Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Musta Veljeskunta’

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Olemme päässeet Kai M. Aallon haastattelun toiseen osaan. Tällä kertaa pureudumme Aallon kokemuksiin ja näkemyksiin Pekka Siitoimesta. Tämä aihepiiri tulee jatkumaan myös haastattelun kolmannessa osassa, jossa tullaan käsittelemään myös Aallon nykytoimintaa ja näkemyksiä.

Pekka Siitoin

9. Sinut muistetaan hyvin myös Pekka Siitoimen joukoista, mm. dokumentin Sieg heil Suomi kautta. Mitä kautta ja milloin tutustuit Siitoimeen?

Aalto ja Siitoin Naantalissa itsenäisyyspäivänä 1992

Tulin tuntemaan Pekan nuoruudessani lukemieni pornolehtien (Urkki, Ratto jne.) kautta. Oulussa nuorisokodissa ja ammattikoulussa ollessani, vuonna 1983, lähestyin Pekkaa kirjeitse ja myöhemmin puhelimitse. Ehdotin hänelle aluksi luopumista kansallissosialismista ja alkamista yhteistyökumppaniksi perustamani Suomen Sosiaalihumanistisen Ympäristöpuolueen perustamisessa, mutta Pekka ei innostunut ajatuksesta ja hehkutti edelleen natsismia. Ajattelin toimia kauaskantoisen viisaasti ja ajattelin mielessäni, että Pekan puolue avaisi kuitenkin väylän ja ponnahduslaudan sosiaalihumanismin kehittämiselle varteenotettavaksi poliittiseksi voimaksi, joskin joutuisin tekemään paljon kompromisseja Pekan kanssa. Vuosien varrella psykologiset taitoni kehittyivät ja opin tulemaan hyvin toimeen Valtakunnanjohtajan kanssa.

10. Millainen mies Pekka oikein oli kun hänet paremmin tunsi? Vastasiko julkisuuden kuva yksityishenkilöä?

Pekka oli hieno mies ja täynnä kansallissankarille jo luonnostaan lankeavaa säkenöivää glamouria. Vastoin kuin julkisuuden mustamaalaajat tahtoivat kansan keskuuteen levittää disinfoaan, Pekka oli hyvässä fyysisessa ja ennen kaikkea psyykkisessä kunnossa, hän käyttäytyi sekä upseerin että herrasmiehen tavoin, hän taisi valtavan hyvin “small talkin” ja oli erittäin huumorintajuinen. Hän oli herkkä ja hänellä oli voimakkaat tunteet niin kuin muillakin herkillä ihmisillä, joten tässäkään valossa median levittämät väitteet ja mielikuvat minkäänlaisesta tunnevammaisuudesta tai jopa despotismista eivät missään tapauksessa pitäneet paikkaansa. Pekka osasi kuitenkin älykkäästi hillitä tunteensa, eikä hän rautaisten hermojensa ansiosta todellisuudessa repinyt koskaan pelihuosujaan vaikeidenkaan tilanteiden edessä. Hän kyllä osasi olla teatraalinen, sekä esiintyä ja käyttäytyä demonstratiivisesti ja tuoda tunteita voimakkaasti esille, mutta tässä yhteydessä kannattaa aina muistaa Pekan luontaiset näyttelijänlahjat. Julkisuuden luoma kuva juoposta kylähullusta ei siis missään tapauksessa vastannut todellisuutta; tämän vannon kädet Raamatun päällä.

11. Kävit niin Pekan Naantalin tukikohdassa kuin myös hänen sittemmin puretulla Vehmaan huvilallaan. Millaisia paikkoja ne tuolloin olivat, millaista meno niissä oli?

Varsinainen valtakunnankanslia sijaitsi Naantalissa, Krappula-nimiseesä kiinteistössä, jonka Pekka itse omisti. Se oli sellainen idyllinen vanhanaikainen puutalokiinteistö ja tietysti lähellä merenrantaa. Vastapäisellä rannalla olikin sopivasti presidentin kesäpaikka, Kultaranta. Siihen aikaan Valtakunnankanslian läheisyydessä sijaitsi toinenkin Pekan myöhemmän julkisuuden kannalta merkittävä paikka, nimittäin Naantalin Muumimaa sijaitsi Valtakunnankansliaa vastapäätä toisella puolella katua. Pekan taloyhtiössä, samassa pihapiirissä asui myös silloinen KDP:n puoluesihteeri, suomalaisasiamies Olavi Koskela. Taloyhtiössä oli vuokrattava useita eri kokoisia vuokra-asuntoja, joissa asui lähinnä työväenluokan ihmisiä, veteraaneja, eräs laivapoliisikin, Pekan vanhin, nyt jo edesmennyt, tytär Elina – muutamia mainitakseni.

Siitoimen Vehmaan huvilan pihapiiriä

Vehmaan huvila puolestaan sijaitsi Rautilassa, sekin oli vanhanaikainen idyllinen puutalo ja kaunis, monien puutarhakasvien sävyttämä pihakokonaisuus yhdistettynä merenrantaan loi mieleeni lähtemättömiä esteettisiä muistoja. Pihakokonaisuuteen kuului myös yhdistetty sauna-piharakennus ja huvilan rannassa oleva yksimoottorisille vesitasolentokoneille tehty parkkipaikka. Huvilalla oli tilaa ja atmosfääriä soittaa marssimusiikkiakin tarpeeksi kuuluvalla volyymilla, eikä omaakaan äänenkäyttöä tarvinnut aristella.

Silloin kun oli työn aika tehtiin lujasti töitä, tarvittaessa ympäri vuorokauden, mutta kun tuli juhlan aika, ei alkoholin käytössä turhia aristeltu. Itselläni oli luonteestani johtuen aina tapana viedä omat viinakset mukanani Naantaliin tai Vehmaalle mentäessä. Niillä vierailuilla ja niissä yhteyksissä, joissa olin Pekan kanssa tekemisissä poliittisissa asioissamme, en koskaan havainnut alkoholin lisäksi mitään muita päihteitä tai huumeita. En minä, eikä Pekka, eikä myöskään hänen lähipiirinsä käyttänyt tunnelman nostattamiseksi mitään muuta kuin alkoholia, mutta kannattaa muistaa, että satunnaisten vierailijoiden omat käyttämiset ovat tietysti ihan heidän omalla tunnollaan.

12. Maistoitko kuuluisaa Pekan tekemää kiljua? Vai oliko hän lopettanut kiljuntekemisen niihin aikoihin tutustuit häneen?

Kyllä maistoin Pekan kiljua. Se oli tehty hyvällä reseptillä, normaaliin hiivaan, sokeriin, fariinisokeriin sekä hedelmiin. Aine meni kyllä niin kovasti päähän, että epäilin monet kerran Pekan itse terästäneen sitä esimerkiksi pirtulla, mutta tuo asia on kyllä jäänyt täydellisesti toteen näyttämättä. Jo yksi kolmasosa litran motillinen meni päähän.

13. Oliko Pekka oikeasti niin kova naistenmies kuin antoi ymmärtää?

Kyllä minä uskon, että ihminen, niin mies kuin nainenkin pystyy helposti elinaikanaan harrastamaan seksiä yli 800:n henkilön kanssa. Jo helppojen matemaattistenkin analyysien jälkeen huomaamme selvät mahdollisuudet tuollaiseen. Ja Pekkahan oli erittäin puoleensavetävä ja seksuaalinen henkilö. Ja nuoruuden valokuvaajan ammatissaan hän joutui tapaamaan studiossaan jopa useita naisia päivittäin. Miesvalokuvaaja, joka saa ammattitaidollaan naisasiakkaansa kauneuden esiin, on varmasti naisen silmissä jumalallinen.

14. Pekka oli hengenmiehiä, kuten sinäkin. Siinä missä Pekka palvoi Luciferia, sinä olet kristitty. Yrittikö Pekka värvätä sinua mukaan Luciferin palvontaan, olitko mukana niissä kuvioissa? Milloin sinusta tuli kristitty?

Siitoin Sieg Heil Suomi -dokumentissa Naantalin bunkkerilla

Ei Pekka koskaan yrittänyt käännyttää minua satanistiksi, vaan toivotti jopa onnea, menestystä ja siunausta valitsemalleni tielle, enkä osallistunut Pekan mustan magian toimintaan, jota Pekka harrasti ihan konkreettisessakin mielessä enemmänkin 70- ja 80-luvuilla. Otin itse vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani jo vuonna 1997, eräänä heinäkuisena yönä Oulun Helluntaiherätyksen telttakouksessa. Siitä tapahtumasta olen selvittänyt lyhyesti ja kokonaisvaltaisesti mm. täällä.

