Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Nauravat natsit’

Pekka-kuriositeetteja on kertynyt Mesikämmenen arkistoon jälleen melkoisesti. Suurin osa seuraavista materiaaleista on tarttunut haaviin Mesikämmenen Facebook-ystävien kautta.

Valokuvia:

joutsinauravat

peksi

10253884_10152427015563540_5611614626765455661_n

pekkamarssii

Myrkky-lehden 10-vuotisspesiaalissa vuonna 1999 seikkaili myös Pekka (kiitokset kuvasta Antti I:lle!). Kuvan saa summaksi klikkaamalla:

10617544_10152673846734791_1158380213_n

myrkky

Heil Hitlerporia (kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla):

10015655_10152308165243540_883640516_n

10269464_10152181130735698_6767487615924479785_n

10340171_10152410016008540_5574655689825485512_n

10366260_10152427313338540_5559240870789692291_n

10402612_10152459447908540_5176894946914360953_n

10422423_10152187602320698_8062365251225846608_n

10461963_10152642337474686_7345182613080979049_n

10489846_10152559341709686_7766593875009215290_n

10527529_10152594996048540_234537135916522570_n

1545049_10152143634059686_1606824242_n

1610752_10152561276423540_1450267268344575560_n

1797996_10152768041199686_8734698488191168268_n

320471_4279115008524_1105434615_n

380101_10150455576759686_936923728_n

387127_4092881792810_1267169019_n

8805_10151675721124686_736066152_n

joutsinsarjis

Lopuksi vielä maininta, että kiitos-paidasta on pullahtanut markkinoille jo kolmas eri versio:

pekka siitoin_kiitos

Advertisements

Read Full Post »

P1150149

Perttu Häkkisen ohjelmassa Yle-puheessa oli 20.5. lähetys, joka käsitteli edesmennyttä valtakunnanjohtajaa. Vieraina ohjelmassa olivat Loputon Gehennan liekki-dokumentin ja Will over Matterin takana oleva mies, Sami Kettunen, sekä allekirjoittanut. Inserteissä kuultiin Pekan manttelinperijä Kai M. Aaltoa. Tunnin mittainen lähetys, joka siis sijoittui Pekan 70v.-juhlapäivään, on kuultavissa täältä.

Pekan syntymäpäivää vietettiin jälleen ympäri valtakuntaa. Seuraavassa kuvia ja kommentteja bileistä.

10176109_10152337540003540_7015405810177115086_n

Ilmari Pöyhösen juhlapullo.

Pöyhönen kertoi: "Hyvää syntymäpäivää. Herra Pekka Siitoin."

Pöyhönen kertoi: “Hyvää syntymäpäivää. Herra Pekka Siitoin.”

J.N. vieraili 20.5. Pekan haudalla.

J.N. vieraili 20.5. Pekan haudalla.

KEMS:n Antti-88 teki kuvataidetta ja oheisti mukaan tekstin: "Tämä merkki takaa laadun! Ruumis voi kuolla mutta Pekka Siitoin elää sydämissämme ikuisesti. Hyvää syntymäpäivää Mestarille."

KEMS:n Antti-88 teki kuvataidetta ja oheisti mukaan tekstin: “Tämä merkki takaa laadun! Ruumis voi kuolla mutta Pekka Siitoin elää sydämissämme ikuisesti. Hyvää syntymäpäivää Mestarille.”

A.S. lähetti Mestarille syntymäpäiväonnittelut tämän kuvan kera.

A.S. lähetti Mestarille syntymäpäiväonnittelut tämän kuvan kera.

N.J. totesi: "Nautin Valtakunnanjohtajan henkisistä tuotoksista asiaankuuluvan musiikin, eli Nauravien natsien, säestyksellä. Saatana elää ja voi hyvin!"

N.J. totesi: “Nautin Valtakunnanjohtajan henkisistä tuotoksista asiaankuuluvan musiikin, eli Nauravien natsien, säestyksellä. Saatana elää ja voi hyvin!”

R.M. totesi: "Hyvää syntymäpäivää Pekka! Sääli on sairautta. Nyt nostan maljaa."

R.M. totesi: “Hyvää syntymäpäivää Pekka! Sääli on sairautta. Nyt nostan maljaa.”

H.K. kertoi: "Mestari varjelee parvekettamme, siellä ei humanistit heilu!"

H.K. kertoi: “Mestari varjelee parvekettamme, siellä ei humanistit heilu!”

M.J. kertoi: "Hyvää syntymäpäivää. Herra Pekka Siitoin."

M.J. kertoi: “Hyvää syntymäpäivää. Herra Pekka Siitoin.”

K.K.:n juhlatunnelmaa.

K.K.:n juhlatunnelmaa.

H.M.: Täällä Turussakin on korkattu Pekan kunniaksi! Kotiviinit kuluu vauhdilla, muistan Mestaria jokaisella huikallani. Kunnia hänen muistolleen!

P.H.: Jallupullo on tyhjä, viskipullo on auki ja oluttölkkejä on taatusti suositeltua isompi määrä. Rietastelua on luvassa ja Pekan henki yllämme!

K.K.: Nautin juuri Lithuanian Vodka Classic -juomaa, joka on melko tuore lisäys Alkon valikoimiin. 0.5l muovipullo (kestää siis haparoivan otteen, harha-askeleet ja vauhdilla vastaan tulevan katukivetyksen) kustantaa maltilliset 12.50e, ja maku on aivan juomakelpoinen. Olkoonkin, että kyseessä ei ole supisuomalainen nautintoaine, niin tämä vahvuudeltaan 37.5% oleva eliksiiri olisi varmasti lämmittänyt Pekan sisintä. En ole suorittanut vielä tarkkoja laskelmia, mutta tämä taitaa mennä heittämällä hinta/prosentti-suhteen eturintamataisteluun.

Ilta jatkuu lämpimissä ja kunnioittavissa merkeissä. Loppuillasta saatan tirauttaa ehkä jopa kyyneleen, mutta ei se mitään. Sillä kuten Pekka on joskus todennut, niin ”jokainen mies itkee, nuolee vitun ja vetää käteen, mutta harva sen tunnustaa. Mutta minä natsiupseerina tunnustan ne kaikki.” Ja niin tunnustan minäkin.

J.T.J.K.: Viikonlopun juhlallisuuksia varten tehty Mestarin sanoja ja Sibeliuksen säveliä lainaava HC-teknokappale saatavilla tämän ja huomisen päivän ajan.

E.S.: No niin! Parveke on auki, Magnum valmiina, Nauravat natsit soi ja näytöllä pyörii Siitoin-filmit. Tunnin välein tietty sieg heil Naantalin suuntaan. Hyvää syntymäpäivää Mestarille!

J.K.: …80 -luvulla pariin kertaan juttelin telefuunissa herran kanssa, kun tilattiin jotain “propagandaa” tai jotain “tuotteita”. Toisen kerran kun soitin, niin muistan ikuisesti, kun hän loihe lausumaan puhelun aluksi näin: *ai, joo mä muistankin sut! Hyvinkäällä on ihan kiitettävästi natseja!* ja puhelun hän lopetti huutoon: *SIEG HEIL!!* Mä olin että *joo…ööö…moi*

M.J.: Jokirannassa lorautin eka naukun Pekalle, hailasin (Naantalia kohti) ja lausuin lyhyen muistopuheen, joka jääköön mun ja Pekan väliseksi.

L.H.: 70 vuotta sitten syntyi todellinen suurmies, rivologi, okkultisti ja valtakunnanjohtaja, hän toimi ja edelleen toimii meille esimerkkinä, niin hyvässä kuin pahassa. Valitettavasti vuonna 2003 fyysinen ruumiisi kuoli mutta elät ikuisesti sydämissämme. Johdattakoon Luciferin kirkkaus kuolemattoman sielusi halki universumin ja kohti uusia mysteereitä. Hail Lucifer! Hail Satan! Hail Pekka Siitoin! Amen. Tänään tervehdin oikealla kädellä kohti naantalia, lausun rukouksen ja irstailen Pekan muistoksi ja kunniaksi.

T.S. Y.-B. esitti syntymäpäivälaulun:

Pekka Siitoimen synttärit eilen vietettiin,

vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin.

Ensin votkaryyppy heille tarjottiin,

sitten vielä neeker ukot keitettiin,

ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,

oi jospa oisin saanut olla mukana.

Synttärisankarille puhe pidettiin.

Puhe oli saatanallinen ja sille kumarrettiin.

Pekka siitoin punasteli ensin humalassaan,

sitten tokas “sieg heil” mielissään,

ja siellä kaikilla oli niin mukaava,

oi jospa oisin saanut olla mukana.

Rituaalit siellä leikittiin ja laulut laulettiin,

jumalaakin rukoiltiin ja nyrkkiä puitiin.

Viimein hautuumaalle kaikin sitten kuljettiin,

siellä kohta rintarintaa vasten uinuttiin,

ja siellä kaikilla oli niin mukaavaa,

oi jospa oisin saanut olla mukana.

SIEG HAIL PEKKA SIITOIN! ADE! ADE! ADE!

P.P-T.: Meikäläisen rakas vaimo ei valitettavasti ole mikään suuri Valtakunnanjohtajan fani (koulutuksen puutetta, homma on työn alla), mutta tänään hän kommentoi jotain ihan sattumanvaraista asiaa sanoin “siitä minä nautin.” Väkevät Henkivallat ovat totisesti läsnä. SIEG HEIL!!!

– – –

Muuta syntymäpäiviin liittyvää

Ötöpesän jengissäkin vietettiin Pekan syntymäpäivää.

Juma Lauta teki Pekan syntymäpäiväjuhlien kunniaksi hienon videon.

Turun Hengentieteen Seura uudelleenpainatti syntymäpäiväjuhlien kunniaksi Pekan alunperin 70-luvulla painattaman spiritismipelin. Nyt uudelleen saataville ilmestynyt spiritismipeli on täsmälleen samanlainen kuin alkuperäinen, bonuksena kääntöpuoli on merkitty Pekan henkilökohtaisella 70-luvun leimalla. Pelin mukana tulee myös alkuperäiset käyttöohjeet.

spiritismilauta

Pekan syntymäpäivän aikoihin joku mielensäpahoittaja oli masinoinut Facebookille valituksia Pekka Siitoin Fan Clubin olemassaolosta. Tämän seurauksena jo usemman vuoden toiminut vajaa parisataahenkinen ryhmä katosi Facebookista kokonaan. Mutta, komentaja Kai M. Aaltoa mukaillakseni me ei anneta koskaan periksi, me noustaan tuhkasta kuin Feenix! Pekka Siitoin Fan Club on siis perustettu uudelleen, tällä kertaa salaisena ryhmänä. Kiinnostuneet kyselköön ryhmästä Mesikämmeneltä tai muilta asialle myötämielisiltä tahoilta.

