Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘NSK’

timovuorensola2Timo Vuorensola doesn’t need long introductions. He’s known especially for directing movies and being a member of Älymystö.

Mesikämmen decided to ask few questions from Timo. In the following interview Star Wreck, Iron Sky, Laibach, Älymystö, Nazi UFO’s, Nazi’s in movies, Sarah Palin and her supporters, Pekka Siitoin, and many other subjects are covered.

Ladies and gentlemen, Timo Vuorensola speaks!

 – – –

Background

If this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary, where would we sit now making this interview?

I’d pick some nice, cozy pub in Tharbad, Cardolan. That’s in Middle-Earth, of course. And year would be around 1650 Third Age.

Who are you, what do you do? What did you do before Iron Sky that made you a celebrity?

I’m some kind of a all-round-random-shit -guy who just ended up focusing on film. I’ve been interested in anything, from writing to music, from graphics to marketing, and have done a many jobs on each of those fields. I used to be a telemarketer before I started filmmaking and financed my ass during the the making of my first film, Star Wreck: In the Pirkinning.

What made you start Star Wreck-movies? Were you a typical Star Trek-fan?

I wasn’t the brains behind Star Wreck-series, before I met him, Samuli Torssonen from Tampere who had been working on Star Wrecks all his life. I joined in first as an actor to Star Wreck V: Lost Contact -short film, and he asked me – because I was always loud and buzzing about the set – to direct the second. I hadn’t directed anything of that scale before, but decided to take the “job” (not like anyone was paying…).

Regarding Star Trek, I hand’t seen even one full Star Trek episode before I started working on Star Wreck, and didn’t get around to watch the series until years after I had already finished my work on Star Wreck. Maybe it was good, brought the film a bit above the typical fanwank level of fan films on the Internet.

Who are your favorite Star Trek characters and why? The first or the next generation? Deep space nine?

Now that I’ve seen every episode of Star Trek (me and my girlfriend took a 1,5 year Star Trek marathon, watching every episode (729 episodes) and every movie (11 movies then), I find myself a “first generation” -guy, meaning the Original Series is the one that speaks loudest to me, although every other series have had their awesome bits. And out of all the characters in Star Trek, I’d go picking Kirk, Spock, Data and Archer. They all are interesting, stand-alone characters that really bring incredible flavour to the series.

What are your all time favorite movies and directors, top 10? Why these directors, movies?

Top-10 is rather hard, but let’s give it a go:

1. David Lynch – For the freedom of expression.

2. Ridley Scott – For the science fiction mindset.

3. James Cameron – For the beyond-this-world visions.

4. Stanley Kubrick – For the best films I’ve seen in my life.

5. Gus van Sant – For the challenging topics he tackles with such ease.

6. John Cameron Mitchell – For the best film I’ve seen in my life (Hedwig and the Angry Inch).

7. Peter Jackson – For being the guy I want to be one day.

8. Darren Aronofsky – For the darkness, and the light at the end of the tunnel, that turns out to be a train of horrors roaring at you.

9. Steven Spielberg – For my childhood.

10. Terry Gilliam – For taking us on a ride out of this world.

ironskytroopers

– – –

Iron Sky and things related

Where were the seeds of the Iron Sky planted? I recall some mentions about sauna…

Yeah, we were sitting in a sauna, a bunch of us, and friend of ours, one of the writers of Star Wreck: In the Pirkinning suggested we should do a film about Moon Nazis. He had been reading bout this conspiracy theory and thought it might turn into something interesting. First we of course were just laughing about it, but the more we thought about the topic, read about it and researched it, the more we realised there could be a story there.

Turun Hengentieteen Seura made notions about sending metaphysical magical signals into the collective field of human consciousness as the real origin for Iron Sky. What is the truth about the matter? Did you feel some odd itching in your head when the idea came to you?

Yeah, but we believed it to be just dirty nerd sweat exiting our bodies in the heat of the sauna, but apparently, well, that’s what it was then.

ironskyufosWhat do you think of the Nazi-UFO-mythos in general? What do you think, is there is any base to Nazi’s having had man-made UFO’s?