Soitin Oulusta Pekalle Naantaliin heti uskoontuloni jälkeen; alkureaktioit olivat tietysti teatraalisen voimakkaat, hän vastasi humalassa puhelimeen ja huusi ja raivosi ja totesi mm. “Aalto sinä petit minut. En olisi ikipäivänä uskonut tätä sinusta. Olen Luciferin kirkon arkkipiispa Suomessa ja lisäksi olen ikäni ollut satanisti ja nyt sinä, johon luotin täysin ja joka olet ollut tämän puolueen ja koko toimintani kantavia voimia, teet minulle tällaista! Voin sanoa Aalto senkin suoraan, että olet erittäin lahjakas verbaalisesti ja todella hyvä puhumaan ja äänenkäyttökykysi on aivan erityislaatuinen. Nyt tämä koko homma kuivuu kasaan, siellä Oulussakin, ja kaikki pitää aloittaa alusta. Saatana, minkä teit… jne.” Minä en antanut kuitenkaan periksi ja soittelin Pekalle aina tasaisen tappavaan tahtiin ja epäsäännöllisen säännöllisesti ja niinpä Pekkakin alkoi vuosien saatossa “leppyä”. Olin hänen kanssansa puhelinyhteydessä aina loppuun asti, kunnes tuli aika, jolloin Vehmaan kotinumerosta ei enää vastattu.

15. Niinä aikoina kun tunsit Pekan, harjoittiko hän aktiivisesti hengentieteitä? Oliko hänellä aktiivinen porukka niidenkin asioiden ympärillä vai loppuiko Pekan hengentieteiden harjoitus muiden kanssa Turun Hengentieteen Seuran sulkemiseen?

Kyllä Pekka harrasti hengentieteitä ja okkultismia läpi elämänsä ja kaikki poliittisessakin toiminnassa mukana olevat olivat aina tavalla tai toisella kiinnostuneita okkultismista, vaikkeivat välttämättä itse sitä harjoittaneetkaan. Oma okkultistinen toimintanikin jäi lähinnä ihmisen alitajunnan murtamisen tutkimiseen. Pekan okkultistinen toiminta ei todellakaan loppunut Turun Hengentieteen Seuran lakkauttamiseen v. 1977. Itse en ole koskaan kuulunut virallisena jäsenenä mihinkään okkultistiseen yhdistykseen, eikä jäsenyydellä sinänsä ole merkitystä okkultismin todellisen harjoittamisen ja hengentieteellisen kehittymisen ja henkilön valaistumisen suhteen.

16. Puhuiko Pekka sinulle mitään pyörittämänsä Mustan Veljeskunnan toiminnasta? Tiedätkö millaista meno tuossa seurassa oli, millaisia sen rituaalit olivat? Olitko mukana noissakin kuvioissa, otitko osaa Pekan rituaaleihin?

Mustasta veljeskunnasta en kyllä itse valitettavasti tiedä mitään, enkä ole ollut paikalla todistamassa rituaaleja, joten en katso olevani oikeutettu kertomaan sen toiminnasta ja rituaaleista mitään. Musta veljeskunta on ollut 70- ja 80- lukujen aktiviteetteja, tällöin en vielä itse ollut aktiivisesti mukana KDP:n toiminnassa, vaikka olinkin ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä Pekkaan jo v. 1983.

17. Tarinan mukaan Pekka Siitoin nimesi sinusta hänen seuraajansa valtakunnanjohtajana. Mikä on totuus tämän asian takana? Liittyikö asiaan joitain juhlallisuuksia?

Aalto Vehmaan huvilalla Sieg Heil Suomi -dokumentissa

Kyllä se pitää ehdottomasti paikkansa. Nyt tässä yhteydessä pitää jo muistaa sekin yhdistyksemme sääntöihin nojautuva tosiseikka, siis hengellisistä erimielisyyksistä huolimatta, että olin Pekan kuollessa virallisesti edelleenkin Suomen Kansallisrintaman (SKR) Komentaja ja Kansallis-Demokraattisen Puolueen (KDP) vara-Valtakunnanjohtaja. SKR liitettiin 90-luvun alussa KDP:n alaisuuteen KDP:n jäsenjärjestöksi. Mitään juhlallisuuksia asiaan ei sinänsä liittynyt; minä itse ilmoitin vain Pekan kaatumisen jälkeen, 08.12.2003 ottavani Valtakunnanjohtajan tehtävät hoitaakseni Komentajan vakanssilla, koska halusin kunnioittaa Pekan elämäntyötä koko Suomen kansan puolustamiseksi ja suojelemiseksi, sekä ennen kaikkea Suomen kansallissosialistisen työväenliikkeen esitaistelijana ja suvereenina johtajana niin paljon, että jätin Valtakunnanjohtaja-tittelin yksistään hänen nimeensä liitettäväksi arvonimeksi. Olen lupautunut hoitamaan vt. Valtakunnanjohtajan tehtäviä siihen asti, kunnes varteenotettava ja minua pätevämpi henkilö tehtävän hoitamiseksi on löytynyt ja hän tehnyt uhrivalansa minun edessäni.

Oulussa äitienpäivänä 08.05.2011, Kai Michael Aalto, Komentaja, Kansamme Isä, Kaitselmuksen Valo

[Haastattelun osa 1 löytyy täältä ja osa 3 täältä.]

Read Full Post »

Kirjoitin jonkin aikaa sitten, että olin vieraillut Turun Kaskenkadulla sijainneessa liikkeessä jututtamassa sen henkilökuntaan kuulunutta miestä liiketilojen menneisyydestä ja muista asiaa sivuavista seikoista. Kaikenlaista mielenkiintoista tulikin esiin. Tuolla kertaa en päässyt käymään Turun Hengentieteen Seuran sanctum sanctorumissa, eli liiketiloihin kuuluvassa kellaritilassa, jossa seuran temppeli 70-luvulla sijaitsi. Mahdollisuus tähän sittemmin avautui, ja tänään pääsin astumaan tuohon myyttiseen tilaan.

Liiketilat olivat Pekalle kaikkinensa varsin hyvät. Paikka sijaitsi ja sijaitsee aivan keskustan kupeessa, tilaa oli mainiosti ja talo oli ja on yleisestikin varsin viihtyisä. Takahuoneessa sijaitsi Pekan toimisto, jossa oli tarinan mukaan seinällä hakaristilippu toimistopöydän vieressä. Tuosta tilasta on olemassa valokuva, joka ilmestyi 70-luvulla Pekkaa ja Turun Hengentieteen Seuraa käsitelleessä jutussa. Laitoin pätkän tuota juttua aiemmin postiini Turun Hengentieteen Seura, osa 3.

Tässä vaiheessa, tuon huoneen keskellä seistessä, Mesikämmenen selvänäkökyky ja Akaasisten aikakirjojen lukukyky alkoi aktivoitua. Oltiin selvästi kulttipaikalla. Universumin rakenteet alkoivat natista liitoksissaan, aika ja paikka vääristyä, jotain valtavaa liikahteli kosmoksen syvyyksissä ja kurotteli kohti.

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, oli kuin parhaasta lovecraftilaisesta novellista. Kapeiden ja vanhojen alas vievien portaiden eteen oli laitettu tavaraa, kuin peittämään jotain salattua ja kiellettyä. Kun ne oltiin siirretty, oli edessä hivenen vaivaalloinen tasapainoilu kohti kellaria.  Puiset askelmat joustivat hivenen askelten alla, seinästä oli otettava tukea. Ja sitten… siinä sitä oltiin. Turun Hengentieteen Seuran temppelissä.