– – –

Muuta viime aikoina haaviin tarttunutta Pekkaan liittyvää

Horror-Shopissa piipahti pari ruotsalaista Pekka-fania:

10313574_10152210519199102_4860034342101054091_n

Heil Hitlerporissa nähtiin Pekkaa sivuava mainio strippi (sarjakuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla).

10340171_10152410016008540_5574655689825485512_n

Pekka vilahtaa 13.4.2014 YouTubeen-ilmestyneessä Kivesveto Go Go:n videossa Hautausmaa.

Luumäen Kesäluumäkeläisen toimittajalla oli sattunut lehden tuoreessa kesänumerossa pieni kömmi. Lehdessä kerrottiin Jussi Siitoinista, mutta jutun esittelyyn sivulle 2 oltiin ajatuksissaan lipsautettu ”Pekka Siitoin muutti Vantaalta Gambian kautta Viuhkolaan”. Tekevälle sattuu.

kesaluumaki

Read Full Post »

Tuomas Tähti puhuu!

tuomas

Tuomas Tähti on turkulainen nuorimies, jonka tekemisiä Mesikämmen on seurannut muutaman vuoden ajan mielenkiinnolla. Poliittisesti aktiivisen Tuomaan tähti on selvästi syttynyt loistamaan ja miehen sanat ja teot puhuvat omaa kieltään. Oli aika kysyä Tuomaalta muutama kysymys.

Seuraavasta haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. Tuomaan poliittinen historia, Tuomaan näkemykset Turusta, Turun taudista, hyvästä musiikista, hypnoottis-magneettisesta katseesta, Raamatusta, Gambinasta, politiikasta niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, Tony Halmeesta, Jussi Halla-ahosta, Timo Soinista, Pekka Siitoimesta, nationalismista, Suomen maahanmuuttopolitiikasta, Suomen mediasta, itsenäisyydestä, EU:sta, sekä monista muista aiheista.

Hyvät naiset ja herrat, Tuomas Tähti puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet?

Olen 27-vuotias peruspäivärahalla elävä perussuomalainen. Toimin nykyään Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtajana, Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten sihteerinä, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamiehenä, Turun nuorisolautakunnan jäsenenä ja tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri.

Asut Turussa. Millainen paikka Turku on asua, mitkä ovat kaupungin parhaimmat ja huonoimmat puolet? Onko Turku ”Suomen persereikä”, kuten stereotypinen toteamus menee, vai onko se vain kateellisten tahojen panettelua? Onko ”Turun tauti” mielestäsi vielä voimissaan?

Turulla ei ole matkailijoille juurikaan annettavaa, mutta asuinkaupunkina Turku on viihtyisä. Suomen isoista kaupungeista Turku lienee kompaktein: lähes kaikki on kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä. Kaupungin rakennukset ovat esteettisesti miellyttäviä ja niiden lisäksi Turusta löytyy suuriakin viheralueita. Turku on myös Suomen merkittävin rock-kaupunki.

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. 

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. Rakennuslautakunnan puheenjohtajana toimi kolmella eri vuosikymmenellä Raimo Huhtanen (vas.), joka työskenteli rakennusliike Hartelan pääluottamusmiehenä yli 20 vuotta ja jota on Rakennuslehdessä kutsuttu ”gryndereitten ylimmäksi ystäväksi”. Hän on täysin jäävi olemaan rakennuslautakunnassa. Nyttemmin Huhtanen on sentään tippunut lautakunnan varapuheenjohtajan paikalle, mutta päätöksenteko on Turussa laajemminkin likaista. Alle kaksi vuotta sitten uutisoitiin, että Turussa on salattu laittomasti yli sata kaupunginhallituksen päätöstä (Turun Sanomat 28.8.2012).

Olet suuri musiikkidiggari ja Facebook-profiilissasi on näkynyt tämän tästä kuvia sinusta eri artistien kanssa. Mitkä ovat tällä hetkellä suosikkiartistejasi ja miksi? Kaikkein mieleenjääneimmät keikat mitä olet tähän mennessä nähnyt? Millainen musiikki vetoaa Tuomas Tähteen? Missä piilee hyvän musiikin taika?

Laulut ovat runonlausuntaa musiikilla säestettynä. Poikkeuksen muodostavat instrumentaalikappaleet. Niitä kuuntelen hyvin harvoin, koska pidän sellaisesta musiikista, jossa on tarinankerrontaa. Sanoman ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan laululle on kunniaksi, jos se voidaan perustellusti tulkita usealla erilaisella tavalla. Tällöin tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Toisaalta laulun sanoma saa olla yksiselitteinenkin, jos se miellyttää kuulijaa. Sellaisia lauluja, joiden sanoitukset miellyttävät minua henkilökohtaisesti, tekee mm. W.A.S.P., joka muistetaan lähinnä vuosien 1984–1992 julkaisujen ansiosta, vaikka yhtye on tehnyt erinomaista materiaalia myös 1990-luvun puolivälin jälkeen. Monitulkintaisemmista artisteista pidän mielenkiintoisimpana Laibachia, joka on edelleen ajankohtainen, vaikka ryhmän perustamisesta on jo 34 vuotta.

Sellaisia artisteja, joiden musiikkia kuuntelen jatkuvasti, on vain alle 50, mutta niihin olen sitoutunut sitäkin lujemmin. Lapsena ollessani ensimmäiset rock-artistit, joiden musiikkia kuulin, olivat luultavasti Uriah Heep ja Cat Stevens (nyk. Yusuf Islam). Siihen aikaan en osannut englantia, joten en ymmärtänyt laulujen sisällöstä mitään. Pidän kuitenkin molemmista artisteista yhä tänäkin päivänä ja Uriah Heepin jäsenet tapasinkin viime vuonna.

Olen nähnyt omien muistiinpanojeni mukaan noin 190 keikkaa. Voisin nostaa niistä muutamia jalustalle, mutta keikkakokemukset ovat subjektiivisia, joten parhaimpien keikkojen luettelo olisi lukijan kannalta arvoton. Jos haastattelun lukija haluaa kokea huikeita show-elämyksiä, suosittelen käymään ainakin Emilie Autumnin ja Lady Gagan keikoilla.

Olet pitänyt nimeäsi kantavaa blogia vuodesta 2010. Onko blogin pitäminen ollut antoisaa? Oletko harkinnut muuta kirjoittamista, vaikkapa kirjaa, jossain vaiheessa? Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat blogitekstisi?

Blogissa on vaihtelevaa sisältöä Michael Monroen keikkailusta interaktiivisen tarinankerronnan pedagogisiin mahdollisuuksiin. Aiheet ilmentävät omia kiinnostuksenkohteitani, mistä johtuen blogiin kirjoittaminen on hyvinkin antoisaa. Onnistuneimpia blogikirjoituksiani ovat nähdäkseni ne, joissa käsittelen nationalismia ja suomalaisuutta. Ne toimivat myös johdatuksena uudelle lukijalle. Kirjankin kirjoittamista olen ajatellut, mutta asia ei ole ajankohtainen.

Olet ottanut osaa hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoihin, sijoittuen viime vuonna kisoissa viidenneksi ja saaden erityismaininnan kisojen eteen tekemästäsi propagandatyöstä. Aiotko ottaa osaa kisoihin myös tänä vuonna? Miten olet kuluneen vuoden aikana harjoittanut hypnoottis-magneettisia taitojasi? Miltä erityismainintapalkinnoksesi saamasi Gambina maistui?

Pääsin juuri ja juuri finaalikierrokselle, enkä usko kykeneväni tulevaisuudessa enää siihenkään, koska kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta. Kun viime vuonna näin kisan voittaneen Sini Elorannan kuvan, tajusin heti, että häviän itseäni paremmalle. Viimevuotisen kisan ollessa käynnissä harjoittelin hypnoottis-magneettista katsetta silloisella työpaikallani päivittäin, mutta nyttemmin harjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Palkinnoksi saamani Gambina oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitän! Gambinassa on kiistatta Alkon valikoiman paras hinta-laatusuhde. Tuo vermutin ja ginin hurmaava sekoitus sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Onko hypnoottis-magneettisista taidoistasi ollut hyötyä poliittisessa toiminnassasi? Jos on, niin miten?

Hypnoottis-magneettinen katse on erinomainen ”keskustelukatalyytti”. Hyvässä ja pahassa.

Olet kristitty. Mikä on suosikkikohtasi Raamatusta?

En mielelläni poimi Raamatusta yksittäisiä kohtia irti asiayhteydestään. Koska kuitenkin erikseen kysyit suosikkikohtaani, mainitsen Matteuksen evankeliumista löytyvän rakkauden kaksoiskäskyn, joka kuuluu näin: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

– – –

Politiikka

Koska kiinnostuit politiikasta? Mitkä olivat ensiaskeleesi politiikan ihmeelliseen maailmaan? Miten päädyit puolueeseen jossa nykyään vaikutat, perussuomalaisiin? Miksi juuri perussuomalaiset?

Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana ja tutustuin tuolloin Suomen kaikkien rekisteröityjen puolueiden ohjelmiin. Tulin siihen tulokseen, ettei politiikassa ole tarjolla täydellisiä työkaluja (puolueethan ovat työkaluja), mutta jotkut puolueet ovat suomalaisten edun ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta vähemmän huonoja kuin toiset. Karsimalla huonoja vaihtoehtoja pois puoluelistalta päädyin lopulta kannattamaan Perussuomalaisia. Timo Soini oli ensimmäinen henkilö, jota äänestin täysi-ikäiseksi tultuani. Liityin puolueen jäseneksi kuitenkin vasta 24-vuotiaana eli jytkyn jälkeen, koska halusin ennen jäseneksi liittymistä nähdä, mihin suuntaan puolue kasvaa.

Millaisia asioita ajat politiikassa, mitkä asiat ovat sinulle politiikassa erityisen tärkeitä?

Tärkeimpiä asioita ovat kansallinen itsemääräämisoikeus, suomalaisuus, suomalaisten etu, työllisyys, turvallisuus (viittaan turvallisuudella sekä maanpuolustukseen että omavaraisuuteen) ja kansalaisten tasa-arvoisuus. Pakkoruotsin vastustaminen ja humanitäärisen maahanmuuton vähentäminen puuttuvat listalta, koska kyseiset aihekokonaisuudet sisältyvät jo mainittuihin suomalaisuuteen ja suomalaisten etuun.

Poliittiset esikuvasi, innoittajasi? Miksi juuri he?

