Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘oikean käden polku’

Seuraava teksti on Wookin esipuhe Voimasanan vuonna 2007 julkaisemaan suomenkieliseen Saatanalliseen Raamattuun. Eilen Mesikämmen julkaisi Tapio Kotkavuoren esipuheen samaan kirjaan, Tulen ajan aamunkoitteessa.

– – –

Summa Theologiae Diabolicae

saatanallinenraamattutakakansiTulen ikuisesti muistamaan itseni selvittämässä pikkukaupungin ainoan kirjakaupan jo iäkkäämmälle ja syvästi uskovaiselle omistajalle, ettei The Satanic Biblen tilaaminen ulkomailta (1) ja minulle myyminen olisi laitonta tai nollaisi hänen taivaaseenpääsymahdollisuuksiaan. Hänellä ei selvästikään ollut minkäänlaista käsitystä kyseisen kirjan sisällöstä tai edes halua sen luonnetta ymmärtää – vain tuulesta temmattu, mutta samanaikaisesti täysin järkähtämätön mielikuva siitä, millaisia kauheuksia se voisi kansiensa väliin kätkeä. Jo tuolloin, vielä koskaan Saatanallista Raamattua käsissäni pitämättä, tunsin ensimmäisen kerran sen sisältämien ajatuksien voiman ja niitä ympäröivän synkän auran: ymmärsin, että ihmiset säikkyvät mieluummin itse luolansa seinälle heijastelemiaan varjoja kuin katsovat peiliin ja silmästä silmään noiden varjojen aiheuttajaa, puhumattakaan siitä, että he uskaltautuisivat lähtemään kokonaan ulos luolasta ja katsomaan asioita muusta kuin totutusta perspektiivistä (2).

Pitkällisen keskustelun ja pienen odottelun tuloksena sain kuitenkin lopulta Saatanallisen Raamattuni (ja sen välissä Jeesus Pelastaa -lehtisen) kuin kielletyn hedelmän tiedon puusta. Luin sen läpi yhdeltä istumalta ja loppuun päästyäni huudahdin tyrmistyneenä – kuten niin monet ennen ja jälkeen itseäni: ”Juuri noinhan minäkin olen aina ajatellut!” Tämä ei johdu siitä, että kirjan teksti olisi hypnotisoinut, noitunut tai muutoin käännyttänyt minut tai lukuisat muut sen vakuuttamat ”kunnon kansalaiset” moraalittomiksi ja rikollisiksi pirunpalvojiksi – kyse on jostakin paljon vaarallisemmasta:

Jos Anton LaVey yllyttäisi kirjassaan ihmisiä palvomaan Paholaista niin kuin oikean käden polun (3) uskonnoissa palvotaan milloin mitäkin jumalaa – alistuen ja uhraten – ja koettaisi suostutella heitä itsetuhoisille tai muutoin haitallisille teille, olisi hän Raamattuineen lokeroitavissa mm. kristinuskon oppien mukaiseksi pahan arkkityypiksi. Vaikka tällainen varmasti sävähdyttäisikin, se tapahtuisi kuitenkin kaikille entuudestaan tuttujen ”pelisääntöjen” puitteissa ja olisi loppujen lopuksi helppoa sivuuttaa olankohautuksella. Näin ei kuitenkaan ole. LaVeyn kirjassaan esiintuoma filosofia on totuttuun ja turvalliseen ”hyvä vs. paha” – asetteluun nähden jotakin aivan muuta – kolikon kolmas kääntöpuoli. Se on maanläheistä, rationaalisesti perusteltua ja ennen kaikkea yksilölähtöistä; ihmisen omaa etua ja kykyjen maksimaalista hyödyntämistä ylistävää ja edistävää. Jos tässä haluaa nähdä jotakin ”pahaa” on kyse mitä luultavimmin nimenomaan halusta tehdä niin. Tällaista halua voi aiheuttaa omista pölyttyneistä uskomuksistaan ja mustavalkoisista ajatusmalleistaan väkisin kiinni pitämisen lisäksi myös kateus niitä kohtaan, jotka uskaltavat vaihtaa perspektiiviä ja ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä.

