Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘noituus’

Kansalliskirjaston Siitoin-arkistojen eräs helmi on Mesikämmenen silmissä Turun Hengentieteen Seuran vieraskirja. Kyseinen kirja on noin A5-kokoinen, sentin paksuinen kovakantinen, tumma kirja. Kirjan kannesta löytyy sama kuva rautaristiä kynsissään pitävästä kotkasta, joka myöhemmin tuli tutuksi monien Siitoimen julkaisemien teosten alkulehdiltä.

kotka

Vieraskirjan alkulehdiltä löytyy otsake “Turun antroposofien ja Turun Hengentieteen Seuran jäsen- ja vieraskirja”. Samalla sivulla on lisäksi teksti “Kokouksia varten 1.9.1971-77. Seura perustettu 1.9.1971”. Tämän alle Siitoin oli piirtänyt kolmion, jonka sisällä on sydän. Tämän kolmion alle hän oli lisäksi piirtänyt seitsemän liekkiä. Kirjasta löytyy pari muutakin Siitoimen tekemää pientä piirrosta: Sydän jonka sisällä risti ja eräänlainen “tiedon puu”-piirros, jossa siinäkin samanlainen sydän jonka sisällä on risti.

Kirjaa seuran kokouksista on pitänyt omakätisesti Siitoin itse. Hän on kirjoittanut useimmiten tikkukirjaimilla, vaikka tekstaustakin kirjasta löytyy.

Varsin mielenkiintoinen yksityiskohta vieraskirjan otsakkeessa on maininta siitä, että kirja olisi myös “Turun antroposofien” ei vain Turun Hengentieteen Seuran, jäsen- ja vieraskirja. Kirjan sisällön ja muun tunnetun valossa on kuitenkin niin, että maininta antroposofiasta viittaa seuran perustamisaikojen erääseen tärkeään vaikutteeseen – ei de facto antroposofiseen seuraan.

Kirjan välissä on hieno värivalokuva Siitoimesta ja Aino Kassisesta. Kuvan takana on teksti “Pekka Siitoin ja opettaja Aino Kassinen Turussa 1970”.

Seuraavaksi esitän joitain yleisiä mainintoja siitä, mitä tämä kirja pitää sisällään. Nämä maininnat ovat Mesikämmenen mielestä kirjan mielenkiintoisinta antia. Niiden lisäksi kirjassa on paljon merkintöjä myös muista seuran tapaamisista ja niiden aiheista. Näiden mainitsemattomien kokousten aiheet ovat olleet seuran mielenkiinnon kohteet huomioiden ajalleen hyvin tyypillisiä. Seuran kokousmerkinnöistä on selvästi havaittavissa, miten politiikka pikku hiljaa tulee kasvavassa määrin mukaan seuran toimintaan, nivoutuen yhteen hengentieteen kanssa.

1971

Kirjan alkupuolelta löytyy maininta vierailevista esitelmöitsijöistä väliltä 1.9.-71 – 30.5.1972. Suurimman osan näistä, kuten muistakin seuran esitelmöinneistä, on pitänyt Siitoin itse. Ensimmäinen vieraileva esitelmöitsijä on ollut itse Aino Kassinen, joka oli Siitoimen hengentieteellinen opettaja. Siitoin on kuvaillut Kassista esitelmän kohdalla sanoin “neiti ja ihmiskunnan auttaja”. Kassisen esitelmän aihe oli “henkimaailman sanomat ja kaukoparannusosaston perustaminen Turkuun”.

1972

Seuraavan kerran Kassinen oli esitelmöimässä seuran tiloissa 2.7.1972. Tuolloin aihe oli “nykymaailman tilanne ja hengentiede menneinä aikoina”.

Syksyn avauskokous 1972 oli 5.9. klo 19.00 Siitoin-filmin studiossa. Siitoin esitelmöi tuolloin seuralle aiheesta “kristus ja juutalaiset”. Paikalla oli vieraskirjan mukaan tuolloin Siitoimen lisäksi yhdeksän muuta henkilöä.

Seuralla oli tapa, että kaikki esitelmätilaisuuksiin osallistuneet signeerasivat vieraskirjaan kulloisenkin tapahtumamerkinnän kohdalle nimensä. Varsinaista erillistä listaa seuran jäsenistä ei kirjasta löydy, joten vieraskirjan nimet muodostavat samalla kirjan ensilehdellä mainitun “jäsenluettelon”. Vieraskirjasta voi päätellä, että seuran toiminta oli varsin pienimuotoista. Viikottaisiin ilta seitsemän tapaamisiin on osallistujamäärä saattanut keskimäärin olla henkilöä tai paria pienempi kuin kirjaan merkittyihin esitelmätilaisuuksiin, joissa osallistujien määrä on vaihdellut n. 5-15 henkilön välillä per kerta. Aivan varmaa ei ole, ovatko kaikki kirjaan eri tapahtumien yhteyteen nimensä signeeraaneet kuuluneet seuraan, vai ovatko he olleet tilaisuuksissa vierailevia ulkopuolisia. Seura päästi myös muita kuin jäseniään tilaisuuksiinsa.

Syksyn 1972 toinen kokous oli 12.9. ja siinä oli sama aihe “kristus ja juutalaiset” kuin saman vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Samaa aihetta käsiteltiin myös 3.10.

10.10.1972 pidetyn kokouksen aihe oli “paholaisen todellinen kuva”, josta Siitoin esitelmöi. Paikalla oli tuolloin Pekan lisäksi kahdeksan muuta seuran jäsentä.

7.11.1972. klo 20.00 pidetystä tilasuudesta löytyy kirjasta merkintä: “Postisäästöpankin virkanais yhdistyksessä kuultiin Pekka Siitoimen esitelmä aiheesta Ufot ja henget. Kuulijoita oli noin 50.”

16.11.1972 löytyy merkintä, jonka mukaan Siitoin oli esitelmöinyt Helsingissä erään henkilön luona aiheesta “Atlantis-ajasta nykyisyyteen”. Vierailun oli järjestänyt “Helsingin vapaa parapsykologinen tutkimusseura” ja kuuntelijoita tilaisuudessa oli “noin 25 henkeä”.

1973

13.3.1973 Siitoin oli esitelmöinyt seuralleen filmistudionsa tiloissa aiheesta “hengen tehtävä ja yhteys vainajiin, sekä kuun vaikutus”.

24.8.1973 seura on järjestänyt “II avustusretken” “kummitussaarelle”. Osallistujia tähän tilaisuuteen on ollut kuusi henkeä.

13.11.1973 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Jumala-Saatana käsite”. Osallistujia oli kymmenen.

1974

29.1.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “käärmesymboli”.

12.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Kristus, Lucifer, Saatana meissä itsessämme”. Pekan lisäksi paikalla oli seitsemän muuta henkilöä.

19.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle ensimmäisen kerran aiheesta “arjalaisuus”.

21.5.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “henkinen kehitys suhteessa politiikkaan”.

3.9.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “itsekehitys”. Paikalla olleiden signeerauksia on kymmenen kappaletta, niiden joukossa mm. myöhemmin Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen. Tämän jälkeen Lehtosen nimi löytyykin kaikista, tai lähes kaikista seuran tilaisuuksista, jotka kirjaan on merkitty.

10.9.1974 klo 19.30 Siitoin esitelmöi aiheesta “ihmiskunnan henkinen rappiotila”. Paikalla oli Pekan lisäksi 13 muuta henkilöä.

15.10. Siitoin esitelmöi aiheesta “spiritismi”.

22.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “Koraani ja spiritismi”.

29.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “kansallisjumalat ja spiritismi”.

BerinBey19.11.1974 Seuran kunniapuheenjohtaja Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vapaus vai orjuus”. Paikalla oli yhteensä 14 henkilöä, mm. Siitoin ja Lehtonen.

3.12. Berin-Bey esitelmöi jälleen, tällä kertaa aiheenaan “kommunismi ja juutalaisuus”.

17.12. Siitoin esitelmöi aiheesta “noituus”.

1975

7.1.1975 oli seuran ohjelmassa aiheet: “tulevaisuuden työ, hengen siirto tikariin”. Esitelmöitsijöiksi oli merkitty Boris Berin-Bey ja Peter Siitoin. Osallistujia kokouksessa oli ennätykselliset 17 henkilöä, mm. Lehtonen ja Simo Törni.