Sanat ”esikuva” ja ”innoittaja” tarkoittavat eri asioita, koska esikuva on sellainen henkilö, jonka kaltaiseksi joku haluaa tulla, mutta innoittaja voi toimia vaikkapa valmentajan roolissa. Esikuvia minulla ei ole, mutta innoittajia on ollut. Noin kymmenen vuotta sitten Tony Halme oli hieno mies lukioikäisen Tuomaan mielestä. Arvostan Halmetta edelleen, mutta eri syistä kuin silloin: 10 vuotta sitten seurasin Halmeen poliittista toimintaa suurella mielenkiinnolla, mutta nykyään arvostan enemmän sitä sinnikkyyttä, jota käyttäen Halme rakensi elämänsä ja uransa huomattavan vaatimattomista lähtökohdista. Tämän päivän aktiivisista poliitikoista arvostan mm. Jussi Halla-ahoa ja Olli Immosta. Halla-aho politikoi kiihkottomasti ja perustelee näkemyksiään faktoilla, mitä pidän hyvin ilahduttavana. Immosesta en ollut kuullutkaan ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi, mutta hän on osoittautunut erittäin järkeväksi ja ahkeraksi kansallismieliseksi poliitikoksi, jonka kaltaisia tarvitaan enemmänkin.

Miten käsityksesi politiikasta on muuttunut sitten ensiaskeleittesi politiikkaan – niin kunnallisesti kuin valtakunnallisellakin tasolla? Entä miten poliittiset näkemyksesi ovat mahdollisesti kuluneiden vuosien varsilla muuttuneet?

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta alaikäisenä olin nykyistä ehdottomampi ja radikaalimpi. Se myös näkyi ulospäin: vuosina 2002–2004 kirjoitin Internetiin joitakin hölmöjä kirjoituksia. En kuitenkaan kadu vanhoja tekstejäni, koska osaan nauraa itselleni.

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan.

Mitä mieltä olet Timo Soinista?

Soini tulee jäämään historiaan puoluejohtajana, jonka puheenjohtajuuden aikana puolueen parlamenttipaikkojen määrä kasvoi noin 40-kertaiseksi.

Oletko lukenut Soinin tuoreen kirjan Maisterisjätkä? Ajatuksia kirjasta?

Tarkoittanet Peruspomo-kirjaa. Maisterisjätkä ei ole tuore, vaan se ilmestyi jo 2008. Luin Maisterisjätkän vasta kaksi vuotta sen ilmestymisen jälkeen, mutta Peruspomon aion lukea aivan lähitulevaisuudessa.

Aivan, sekoitin kirjat. Miten maahanmuuttopolitiikkaa hoidetaan mielestäsi Suomessa – nykyisen järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet? Jaatko Jussi Halla-ahon kriittiset näkemykset aiheeseen liittyen?

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma. Nykyisen järjestelmän heikkous on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Suomen valtio sallii tapahtuvan muutakin kuin kantaväestöä hyödyttävää maahanmuuttoa. Hyvin koulutetut, työkykyiset maahanmuuttajat meidän kannattaa toivottaa tervetulleiksi, ja olisi hyvä jos nykyistä suurempi osa Suomessa valmistuvista ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista jäisi Suomeen työskentelemään valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisten, Suomessa valmistuneiden maisterien pitämiseksi Suomessa valtio ei tee tällä hetkellä yhtään mitään, vaikka heihin sijoitetaan rahaa antamalla heille ilmaista koulutusta. Jos mitään ei jatkossakaan tehdä, tulee ulkomaalaisten opiskelu Suomessa muuttaa maksulliseksi.

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma

Kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia ei pitäisi päästää Suomeen asumaan, koska sellaisesta maahanmuutosta ei ole hyötyä kantaväestölle. Hyväksyn Suomeen kohdistuvan maahanmuuton lähinnä silloin, kun se tapahtuu työn, opiskelun tai avioliiton takia, ja vain jos tulija on lainkuuliainen. Toki hyväksyn lisäksi suomalaisten paluumuuton.

Kannatan pakolaisten vastaanottamisen lopettamista, ja oleskelulupia pitäisi myöntää huomattavasti vähemmän ja valikoidummin kuin nykyään. Tämä ei olisi pelkästään Suomen etu: hädänalaisten ihmisten auttaminen rajallisilla resursseilla on kustannustehokkaampaa kriisialueilla kuin Suomessa, missä yleinen hintataso on korkea. Sillä rahamäärällä, mikä Suomessa käytetään pakolaisten asumiseen, perusterveydenhoitoon, kuntoutuspalveluihin, tulkkaamiseen, vanhuspalveluihin, sosiaalityön erityispalveluihin jne., voitaisiin kriisialueilla auttaa huomattavasti suurempia ihmisjoukkoja. Tämä edustaisi myös kestävämpää kehitystä, sillä eihän yleistilanne kriisialueella parane sillä, että suhteellisen pieni määrä ihmisiä tuodaan Suomeen.

Onko maamme valtamedia kohdellut perussuomalaisia mielestäsi reilusti? Jos ei, niin miksi ei?

Valtamedia on kohdellut puoluetta ja sen jäseniä vaihtelevasti. Eräät yksittäiset toimittajat ilmentävät vahvaa antipatiaa perussuomalaisia kohtaan. Ylilyöntejä ovat olleet mm. puolueen rinnastaminen äärioikeistoon, väitteet puolueen hajoamisesta sekä yksittäisiin jäseniin kohdistuneet loukkaukset, kuten Jussi Halla-ahon kutsuminen ”kiusalliseksi rotutohtoriksi” (Yle TV1 7.2.2009). Toisaalta vähän ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valtamedia antoi puolueelle paljon enemmän näkyvyyttä kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän silloinen koko olisi edellyttänyt. Siitä oli puolueelle epäilemättä hyötyä.

Onko perussuomalaiset aidosti oppositiopuolue? Maamme vaihtoehtomediassa perussuomalaisia on kritisoitu mm. siitä, että perussuomalaiset tosiasiassa kannattavat EU-jäsenyyttä ja NATO:n liittymistä, vaikka yleisen mielikuvan mukaan näin ei ole. Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on esittänyt samanlaista kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Miten kommentoit?

En ole aiemmin törmännyt väitteeseen siitä, että Perussuomalaiset kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä. EU-politiikan osalta olen kyllä tutustunut Pesosen esittämään kritiikkiin. Katson aiheelliseksi siteerata Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa vuodelta 2011: ”Perussuomalaiset on EU-kriittinen puolue, sillä me korostamme politiikassamme sitä, miten toimimaton järjestelmä EU käytännössä on. Toisaalta Perussuomalaiset on myös EU-vastainen puolue, sillä meidän mielestämme EU:n toimimattomuus kansanvallan näkökulmasta sisältyy jo ylikansallisen EU-järjestelmän perimmäiseen ideaan. EU ei siis ole kansanvaltainen järjestelmä edes teoriassa, ja Perussuomalaisten mielestä kansanvalta taas on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko. Perussuomalaiset kannattavat itsenäisten kansallisvaltioiden hallitustenvälistä yhteistyötä. Vahvana tavoitteenamme on palauttaa valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille.”

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Onko Suomi vielä aidosti itsenäinen?

Itsenäisyys antaa kansalle mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, oman hyvinvoinnin rakentamiseen ja omista asioista päättämiseen. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole välttämätön eikä riittävä ehto hyvinvoinnille. Saamelaisten asiat ovat ihan hyvin, vaikka heillä ei ole omaa valtiota. Haitilaisten elinoloissa ei ole kehumista, vaikka maa on itsenäinen. Suomen ja suomalaisten tapauksessa uskon, että itsenäisyys olisi meille hyväksi. Käytän sanaa ”olisi”, koska Suomi ei enää vuosiin ole ollut itsenäinen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 47 todetaan yksiselitteisesti Euroopan unionin oikeushenkilöllisyys. Unionille myönnetyn oikeushenkilöllisyyden ansiosta sillä on valtuudet neuvotella ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia sekä liittyä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi ja kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Lainsäädännöstämme suurin osa tulee EU:lta. Valtamediakin myöntää, että isossa ryhmässä olevalla europarlamentin jäsenellä on enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomen hallituksessa toimivalla ministerillä (esim. Turun Sanomat 15.4.2014). Suomea ei johdeta Suomesta käsin.

Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti.

Eihän meillä ole enää edes omaa valuuttaa! Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyystilanteen parantamiseen ja se on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi ja itsenäisyyden edellytys.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät äänestä vaaleissa? Miksi politiikka on tärkeää ja miksi ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita?

Ihmiset jättävät äänestämättä erilaisista syistä. Jehovan todistajilla kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta ja jossain määrin kunnioitan heidän päätöstään. Olen kuitenkin tavannut myös sellaisia itsekeskeisiä yksilöitä, jotka tosissaan ylpeilevät sillä, etteivät seuraa politiikkaa vaan keskittävät kaiken aikansa ja tarmonsa omiin bisneksiinsä. Heidän asennettaan kunnioitan varsin vähän. Demokraattisissa, korruptoitumattomissa valtioissa kansalaisilla on upea mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin äänestämällä ja on lähtökohtaisesti haaskausta jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Äänestämättä jättäminen saattaa kuitenkin olla viisas ratkaisu, jos äänioikeutettu ei ole seurannut politiikkaa vaalien välillä lainkaan.

Jos et kuuluisi perussuomalaisiin, mikä puolue olisi toiseksi lähimpänä sydäntäsi?

Valtakunnallisissa vaaleissa olen äänestänyt muistaakseni kolmea eri puoluetta: Perussuomalaisia, Suomen Kansan Sinivalkoisia ja Kokoomusta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa olen äänestänyt demariopiskelijoita. Vuonna 2010 allekirjoitin Muutos 2011 –puolueen kannattajakortin, mitä olen hetkittäin katunut jälkeenpäin. Jos Perussuomalaiset-puoluetta ei olisi nykyään olemassa, äänestäisin Itsenäisyyspuoluetta, Sinivalkoista Rintamaa tai Muutosta.

Olet nationalisti, eli kansallismielinen. Mitä kansallismielisyys merkitsee sinulle?

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Nämä pari yksinkertaista virkettä ovat mielestäni nationalismin ydin.

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä.

Nationalisti tarkoittaa sanalla ”kansa” etnis-kulttuurista yhteisöä. Kansakunnan identiteetti ja yhteisöllisyys syntyvät väestön yhteisestä syntyperästä ja yhteisestä kielestä, uskonnosta/uskonnoista, arvoista, kulttuuriperinnöstä jne. Väestön monietnisyys ja monikulttuurisuus muodostuvat ongelmiksi, jos ne johtavat yhteisöllisyyden katoamiseen.

Nationalisti tiedostaa, että kansa saattaa olla eri asia kuin kansalaisten muodostama ihmisjoukko.

Nationalismia ei pidä sekoittaa patriotismiin, joka minun nähdäkseni on pelkkää tunteellista kiintymystä kotimaata kohtaan. Valtion tehtävä yhteiskunnallisena oikeushenkilönä on toimia kansalaisten edunvalvontakoneistona ja oikeudenmukaisuuden puolustajana. Valtiolla on vain välinearvoa. Valtioita voidaan muodostaa myös muista kuin kansallisista syistä.

Mihin suuntaan haluaisit Turun kunnallispolitiikan kehittyvän seuraavina vuosina? Miten olet vaikuttanut näihin asioihin ja miten aiot niihin jatkossa vaikuttaa?

