Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘oikeuskansleri’

Palaamme nyt, pienen tauon jälkeen, jälleen Kursiivin iskuun ja asian puintiin niin oikeudessa kuin maamme lehdistössäkin. Tällä erää jutut sijoittuvat kutakuinkin joulukuulle 1977. Väriä näistäkään tapahtumista ja jutuista ei puutu – vai onkohan vaikkapa tuhopoltosta syytteessä olleet useinkin menettäneet muistinsa usean vuoden ajalta, ja kertoneet olevansa “valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoamia”?

Tiedonantajassa kirjoitettiin 1.12. 1977: “Oikeuskansleri lupaa: Fasistien taustavoimat tutkitaan”. Lisäksi lehti uutisoi eduskuntakyselystä “mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä estääkseen kansalaisten demokraattisia oikeuksia uhkaavan ja fasismin luontoisen toiminnan maassamme”. Kyselyn allekirjoitti kolmisenkymmentä kansanedustajaa, mukaan lukien mm. Tellervo Koivisto. Samassa Tiedonantajan numerossa uutisoitiin myös mielenosoituksista, joissa vaadittiin “fasistien toiminnan kieltämistä ja äärioikeiston aisoihin laittamista”.

Samassa Tiedonantajan numerossa oli myös juttu otsakkeella “Fasistit saatava lukkojen taakse”. Jutun ingressi summaa: “Kaiken fasistisen toiminnan estämistä vaaditaan päättävään sävyyn kannanotoissa, joita on Tiedonantajaan virrannut kirjapaino Kursiivin murhapolton jälkeen. Järjestöt ja yksityiset henkilöt vaativat syyllisten ja heidän taustavoimiensa rankaisemista”.

Tiedonantaja listasi saamaansa palautetta. SKP:n Turun piirikomitea totesi mm. näin: “Kolmikymmenluvun tapahtumat eivät saa toistua. Siksi hallituksen ja virkavallan on kerta kaikkiaan lakkautettava fasistinen toiminta maassamme”.

Suomi-Neuvostoliittoseura kommentoi tapahtunutta Tiedonantajassa: “Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Tampereen työvaliokunta toteaa seuranneensa huolestuneena Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteita vastaan suunnatun ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisen fasistisen toiminnan aktivoitumista maassamme. Työvaliokunta edellyttää hallitukselta päättäviä toimia tilanteen korjaamiseksi”.

Tiedonantajan seuraavan päivän (2.12. 1977) numerossa tiedettiin kertoa, että Kursiivin iskuun liittyen oli tehty kolme pidätystä.

Tiedonantajassa pohdittiin ahkerasti myös eri henkilöiden mahdollista osallisuutta Kursiivin iskuun, sekä ylipäätään puitiin eri henkilöiden suhteita fasisteihin ja oikeistoon, nimiä säästämättä. “Lisää kummallisuuksia” -artikkeli on tästä hyvä esimerkki. Artikkelissa nostettiin esiin myös ajatus, että Siitoimen asianajan, kokoomuslaisen Raimo Iivarisen välit Siitoimeen ja hänen joukkoihinsa eivät olisi vain muodollisia. Tästä aiheesta tulikin myöhemmin kokoomukselle varsin kiusallisen aihe Turussa, kuten tulemme myöhemmin käymään läpi. Artikkelissa on myös mielenkiintoinen loppukaneetti: “Suurin kummallisuus on seuraava: Siitoin ryhmä jäi hiljattain Neuvostoliiton puolella kiinni hakaristimaalailusta, josta Suomen viranomaiset ovat olleet tietoisia, mutta Suomessa tapahtuman johdosta ei tiettävästi ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin. Eräs tapa tämäkin hoitaa kansainvälisiä suhteita”.