Absolutely, there’s quite a lot of photographic evidence of a saucer-shaped ships being tested by Nazi scientists and later these researches found their way to USA where they were taken even further. I assume the problem eventually was that there was no way to create an energy source that could take the advantage of the saucer shape, and the research was abandoned, after Roswell accident, and all the focus was put into building a space rocket based on V2 technology.

Your take on UFO’s in general?

Whatever saucer-shaped there’s flying it’s man-made. I’m also a firm believer in life outside of our solar system, even ponder it’s possible to think there could be a form of intelligence, but I highly doubt we’ll ever have any contact with anything more than few worms buried in Mars and weird fishy things in Europa. So, in that way I believe we Earthlings should use our imagination as wide, far and crazy as possible in imagining conscious life out there, since we’ll never find it out anyway.

Why does Nazi aesthetics appeal to the people? What’s the reason behind their appeal to the people nowadays? What do you think of Nazis? Was was the worst and the best in them in your books?

Strength and cool come from strong will and great taste in the visuals. Unfortunately, what’s driving these is an ideology that’s so badly rotten inside it’s not worth celebrating. But Nazi cool can be thanked only by Hollywood film industry, which put these soldiers in pedestal and made them demigods of evil. Mankind loves evil, so we love nazis. What’s always forgotten, and what’s very sad is that Nazis were not ‘evil’, they were just pathetic ignorant mislead shitheads. But you can’t really make a multi-billion branch of entertainment industry based on hunting pathetic ignorant mislead shitheads, they are not fun. Evil is much more fun. Making nazis evil you make them entertaining and making them entertaining you make people want to watch them and pay for them.

What I believe how Nazis should be treated is to be revealed as the pathetic ignorant mislead shitheads they are, so no more people want to follow them, because, who wants to identify being a pathetic ignorant mislead shithead?

ironskynazis

I recall there has been some problems in getting the movie distributed, etc. Tell us about that. It must have dealt with the Nazi-dimension of the movie, right?

In the beginning, people were very worried about how we will approach the topic of Nazism, given its’ strong negative baggage, so we did get a lot of interest but a lot of “no thank yous” in the end. It took years of convincing for people to understand that this is a comedy, that it’s dismantling the Nazi mythos not appraising it, and that it’s not making fun of the victims of the Nazis. After this was managed to be slammed into the heads of people, getting the distributors was a bit easier, but for a small marginal european scifi film, it’s never easy.

Eventually, we succeeded, selling the film to theatres in over 60 countries with DVD and VOD finding its’ way to even more. The film is somehow still coming out here and there; just last weekend Hungary released the film to theatres, so there’s some serious longevity in the film.

ironskysarahpalinHave Sarah Palin supporters contacted you regarding the movie? What have they said?

It took them about six months to really form an intelligible response to the film, and it contained a lot of death threats, curse words and Euro-bashing. It was probably one of the best times I’ve had as a filmmaker, reading as some right-wing nutcase found out about Iron Sky, tweeted about it and then the whole republican media on Internet went nuclear.

How you got Laibach to make the soundtrack to Iron Sky? Were they instanty all in for it or was it a matter of negotiations or some such process? Were you a Laibach fan before the movie, an NSK-citizen?

I’ve never been an NSK citizen, but was a big big fan of Laibach since I first found out about them, and was listening to them constantly as I was working and writing Iron Sky. It was one of the initial goals for me production-wise, to get Laibach to do the music, and although contacting them and the initial negotiations were not easy, as soon as we got a chance to meet and talk what the film will be, and how it will be like, they decided to help. And when Laibach is on board, they are on board 150%, and will pull in every resource and bit of energy they have to create something extraordinary.

What do you think of the reception the movie has got? How do you feel about it?

Reception has been mixed. I usually think it’s divided into those with IQ under 100 or above 100. Those above seem to be more likely to get it, those under seem to have hard time getting their heads around it. And, well, of course there’s the film critics, but then again, who cares of them anyway? I’m happy the right people find the film, and I’m happy it has created a huge, intense following that’s going to help us making the sequel, and I promise even the sequel won’t even try to make everyone happy.

ironskylaibachWhat do you think of the movie yourself? What could have been done better, what ended up perfect?

