pohjimmiltaan jotakin aivan muuta, kuin mitä hän itse mieltää. Luultavasti agnostikko on kuitenkin lähimpänä totuutta. Uskonko “jumalaan”, niin kuin hänet kristillisessä diskurssissa määritellään? Tuskin. Uskonko puolestaan “jumalaan”, kuten Spinoza asian määrittelee? Kenties. Olen joka tapauksessa taipuvaisempi uskomaan, että “jotain” on, kuin että “mitään” ei olisi. Lucifer on mielestäni oiva esikuva kypsälle aikuiselle.

– – –

Työ

Kerro työstäsi. Miten päädyit siihen, missä nykyään olet?

Perttu ja Kalevi 2Asuin seitsemisen vuotta sitten Hollannissa, kirjoitin graduani Spinozan substanssiopin ontologiasta ja olin mukana talonvaltaustoiminnassa. En varsinaisesti haaveillut journalistin urasta, vaan pyrin lähinnä välttelemään työnteon raskasta iettä. Kohtalolla oli kuitenkin muita suunnitelmia varalleni. Imatran Voiman toinen pitkäsoitto “The Welfare State of Mind” sai Rumba-lehdessä tylyn arvion, jonka ansiosta täysin tapojeni vastaisesti tuohduin jopa niin syvästi, että lähetin toimitukseen kirjeen. Preivissäni kritisoin monenkirjavasti sitä tosiasiaa, että arvion oli kirjoittanut ihminen, jolla ei mielestäni ollut tarvittavia henkis-esteettisiä edellytyksiä ymmärtää taidettamme. Muutaman päivän perästä sain toimituksesta takaisin sähköpostin, jossa he pyysivät minua lehden kolumnistiksi. Siitä se sitten lähti ja lopulta päädyinkin Helsingin Sanomien kautta YLE Puheeseen keskusteluohjelman vetäjäksi. Toimitan myös Radio Helsingissä jokatorstaista Musiikin lahja-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on antaa kuulijoilleen mahdollisimman kokonaisvaltainen ja tosi kuva säveltaiteen spektristä. Valittaminen saattaa siis toisinaan jopa mullistaa ihmiselämän, vaikka useimmiten siitä onkin lähinnä haittaa.

Olet haastatellut monia mielenkiintoisia henkilöitä. Keitä heistä on jäänyt erityisesti mieleen ja miksi?

Volvo-Markkaselta opin järkevää suhtautumista elämään ja raha-asioihin, Kari Peitsamolta puolestaan sen, että odottaminen on aikuisuutta. Max Perttulan avulla opin ymmärtämään järkähtämättömyyden kauneuden ja R.E.M. -yhtyeen Michael Stipe osoitti minulle, että vastenmielisen äänen takana saattaa todella piillä vastenmielinen mieli. Olen kiitollinen kaikista minulle suoduista kohtaamisista, niitä on yksinkertaisesti liikaa mainittavaksi.

Voitko paljastaa joitain mielenkiintoisia tietoja tai tapahtumia, joita tekemiesi haastattelujen yhteyksissä on tullut ilmi, mutta joita et ole syystä tai toisesta voinut kertoa ohjelmissasi tai teksteissäsi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys, jolla ammattilaiset (kuten selvästi Mesikämmenkin) pumppaavat mehukasta tietoa “uhreistaan”.

Valitettavasti en voi kertoa niistä sen enempää, suurin osa kyseisestä gnosiksesta kun on edelleenkin arkaluontoista.

Mesikämmenen tapaan olet selvästi kiinnostunut kulttuurin rajamailla eri tavoin vaikuttavista tai vaikuttaneista ja operoivista tai operoineista ihmisistä, sekä tähän maastoon liittyvistä ilmiöistä. Mikä kaikessa tällaisessa kiinnostaa? Mikä on kaiken tällaisen merkitys kulttuurille?

Nykyaikana kansalaiset hakevat tietoa enenevässä määrin joukkotiedotusvälineistä. Kyseisen organumin jakama informaatio, jota jotkut nimittävät spektaakkeliksikin, edustaa itse asiassa kivettynyttä maailmankuvaa, josta useimmat haluavat osansa. Toimittajia on moitittu sopuleiksi, koska me juoksemme aina saman asian perässä, mutta moisen massaihmisen kritiikin voi ulottaa suurimpaan osaan kansasta. “Yhteiskunta ajattelee kollektiivisesti kuin ameeba”, totesi eräskin mies aikanaan. Kulttuurin reuna-alueille puolestaan haaksirikkoutuu usein mielenkiintoisia yksilöitä, joiden kanssa on avartavaa jutustella.

Olen monessa yhteydessä joutunut perustelemaan, miksi olen haastatellut vaikkapa amfetamiinikauppiasta, taikka kansallissosialistia. Miksi en? Haastattelenhan minä pastoreita ja marttaliittolaisiakin. Tässä maailmassa on monia linssejä, joiden läpi katsoa, niin postmodernistiselta hapatukselta kuin moinen kuulostaakin.

– – –

Pekka Siitoin

Tapasitko koskaan valtakunnanjohtaja Siitointa?

Valitettavasti en.

Mitä mieltä olet Siitoimesta?

Siitoin on, kuten kahdeksankymppinen isänikin sanoo, yksi Suomen historian ainoita toisinajattelijoita. En jaa läheskään kaikkia hänen näkemyksiään, en allekirjoita mm. hänen rotuopillisia näkemyksiään. Sen voin kuitenkin sanoa, että Pekassa oli omanlaistaan taikaa, jota suurimmalla osalla ihmisistä ei ole. Pekka oli noussut kotkan lailla hyvän ja pahan tuolle puolen. Heh.

Mitkä olivat mielestäsi Pekan vahvuudet ja heikkoudet?

“Mestarin” vahvuushan piili siinä, että hän rakensi oman myyttinsä, johon hän kunnon maagikon tavoin myös vilpittömästi uskoi. Alkemistin lailla hän käsitti olevansa vain ihmisyyden luonnostelma, jota tuli muokata kovan työn kautta.

Surullista on se, että juuri sama myytti lopulta syöksi hänet ennenaikaiseen tuhoonsa.

Joka ajatuksella Siitoinin tuotantoa tutkii, ei voi välttyä huomaamasta, että hänen nostattamansa oudot voimat lopulta nielaisivat hänet.

Pekan tuotanto ei myöskään ole minkäänlainen homogeeninen möhkäle, vaan kuvastaa elävää ja ristiriitaista ajattelua.

Mm. teoksessaan Henget kertovat Pekkahan varoitti Suomen kansaa politiikan vaaroista selvin sanoin: “Ihminen on todella henkisesti terve vain silloin, kun hän pystyy vapaasti toteuttamaan itseään ilman minkäänlaista puoluekontrollia. Mikään ei ole silloin pahasta, muu kuin henkinen tai aineellinen väkivalta, jota ei saa missään muodossa harjoittaa, kuten ei myöskään vapautta saa rajoittaa.” Voiko tuota enää selvemmin ilmaista?

Siitoin oli okkultisti, joka ymmärsi “pahan” ja “hyvän” edustavan saman kokonaisuuden eri puolia. Sääli vain, että hän valon sijasta vajosi pimeyteen.

Hän oli myös suuri humoristi, joka omasi taipumuksen itseironiaan ja jekkuiluun.

Mistä Siitoimen kulttisuosio mielestäsi kertoo?

Itse tutustuin Siitoinin tuotantoon 13-vuotiaana, kun ystäväni lainasi minulle valokopioversionsa teoksesta Musta Magia I. Olin mykistynyt siitä, että kotimaassani asui tällainen jännittävä hahmo. Pekka oli vapaa sielu ja palava liekki, jollaista ihmiset kadehtivat. Ikävöin häntä usein.

Jos voisit tavata Pekan, missä olisi optimaalinen paikka tapaamiseen, mitä veisit hänelle tuliaisiksi, mitä tekisitte?

Tämähän tuli, kuin Kari Salmelaisen suusta! Tapaisimme Naantalissa, josta suuntaisimme välittömästi lentokentän kautta etelänmatkalle. Pekalle veisin viinapullon ja pienen marakatin, joka olisi puettu fetsiin, liiveihin ja haareminvartijan housuihin. Tiedän, että Mestari arvostaisi moista lystikästä pikku lemmikkiä. Teneriffan tähtitaivaan alla voisimme sitten ottaa huikkaa naisista ja hengentieteestä keskustellen.

– – –

Tulevaisuus

JournalistiElämmekö Kali Yugan aikakautta? Millaisena näet tulevaisuuden? Tulevatko ufot hakemaan salatieteitä opettaneet pois suurten katastrofian alta, kuten Siitoin ennusti?