Kokoomus ja SDP ovat jo pitkään kyenneet viemään Turun päätöksentekoa kuin litran mittaa. Politiikka on sellainen joukkuelaji, jossa kentälle pitää mahtua enemmänkin kuin kaksi joukkuetta. Muuten päätöksenteosta tulee likaista ja Turussa se totisesti on sitä. Uskon ja toivon, että kansallismieliset voimat ovat merkittävässä roolissa poliittisen toimintakulttuurin muuttamisessa.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa sain 179 ääntä ja pääsin nuorisolautakunnan jäseneksi. Lautakunnassa olen mm. pyrkinyt suuntaamaan entistä vähemmän rahaa poliittisille nuorisojärjestöille ja vastaavasti entistä enemmän rahaa partiotoiminnalle ja muille epäpoliittisille nuorisoharrastuksille. Olen lisäksi tarkastuslautakunnassa Anneli Suomisen varajäsenenä, mutta Suominen on osallistunut kokouksiin moitteettoman ahkerasti, joten en ole tähän mennessä ollut äänioikeutettu yhdessäkään tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Kaupunginvaltuustoon en vuoden 2012 vaaleissa päässyt, mutta onhan olemassa muitakin vaikutuskanavia. Minä ja pari muuta Turun Perussuomalaisten jäsentä laadimme viime vuonna kuntalaisaloitteen Turun hallinnon turhien sivukulujen karsimiseksi. Samaan aikaan kun leikataan vanhusten, lasten ja sairaiden palveluista, ylisuureksi kasvanut Turun hallinto käyttää rahaa lounaisiin, tapahtumalippuihin ja matkailuun. Turun kaupungin verottamia rahoja tulisi käyttää kohteisiin, joista on turkulaisille itselleen mahdollisimman paljon hyötyä.

Kaavoituksessa ja kaikessa muussakin pitkäjänteisessä kunnallisessa päätöksenteossa tulee painottaa laaja-alaisia ideoita eikä ”postimerkkisuunnittelua”. Tulevaisuudessa rakennettavia eri yritysten toimitiloja tulee kaavoittaa nykyisten ja tulevien joukkoliikenneväylien varteen, jotta joukkoliikenne saadaan mahdollisimman houkuttelevaksi vaihtoehdoksi työmatkakäytössä. Rakentavin keino parantaa joukkoliikenteen kannattavuutta on pyrkiä käyttäjämäärien lisäämiseen, ei linjojen karsimiseen.

Miten arvioit Suomen poliittisen nykytilanteen? Mihin suuntaan haluaisit Suomen kehittyvän sisä- ja ulkopoliittisesti?

Suomen nykytilanne on vakaa: valtio kulkee tasaisella nopeudella kohti vaikeuksia.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa. Tämä voidaan tehdä esim. muuttamalla EU jäsenvaltioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi. Vähintään yhtä kiireellistä on euroalueesta eroaminen. Euroraha vahvistaa globalisaatiota, jossa tuotantoa keskitetään ja jossa ympäristöongelmat pahenevat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi. Suomeen tarvitaan hallitus, joka puolustaa suomalaisten etua sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Turvallisuuteen on panostettava. Armeijaan tai siviilipalvelukseen meneminen tulee muuttaa pakolliseksi kaikille terveille nuorille sukupuolesta riippumatta. Historiasta voidaan oppia, ettei muiden apuun kannata hädän hetkellä luottaa liikaa. NATO-jäsenyys ei kannattaisi.

– – –

Pekka Siitoin

Mitä mieltä olet Pekka Siitoimesta?

Nauravat natsit –levy painii aivan omassa sarjassaan. Koen saaneeni rahoille vastinetta.

Jos Pekka olisi elossa, mitä ajattelisit hänen ajattelevan perussuomalaisista?

Siitoin ajattelisi luultavasti, että perussuomalaiset tekevät liian vähän liian myöhään.

Mitä perussuomalaisten piirissä yleisesti ajatellaan Pekasta?

Puoluepoliittisessa toiminnassa ihmiset voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, hyväksytäänkö heidät puolueen jäseniksi vai eikö hyväksytä. Jos henkilöä ei hyväksyttäisi edes rivijäseneksi, on oikeastaan samantekevää, mitä hänestä yksityiskohtaisessa katsannossa ajatellaan.

Legendan mukaan Hommaforum, jonka vuonna 2008 perustivat Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjan aktiivit, sai nimensä Sieg Heil Suomi-dokumentissa olleesta lausahduksesta, että ”homma on kovassa nousussa”. Pitääkö tämä paikkansa?

Tämän kysymyksen äärellä valvon itsekin. En seurannut Halla-ahon vieraskirjassa käytyä keskustelua, mutta samaan aikaan toisaalla kirjoittelin Suomen Sisun keskustelupalstalle sitäkin aktiivisemmin. En tiedä Hommaforumin nimen alkuperää, mutta pidän mahdollisena sitä, että kertomasi anekdootti vastaa totuutta.

Mistä Pekka Siitoimen nykyinen kulttisuosio mielestäsi johtuu?

Siitoimen kulttisuosiossa on kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että joukko poliittisesti passiivisia nuoria äänesti Paavo Väyrystä viimekertaisissa presidentinvaaleissa. Kun nykynuori tarkastelee Siitoimen toimintaa, reaktio on samanlainen kuin Väyrysen esiintyessä: Mies on niin komeasti parodiahorisontin tuolla puolen, ettei ole pelkoa siitä, että hänen tukijansa luultaisiin olevan tosissaan. Toinen tärkeä seikka on ollut Siitoimen persoonaan sisältynyt särmikkyys. Lisäksi tarvitaan vielä vetoapua: Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

– – –

Tulevaisuus

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle, niin politiikassa kuin muuten?

Kykymme hallita tulevaisuutta on heikko. Maailmaan vaikuttavat niin monet muuttujat, etteivät inhimillinen laskentakykymme ja voimamme riitä niiden käsittelyyn. Joudun joka vuosi muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiani – halusin tai en. Suunnitelmista on vain vähäistä hyötyä, mutta suunnitteleminen on henkisesti kehittävää toimintaa.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Läsnä Oleva Johdonmukainen Henki.

– – –

Mesikämmen kiittää Tuomas Tähteä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Tuomas Tähden blogi.

Tuomas Tähti kommentoi H-MK SM 2013:a.

Halla-aho ja Saatanan lonkerot.

Read Full Post »

Alkuperäinen posti otsikon mukaisesta videosta sisälsi vain yhden kuvakaappauksen ja linkin videoon. Koska joidenkin mielestä tekstit vilisevät videolla liian nopeasti, niin laitetaanpa nyt video kuvina jakoon. Niitä kelpaa hitaampienkin omaa vauhtiaan tavata.

Yksi huomioitava fakta: Videolla mainitaan, että blogissa on pian julkaistu (5.2.2013) jo 300 postia Pekka Siitoimesta. Nykyisellään (13.1.2014) Pekka-juttuja on julkaistu kohta jo 450 kappaletta.

– – –

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

3839

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53– – –

Read Full Post »

Kolmas Mesikämmenen esittelemä Pekan lyhytelokuva on nimeltään Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind.

Vajaa kolmeminuuttinen filmi on kaikella kuvattu todennäköisyydellä 1963 tai 1964. Alkuperäinen filmi on ollut äänetön ja siihen on myöhemmin lisätty päälle pari kappaletta Nauravia Natseja.

Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind löytyy lo-fi tasoisena täältä.

– – –

p6

p8

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoin: Muisto vain.

Pekka Siitoin: Kurssilaisten vapaatunnit.

Ennennäkemättömiä Pekka-filmejä.

Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll, osa 1, 2.

Read Full Post »

nalle1Mesikämmen lähestyi turkulaistunutta Nalle Östermania tukulla kysymyksiä. Nalle vastaili. Tästä haastattelusta löydät vastauksen mm. siihen, mistä provokatiivisen musiikkitoimittajan mielestä rockissa viime kädessä on kyse, mikä Nallea inspiroi kirjoittamaan, mitä Nalle tuumaa Pekka Siitoimesta ja mikä Nallen mielestä  suomalaisessa musiikkibisneksessä mättää. Nalle Österman puhuu!

– – –

Pohjustusta

Jos tämä haastattelu voisi tapahtua missä ja koska tahansa, menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa, oikeassa tai kuvitteellisessa maailmassa, missä tämä haastattelu tehtäisiin?

Sanoisin, että olen sen verran tyytyväinen elämään Turussa tällä hetkellä, että en tahtoisi olla missään muualla. Olisiko tätä haastattelua tällöin edes tehty? Toki voisi olla mukavaa makoilla aurinkorannalla vaikkapa Havaijilla jääkylmä mansikkamargarita kädessä, mutta kauneutta löytyy äärettömästi myös Aurajoen varrelta.

Kuka olet ja mitä teet? Mitä kuuluu?

Ainakin olen ylioppilas sekä Suomen arvostelijain liiton jäsen. Journalistiliitosta sain lähtöpassit maksamattomien jäsenmaksujen seurauksena. Jotenkin tuntui vaan turhalta maksaa jäsenmaksuja hampaattomille edunvalvontajärjestöille. Joten en maksanut.

Musiikkijuttuja olen tehnyt noin 25 vuotta erilaisiin suomalaisiin lehtiin, kuten Rumba, Soundi, Suosikki, Tuhma, Johnny Kniga, Hymy, HBL, Suomi Finland Perkele ja Turkulainen, viimeiset 3-4 vuotta aika lailla päätoimisesti.

Hyvää kuuluu noin muuten. Hieman väsymys tosin painaa, koska tulin viettäneeksi viime viikon pitkälti Helsingissä Rock The Beach -festarin takia.

Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi?

Harmaa Sodom-yhtyeen t-paita, siniset farkut joiden alla turkoosit, mustilla tähdillä varustetut bokserit, jaloissa mustat tennissukat.

Oletko ateisti, agnostikko vai jonkin sortin uskovainen?

Joskus nuorempana ajattelin olevani agnostikko, nykyään uskon sattuman, kohtalon ja henkisen tasapainon muodostamaan pyhään kolminaisuuteen sekä intuition johdatukseen.

Ketä äänestit viime vaaleissa?

Hmm, mitkä vaalit olivat viimeksi? Juu, Turun kunnallisvaaleissa äänestin Li Anderssonia, koska koin eniten sielujen sympatiaa hänen ajatustensa kanssa. Niin taisi kokea muutama muukin, sillä hänestähän tuli Turun seudun äänikuningatar.

Presidentinvaaleissa äänestin ensimmäisellä kierroksella Paavo Arhinmäkeä, toisella kierroksella “vihreää homoa” (lainaus Teemu Bergmanin Pää Kii -yhtyeen kappaleesta Ees jotain positiivist), koska Kokoomusta en ole koskaan äänestänyt enkä äänestä.

Paljonko sinulle on kertynyt levyjä, kasetteja, yms. tallenteita kokoelmiisi?