14.1.1975 klo 19.00 oli kokouksen aiheena “nationalismi”.

28.1.1975 oli kokouksen aiheina “nationalismi II osa, vapaa keskustelu, spiritismi”.

4.2.1975 olleen kokouksen aiheeksi on merkitty “magiat ja spiritismi”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

11.2.1975 olleen kokouksen aihe oli “uforintama v. 1974”. Esitelmöitsijänä oli Tapani Kuningas, jonka kanssa Siitoimella tuli pian Ufoaika-lehden puitteissa niin pahoja erimielisyyksiä, että Siitoin vei asian oikeuteen asti – ja voitti käsittelyn.

siitoinmalka8.4.1975 Kaapo Malka esitelmöi aiheesta “Terveys ja ravinto”. Kuva Malkasta ja Siitoimesta löytyy Siitoimen teoksesta Ufot, uskonto ja Paholainen (s. 176).

15.4.1975 Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vallankumous ja juutalaisuus”.

1976

12.10.1976 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “noituus suhteessa kansallismytologiaan”.

2.11.1976 oli kokouksen aiheena “nationalismi maailmassa III osa”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

9.11.1976 on seura kuunnellut nauhalta vieraskielisen äänityksen aiheesta “kolmannen valtakunnan tarkoitus”. Seura on merkinnyt kirjaan henkilön, joka on tulkannut äänitteen paikalla olijoille.

30.11.1976 klo 18.00 on Seppo Lehtonen esitelmöinyt seuralle aiheesta “okkulttinen tieni”. Paikalla on ollut Lehtosen ja Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä.

14.12.1976 klo 18.00 on kokouksen aihe ollut “hengen tehtävä ym. vapaata keskustelua”. Puheenjohtajaksi on poikkeuksellisesti merkitty Seppo Lehtonen, jonka lisäksi paikalla on ollut kolme muuta henkilöä. Kokouksen kohdalla on merkintä: “Huomautus: Päätöskokous 1976. Siitoin oli Ruotsissa veljesjärjestön vieraana”.

1977

Turun Hengentieteen Seuran viimeinen merkitty kokous on päivätty 15.2.1977. Aiheeksi on merkitty “maalaus talkoot + vapaa keskustelu”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi. Hänen lisäkseen paikalla on ollut kolme muuta henkilöä.

22.2.1977 klo 18.00 on kirjaan merkitty Pegasos-seuran kokous. Aiheeksi on merkitty “vapaa keskustelu”. Puheenjohtajaksi on merkitty Siitoin. Paikalla on ollut Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä, mm. Lehtonen.

Kirjan viimeisellä merkityllä sivulla lukee vinottain, keskellä sivua:

NATSISMI LOPETTI KOKOUKSET 15.3.-77 JA VANKILA KUTSUU MEITÄ JOULUKUUSSA -77. NM. KURSIIVI MURHAPOLTTO. PS. OLIN SYYTÖN YLLYTYKSEEN.

Siitoin

Read Full Post »

Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu touko- ja kesäkuun 1978 lehtileikkeillä. Tällä kertaa esitellyistä jutuista selviää, että Pekka pääsi väliaikaisesti vapaalle, Lehtonen määrättiin viimein mielentilatutkimukseen (minkä vuoksi jutun käsittely lykkääntyi hieman), Siitoimen järjestöt (Isänmaallinen Kansanrintama, Isänmaa ja Vapaus, Turun Hengentieteen Seura ja Pegasos-seura) lakkautettiin lopullisesti, että Siitoin ja hänen tukijansa kertoivat saman tien uusien järjestöjen perustamisen olevan jo suunnitteilla, ja että Pekan toiminnan tukijat jatkoivat kommunistien häirintää.

– – –

Kuva tuntemattomaksi jääneestä lehdestä (todennäköisesti Tiedonantaja). Kuvateksti kertoo: “Pekka Siitoin (vas.) laskettiin vapaalle jalalle eilen. Timo Pekkala (toinen vas.) pääsi pois tutkintovankeudesta jo viime helmikuussa. Siitoimen yllättävästä vapauttamisesta päätti oikeus, jonka puheenjohtajana toimi Tatu Tulenheimo (pöydän takana keskellä). Kursiivin asianajaja varatuomari Arjo Suonperä ei saanut oikeutta – hänen palkkioanomuksensa hylättiin lähes kokonaan.”

oikeudessa

Iltasanomat kertoi 9.5.1978: “Siitoin vapaaksi”. Jutussa todettiin: “Vangittuna ollut liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin lasketaan vapaaksi ja murhapoltosta syytetty laitosmies Seppo Lehtonen passitetaan mielentilatutkimukseen.” (…) “Yli neljä kuukautta kestänyttä kirjapaino Kursiivin murhapolttojuttua käsitellään seuraavan eli 14. kerran kesäkuun lopussa.” (…) “Pari viikoa sitten vaati syyttäjä, kaupunginviskaali Hannu Kuusisto, että murhapoltosta epäillylle Seppo Lehtoselle tehtäisiin mielentilatutkimus. Lehtonen itse ei ole hetkeen osallistunut oikeudenkäynteihin, sillä hän on lääkärinlausunnon mukaan oikeudenkäyntikelvoton. Lehtosen tutkiminen kestää yhdestä kahteen kuukautta ja on epävarmaa valmistuuko mielentilatutkimus 28. kesäkuuta mennessä. Silloin juttu käsitellään seuraavan kerran.”

pekkavapaaksi3

Kansan Uutiset uutisoi 9.5.: “‘Valtakunnanjohtaja’ vapaaksi vankilasta”. Jutussa todettiin mm. näin: “Siitoin määrättiin saapumaan 1000 markan sakon uhalla oikeuteen asian tullessa seuraavan kerran esille 28. päivänä kesäkuuta.” (…) “Eräs Siitoinin johtamiin uusfasistisiin järjestöihin kuulunut nuorukainen vakuutti oikeudessa lakkautettujen järjestöjen tilalle jo perustetun uutta järjestöä. Todistajana kuultiin mm. turkulaista teknikkoa, jolle Siitoin oli alkoholia nautittaessa kertonut tavoitteenaan olevan järjestelmän muuttamisen. ‘Kohta rupeaa paukkumaan ja on jo paukkunutkin’, oli ‘valtakunnanjohtaja’ luvannut teknikon kertoman mukaan.”

Lisäksi samassa jutussa kerrottiin mm. näin: “Oikeudessa luettiin myös Seppo Lehtosen äidin kirjelmä, jossa hän totesi poikaansa käytetyn hyväksi ja että nyt tästä koetaan tehdä syntipukki.” (…) “Juuri Lehtosen mielentilan selvittämiseksi pyysi syyttäjä jutun lykkäämistä.” (…) Neljän fasistisista toimista syytetyn turkulaisen seuran lakkauttamisvaatimus jouduttiin lykkäämään toisen kerran maanantaina Naantalin raastuvanoikeudessa, koska käsittely sattui samaksi päiväksi, kuin ns. Kursiivin oikeusjuttu.”

pekkavapaaksipekkavapaaksi2

Turun Sanomat kirjoitti 16.5.1978: “Oikeus lakkautti fasistiyhdistykset” (…) “Naantalin raastuvanoikeus lakkautti maanantaina neljä liikkeenharjoittaja Pekka Siitoimen perustamaa rekisteröimätöntä yhdistystä. Nämä ovat Isänmaallinen Kansanrintama, Turun Hengentieteen Seura, Isänmaa ja Vapaus sekä Pegasos-seura. Siitoin ilmoitti heti tyytymättömyytensä päätökseen.” (…) “Oikeus katsoi päätöksessään, että yhdistysten tarkoituksiin on kuulunut valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, eivätkä ne ole olleet pelkästään metsästystä ja metsästyksen hoitoa varten. Oikeuden mukaan yhdistysten toiminta on ollut lain, hyvien tapojen ja helmikuun 10. päivänä 1947 allekirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen vastaista. Rauhansopimus kieltää fasismin luonteisen toiminnan Suomessa.” (…) “Jutun käsittely kesti noin tunnin. Syyttäjällä, polisiitarkastaja Jyrki Levonilla ei ollut esitettävänään enää mitään uutta, mutta Siitoimen oikeusasiamies Raimo Iivarinen esitti, että Turun Hengentieteen Seura ja Pegasos-seura voisivat jatkaa toimintaansa. Puolustuksen mukaan ne ovat keskittyneet noituuteen ja muihin henkimaailman asioihin.”