Aiheellinen kysymys. Eurooppaahan on nimitetty auringonlaskun maanosaksi ja spengleriläisen kulttuuripessimismin vaalijat ovat miespolvesta toiseen olleet huolissaan siitä, että kulttuurimme perustukset mätänevät. Itse en ole pessimisti, koska uskon Pekan tapaan ihmisen kehitysmahdollisuuksiin, ja siihen, että maailmanloppu on lähinnä subjektiivinen kokemus. Voisin tulkita Pekan ajatuksen ennemminkin metaforisena: henkeni elää rauta-aikaa ja oikeanlaisella henkisten lihasten harjoittamisella voin pelastaa sen uhkaavalta tuholta.

Ihmisen tehtävähän on valita itsensä ja tulla tosiolevaiseksi.

Tulevaisuuden suunnitelmia?

Toki. Sen voin myös kertoa, että suuria.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe, ystävät, työ, lukeminen, ja teutooninen syntetisaattorimusiikki. Toisinaan myös vapautunut juopottelu yksin tai yhdessä tuumin. Ei sovi nimittäin unohtaa sitä tosiasiaa, että oikein käytettynä alkoholilla on henkistä hyvinvointia ja työssä jaksamista tehostava vaikutus.

– – –

Mesikämmen kiittää Perttu Häkkistä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Perttu Häkkinen Yle-puheessa.

Read Full Post »

Loputon Gehennan liekki

381970

Muistan hyvin, kun Loputon Gehennan liekki-dokumentin traileri pullahti loppuvuodesta 2011 YouTubeen. Provokatiivisuudessaan ja koomisuudessaan traileri keräsi dokumentille jo muutamassa päivässä järisyttävän paljon huomiota ja siitä keskusteltiin aina iltapäivälehtien surkuhupaisia foorumeita myöten. ”Vittu mä vihaan punkkia!”-pläjäystä näki toisteltavan sosiaalisessa mediassa tämän tästä.

Osa black metal-genressä mukana olevista ei diggaillut trailerista sen Uuno Turhapuro-ulottuvuuksien vuoksi juuri yhtään. Monet genren ulkopuoliset taas pitivät juuri tästä dokumentin ulottuvuudesta. Elokuvaa jäätiin odottamaan suurella mielenkiinnolla, jotkut loputtoman koomista pakettia toivoen, jotkut genren naurettavaksi tekemistä peläten, jotkut taas yksinkertaisesti avoimin mielin.

Sami Kettusen dokumentti, joka sai ensi-iltansa 2011 Night visions-elokuvafestivaaleilla, oli ilmestyessään välitön klassikko. Kyseessä on ensimmäinen kotimaista black metallia käsittelevä dokumenttielokuva.

Loputon Gehennan liekki pureutuu aiheeseensa monien kentän tunnettujan tekijöiden haastattelujen kautta. Lopputuloksena syntyy kuva black metalista elämäntapana, siihen liittyvistä erilaisista painotuksista, kulmista, ideologisista ulottuvuuksista, koko kakun moniulotteisuuksista. Osa haastatelluista on kameran edessä avoimesti omalla naamallaan, osa anonyymimmin vastavalossa, osa humoristisesti humalassa oluttölkki kädessä, osa kuolemanvakavasti selvinpäin, osa poliittisesti epäkorrekteja näkemyksiä laukoen, osa kaikesta politiikasta irtisanoutuen. Puhtaasti provokatiivisen humoristisesta paketista ei ole kyse, kuten trailerin perusteella jotkut arvelivat tai pelkäsivät. Tässä on syvyyttä.

Sanaisen arkkunsa elokuvassa avaavat seuraavat henkilöt: Lord Satanachia (Azazel), Victor ja Wrath (Enochian Crescent, True Black Dawn), Molestor Kadotus (Anal Blasphemy, Musta Kappeli, Hammer of Hate), Nuclear Holocausto Vengeance (Beherit), Demonos Sova (Barahtrum), Satanic Tyrant Werwolf (Satanic Warmaster), Sargeist, Spellgoth ja Shatraug (Horna), Mikko A. (Clandestine Blaze, Northern Heritage), BlackGoat (Goatmoon), Kaosbringer (Neutron Hammer), Stormheit, Kalma ja Narqath (Azaghal), Johannes Nefastos, sekä Serpent (Imperium.net).

Dokumenttia on kritisoitu useimmiten siitä, että sen kesto on vain 52 minuuttia – aiheesta kun olisi saanut helposti pidemmänkin. Monia muitakin tärkeitä genren nimiä olisi dokumenttiin voinut sisällyttää. Toisinaan kritiikkiä on kuullut siitä, että dokumentissa ei ole juurikaan itse alan musiikkia. Itseäni tämä ei haitannut, sillä alan musiikkiin voi kuka tuhansa tutustua nopeasti internetin kautta, kun taas genren maailmankuvaan pureutuvia kotimaisia videohaastatteluja ei ihan yhtä helposti tule vastaan. Kolmanneksi on kritisoitu elokuvan puolivälin tienoilla olevaa rituaaliskenaariota, jota on pidetty liian pitkänä ja muusta dokumentista hivenen irrallisena. Tässä olen sikäli samoilla linjoilla, että kyseistä rituaaliskenaariota olisi ollut hyvä kontekstualisoida hiukan paremmin suhteessa black metaliin liitettyyn satanismiin. Noin muuten Kettusen ratkaisu antaa haastateltujen kuljettaa dokumenttia omalla painollaan eteenpäin toimii kautta dokumentin varsin hyvin.

Dokumentin ansiot ovat kiistattomat. Sen kautta saa varsin hyvän katsauksen genrestä ja sen moniulotteisuudesta, vaikka louhintavaraa jääkin. Haastatteluissa on käsitelty mm. seuraavia aiheita: Mitä kautta löysin black metallin, black metaliin liitetty aate, ensimmäiset kuullut bändit, ensimmäiset omat bändit, death metallin ja black metallin suhde toisiinsa genren alkuaikoina Suomessa, 90-luvun alku, tape trading-skene, millaisia keikat olivat alkuaikoina, miten alkuaikoina sai tehdä enemmän töitä äänitteiden leviämisen eteen jne. kuin nykyään, kirkonpoltot ja niihin suhtautuminen, alkuaikojen levyjen soundit, black metal ideologisesti, suhde kaupallisuuteen ja julkisuudessa olemiseen, distrot ja lafkat, aito underground vs. esille pääsemisen vuoksi tehdyt kompromissit, synkkä energia, mystisyys, okkultismi, satanismi, mitä black metal merkitsee eri ihmisille, suomalainen mytologia ja suomalaisuus black metalissa, suhde uskontoihin yleensä, juutalaisuus, kristinusko, islam, NSBM, hautakivien potkiminen, genren pioneerien rikosrekisterit, Antifa, keikoista, kommelluksista ja porttikielloista, suomalaisen genren ominaispiirteistä, black metallin suosion tilasta ja tulevaisuudesta, naisen asemasta black metal-skenessä.

Mainion paketin jo useampaan kertaan katsoneena ei voi muuta kuin suositella sitä kaikille aihepiiristä kiinnostuneille ja toivoa, että Loputon Gehennan liekki vol. 2 ilmestyisi joku päivä.

Dokumentissa on bonuksena Sami Kettusen tekemä 21 minuutin dokumentti Romua, ruiskeita, rutinaa, joka käsittelee kotimaista melumusiikkia, sen skeneä. Muutama sana tästä dokumentista löytyy Loputon Gehennan liekki-dokumentin siteerauksien jälkeen alta.

 – – –

Siteerauksia Loputtomasta Gehennan liekistä:

Clipboard03

Mä haluun kaikille vaan tuhoa, kuolemaa ja tuskaa, pimeyttä.

(…) Ja sit mä aloin kuuntelee sillon Bathoryä, tiekkö, Celtic Frost, niin se oli vaan että vittu fuck ass, saatana, sen jälkeen sit lähti, tää on mun juttu!

(…) Islamin uskonto, se on ihan perseestä. Siis se on ihan, jumalauta, nehän tappelee siellä keskenään koko ajan. Ihan perkele, vitun ählämit, saatana. Tappakoon toisensa. Se ei mua kiinnosta vittu pätkääkään. Saatana, vittu, nussikoon saatana äitiänsä ja mummoo, vittu.

(…) Mä oon kristinuskon vastainen. Kyllähän mä totta kai haluisin et kirkot palais. Mutta se on Suomessa niin helvetin vaikeeta.

Vittu mä vihaan punkkia! – Lord Satanachia

Clipboard06

Jotenkin tykkäsin niistä 80-90-luvun vaihteen jutuista siinä mielessä et se ei ollut se musiiki mikä määritteli vaan aate, ton asian. Nykyään tuntuu et se on muuttunu, et se on mukamas tietynlainen genre vaikka se on nimenomaan se aate, mikä määrittelee – Wrath

Clipboard23

Kuunneltiin paskaa musaa ja tehtiin ite parempaa.