Mieleen tuli välittömästi tilasta näkemäni kuvat (kts. myös tämä) ja filminpätkät. Täällä se kaikki tapahtui. Täällä kokoontui Turun Hengentieteen Seura, sen Kristuksen, Luciferin ja Saatanan palvelijat. Täällä rituaalisesti rivoili Musta Veljeskunta. Täällä marssi IKR:n tuimat poliittis-hengentieteelliset joukot ympyrää hakaristilippujen edessä. Täällä Pekka kameroiden edessä toivotti roomalaisen tervehdyksen siivin “hyvää päivää IKR:n sotilaat!” johon mustiin pukeutunut seurakunta vastasi samoin käsi ojossa “hyvää päivää, herra johtaja!” Täällä iti maamme olosuhteissa varsin hämäriä ja oudoista ulottuvuuksista kumpuavia ideoita. Täältä myös heitettiin universumin kudoksiin outoja metafyysisiä siemeniä ja saman henkisiä konkreettisia toimintasuunnitelmia. Täällä tapahtui aivan helvetin hämäriä asioita.

Jostain universumin ulottuvuuksista Mesikämmen kuuli itse Luciferin arkkipiispan hyväntuulista röhönaurua…

Tähdet tähän uinuvien ja kirottujen asioiden kellarin metafyysiseen luotaamiseen olivat selvästi kohdallaan. Siinä on vinha perä, että jos pääsee käymään paikoissa joista on nähnyt kuvia ja lukenut, niin nuo paikat ja niihin liittyvät asiat saavat aivan toisen ulottuvuuden. Niitä ymmärtää paremmin. Ne voivat ikään kuin puhua sinulle. Siltoja voi syntyä yli ajan ja paikan. Niin tälläkin kertaa. Sen enemmästä minun on kiellettyä puhua.

Mutta entä se muinainen valokuva, josta edelliskerralla oli ollut juttua tässä osoitteessa nykyään olevan liikkeen henkilökunnan edustajan kanssa? Sitä ei ollut löytynyt. Toivoa tosin kuulemma on, että se on edelleen jossain tallessa. Oli tuossa kuvassa sitten kieli poskessa heittämäni Thelma Ramström tai ei, niin mieleen tulee, että jos Anton LaVeyn legendaan kuului näyttelijä Jayne Mansfield, niin kuuluupa Pekankin legendaan näyttelijäkaunotar. Pekkahan otti Ramströmistä kuvan, jolla tämä pääsi Miss Cinema Europeen osallistujaksi, voitti sen, ja saikin sitä kautta paljon julkisuutta ja menestystäkin. Siinä missä Mansfield diggaili LaVeyn satanismia, ei Ramström taas tiettävästi diggaillut Pekan saatananpalvontaa, kun hän sellaiseen myöhemmin ryhtyi (siihen aikaan, kun Pekka Ramströmistä tuon kuuluisan kuvan otti, ei Pekka ollut vielä julkaissut mitään mustaan magiaan liittyvää). Eikä Ramström poseerannut Turun Hengentieteen Seuran temppelikuvissa, toisin kuin Mansfield LaVeyn Mustassa talossa. Sitä voi kyllä pitää varmana, että siinä missä LaVey kuolasi Mansfieldin perään, kuolasi herra rivologi varmastikin valokuvaajana herrasmiesulkokuorensa takana Ramströmiä.

Poistuin liikkeestä kokemusta rikkaampana takaisin lumiseen Turun katuvilinään. Turun Hengentieteen Seuran pyhistä pyhin oli nyt täynnä uuden liikkeen varastomateriaalia, mutta paikan henki oli ollut siellä siitä huolimatta läsnä ja puhunut. Mieleeni muistui Mircea Eliaden ajatuksia ajasta ja avaruudesta, liittyivät ne sitten suoraan kokemaani tai ei.

Yölukemiseksi taitaa tänään mennä Charles Dexter Wardin tapaus.

[Turun Hengentieteen Seura, osa 7, löytyy täältä].

Read Full Post »

Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi

Pekka Aurajoen rannalla saksalaisen sotilasaluksen edessä. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Edesmennyt valtakunnajohtajaksi ja Luciferin arkkipiispaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli omalla tavallaan moniulotteinen persoona. Hän ehti elämänsä aikana mm. opiskella Turun kauppakoulussa ja Suomen teatterikoulussa, kotiutumaan varusmiespalveluksestaan reservin kersanttina, olemaan Suomen tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilas (ollen Kassisen mukaan hänen paras oppilaansa), toimimaan Turun kaupunginteatterissa pikkurooleissa näyttelijänä,  pyörittämään menestynyttä valokuvausliike Siitoin-filmi oy:tä, okkulttista Turun Hengentieteen Seuraa (ja sen sisällä toiminutta Mustaa Veljeskuntaa), okkulttis-poliittista Pegasos-seuraa, olemaan SMP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, olemaan ehdolla seurakuntavaaleissa, perustamaan Isänmaallinen Kansanrintama-ryhmän ja Kansallis-Demokraattisen puolueen, kirjoittamaan ja julkaisemaan 14 kirjaa okkultismista ja politiikasta, hoitamaan postimyyntiä, vuokra-asuntobisnestä, matkustelemaan, sekä olemaan naimisissa ja saamaan lapsia. Omien sanojensa mukaan hän oli myös ollut 50 kertaa kihloissa ja maannut 800:n naisen kanssa. Hän myös pariin kertaan lähes ansioitui Naantalin kunnanvaltuutettuna 90-luvulla. Siitoimen toiminta, aikaansaamiset ja vaikutus meni välillä yli lain sallimien rajojen, ja hän mm. sai Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta ja Naantalissa tapahtuneesta kiljunmyynnistä sakkotuomiot, vankeustuomion Suomen kommunistisen puolueen kirjapaino Kursiiviin kohdistuneeseen tuhopolttoon yllyttämisestä, patruunoiden luvattomasta hallussapidosta ja yksityisarmeijan ylläpidosta, ja tämän päälle sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa ryhmää uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Koko palapeliin liittyi oleellisella tavalla lähes alusta loppuun Siitoimen värikäs, provosoiva ja humoristinen (usein tahatonkin sellainen, varsinkin 80-luvulta eteenpäin) esiintyminen julkisuudessa, sekä lukemattomat maalailevat median raportoinnit hänen sanomisistaan ja tekemisistaan.

Ei ole mikään ihme, että näin värikäs hahmo on erilaisista syistä johtuen jaksanut kiinnostaa monia ja että Siitoin on saanut ylleen legendan auran. Siitoimen moniulotteista persoonaa ei ole helppo laittaa yhden nimikkeen alle. Jotkut ajattelevat häntä ennenkaikkea uusnatsina eivätkä ymmärrä, miksi hän hääräsi hengentieteitten kanssa. Nämä henkilöt tuntuvat usein myös ajattelevan, että loppupeleissä Siitoin ei ollut hengentieteitten kanssa tosissaan. Monet pitivät Siitointa yksinkertaisesti harmittomana ja alkoholistina natsipellenä joka kirjoitti törkeydessään ja lentävyydessään tietyllä tavalla jumalattoman huvittavia kirjoja ja oli tämän lisäksi täysipäiväinen stand-up koomikko. Siitä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä, että Siitoin oli monessa asiassa käsittämätön vastavirtaan soutaja, yleisten hyväksyttävien näkemyksien ruokoton pilkkaaja. Mitä Siitoin oikein pohjimmiltaan oli? Nähdäkseni tähän kysymykseen vastaaminen vaatii katsauksen siihen, miten hänen hahmonsa oikein muodostui.

 

60-luvun lopulta 70-luvulle: Vakavammin otettava kausi

Siitoin oli Suomen olosuhteissa perin merkillinen tapaus. Hän oli kovin touhukas eikä jättänyt hengentieteitä tai politiikkaa vain puhumisen ja kirjoittamisen asteelle vaan myös hääräsi  perustamiensa seurojen ja järjestöjen kautta yhtä ja toista yhteiskunnassa. Turun Hengentieteen Seura harjoitti julkaisutoimintaa, kaukoparannuspalveluita, ja kokoontui Siitoin-filmi oy:n alakerrassa olevassa seuran tilassa, “Temppelissä”. Samaa tilaa käytti kokoontumisissaan myös Pegasos-seura ja sittemmin IKR, joka järjesti myös mielenosoituksia ja marssi pitkin Turun katuja mustiin pukeutuneina, kypärät päässä, pamput ja aseet vyöllä, rumpu päristen, megafoniin iskulauseita huutaen ja hakaristilippu liehuen. Vaikka jo 70-luvulla Siitoimen ja hänen ryhmiensä touhuille naurettiin, ottivat monet tahot niiden tekemiset ja sanomiset kuitenkin hyvinkin tosissaan, mistä kertoo mm. hänen ja ryhmiensä touhuista tehdyt kyselyt eduskunnalle, niistä vakavana uhkana tehdyt lehtikirjoitukset ja hänen järjestöjensä sittemmin tapahtunut lakkauttaminen. Oman lajinsa camp-klassikko Musta Magia, osa II, sai jonkun tekemään Turun Hengentieteen Seurasta ilmoituksen viranomaisille ja Siitoimen porukoita epäiltiin rituaalisista kissankeittämisistä. Näyttöä ei lopulta tullut, mutta lehdet repostelivat asialla kuitenkin näyttävästi. Siinä vaiheessa kun SKP:n kirjapaino Kursiiviin kohdistui isku vuonna 1977, jossa se sytytettiin tuleen ja yritettiin räjäyttää, otettiiin Siitoimen porukoiden touhut hyvin vakavasti yhteiskunnallisena uhkana. Iskun oli tehnyt Siitoimen joukoissa ollut Seppo Lehtonen, mutta Siitoin sai iskusta kuitenkin pitkän tuomion siihen yllyttäjänä. Siitoin kutsui tätä tuomiota puhtaasti poliittiseksi.