lakkautettu

Uusi Suomi kirjoitti 16.5.1978: “‘Samaa soppaa kaikki’. Siitoimen seurat lakkautettiin”. (…) “Siitoin oli läsnä maanantaisessa oikeuden istunnossa ja ilmoitti valittavansa nyt tehdystä päätöksestä. Hän ei vastustanut nytkään Isänmaallisen Kansanrintaman eikä Isänmaa ja Vapaus -seuran lakkauttamista, mutta katsoi edelleen, että kahdella muulla seuralla ei ollut yhteyttä IKR:ään paitsi muutaman yhteisen jäsenen osalta sekä joidenkin painettujen tuotteiden kustantajana. Siitoimen puolustusasianajaja Raimo Iivarinen luki vastineen lisäksi otteita useista kymmenistä liitteistä ja luovutti oikeudelle Hengentieteen Seuran pöytäkirjat, joiden perusteella ei Iivarisen mukaan voitu osoittaa todisteita kaikkien seurojen lakkauttamiseen.” (…) “Pekka Siitoin oli oikeudessa mukanaan valtakunnankanslerinsa ja propagandapäällikkönsä. Uusien yhdistysten perustaminen on hänen mukaansa jo aloitettu.”

lakkautus

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: “Fasistit leivättömässä pöydässä. Toimintakielto vahvistettiin” (…) “Tutkimusten mukaan ainakin Isänmaallinen kansanrintama nimisen yhdistyksen puitteissa on annettu jäsenille aseharjoittelua ja harjoitettu jäseniä ampumaan.”

fasistitleivattomassapoydassa

Tiedonantaja kirjoitti 1.6.1978: “Fasistit jatkavat tihutöitään” (…) “Suomen fasistiset ainekset jatkavat toimintaansa siitä huolimatta, että sisäministeriö ja oikeuslaitos ovat muodollisesti lakkauttaneet Pekka Siitoinin johtaman ‘isänmaallisen kansanrintaman'” (…) “Fasistit ovat mm. tehneet ilkivaltaa Tiedonantajan kirjapainon autolle ja jättäneet autoon uhkauksen. Samaten uhkaussoittoja ja -kirjeitä on tullut.”

fasistitjatkavattihutoita

Seuraavassa Kursiivin jutun käsittelyn osassa Timo Pekkala järjestää yllätyksen…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä, 1978.

Read Full Post »

Mesikämmen kirjoitti jonkin aikaa sitten takakannen tekstin Sami Haaviston kirjaan Blood, Boobs and 10 year hell of making movies. Suomifilmin alamaailma. Tuo teksti käy hyvin myös Haaviston ja Blood Ceremonyn esittelystä, jos mies ja hänen luotsaamansa elokuvaryhmä ei ole entuudestaan tuttu.

Tämä kirja on dokumentti suomalaisesta underground-kauhuelokuvakulttuurista, sen suurimmasta ja äänekkäimmästä edustajasta Blood Ceremony films:stä sekä sen pääperkeleestä, Sami Haavistosta. Elämästään Addams Familyä tehnyt Haavisto on pistänyt Blood Ceremonyn 10 ensimmäistä vuotta läpi lihamyllystä ja lopputuloksena on mehukkaasti ja sopivan vinksahtaneella huumorintajulla kerrottuna, millaista on ollut raivata itselleen paikka suomalaisen elokuvamaailman pimeille ja kalmanhajuisille rajamaille. Sellaisena tämä dokumentti kertoo mielettömän tee-se-itse-tarinan tekemisen riemuineen, vastoinkäymisineen ja monine kummallisine käänteineen.

Kirjassaan Haavisto ei säästä mitään eikä ketään, vaan kertoo hienostelematta, mitä matkan varrella on tapahtunut. Matka hullusta ideasta ja sohvalla parissa tunnissa lyijykynällä paperille riivitystä ensimmäisestä käsikirjoituksesta (Desire of the Innocent Blood, 2002) aina Eileen Dalyn kaltaisen kulttinäyttelijän saamiseen elokuvaan (The Curse of the Witches Blood, 2012) asti on ollut pitkä. Haavisto ja hänen legioonansa ovat puskeneet tuon matkan aivan omaan tyyliinsä kaupallisuudesta, yleisön hyväksynnästä, Suomen elokuvasäätiöstä, uskovaisten rukoushyökkäyksestä, tai yleisistä moraalirajoista välittämättä. Kaikki on kuitenkin tehty rakkaudesta kauhuun.

Teos on 440-sivuinen järkäle, joka on sen aihepiiristä kiinnostuneille hyvin mielenkiintoista ja hilpeääkin luettavaa. Vaikka sivuja kirjassa on paljon, menee niiden lukeminen kuin siivillä, sillä sen verran hyvin tarina kulkee ja vie lukijan mukanaan. Mesikämmen suosittelee tätä suomalaisen filmimaailman Hollywood Babylonia lämpimästi.

Seuraavassa haastattelussa Sami kertoo kauhun lisäksi mm. kirjan kirjoittamisesta, ihanteellisista tisseistä, veren erotiikasta, luovuudesta, aikaansaamisesta, Suomen elokuvasäätiöstä, Blood Ceremonyn monista eri projekteista purkkilihoineen, pian ensi-iltansa saavasta The Curse of the Witches Blood-elokuvasta, yksityisyrittäjyydestä, sekä kommentoi Suomen presidentinvaalien 2012 toista kierrosta.
– – –

10 vuotta veriseremoniaa

Onnittelut ensimmäisestä kirjastasi. Kauanko kirjan kirjoittamiseen meni? Kerro jotain kirjoitusprosessista.

Kiitos, kiitos! Kirjoittamiseen meni noin puolitoista vuotta… Koska aika on ainoa asia mitä ei ole koskaan tarpeeksi, niin kirjoittaminen kärsi aluksi nimenomaan aikaresurssien puutteesta. Homma eteni hitaasti (mutta varmasti) jäähallien kahviloissa kirjoittaen, samalla kun vanhin poikani kävi jääkiekkotreeneissään. Se, että pystyy sulkemaan muun maailman helposti ulkopuolelle ja keskittymään vain siihen, mitä on tekemässä, on kullanarvoinen taito silloin, kun ympärillä kahisee kymmeniä ”toppapukuja” jotka mölisevät jääkiekosta.

Loppujen lopuksi tämä aika ei ollut riittävä kirjan viimeistelyyn, joten irtisanouduin silloisen työnantajani palveluksesta pitämään sapattivuotta ja kirjoittamaan kirjan loppuun. Joskus vaan pitää tehdä ratkaisuja, vaikka ne eivät olisi kovin järkeviä, jos palo jonkun asian toteuttamiseen on kova!

Kirjasi nimi antaa ymmärtää, että olet tissi/kankku-akselilla enemmän tissimiehiä, pitääkö tämä paikkaansa?

Itseasiassa ei pidä, vaan asia menee vähän toisinpäin, mutta tuo nimi on varmasti sopivampi ja ennen kaikkea myyvempi, kuin jos puhuisimme pakaroista tai majavista, hehe!

Miten tärkeitä tissit ovat Blood Ceremonyn elokuvissa?

Jokainen elokuvamme sisältää sopivassa määrin erotiikkaa. Mielestäni kauhu ja erotiikka kulkevat käsi kädessä, koska tämä elokuvan genre yleensäkin kulkee hieman rähjäisemmillä sivukujilla pääkatuja ja kirkkaita valoja vältellen. Blood Ceremonyn elokuvissa, varsinkin vampyyrielokuvissa erityisesti, veren erotiikalla on suuri merkitys ja se on tärkeässä roolissa. Siihen nivoutuu pureman jälkeinen kliimaksi, joka jätetään häveliäästi pois lähes kaikista vampyyrielokuvista (ja nyt en puhu paskatwilighteistä, joissa pidellään söpösti kädestä kiinni ja ynähdetään pikkuisen, kun hampaat kohtaavat kaulan). Ja kun puhutaan verenerotiikasta, niin mikä olisikaan kauniimpaa vampyyrikohtauksessa, kuin kirkkaan punainen elämänneste joka valuu kauniille rinnoille ja siitä noroina vatsalle ja muulle osalle vartaloa.