(…) Paljonko tästä on aikaa…? Rikos on vanhentunu! No ni! No meikä, semmonen lavallinen veripulloja, potkasin yleisöön… voi vittu kun sitä lens sitä verta! – Demonos Sova

Clipboard04

Mut se että sä olet tuolla valtavirran rajamailla ja tuot sanomaa julki, se tarkottaa et sulla on niitä nuoria, uusia käännynnäisiä tähän, joka pystyis niinkun kyseenalaistamaan sen totuuden mitä valtiovalta ja yleinen tää normisto sulle pumppaa. Sen tähden mun mielestä on melkeinpä velvollisuus olla tuolla ulkona ja tuoda julki sitä sanomaa. Et ehkä, en sano että mikä on niinku porttiteoria tai kynnysteoria vaan siellä voi olla hc-tavaraakin suoraan ihmisten naaman edessä, että, se on kivisempi tie kun se, että pysyisit undergroundissa. Mun mielestä se on suhteellisen helppoa olla tavallaan haastamatta koskaan, että jos sä oot suljetussa piirissä, kaikki tuntee sut, teet uuden julkasun toisensa perään, niin jee jee, hyvä meininki, kukaan koskaan ees joudu kyseenalaistuksi tai haastetuksi millään tavalla, mut sitku meet sinne niin sut haastetaan paitsi omien joukosta myös sieltä valtavirrasta, niin sitte joutuu asettaa itsensä ristituleen. Aina kovimmassa paineessa hioutuu parhaimmat timantit, että siinä mielessä itellä on usko siihen, et kantsii käydä heittää kaikki peliin niin sanoakseni.

(…) Tietyl taval sitä ollaan sodassa, miehittävää uskontoa vastaan kumminkin, että on onks ne nyt rikoksia millä mittapuulla jos halutaan tuhota vastustajan symboleita. Et, moni nuori soturi on tehny näit juttuja ja mikäs siinä. Siin on aikanaan miekkalähteyksellä tuotu Suomeen kristinuskoa ja meiän vanhat uskomukset pantu kasaan niin mun mielestä se on ihan reiluu viel nykypäivänäki sitten, jos pienet terroristisolut pistää vastaan tätä meininkiä – Victor

Clipboard24

Harhaluulo, että pitäis tehä kompromissejä sen takia, että vois saada suurempaa näkyvyyttä tai vaikutusta ihmisiin, niin se on täysin niinku valheellista, koska monet bändit on jo todistanu nyt sen, että ei tarvita kymmenienkään tuhansien levyjen myyntiä, sitä, et sun tarttis tehä yhtään kompromissiä tai yhtään kirjottaa, pyytää anteeks keneltäkään mitä sä sanot vaan kun sä tarpeeks kauan vaan painat, niin ei se vaadi sitä että sun pitää antaa periks vaan kyl se muu maailma antaa periks ennemmin – Satanic Tyrant Werwolf

Clipboard05

Saatanallisuus on se peruslähtökohta, mistä liikutaan. Asiat jotka menee liian kauas siitä saatanallisesta lähtökohdasta, niin sillon kun se unohdetaan kokonaan ja keskitytään johonkin muuhun, niin sillon mun mielestä puhutaan jostain ihan muusta kuin black metallista, joka niinkun black metal, on määritelmä, sitä et on saatanallista metallia – Molestor Kadotus

Clipboard13

Saatana on Saatana ja se on niinku ultimaatumi paha. Se on tietysti aina se ylimmäinen.

Black metal, jollekin ei vittu maistu se, niin painukoon vittuun – BlackGoat

Clipboard17

Jos sitäkin miettii et mitä black metal on, niin ohan se niin erilaisia asioita, että tota, toisille se voi olla pelkästään tätä goat-metal-osastoa ja toisille se saattaa olla lähenpänä luontomystiikkaa ja kaikkea siihen liitoksissa olevaa, että tota kyllä mä näkisin sen mieluummin rikkautena tämän että siinä samassa kentässä pystyy operoimaan justiinsa nää tällaset yhtyeet jotka nojaa pidemmän päälle vaikka siihen omaan kansaan, oman kansan historiaan ja kaikkeen siihen liittyvään ja sitten tosiaan nämä, jotka pohjaa tosiaan sitten enempi tähän, ehkä perinteisiin black metal-teemoihin.

(…) Nuorisolla on aikaa ja voimaa ja aktiivisia nuoria niin nuorelle tekevälle sattuu, että tota, aina välillä joku jossain roihahtaa ja jotain kaatuu et, en mä sano et se väärin on, missään nimessä, että, että, mut onhan se totta et siin on sitten seki puoli et siin on tää yhteisöllinen vaikutus sit siihen kirkkoon, et kyllähän jos kirkko palaa jossain niin sehän tuo kristillistä porukkaa vaan lähemmäs toisiaan.

(…) No, totta kai siis aina on paikkansa sillekin taistelulle sitä (kristinuskoa) vastaan ja kirkko on omalla osallaan esimerkiks edesauttaa monikulttuurisuutta ja muita arvoja jotka ei niinku oo hyviä, et kyllä siinä sitä pahaa on edelleen siinä kristinuskossa, mutta siltikin mä näkisin asian niin, et mieluummin mä rintamalla olisin kristityn suomalaisen rinnalla taistelemassa muslimeita vastaan, kun päinvastoin, esimerkiks – Stormheit.

Clipboard18

Sen ainakin pystyy sanomaan et ei tää mikään kuoleva luonnonvara ole. Et selekeesti on sitä… no, minnekä se liekki katoais, kyllä se palaa niinku loputon Gehennan liekki – Spellgoth

Clipboard12

Se on helppo sanoo, ei oo olemassa semmosta brutaalia black metallia tyyliin Australia-black metal tai jenkki joku havohei-osasto, ni ei sille vaan oo olemassa naisfaniryhmää. Et sit on olemassa semmonen melodinen, poppiin päin hintahtava black metalli mikä vetoaa myös naisiin, tai et siel on kynsilakassa olevii jätkii niin se aina vetoaa naisiin, mutta, se on mun mielestä yksiselitteinen asia, että black metal on ytimessään miesten musiikkia ja se ei oo mikään tasa-arvo kysymys eikä mikään tämmönen, että naisilla on oikeus johonkin vaan, se on miesten musiikkia ja piste – Mikko A.

Lopuksi vielä bonuksena kommentti dokumentista Jouko Piholta:

Mesikämmenen blogi pyysi minulta kommenttia koskien “Loputon Gehennan liekki” -dokumenttia. On hiukan hankalaa kirjoittaa kommenttia, kun on voinut nähdä vain 59 sekunnin trailerin. Mutta ehkäpä jo trailerin alussa jonkun black metallistin julkituoma filosofia tiivistää kaiken: “Saatanallisuus on peruslähtökohta.” Saatanallisuus on myös loppukohta, kun saatananpalvojat joutuvat kuolemansa jälkeen samaan paikkaan kuin Saatanakin eli helvetin tuliseen järveen. Siellä ei enää lauleta bassoja rymistellen Saatanan kunniaa, vaan vaikerretaan hampaita kiristellen suuressa tuskassa ja rikinkatkuisten myrkyllisten kaasujen vaivaamina hirveässä pimeydessä. Mutta sitä saa mitä tilaa.

– – –

Romua, ruiskeita ja rutinaa

Loputon Gehennan liekki-dokumentin bonuksena löytyy 21 minuutin dokumentti suomalaisesta melumusiikista, sen skenestä. Kuten DVD:ltä löytyvä pidempikin dokumentti, myös sen perästä löytyvä meludokumentti on lajissaan ensimmäinen kotimainen laatuaan.

Äänessä dokumentilla ovat: Mikko A. (Grunt, Freak Animal), Pentti Dassum (Umpio), Pasi ja Tiina (Aunt Mary, Bizarre Uproar), Jonte Storm (U.N.D., WoUNDead), Toni Myöhänen (STROM.ec., Eleczema), Niko (Manic/Depression), Pekka PT (Gelsomina, Sick Seed), Tommi Keränen (Rulla, Keränen), Ilkka Vekka (Haare), Jussi (Golden Rain) ja Basse (Halthan).

Haastatteluissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: miksi kuunnella melua?, voimaelektroniikka 80-luvun alussa, miten nopeasti meluskenessä on tapahtunut muutosta, meluskenen alkuajoista, vaikutteista, instrumenteista, kontaktimikeistä, neliraitureista, c-kasettiformaatista, live-esiintymisistä ja niiden innostavuudesta sekä ekstaattisuudestakin, keikkojen yleisömääristä, pahennusta aiheuttaneista jutuista livenä, kituvat hiiret, jyrsijät, runkkaaminen, viiltely, ”perusnöyryytys”, ”fasistiset arvot”, ihmisoikeudet, ”vihamielinen sanoma”, genren julkaisujen painosmäärät, julkaisujen spesiaalisuus paskaisine Raamatun sivuineen kaikkineen, Suomi-skenen arvostuksesta maailmalla ja Suomi-skenestä yleensä.