Mutta, jos ja kun näin on, ovatko sitten kaikki omilla aivoillaan ajattelevat ja ihmiseläimen luontonsa tuntevat ihmiset tietämättään satanisteja? Eivät ole. Saatanallisessa Raamatussa esitetyt ajatukset pohjautuvat ihmiseläimelle luonnolliseen käyttäytymiseen ja ajatusmalleihin, ja sellaisina ne varmasti ainakin joiltain osin koskettavat jokaista yllä mainitun kaltaista henkilöä. Tässä on kuitenkin vasta puolet kokonaisuudesta, josta nykyaikainen satanismi – sellaisena kuin se Saatanallisessa Raamatussa esitetään – koostuu. Sekulaarihumanismi voi allekirjoittaa vaikkapa jokaisen tästä kirjasta löytyvän filosofisen ajatuksen ja rationaalisen perustelun ja jäädä silti ihmettelemään, miksi esitettyjä asioita ”monimutkaistetaan” ja kärjistetään käyttämällä uskonnollista terminologiaa ja – ehkäpä aivan erityisesti – rituaaleja. Kyse on, ja on aina ollut, estetiikasta.

Saatanallinen estetiikka on hyvinkin selkeässä ja koherentissa muodossa sykähdyttänyt ja inspiroinut ihmiskuntaa 1700-luvun romantisistisen kirjallisuuden ja taiteen edustajista alkaen aina nykypäivän black metal -genren nimeen vannovaan nuorisoon asti. Sen enempää kumpaankaan edellä mainittuun kuin moniin muihinkaan niiden väliin jääviin asioihin rinnastumatta myös LaVeyn esiintuoma uskonto – satanismi – lainaa antinomisen luomisenergiansa tästä saatanallisen estetiikan virtauksesta. Voidaankin sanoa, että se on sekoitus piinkovaa faktaa olemassaolon raadollisuudesta ja sitä kultivoivasta fantasiasta. Tämän optimaalisen seoksen elämän realiteettien kohtaamista, niiden avulla menestymistä ja niistä nauttimista LaVey kiteytti Sanaan, jolla hän päätti ”hengen uskontojen” vuosisatoja kestäneen valtakauden ja julisti Saatanan Ajan alkaneeksi. Tuo Sana on Indulgenssi.

Malliesimerkkinä tällaisesta kiehtovasta ja samalla tarkoitushakuisesta faktan ja fiktion sekoituksesta toimii LaVeyn oma, myyttien täyttämä henkilöhistoria (4), jonka ”värittämisestä” hän on tosin voimakkaasti kritisoitukin. Osansa kritiikistä on saanut myös hänen perustamansa, ja yhä toimintaansa jatkava, Saatanan Kirkko, jota vastaan on hyökätty jopa satanisteiksi itseään kutsuvien suulla. Yhtenä Saatanallisen Raamatun ylitsepääsemättömänä vahvuutena voisikin nähdä sen, että vaikka se koostuu jo ennen LaVeyta olemassa olleista komponenteista (5), ja vaikka ihmisistä ja organisaatioista ollaankin hajanaisella ”saatanallisten ideologioiden” kentällä montaa mieltä, tuskin kukaan käy kiistämään sen osiensa arvon ylittävää summaa, joka määrittää nykymuotoisen satanismin perustan.

On siis selvää, että käsissäsi on historiallinen teos, joka 60-luvun loppupuoliskolla toimi San Franciscosta ympäri maailman levinneen aikakauden murroksen kulmakivenä. Mutta mikä on sen arvo nykypäivän jo yli saatanallisen saatanallistuneessa yhteiskunnassa, jossa jokainen jarisarasvuo on oman elämänsä sankari ja vanhat vampyyrielokuvat kumilepakoineen vain huvittavat ihmisiä? Tämä on kysymys, johon jokainen kirjan lukija joutuu vastaamaan omalta osaltaan – aivan kuten sen yksilöllisyyttä, omaa luovuutta ja harkintakykyä korostavaan sanomaan sopiikin. Samanlaisen haasteen eteemme – sen suomalaisina lukijoina – heittää kulttuuriero sovinnaisen kaksinaismoralismin luvattuun maahan, Amerikan Yhdysvaltoihin nähden (7).

Näistä kynnyksistä huolimatta, Saatanallisen Raamatun sivuilta on oikeilla silmillä löydettävissä ajasta ja paikasta riippumaton totuuden siemen, joka oikein kultivoituna voi johtaa löytäjänsä yhdeksi kaikkia fantasiauniversumeja ihmeellisemmän ja maagisemman valtakunnan – todellisen maailman – valtiaaksi. Laita Valkoinen Jänis seuraamaan sinua.

Wooki

Naantalissa

31. joulukuuta XLI A.S.

Tiukasti yksityisyyttään varjelevan henkilön nimimerkki Wooki on tullut tutuksi satanismista kiinnostuneiden keskuudessa niin Suomessa kuin sen rajojen ulkopuolellakin. Erityisen näkyvää ja pitkäjänteistä työtä aiheen tiimoilta hän on tehnyt maassamme uskonnonvapautta ja uskonnollista tasa-arvoa edistävän yhdistyksen, Pakanaverkko ry:n perustajajäsenenä ja aktiivina. Hänen satanismin filosofiaa käsitteleviä tekstejään on julkaistu lukuisissa lehdissä sekä aihealueelle keskeisimmillä, niin suomen- kuin englanninkielisilläkin internet-sivustoilla, ja niitä käytetään myös peruskoulujen elämänkatsomustiedon kurssimateriaalina. Hän on toiminut aiheen tiimoilta kontaktina niin medialle, tutkijoille kuin asiasta esoteerisesti kiinnostuneillekin. Hänen suomennoksiaan aihealueen keskeisimmistä teksteistä on julkaistu mm. Saatanan Kirkon sivuilla. Tämän kirjan Yhdeksän Saatanallista Julkilausumaa ovat hänen kääntämiään.

– – –

Viitteet:

(1) Saatanallista Raamattua ei vielä tuolloin ollut saatavilla kotimaastamme, saati sitten suomennetuna.

(2) Luolavertaus, kts. Platon: Valtio, 7. kirja. Katso myös Saatanan Kirjan kohta V:8.

(3) Oikean ja vasemman käden polut, kts. Kotkavuori, Tapio: Vasemman Käden Polku (Voimasana, 2004).

(4) Kts. Peter Gilmoren esipuhe tästä kirjasta, sekä laajemmin Barton, Blanche: Secret Life of a Satanist (Feral House, 1990) ja Aquino, Michael A.: The Church of Satan.

(5) On tunnettu tosiasia, että LaVey lainasi ja muokkasi – luvan kanssa ja luvatta – kirjaansa varten lukuisten eri kirjoittajien tekstejä (vrt. esim. Redbeard, Ragnar: Might is Right, 1896, ja tämän kirjan kappale Saatanan Kirja).

(6) Kts. esim. jo pelkästään Suomen osalta Hermonen, Merja: Pimeä hehku: satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa (Loki-kirjat, 2006).

(7) Tarkemmin siitä ajan ja kulttuurin hengestä, johon Saatanallinen Raamattu syntyi ja pureutui, kts. Tapio Kotkavuoren esipuhe tästä kirjasta.

Voimasanan 2007 julkaisema Saatanallinen Raamattu ilman kansipaperia.

Voimasanan 2007 julkaisema Saatanallinen Raamattu ilman kansipaperia.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Aviisi 04/2007: Tyhmyyttä vastaan.

Read Full Post »