Ja jos jatkosta puhutaan, niin Blood Ceremonyn elokuvissa on myös tulevissa tuotannoissa graafisuudella suuri merkitys. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että puhumme kauhusta ja kauhuerotiikasta, emme aikuisviihteestä – haluan että elokuviamme myydään mieluummin Anttiloissa kuin Hot Lips-myymälöissä (nythän niitä ei myydä juuri missään…)

Millaiset ovat täydelliset rinnat?

Pitäisikö heittää tähän jotain soopaa että kaikki rinnat ovat kauniita, jotta kaikki feministiemakot pysyisivät tyytyväisinä ja miettisivät, että onpa siinä hyvä ihminen? Sorry to say, mutta näinhän se ei mene… Suuret tai pienet, sillä ei niin väliä, kunhan ovat kiinteät ja sopivan pyöreät. Ehkäpä kaikkein kauneimmat ovat sellaiset greipin kokoiset. Kyllä, mieluummin sellaiset, kuin luonnottoman isot jauhosäkit. hmm… Valokatkaisijatkaan eivät ole koskaan olleet muodissa, tiedäthän sellaiset pyöreät levyt rappujen seinillä 2mm reunuksella, jonka keskellä on se kytkin… Meneepä hankalaksi. Kaikkihan liittyy kuitenkin kokonaisuuteen ja niiden kantajaan, eli sopusuhtaiset kantajaansa nähden ovat kauniit, irrallisinahan ne näyttäisivät aika hassuilta.

Millaista palautetta olet kirjasta saanut? Onko räväkkä kieli, poliittisesti epäkorrektit huomiot siellä täällä, sekä suorat sanat mm. Suomen elokuvasäätiöstä saaneet ihmisiä ärtyneeksi? Miten muut indieryhmät ovat kirjaan suhtautuneet?

Sitä mukaa kun kirjaa on tilattu, niin esim. naamakirjassa on ystäväluku vähentynyt suorassa suhteessa ja elokuvaryhmässä käynyt jäsenkato, hahaa! Itse asiassa palaute kirjasta on ollut pelottavan hyvää ja sen rehellistä kieliasua on kehuttu. Siinä ei olla kaunisteltu asioita ja ne sanotaan niin, kuin sanoisin ne oikeastikin. Kyllähän se aina jotain henkilöä vituttaa, kun käyttää esim. sanaa ”neekeri”, mutta kun se sana sopii vaan niin helvetin paljon paremmin kyseiseen lauseeseen, kuin jos se korvattaisiin sanalla ”Afrikan alkuperäisasukas, joka on ihon väriltään hieman tummempi kuin eurooppalainen veljensä ja jotka ovat tasa-arvoisia keskenään ihon väristään huolimatta.

Elokuvasäätiön mielipide ei kiinnosta paskaakaan, koska elokuvasäätiötä ei kiinnosta paskaakaan suomalaisen elokuvan tukeminen. Heitä kiinnostaa ainoastaan se, että he varmistavat oman toimintansa jatkumisen tukemalla elokuvaa, joka tuo sataprosenttisen varmasti heidän yhteiskunnaltaan saamansa rahat takaisin kassakirstuun – toimintaa, jota voisi verrata rahanpesuun ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tästä kerrotaan lisää kirjassa ja tasatakseni verenpaineitani, siirryn seuraavaan kysymykseen…

Oletko itse tyytyväinen kirjaan?

Olen, olen siihen helvetin tyytyväinen. Ainoa asia mitä olisin voinut tehdä toisin, on että olisin voinut kirjoittaa helposti 900 -sivuisen järkäleen 440 –sivuisen sijaan, sillä tarinoita jäi nyt vielä niin paljon kertomatta.

Teoksesi lienee maassamme ensimmäinen laatuaan. Kuvaat siinä mm. hyvin yksityiskohtaisesti indie-elokuvantekoon liittyviä haasteita, joita riittää. Mitä luulet, saako kirjasi lukeminen potentiaalisia uusia indie-elokuvantekijöitä innostumaan elokuvanteosta, vai tappaako se sen sortin halut monilta saman tien?

Niiltä henkilöiltä, joilta se tappaa innon lähteä tekemään elokuvaa, olisi sen innon tappanut mikä tahansa asia. 90% ihmisistä asettaa joka tapauksessa koko elämänsä ajan eteensä keinotekoisia esteitä, joiden avulla he voivat vanhana perustella sitä, miksi heiltä jäi niin monia asioita tekemättä. Mutta ne henkilöt, jotka lähtevät tekemään elokuvaa luettuaan kirjan, osaavat todennäköisesti suhtautua asioihin realistisesti ja välttää jopa pahimpia sudenkuoppia. Kaaostahan se tulee olemaan joka tapauksessa, mutta hyvä niin – kammottavista epäonnistumisista tulee hyviä tarinoita ja kun synnytyskivut ovat kovat, niin luomustaan rakastaa paljon enemmän, kuin jos koko prosessi olisi ollut luonnottoman helppo.

Tarjosit kirjaa alunperin muutamalle kustantajalle, mutta päädyit lopulta kuitenkin julkaisemaan kirjan itse – miksi näin? Kenelle kirjaa tarjosit, ehtivätkö he kommentoimaan teostasi jotenkin ennen kuin päätit julkaista teoksen itse?

Nimillä ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä, sillä he missasivat tämän tilaisuuden jahkailullaan. Kirja todellakin lähti muutamalle kustantajalle, jotka tuntuivat olevan siitä hyvin kiinnostuneita. Julkaisua kuitenkin venytettiin ja venytettiin ja uskoisin sen syyksi sitä, että he halusivat odottaa seuraavaa ensi-iltaamme. Tämä lähinnä siitä syystä, että he näkisivät tuleeko siitä menestys ja sitä kautta saataisiin lisää huomioarvoa kirjalle. Halusin itse kirjan kuitenkin joulumarkkinoille ja myytäväksi ensi-illan yhteyteen, joten päätin pistää homman itse eteenpäin. Ensi-illassa kirjalle on kuitenkin paikalla 500 potentiaalista ostajaa, joten miksi missata tilaisuus. Olen tottunut elämässäni siihen, että muiden varaan ei voi aina laskea. Jos joku homma jää kanittamaan paikoilleen, silloin täytyy itse astua ohjaimiin ja laittaa homma rokkaamaan! Taitoin siis kirjan itse nippuun, painatin sen ja hoidin myyntiin, enkä ole katunut päätöstäni.

Kirja painaa täsmälleen 666 grammaa. Onko tämä hauskaa sattumaa vai valitsitko paperilaadun ja koon todella huolella?

Veikkaanpa, että ystävälläni ja toverillani, eli Wanhalla vihtahousulla on tässä asiassa sormensa pelissä. Hepulla löytyy sopivasti huumorintajua toisin kuin virkaveljillään, hehe!

Olet ollut jo ennen elokuvien tekoa ja kirjan kirjoittamista luova, ainakin tauluja maalaamalla. Kerrotko tästä, mihin olet luovuutesi kanavoinut ennen elokuvia ja Blood Ceremonyn muita projekteja? Harrastatko edelleenkin maalausta kaiken muun luovuutesi ohella?

Kanavoin hulluutta maalaamalla, piirtämällä sarjakuvia, tekemällä omituisia veistoksia kipsistä ja ties mistä materiaaleista. Tein näitä asioita ennen elokuvan tekoa, niiden aikana ja tänä päivänäkin. Elokuvan teko on kuitenkin niin kokonaisvaltaista puuhaa, että harvoin jää aikaa näille muille asioille, mutta kun sopiva hetki tulee, niin on aika kaivaa esiin taas maalausteline. Näissä muissakin tavoissa toteuttaa itseään ja kanavoida alitajuntaa heijastuvat samat aiheet kuin elokuvissani. Tavallaan kaikki tavat luoda tukevat kokonaisuutta ja vievät sitä eteenpäin – sinne minne tässä ollaan matkalla, ei kukaan vielä osaa sanoa, mutta useinhan matka onkin mielenkiintoisempi kuin itse päämäärä.