Kun miettii millainen poliittinen ilmapiiri oli 70-luvulla, menee Siitoimen ja hänen porukoittensa tuolloiset tekemiset oikeaan kontekstiin. Tuohon aikaan elettiin vielä kylmän sodan maailmassa, missä Suomi ja presidentti Kekkonen olivat hyvin mielin kielin Neuvostoliiton suuntaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä avoimesti natsina esiintynyt Siitoin kärjekkäin kommunismin vastaisine mielipiteineen ollut oikein pop. Siitoimen esiintyminen ja julkikuva oli tuolloin myös hivenen skarpimpaa kuin 80-luvulta eteenpäin, mikä myös vaikutti asiaan. 70-luvun maastossa ei myöskään Turun Hengentieteen Seuran julkaisemat kirjat vaikuttaneet monista aivan niin huvittavilta ja käsittämättömiltä kuin nykyään, mikä voi niiden nykylukijasta tuntua kummalliselta. Myöhemmin Siitoin kommentoi tämän ajan toimintaansa Iiro Nordlingin hänestä tekemässä haastattelussa (joka löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 197) näin: “Uskoitko koskaan poliittisiin mahdollisuuksiisi? Vai oliko kyse pelkästä protestista esim. 1960-1970 radikaalien vastapainoksi?” Pekka vastasi tähän: “Sekä että. Se oli aluksi protestia, sitten yritettiin kerätä 5000 nimeä. Se epäonnistui sen Kursiivin tuhopolton takia”.

Siitoimen hahmon muotoutumisen kannalta on tärkeää huomata, että hän kiinnostui hengentieteistä kauan ennen kuin ryhtyi julkinatsiksi vuonna 1976 (vaikka myöhempinä vuosina väitti, että  hänen kasvatusäitinsä olisi tehnyt hänelle natsiunivormun hänen ollessaan jo 4-vuotias ja että hän olisi ollut natsi jo aivan pienestä pitäen). Siitoimen omien puheiden perusteella hänen kiinnostuksensa kaikkeen yliluonnolliseen sai alkunsa jo lapsuudessa, ja että hänen sukulaisissaan oli ennustustaitoisia henkilöitä. Hengentieteiden kentällä, joka 60-luvun lopulta alkaen oli saanut Suomessakin kasvavaa kiinnostusta osakseen, Siitointa kiinnosti nähtävästi kaikki mahdollinen. Ufot, ennustaminen, spiritismi, henkiparantaminen ja magia, yms. meni sulassa sovussa Blavatskyn, Ervastin ja muiden alan kirjailijoiden tekstien ohessa. Siitoin kirjoitti aiheesta paljon, kirjojensa lisäksi mm. Ufoaika lehteen (joka sittemmin muutti nimensä Ultraksi) ja paikallisiin sanomalehtiin. Siitoimen kiinnostus hengentieteisiin oli epäilemättä aitoa. Tämän kiinnostuksen seurauksena Siitoin myös päätyi maamme tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilaaksi. Kun Siitoimen linja alkoi liukua enemmän mustaan magiaan ja natsismiin, varoitti Kassinen ihmisiä Turun Hengentieteen Seurasta ja otti etäisyyttä Siitoimeen. Myöskään Ufoaika ei enää ottanut Siitoimen tekstejä julkaistavakseen. Pekan harjoittamasta Luciferin palvonnasta suosittelen lukemaan aiemmin kirjoittamani artikkelin Luciferin arkkipiispan nauru.

Siitä, miten Siitoin liukui natsismiin, ei ole täyttä varmuutta, mutta oman arvioni mukaan asiaan on vaikuttanut yksityisyrittäjänä toimineen nuorenmiehen kyrsiintyminen vasemmistolaiseen politiikkaan ja yleiseen Suomessa tuolloin vallalla olleeseen Neuvostoliiton mielistelyyn. Varmasti pohjalla oli ollut jo pitkäaikaista mielenkiintoa  natsismiin,  mutta ratkaisevana katalyyttinä on saattanut toimia Trevor Ravenscroftin vuonna 1972 suomeksi julkaistu natsiokkultismin klassikko Pyhä Keihäs. Teos, joka on faktuaalisesti suurelta osin aivan poskellaan, kertoo siitä, miten Natsi-Saksa oli  alusta loppuun okkultismin ja magian, eritoten mustan sellaisen, kyllästämää. Hengentieteisiin uppoutuneelle ja vasemmistolaiseen politiikkaan ärsyyntyneelle Siitoimelle kirja on saattanut loksauttaa monta palaa yhteen ja antaa selvän, viimekädessä henkiseltä pohjalta nousevan idean siitä, miltä pohjalta yhteiskunnassa vaikuttaa. Jo teoksessaan Musta Magia, osa I (1974), Siitoin tekee selväksi, että magia ja hengentieteet kulkevat käsi kädessä politiikan kanssa, ollen henkisen maailmankatsomuksen yhteenkietoutuneita osa-alueita, ja että siinä kuvassa niin kommunistit kuin juutalaisetkin ovat vihollisia. Sama painotus jatkui läpi koko Siitoimen loppuelämän, niin puheissa kuin teksteissä. Kuten jo edellä mainitsin, on Ravenscroftin kirjan faktat useinmiten pielessä. Teos on kuitenkin varsin mukaansatempaavaa luettavaa ja ilman syvempää aihepiiriin tutustumista se voi vaikuttaa joistain lukijoista jopa uskottavalta. 70-luvulla natsiokkultismia ei oltu juurikaan kunnolla akateemisesti tutkittu, eikä sellaisia objektiivisia esityksiä kuin Goodrick-Clarken The Occult Roots of Nazism tai Flowersin ja Moynihanin The Secret King ollut vielä olemassa. Viimeisinä vuosinaan Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (joka löytyy Koskelan ja Nordlingin teoksesta Suomen Führer) Siitoin mainitsee Ravenscroftin kirjan siihen tyyliin, että tuntee kirjan hyvin. Hän kertoi Nordlingille, että  “se (Ravenscroftin Pyhä Keihäs) on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Uusnatsit eivät sitä kirjaa oikein hyväksy, mutta minä pidän sitä erittäin hyvänä kirjana. Luin sen heti kun se oli käännetty suomeksi”.

Samat perusteemat natsiokkultismista vilahtelivat vahvasti myös Siitoimen vuonna 1993 siviilipalveluslehdelle antamassa haastattelussa. Mitä tulee 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolen okkulttiseen ja henkiseen maastoon, saa siitä hyvän kuvan Gary Lachmannin teoksesta Tajunnan Alkemistit (Like, 2009). Teos avaa mainiosti myös natsiokkultismiin liittyviä koukeroita ja sen suomenkieliseen laitokseen on suomentaja kirjoittanut kirjan aihepiirin Suomea koskevia huomioita – joissa on mukana myös Pekka Siitoin.

Vaikka rivologia ja ördäys ei ollut tällä kaudella vahvasti esillä (ördäys ei oikeastaan ollenkaan), oli rivologia kuitenkin elementtinä selvästi läsnä. Tämä tuli esiin mm. Turun Hengentieteen Seuran rituaalisessa rivoilussa, miestenlehdille annetuissa jutuissa kuvineen, sekä Siitoin-filmi oy:n tiloissa tehdyissä pornofilmeissä ja alastonkuvauksissa.