I’m proud and happy of it. Looking back, the more I see what choices we made during the production, the less I think something could’ve been done different. Films are more than sum of their parts, and the magic happens not only as it is written, but also in certain time and space, where no other end result could’ve come out. I could go back and chance this and that, but I fear it would result in a worse film. To me, Iron Sky is perfect as it is, with all its’ flaws, and I wouldn’t really go changing too much. I would’ve liked to stay in the Moon Base a bit more, but we really had to get going with the story around 29 minutes, when we leave the base for the first time.

The movie must have brought you into many interesting situatons. Do you have some special stories to share with us about those? The most surprising, memorable, weird situations?

I’ve had great time with the film’s release. Travelling to tens of film festivals all over the world you get to meet the most amazing people, most interesting world views and end up into strangest situations. Let’s just say I’ve understood that there’s no glamour in film, but there’s something very wicked, dark and perverted in the world of film that’s rather interesting. Weirdest people I’ve met are usually the UFO freaks thanking me for a great documentary.

– – –

Älymystö

What is Älymystö all about?

alymystoÄlymystö an industrial noise project me and Mr. Haapanen set up some 12 years ago. Our intention was originally only to do few songs and one live show, but it grew out of its’ proportions, and although we haven’t released a lot, and haven’t toured like animals, we’ve established a small niche of which we are proud, and which we are also expanding on nowadays.

What made you interested in industrial music? The biggest influences? Top ten best industrial albums – or other kinds of albums, if you prefer to broaden the question?

Industrial music is also a glance into the dark side of electronic music and metal music, sort of like looking under the hood of what this shit is made of. It has beauty in the crust, rot and malfunctions, and it’s very digiprimitive in its’ nature. Top ten industrial albums listed here:

Laibach: Opus Dei.

GGFH: Disease.

Ministry: Psalm 69.

Die Krupps: II.

Alec Empire: Futurist.

Godflesh: Pure.

Pitchshifter.

Front Line Assembly: Hard Wired.

NON: Music for Iron Youth.

You ”sing” and write lyrics for Älymystö. What inspires your lyrics? What do you want or aim to express via them?

Usually sexual frustration, religious frustration, murder fantasies and some kind of a compilation of these elements.

If you would be either a musician or a movie director (not both) which one you would be?

Musician.

The best Älymystö album to date, and why that?

Atomgrad is our only full-length album so far, and I’m proud of it. It has a very unique atmosphere that’s unrepeatable.

– – –

Pekka Siitoin

siitoinufoWhat do you think of Pekka Siitoin? What do you think was the best and the worst in the man? What do you think of him, in general?

I think Finland needs these strong personalities, whatever side of the imaginary ‘fence’ they stand. We tend to be a society which ridicules and abhors anyone with unique personality and see standing out as a negative trait. I’m talking of Pekka Siitoin, but also of Spede Pasanen, Lenita Airisto, Jörn Donner and Matti Nykänen to name a few. All of these are interesting people, some are creepy, some just plain insane and some considered intellectuals. What I like about them all is that they give a nice kick in the ass of us Finns, forces us to think beyond the “kahvia-ja-pullaa” universe we so easily float in. So, I don’t agree with Pekka’s views at all, but I respect his uniqueness.

Did you consider having Pekka Siitoin as a character in Iron Sky at any point? Do you consider doing so in the sequel of the movie that is in planning?

Yes, actually we did, at least partially. In the very first draft of Iron Sky, there was supposed to be a character called Pekka Lehto on the Moon, playing much similar character as Klaus Adler is now. His name comes from a Pekka Siitoin – Seppo Lehto -mash-up, and he was to be a crazy son of a bitch nazi, main antagonist of the film. This was a bit before Johanna Sinisalo joined us, though.

– – –

Keys of success, future, etc.

As a creative and successful person, what kind of advice you would give to persons wishing to create something like Star Wreck or Iron Sky? What are the ingredients of success, of making it all come true today? What you would have done differently if you would have had some advice in the early stages of your process? Or is is all just ”try and see”-kind of process?