Mitä kaikkia sivuprojekteja Blood Ceremonyllä on ollut ja on nykyään?

Pari elokuvaa on jäänyt vielä toteuttamatta erilaisten resurssipulien johdosta. Lisäksi yksi TV-sarja junnaa paikoillaan. Siispä on hyvä ottaa pari projektia näiden lisäksi mukaan, jotta kaaos olisi täydellinen! Kutsun tätä itse vyörytystaktiikaksi. Kun on riittävän monta projektia menossa eteenpäin kerrallaan, niin valmista syntyy ihan pakostakin. Jos joku prokkis jää jumiin hetkeksi, niin viedään toista eteenpäin. Kun toinen hyytyy, niin ponkaistaan toiseen virtaa. Aikaahan tämä vie, mutta yhtäkkiä huomaat, että samaan aikaan julkaistaan kirja, pidetään elokuvan ensi-iltaa, saatetaan TV sarja esittelyyn jne… Tekeminen on tärkeää ja tämän kaltainen työskentely sopii minulle. Miljoona projektia ilmassa ja tulosta tulee paljon. Koko ajan tapahtuu eikä pääse mädäntymään sohvanpohjalle.

Ymmärtääkseni Blood Ceremonyltä saa lähitulevaisuudessa purkkilihatuotetta – Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää, niin millaisesta lihasta on kyse ja mistä liha on hankittu? Ruskeasannan hautausmaalta?

Tästä olen vielä ihan hissunkissun, sillä Burkelle & Harelle tulee antaa työrauha materiaalien hankkimisen vuoksi…

Koska markkinoille tulee Blood Ceremonyn kuukautissuojia?

Blood Ceremony stringejähän meillä on jo myynnissä, mutta että kuukautissuojia… Hauska ajatus. Pieniä siivekkäitä, lepakonmuotoisia vertaimeviä otuksia, jotka lentävät noin metrin korkeudessa ja kukaan ei edes näe niitä katukuvassa, hahaha!

Kävit äskettäin puhumassa Tiedostamon tilaisuudessa luovuudesta. Miten tilaisuus meni? Mikä oli esitelmäsi keskeinen sanoma?

Olen itse väärä henkilö sanomaan kuinka tilaisuus meni. Sitä pitäisi kysyä enemmänkin yleisöltä. No, kukaan ei poistunut kesken, joten kai sekin on yksi mittari. Itse asiassa tilaisuuden aihe koski luovuuden kanavoimista teoiksi. Olen hiton huono teorioimaan mistään, varsinkaan niin abstraktista asiasta kuin luovuudesta, jonka voi käsittää hyvin erilaisilla tavoilla. Siksipä puhuin siitä, kuinka voittaa keinotekoisia esteitä, jotka ovat usein itsestään lähtöisin ja kuinka saada prokkiksiin virtaa. Jos yksikin kuulija sai aiheesta potkua ja sitä kautta jotain keskeneräistä tai vielä aloittamatonta asiaa eteenpäin, niin silloin koen onnistuneeni.

Olet toiminnan miehiä. Miten tärkeää Blood Ceremonyssä, tai mielestäsi aivan yleensä, on liike, into, uusien projektien luonti ja niiden suhteen muiden ihmisten innostaminen ja niihin mukaan saaminen jos jotain haluaa saada konkreettisesti myös aikaiseksi? Ovatko Blood Ceremonylle kyräilevät muut maamme indieyrittäjät laiskoja ideoiden pyörittäjiä, jotka eivät lopulta saa mitään aikaiseksi?

Sinäpä sen sanoit, laiskojen lisäksi myös saamattomia vetelyksiä, hehe! No, korjataan vähän, sillä laiska on väärä sana. Monilla ihmisillä riittää kyllä ideoita ja visioita erilaisiin projekteihin, mutta heiltä puuttuu selkäruoto ja boolssit ideoiden saattamiseksi loppuun saakka. Sitten taas maristaan resurssipulaa ja ties keksitään ties mitä tekosyitä epäonnistumisilleen. Tämä pätee kaikkiin. Suurin osa ihmisistä puhuu ja puhuu, mutta kun tulee tekojen aika, niin sitten on aika hiljaista… Se, että Blood Ceremony saa projektinsa maaliin, johtuu pitkälti ihmisistä. Varmasti myös sillä on osansa, että innostamme toinen toisiamme ja annamme myös virheille sijaa. Täydellisyyteenhän me pyrimme, niin kuin kaikki, jotka tekevät tätä taiteen muotoa. Mutta se mikä erottaa meidät muista, on se että emme anna virheiden tai resurssipulan rajoittaa tekemistämme. Teemme niin hyvää materiaalia, kuin se silläkin hetkellä on mahdollista. Se mitä ei ole käytössä, sitä on turha itkeä! Näitä itkijöitä piisaa ja heidät on helppo tunnistaa – monta kertaa näkee jo alkumetreillä, tuleeko jokin tuotanto koskaan onnistumaan, kun kuuntelee hetken sen tekijöitä. Liike on tärkeää, tuli ja liike, jos siteerataan armeijatermejä!

Uusien ihmisten mukaantulo on myös todella tärkeää. Siinä on varmasti myös yksi syy, miksi olemme edelleen hengissä yli 10 vuoden jälkeen. Blood Ceremony ei ole tukahtunut sisäsiittoisuuteen, mikä on koitunut monen muun elokuvaryhmän kohtaloksi. Ihmisiä tulee ja menee elämäntilantteidensa mukaan. Uudet ihmiset tuovat uutta virtaa ja ideoita. Näin se homma rokkaa!

Mitä mieltä olet norjalaisesta Død snø-elokuvasta? Mahtaisiko edesmenneestä maamme Valtakunnanjohtajasta saada hyvän natsivampyyrielkuvan?

Helposti saisi! ”Valtakunnanjohtajan” perikunnalla saattaisi olla tosin sanansa sanottavana aiheeseen, hehe! Natseja, muumeja ja vampyyrejä Naantalissa – siinäpä vasta elokuvan ainekset! Olen katsonut myös Wirkolan mainion zombierainan ja olihan se ihan viihdyttävä, vaikkakin liikaa venytetty elokuva. Tiivistämällä hiukan loppua se olisi saattanut olla jopa loistavakin, mutta nyt se syyllistyi monen elokuvan perisyntiin, eli että ei osattu lopettaa ajoissa.

Ovatko Twilight-tyyppiset uudet vampyyrielokuvat rikos ihmisyyttä vastaan?

Vampyyrielokuvat? Überkaupallista paskaa ne ovat, jotka ovat suunnattu vain ja ainoastaan todella typerien teinien lompakkojen tyhjentämistä varten. Jos niistä elokuvista pitää, niin sitten on ansainnut menettää rahansa! Twilight, hyrrrr, hyi saatana!

Parhaat vampyyrielokuvat top 10?

Mahdotonta listata. Lista muuttuu vähän väliä, mutta nakataan nyt joitain esimerkkejä, eikä missään järjestyksessä. Roman Polanskin Dance of the Vampires, Jean Rollinin verenerotiikalla kyllästetyt mestariteokset, joista esimerkkinä vaikkapa Living Dead Girl. Hammer elokuvista vaikkapa Twins of evil, josta jotenkin vaan kumpuaa se kaikki loisto ja gotiikka, joka on ominaista tuon aikakauden brittiläiselle vampyyrielokuvalle. Nääh, liian vaikeaa…

– – –

Tulevaisuus

Koska kirjallesi on tulossa jatkoa? Seuraavan kymmenen vuoden päästä vai jo aiemmin?

Tarinoita olisi jo nyt yhden kirjan verran. Uskoisin että viiden vuoden kuluessa näemme toisenkin opuksen ilmestyvän, kunhan vaan saa revittyä jostain aikaa sen kirjoittamiselle.

Onko Blood Ceremonyllä tarkoituksena jatkaa kirjojen julkaisutoimintaa?

Ehdottomasti! Blood Ceremony Books tulee haalimaan okkultismia, noituutta, vasemman käden polkua, satanismia ja saatananpalvontaa käsitteleviä teoksia, sekä luonnollisesti kauhukirjallisuutta julkaistakseen niitä näiden kirjojen ystäville. Jos nurkissasi lojuu käsikirjoituksia jotka etsivät kustantajaa, niin ei muuta kuin yhteyttä tännepäin – hoidetaan ne pöytälaatikoista kansien väliin ja kauppojen hyllyille!

Milloin seuraava Blood Ceremony-elokuva, The Curse of the Witches Blood, ilmestyy? Kerro tuosta elokuvasta.

Elokuva on tällä hetkellä jälkituotantovaiheessa, joten muiden suomalaisten elokuvantekijöiden onneksi emme kerinneet mukaan Jussi-gaalaan, haha! Näillä näkymin ensi-ilta on maalis-, huhtikuussa. Kyseessä on synkeä tarina perheen kirouksesta ja elokuva sisältää itselleni rakkaita elementtejä, kuten sumuisia hautausmaita, aavemaisia kartanoita, noituutta, vampyyreitä ja tiettyä tunnelmaa, joka on nykyelokuvita ajat sitten kadonnut (lukuun ottamatta Tim Burtonin elokuvia). Kyseessä on kauhuelokuva, jossa on vahvoja elementtejä goottilaisesta kerronnasta ja pimeyden kauneudesta, jota ikävä kyllä niin harva käsittää ja ymmärtää sen väärin.

Elokuvan yhtä pääosaa esittää brittinäyttelijätär Eileen Daly ja hänen kanssaan työskentely oli yksi suuri unelmani ja haaveeni. Myös toinen suuri haaveeni meinasi toteutua ja oli hyvin hilkulla, että myös Ingrid Pitt olisi ollut mukana elokuvassamme, mutta aikataulut menivät ikävästi ristiin ja nythän niitä on enää mahdotonta paikkailla (R.I.P.). Joka tapauksessa rooleissa on mahtavia kotimaisia näyttelijöitä/näyttelijättäriä ja tulemme näkemään todella hyytäviä suorituksia jotka eivät jätä katsojia kylmäksi. Elokuvaa on mahdotonta tiivistää muutamaan riviin, mutta jos vielä jotain siitä haluan sanoa, niin se on todellinen harppaus taas kerran eteenpäin ryhmämme tuotannossa ja olen siitä helvetin ylpeä!

Onko The Curse of the Witches Bloodin jälkeen seuraavaan elokuvaan jo ideaa? Jos on, niin miten pitkällä valmistelut yms. tuon elokuvan suhteen jo ovat?

Ajatus ja tarinan runko ovat valmiina ja käsikirjoitusta aletaan työstämään mahdollisimman pian. Saattaa olla, että toteutan tässä välissä myös kokeellisemman elokuvan. Tämä siksi, että haluan todistaa itselleni, että on mahdollista tehdä elokuva lyhyemmässäkin ajassa, kuin kahdessa vuodessa – jopa 6 kuukaudessa! Sen jälkeen voisi taas tarttua megalomaaniseen eepokseen, joka syö elämästä kaksi vuotta. Tätä koitosta varten ollaan jo valmistauduttu pitkän aikaa hankkimalla lavasteita, pukuja ja proppeja.

Olet päättänyt äskettäin alkaa yksityisyrittäjäksi. Miten päädyit tähän ratkaisuun? Millaista liikettä alat pyörittää, missä, milloin? Mitä on myynnissä?

Halusin toteuttaa elämäntapamuutoksen. Hypätä pois oravanpyörästä, jossa olen pinkonut viimeiset 15 vuotta. Jatkossa elämä tulee olemaan taloudellisesti haastavampaa, mutta uskoisin myös, että onnellisempaa. Tämän muutoksen myötä haluan tehdä entistä enemmän näitä taiteellisia projekteja ja käyttää niihin sen ajan, jolloin juoksin ennen solmio kaulassa kiristäen neuvottelusta toiseen. Tähän mennessä en ole kaivannut takaisin qvartaalioravanpyörään…

Mutta takaisin itse yritykseen ja liikkeeseen. Ideana on avata oma tatuointistudio, jonka yhteydessä toimii Horror-Shop myymälä. Myymälässä myydään kauhuaiheisia t-paitoja, kauhuleffoja, musiikkia (metallia, horror punkkia, psychobillyä jne jne) sekä kaikkea friikkiä, kuten kutistettuja päitä (joita olen alkanut tuomaan maahan Ecuadorista), VooDoo nukkeja, kirjoja, noituutta, kirouksia ja muuta mukavaa.

Uskoisin, että tuonkaltaisessa liikkeessä viihtyisin loppuelämäni. Sopivan synkeä ympäristö, saa piirtää työkseen, kuunnella pitkin päivää hyvää musiikkia ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tällä hetkellä etsin sopivaa liiketilaa putiikilleni ja odotan kärsimättömästi, että pääsen sen mahdollisimman pian avaamaan.

Onko presidenttiehdokas Pekka Haavisto sinulle sukua? Aiotko äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella? Kuka olisi paras presidentti Suomelle, jos ei jompi kumpi toisen kierroksen ehdokkaista?

Jos kahdesta paskasta pitää valita vähemmän huono vaihtoehto, niin äänestän Saulia. Pekkaa en voisi kuuna päivänä äänestää, sillä ViherVasemistolaiset ovat saattamassa tätä maata perikatoon yltiöhumanistisella maailmankatsomuksellaan, joka perustuu naiviin typeryyteen ja lapselliseen uskoon ihmisten hyvyydestä. Onhan Niinistö täysi huijari ja kelmi, joka ajaa ainoastaan ja vain omien sidosryhmiensä etuja, mutta parempi sekin, kuin ehdokas, jonka selkäruodossa on luoda Suomeen Malmön kaltaisia lähiöitä, jotka todistavat epäonnistunutta maahanmuutto/pakolaispolitiikkaa irvokkaasti kirkuen.

Jos saisin vapaasti valita Suomelle presidentin, niin uskon että sellainen löytyisi kyllä tietystä leiristä, joskaan hän ei olisi Soini. Soinin kiihkokristillisyys hipoo ja samoja sväärejä, kuin Päivi Räsäsen, joka elää omassa pikku LaaLaaLandiassaan…

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe ja vapaus toteuttaa niitä luovia/taiteellisia asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Havahduin jopa siihen yhtenä päivänä, että ei ole yhtään asiaa joka vituttaisi?!? Onkohan tämä paha ajatellen luovuutta? Tuskin, kyllä siellä sisälläni asuu vielä sellaisia perkeleitä, että niiden voimalla saadaan aikaan rujoa jälkeä ja hurmetta valkokankaalle, kirjojen sivuille, maalauskankaalle ja ties mille alustalle perkele!

– – –

Kiitos haastattelusta, Sami!

Aiheeseen liittyen:

Blood Ceremonyn sivut.

Blood Ceremony Facebookissa.

Blood Ceremony Magazine Facebookissa.

Blood Ceremonyn Horror Shop, josta teosta Blood, Boobs, and 10 year hell of making Movies. Suomifilmin alamaailma saa tilattua.

Diary of the Mad Man. Sami Haaviston blogi.

Read Full Post »

Mitä tämä dosentti nykyään tekee?

Rauhalasta ei löydy mistään mitään tietoa, mies on kadonnut maan alle kuin Käärme ja sateenkaari-elokuvassa ikään.

Muistan kun näin Rauhalan joskus 90-luvun lopussa TV:ssä. Hän oli jollain syvästi tärähtäneellä tavalla varsin karismaattisen ja kiehtovan oloinen mies. En muista mistä ohjelmasta oli kyse, mutta ohjelmassa häntä haastateltiin ja hän kertoi, miten hänet oli vihitty voodoohon. Jostain syystä muistan tästä erityisesti sen, että vihkiseremoniaan liittyi kanan uhraaminen ja se, että Rauhala kertoi rituaalissa juoneensa hänet vihkineen papittaren, eli mambon, virtsaa. Voi olla, että muistan väärin, mutta näin oikeasti muistan. Lienee sanomattakin selvää, että vaikutelmani Rauhalasta olivat omalla tavallaan mahtavat.

Ilmeisesti 1999 Rauhala julkaisi yllä olevan ilmoituksen jossain. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko asiakkaita ensimmäistäkään ja miten mahdolliset hoidot sujuivat. Näistä asioista, voodoon ohella, Rauhalaa olisi hienoa päästä jututtamaan.

Googlailut Rauhalasta tuovat päivänvaloon vain perin pieniä infonrippeitä. Hän esiintyi lyhyesti Mark Parlandin omalaatuisella dokumentilla Elämäni SUPO:n varjossa vuonna 1999 (YouTube-pätkän osa 2:ssa välillä 4:40-5:08), jossa hän ulkona käsittämättömässä turkistakissa lyhyesti kritisoi suojelupoliisia. Haastattelupätkästä saa sen vaikutelman, että Rauhalaa ja Parlandia yhdistäisi tuntemattomaksi jäänyt ryhmä.

Jossain vaiheessa jossain julkaistiin Rauhalasta juttu nimeltä “Kaikki lähtee voodoosta”. Ilmeisesti Rauhala myös myi jossain vaiheessa jotain enemmän tai vähemmän esoteerista materiaalia, mm. VHS:llä. Näin ainakin tarina kertoo.

Ennen voodoohon vihkityksi tulemistaan Rauhala esiintyi 90-luvun alussa Leo Mellerin kulttiklassikon asemaan nouseella trash-dokumentilla nimeltä Enkeliruhtinas – Nyt! Dokumentti löytyy hivenen heikkolaatuisena YouTubesta. Mellerin elokuvassa Rauhala kertoilee Tsaikovskin Pateettinen-sävellyksestä ja sen maagisen epämieluisista vaikutuksista ihmisiin, antaa nauhalta ääninäytteen haitilaisesta voodoo-rituaalista, jossa “kutsutaan kuolema paikalle”, kertoo voodoosta lyhyesti (“sillä annetaan elämä, mutta sillä annetaan myös kuolema”), kertoo Wagnerin musiikin olleen “natsien primaarimusiikkia”, antaa ääninäytteen nykyaikaisesta “paholaisen palvonnassa” käytetystä musiikista ja maalailee dosentiksi aiheen tiimoilta varsin levottomia mielikuvia.

Rauhalalla on Mellerin hölynpölyfilmissä varsin suuri rooli. Pistää mietityttämään, miten sellainen mies kuin Rauhala tuolla filmillä on, on voinut innostua voodoosta ja kääntää sitä kautta varsin radikaalin uuden lehden elämässään. Ilmiselvästi voodoo antoi Rauhalalle kuoleman hänen vanhaan elämäänsä ja syntymän hänen uuteen elämäänsä, sillä niin suuri ero on Rauhalan olemuksessa Mellerin filmillä ja sen jälkeisellä voodoo-sekoilulla. Mutta, mikäs siinä. Ihmiset voivat muuttua, ja tässä on muutos tapahtunut selvästi parempaan päin.

Onko sinulla tietoa, missä voodoo-mies Rauhala nykyään vaikuttaa, mitä hän tekee?

Päivän biisi: The Prodigy: Voodoo people.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Seuraava juttu on Ratto-lehdestä vuodelta 1983. Siinä mainitut eduskuntavaalit, Kansallis-demokraattinen puolue ja sen arvot, hehkutettu “otollinen aika” puolueelle, SMP ja tarina siitä miten Pekka Siitoin tapasi Veikko Vennamon, sai minut jossain määrin miettimään, mitä Pekka mahtaisi ajatella perussuomalaisista ja heidän vaalimenestyksestään, jos hän olisi vielä elossa. Epäilemättä Pekka diggailisi perussuomalaisten joukoissa esiintyvää EU-kriittisyyttä, humanitaaristä maahanmuuttoa kohtaan osoitettua kritiikkiä, ja heteroalleviivausta. Timo Soinille voisi Pekalta herua joitain pisteitä kenties myös miehiä yhdistävän taustan vuoksi – molemmilla on tausta SMP:ssä ja molemmat ovat tavanneet Veikko Vennamon (tapasivatkohan Pekka ja Timo koskaan toisiaan?). Mutta mene ja tiedä, mitä Pekka perussuomalaisista ajattelisi. Ajatus on joka tapauksessa mielenkiintoinen. (Jutun kuvat saa suuremmaksi niitä klikkaamalla).


Read Full Post »

Elokuussa 1976 maamme lehdissä ilmestyi hurjia Turun Hengentieteen Seuraan liittyviä otsikoita. Hyvänä esimerkkinä näistä käyköön oheinen Ilta-Sanomien lööppi.

Rajut väitteet pohjasivat viime kädessä Siitoimen kirjoittamaan, Turun Hengentieteen Seuran 1974 julkaisemaan teokseen Musta Magia, osa I. Kyseinen teos sisältää hyvän määrän varsin huimaa tekstiä, mm. siitä, miksi meillä on velvollisuus harjoittaa magiaa, millaisia ovat henkivaltojen hierarkiat, mitä saatananpalvonnan historia pitää sisällään, miten Luciferin palvoja voi kuoltuaan elää vampyyrina lyijyarkussa päiväsaikaan ja imeä elävistä verta öisin, miten kuolleen voi herättää henkiin, jne. (osa teoksen legendaarisista kohdista löytyy tämän blogin teksteistä Pekan parhaat, osat 1-7). Eräs kirjan käsittämättömyyksistä on rituaali, “joka täytyy suorittaa ennen kuin voi ryhtyä Perkeleen oppilaaksi”. Tämä rituaali, jonka suorittajalla “tulee olla yllään frakki tai musta pitkä viitta”, löytyy kirjasta sen sivuilta 62-63, ja se pitää sisällään kissan elävältä keittämisen:

 

 

Vaikka koko Musta Magia, molempine osineen, on sen täysjärkisestä nykylukijasta hulppean absurdia tekstiä mustalla huumorilla maustettuna, oli maailma 70-luvulla kuitenkin vielä sellainen, että Suomesta löytyi ihmisiä, jotka ottivat nämä tekstit enemmän tai vähemmän tosissaan (asian sivu laajemmin, katso artikkelini Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi). Turun Hengentieteen Seurasta tehtiin poliisille elokuussa 1976 ilmoitus, jossa seuraa epäiltiin törkeästä eläinrääkkäyksestä. Jostain syystä epäilyt eläinrääkkäyksestä tehneet tahot pysyivät loppupeleissä kuitenkin hiljaa, ja asia raukesi näytön puutteessa. Tuntuu melko ilmeiseltä, että epäilyt esiin nostaneet tahot halusivat huonoa mainosta ja käytännön harmia Siitoimelle ja hänen ryhmälleen. Vaikka asia ajan kanssa raukesikin, sitä puitiin mehukkaana aiheena lehdistössä pitkään ja hartaasti, mikä ilmenee seuraavista lehtileikkeistä.

Tuntemattomaksi jääneessä lehdessä pakinoitsija nimimerkillä Taavetti maalaili asiaa leveästi: “(…) Sellaisia puuhia sitä vain tehdään suomalaisen kulttuurin kehdossa, Turussa. Siellä on natseja ja ne keittävät kissoja”.

Toisessa tuntemattomaksi jääneessä lehdessä maalaillaan myöskin otsakkeessa leveästi. Vaikka asian todenperäisyys oli täysin auki, tehtiin otsakkeet kuitenkin siihen tyyliin, kuin asia olisi jo selvä. Tästä jutusta selviää hieman enemmän asian taustaa. Alunperin Jermu-nimisessä miestenlehdessä oli ollut ilmeisen värikäs juttu Pekan saatananpalvontakuvioista, ja sen pohjalta sitten oli joku närkästynyt lukija ottanut yhteyttä Turun entiseen eläinsuojeluvalvojaan, Anja Eerikäiseen. Eerikäinen vei asian puolestaan poliisin tutkittavaksi.

Eerikäinen kommentoi Ilta-Sanomille 19. elokuuta 1976: “Tapaus voi hyvinkin olla mahdollinen” (…) “Vastaavia menoja on paljastunut mm. Englannissa”. Siitoin showmiehenä  ja kyseenalaistakaan mainetta kaihtamattomana ei täysin kiistänyt koko asiaa, vaan kertoi tietävänsä kissankeittämistä ainakin tapahtuneen, jos ei vieläkin tapahtuvan. Itse hän ei kertonut sellaista kuitenkaan harrastavansa.

Leike sisältää faktaa, jonka valossa hurjat otsakkeet ja jo etukäteen lietsottu “se on syyllinen“-asenne menee mielenkiintoiseen valoon: “Asian tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa eikä virallista rikosilmoitusta ole vielä tehty, koska tarpeelliset näytöt puuttuvat. Tiedossa ei myöskään ole miten uhreina käytetyt kissat olisi hankittu”.

Tietyllä tapaa Pekka oli tämän kissankeittojupakan kanssa aikaansa edellä – ns. uusnoitavainot varsinkin satanisteja kohtaan leimahtivat huimiin mittoihin ympäri maailmaa 1990-luvulla. Tuolloin ei eläinuhreilla syyttelyt enää riittäneet, vaan mukaan otettiin myös väitteitä erilaisista törkeistä rituaalisista hyväksikäyttötavoista ja henkirikoksista. Hössötys asian ympärillä laski pikku hiljaa, kun osoittautui, että koko juttu oli iso kupla, mitä ylläpitivät ja hyväksikäyttivät kiihkouskovaiset ja kyseenalaiset terapeutit yms. tahot. Asian tiimoilta kannattaa katsoa vaikka Kenneth Lanningin FBI:lle tekemä kuuluisaksi tullut tutkimus, tai Robert Hicksin kirja In Pursuit of Satan. Oleellista nyt käsiteltävän tapauksen yhteydessä on tietysti huomioida se, että länsimaissa satanistit (varsinkin ns. laveylaiset satanistit) tuomitsevat jyrkästi kaikenlaisen viattomien olentojen (eläinten tai ihmisten) “rituaalisen uhraamisen” yms. laittoman toiminnan. Pekalla, joka kutsui itseään sekä satanistiksi että saatananpalvojaksi (nämä käsitteet näyttivät menevän hänellä sulavasti limittäin), ei näyttänyt asiassa olevan eettistä ongelmaa. Tekstiensä ja puheidensa perusteella Pekka näyttää alan genreen suhteutettuna selvästi omansalaiselta saatananpalvojalta. Hänen rituaaliuhraus-ajatuksiensa suhteen on huomautettava, että em. kissankeittorituaali on hänen kirjoituksissaan ainut lajiaan, eikä hänen tiedetä koskaan tehneen minkäänlaista rituaalista väkivaltaa kenellekään (ellei sellaiseksi lasketa rituaalista siittiöiden polttamista, tai humalassa rähinöintiä paikallisten punkkareitten kanssa Naantalissa).

Uusi Suomikin tarttui aiheeseen, ainakin muutamaan kertaan. Alla olevista artikkelinpätkistä kolmas on aihetta käsitelleistä jutuista kaikkein mielenkiintoisin, joka Mesikämmenen tassuihin on päätynyt. Jutussa Pekka valottaa, kuinka hän oli ollut todistamassa rituaalia, jossa kissa keitettiin rituaalisesti. Hän kertoo myös yhtä ja toista muuta asiaa liittyvää, varsin humorististakin taustaa. Voi vain arvailla, pitikö Pekan tarina paikkansa, vai oliko se keksittyä.

Tähti-lehdessä otettiin perspektiiviksi Anton LaVeyn satanismi ja suhtauduttiin perustellun skeptisesti Jermu-lehden artikkeliin, josta koko jupakka kissankeittämisestä lähti liikkeelle. “Hitleriläinen musta magia ei ole kuitenkaan varsinaista satanismia. Tämä aihe herättää sensaatiota, mutta varsinaista asiantuntevaa tarkastelua esiintyy vähän”. Lopuksi siteerattiin LaVeyn Saatanallisesta Raamatusta kohta, jossa eläinuhrit tuomitaan selkein sanoin. Lukijan kannattaa tässä yhteydessä kerrata, mitä Pekka tuumasi LaVeystä, ja lukea myös Pekkaa ja LaVeytä humoristisesti vertaileva artikkelini Luciferin arkkipiispan nauru.

Pekka puolustautui asiassa mm. tuntemattomaksi jääneessä lehdessä, josta alla kuva. Hän puolustautui asiasta myöhemminkin, mm. 90-luvulla televiosta tulleessa Kolmas Pyörä-ohjelmassa, jossa hän sanoo kissojen olevan hyviä ystäviään, jotka eivät varmasti päädy pataan.

Kuten tämän tyyppisillä asioilla on tapana paisua ja alkaa elää omaa elämäänsä julkisuudessa, niin kävi myös tämän kissajutun kanssa. Uusi Suomi raportoi johonkin väliin koko sirkusta, että Pekka porukoineen olisi kissojen lisäksi uhrannut myös puluja Saatanalle. Lyhyessä jutussa oli maininta myös siitä, että “toistaiseksi ei mitään virallista ilmoitusta ole tehty, mutta tilanteesta tietoisia ja huolestuneita tuntuu olevan runsaasti. He eivät jostain syystä halua kertoa tietoja virallisesti”.

Asia päätyi myös pilapiirroksiin asti:

En oikein usko, että Pekka sen enempää kuin kukaan muukaan Turun Hengentieteen Seurasta olisi keittänyt kissoja elävältä, niin hämärää porukkaa kuin ryhmä sisällään pitikin.  Saatan toki olla väärässä. Suojelupoliisi 50v. -julkaisussaan totesi, että Pekan porukat olisivat kissankeittämisestä jääneet kiinni “rysän päältä” (siteeraus SUPO:n tekstistä löytyy tästä artikkelista). Liekö kyseessä kuitenkin edellä olevien otsakkeiden ja juttujen pohjalta syntynyt mielikuva ja sen pohjalta kirjoitettu virheellinen maininta asiasta raporttiin? En tiedä, mutta itse en ole törmännyt asiasta varmasti dokumentoituun tietoon, missään.

Kaikella todennäköisyydellä koko rituaali (oli se peräisin sitten mistä tahansa, Pekan mielikuvituksesta, jostain lainatusta lähteestä, tai sekä että) oli päätynyt kirjaan sen shokkiarvon vuoksi. Asian järkevyyttä voi sitten miettiä. Jos kyseessä olisi pätkä jotain fiktiivistä kauhuromaania tms., olisi asia tietysti oma harmiton lukunsa. Mutta kun kyseinen kissankeittorituaali esitetään välttämättömänä toimenpiteenä mikäli haluaa alkaa palvoa Saatanaa, mikä kirjassa esitetään vaarallisena joskin kannatettavana toimintana, on asia aivan toinen. Jos kirjoittaa jostain lainvastaisesta asiasta tavalla, joka voidaan katsoa asiaan yllyttämiseksi, kaivaa asialla verta nenästään. Pekka jo tuolloin vuonna 1976, ja myöhemmin mm. 90-luvulla Kolmas Pyörä-ohjelmassa koetti lieventää tätä kissankeittorituaalin julkaisua sanoen, että hän vain kertoi erään vanhan kansan rituaalin kirjassaan, eikä suositellut kenellekään tuon rituaalin tekemistä. Kirjasta saatu vaikutelma ei ole kuitenkaan ihan tällainen.

No, tarkemmin Pekan kirjaa lukiessa huomaa, että kissankeittorituaalille on olemassa myös vaihtoehto. Tuo vaihtoehto koskee tosin vain miehiä, naisille ei sellaista ole (tai kenties ko. vaihtoehdon voi tehdä tietyllä tapaa käänteisesti…) Tiedä sitten, onko mainittu vaihtoehto perin järkevä ja eettinen sekään, mutta ainakaan siinä ei kukaan menetä henkeään (vaikkakin jotain muuta kyllä…) Tämä vaihtoehto löytyy alta (sivut 64-65 kirjasta Musta Magia, osa I):

Päivän kappale, jonka sanat runollisesti resonoivat yllä olevan kirjoituksen kanssa: Butthole Surfers: Sweat Loaf.

 

[Turun Hengentieteen Seura, osa 5, löytyy täältä, ja osa 7, täältä].

Read Full Post »