Hankala sanoa, sillä minulla ei ole koskaan ollut tapana pitää tarkkaa kirjaa ja luetteloida asioita, se olkoon historioitsijoiden tehtävä. Arviolta 1000 vinyyliä, 1000 c-kasettia ja 4-5000 cd-levyä lienee aika lähellä totuutta.

Jos sinun olisi pakko luopua tuosta kokoelmastasi, mutta saisit kuitenkin jättää itsellesi 10 levyä tms. tallennetta, mitä nuo tallenteet olisivat?

Aaa, listaustopikki. Kyllä minä voisin tuosta kokoelmasta luopua sopivaan hintaan, en ole materialisti. Pikemminkin olen laiska, sillä en jaksa enkä halua luetteloida ja laittaa äänitteitä jonnekin myyntiin. Ja verkostahan suuri osa noista äänitteistä löytyy helposti erilaisista musiikkipalveluista.

Mutta koska olisin tylsä ihminen, mikäli jättäisin vastaukseni tällaiseksi, täytynee minun keksiä 10 sellaista levyä, jotka voisin pakata selkäreppuun. Lista tuskin on tällainen, mikäli se tapahtuisi reaalitodellisuudessa, mutta jotain osviittaa se saattaa antaa.

1) Slayer: Reign In Blood
2) Steen1: Salaliittoteoria
3) Problems?: Suora lähetys
4) Pää Kii: Pää Kii
5) Dingo: Parhaat
6) Andy McCoy: Building on Tradition
7) Riistetyt: HC Revival
8) Hortto Kaalo: 20 Suosikkia
9) Carnage: Dark Recollections
10) Misfits: Misfits (kokoelma)
11) The Fishfaces: Lovesongs for Hyenas
12) Venom: Welcome to Hell / Black Metal / At War With Satan

Oho, katsohan, näitä nimikkeitä tulikin 14! Menköön, tapoihini ei kuulu kunnioittaa sääntöjä.

Mistä rockissa on viimekädessä oikein kyse?

Asenteesta, intohimosta, kapinoinnista, rajojen rikkomisesta, fiiliksistä ja ennen kaikkea hyvästä musiikista.

– – –

Kirjoittaminen

Olet vuosien varsilla kirjoittanut paljon ja moniin eri julkaisuihin. Mistä toimittajan urasi alkoi? Mistä syntyi kipinä juttujen kirjoittamiseen? Mikä oli ensimmäinen tekemäsi juttu? Entä viimeisin?

Lähtökohtaisesti sanoisin, että intohimosta musiikkiin. Pikkulapselle musiikki oli siisteintä ikinä. Näin ja koin häivähdyksen tuosta samasta tunteesta toukokuussa Kööpenhaminan Tivolissa sijaitsevassa Hercegovina-ravintolassa, missä pieni tyttölapsi alkoi riemuiten taputtaa käsillään ja pomppia tasajalkaa, kun ravintolan mustalaisorkesteri alkoi soittaa tiputanssia tytölle ja hänen perheelleen. Tunnistin siinä itseni.

En koskaan tietoisesti suunnitellut mitään musiikkitoimittajan uraa, se vain tapahtui. Koska tykkäsin pikkupoikana musiikista, janosin sitä aina vain enemmän. Ja koska diggailuni alkoi suuntautua metallimusiikkiin (syytän siitä isääni, joka oli ostanut kotiimme Black Sabbathin Sabotage-levyn “tutkimusmielessä”), aloin osallistua Helsingin Radio Cityssä pyörivän Hevitaivas-ohjelman kilpailuihin, missä palkintoina oli useimmiten äänilevyjä, asusteita ja konserttilippuja. Ilmeisesti osallistujien joukko ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä tunnuin voittavan miltei joka kerta.

Tätä kautta tutustuin ohjelmaa juontaneeseen Rumba-lehden avustajaan Zeus Mattilaan noin 13-14 -vuotiaana. Kerran kysäisin sitten ohimennen Zeulta, onko hän kenties menossa eräälle keikalle Käpylän Vuoritaloon katsomaan bändejä. Esiintyjinä oli tuolloin muistaakseni ainakin Protected Illusion, Metallic Toaster ja Terrific Verdict. Kun hän vastasi kieltävästi ehdotin, että voisin itse kirjoittaa arvion. Tässä sitä ollaan.

Viimeisimmät jutut ovat olleet reportaasit Ruotsin Malmössä järjestetyistä Euroviisuista Lehtiyhtymän lehtiin (mm. Turkulainen) ja verkkosivustoille. Tosin tämän kirjoitettuani olen kirjoittanut haastattelut muun muassa Hannu Leidenistä, Saija Tuupasesta, Ismo Alangosta, Kari Peitsamosta, Timo Tolkista, Xysman Jani Muurisesta sekä moottorisahajonglööri Juha Kurvisesta.

Mihin lehtiin tai mille foorumeille kirjoitat nykyään juttuja?

Suosikin verkkosivut olivat pitkään paras työnantajani, mutta lehden ajauduttua manan majoille lakkautettiin verkkosivutkin. Onneksi Turkulainen-lehti otti yhteyttä ja tarjosi koeluontoisesti kirjoitushommia. Toistaiseksi kyseessä on vasta kahden kuukauden määräaikainen pesti, mutta toivon sen jatkuvan, sillä tykkään kirjoittaa 5-100 -vuotiaalle lukijakunnalle – olivathan ensimmäiset itse lukemani sanat peräisin ilmaisjakelulehdestä 5-vuotiaana! Hartain haaveeni on, että joku kirjoittamani juttu opettaa jonkun pikkulapsen jossakin lukemaan.

Äsken kirjoitin ensimmäisen juttuni Alibiin – 25 vuotta ensimmäisen lehtijuttuni jälkeen – joka on luonnollisesti aika kova juttu. Suomalaisiin musiikkilehtiin olen viime aikoina kirjoittanut vähemmän, sillä ne eivät oikein tarjoa enää haasteita. Sitä paitsi parempia suomalaisia musiikkijuttuja lukee nykyään naistenlehdistä, Imagesta – tai Alibista. Ja blogeista.

Foorumeille en juurikaan enää kirjoita, Facebook ajaa saman asian paremmin. Twitterin koen sekavaksi.

Miksi kirjoitat? Mitkä asiat inspiroivat sinua kirjoittamaan? Miten syntyy hyvä juttu? Entä huono?

Kun aloitin naivistisena nuorukaisena, oli johtotähtenäni tiedonvälitys. Kukaan muu ei tuntunut tuolloin kirjoittavan tai ymmärtävän death metallista tai grind coresta mitään, ainakaan “valtavirtamusamedioissa”. Ainakaan Zeus Mattila. Sitten pieneen poikaan, ainoaan lapseen iski angsti ja ahdistus, kun nimimerkkien suojista alettiin kirjoittaa Rumban kirjeosastolle pilkkakirjeitä.

Kun vielä television sketsiohjelma vielä teki pitkätukkaisesta hevihönöstä karikatyyrin, varustaen tyypin mukaelmalla sukunimestäni, katkesi kamelin selkä. Elämässäni on noilta ajoilta n. 1½ vuoden mittainen aukko, jolta en muista mitään. Suljin itseni ja mieleni 17-19 -vuotiaana. Kai sitä voi masennukseksikin kutsua. Ei silloin mitään diagnooseja kuitenkaan annettu.

Monta vuotta ainoa turvani ja henkireikäni oli alkoholi ja humala. Se oli ainoa tunne, mikä vuosien ajan teki elämästä elämisen arvoista, kun muut naureskelivat ja potkivat päähän. Lohtua yksinäisyyteen. Rohkeutta elää ja olla. Siltä se ainakin tuntui, kun vanhemmilta ei saanut tukea eikä ollut siskoja tai veljiä. Ilman viinaa olisin varmasti tappanut itseni. Vuosien ajan viina oli paras ystäväni. Onneksi ei enää.

Nyt vastasin johonkin ihan muuhun kuin kysymykseesi. Mitkä inspiroivat? Viina. Elämänkokemukset. Kriisit. Vitutus. Tunteet. Rakkaus. Omistautuminen. Henkiset ja hengelliset tutkimukset. Naiset. Uhkapelit. Hevoset. Elokuvat. Autot. Uskonnot. Laulut. Jukeboksit. Julkiset liikennevälineet. Nykyään käytän kirjoittamista terapiamuotona, jottei minun tarvitsisi enää kokea menneisyyden traumoja enää uudelleen.

Hyvä juttu syntyy repimällä itsensä vereslihalle ja olemalla rehellinen. Huono juttu syntyy ilman intohimoa.

Jos sinun pitäisi valita kolme parasta yksittäistä koskaan kirjoittamaasi juttua, mitkä ne olisivat?

Lukijat valitsevat, en minä. Haluan ajatella, että parhaat jutut ovat vasta edessä. Kerro sinä!

Ketkä ovat mielestäsi nykyään Suomen parhaimmat toimittajat tai kirjailijat?

Aloin tehdä tähän jo listaa kunnes päätin jättää kommentoimatta. Mielestäni aika monille luovan työn tekijälle tulee urallaan kausia, jolloin he joko ylittävät tai alittavat itsensä, niin myös minulle. Siksi on väärin lähteä nimeämään henkilöitä ja heidän saavutuksiaan. Niitä aletaan kuitenkin tutkia kunnolla vasta heidän kuolemansa jälkeen – kuten sinäkin hyvin Mesikämmen-blogin ylläpitäjänä tiedät.

Kirjoitat ihmisiä mielistelemättä. Tämä luonnollisesti ihastuttaa ja vihastuttaa. Kerran eräs rock-muusikko jopa pahoinpiteli sinut tekstisi takia. Mistä ihmisten negatiiviset reaktiot teksteisihisi kertovat? Nuoleeko keskiverto kotimainen rock-journalismi artistien tai kustantajien persettä?

Mitä tulee tuohon pahoinpitelyyn, niin mielestäni se kertoo enemmän kyseisen henkilön luonteesta kuin kirjoituksistani. Juuri luin muuten lehdestä, että häntä epäillään jälleen vastaavanlaisesta teosta. No, siinä tulee sitten harrastukselle hintaa ainakin, kun joutuu maksamaan tuhansia euroja väkivallanhimostaan, pilaten samalla kaverisuhteet.

Suomalainen rockjournalismi on vuonna 2013 suurimmaksi osaksi täyttä paskaa. Ei siis ihme, jos ja kun lehdet menettävät lukijoitaan. Välillä löytää yksittäisiä valopilkkuja, mutta enemmän hyvin toimitettuja suomalaisia musiikkijuttuja löytää todellakin naistenlehdistä tai Imagesta. Se ei ole pelkästään tylsää, se on huolestuttavaa. Ja tämä on taas seurausta siitä, kun ollaan liian läheisissä väleissä, eikä uskalleta. Lopputuloksena haaleaa muniinpuhaltelua, joka saa lukijat siirtymään mielenkiintoisempiin aiheisiin. Asenteesta, intohimosta, kapinoinnista, rajojen rikkomisesta, fiiliksistä ja ennen kaikkea hyvästä musiikista on myös hyvä rockjournalismi tehty!