I like to say that there’s really nothing you can take or achieve to have the qualifications to make a feature film, other than making it. So, I’d suggest evaluate your life and think, would you be willing to do years of work without being paid to become a filmmaker. Most wouldn’t, and that narrows it down to those would. Then, making a film itself is obviously the main task, and only very few really get to finish. And out of those who finish, even smaller portion are willing to do the work it takes to make a film.

First film doesn’t have to be great in every respect, but it needs to show you have the guts to finish a feature film, you have some kind of a vision on what you are doing. So, instead of talking about it, start making a film. And instead of skipping the corners, spend years on it to make it as good as you humanely can. Then, release it and see what happens.

What you would like people to know about you that they haven’t got to know about you thus far via mainstream media?

I’m an egoistic asshole. It helps repositioning me in the field of who’s a great guy and who’s not. I am.

What kind of plans you have in for your near future when it comes to Älymystö, movies?

Right now I’m working on two feature films – Jeremiah Harm, a scifi actioner and Iron Sky sequel. There’s also talks about more films to which I’ve attached my ass to, one of them being I Killed Adolf Hitler, then there’s Deadrise and a bunch of others.

What makes you happy?

Right now, Oranssi Pazuzu. In general, when I’m right and people listen to me and things click. What makes me sad is when I’m wrong but people still listen to me and things fall apart. Both happen at equal intervals.

– – –

Thank you for the interview, Timo!

– – –

Related:

Iron Sky official webpage.

Iron Sky in Facebook.

Älymystö.

– – –

Iron Siitoin.

Reich of the Black Sun.

We come in peace.

– – –

Read Full Post »

I decided to put some more Laibach concert pictures here. These are from their Tavastia concert in Helsinki 26th of July 2005. Photos (c) Mesikämmen.

One review of the concert (in Finnish) can be found from here.

Read Full Post »

Laibach in Helsinki. March 27th, 2012. Photos (c) Mesikämmen.

Mesikämmen had an honor to talk and shake hands with Ivan Novak, one of the founding members of Laibach. Ivan also collectively signed Mesikämmen’s NSK passport.

Here is the set list of the gig. Laibach played all songs of the list except Geburt einer Nation. I think the most surprising song in the set was Warme Lederhaut (cover of Warm Leatherrette).

You can find a video clip of Ti, ki izzivas and Die Liebe here, Leben-Tod and Le privilege des morts here, B-machina here and Tanz mit Laibach here.
– – –

Other entries in the blog about Laibach:

Onko Laibach natsibändi?

Art is fanaticism that demands diplomacy.

Read Full Post »

Laibach on tulossa jälleen Suomeen. Tämän lisäksi pian bändin 27. maaliskuuta olevan Nosturin keikan jälkeen elokuvateattereihin saapuu Iron Sky-elokuva, jonka soundtrackistä bändi vastaa.

Näiden ajankohtaisten aiheiden tiimoilta Mesikämmenelle tuli mieleen julkaista suomeksi Alan Cabalin Gallery-lehdelle maaliskuussa 2000 kirjoittama artikkeli, josta selviää, onko nyt kuunatsi-scifistely-komediaan musiikkia tehnyt bändi itse hiukkaakaan natsahtava.

– – –

Onko Laibach natsibändi?

Mielikuva vapaudesta muuttuu ajan myötä… Meille vapaus on kanssamme samalla lailla ajattelevien vapautta – Laibach, 1985.

Alan Cabal

Näin Laibachin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1992. Paikka oli Limelight New Yorkissa. Kieroon kasvaneet ystäväni olivat vuosien ajan koettaneet saada minua kiinnostumaan tästä bändistä, mutta minusta oli tullut vanha kyynikko joka ajatteli, että rock-musiikista oli tullut täysin korporatiivista. Oli vaikea löytää mitään syytä Tower Recordsin labyrintissä haahuiluun, etsien joidenkin nuorien pseudo-kapinallisten musiikkia, joka vain apinoi keski-ikäisten itsensä myyneiden muusikoiden juttuja. Mietitäänpä nyt. Oli aika, jolloin G.G. Allin nousi lavalle, paskansi lavalle ja viskasi tuotoksensa sitten yleisön niskaan – tästä transgressiivisestä aktista tuli suurimmalle osalle rock-muusikoita täysin tavoittamaton tavoite. Marilyn Manson on ainoastaan Alice Cooper steroideilla. Mieluummin hankin Hoagy Carmichaelin kokoelmaani kaikki hänen levynsä kuin alan kuuntelemaan Marilyn Mansonia. No, mitä tuohon Laibachin keikkaan tulee, niin sisäänpääsy ei maksanut paljoa eikä minulla ollut tuona iltana muutakaan tekemistä.