Kuten Loputon Gehennan liekki, myös Romua, ruiskeita ja rutinaa on varsin informatiivinen ja hulppeakin paketti. Meludokumentin suurin heikkous on sama kuin black metal-dokumentissa: Molemmat ovat liian lyhyitä.

 – – –

Siteerauksia Romua, ruiskeita, rutinasta:

Joutuu itelleen jollain tavalla selittämään, et minkä takia kuuntelis musiikkia, kun taas muut joutuu keksimään tekosyitä et minkä takia ne kuuntelee melua et mikä siitä tekee kuuntelemisen arvoista, niin ite nykysellään välil miettii et minkä takia jaksaa kuunnella jotain perusrumpukomppia tai minkä takia joku kitara on mielenkiintonen soitin kun siin roikkuu vaan muutama kieli mitä rämpytellään.

(…) Perinteinen tämmönen industrial-musiikin lähestymistapa on se, että taiteilija esittää provosoivat materiaalit suoraan yleisölle ja se on, oletetaan et yleisö on siinä määrin aktiivinen et ne ei oo siel ottamassa vastaan mitään saarnaa eikä ne oo kuuntelemassa että joku kertoo niille miten asiat on – Mikko A.

Clipboard37

Mie tykkään sellasest käsintehdyst meiningist, että joku, upottautuu siihen sellaseen melun tekemiseen ja nimenomaan siis se, että sitte tehään käsin. Kyl mie ymmärrän että tietokoneit käytetään sun muuta näin, ajat muuttuu ja kaikkee ja ihmiset tykkää sellasest soundista, mut tykkään että se tehään… käsin. Nauhalle. Voihan sen tietty nauhottaa monel muullakin taval mut, käsintehtyy, ehdottomasti. Sen nyt voi käsittää ihan miten tahansa, mut ihan pelkkää hiirennaksuttelua en niin ite välitä siitä, ehkä nyt joissain bändeis – Niko

Sen miten soitan, niin varsinkin livenä on, jollain tavalla koitan et homma ei oo enää hanskassa, täysin. Ja mutta että se on siis semmosta niinku tämmöstä peräruiskeen tavalla innostavaa, tota niin, vääntömomenttia – Tommi Keränen

Clipboard41

Se jotenkin lähti se, tuli semmonen idea et tota, tai semmonen visio et tota, et sais jotenki… niinku perse ja sielt tulee paskaa. Sitä ruvettiin pyörittelee. Vedettiin Tiinan perseeseen (…) Se näyttää jotenkin paljon paremmalta kun se tulee naisihmisen pyllystä tulee se tuote – Pasi

Mä jätän sen natsipervoilun muille, koska tota, siihen on tekijänsä ja ne on alallaan hyviä – Ilkka Vekka

Tekstit käsittelee rakkauden ongelmia ja tämmöstä, vähän semmosta turhautuneisuutta rakkauden kentässä, et miten sä käyttäydyt jos vaikka oot tosi rakastunut johonki ihmiseen ja sä et saa mitään vastakaikua ja siitä sitte edespäin, mihin se saattaa sit mennä jos tykkäät liikaa jostain ja sit toinen sanoo sulle et ei käy mut sä silti tykkäät ja haluut viedä tätä parisuhdetta eteenpäin, vaikka toinen osapuoli ei oliskaan mukana. Et ku sitä rakkautta ei sit löydykään vastaikkaisesta sukupuolesta nii totta kai sä sit katot pornoo ja vedät käteen – Jussi

Clipboard44

Sanotaan näin et se on muutaman vuoden sisällä, se on noussu ihan helvetin hyvin, siis silleen niinku että porukka on enemmän yhteyksissä, sanotaan 4-5-vuotta sitten ei ollu mitään semmosta Suomi-skeneä. Ja nytte Suomi-skene on tunnettu ulkomailla, itse asiassa sehän on ihan vitun arvostettuu tällä hetkellä – Basse

Clipboard38

Trendiä ei seurailla samaan tapaan ku ulkomailla, tai Amerikassa ehkä lähinnä – Pekka PT

Kyllä täällä on aina ollu tosi omat kuviot, ja siitä tosi ylpee – Pentti Dassum

– – –

Aiheeseen liittyen:

Osta DVD täältä.

Rokumentti NettiTV – Haastattelussa ohjaaja Sami Kettunen (Loputon Gehennan liekki).

Imperium.net: Sami Kettunen, Loputon Gehennan Liekki -dokumentti.

Read Full Post »

hmksm2013On Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013:n palkintojenjaon aika. Suuret kansanjoukot ovat kokoontuneet Turun, Suomen todellisen pääkaupungin, kauppatorille. Liput liehuvat. Puheita pidetään. Ulkotulet palavat. Kaupungin sinfoniaorkesteri esiintyy. Rytmihäiriö esittää kisojen virallisessa mainosvideossa käytetyn kappaleen Todellisuuden mestari. Ihmiset ovat hurmoksessa. Kaikilla on mukavaa. Suomen kansa kokee transsendentaalista yhteenkuuluvaisuutta puoluerajoista riippumatta. Presidentti Sauli Niinistö itkee liikutuksesta.

Hypnoottis-magneettisen katseen suomenmestari 2013 Sini Marie Kyllikki Eloranta nousee kultamitalistin pallille kansanjoukkojen villin hurrauksen säestämänä. Mesikämmen laittaa hänen kaulaansa kisojen kultamitalin ja komentaja Kai M. Aalto kättelee hänet ja aloittaa juhlapuheen hänen kunniakseen seuraavin sanoin:

Kisojen ylituomarina ja niiden korkeinpana suojelijana minulla on tänään kunnia rakkaudesta sekä teitä että koko maailmankatsomustamme kohtaan julistaa tämänvuotisten kisojen voittajaksi Sini Marie Kyllikki Eloranta. Taistelijat, kuten te ymmärrätte, Sini ei voittanut sen vuoksi, että te äänestitte häntä, vaan sen vuoksi että Kaitselmus oli jo ennalta valinnut hänet… (komentaja Aallon juhlapuhe tulee kokonaisuudessaan blogin sivulle lähipäivinä).

Tämän jälkeen Elorannan toiveesta voittokappaleeksi valittu Queenin Princess of the universe soitetaan. Tämän jälkeen sama rituaali toistuu hopea- ja pronssimitalistin kohdalla. Hopeamitalisti Arto Waseniuksen kunniaksi soitetaan hänen toiveestaan Laibachin Opus Dei ja pronssimitalisti Miika Ihanaisen kunniaksi Toto:n Child’s anthem.

Vuoden tärkeimmät SM-kisat on jälleen saatu päätökseen.

– – –

Mesikämmen luovuttaa mitalisijoille yltäneiden yhteystiedot tämän viikonlopun aikana luottamuksellisesti palkintoja myöntäneille tahoille, jotka sitten hoitavat palkintojen postitukset eteenpäin.

Kisassa on annettu myös 5 kpl erityismainintoja.

– – –

Seuraavaksi palkinnot ja erityismaininnat sekä ne saaneet:

– – –

Suomenmestari 2013, Sini Marie Kyllikki Eloranta:

sinimarie* Pekka Siitoin: Musta Magia -trilogia sekä Pekka Siitoin-camee-koru (Lahjoittaja: Horror Shop).

* Hermeetikko-aikakauskirja nr. 1 (Lahjoittaja: Hermeetikko).

* 50e:n lahjakortti Salakirjoille (Lahjoittaja: Salakirjat).

* Elokuvapalkinto (Lahjoittaja: Pieni Leffakauppa).

* 10 kpl Anima Arctican CD-julkaisuja (Lahjoittaja: Anima Arctica).

* 9 kpl Metal Asylum Promotionsin promoja sekä 2 kpl Corpset CD-levyjä (Lahjoittaja: Metal Asylum Promotions).

* Rautaiset rakastajat-kirja (Lahjoittaja: Janne Flinkkilä).

* Napalminalle, tulinen nallekarkki 150g (Lahjoittaja: Poppamies).

* Tapio Kotkavuori: Vasemman Käden Polku-kirja (Lahjoittaja: Seti I).

* Pekka Siitoin bitcoin-seteli (Lahjoittaja: Jiri Keronen).

* Taskumatti, Pekka-kuvalla (Lahjoittaja: Nimetön).

* Kisojen kultamitali ja kunniakirja sekä Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetti (Lahjoittaja: Mesikämmenen blogi).

– – –

SM-hopeamitalisti 2013, Arto Wasenius:

artowasenius* Hermeetikko aikakauskirja nr. 2 (Lahjoittaja Hermeetikko).

* 25e:n lahjakortti Salakirjoille (Lahjoittaja: Salakirjat).

* Elokuvapalkinto (Lahjoittaja: Pieni Leffakauppa).