Sain äskettäin kuulla, että eräs tuttu kirjoittaja oli pahoinpidelty erään metallitähden toimesta sen vuoksi, koska oli kirjoittanut kriittisen keikka-arvostelun artistin päihtyneestä esiintymisestä. Jos omista ala-arvoisisista esiintymisistä seuranneita arvosteluja aletaan parempien esiintymisten sijasta korvata väkivallalla kriitikoita kohtaan, kannattaa varmaankin katsoa peiliin. Mitä nämä sekakäyttäjät eivät tietystikään tee.

Entä millaista saamasi positiivinen palaute on? Jos rockmuusikot ovat tulleet sinua kännissä lyömään, niin tulevatko toiset myös halailemaan?

Kun palasin kirjoittamiseni alkulähteille, eli rehelliseen tiedonvälittämiseen, olen saanut suurimmaksi osaksi parasta mahdollista palautetta – eli vilpittömiä kiitoksia lukijoilta. Välillä myös ilmaista viinaa. On mukavaa, kun voi katsoa itseään peiliin. Kun olin levy-yhtiöitä nuoleskeleva ihmisraunio, en voinut. Paradoksaalisesti se oli aikaa, jolloin bisnes taputti. Fuck that. Olen mieluummin ihminen kuin sätkynukke.

2010-luvulla olen saanut enemmän positiivista palautetta lukijoilta kun 20 aiempana vuotena yhteensä. Kai se kertoo jostakin.

Olet tavannut toimittajan urasi aikana paljon ihmisiä. Ketkä ovat olleet hyvässä tai pahassa mieleenjääneimmät kotimaiset ja ulkomaiset artistit joita olet haastatellut tai joihin olet muuten törmännyt? Ketä sellaista henkilöä haluaisit haastatella, jota et ole vielä tavannut tai haastatellut?

Kuulostat ihan Anna-Kaisa Hermuselta, kun menin sössöttämään hänelle Cafe Romassa Helsingin Kalevankadulla n. 17 vuotta sitten. “Kuten tiedät, olen elämäni aikana tavannut toimittajan urani aikana paljon ihmisiä, hyvin harva on tehnyt minuun vaikutuksen. Mutta sinä, Nalle, sinä olet tehnyt.” Seuraavaksi tunsin Anna-Kaisan kielen kiemurtelevan suussani.

Kuten mitkä tahansa läheiset lapset, en oikein halua laittaa juttujani tai haastateltaviani paremmuusjärjestykseen. Sellainen fiilis tulee, kun joutuu miettimään mitalisijoja. Koska olisin ankea jätkä, jos jättäisin vastaamisen tähän, heitän muutaman nimen:

1) Jussi Hakulinen. Ensikohtaaminen oli ikimuistoinen: Jussi myöhästyi junasta ja oli kuusi tuntia myöhässä. Parempi niin. Säntillisesti laadittu haastatteluaikataulu heitti häränpyllyä ja tilanne muuttui. Istahdimme juttelemaan kuuden jälkeen Hotelli Pasilaan ja löysimme itsemme Bar Loosesta valomerkin aikaan puoli neljältä aamuyöstä. Jussin viimeiset sanat taksimatkan aikana olivat: “Jos mä en ehdi tai jaksa tehdä elämäkertaani, voisitsä tehdä sen?”

2) Andy McCoy. Aina yhtä arvaamaton Andy on kiehtova ja välillä pelottavakin persoona. Yllätyksiä ja tarinoita täynnä oleva mestari, joka palkitsee parhaimmillaan lyömättömillä legendoilla.

3) Ozzy Osbourne. Ensi kertaa päädyin juttuetäisyydelle Ozzyn kanssa 15-vuotiaana Helsingin Inter-Continental -hotellissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa. Ozzy oli selvästi sekaisin, vaikka oli pari viikkoa aiemmin Okej-lehdestä lukemani haastattelun perusteella raitistunut. Toinen Ozzy-haastis Tukholmassa Ozzmosis-levyn aikaan 1990-luvulla sujui jo paremmin: kun taaempana istunut norjalainen kyseli Ozzyn sota-aiheisista lauluista kuten War Pigs, päätimme valokuvaajamme Jussi “Lord” Heikkisen kanssa korkata kaljat. Ozzy ymmärsi heti, mistä oli kyse. Tämän jälkeen hän vastasi 15-20 hengen lehdistötilaisuudessa vain minun ja Lordin kysymyksiin.

Ikimuistoisia haastateltavia on ollut vuosien mittaan niin paljon, että olisi ikävä jättää listaus tähän. Hienoja juttutuokioita on ollut muun muassa Pate Mustajärven, Rane Raitsikan, Olli Lindholmin, Pertti Neumannin, Jenni Vartiaisen, Kauko Röyhkän, Pate Mustajärven, Rammsteinin, Steen1:n, Tompa Lindbergin, Nicke Anderssonin, Timo Tolkin, Anssi Kelan, Kerry Kingin, Kirk Hammetin, Dee Sniderin, Jani Lanen, Paradise Lostin Gregor Mackintoshin, Wildheartsin Gingerin, Trey Azagthothin, Lehtivihreät-yhtyeen, Vesku Jokisen, Maija Moision, Tauskin, Joel Hallikaisen, Martina Aitolehden ja Niklas Kvarforthin kanssa.

Kuka on tällä hetkellä Suomen turhin julkkis? Entä aliarvostetuin? Valovoimaisin?

En tiedä, onko turhia julkkiksia olemassakaan, kaikki täyttävät tavalla tai toisella jonkun tyhjiön. Otetaan esimerkiksi vaikka Tuksu, jonka oletetaan turhan julkkiksen kriteerit täydellisesti. Vaan jos Tuksu olisi turha, ei kukaan häntä seuraisi eikä hänen keikoillaan käytäisi. Aliarvostettu julkkis taas on mielestäni sellainen, joka ei saa riittävästi julkisuutta vaikka ansaitsisi. Mutta onko tuolloin kyse julkkiksesta laisinkaan? Valovoimaisimmaksi täytynee kutsua sellaista, joka saa eniten julkisuutta osakseen tietyssä ajassa. Näkyvyyden perusteella Suomen valovoimaisimmat julkkikset ovat Johanna “Tuksu” Tukiainen ja Tauno “Tauski” Peltonen. Eikä siinä mitään, kertoohan se jotakin myös meistä suomalaisista ja maamme julkkiskulttuurista.

Like julkaisi 2011 kirjasi Härmägeddon: Vuoteni suomirockissa. Onko sille tulossa jatkoa tai onko sinulla nykyään muita kirjasuunnitelmia?

Olen oppinut sen, että elämäni ei koskaan toteudu suunnitelmieni mukaan. Siksi olen lakannut suunnittelemasta mitään. Mahdollisesti uusia kirjoja ei tule, sillä minulla ei ole varaa kirjoittaa sellaisia. Kun kirjoitin tekstejä Rumba-lehden blogiin – mistä syntyi Härmägeddön – oli tililläni 17 000 euroa, millä olin ajatellut juoda itseni hengiltä. Näin ei tapahtunut, vaan syntyi kirja. Enää ei ole niitä rahoja. Kun olen yrittänyt kirjoittaa kirjaa, tuli ahdistusta ja masennusta. Näin ollen en jaksa vaivata päätäni tällaisilla asioilla enää. Aika näyttäköön. Jos taloudelliset resurssit antavat myöten, niin sitten. Tällaisia olosuhteita ei kuitenkaan näy tällä hetkellä valitettavasti näköpiirissä – ainakaan apurahojen muodossa. Taloudellisessa epävarmuudessa ei synny vapautunutta tekstiä.

– – –

Soittaminen

Kirjoittamisen lisäksi olet ansioitunut myös muusikkona. Kirjoitit hiljakkoin suurta kohua herättäneen tekstin ”bänditouhut on ihan perseestä”. Sen perusteella et ole ryhtymässä bänditouhuihin uudelleen ainakana aivan heti – onko näin?

Tuo blogikirjoitus oli eräänlainen testi ja kokeilu aiheesta, jota olin ja olen joskus pyöritellyt. Voin todeta, että tuo kirjoitus onnistui siinä suhteessa loistavasti. Ajatus siinä oli, että kun haastatteluissa, artikkeleissa ja elämäkerroissa pyritään usein näyttämään asioita positiivisessa valossa. Päätin tarkastella bänditoimintaa vaihteeksi toisenlaisesta näkökulmasta.

Voivathan musiikkihommat olla ihan mukaviakin, tuon kirjoituksen myötä toin vain toisenlaisen näkökulman esille. Ilmeisesti en olisi saanut kirjoittaa niin. Tulee mieleen uskovaiset, joiden mielestä Jeesusta ja Jumalaa ei sovi häpäistä. Joillekin bändihommat sopivat varmasti, minulle ei. Turhaa haaskata aikaa sellaiseen, joka aiheuttaa angstia, vitutusta, ahdistusta ja masennusta. Minulla oli helvetin hauskaa noita kirjoituksia rustaillessani.

Yllättikö edellämainitun bänditouhu-tekstin saama vastaanotto? Mistä jutun saamat reaktiot kertoivat?

En minä tiedä, mistä reaktiot kertovat. Pitäisi kysyä niiltä, jotka reagoivat. Mikä vituttaa? Rehellisyys? Vilpittömyys? Todellisuus? Yö-yhtyeen Olli Lindholm on yhtyeensä verkkosivujen vieraskirjassa todennut hänen äitinsä joskus opettaneen Pikku-Ollille, että “totuudenpuhujalle ei löydy yösijaa”. Itse taas en arvosta teeskentelyä ja valehtelua. Minun äitini taasen opetti minulle, että “rehellisyys maan perii”.

Jos kuitenkin päätyisit bändiin, niin millaisesta musiikista olisi kyse?

Eräänä heikkona hetkenä suunnittelin bändiä, jossa yhdistyisi muun muassa Laibach, Doors, Primal Scream, Joy Division ja LCD Soundsystem – joitakin nimiä pudottaakseni – kunnes päätin hylätä ajatuksen. Tiedän liian hyvin, mitä siitä seuraisi. Mutta jos joku on niin mielenvikainen, että haluaa buukata jonkun bändini joskus jonnekin keikalle, olen luonnollisesti käytettävissä. Tuolloin järjestäjä saa vain varautua pulittamaan kuusinumeroisen summan euroina keikkapalkkiona. Sillä rahalla voisi kirjoittaa muutaman kirjan. Mielummin istun kotona kaivamassa napaa tai rapsuttamassa koiraani kuin kärsimässä keikkareissulla ilman kunnollista korvausta. Se maailma on jo nähty.

Missä bändissä jossa olet vaikuttanut on meininki ollut vähiten perseestä?