Ennen joulukuun puoltaväliä Tiedonantaja julkaisi listan Kursiivin iskun jälkeisistä, iskuun liittyvistä tapahtumista artikkelissa “Kursiivin murhapoltto edelleen selvittämättä – Onko taustalla liian suuria voimia?”. Lyhykäisyydessään ja puolueellisuudessaan tämä on varsin mielenkiintoista ja hyvin tiivistettyä kronologiaa. Jutussa syytetään viranomaisia ja porvaristo/oikeistolehtiä kovin sanoin rikollisten suojelemisestä ja tukemisesta.

Joitain poimintoja jutusta: “Onko liikkeellä kovia poliittisia voimia, jotka painostavat poliisia rajoittamaan tutkimuksensa vain välittömästi murhapolttoon osallistuneisiin?”. (…) “Maanantai-iltana 28.11. poliisi tekee ensimmäisen pidätyksen. Turun Sanomien mukaan hän on 23-vuotias lakkautetun Isänmaallisen Kansanrintaman koulutuspäällikkö, joka on liittynyt järjestöön vuonna 1973. Mies on saanut koulutusta mm. muukalaislegioonassa. Pari viikkoa aikaisemmin esitetyssä Veckans Plus -ohjelmassa pidätetty sanoi olevansa valmis hävittämään kommunismin Suomesta ‘laillisin tai laittomin keinoin'”. (…) Turussa järjestetään rauhanmarssi, jonka sadat osallistujat vaativat viranomaisilta lujia otteita fasistien toiminnan estämiseksi. Pekka Siitoin ryhmineen saa vapaasti häiritä marssia poliisin puuttumatta asiaan”. (…) “Turun Sanomat tietää, että poliisi on myöhään tiistai-iltana pidättänyt Naantalissa toisen miehen, joka on toiminut tiiviisti lakkautetussa Isänmaallinen Kansanrintama -järjestössä. Pidätetty on IKR:n puoluesihteeri. Kolmaskin epäilty pidätetään” (…) Porvarilehdissä jatkuu Tiedonantajan vastainen kirjoittelu. Turun Sanomat kirjoittaa, että ‘Tiedonantaja ei juurikaan ole helpottanut poliisin työskentelyä’. Perjantain ja lauantain vastaisena yönä fasistit töhrivät hakaristein Vantaalla rauhantilaisuuden mainokset”.

Tiedonantaja uutisoi myös Pravdan kirjoituksesta Kursiivin iskusta:

Suomen Kuvalehdessä julkaistiin 9.12. 1977 kirjoitus “Väkivalta”. Tekstissä kritisoitiin Tiedonantajan kirjoittelua Kursiivin iskusta mm. seuraavasti: “Kursiivin tapausta on käytetty tehokkaasti. Sairaan työstä on puristettu esiin kaikki mahdollinen julkisuus, huomio ja hyöty. On puhuttu tuhopoltosta ikään kuin nyt olisi todistettu, että fasismi on Suomessa vakavat mitat saanut poliittinen liike. Tapaus on paisutettu tarkoituksenmukaisesti yli äyräitten. Vähemmistökommunistit käyttävät saamaansa tilaisuutta omiin tarkoituksiinsa sekä puolueensa sisällä että sen ulkopuolella”.

Kun kolme epäiltyä henkilöä tulivat vangituiksi, antoivat tiedotusvälineet heille tietysti pian myös nimet. Vangitut eivät varmastikaan yllättäneet ketään. Tuntemattomaksi jäänyt sanomalehti uutisoi: “Helsingin rikospoliisi on vanginnut kolme henkilöä epäiltynä Kirjapaino Kursiivin murhapoltosta. Jo viikko sitten vangittujen listalle joutui turkulaisen Pekka Siitoimen johtaman Isänmaallisen Kansanrintaman koulutuspäällikkö Timo Pekkala ja eilen julistettiin itse Pekka Siitoin ja IKR:n puoluesihteeri Seppo Lehtonen vangituiksi”.