* Tapio Kotkavuori: Vasemman Käden Polku-kirja (Lahjoittaja: Seti I).

* Pekka Siitoin bitcoin-seteli (Lahjoittaja: Jiri Keronen).

* Kisojen hopeamitali ja kunniakirja sekä Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetti (Lahjoittaja: Mesikämmenen blogi).

– – –

SM-pronssimitalisti Miika Ihanainen:

miikaihanainen* 25e:n lahjakortti Salakirjoille (Lahjoittaja: Salakirjat).

* Elokuvapalkinto (Lahjoittaja: Pieni Leffakauppa).

* Tapio Kotkavuori: Vasemman Käden Polku-kirja (Lahjoittaja: Seti I).

* Pekka Siitoin bitcoin-seteli (Lahjoittaja: Jiri Keronen).

* Kisojen pronssimitali ja kunniakirja sekä Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetti (Lahjoittaja: Mesikämmenen blogi).

– – –

Erityismaininnat (5 kpl):

Tuomas Tähti, kisojen viides sija. Tuomas Tähti on aina ensimmäisistä hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoista asti ollut uuttera kisojen propagandisti. Hän on puhunut niistä esimerkillisesti niin työtovereilleen kuin muillekin. Mesikämmen antaa Tähdelle kisojen parhaan propagandistin erityismaininnan ja siitä palkintona blogin jääkaappimagneetin ja pullon Gambinaa.

Vesa Ruokangas. Rivologis-hypnoottis-magneettisen katseen erityismaininta. Violent Journey Recordsin Vesan kuva puhuu asiasta omaa kieltään. Mesikämmen antaa Vesalle palkinnoksi Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetin.

– – –

Nimimerkki Seti I antoi Mesikämmenelle oman harkinnan mukaan jaettavaksi palkintosijojen lisäksi kolmelle erityismaininnalle Tapio Kotkavuoren kirjan Vasemman Käden Polku (4. painos). Kirjan teemaa löyhästi mukaillen nämä kappaleet menevät seuraaville kisaan osallistujille:

Sari Niemi. Hypnoottis-magneettisen saatananpalvontakatseen erityismaininta. Kirja sopii Sarille, koska Mesikämmen tietää, että Sari palvoo Saatanaa.

Juhani Seppälä. Hypnoottis-magneettisen heavy metal-katseen erityismaininta. Juhani on otsaansa myöten heavy metallin pauloissa ja heavy metal on Saatanan musiikkia, kuten Leo Meller on meille kertonut. Tämä kirja sopii siis Juhanille, joka niukalla äänimäärällä ei yltänyt kisojen finaaliin.

Samuli Kuivila. Rivologisen alkoholi-invokaatio-katseen erityismaininta. Samulin kisakuva kertoi, että Samuli on Mestari Siitoimen tapaan okkultisti, joten erityismainintakirja sopii Samulille.

– – –

Onnittelut kaikille palkituille ja erityismainituille!

Ensi vuonna uudestaan!

Read Full Post »

lingharejReima Saarisen, alias Lin gha-Rejn, mysteeriin avautui äsken uusi pieni kulma. Valokuvaaja Juha Metson ja toimittaja-tietokirjailija Vesa Sirénin tuoreessa kirjassa Sielun Veljet – Kuvat (Johnny Kniga, 2013) basisti Jouko Hohko kertoi Saarisesta seuraavaa:

[…] Jonin (Jouni Mömmö) kanssa olin paljon tekemisissä. Joni alkoi myös soittelemaan ja oli ihan hyvässä kondiksessa latvastaan, mutta myöhemmin näin aika läheltä mielenterveyden romahtamisen. Se tapahtui Turussa, jossa kävin aika ajoin. Tutustutin Jonin Reima Saariseen, joka oli huikea vasemman käden tantristi (nauraa). Hän oli yliopistolla opiskellut fiksulla tavalla seinähullu tyyppi. Reimalla magia oli älyllistä laatua, vaikka hänellä oli pääkallot, pelit ja vehkeet. Reimalla se pysyi kontrollissa, hän puhui hyvin sivistyneesti. Se ei kuitenkaan ollut Jonin henkiseen maaston hyvää tavaraa, ja hän joutui välillä hoitoon.

Kiitokset E.S.:lle yllä olevan informoinnista.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mysteeri nimeltä Lin gha-Rej (osa 1, 2, 3)

Read Full Post »

Nimimerkki Tohtori Kronos lähestyi Mesikämmentä ja kertoi mainioita muistojaan Pekasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Muisteluidensa oheen Tohtori Knonos laittoi asiaan liittyviä kuvia niin Seiskasta kuin paikallislehden kirjoituksista, jotka käsittelivät hänen ja ystäviensä Pekan inspiroimana perustamaa hengentieteellistä seuraa. Kronos vaikutti nuorempana Viitasaarella ja asuu nykyään muualla Keski-Suomessa.

Mesikämmen kiittää Tohtori Kronosta!

– – –

Minulla on omakohtainenkin kokemus Pekasta, kävin häntä tapaamassa 91-vuonna parin kaverin kanssa. Olin aiemmin ostanut hänen kirjoittamiaan hengentieteen kirjoja ja eräs ystäväni sanoi että lähdetään Naantaliin itse mestaria tapaamaan. Olimme itsekin juovuksissa tapaamisessa ja niin oli myös Pekka itse.

Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme.

Meillä oli reissulla mukana pari Äänekoskelaista viinaan menevää teinityttöä. Kun menimme Siitoimen residenssille, koputimme väärälle ovelle. Avaamaan tuli vanhempi nainen, iilmeisesti mestarin vaimo. Hän osoitti meidät oikealle ovelle. Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme. Hän esitteli leikekirjaansa ja valokuviaan. Kauppasi myös stilettiä. Ostin häneltä joitakin kirjoja joita vielä puuttui. Muistan että kävin päämajan wc:ssä ja se oli uskomattoman likainen. Lähtiessämme Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Vuosi myöhemmin perustin Viitasaarelle parin muun kiinnostuneen kanssa New Age-kerhon joka pohjautui Siitoimen kirjojen opetuksiin. Kerho kiinnitti viranomaisten ja nuorten vanhempien kiinnostuksen, ja sen pitäminen lopahti muutaman kokoontumisen jälkeen. Asia kirvoitti keskustelua paikallislehdessä, joista ohessa skannaukset. Itse olen lehtijutussa salanimella “Riku”. Jutussa esiintyvä “Pekka” on tällä hetkellä julkisuuden henkilö, joka avautui meidän porukassa olostaan mm. Seiska-lehden numerossa 44/2000 (kuva 1, 2). Seiskassa hän kertoo kuinka okkultismiin sekaantuminen laittoi hänet yrittämään itsemurhaa.

Ihmisten huolestuminen okkultismiin liittyen saattoi osaltaan johtua tuohon aikaan muualla sattuneista median julkituomista saatananpalvojien tekosista. Viitasaarella myös tapahtui -89 spiritismin aiheuttama massahysteria. Ammattikoulun asuntolalla nuoret pelasi spiritismiä humalassa ja kyselivät piruun ja kuolemaan liittyviä asioita. Sen seurauksena yhtenä perjantai iltana nuoret sekosi ja paikalle jouduttiin kutsumaan pappi, poliisit, ensihoitajat ja sosiaaliviranomaiset. Myöhemmin ainakin yksi osallistuneista päätti myöhemmin päivänsä ja yksi toinen joutui psykiatriseen hoitoon. 90-luvulla sattui muutenkin paikkakunnalla useita henkirikoksia ja kohua herättänyt nekrofilia-tapaus.

Siitoimeen liittyen tiedän toisenkin tapauksen Viitasaarelta; 70-luvun alussa muutama nuori kaveri baari illan jälkeen keksivät piirtää paikallisen E-Liikkeen seinään maalilla hakaristin ja vetivät liikkeen lipputankoon punaiset kalsarit. Vaikka silminäkijöitä ei ollut, kaverit jäi kiinni. Suojelupoliisin edustaja tuli Helsingistä kuulustelemaan nuoria, kyseessähän oli vakava poliittinen asia. Heiltä tivattiin oliko takana äärioikeistolaisia voimia ja oliko tarkoitus loukata ystävällismielistä Neuvostoliittoa. Kavereista ei tietääkseni saatu paljon irti. Suojelupoliisi yöpyi paikallisessa hotelli Pihkurissa ja hänen kuplavolkkari oli hotellin parkkipaikalla. Yöllä yksi kuulusteltavista kävi tervaamassa auton joka puolelta. Siitä hän ei jäänyt kiinni :D

En tiedä kuuliko Siitoin poikien tempauksesta, vai ottivatko he itse yhteyttä. Tiedän kuitenkin että teon jälkeen he pitivät yhteyttä. Tuohon aikaan Supolla oli salaisia asiamiehiä joka paikkakunnalla, kaverien tempauksesta ei tiennyt kukaan eikä paikalla ollut silminnäkijöitä. Näihin kaikkiin kertomiini tapauksiin uskoisin löytyvän lehtimateriaalia Viitasaaren Seudun toimituksesta.