Kaikissa bändeissä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Yleensä hyviä hetkiä on ollut enemmän sellaisissa, mitä vähemmän aikaa ne ovat olleet kasassa. Siksi ymmärrän Teemu Bergmania, Ismo Alankoa, Dave Lindholmia ja Kari Peitsamoa, jotka hajoittavat bändinsä tasaisin väliajoin.

– – –

Musiikkiteollisuus

Olet kirjoittanut varsin kriittisesti suomalaisesta musiikkiteollisuudesta. Mikä suomalaisessa musiikkiteollisuudessa nykyään mättää ja miksi? Ketkä tilanteeseen ovat pääsyylliset? Mikä tilanteeseen olisi ratkaisuksi?

Luultavasti musiikkiteollisuus on aina toiminut samalla tavalla. Sen ymmärtäminen – valaistuminen – muutti kuitenkin suhtautumistani vallitsevaan todellisuuteen. Tajuntani laajeni ja ymmärsin, miksi musiikkiteollisuuden tekopyhän ja kaksinaamaisen luonteen. Musiikkibisneksessä on hirveästi kirjoittamattomia lakeja ja sääntöjä, joita ei sovi rikkoa, mikäli haluaa pysyä “inessä skenessä”. Taas rock ja punk ovat aina kehottaneet rajojen rikkomiseen. Härmägeddön oli seurausta turhautumisesta musiikkibisnekseen ja kirjoittamisen ilon löytymisestä uudelleen.

Jos nyt ajatellaan lyhyesti, mikä Nalle Östermanin mielestä mättää suomalaisessa musiikkiteollisuudessa, niin esimerkiksi seuraavat: 1) formaattiradioiden tiettyjen laulujen voimasoitto, 2) samalla (hitti)kaavalla sävelletyt tyhjänpäiväiset laulut, 3) massojen manipulaatio (tv-ohjelmat, joissa vain majoreiden (Sony, Warner, EMI, Universal) esiintyjiä), 4) johtavien festivaalien yksipuolinen ohjelmisto, 5) rohkeuden puute suomalaisessa musiikkilehdistössä, 6) musiikin riskittömyys, 7) tuotteistaminen, 8) ylenpalttinen hypetys tyhjästä, 9) levy-yhtiöiden rohkeuden puute, 10) kaavoihin kangistuminen.

Hymyssä minulla oli vajaan kahden vuoden ajan oma musapalsta – Pop Korni – jonne haastattelin vajaat 100 kotimaista artistia. Se lakkautettiin vuodenvaihteessa 2011-2012, koska lukijatutkimusten mukaan lehden lukijoita eivät musiikkijutut kiinnostaneet. Ihmekös tuo, kun lukijoille joutui liian paljon tarjoamaan kakkosvaihtoehtoja. Tuon palstan puitteissa olin kuitenkin joutunut taistelemaan isojen levy-yhtiöiden (Sony, Warner, EMI, Universal) kanssa hyvistä artisteista palstalle. Konsensus tuntui olevan, etteivät heidän artistinsa ole käytettävissä. Sitä ei kuitenkaan koskaan sanottu yleensä suoraan, vaan vedottiin artistin kiireisiin.

Sinänsä nurinkurista, että nämä samat toimijat usein valittavat levymyynnin hiipumista sekä kohujournalismia. No, väännän rautalangasta: jos ei saada hyvää ja kivaa juttua, jää ainoaksi vaihtoehdoksi paskajuttu. Ja jos levymyynnit hiipuvat Suomessa, voi vain katsoa peiliin, jos on esimerkiksi varaa ylenkatsoa n. 350 000 maksukykyisen lukijan kiinnostusta suomalaisiin artisteihin.

Paras ratkaisu on keskittyä omaan henkiseen hyvinvointiin.

Millainen kotimaisen musiikkiteollisuuden tilanne on verrattuna muihin pohjoismaihin, tai maailmalle yleensä? Tilanne lienee pääpiirteissään aika lailla sama kaikkialla nykyään?

Ainakin ulkomailla, kuten Ruotsissa ja Englannissa, tehdään parempia musiikkilehtiä. Musiikkiteollisuuden tilaan ulkomailla en osaa sen kummemmin ottaa kantaa, mutta samat isot toimijathan jyräävät myös maailmalla. Ja heidän nykyisten strategioiden perusteella tuntuu, että heille sopisi vallan hyvin kriittisen musiikkilehdistön alasajo. Hehän saavat massat puolelleen jo kaupallisilla radio- ja televisiokanavilla. Mihin he tarvitsevat kriittistä lehdistöä? Sehän vain sotkee heidän markkinointiponnistuksensa.

– – –

Turku

Muutit parisen vuotta sitten Helsingistä Turkuun? Mistä muuttopäätös syntyi?

Puolisoni sai opiskelupaikan syksyllä 2011 Turun yliopistolta Kotimaisen kirjallisuuden laitokselta. Koska puolisollani oli muutto edessä, päädyin miettimään, onko Helsingissä mitään, mikä pakottaisi minut jäämään synnyinkaupunkiini. Totesin, että ei. Rakkauden tähden ihminen voi tehdä käsittämättömiäkin tekoja – kuten muuttaa esimerkiksi Turkuun.

Miten ystävät, tutut, puolitutut ja muut reagoivat muuttoosi? Mistä nämä reaktiot mielestäsi kertoivat?

En minä kohdannut mitään suurempia reaktioita, ainakaan kasvotusten. Tiedä sitten, mitä selkäni takana on jupistu. En tiedä, mistä reaktioiden puuttumattomuus kertoo: ehkä siitä, ettei kukaan uskalla sanoa ajatuksiaan minulle päin naamaa.

Olet nyt asunut jo jonkun aikaa Turussa. Onko kaupunki vastannut odotuksiasi? Miten olet viihtynyt? Miltä Turku vaikuttaa Helsinkiin verrattuna?

Onneksi en antanut negatiivisten ennakkoluulojeni vaikuttaa ratkaisuuni vaan uskaltauduin heittäytyä rakkaani matkaan. Ehkä ennakkoluuloni olivat ehtineet syntyä niiden vierailujen myötä, kun olin vieraillut Turussa stadilaisena törppönä, joka odotti Turulta samankaltaisia elämyksiä kuin Helsingiltä. Vaan kun tulin Turkuun ennakkoluulottomana asukkina, löysin henkisen kodin – ainakin näin neljänkymmenen kynnyksellä.

Minulla oli odotuksia, mutta ne olivat negatiivisia. Ne ovat kaikonneet tyystin. Turku on yllättänyt minut iloisesti, ottamalla minut tervetulleena vastaan. Omalta osaltani olen yrittänyt suhtautua vastaanottooni nöyrästi ja kiitollisesti, kunniallisesti käyttäytyen. Kannattaako Turkua ja Helsinkiä verrata? En tiedä. Tässä ajassa Turun älyllisyys ja henkisyys puhuttelee minua enemmän kuin Helsingin rahvaanomaisuus ja pinnallisuus.

Mitä ovat Turun ja Helsingin hyvät ja huonot puolet?

Hyvät puolet Turussa: Luonto, rauha, luovuus, Aurajoen varsi, pääkirjasto, Kauppahalli, Hammer Open Air -festivaali, Turun Klubi, ravintola Dennis, pyöräilytiet, mielenrauha, henkisyys, sivistyneisyys, akateemisuus, aurinko, lämpötilat, koirapuistot, terassien aukiolo pikkutunneille asti, yleinen siisteys, julkinen liikenne, välimatkat, joukkoliikennevälineiden kahden tunnin mittainen vaihto-oikeus, Kylmä Sota -yhtye, Humalistonkadun kebabin kanarullat.

Hyvät puolet Helsingissä: Tapahtumatarjonta, Suomenlinna, Combat Rock Shop, Rock The Beach -festivaali, lähiöiden ostoskeskukset, ravintola Du Dii Kalliossa, Bar Molotow, Tavastia-klubi, Lepakkomies, Pää Kii -yhtye, The Heartburns -yhtye, Kontulan divari.

Huonot puolet Turussa: Kapeat piirit, ihmiset eivät uskaltaudu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle (paitsi ehkä Ruisrockissa), itsevarmuuden puute, rohkeus, ruuvikauppojen puute keskusta-alueella, vanhojen puutalojen mystiset tulipalot/tuhopoltot.

Huonot puolet Helsingissä: Pinnallisuus, selkäänpuukotus, sekakäyttäjät, nilkit ja hörhöt yleisissä liikennevälineissä, joukkoliikennevälineiden yhden tunnin mittainen vaihto-oikeus, yleinen ahdistuneisuus, teeskentely, sievistely, näätäily, terassien aukiolo vain iltakymmeneen asti, yleinen roskaisuus ja siivottomuus, masennus, alakulo, ahdistus, stressi, kiire, välimatkat.

– – –

Pekka Siitoin

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, niin kysytään vielä, mitä ajatuksia sinussa herättää edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin?

Lämpimiä ajatuksia. Pekka Siitoin oli väkevä kansallinen provokaattori, jolla tuntui olevan toimissaan myös pilkettä silmakulmassa. Miehen seikkailut ruotsinlaivalla 1990-luvulla ovat pyörineet näyttöpäätteelläni lukemattomat kerrat. Niiden rinnalla parhaat suomalaiset sketsiohjelmatkin kalpenevat.

Mesikämmen on kirjoittanut mm. aiheesta Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll. Kun nyt ollaan asiantuntijan kanssa juttusilla, niin oliko Pekka mielestäsi rock?

Pekka oli erittäin rohkea ja rock, johtihan Pekan tie jopa vankilaan rajujen rokkareiden Elvis Presleyn, Johnny Cashin, Irwin Goodmanin, Sex Pistolsin, GG Allinin, Matti Nykäsen, Mötley Crüen Tommy Leen ja O.S.S.Y.-yhtyeen Tero Erosen tavoin. Joukko on värikäs ja tunteita herättävä, aivan kuten Pekkakin.

Sinulla on kokoelmissasi äskettäin CD:nä uudelleenjulkaistu Siitoin-tallenne Nauravat natsit. Millaisen arvion levystä annat?

Ehkä tuollainen 2½-3 tähteä viidestä on sopiva arvosana. Siitäkin syystä, että Pekan rooli äänitteellä on loppujen lopuksi kovin vähäinen. Odotin levyltä enemmän. Tietysti levyn julkaisu on äärimmäinen kulttuuriteko, sen sisältö jättää vain toivomisen varaa. Kenties Pekan seuraava levytys olisi voinut olla viiden tähden täysosuma? Sitä emme taida enää koskaan saada tietää.

– – –

Lopuksi

Mikä on voimaeläimesi?