 

80-luvulta kuolemaan asti: Uusnatsismin ja okkultismin von Münchausen

Pekan istuttua vankilassa ja perustettuaan Kansallis-Demokraattisen Puolueen kiellettyjen puolueidensa raunioille hän piti poliittisesti matalampaa linjaa, ymmärrettävästäkin syystä. Tässävaiheessa SUPO seurasi Siitoimen tekemisiä tarkasti, taustaa kun oli. Toki Pekka esillä oli, mm. Naantalin Unikeonpäivillä hän joka vuosi tuli vastaan täydessä univormussaan vanhankaupungin rantamaastossa ja lehdet kirjoittivat hänestä aika ajoin. Homma alkoi kuitenkin luisua enemmän ja enemmän huumorin ja humalaisen kohkauksen kuin edes jotenkin vakavasti otettavan politiikan tai hengentieteen puolelle. Joskus Pekka oli ryhtymässä rock-tähdeksi, joskus hän esiintyi Sleepy Sleepersin keikalla, joskus hän heilui Naantalin sambakarnevaaleilla etelävaltion lipun kanssa saaden lehdistöltä lempinimen “rockabilly Siitoin”, ja jäipä hän myös kiinni laajamittaisesta kiljunmyynnistä paikalliselle juopporemmille, joka luuhasi hänen “bunkkerillaan”. Kun Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa 1985, alkoi Siitoimen juonti vielä rankemmaksi.

Pekan kurssi vakavasti otettavasta uusnatsista alkoi pahan kerran luisua myös kannattajien silmissä alaspäin. Vakavasti otettavuuden aika Siitoimen toimissa oli auttamattomasti mennyttä. Nuoremman polven uusnatsit alkoivat kasvavassa määrin pitää Siitointa aatteelleen haitaksi olevana humalaisena örveltäjänä ja julkisuudessa milloin minkäkinlaisia tempauksia tekevänä koomikkona. Germaanisen Arjalaisveljeskunnan bodaava ja raitis Väinö Kuisma vinoili Siitoimelle puhelimessa aivan suoraan Sieg Heil Suomi -dokumentin jälkimainingeissa kun Kansallinen Liittoneuvosto oli mennyt läskiksi. 70-luvulla Turun Hengentieteen Seuran puitteissa harrastettu rituaalinen rivoilu oli nyt muuntunut rivoiluksi ihan vain yleisesti ja Pekka antoikin itselleen valtakunnanjohtajan ja Luciferin arkkipiispan tittelin lisäksi vielä rivologin tittelin. Iiro Nordling kysyi Siitoimelta tämän viimeisinä vuosina tehdyssä haastattelussa (Suomen Führer, s. 183), että “Mites nämä pornolehtien jutut sitten sun imagoosi sopi… arjalaiset siitossonnit jne.?” Pekka vastasi tähän: “Nythän pitää ottaa huomioon, että saksalaiset harjoitti rodunjalostusta, nythän sitä kokeillaan Englannissa ja Yhdysvalloissa… kloonausta ja kaikkea. Eihän siinä mitään uutta ollut”. Toinen kysymys jossa mentiin samoilla linjoilla kuului näin: “Mites sitten kun sinulla on aika karski versio natsismista. Kansallissosialismiin liittyi Hitlerjugend ja Hitlerin tyttöjärjestö, jossa tytöistä tehtiin hyviä äitejä. Sinä korostat enemmän kuria ja miehistä puolta”. Pekka tähän: “En mä väittäis näin. Mä sanoisin, etä olen fifty-fifty linjalla. Tietysti luonteeltani mä olen perverssi ja mä kannatan rodunjalostusta, perversioita ja tämmöstä. Se on ihan terveen miehen merkki, kyllähän se on parempi nussia ku runkata. Tällä tavalla. Sanoisin et se on fifty-fifty enemmänkin. Huorat on elämän suola”.

Jos Pekan touhut olivat niin huvittavia jo Sieg Heil Suomi -dokumentin aikoihin, että hänen tuossa dokumentissa laukomia sanojaan toistellaan nyt mehevinä vitseinä, on reiluuden nimissä sanottava että absurdilta meno näytti kyllä kaikilla tuossa dokumentissa mukana olleilla. Yhtä kaikki, aika oli pahasti ajanut Pekasta ohi. Hänestä oli tullut suuren yleisön silmissä ennen kaikkea harmiton kummajainen, humalainen rivouksia ja muita karkeuksia suustaan melko hyväntuulisesti laskeskeleva ylipainoinen keski-ikäinen uusnatsi.

Siitoin ei kuitenkaan vaikuttanut katkeralta. Jollain lailla hän tuntui olevan sinut uuden tilanteen kanssa. Hän oli menneisyyden meriiteillään saanut itselleen tietyn eksentrisen nimen ja maineen ja hän selvästikin piti saamastaan julkisuudesta. Vankilasta vapauduttuaan Siitoin kirjoitti teoksensa Laillinen laittomuus Suomessa (1979),  Rotu-oppi (1983), Demokratia vaiko fasismi (1984) ja Kohti uutta uskoa (1989). Hän oli myös ehdolla Naantalin kunnallisvaaleissa 90-luvulla pariin kertaan ja sai kaupungissa toisella näistä kerroista kuudenneksi eniten ääniä, mutta ei huonon vertailuluvun vuoksi päässyt valtuustoon. Myös toisella näistä kerroista hän oli ääniharava, silläkin kertaa todennäköisesti protestihengessä. Tämän lisäksi hän ylläpiti vanhoja kansainvälisiä alan kontaktejaan ja loi uusia kontakteja. Nämä ovat varmaan Siitoimen vankilasta vapautumisen jälkeiset suurimmat saavutukset toimintansa kentällä. Em. “kirjat” tosin olivat itse amatöörityönä tehtyjä vihkosia, joita sai vain Pekan postimyynnistä, mutta ne kuitenkin olivat merkkejä siitä, että niin politiikka kuin hengentiedekin sai miehen edelleen kirjoittamaan. Pekan uskottavuus molempien edellä mainittujen aihepiirien kentällä jäi kuitenkin pahasti Pekan persoonan ympärillä pyörivän shown jalkoihin.

Siitoimen 80-luvulta hänen kuolemaansa asti kestänyttä kautta voisi kutsua hänen von Münchausen-kaudeksi. Aivan kuten legendaarinen Paroni von Münchausen, niin myös Pekka sepitti mielellään liioiteltuja juttuja vähintään naisseikkailuistaan ja von Münchausenin tapaan (ainakin Terry Gilliamin elokuvaversion) Pekka oli persoona, jonka ympärillä pyöri tämän tästä jonkinlainen uskomattoman oloinen show. Painopiste oli kallistunut edes jotenkin vakavasti otettavasti hengentieteellisestä ja poliittisesta toiminnasta hänen persoonansa ympärillä pyörivään humoristiseen esiintymiseen. Tietyllä tapaa Pekka oli palannut nuoruutensa teatterikuvioihin – tällä kertaa hän ei tosin näytellyt Turun kaupunginteatterin lavalla vaan kaikkialla missä liikkui. Paroni von Münchausen ei ördännyt humalassa tai pitänyt jumalanaan Luciferia, mutta hän ei ollutkaan suomalainen okkultismia harrastava uusnatsi vaan saksalainen vapaaherra. Hassua yhteensattumaa Paroni von Münchausenin ja Pekan välillä on sekin, että Pekka väitti isänsä olleen saksalainen Peter von Weltheim. Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 164) Siitoin sukutaustaansa selvittäessään myös ykskantaan totesi, että “Minä olen oikeasti paroni von Weltheim”. Ettei vain Pekka olisi aivan tarkoituksella ottanut vaikutteita von Münchausenilta?

Mainitsin tämän jutun alussa, että jotkut tuntuvat pitäneen Siitointa ennenkaikkea uusnatsina ja että monet näin ajattelevista eivät usko Pekan olleen tosissaan hengentieteen juttujensa kanssa. Aiemmin kertomieni taustojen valossa en pidä viimeksi mainittua asiaa ollenkaan paikkaansa pitävänä. Uusnatsi Pekka varmasti oli, mutta hän oli myös omansalainen hengentieteet vakavasti ottanut uusnatsi. Pekka aloitti hengentieteiden harrastuksen paljon ennen natsismia, ja natsismiin hän arvelujeni mukaan saattoi kääntyä saatuaan käsiinsä natsiokkultismin klassikon, Trevor Ravenscroftin Pyhän Keihään. Jotain Pekan hengentieteiden vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että niin Olavi Koskela (teoksessa Suomen Führer) kuin Siitointa tämän kuolinvuoteella hoitanut nainen, molemmat kertoivat Pekan vielä kuolinvuoteellaankiin huutaneen Luciferia avukseen ahdingossaan.

Pekan hengentieteen vakavasti ottamista epäilijöille voin käänteisesti kertoa omakohtaisen tarinan, joka jo aikoinaan pisti minut ihmettelemään sitä, miten vakavasti hän oikein oli uusnatsismin ja Hitlerin arvostuksensa kanssa. Soitin joskus 80-luvun lopussa Siitoimelle ja kysyin hänen myynnissä olleista kirjoistaan. Jotain kautta puheeksi tuli Hitlerin Taisteluni, josta kysyin small talkina, että onko hänellä sitä myynnissä ja paljonko se sitten maksaa. Tähän Pekka vastasi, että hänellä ei ole sitä kuin oma kappale, “mutta paljon sä olisit siitä valmis maksamaan?” Jotenkin tämä tuntui kummalta, koska Pekka oli kuka oli ja Hitler oli oletettavasti hänen suurimpia esikuviaan ja Taisteluni ehkä hänelle kovin kirja ikinä. Mutta olin väärässä. Myöhemmin jo edellä useaan otteeseen mainitusta Suomen Führer kirjasta löytyi tätäkin asiaa valottava pätkä: “Suhtautumisesi Hitleriin, koska luit Taisteluni? Kolahtiko kuten Lincoln Rockwellille Jenkeissä?” Pekka: “Luin 1970-luvun alussa. Ei se mitenkään kolahtanut kun mä olin ollut natsi jo ennen sitä. Hänen historiansa ei ole oikein mielenkiintoista. Toinen osa on mielenkiintoisempi. Ensimmäinen osa ei oikein ole”. Samasta haastattelussa toisaalla löytyy myös toinen asiaa sivuava kohta: “Ketä fasisti/natsijohtajaa kunnioitat eniten?” Pekka: “Vaikka olenkin natsi, niin Francoa. Hitler vähän munas nää hommat. Se hosu noissa sotahommissa. Jos hän olisi antanut ylipäällikkyyden vaikka Rommelille, niin se olisi hieman hillinnyt tätä rintamalaajennusta”.

Yhteenvetona voisi todeta, että hengentieteet, politiikka ja rivologia olivat aina osa Pekan palettia. 60-luvun lopusta 70-luvulle Pekka oli vielä vakavammin otettava niin politiikassa kuin hengentieteissä ja häntä pidettiin sen ajan sosiaalis-poliittisessa maastossa (kylmän sodan aikaisessa Suomessa joka kumarteli Neuvostoliittoon päin) jopa vakavana poliittisena uhkana. Kursiivin tuhopolton ja vankilatuomion jälkeen Pekan poliittinen ura alkoi luisua vakavammin otetusta vähemmän vakavasti otettuun, kun Pekka alkoi raskaalla kädellä juoda ja vetää oman persoonansa ympärillä pyörivää viinanhuuruisen münchausenmaista showta. Hän seisoi loppuun asti niin hengentieteellisten kuin poliittistenkin näkemystensä takana, vaikka hänen uskottavuutensa niiden suhteen oli mennyt olemattomaksi.

 

Lopuksi: Mitä jos…?

Kun miettii Siitoimen elämää, tulee hänen julkinatsiksi kääntymisensä siinä selväksi taitekohdaksi. Siitoin-filmi oy:tä pyörittäessään Pekka oli vielä mallikansalainen ja hyvin menestynytkin sellainen. Vaikka Pekka ei ollut kirjailijana koskaan lahjakas, oli hän siinäkin silti varsin tuottelias. Tuottelias ja toiminnan mies hän ennen kaikkea olikin. Pekan teatteritaustat ja valokuvausliikkeen menestyksekäs pyörittäminen puhuivat omalta osaltaan siitä, että tietyillä aloilla hän oli varsin monipuolisesti lahjakaskin. Jos Pekka ei olisi ryhtynyt natsiksi vaan pysynyt valokuvausliikkeen pitäjänä sekä hengentieteissä soveliaammaksi katsotuilla laduilla, hänen elämänsä olisi varmastikin muotoutunut varsin erilaiseksi kuin miksi se sitten muotoutui. Millaisena me tuntisimme Pekka Siitoimen tänään, jos hän ei olisi ryhtynyt natsiksi?

 

Read Full Post »

18.10.1975 julkaistusta artikkelista.

Mesikämmenellä oli ilo hiljattain tavata Isän valtakunta-dokumentin ohjaaja Miki Brunou ja puhua hänen kanssaan em. YLE:n näyttämän dokumentin tiimoilta. Samalla tuli nähtyä julkaisematonta Pekan kaitafilmimateriaalia ja kuultua ensimmäisen kerran legendaarista harvinaisuutta, Nauravat natsit-äänitettä. Sellainen äänite on siis oikeasti olemassa, kyseessä ei ole vain urbaanilegenda. Täytyy toivoa, että tuo hengentuote päätyy vielä joskus uudelleenjulkaistuksi, sen verran hervottoman viihdyttävää materiaalia se on. Samalla tapaamiskerralla Mesikämmen pääsi pläräämään myös Pekan itsestään pitämää todella massiivista leikekirjaa joka kattaa vuodet ’71-’85. Tulen julkaisemaan joitain leikekirjan artikkeleista ottamiani kuvia tässä blogissa, aloittaen Turun Hengentieteen Seuraa koskevista artikkeleista (kiitokset leikekirjan omistajalle hänen myötämieliseen suhtautumiseen tähän).

Turun Hengentieteen Seura toimi Pekan pyörittämän Siitoin-filmi oy:n tiloissa. Siitoin-filmi oy aloitti toimintansa 60-luvun puolivälissä Sirkkalankadulla Turussa, josta se sitten siirtyi Kaskenkadulle. Hengentieteen Seuran kokoukset olivat valokuvausliikkeen alla olleessa kellaritilassa. Aluksi Hengentieteen Seuran toiminnassa ei mukana ollut poliittisia elementtejä, ne tulivat mukaan kuvioihin myöhemmin 70-luvun puolella. Valokuvausliikkeen alakerrassa olevista Turun Hengentieteen Seuran ja Pekan myöskin perustaman Mustan Veljeskunnan menoista on olemassa varsin vähän tietoa (olisikin mitä mielenkiintoisinta kuulla noihin menoihin osallistuneilta heidän kokemuksistaan). Kaikki olemassaoleva tieto näistä menoista on ilmeisesti muutamassa jutussa, jotka Pekka antoi 70-luvulla parille miestenlehdelle sekä ainakin yhdelle sanomalehdelle. Tämä sanomalehtijuttu on tämän postin ohessa.

Lienee muuten ensimmäinen kerta, kun hypnoottis-magneettisesta katseesta on kirjoitettu…

 

[Turun Hengentieteen Seura, osa 2, löytyy täältä].

 

Read Full Post »

Seinätaidetta Aurajoen varrella.

Samperi. Åbo Akademin kirjastosta tulee sähköpostia, jossa kerrotaan, että Hanegraaffin länsimaista esoteriaa koskeva opus pitää palauttaa. Mesikämmen ei millään viitsisi lähteä ulos. Mutta pakko se nyt on. Pari viikkoa sitten hän sai maksaa kirjaston myöhästysmaksuista jo tarpeeksi pitkän pennin. Se harmitti. Siispä pyörän selkään ja Auranjoen vieritse kohti kirjastoa.

No niin. Kirjat on palautettu ruotsiksi asioiden. Koskahan tätä ennen Mesikämmen asioikaan ruotsiksi? Taisi olla viimeisimmällä ruotsinreissulla.  Suomessa hän ei ole käyttänyt ruotsinkieltä muualla kuin Åbo Akademissa asioidessaan. Mesikämmen pitää kielistä, mutta pakkoruotsi on hänen mielestään perseestä. Varsinkin, kun Suomessa ei saa ruotsinkielen asemasta huolimattakaan myydä  tai ostaa nuuskaa. Kiitos siitäkin, Euroopan Unioni. Nuuska kelpaisi tähänkin väliin Mesikämmenelle varsin hyvin.

Pentagrammi Turun Tuomiokirkon seinässä.

Kirjaston vieressä seisoo auringonlaskussa tumman puhuvana Turun Tuomiokirkko. Se on muuten Suomen ensimmäinen tiilirakennus, kaiken muun historiallisuutensa lisäksi. Tämä muistuttaa Mesikämmentä eräistä pienistä mielenkiintoisista yksityiskohdista kirkon ulkoseinässä, joista melko harvat tietävät, vaikka rakennus seisoo kaiken kansan nähtävillä aivan keskustan kupeessa. Mitä ne yksityiskohdat sitten ovat? Ne ovat symboleja.

Kirkon ulkoseinän tiilistä löytyy symboleita, taikamerkkejä. Melko helposti löydettävissä ovat reilun parin metrin korkeudella oleva pentagrammi, sekä sitä alempana välittömässä lähimaastossa olevat avain-symbolit. Joku Turun yliopiston uskontotieteen opiskelija oli perehtynyt näihin karkeasti tehtyihin symboleihin joskus enemmänkin. Asiasta oli artikkeli, muttei Mesikämmen muista enää missä. Etsintä internetin syövereistäkään ei tuonut asian suhteen tulosta. Harmi.

Kolme avainsymbolia Turun Tuomiokirkon seinätiilissä.

Tuomiokirkon tiilet eivät ole mitään aivan uusia ja ulkoseinän symbolit on uurrettu tiiliin jo tiilien tekovaiheessa. Koska siinä maailmassa, missä nuo tiilet tehtiin, oli paljon enemmän taikauskoa ja hengenmaailman liikkeet otettiin yleisesti paljon vakavammin kuin nyt, herää mieleen muutamia kysymyksiä. Kuka tai ketkä näitä merkkejä näihin tiiliin oikein uursi ja miksi? Mitä ne symbolisoivat niille, ketkä näitä merkkejä tiiliin uursivat? Oliko kyseessä kirkon hyväksymät pienet karkeat ulkoseinän yksityiskohdat vai oliko kyseessä jonkun muun sooloilu? Ja jos symbolit oli uurrettu tiiliin jo niiden tekovaiheessa, onko näitä pieniä symboleita ympäri kirkkoa myös useiden metrien korkeudella, missä sattuu? Vai ovatko nämä tiilet huolella säästetty näköetäisyydelle laitettavaksi? Viisikanta ei ole mikään täysi kummajainen kirkkotaiteessakaan, Turustakin sitä löytyy ainakin Pyhän Kaarinan kirkon sisältä, pohjoisseinältä. Avain on samoin hyvin yleisesti käytössä ollut symboli.

Pääkallon historiaa.

Hmm. Tähän maastoon liittyy muuten yhtä ja toista muutakin mielenkiintoista. Eräs Mesikämmenen Pekka Siitoin-kokoelman helmistä on Turun Tuomiokirkon lattian alta olevista haudoista aikoinaan ilmeisesti paikan remontin yhteydessä poistettu kallonpuolikas. Arvella vain voi, kenen takavuosien ylenpiluokkaisen pyöräilykypärä on kyseessä. Tuomiokirkon lattian alle kun eivät päässeet haudatuksi ihan ketkä vain. Kallon sisäpuolella on liimattuna muinainen paperilappu, jossa lukee musteella kirjoitettuna “Åbo DomKyrka. 1600-talet. 3.8. 1923”. Siitoimeen tämä kallonpuolikas liittyy siten, että se oli hänen hallussaan hänen elinaikanaan. En ihmettelisi, jos sitä olisi jollain tavalla käytetty Siitoimen perustaman Mustan Veljeskunnan irstaissa menoissa 70-luvulla Kaskenkadulla Siitoin-filmi oy:n takahuoneessa. Mesikämmen sai kallon tassuihinsa Pekan kuolinpesän ostaneen tahon kautta jokunen vuosi sitten.

Orava tuli moikkaamaan Mesikämmentä.

Mutta mikäs se siinä hyppii? Oravahan se siinä. Mesikämmen imitoi oravan ääntä ja saa otuksen huomion. Se viilettää pikavauhtia alas puusta ja juoksee nurmea pitkin kohti. Pysähtyy. Seisoo takajaloillaan ja katsoo suoraan kohti. Kunnes taas mennään puuhun ja lujaa. Mieletön fysiikka. Mesikämmenestä ei olisi samaan. Kurre näyttää melko hyvinsyöneeltä ja silti kiipeily sujuu kuin tuosta vain.

Mesikämmen suuntaa tassunsa kohti Rothoviuksenkadun kulmaa. Se on aivan Tuomiokirkon vieressä. Pienellä bumerangilla käveltynä törmää Turun yliopiston maagiseen, metalliseen, kullanväriseen kehään kadussa. Siinä kerrotaan yliopiston vuosilukutietoja sen sijaan, että kehä olisi täynnä taikamerkkejä ja demonien nimiä (kuten Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, tai Päivi Räsänen). Tällä paikalla varmaan uhrataan synkin menoin aina virasta vaihtuva yliopiston rehtori. Tai jotain sellaista.

Sanamaagikon muistolaatta.

Mesikämmen saapuu Rothoviuksenkadun kulmalle. Sieltä löytyy muistolaatta perin merkittävästä asiasta. Teksti graniitissa kertoo: “Tästä paikasta pyhän Laurentiuksen prebandatalosta on Mikael Agricola Jumalan kutsuma uskonpuhdistajamme lähettänyt ensimmäisen suomalaisen kirjan maailmaan ja luonut pohjolaan henkisen mahdin, jonka suojassa Suomen kansa on tullut tietoiseksi omasta olemuksestaan ja kypsynyt suuriin historiallisiin tekoihin. 1542. 1942.” Olemme siis siirtyneet Tuomiokirkon symbolisista maagisista merkeistä päivän voimaeläimen ja maagisen kehän kautta sanamagian ulottuvuuksiin. Tähän väliin on siis paikallaan pari sanamagiaa koskevaa lainausta.

Yliopiston saatananpalvontakehä.

Ensimmäinen niistä löytyy Suomen kirkkohistoria-teoksesta: “Ensimmäinen Suomea koskeva historiallinen asiakirja on paavi Aleksanteri III:n Uppsalan arkkipiispalle 1171 lähettämä bulla, joka alkaa sanoilla Gravis admodum (ylen raskas). Ylen raskas oli se apostoliselle istuimelle esitetty valitus, jonka mukaan suomalaiset aina vihollisen sotajoukon ahdistaessa lupaavat säilyttää kristinuskon ja pyytävät sen saarnaajia, mutta vaaran väistyttyä kieltävät uskon ja vainoavat pappeja.” Paavi kirjoitti ruotsiin: “Koska he näin pilkkaavat Jumalaa ja halveksivat kristillistä uskoa ja kun he näin ovat kaksinkertaisesti Helvetin lapsia, ei ole soveliasta, että heille tuottaa vastoinkäymisissä turvaa kristityn nimi, jota he myötäkäymisissä pilkkaavat ja kammoksuvat”. Mesikämmen huomioi tähän väliin, ettei Vatikaani ole tähän päivään mennessä perunut tätä historiallista sanamaagista julistustaan.

Sanamagiaa 1500-luvulta: tri Faust manaa Jyrki Kataista

Toinen sanamaaginen julistus löytyy edesmenneen kotimaisen maagikon, Tapio Kotkavuoren, kirjasta Saatanan mustat nahkasiivet (Voimasana, 2004, s. 188-189, 194). Se liittyy Rothoviuksenkadun kulmaan parillakin tavalla aivan suoraan: “…Kuriositeetilla tarkoitan piispa Rothoviuksen sanoja Turun akatemian avajaisjumalanpalvelussaarnasta vuodelta 1640 CE. Hän lausui: “Kun karhu vangitaan, järjestetään pimeässä kestit, juodaan karhun pääkallosta, äännellään ja muristaan kuten karhu ääntelee. Näin sitten saadaan muka enemmän onnea”. Tällä piispa Rothovius viittasi tietysti esikristillisen perinteen karhukulttiin ja karhunpeijaisiin. Rothoviuksen haluama suunta suomalaisten suhteesta karhuun on reilussa kolmessasadassa vuodessa muuttunut varmastikin suuntaan, josta tämä piispa olisi tyytyväinen. Pyhästä ja kunnioitetusta olennosta karhu on muuttunut iltapäivälehtien kuvaamaksi lähinnä vaaralliseksi ja tunkeilevaksi pedoksi, joka ihmisalueilla nähtyä useimmiten ammutaan hengiltä. Parhaimmillaan karhu tuntuu olevan eläintarhaan teljettynä, jolloin se saa yleisessä mentaliteetissa nallekarhumaisen auran ylleen. Jossain löyhässä kehyksessä tämä heijastelee aivan suoraan sitä keskiaikaista kristillistä

…ja sitten takaisin karhunpesälle.

mentaliteettia, jossa villi ja kesyttämätön luonto ja sen olennot ovat tietyssä mielessä jumalattomia ja Saatanasta. On historiallisesti ironista ja maagisesti sopivaa, että tulen suuremman mustan magian Työskentelyllä lähettämään Vasemman käden polun, joka pitää sisällään myös Suuren Karhun Järjestön käyttämän Karhunmaljan, Suomeen ja vanhalle mantereelle yleisestikin, Rothoviuksenkadulta Turusta” (alaviitteistä: “Paikalta, jossa on muistolaatta sen talon seinässä, josta Mikael Agricola lähetti Suomeen ensimmäisen suomenkielisen ABC-kirjan”).

Mesikämmen pitää viimeisestä lainauksesta kovasti. No niin. Näissä merkeissä pyörä kohti kotia.

Read Full Post »

Siitoin-filmi oy:n mainos Turun seudun puhelinluettelon keltaisilla sivuilla 70-luvulla. Leike Mesikämmenen arkistoista.

Olin 22-vuotias kun menin edesmenneen vaimoni kanssa naimisiin. Hän oli silloin minua viisi ja puoli vuotta vanhempi. Hän oli diplomikosmetologina Helsingissä ja sen jälkeen me muutimme Turkuun. Perustin siellä sitten Siitoin-filmi osakeyhtiön valokuvaus- ja elokuvausliikkeen ja laboratorion. Se meni erittäin hyvin. Jaoin kasarmeihin kortteja “passikuvat markalla”. Silloin Turussa oli paljon varuskuntia. Minä suoranaisesti kuvasin kaikkien varuskuntien kuvat ja passikuvat, ylennyskuvat. Jonotus oli hirveää. Sanotaan, että silloin minusta tuli miljonääri. Kiitos varuskuntien.

– Pekka Siitoin (Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirjassa Suomen Führer (s. 45)

Siitoinin liikemiehen kunnianhimo suuntautuu valokuvausalalle. 1960-luvun lopulla muotokuvat olivat tulleet muotiin. Siinä alassa liikkui sievoisia summia. Helsingissä toiminut Kuvasiskot tuli tunnetuksi Kekkosen hovikuvaamona. Tietenkään hän ei maksanut veroja. Jonkinlaisena merkkinä vauraudesta, hän hankki tuliterän Alfa Romeon, jolla roiskuttaa kuraa itä-Helsingin kommunistien päälle. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että aina utelias Siitoin meni alalle. Pekka oli toisaalta ollut kiinnostunut valokuvauksesta ja saanut tehdä joitain kuvauksia jopa armeijassa. Niin saa Siitoin-filmi alkunsa.

– Iiro Nordling kirjassa Suomen Führer (s. 49-50)

Pekka filmityön parissa. Koska kuva on Naantalin asunnon "bunkkerista", on kuva aikaisintaan vuodelta 1973, jolloin Siitoin muutti perheineen Naantaliin.

1960-luvun puolivälissä hän perusti Turkuun valokuvaukseen, filmaukseen ja mainoksiin erikoistuneen yrityksen. Pekka Siitoin oli kunnianhimoinen: hän kehitti ja laajensi yrityksen toimi-aluetta muun ohella myös maahantuontiin. Hän pani peliin persoonansa mainostaessaan yrityksiään. Vuonna 1965 Siitoin avioitui itseään vanhemman naisen kanssa, ja perheeseen syntyi lyhyellä aikavälillä kolme lasta. Siitoin oli mitä mallikelpoisin kansalainen.

– Mari Kalliala teoksessa Suojelupoliisi 50 vuotta (kappaleessa “Radikaali oikeisto, tapaus Pekka Siitoin”, s. 258)

Mun isä kuului nuorempana tähän luterilaiseen kirkkoon. Sit hän rupes vuonna 1971 harrastamaan hengentiedettä, hän oli tällaisen kuuluisan selvänäkijän kuin Aino Kassisen oppilaana. Hän oli Kassisen paras oppilas. Hänellä oli Turussa Kaskenkadulla kaukoparannusryhmä. Siinä oli sellaista niinkuin mustaa magiaa ja tämmöstä, sanotaan lainausmerkeissä paholaisen palvontaa lähinnä. Sit hän harrasti siellä alastonkuvausta ja kaiken näköistä tämmöstä. Hän eros kirkosta koska se on hänen mielestään epäkristillistä.

– Paul Siitoin dokumentissa Isän valtakunta.

Siitoin-filmi oy:n näyteikkuna. Kirjojen lisäksi kuvan ylälaidassa myös Siitoimen painattaman spiritismilaudan ala-osaa.

Rekisteröimättömänä yhdistyksenä toimineen Turun Hengentieteen Seuran Siitoin perusti jo vuonna 1971. Seuralla oli kaukoparannukseen erikoistunut ryhmä, minkä ansiosta se sai lukuisia yhteydenottoja, avunpyyntöjä ja jäseniä. Seuran toiminnan painopiste oli kuitenkin yliluonnollisia ilmiöitä käsittelevän kirjallisuuden myynnissä. Se myös kustansi teoksia suurta yleisöä askarruttaneista hengentieteen kysymyksistä: unista, hengistä, ufoista, paholaisesta, uskonnosta, mustasta magiasta, parapsykologiasta, jne. Seura oli pääasiassa Siitoinin yksityinen yritys. Ei siis ihme, että tuotteliain kirjailija oli Siitoin itse – tosi jo tuolloin kiisteltynä henkilönä. Ilmeisesti osin välttääkseen erilaiset syytteet, hän käytti usein pseudonyymejä.

Kaikki Turun Hengentieteen Seuran henkimaailmaan liittynyt toiminta Siitoinin omia esiintymisiä ja mainoksia lukuun ottamatta oli luonteeltaan yksityistä ja diskreettiä. Tärkein toimintamuoto oli Siitoinin itsensä, yleensä kirjeitse antama henkilökohtainen ohjaus, johon tyypillisesti sisältyi neuvo opiskella alan kirjallisuutta. Ohjaus oli maksutonta, mitä puolestaan Turun Hengentieteen Seuran kautta tilattavissa ollut kirjallisuus ei ollut. Esiintyessään julkisuudessa hengentieteen merkeissä Siitoin kertoi seuran viikottaisista tapaamisista Turussa ja kaukoparannusta harrastavasta ryhmästä. Viikkokokouksien tapahtumista hän ei suostunut kertomaan. Mahdollisesti kyseessä olivat ns. Mustan Veljeskunnan salaiset kokoukset, joita hän kirjasessaan “Paholaisen katekismus” kertoo järjestäneensä 1970-luvun alkupuolella Turussa. Julkisuuden nälän kasvaessa hän vuoden 1976 lopulla suostui esiintyään miestenlehden valokuvassa salaisten menojen rituaalimestarina, joka silinterihatussa viittaan pukeutuneena “viiltää” tikarilla ristin alttarilla makaavan alastoman naisen vatsaan. Varsinaisessa lehtijutussa hän “paljasti” viikkokokousten olevan seksiorgioita. Suurella yleisöllä oli tosin tätä ennen ollut tilaisuus seurata Turun Hengentieteen Seuran toimintaa elokuussa 1976, jolloin joukko jäseniä jäi kiinni “rysän päältä” elävien kissojen keittämisestä Siitoinin Mustassa magiassa esiteltyjen oppien mukaisesti.

– Mari Kalliala teoksessa Suojelupoliisi 50 vuotta (kappaleessa “Radikaali oikeisto, tapaus Pekka Siitoin”, s. 261, 267-268)

Kuva Siitoin-filmi oy:n liikkeestä Turussa Kaskenmäki 1:ssä 70-luvulla, ja kuva samalta paikalta marraskuulta 2010.

[Siitoin-filmi oy, osa 2, löytyy täältä].

Read Full Post »