Voin lisäksi kertoa että tuohon aikaan alkoholi maistui ja muutenkin tuli vietettyä melko hedonistista elämää kuten Musta Magia-kirjoissa neuvotaan :D Valmistin silloin kotiviiniä ja kaverin kanssa keitettiin “tujua” eli pontikkaa. Viikonloppuisin ajeltiin ympäri maakuntaa bilepaikoissa. Niissä oli siihen aikaan uskovaisten teebusseja parkissa joissa sai käydä puhumassa uskonasioista, käännytystä siis. Minulle oli aina tärkeää käydä puhumassa Saatanan urotöistä heille. Monesti saatiin aikaan hienoja keskusteluja. Paras tapaus sattui Hirvaskankaalla yhtenä perjantai yönä, nelostien vieressä liikenneasemia vastapäätä sijaitsee Elävät Kivet-seurakunnan piruntorjuntabunkkeri. Heillä oli viikonloppuisin seurat myöhään illalla ja porukka viipyi siellä usein yli puolenyön. Menimme kaverin kanssa sinne yöllä ja meidät otettiin hyvin vastaan, tuotiinpa pöytään voileipiäkin. Ryhdyin kertomaan heille Saatanasta ja omasta uskostani, samalla meni sähköt ja tuli aivan pimeää. Tällöin sanoin että “katso, näin minun Herrani näyttää mahtinsa! ” Olihan heidän ilmeet sitten vähän jännän näköiset kynttilänvalossa :D

– – –

juttu1

juttu2

juttu3– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan kahvi.

Pekka Pytyllä.

Read Full Post »

Esa Taberman julkaisi 20.6. kuluvaa vuotta seuraavan tekstinsä Facebookin Pekka Siitoin Fan Clubissa. Mesikämmen kommentoi tekstiä Tabermanin tekstin perään.

– – –

Pekka Siitoimen hengentieteelliset ulottuvuudet ja esikuvat

Kirjoittanut Esa Taberman

rituaalimenot2Vaikka Pekka kiinnosti minua lähinnä enemmänkin poliittisten näkemystensä ja toimiensa vuoksi kuin ns. ”hengentieteen” näkökulmasta en tietenkään voinut välttää kosketusta Pekan tuohonkaan puoleen jo siksi, että se vaikutti voimakkaasti Pekan kaikkeen ajatteluun ja tekemiseen. Hänen poliittiset näkemyksensä olivat tuon mainitun aspektin värittämiä ja väitteet siitä, että suuri osa Pekan siirtymisestä poliittiselle linjalleen johtui hänen tutustumisestaan noihin aikoihin ilmestyneeseen okkultistiseen kirjaan (Ravenscroft: Pyhä keihäs) eivät ole täysin tuulesta temmattuja.

Minkälaisia sitten olivat nuo Pekan ”hengentieteelliset” näkemykset? Itse hän väitti usein uskottavastikin saaneensa vaikutteita tuolloin 70-luvulla tunnetulta ”selvännäkijältä” Aino Kassiselta, mutta mielestäni Pekka kaikesta päätellen yksinkertaisti asioita huomattavastikin antaessaan ymmärtää, että oli pelkkä Aino Kassisen työn jatkaja. Itse asiassa uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu!

Käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa. Se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa. Vaikutus oli niin kaiken kattava, että minun ja Timo Pekkalan tapaiset aatteelliset puristit saimme syyn suhtautua kyynisesti ylipäätään kaikkiin Pekan tekemisiin. Olimmehan ns. nuoria vihaisia miehiä ja ainakaan minä en tuolloin ymmärtänyt, ettemme olleet tekemisissä ns. normaalin poliittisen toimijan kanssa vaan henkilön, joka oli pikemminkin omaa maailmanselitystään haparoiden ja jäsentymättömästi rakentava guru. Guru, jolla oli oma poliittinen agendansa ja hyvin erikoinen filosofiansa, mutta joka ei siis ollut poliittinen toimija vaan jotain samanlaista kuin Charles Manson, vaikka Pekan yhteydet Mansonin toimintatapoihin ovatkin eräitä kiinnostavia yhtäläisyyksiä ja ideologisia lausuntoja lukuunottamatta onneksi vain näennäisiä. Molemmat miehet olivat saman aikakauden luomuksia, mutta erosivat toisistaan merkittävillä tavoin ja ennenkaikkea Pekalta puuttui Mansonille ominainen äärimmäinen sosiopatia ts. ehkä joku psykologi saattaisi pitää Pekkaa narsistina, mutta hänessä ei ollut taipumuksia joukkomurhien organisointiin!

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaikken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisuus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi. Ts. Pekasta ei loppujen lopuksi tullut gurua vaan pelleksi koettu ja löysiä puhuva kehno Hitler-Pastissi, joka tunnettiin lähinnä kiljun voimin naisseuraa etsivänä vitsinä!

En tiedä, kuinka paljon Pekka tiesi Aleister Crowleystä ylipäätään ja tämän aatemaailmasta erikseen. Ehkä Pekka oli omin päin päätynyt samanlaisiin päätelmiin kuin itseään ”Suureksi Pedoksi” nimittänyt Crowley ja yritti, kuten Crowleykin, elää filosofiaansa todeksi. Molempien elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttavat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

– – –

Mesikämmen kommentoi:

Kiitos Esa mielenkiintoisista näkemyksistäsi.

Tässä välissä olisi varmasti hyödyllistä määritellä muutamia termejä, mm. “rivologia” ja sen suhde “hengentieteeseen”, mutta eiköhän tässä pärjätä ilmankin.

Koska olit Pekan joukoissa mukana, todistit Pekan toimintaa 70-luvulla suoraan kentällä, on pohdinnoissasi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vaikutelmia ja havaintoja. Kaikkein mielenkiintoisinta tekstissäsi on mielestäni se, miten sinä ja Pekkala koitte Pekan omalaatuisen yhdistelmän politiikkaa, hengentieteitä ja Pekan münchausenmaista persoonaa. On helppo uskoa, että monille poliittisin painotuksin mukana olleille (”vihaisille nuorille miehille” kuin muillekin) tuo kokonaisuus oli enemmän tai vähemmän hämmentävä, vaikea sulattaa ja ottaa tosissaan – vaikka tuolloin, 70-luvulla, Pekka oli kuitenkin poliittisen vakavasti otettavuutensa kannalta vahvimmillaan (kts. tekstini Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Kirjoitit mielenkiintoisesti siitä, miten ”käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa” ja miten ”se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa”. Nämä seikat ovat ilmiselvästi totta, myös niiden silmissä, jotka eivät Pekan toimintaa paikan päällä nähneet mutta jotka ovat Pekan legendaan eri lähteiden kautta myöhemmin tutustuneet. Näyttää siltä, että ”rivologia” oli Pekalla verissä jo 60-luvulla Siitoin-filmi oy:n alkuaikoina (kts. tekstini Porno-pekan kadonneet rivoilut) ja että Turun Hengentieteen Seuran puhtoisten ensimmäisten vuosien jälkeen asia pääsi kunnolla kukkaansa vuosien 74-76 välillä.

Pekka otti Aino Kassiseen yhteyttä jouduttuaan yrityksensä kanssa taloudellisiin vaikeuksiin 1970. Kassisen kautta Pekka tutustui erityisesti antroposofiaan ja teosofiaan, mutta myös tuohon aikaan hengentieteen kentällä olleisiin yleisiin teemoihin laajemminkin, mm. ufoihin. Vuoden 1971 lopussa perustettu Turun Hengentieeen Seura heijasteli tätä kaikkea hyvin (kts. Tri Kennet Granholmin teksti Pekasta nimeltä Worshipping the Devil in the name of God).

Puhtoisen alkunsa jälkeen Turun Hengentieteen Seura alkoi kuitenkin julkaista materiaalia, jossa oli selvästi ”rivologisia” ulottuvuuksia. Näihin kuuluvat erityisesti Musta Magia, osa I (1974) ja II (1975), sekä Paholaisen Katekismus (1977). Pekka alkoi kunnostautua myös julkisuudessa rivologisesti, tunnetuin tapaus näistä oli Jermu-lehden (8/1976) Pekasta tekemä juttu nimeltä Turun saatananpalvojien rituaalimenot. Huomionarvoinen seikka tässä yhteydessä on, että Pekan oppilassuhde Kassiseen katkesi näihin aikoihin. Huvittavaa asiassa on se, että Pekka myöhemmin kertoi Kassisen vihkineen hänet satanismiin, vaikka tosiasiassa Pekan liukuminen siihen suuntaan oli hänen samanaikaisesti ottamansa äärioikeistolaisen poliittisen linjauksen kanssa se syy, miksi Kassinen lopetti yhteydenpitonsa Pekkaan.