Tähän minun pitäisi tietysti vastata, että mesikämmen, mutta se saattaisi olla turhan itsestäänselvä vastaus. Sitten ajattelin, että oma koira antaa minulle voimaa aamuisin, kun se iloisena pomppaa sängyn reunalle herättelemään. Siitä tulee aina niin hyvälle tuulelle! Mutta voiko sitäkään pitää voimaeläimenä? En tiedä, siksi tein verkossa testin, jossa tutkittiin leikkimielisesti, minkä eläimen sielu minulla on. Tuon testin seurauksena sain tietää, että sieluni on hyökkäävän sakaalin. Valitsen voimaelämekseni siis sakaalin. Se kuulostaa heviltä ja rankalta.

Millaisia suunnitelmia Nalle Östermanilla on tulevaisuuden suhteen?

Sain juuri opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta, joten ainakin kouluun olen suuntaamassa. Helsingissä moinen olisi tuskin tullut kyseeseen. Minulla ei ole tapana enää suunnitella hirveästi asioita. Kuten sanottu, ne eivät kuitenkaan koskaan toteudu sellaisenaan, joten se suunnittelu tuntuu menevän hukkaan. Minä vain oleilen, löhöilen, ulkoilutan koiraamme ja liidän sinne minne sattuu huvittamaan (ja mihin likviditeetti antaa myöten).

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Oman koiran hymyilevät kasvot. Vaimoni onnellisuus. Hauskat löydöt osto- ja myyntiliikkeessä. Onnistunut kirjoitus. Hyvä ruoka. Mukava illanvietto ystävien seurassa. Hyvä musiikki. Uudet musiikilliset löydöt (esimerkiksi Grave Mistake -levy-yhtiön artistit). Erinomaiset konsolipelit. Viihdyttävät ja ajatuksia herättävät elokuvat. TV-sarja Smash. Peter Dolvingin Facebook-päivitykset. Blod Eld Död -kirja ruotsalaisesta äärimetallista. Kaunis sää. Lämpimät kesäpäivät. Ajatuksia herättävät maalaukset. Tasapaino. Mielenrauha. Rakkaus.

– – –

Mesikämmen kiittää Nalle Östermania haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nalle Österman Facebookissa.
Härmägeddön-kirjan sivut Facebookissa.
Rocktoimittajan päiväkirja.
Rumbablogit.

Read Full Post »

rivologi1Pekka Siitoimesta inspiraatiota ammentavien bändien ja artistien määrä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Näistä kaikista konseptuaalisesti ja myös musiikillisesti äärimmäisin on Rivologi, joka bändin nimeä ja lyriikoita myöten on täyttä Pekkaa. Mesikämmenelle oli kunnia haastatella bändiä.

– – –

Taustaa

Milloin, missä ja millaisissa olosuhteissa idea Rivologista syntyi?

Idea syntyi hämärissä olosuhteissa 2008 Musta Magia ykköstä lukiessa ja primitiivistä mustaa metallia kuunnellessa, muistaakseni ei ihan selvin päin.

Keitä bändissä vaikuttaa? Oletteko kovia sotilaita, juoppoja ja pukkeja?

Bändissä nimenomaan soittaa vain todellisia miehiä, eli sotilaita, juoppoja ja pukkeja.

rivologi2Bändin tähän mennessä tekemät julkaisut? Mihin niistä olette tyytyväisinpiä?

Rivologi: s/t demo 2008, Aamuruskon Pojat ja Tyttäret-split demo (S.A.D.O.S. yhtyeen kanssa) 2009, Sexuaalisuus Ja Saatanan Palvonta-demo 2013. Lisäksi parilla kokoelmalla on biisejä, v/a Lost Tapes of Bestial Burst kasetilla muualla julkaisemattomia. Ekaan demoon ja viimeisimpään Sexuaalisuus… demoon tyytyväisimpiä, ne on just sellaista kuin tarkoitus.

Rivologin konseptiin kuuluu Pekan tekstien käyttö lyriikoissa – mikä toimii hienosti. Oletteko missään vaiheessa kuitenkaan miettineet kirjoittavanne täysin omia tekstejä?

Tuohonhan koko orkesteri pohjautuu, itse ei siis sanoituksia kirjoiteta. Pekan tekstejäkin muokataan korkeintaan hitusen, että sopivat säkeistöiksi. Pekalta löytyy hyvää tekstiä ammennettavaksi, ehkä jatkossa teemme myös enemmän UFO ja/tai NS-henkisiä julkaisuja.

Siitoin on selvästi Rivologin suurin inspiraation lähde. Mitä muita inspiraation lähteitä Rivologilla on, musiikillisesti?

Musiikillisia esikuvia esim. VON, Profanatica, vanha Impaled Nazarene, Ildjarn jne., sellainen ´90-luvun alun rajumpi black metal.

rivologi3Miten itse kuvailisitte Rivologin musiikkia?

Okkulttinen musta metalli, pohjana Pekan musta magia.

– – –

Siitoin

Oletteko Pekka-materiaalien keräilijöitä? Mitä Rivologin Pekka-kokoelmista löytyy? Suurin aarre?

Pekka kamaa tulee haalittua kun sopivalla hinnalla tulee vastaan, mutta ei varsinaisesti metsästettyä tai käytettyä hirveitä summia. Omistuksessa loppupeleissä aika vaatimaton kokoelma: pari lehteä joissa haastattelu, neljä kirjaa, Nauravat Natsit-bootleg ja kopio alkuperäisestä kasetista, kopiot Pekan kasettijulkaisuista, elämänkerta kirja, jotain ehkä unohtui. Suurin aarre hengentieteellisessä mielessä kopio kasetista, jolla Pekka haastattelee poikaansa Petriä tämän ufokokemuksista (kutsuen tätä “Pepiksi”, hämärää…).

Tapasitteko koskaan Pekkaa?

Ei.

Mikä Pekassa oli parasta? Kiinnostaako teitä Pekan ajatuksissa, toiminnassa ja julkaisussa missä määrin muutkin osa-alueet kuin hengentiede ja rivologia?

Kaikki toki kiinnostaa politiikasta ryyppyporukoihin. Pekka oli täydellinen puuhamies monessakin asiassa.

Oletteko juoneet Pekan reseptillä tehtyä kiljua?

Tämä vielä kokematta, onpahan jotain mitä odottaa tulevaisuudelta.

rivologi5Pekan parhaimmat kirjat? Miksi juuri nämä kirjat? Mitä muita ajatuksia teillä on Pekan tuotannosta?

Kallistuisin Musta Magia-kaksikkoon: vanhan kansan taikoja, ikivanhaa salatiedettä ja Pekan purevia kommentteja hyvässä suhteessa. Pekan teksti toimivaa ja kirjojen parissa viihtyy useammankin kierroksen. Monta kirjaa puuttuu vielä omista kokoelmista.

Pekan kulttiasema -ja suosio on ollut viime aikoina kovassa nousussa. Rivologi on tästä eräs mainio esimerkki. Miksi mielestänne Pekan maine ja suosio on ollut viime vuosina ilmiömäisessä nousussa?

Varmaan materiaalin saatavuus internetistä ja miehestä vuosia levinneet legendat ovat tehneet tehtävänsä. Muistissa on ´80- ja ´90-luvut, kun miestä vastustettiin oikeasti kulmat rutussa. Nyt punkkaritkin uskaltaa diggailla avoimesti kun Pekka on kuollut, eikä enää pelottava joukkoja organisoiva natsijohtaja. Oudolta tuntui katsoa näin jälkeenpäin Mediapeli-ohjelman keskustelua, jossa paheksuttiin Sieg Heil Suomi-dokumentin näyttämistä televisiossa moraalittomana.

Mitä mieltä olette siitä, että Naantalin kaupunki ei ostanut Pekan kuoleman jälkeen Krappula-kiinteistöä ja Pekan kuolinpesää ja tehnyt niistä Pekka-museota? Kuinka suuri kulttuurihistoriallinen vahinko tässä tehtiin? Olisiko Pekka-patsas edes jonkinlainen tämän munauksen paikkaus Naantalin kaupungilta?

Kyllä Pekka vähintään patsaan ansaitsisi, tosin vahva underground-henkinen muisto on vähintään yhtä pysyvä!

Kuinka usein Pekan kaltaisia suurmiehiä mielestänne syntyy?

Harvoin, Pekan kaltaista tuskin enää koskaan. Rooli valtakunnanjohtajana ja julkisena Saatanan palvojana kovan luokan touhua, ei nuoremmista sukupolvista löydy vastaavaa munaa.

– – –

Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta

rivologi6Oletteko tyytyväisiä uuteen kasettiinne, Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta?

Ehdottomasti seisotaan sen takana sataprosenttisesti.

Kuinka suuri painos kasetista on?

Olisikohan pari sataa, eivät heti lopu vaikka rajoitettu painos onkin.

Miten kasetin biisit syntyivät?

Rivologin biisit syntyvät aina hyvin spontaanisti, kunhan tunnelma on luotu kohdalleen. Musiikki luodaan ritualistisessa tunnelmassa, jonka jälkimainingeissa etsitään säveleen sopiva Pekan teksti ja taas on yksi mestariteos valmis.

Kuinka monen promillen humalassa Rivologi kuulostaa parhaimmalta?

Mahdollisimman monen. Kovan ryyppyputken jälkeen lievässä hulluudessa.

Mikä on naisen oikea hengentieteellinen asema?

Mies rakentaa ja taistelee, nainen tukee miestään ja luo elämää.

Miksi pelkkä paneskelu sellaisenaan ei ole oikeaa Saatanan palvontaa?

Vaatii asian pyhittämistä Saatanalle ja tiettyjä rituaaleja.

Oletteko ”kovia kullimiehiä”?

Tottakai!

rivologi7Parhaat pornolehdet? Millaista on paras rivoilu?

Joku´70 luvun Ratto-lehden rivoilu parasta. Ei liian siloiteltua, eikä tämän päivän tosi hardcorea, vaan sellaista “emäntä pyllisti navetassa”-tyylin aitoa menoa.

Millainen on jumal-olento Saatana ulkonäöltään?

Saatana voi näyttäytyä eri hahmoissa, mutta aina loistavana.

Kuulutteko Turun Hengentieteen Seuraan?

Ei ainakaan tällä hetkellä. Vaasankadun Hengentieteen Seuraan kuulutaan kyllä.

Millaisen vastaanoton kasetti on saanut? Miten black metal-piireissä Rivologiin suhtaudutaan?

On tuotakin kasettia vähän kehuttu ulkomaita myöten. Palautteen määrä kuitenkin erittäin vähäistä verrattuna ensimmäiseen nauhaan, joka sai aikaan varsinaisen palvontatulvan.

– – –

Tulevaisuus

Mitä voimme odottaa Rivologilta seuraavaksi? Uusia julkaisuja, keikkoja, muuta?

Tulevaisuus näiltä osin auki, eiköhän uutta julkaisua taas jossain saumassa.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Rivologin tekee onnelliseksi rivoilu, hengentiede ja juopottelu!

– – –

Mesikämmen kiittää Rivologia haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Rivologi: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Pekka kohtaa black metallin.

Bestial Burst – Finnish metal label & distro (Rivologin julkaisija).

 

Read Full Post »

Older Posts »