Keikka oli varsin huvittava. Paikalla oli paljon riidanhaluisia nuoria skinheadeja punaisissa Doc Martenseissaan. He näyttivät pahantuulisilta ja valmiilta pistämään hösseliksi. Laibach oli kiertueella Kapital-levynsä merkeissä. Konsertti alkoi karskilla Burundi-rumpaleiden soiton tulkinnalla sekä sellaisella seinälle heijastetulla taiteella, jota natsit olivat aikoinaan julistaneet kielletyksi. Tämä sisälsi Kahe Kollwtiziä, John Heartfieldiä, sekä Entarte Kunstia. Bändin jäsenet nousivat lavalle univormuissaan ja he onnistuivat kuorimaan pääni auki kaikkein mielettömimmältä kuulostavalla industriaalimelskeellä mitä olin koskaan kuullut. Paikalla olleilla nuorilla natsipunkkareilla ei ollut lainkaan asiaan kuuluvaa kielitaitoa tai taidehistorian tuntemusta, ja he olivat täysin tietämättömiä siitä mitä oikein tapahtui. Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja. Heidän konseptinsa on melkoinen. Saksassa uusnatsit hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja laittoivat lavan tuleen. Heidän totalitaarisen oloinen konseptinsa voi hyvin olla viimeinen transgressiivinen akti mitä rock-musiikissa saattaa olla jäljellä – ja sellaisena se on todellinen Fin de siècle rock ‘n’ roll-akti.

Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja.

Laibach on hieman kuin Itä-Eurooppalainen versio Devosta, mutta siinä missä Devo parodioi amerikkalaista korporatiivifasismia, niin Laibach menee suoraan asian historialliseen ytimeen ja manipuloi natsitaidetta ja Neuvostoliiton realistista propagandaa. Devo oli hauskaa sanan “ha ha”-mielessä. Laibach taas on yhtä hauska kuin joku kadulla elävä tyyppi joka harrastaa täytettyjä eläimiä. Laibachin taiteessa on paljon vähemmän ilmiselvää ironiaa kuin Devon taiteessa. Asia on itseasiassa niin, että jos kuuntelet ainoastaan mitä he sanovat, niin heidän taiteessaan ei näytä olevan minkäänlaista ironiaa.

Laibach perustettiin Trbovljessä, Sloveniassa 1979, missä kaivostyöläisten lakko sotien välissä laukaisi Jugoslavian vallankumouksen. Bändin nimi tulee slovenialaisen kaupungin Ljubljanan saksankielisestä versiosta, mikä on jo itsessään provokaatiota. Ljubljanaa on kutsuttu Laibachiksi kahdesti historiassa, ensimmäisen kerran Itävallan miehityksen aikana noin tuhat vuotta sitten, toisen kerran natsivuosina, jolloin Hitlerin joukot piirittivät kaupunkia heikoin tuloksin. Josef Titon hallinnon aikaan vanhassa yhdistyneessä Jugoslaviassa bändiä kiellettiin käyttämästä nimeään esiintymisiensä yhteydessä. Bändin situationistinen natsi-estetiikan omiminen yhdistettynä univormu- ja lippumieltymyksiin sopivat huonosti Jugoslavian viranomaisten käsityksiin siitä, mikä oli sopivaa.

Vuonna 1984 Laibach oli perustamassa kollektiivia nimeltä NSK, Neue Slowenische Kunst (Uusi Slovenialainen Taide). Kun Jugoslavia romahti, NSK julisti itsensä “virtuaaliseksi valtioksi”. Seuraavassa on ote NSK:n informaatiopamfletista:

MIKÄ ON NSK?