Kirjoitit tekstissäsi Kassisen ja Pekan väleistä: (…) uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu! Mitä tällä tarkoitat? Epäilemättä Pekalla oli moniakin “esikuvia” jo 70-luvun alussa, mutta on kiistatonta, että hengentieteellisen uransa alussa Aino Kassinen oli Pekalle tärkein opettaja ja tien viitoittaja.

Mainitsemasi Trevor Ravenscroftin Pyhä Keihäs (1973) oli Pekalle merkittävä teos, siitä ei ole epäilystäkään. Vaikka opus on historiallisesti ja tosiasiallisesti muutenkin enimmäkseen täyttä satua (ja sellaisena ennen kaikkea pseudohistoriaa, ei niinkään okkultismia), onnistui se nivomaan Pekalle mielekkäällä tavalla yhteen hengentieteitä ja politiikkaa. Kirjan vaikutus on nähtävissä jo Musta Magia, osa I:ssä (kts. tekstini Suomen Führer osa II sekä jo edellä mainitussa tekstissäni Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Mutta mistä Pekka sitten sai hengentieteisiinsä ”rivologisia” vaikutteita? 70-luvun alussa ei suomeksi ollut magiaa käsittelevää kirjallisuutta liiemmin olemassa, eikä ns. seksimagiaa käsittelevää kirjallisuutta lainkaan. Englanniksi aiheesta löytyi maailmalta jo tuolloin joitain teoksia, mutta niistä kuuleminen ja niiden käsiinsä saaminen oli hivenen työlästä Suomesta käsin. Tämän lisäksi Pekan englannin kielen taidot eivät riittäneet niiden lukemiseen. Voidaan siis pitää varmana, että ”rivologiset” ulottuvuudet hengentieteelliseen repertuaariinsa Pekka loi luovasti itse, omaa mielikuvitustaan ja sopivia lähteitä yhdistellen. Tämä tietysti sopii kuvaan, sillä Pekan koko hengentieteellinen ajatusrakennelma on omalaatuinen kudelma “omaa ja lainattua”. Eräs teos, joka on saattanut Pekkaa asian rivologisissa ulottuuksissa inspiroida on Horst Knautin 1970 suomeksi julkaistu teos Paluu tulevaisuudesta (kts. tekstini Horst Knautin ja Pekka Siitoimen perverssiyden ylistys).

Mainitsit tekstissäsi yleisluontoisesti, että Pekalla olisi jotain yhtäläisyyksiä Charles Mansoniin. Eroavaisuuksia näiden miesten välillä löytyy monella tapaa, mutta löytyy niitä yhtäläisyyksiäkin. Molempia miehiä kiinnosti henkisyys ja molemmilla oli tavalla tai toisella kiinnostusta myös yhteiskunnallisiin asioihin. Molemmat olivat karismaattisia ja molempiin liitettiin jo tuolloin, no, sanokaamme ”rivologia”. Molemmilla oli oma ”kulttinsa”. Molemmat maastoutuivat ”vesimiehen ajan pimeälle puolelle” (kts. Gary Lachmannin Tajunnan alkemistit, joissa sekä Pekasta että Charliesta on juttua, sekä jo edellä mainitsemani tri. Granholmin artikkeli). Amerikkalaisista aikalaisista Mansonia luontevammin löydän Pekan vertailukohdaksi kuitenkin edesmenneen Anton LaVeyn, mistä artikkelin verran olen kirjoittanutkin (kts. Luciferin arkkipiispan nauru).

Tekstisi mielenkiintoisin pohdinta on tässä:

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaiken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi.

Pekan hengentieteellisessä kudelmassa seksuaalisuus ja Saatana todellakin liittyivät yhteen ja oleellisesti tähän konkreettiseen maailmaamme, kuten vaikka seuraavasta lainauksesta selviää:

Käärme, eli siitin, eli Paholainen ja niiden voima hallitsevat tätä aineellista maailmaa. Käärme kuvaa myös ikuisen elämän kiertokulkua munan, eli maapallon puitteissa. Muinaiset ihmiset pitivät siitintä Jumalan vertauskuvana, koska siitin oli elämän antaja ja jatkaja. Aineellisesti ajatellen he olivat uskossaan melko oikeassa, koska Paholainen on aineellisen maailman herra eli “Jumala”, ja juuri hän hallitsee siittimen käyttöön liittyviä voimia. Tästä johtuu, että katoliset papit ja buddhalaiset munkit eivät ollenkaan hyväksy siittimen käyttöä mihinkään muuhun kuin virtsaamiseen (teoksessa Ufot, uskonto ja Paholainen, 1974).

Asiasta kannattaa katsoa myös Musta Magia osa I:stä löytyvä lyhyt kuvailu Saatanasta (s. 58).

Pekka ei missään yksiselitteisesti kuitenkaan kirjoittanut, että seksuaalisuus olisi viime kädessä kaiken olemassa olevan (myös ”henkisen maailman”) takana oleva voima. Pekan tekstien pohjalta voisi päätellä jotain aivan päinvastaista, sillä kirjoittamissaan näkemyksissä ”tämän maailman herraa” palveltiin viime kädessä Jumalan kunniaksi – ja Jumala abstraktina otuksena oli Pekan käsityksissä jotain pelkän seksuaalisuuden tuolla puolen olevaa. Pekan henkiset päämäärät (mitä ne täsmällisesti ottaen sitten olivatkaan) eivät vuosien varrella nähdäkseni “vaihtuneet rivologiaan”, vaan ne ja hänen toimintansa muutenkin “rivologisoituivat” aiemmasta puhtoisesta antroposofiasta ja teosofiasta. Oma kysymyksensä sitten on, missä määrin münchausenmaista showta vetävä Pekka kirjaimellisesti uskoi kirjoittamaansa ja kertomaansa okkulttiseen maailmankuvaan. Ateisti Pekka ei kuitenkaan koskaan ollut, se on varmaa.

Voidaan pitää varmana, että Aleister Crowley oli Pekalle nimenä tuttu, sen verran häneen on viitattu jo suomenkielisessä kirjallisuudessakin. Crowleytä ei kuitenkaan Pekan elinaikana käännetty suomeksi, joten Crowleyn ajatuksiin tarkemmin tutustuminen jäi Pekalta kaikella todennäköisyydellä väliin. Crowleyn tekstit ovat myös aivan liian hienosyisiä, jotta Pekka olisi niistä sen enempää kiinnostunut. Pekka ei ole teksteissään tai missään tunnetuissa haastatteluissaan maininnut Crowleytä sanallakaan.

Kirjoitit, että molempien (Siitoin ja Crowley):

(…) elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttivat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin, kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

En kyllä mitenkään näe, miten Siitoimen ja Crowleyn elämänkaaret tai näkemykset muistuttaisivat toisiaan mitenkään ”aavemaisesti”. Yleisellä tasolla yhtäläisyyksiä toki löytyy, ennen kaikkea kiinnostus salatieteisiin ja voimakas seksuaalisuus (mikä näkyi myös molempien magiassa niin sanoissa kuin teoissa) ynnä värikäs provokatiivinen persoonallisuus. Tällaiset yleiset seikat tosin yhdistävät varsin monia, jotka tietyn tyyppisestä esoteriasta ovat ylipäätään kiinnostuneita (kts. vaikka aiemmin mainitsemani Anton LaVey).

Merkittäviä eroavaisuuksia miesten välillä oli huomattavasti mm. oppineisuudessa, yleisessä sofistikoituneisuudessa sekä poliittisissa näkemyksissä. Aiheeseen liittyen suosittelen tutustumaan Richard Kaczynskin Perdurabo:n, Tobias Churtonin Aleister Crowley, the biography:n, sekä Oxford University Press:n julkaisemaan akateemiseen antologiaan Aleister Crowley and Western Esotericism. Mesikämmenen Aleister Crowleytä käsitteleviä tekstejä parin edellä mainitun tekstin lisäksi löytyy täältä.

Mitä Siitoimen ja Crowleyn legendan vertailuun tulee, on lähtökohdiksi huomioitava tietysti se, että Siitoin operoi ennen kaikkea suomeksi ja Suomessa, Crowley taas ennen kaikkea englanniksi ja ympäri maailmaa, erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Omassa kontekstissaan molempien miesten, ei vain Crowleyn, legendan ja suosion voidaan sanoa heidän kuolemansa jälkeen vain kasvaneen. Jo kursorinen vilkaisu vaikkapa LAShTAL – Home of the Aleister Crowley Societyn sivustoon ja Mesikämmenen Valtakunnanjohtajan elämä-sivun alasivuun post 2003 kertoo asiasta selkeää kieltään.

P.S. Tämä on Mesikämmenen blogin 666. posti.