Kun asian kanssa päästiin oikeussaliin asti, niin sekä Pekkala että Lehtonen olivat tiedotusvälineiden edessä kovin vaisuja. Lehtonen vaikutti lehtijuttujen mukaan luhistuneelta, ja hänen mielenterveyttään epäiltiin, ja syystäkin. Tiedonantajan jutussa todettiin Lehtosesta mm. seuraavaa: “‘Puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on vankilassa ollut hoidettavana psykiatrisella osastolla, jossa hänestä on tehty alustava mielentilatutkimus. Sen mukaan Lehtonen ei muista mitään vuosista, jotka on kuulunut Siitoinin järjestöihin. Hän on ilmoittanut valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoavan itseään. Vankilan psykiatrin mukaan Lehtonen on poikkeava ja pitää itseään huomattavasti todellista ikäänsä nuorempana. Psykiatri suosittelee Lehtosta mielentilatutkimukseen”.

Siitoin taas otti tilanteesta kaiken irti, ja vaikutti kaikkea muuta kuin maahan lyödyltä. Lehdille hän hymyili leveästi esitellen käsirautojaan, sekä huusi lehdistön edustajille “Ottakaa kuva! Ottakaa kuva!”, kuten ilmenee mm. seuraavasta Ilta-Sanomien jutusta 20.12. 1977. Juttu kertoi myös siitä, miten juttu alkoi paisua: “Siitoinille syyte myös aseellisen toiminnan valmistelusta”. Jutussa todettiin myös, että “poliisi odotti istuntohuoneistoon mellakkaa. Sitä varten paikalle oli asetettu poliisivartio”.

Kun 31.12. 1977 Uusi Suomi teki vuosikatsauksen, komeili Pekkakin kannessa:

Oikeudenkäynti jatkui 1978 alkuvuodesta ja sai aina vain uusia värikkäitä piirteitä, niin oikeussalin sisä- kuin ulkopuolellakin. Niihin palaamme seuraavissa Kursiivin iskua käsittelevissä posteissa.

Read Full Post »

Kursiivin iskun jälkeen alkoi maamme lehdistössä kiivas kirjoittelu tapahtuneesta. Keskustelua väritti vasemmisto-oikeisto painotukset, mikä tarkoitti käytännössä Tiedonantajan ja oikeistolaisempien lehtien, mm. Helsingin Sanomien välistä toistensa kriittistä kommentointia.

Tiedonantaja kertoi kirjailija Väinö Linnan sanoneen, että “murhapolttoon on suhtauduttava äärimmäisen vakavasti”. Samassa lehden numerossa oli juttu Kursiivin talonmiehen Arno Wihisen kokemuksista Kursiivin iskun tiimoilta:

Tiedonantaja kertoi myös useiden järjestöjen kannanotoista: “Tuhopolttajat tilille, loppu fasistien toiminnalle”:

Lehtityöntekijät vaativat valtioneuvostolta ja sisäministeriltä fasistisen toiminnan estämistä. Vetoomuksessa todettiin mm. näin: “Kirjapaino Kursiivia ja sanomalehti Tiedonantajaa vastaan suunnattu murhapoltto ja pommiattentaatti osoittavat hälyttävällä tavalla, kuinka rauhansopimuksessa kielletty fasistinen toiminta nostaa päätään Suomessa. Tällainen toiminta ei kohdistu pelkästään kommunisteihin, vaan kaikkiin demokraattisesti ja rehellisesti toimiviin suomalaisiin”:

Tiedonantaja kertoi murhapolton tutkimuksien olevan kriittisessä vaiheessa: “Tiedonantajan kirjapainoon kohdistetun fasistihyökkäyksen tutkimuksissa on kriittinen vaihe, eikä poliisi edelleenkään anna mitään tietoja tutkimusten nykyvaiheesta (…) Yhä laajemmin pelätään, että tutkimukset eivät ulotukaan fasistien taustavoimiin. Mahdollisena jopa pidetään, että juttua ei saada milloinkaan lopullisesti selvitetyksi. Vahvat oikeistovoimat painostavat poliisia, jotta se ei ‘liian innokkaasti’ ryhtyisi ‘fasistijahtiin'”.

Tiedonantaja kertoi jutussaan “Tähän mennessä paljastunutta”: “Vaikka fasistien hyökkäyksestä Tiedonantajan kirjapainoon on kulunut tuskin viikkoakaan, ovat nämä muutamat päivät paljastaneet kouriintuntuvalla tavalla oikestovoimien suhdetta poliittiseen väkivaltaan ja fasismiin. Porvarillisten voimien suhtautuminen murhapolttoon ei ole yhtenäinen. Useat porvarillisesti ajattelevat, poliittisesti kaukana Tiedonantajasta olevat, tuomitsevat fasistien hyökkäyksen, ja vaativat syyllisten saattamista edesvastuuseen. Mutta viime päivät ovat myös paljastaneet, että porvarillisella puolella on jopa yllättävän paljon fasisteja suojelevia voimia. Miten nämä voimat yrittävät vääristellä tapahtumia ja fasismia?”

Tämän jälkeen lehti listasi yhdeksän väitettä, joilla se pyrki valottamaan edellä esittämäänsä. Yhdeksän esitettyä väitettä olivat seuraavat:

“Väite 1: Tiedonantaja on itse murhapolton takana, ja yrittää tällä tempulla saada itselleen poliittista hyötyä.

Väite 2: Tiedonantaja on itse syypää tuhopolttoon, koska se on ärsyttänyt oikeistoa.

Väite 3: Kursiivin murhapoltto ei itsessään ole tuomittava, vaan siksi että se saattaa synnyttää vastaterroria.

Väite 4: Kursiivin murhapolttoa ei voi leimata poliittiseksi.

Väite 5: Poliisi ei saa ryhtyä mihinkään “Fasistijahtiin”. Se ei sovi oikeusvaltiolle.

Väite 6: Kursiivin esittämä korvausvaatimus valtiolle on mieletön.

Väite 7: Kursiivin murhapoltto on vain yksittäistapaus, jonkun “tavallisen” mielenvikaisen tekemä.

Väite 8: Taustavoimista puhuminen ja kytkentöjen vetäminen esimerkiksi reserviläisjärjestöihin on asiatonta.

Väite 9: Fasistihyökkäys kohdistuu vain kommunisteihin. Tapaus koskettaa vain heitä”.

Vasemmistopiireissä nähtiin, että Kursiivin iskun takana ei ollut vain Siitoimen ryhmä tai joku sille myötämielinen yksittäinen henkilö. Iskun takana epäiltiin olevan laajempaa oikeistolaista yhteistyötä, kuten edellisen jutun väitteestä nr. kahdeksan tuli esiin.

Vasemmistolaiset ottivat tilanteen arvioinneissaan huomioon myös näkemänsä laajemman oikeistolaisen uhkan muutenkin. Tilanteeseen vedettiin mukaan mm. kokoomus, työnantajajärjestöt ja jopa NATO:

Tiedonantaja julkaisi myöhemmin, jo tapauksen oikeudenkäynnin alettua, laajan artikkelin “Mihin ulottuvat äärioikeiston lonkerot?”. Artikkelissa pohdittiin Siitoimen ryhmän oikeistolaisia kytköksiä. Asiasta todettiin, että “Siitoimen ryhmä on vain jäävuoren huippu. Äärioikeiston lonkerot ulottuvat paljon laajemmalle” (…) “poliisin tutkintapöytäkirjojen avulla ei synny koko kuvaa Siitoimen ryhmien yhteyksistä. Yhteydet kokoomukseen, armeijaan ja pääomapiireihin ovat tiiviimmät kuin halutaan myöntää”.

“Siitoin itse sanoo, että yksi hänen vankimmista kannattajakunnista löytyy armeijan ja poliisin piiristä. Jäämme odottamaan, miten kursiivin murhapolton taustavoimien selvitys etenee. Oikeuskansleri Risto Leskinen on luvannut, että taustavoimia myös tutkitaan”.

Siitoimen järjestöistä ja yhteyksistä esitettiin jutussa lehtiartikkeliksi poikkeuksellisen informatiivinen paketti. Muun ohessa tämä osa artikkelia kertoi mm. seuraavaa: “Siitoimen toiminnan rahoitus tapahtuu mahdollisimman salaisesti. Asiasta tietäisi enemmän kokoomuslainen ekonomi, varatuomari Raimo Iivarinen, joka Siitoimen isän ohella hoitelee asioita taustalla. Erään tiedon mukaan Siitoimen asunnon omistava professori Soila, entinen SS-mies, joka tällä hetkellä vaikuttaa Yhdysvalloissa, olisi rahoittanut järjestöä. Samoin Helsingissä asustava tataariylimyksen jälkeläinen Boris Berin-Bey (Popperi), joka uskoo vanhan vallan vielä palaavan Venäjälle (…) Erään tiedon mukaan Siitoin olisi vuonna 1975 saanut 70 000 markkaa Yhdysvalloista. Lisäksi rahaa on tullut ainakin Ruotsista ja Belgiasta, jossa päämajaa pitää yksi Neuvostoliittoa vastaan toimintansa suuntaava aseellinen järjestö”. Tämän lisäksi valotettiin Siitoimen taustaa, Föreningen Veronicaa, sekä Loimaalla toiminutta kirjapaino Sasemaa.

“Äärioikeiston lonkerot” saatiin jutussa listattua neljääntoista ryhmään: 1) sotilaalliset järjestöt, 2) toimintaa rahoittavat suurpääoman säätiöt, 3) kouluissa ja korkeakouluissa vaikuttavat säätiöt, 4) käytännön organisaattori kouluissa, 5) uskonnolliset järjestöt, 6) aatteelliset järjestöt, 7) toiminnan organisoija yrittäjien piirissä, 8) kustannusyhtiöt, 9) ihmisoikeuksilla keinotteleva järjestö, 10) poliittiset edustajat, 11) karjalaisten siirtolaisten keskuudessa vaikuttava järjestö, 12) vapaaehtoinen väestönsuojelujärjestö, 13) avoimesti fasistiset järjestöt, 14) “mahtavat voimat kaiken oikeistotoiminnan takana”:

Siitoimen järjestöjen rinnalla toimineita “tai edelleen toiminnassa olevia fasistijärjestöjä” listattiin urakalla:

Erikoiskäsittelyn fasistijärjestöistä saivat Itsenäisyyden Puolesta ry, Nordiska Rikspartiet ja Veljesapu ry:

Tiedonantaja julkaisi myös varsin mielenkiintoisen kirjoituksen “Kysymyksiä poliisille”. Tekstissä ihmeteltiin poliisin toimintaa ja epäiltiin, ettei Kursiivin iskua ja iskun tekijöiden taustavoimia tutkita kunnolla. Juttu alkoi seuraavalla asiaan liittyviä jännitteitä kuvaavalla tapauksella:

“Viikko Kursiivin murhapolton jälkeen eräs fasisti hyökkäsi Tiedonantajan myyjän kimppuun Helsingissä Roobertinkadulla ja huusi olevansa IKR:n jäsen. Kun Tiedonantajan myyjä teki ilmoituksen tapauksesta poliisille, oli vastaus ‘vaikea sanoa, oliko kyse rikoksesta vai rikoksen estämisestä. Ei näet ole vielä lopullisesti päätetty, onko Tiedonantajan katumyynti laillista vai laitonta’. Kun Tiedonantajan myyjä kysyi, että ei kai poliisi voi sallia fasistien riehumista kaduilla, oli vastaus: ‘Kuka mistäkin tykkää’. Vastahakoisesti poliisi otti rikosilmoituksen vastaan sanoen: ‘Pannaan tohon samaan läjään Tiedonantajaa koskevien ilmoitusten kanssa'”.

Read Full Post »