“NSK:n perusinformaatiota kysytään usein: mistä siinä on kyse, koska se perustettiin, mikä on Laibachin ja NSK:n filosofia, jne. Pähkinänkuoressa, NSK on rakenteeltaan yksinkertainen mutta monimutkainen mekanismi, jonka täsmällinen selittäminen muutamin sanoin on mahdotonta. NSK aloitti toimintansa suurena kollektiivina 1984. Kollektiivin muodostivat useat eri ryhmät, joita yhdisti heidän ajattelunsa ja samankaltainen itseilmaisunsa erilaisten medioiden kautta. Keskeisimmät NSK:n muodostavat ryhmät ovat Laibach, Irwin, Noordung, New Collectivism Studio ja Department of Pure and Applied Philosophy. Näiden lisäksi on olemassa eräitä joustavia alaosastoja, jotka nousevat esiin kun tarve niin vaatii, ja jotka sitten katoavat oman inertiansa voimasta. Jokainen edellämainituista ryhmistä toimii omana yksikkönään, vaikkakin ryhmien siteet ovat lujat ja hedelmälliset. Ryhmien jäsenet tapaavat toisiaan säännöllisesti, he puhuvat ja suunnittelevat suurempia yhteisiä kampanjoita, testaavat keskenään esteettisiä ja muita preferenssejä, vaihtavat ideoita ja konteksteja, matkustelevat yhdessä, jne.

Mitä näiden ryhmien filosofiaan tulee – sitä voidaan sanoa mahdottomaksi laittaa sanoiksi, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että sen ymmärtävät ne ketkä sen ymmärtävät. Kyseessä on tietynlainen runous, joka heijastuu kaikessa Laibachin taiteessa, mikä pitää sisällään haastattelut, ja mikä voidaan tulkita monin eri tavoin.

Taide ja totalitarismi eivät ole toisiaan poissulkevia. Totalitaariset hallinnot tuhoavat illuusion vallankumouksellisesta, yksilöllisestä taiteellisesta vapaudesta. NSK perustuu yksilöllisen maun, arvioiden, ja vakaumuksien tietoisen hylkäämisen periaatteelle, vapaaehtoisiin depersoonallisuuksiin, sekä tahdonalaiseen ideologian omaksumiseen ja “ultramodernin” hallinnon naamioistariisumiseen ja päätökseen viemiseen.”

Oliko kyllin selvää tekstiä? Todennäköisesti ei, ellei taidehistoria ja Guy DeBordin ja Situationalist Internationalin työt ole sinulle tuttuja. Pieni Jugoslavian historian tunteminen ei sekään ole pahitteeksi. Jos palataan vielä bändin vertailuun Devoon, niin oli aina ilmiselvää, että Devo laski asioista vain leikkiä. NSK/Laibach taas on yhtä vakavasti otettava kuin sydänkohtaus. Asiaan liittyy huumoriakin, mutta se on hyvin Itä-Eurooppalaista ja sävyltään synkkää.

NSK on alkanut laskea liikkeelle omia passeja ja omaa valuuttaa. Tämän lisäksi he myyvät monenlaisia korkealaatuisia tuotteita aina solmioista, solmioneuloista, videonauhoista, huiveista, kirjoista, nallekarhuista, mukeista ja tuhkakupeista alkaen. Nallekarhujakin? Kyllä vain, kauniilla pikkukarhulla on asiaan kuuluvasti myös pahaenteinen Laibachin käsivarsinauha.

Laibach julkaisi 1994 NATO-nimisen albumin ja aloitti Occupied Europe NATO-kiertueensa. Kiertue kattoi 31 kaupunkia ja kesti vuodesta 1994 vuoteen 1995, kiertueen viimeisen konsertin sijoittuen sodan keskellä olevaan Sarajevoon. Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida. Se on myös tuhannesti radikaalimpaa kuin happolappujen jakaminen tie-dyed-vaatteisiin pukeutuneille hemmotelluille urpoille, jotka kuluttavat pikkutuntejaan parkkipaikalla Birkenstock-kengilleen yrjöillen. Mute Records julkaisi 1996 pienilevikkisen video/CD-paketin, joka dokumentoi tätä kiertuetta ja tuolloisia Sarajevon tapahtumia. Näitä paketteja ei ole jakelussa kuin 2000 kappaletta.

Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida.

Laibachin discografia on valtava ja vaikuttava. Omiin suosikkeihini kuuluvat heidän tekemänsä soundtrack Noodrungin tuottamaan Macbethiin, huomattavan fasistiselta kuulostava Opus Dei (joka sisältää Ezra Poundin vanhan sodanvastaisen puheen), sekä heidän Sympathy for the Devil ja Let it Be -coverinsa. Bändi äänitti ei enempää eikä vähempää kuin 18 erilaista versiota Sympathy for the Devil:stä ja laittoi The Beatlesin koko Let it be -albumin aivan uuteen muottiin. Aikaisempi inhottavan siirappinen ja sokerinen The Beatlesin kuolinhenkäys on Laibachin versiona laitettu tiukaksi ja äänekkääksi oluttupabakkanaaliksi. Kapital-levy miellyttää sellaisia industrial-musiikin kuuntelijoita jotka pitävät myös hip hopista. Bändin viimeisin levy Jesus Christ Superstars taas pitää sisällään sellaista oivaa metallista ulottuvuutta, joka sopii loistavasti pitkiin automatkoihin tai huoliteltuihin fantasioihin kaupunkielämän tuhoutumisesta.

Laibachin haastattelut ovat kinkkisiä tilanteita: bändin jäsenet tiukasti karttavat julkisuuden henkilöiden kulttia ja kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin yksilöinä. Jos bändiä haluaa haastatella, on varauduttava tähän: He tulevat vastaamaan kollektiivina. NSK on julkaissut suurikokoisen, kauniisti toteutetun kovakantisen kirjan joka pitää sisällään taidetta, runoja, manifesteja, sekä otteita haastatteluista, joita bändi on antanut vuosien 1985 ja 1989 välillä. Bändin haastatteluissa antamat vastaukset ovat hyvin osuvia ja huvittavia. Kun bändiltä kysyttiin “kiehtooko teitä fasistinen vaatetus?”, he vastasivat että “fasismi on seksikästä! – tämä on täsmälleen sama kaupallinen slogan, jota länsimaissa käytetään Carnaby-street-tyylisille tuotteille. Meidän näkökulmastamme natsi-fasismissa on kyse avoimen terroristisesta diktatuurista, jossa ilmenee finanssikapitaali kaikessa konservatiivisuudessaan, nationalismissaan ja imperialismissaan. Demokratiaan naamioidussa natsi-fasismissa on kyse FINASSIKAPITAALIN ITSENSÄ VALLASTA.” Kun bändiltä kysyttiin suoraan, ovatko he fasisteja, he vastasivat: “Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari”, minkä jälkeen he jatkoivat itsensä kuvailua “maailman ulkopuolella olevan Hengen tiiliskivinä”.

Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari.

On rohkaisevaa tietää, että rock-musiikissa on edelleen olemassa älyllisen elämän merkkejä, ja jollain tavalla tähän kuvaan sopii, että nuo merkit tulevat Balkanin niemimaalta. Winston Churchill totesi kerran, että “balkanialaiset tuottavat enemmän historiaa kuin he pystyvät sitä kuluttamaan”.

– – –

Sitten tämän artikkelin kirjoittamisen (maaliskuu 2000) on Laibach ja NSK saaneet aikaan yhtä ja toista, mitä artikkelista ei tietenkään selviä. Niiden, ja Laibachin historian suhteen muutenkin, kannattaa tutustua seuraaviin linkkeihin:

Laibachin viralliset sivut.

NSK:n viralliset sivut.

– – –

Dokumenettielokuvia:

Laibach: Victory under the Sun.

Laibach: Predictions of Fire.

Laibach: A Film from Slovenia.

Laibach: A film about WAT.

Laibach: Divided States of America.

– – –

Aiheesta aikaisemmin Mesikämmenen blogissa:

Art is fanaticism that demands diplomacy.

– – –

Read Full Post »

Laibach in Helsinki. March 9th, 2011. Photos (c) Mesikämmen, a citizen of NSK.

Some video clips from the concert can be found from here, here, here, here, here, and here.

Read Full Post »