Read Full Post »

rivologi1Pekka Siitoimesta inspiraatiota ammentavien bändien ja artistien määrä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Näistä kaikista konseptuaalisesti ja myös musiikillisesti äärimmäisin on Rivologi, joka bändin nimeä ja lyriikoita myöten on täyttä Pekkaa. Mesikämmenelle oli kunnia haastatella bändiä.

– – –

Taustaa

Milloin, missä ja millaisissa olosuhteissa idea Rivologista syntyi?

Idea syntyi hämärissä olosuhteissa 2008 Musta Magia ykköstä lukiessa ja primitiivistä mustaa metallia kuunnellessa, muistaakseni ei ihan selvin päin.

Keitä bändissä vaikuttaa? Oletteko kovia sotilaita, juoppoja ja pukkeja?

Bändissä nimenomaan soittaa vain todellisia miehiä, eli sotilaita, juoppoja ja pukkeja.

rivologi2Bändin tähän mennessä tekemät julkaisut? Mihin niistä olette tyytyväisinpiä?

Rivologi: s/t demo 2008, Aamuruskon Pojat ja Tyttäret-split demo (S.A.D.O.S. yhtyeen kanssa) 2009, Sexuaalisuus Ja Saatanan Palvonta-demo 2013. Lisäksi parilla kokoelmalla on biisejä, v/a Lost Tapes of Bestial Burst kasetilla muualla julkaisemattomia. Ekaan demoon ja viimeisimpään Sexuaalisuus… demoon tyytyväisimpiä, ne on just sellaista kuin tarkoitus.

Rivologin konseptiin kuuluu Pekan tekstien käyttö lyriikoissa – mikä toimii hienosti. Oletteko missään vaiheessa kuitenkaan miettineet kirjoittavanne täysin omia tekstejä?

Tuohonhan koko orkesteri pohjautuu, itse ei siis sanoituksia kirjoiteta. Pekan tekstejäkin muokataan korkeintaan hitusen, että sopivat säkeistöiksi. Pekalta löytyy hyvää tekstiä ammennettavaksi, ehkä jatkossa teemme myös enemmän UFO ja/tai NS-henkisiä julkaisuja.

Siitoin on selvästi Rivologin suurin inspiraation lähde. Mitä muita inspiraation lähteitä Rivologilla on, musiikillisesti?

Musiikillisia esikuvia esim. VON, Profanatica, vanha Impaled Nazarene, Ildjarn jne., sellainen ´90-luvun alun rajumpi black metal.

rivologi3Miten itse kuvailisitte Rivologin musiikkia?

Okkulttinen musta metalli, pohjana Pekan musta magia.

– – –

Siitoin

Oletteko Pekka-materiaalien keräilijöitä? Mitä Rivologin Pekka-kokoelmista löytyy? Suurin aarre?

Pekka kamaa tulee haalittua kun sopivalla hinnalla tulee vastaan, mutta ei varsinaisesti metsästettyä tai käytettyä hirveitä summia. Omistuksessa loppupeleissä aika vaatimaton kokoelma: pari lehteä joissa haastattelu, neljä kirjaa, Nauravat Natsit-bootleg ja kopio alkuperäisestä kasetista, kopiot Pekan kasettijulkaisuista, elämänkerta kirja, jotain ehkä unohtui. Suurin aarre hengentieteellisessä mielessä kopio kasetista, jolla Pekka haastattelee poikaansa Petriä tämän ufokokemuksista (kutsuen tätä “Pepiksi”, hämärää…).

Tapasitteko koskaan Pekkaa?

Ei.

Mikä Pekassa oli parasta? Kiinnostaako teitä Pekan ajatuksissa, toiminnassa ja julkaisussa missä määrin muutkin osa-alueet kuin hengentiede ja rivologia?

Kaikki toki kiinnostaa politiikasta ryyppyporukoihin. Pekka oli täydellinen puuhamies monessakin asiassa.

Oletteko juoneet Pekan reseptillä tehtyä kiljua?

Tämä vielä kokematta, onpahan jotain mitä odottaa tulevaisuudelta.

rivologi5Pekan parhaimmat kirjat? Miksi juuri nämä kirjat? Mitä muita ajatuksia teillä on Pekan tuotannosta?

Kallistuisin Musta Magia-kaksikkoon: vanhan kansan taikoja, ikivanhaa salatiedettä ja Pekan purevia kommentteja hyvässä suhteessa. Pekan teksti toimivaa ja kirjojen parissa viihtyy useammankin kierroksen. Monta kirjaa puuttuu vielä omista kokoelmista.

Pekan kulttiasema -ja suosio on ollut viime aikoina kovassa nousussa. Rivologi on tästä eräs mainio esimerkki. Miksi mielestänne Pekan maine ja suosio on ollut viime vuosina ilmiömäisessä nousussa?

Varmaan materiaalin saatavuus internetistä ja miehestä vuosia levinneet legendat ovat tehneet tehtävänsä. Muistissa on ´80- ja ´90-luvut, kun miestä vastustettiin oikeasti kulmat rutussa. Nyt punkkaritkin uskaltaa diggailla avoimesti kun Pekka on kuollut, eikä enää pelottava joukkoja organisoiva natsijohtaja. Oudolta tuntui katsoa näin jälkeenpäin Mediapeli-ohjelman keskustelua, jossa paheksuttiin Sieg Heil Suomi-dokumentin näyttämistä televisiossa moraalittomana.

Mitä mieltä olette siitä, että Naantalin kaupunki ei ostanut Pekan kuoleman jälkeen Krappula-kiinteistöä ja Pekan kuolinpesää ja tehnyt niistä Pekka-museota? Kuinka suuri kulttuurihistoriallinen vahinko tässä tehtiin? Olisiko Pekka-patsas edes jonkinlainen tämän munauksen paikkaus Naantalin kaupungilta?

Kyllä Pekka vähintään patsaan ansaitsisi, tosin vahva underground-henkinen muisto on vähintään yhtä pysyvä!

Kuinka usein Pekan kaltaisia suurmiehiä mielestänne syntyy?

Harvoin, Pekan kaltaista tuskin enää koskaan. Rooli valtakunnanjohtajana ja julkisena Saatanan palvojana kovan luokan touhua, ei nuoremmista sukupolvista löydy vastaavaa munaa.

– – –

Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta

rivologi6Oletteko tyytyväisiä uuteen kasettiinne, Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta?

Ehdottomasti seisotaan sen takana sataprosenttisesti.

Kuinka suuri painos kasetista on?

Olisikohan pari sataa, eivät heti lopu vaikka rajoitettu painos onkin.

Miten kasetin biisit syntyivät?

Rivologin biisit syntyvät aina hyvin spontaanisti, kunhan tunnelma on luotu kohdalleen. Musiikki luodaan ritualistisessa tunnelmassa, jonka jälkimainingeissa etsitään säveleen sopiva Pekan teksti ja taas on yksi mestariteos valmis.

Kuinka monen promillen humalassa Rivologi kuulostaa parhaimmalta?

Mahdollisimman monen. Kovan ryyppyputken jälkeen lievässä hulluudessa.

Mikä on naisen oikea hengentieteellinen asema?

Mies rakentaa ja taistelee, nainen tukee miestään ja luo elämää.

Miksi pelkkä paneskelu sellaisenaan ei ole oikeaa Saatanan palvontaa?

Vaatii asian pyhittämistä Saatanalle ja tiettyjä rituaaleja.

Oletteko ”kovia kullimiehiä”?

Tottakai!

rivologi7Parhaat pornolehdet? Millaista on paras rivoilu?

Joku´70 luvun Ratto-lehden rivoilu parasta. Ei liian siloiteltua, eikä tämän päivän tosi hardcorea, vaan sellaista “emäntä pyllisti navetassa”-tyylin aitoa menoa.

Millainen on jumal-olento Saatana ulkonäöltään?

Saatana voi näyttäytyä eri hahmoissa, mutta aina loistavana.

Kuulutteko Turun Hengentieteen Seuraan?

Ei ainakaan tällä hetkellä. Vaasankadun Hengentieteen Seuraan kuulutaan kyllä.

Millaisen vastaanoton kasetti on saanut? Miten black metal-piireissä Rivologiin suhtaudutaan?

On tuotakin kasettia vähän kehuttu ulkomaita myöten. Palautteen määrä kuitenkin erittäin vähäistä verrattuna ensimmäiseen nauhaan, joka sai aikaan varsinaisen palvontatulvan.

– – –

Tulevaisuus

Mitä voimme odottaa Rivologilta seuraavaksi? Uusia julkaisuja, keikkoja, muuta?

Tulevaisuus näiltä osin auki, eiköhän uutta julkaisua taas jossain saumassa.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Rivologin tekee onnelliseksi rivoilu, hengentiede ja juopottelu!

– – –

Mesikämmen kiittää Rivologia haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Rivologi: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Pekka kohtaa black metallin.

Bestial Burst – Finnish metal label & distro (Rivologin julkaisija).

 

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »