Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Necronomicon’

James Wasserman’s In the Center of Fire, a Memoir of the Occult, 1966-1989 came out the last year via Ibis Press. The book tells about Ordo Templi Orientis’ history in the States from a very personal angle.

There are many interesting threads in this ball of yarn: Wasserman’s personal story of getting into teachings of Crowley and the O.T.O., Weiser Bookstore’s early days, Karl Germer’s library, Marcelo Motta, Grady McMurtry, lawsuits dealing inthecenteroffirewith rights to Crowley’s books and the official status of the O.T.O., Magickal Childe bookstore, Simon’s Necronomicon, formation of New York City’s Tahuti Lodge in 1979, heyday of Manhattan esoteric community, breach between Argentium Astrum and the O.T.O., and so on. There’s a good deal of hippie culture, sex, drugs and rock and roll in the mix.

Wasserman does not simply chronicle what happened during the years but tells how his own quest weaves into all of it, where he was and what he did, what he experienced, what kind of highlights, setbacks, challenges and troubles were involved, both order related and personal. He has based his text on his memories, personal diaries, multiple interviews, court transcripts, witness depositions, trial evidence and extensive correspondence. All in all, the book is a fascinating record.

If you have read Gary Lachman‘s Turn Off Your Mind: The Mystic Sixties and the Dark Side of the Age of Aquarius and enjoyed it, you might want to read this too. Wasserman’s book is of course much more specific and personal in its subject matter.

– – –

Related links:

In the Center of Fire official website / YouTube channel.

– – –

Read Full Post »

Kukapa ei olisi kuullut Mustasta Raamatusta?

Melko useat ovat opusta joskus käsissään hypistelleetkin, hieman harvemmat jaksaneet tuon melko pitkäveteisen pierugrimoiren läpi lukeakin, ja sitten on niitä, ketkä keräilevät kaikenlaista alan huurua, kuten Mesikämmen, ja ovat hankkineet tästäkin klassisesta grimoiresta useampiakin eri versioita hyllyynsä.

Mesikämmen osti ensimmäisen editionsa Mustaa Raamattua joskus hamalla 80-luvulla. Kuten useimpien ketkä tuohon aikaan teoksen käsiinsä hankkivat, myös Mesikämmenen hankkima laitos oli ehtaa Siitoin-filmi oy:n amatööripainotyötä. Tuossa huonosti painetussa mustiin paksumpiin paperikansiin huonosti liimatussa nivaskassa oli tietynlaista outoa lumoa, jos tämän sortin asiat jollain tapaa kiinnostivat. Kirjalla oli tietynlainen hämärä aura, mihin vaikutti osaltaan se, että tuohon maailman aikaan teosta ei saanut suomeksi oikeastaan muualta kuin Pekka Siitoimen postimyynnistä. Pekan puoluesihteerinä toiminut Olavi Koskela on myöhemmin kertonut Iiro Nordlingin kanssa kirjoittamassaan Suomen Führerissä, että teos oli postimyynnin parhaiten kaupaksi käyneitä tuotteita.

Sittemmin teos on julkaistu korjailtuna versiona suomen kielellä uudestaan. Asiassa on ansioitunut kustantamo nimeltä Salakirjat. Ensimmäinen Salakirjojen julkaisema laitos Mustasta Raamatusta oli pokkari, nyt saataville on tullut varsin näyttävä kovakantinen versio.

Salakirjojen kovakantinen versio Mustasta Raamatusta on loistava esimerkki siitä, miten hyvännäköiset kirjat myyvät paremmin kuin kirjat, joissa on keskinkertaiset tai jopa rumat kannet. Mesikämmen oli jo aikapäiviä sitten tullut siihen tulokseen, että eri versioita tästä sisällöltään melko tylsästä opuksesta on hyllyssä jo enemmän kuin tarpeeksi – mutta tämä Salakirjojen julkaisema laitos näytti kuitenkin niin hyvältä, että kirja tuli hankittua. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että jos tämän alansa klassikon on joskus harkinnut hankkivansa mutta ostos on jäänyt tekemättä, niin tämä versio kannattaa kokoelmiinsa ostaa. Opus ei ole ainoastaan kaunis ja laadukas painotyö, vaan siihen on lisätty myös erinomainen johdanto, joka kertoo hyvin teoksen varsin mielenkiintoista historiaa niin Suomessa kuin muualla maailmalla.

Siitä huolimatta, että kirja on tullut helpommin saatavaksi kuin ennen ja se on ehkäpä menettänyt jotain sen lumoon liittyvästä aurasta, elävät kirjaan liittyvät uskomukset kuitenkin ainakin jossain määrin kansan syvissä riveissä. Mesikämmen todisti viime vuonna eräässä divarissa, miten joku vanhempi mies lähestyi liikkeen pitäjää ja arkaillen kysyi, olisiko hänellä myydä Mustaa Raamattua. Ei ollut. Tilanne ja tunnelma oli kuin jostain lovecraftimaisesta käsikirjoituksesta, missä hämärästä kirjakaupasta oltaisiin nyt-on-tosi-kyseessä -hengessä oltu etsimässä Necronomiconia.

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla millaisia tarinoita ja muisteloita ihmisillä tähän kirjaan liittyen on. Tietääkö kukaan kirjan takia lopullisesti järkensä valon menettäneitä? Sellaisiakin kuulemma on.

Aiheeseen liittyen:

Salakirjat


Anne Pönni kertoo mm. mustien lateksihousujen ja Mustan Raamatun vaaroista, sekä jälkimmäisen ostosreissusta Pekka Siitoimen luo
(lateksihousuja hän ei tiettävästi ostanut Pekalta).

Rikosraportin laatudokumentissa mm. Riku Rinne kertoo, miten saatanapalvojajengin johtaja luki Mustasta Raamatusta.

Kirkon av-keskuksen laatudokumentissa Saatana kutsuu minua entinen saatananpalvoja kertoo miten jengin johtaja Sepi luki jengille Mustaa Raamattua.

Mustan Raamatun loitsut heräävät -lehtiartikkeli vuodelta 1978.

Dosentti S. Albert Kivinen kertoo Mustan Raamatun alkuperästä ja sisällöstä.

– – –

P.S. Tämä ei ollut maksettu mainos. Mesikämmen kyllä mielellään ottaa kirjailijoilta ja kustantamoilta kirjoista arvostelukappeita vastaan ja sitten kirjoittaa niistä, joten tarjota sopii.

Read Full Post »