Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘musiikki’

anshelmintaidetta

1) Nimimerkki A.W.:n äskettäin näkemä uni:

“Jonkun madonreiän tai muun vaikeasti selitettävän poikkeaman kautta pystyin siirtymään rinnakkaisulottuvuuteen, jossa löysin itseni kesäleiriltä entisen Jyväskylän maalaiskunnan Manunsaaren leirikeskuksesta, jonka vetäjä oli itse Pekka Siitoin. Hän itse haravoi ja teimme samalla muiden kanssa puhdetöitä, kunnes kokosin rohkeuteni ja pyysin erästä paikalla ollutta hyvää ystävääni ottamaan minusta ja Mestarista yhteiskuvan. Muistan vaivautuneena selitelleeni kamerani outoutta, koska kuvaus suoritettiin älypuhelimellani, joita ei luonnollisesti tuohon aikaan vielä ollut. Myöhemmin joimme samaisen leirikeskuksen saunan eteisessä yhdessä marjakossua. Pekka esiintyi unessa hyvin isällisenä hahmona ja tunnelma oli kuin suoraan lapsuuden kesästä – maaginen ja lämmin.”

2) Orchestra Jazz – Laivaseminaari feat. Pekka Siitoin.

3) Anshelm von Weltheimin Pekka-taidetta (yllä).

– – –

Aiheeseen liittyen

“Mesikämmeneltä saa kaiken tarvittavan”.

Read Full Post »

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

esoterraTällä kertaa blogissa julkaistaan vieraskynän teksti. Seuraavan katsauksen EsoTerra-julkaisuun on kirjoittanut Jarno Alander. Mesikämmen kiittää Jarnoa tekstistä.

– – –

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

Länsimaisen massakulttuurin kääntöpuolesta kiinnostuneille suomalaislukijoille saattaa olla tuttu Adam Parfreyn kirjasarja Apocalypse Culture. Alkuperäinen Apocalypse Culture ilmestyi vuonna 1988, laajennettu uusintapainos vuonna 1990, ja vuonna 2000 vielä aivan uusi Apocalypse Culture II.

Kysymyksessä on kokoelma artikkeleita, haastatteluja ja reportaaseja mahdollisimman oudoista, kiistanalaisista ja shokeeraavista aiheista: erilaisista kulteista, salaliittoteoreetikoista, natseista, satanisteista ja rajoja tavalla tai toisella rikkovista taiteilijoista. Parfrey kiistää, että kirjojen tarkoitus olisi ollut vain mässäillä raflaavilla aiheilla: hänen mukaansa tarkoitus oli järkyttää lukija länsimaisesta henkisestä horroksesta ajattelemaan asioita uudelta ja kannalta ja kyseenalaistamaan elämäänsä.

Vuodesta 1991 aina vuoteen 2000 asti kerran vuodessa (poislukien vuosi 1998) ilmestynyt EsoTerra: The Journal of Extreme Culturea voisi kuvailla kausijulkaisun muotoon paketoiduksi vastineeksi Apocalypse Culturelle – tosin sillä erotuksella, että Chad Hensleyn toimittaman EsoTerran painotus oli (kuten jo alaotsikko antaa ymmärtää) selkeästi enemmän musiikissa, kirjallisuudessa ja muussa ”äärimmäisessä” kulttuurissa.

Internet-aikakauden koittaessa toden teolla painettujen fanzineiden alakulttuuri lakkasi olemasta noin silmänräpäyksessä. Näin kävi myös EsoTerralle, joka jäi historiaan Hensleyn siirtyessä muihin tehtäviin. Kuitenkin vuonna 2011 mies palasi vanhan projektinsa pariin ja koosti 320-sivuisen kokoelman EsoTerran parhaita paloja. Antologia on paitsi muistomerkki tälle kyseiselle lehdelle, myös tavallaan koko fanzine-kulttuurille – niin hyvässä kuin pahassa.

EsoTerraa työstänyt kirjava ryhmä ei ole kantanut huolta hakukoneoptimoinnista tai heidän juttujensa jaoista ja peukutuksista sosiaalisessa mediassa. Kirjan materiaali on vaihtelevaa, usein tavalla tai toisella kokeellista, paikoin ensiluokkaisen kiehtovaa, toisinaan taas pelkästään noloa. Mahtuupa mukaan myös jonkin verran ilmiselvää täytemateriaalia – Hensleylle hatunnosto siitä, että hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt koosteessaan tavoittaman alkuperäisen lehden hengen, eikä vain tyytynyt noukkimaan rusinoita pullasta.

Eräs todella paha puute antologiassa kuitenkin on (itse asiassa on aika häiritsevää, että näin ilmiselvä asia ei ole tullut Hensleylle mieleen), nimittäin se, ettei juttujen yhteydessä ole minkäänlaista merkintää alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ei päivämäärää eikä lehden numeroa. Esipuheessaan Hensley kertoo kokoelman keskittyvän ”suurimmaksi osaksi” EsoTerran ”myöhemmin numeroihin”, mutta siinä kaikki. Lukijalla käy peräti mielessä, että onko epämääräisyys tahallista ja yritetäänkö sillä salata jotain kiusallista. Ei hyvä.

Oli niiden alkuperäinen julkaisuajankohta mikä tahansa, antologian järjestyksessä ensimmäisten juttujen joukossa on yllä mainitun Adam Parfreyn haastattelu. jossa mies kuvailee työtään “apokalyptiseksi sosiologiaksi”. Parfrey paljastaa myös hauskasti alkuaikoinaan julkaisseensa materiaaliaan Hustler– ja Penthouse-lehdissä, koska muut valtavirtajulkaisut eivät siihen suostuneet koskemaan. Tunnetustihan pornolehdet ennen internetin yleistymistä tapasivat tarjota lukijoilleen myös muunlaista materiaalia, joka ei kunniallisuuden päivänvaloa kestä.

Parfreyn haastattelun oheen on myös ympätty hänen kirjoittamansa essee ”Weird Sex Cults” (josta lisää alempana). Haastattelu ja perään näyte haastateltavan työstä on konsepti, jota noudatetaan pitkin kirjaa, pääosin toimivasti. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi ”kuoleman enkelin papitar” ja kuolema-aiheista taidetta tekevä Leilah Wendell.

Haastattelujen perään lisättyjen työnäytteiden osastossa pajatson kuitenkin tyhjentävät Genesis P-Orridgen haastattelua seuraavat kolme erilaista, noin sivun mittaista sekavaa sepustusta, joista huomattava osa on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Niitä silmäillessä voi suorastaan kuulla, kuinka mies naureskelee partaansa kuvitellen kuinka lukijat yrittävät saada niistä jotain tolkkua.

Northamptonin suuri mies Alan Moore haastatellaan yhdessä kirjailijan ja elokuvantekijän Peter Whiteheadin (jonka juuri haastattelun aikaan ilmestyneeseen romaaniin The Risen Moore oli suunnitellut kannet) kanssa. Ikävä kyllä haastattelu on toteutettu pubissa, seikka joka alkaa haastattelun loppupuolella näkyä turhan selvästi. Haastattelussa käsitellään Mooren From Hell –sarjaa ja sen vaikuttimia. Käytännössä kaikki EsoTerran haastattelemat brittivaikuttajat nimeävät Aleister Crowleyn yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan, ja Crowleyn nimi tulee esiin myös From Hell –sarjasta keskusteltaessa. Kun Moorelta kysytään mielipidettä eri kriminologien julkaisemiin kirjoihin, joissa he väittävät selvittäneensä Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden (mm. Patricia Cornwell, Stephen Knight), Moore esittää vähintäänkin mielenkiintoisen ajatuksen, ettei todellista ratkaisua ole edes olemassa, koska viktoriaaninen maailma ja sen ihmiset ovat myös lakanneet olemasta.

Haastattelussa käydään läpi myös muita Mooren arvostamia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Iain Sinclair ja taitelijamystikko Austin Osman Spare.

Koko antologian lupaavimpaan antiin kuuluu kauhunovellisti Thomas Ligottin haastattelu. Hieman hölmön, superlatiiveja ja muita ylisanoja viljelevän johdannon (tekijänä muuan R. F. Paul) jälkeen Ligotti osoittautuu, ei mitenkään yllättävästi, hyvin älykkääksi, teräväksi ja kuivan humoristiseksi henkilöksi. Tosin rivien välistä paistaa läpi kärsimättömyys usein melko omituisiin kysymyksiin (”kärsitkö mistään allergioista? En tietääkseni, ellei olemassaoloa itseään lasketa.”)

Haastattelu käsittelee Ligottin yhteistyötä David Tibetin kanssa tekemää yhteistyötä Current 93:n albumilla In a Foreign Town, In a Foreign Land. Myöhemminhän yhteistyö jatkui useilla muillakin Current 93-albumeilla.

Haastattelussa käydään läpi myös Ligottin vaikutteet. Kenellekään ei varmaankaan ole yllätys, että esiin nousevat sellaiset nimet kuin Arthur Machen ja tietenkin H. P. Lovecraft. Jälkimmäistä Ligotti kuvailee mieheksi, joka ”osoitti kaikki synkimmät aavistukseni maailmankaikkeudesta oikeiksi”. Kauhugenren ulkopuolelta Ligotti pudottelee sellaisia nimiä kuin Jorge Luis Borges, Vladimir Nabokov, japanilaisrunoilija Hagiwara Sarutako, Thomas Berhardt ja Bruno Schulz.

Haastattelua seuraa Ligottin novelli “The Nightmare Network”, tämän jälkeen taas Ligottin itsensä toteuttama David Tibetin haastattelu — tai oikeastaan sana-assosiaatioleikki, jossa Tibet ilmoittaa mielipiteensä mm. kissoista, Jeesuksesta, Buddhasta, nihilismistä, krautrockista, E. M. Cioranista, Steve Stapletonista, tieteestä, ihmisyydestä ja lopuksi tietenkin Thomas Ligottista ja David Tibetista itsestään.

Koko kokoelman ehdoton huippukohta ja arvokkain kulttuuriteko on japanilaisen äänitaiteilijan Masami Akitan eli Merzbown haastattelu. Akita on tunnetusti ihmisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen (jollakin perverssin epäintuitiivisella tavalla tämä tuntuu aivan odotuksenmukaiselta vastakohdalta miehen kuulijaa painajaismaisella intensiteetillä piekseviin melukollaaseihin), joten hänestä on saatavana harvinaisen vähän haastatteluja muilla kielillä kuin japaniksi. Lisäksi monet olemassa olevat englanninkieliset haastattelut on käännetty japanista, joten niissä englannin kieleksi tunnistettavat sanat seuraavat kyllä toisiaan, mutta parhaimmillaankin niistä muodostuu vain hyvin hataria ymmärrettäviä merkityksiä. EsoTerran haastattelu on kuitenkin pääosin ymmärrettävä, ja vuosien varrella olen törmännyt siitä poimittuihin lainauksiin useissa eri yhteyksissä, esimerkiksi Paul Hegartyn mainiossa historiikissa Noise/Music: A History. Haastattelussa Akita esittää usein lainatun toteamuksensa, että jos musiikki on seksiä, Merzbow on pornoa. Tosin samassa yhteydessä hän kertoo ajattelevansa, että Merzbow’n musiikkia voi pitää kiihottavana vain henkilö, joka näkee autokolarissa yhdynnän vertauskuvan. Japanin amerikkalaistumisen huonoimmiksi seurauksiksi Akita nimeää aidsin leviämisen maahan ja kahvin juomisen yleistymisen.

Haastatteluista kolmas kohokohta on makaabereista veistoksistaan ja tauluistaan tunnettu sveitsiläistaiteilija H. R. Giger. Vaikutteista ja innoittajista puhuessa Lovecraft ja Crowley pomppaavat jälleen kerran esiin kuin vieteriukot. Gigerin haastattelusta löytyy myös ristipölytystä muihin teoksessa esiintyviin taiteilijoihin: Giger mainitsee ryhtyneensä hiljattain lukemaan Thomas Ligottin novelleja. “They are very nice” kuuluu miehen kommentti kokonaisuudessaan.

Muita yhtyeitä ja musiikkiprojekteja joita kokoelmassa esitellään ovat mm. Sunn O))), Isis, Psychic TV, Allerseelen, Strenght Through Joy, maailman kiireisin tyhjäntoimittaja Boyd Rice, aivan aidosti ja pelottavasti häiriintyneen oloinen Atrax Morguen Marco Corbelli, Endura (jälkeen yksi erittäin vahvasti Lovecraft-vaikutteinen projekti), Der Blutschach ja aivan koko teoksen viimeisenä artikkelina saksalaista neofolkia käsittelevä artikkeli, jossa esitellään Sonne Hagal, Forseti ja muutamia muita alan yrittäjiä.

Lopuksi vielä muutamia esimerkkejä teoksen sisältämästä ajan hammasta hieman huonommin kestäneestä materiaalista. Muistaakseni joskus 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa sadomasokismi ja erilaiset sitomisleikit ja kumipuvut olivat vasta murtautumassa valtavirtaan (itsekin täysin vaniljaheterona eksyin näihin aikoihin kalliolaisessa opiskelijakommuunissa järjestettyihin, äärimmäisen surkuhupaisiin alan kekkereihin). Jokainen trendi tarvitsee tietenkin sopivan musiikkiskenen, ja sitä EsoTerrassa edustavat kumisissa uimapuvuissa ja Dana Scully –kampauksissa pomppivat Women of Sodom ja Master/Slave Relationship –niminen akti. Molemmat näistä ovat ainakin minun tietääkseni vaipuneet armollisesti unohduksiin.

Varsin nolo on myös Parfreyn artikkeli, jossa hän muutaman sivun sisällä niputtaa surutta venäläiset skoptsit eli kuohilaat, Afrikassa harrastettavat tyttölasten sukuelinten silpomiset ja länsimaiset nekro- ja koprofiilit. Maailmassa, jossa kaikenlaista jännää ja rankkaa tavaraa löytyy muutamalla hiiren klikkauksella loputtomiin, eivät tämänkaltaiset jutut enää tunnu kovin tarpeellisilta.

Teoksen loppupuolelle on sijoitettu myös Hensleyn toteuttama triptyykki norjalaisen black metal-skenen vaikuttajien haastatteluja. Ääneen pääsevät Emperorin Insahn, Aghastin Nebelhexe ja Mortiis. Haastattelut ovat sinänsä mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta musiikista niissä ei juuri puhuta. Michael Moynihanin kirjoittama johdanto sen sijaan on käytännössä pelkkä mainos miehen (lähinnä kirjan mittaan venytettyä 7 päivää-lehden artikkelia muistuttavalle) Lords of Chaos -paljastus- ja kiihotusteokselle.

– – –

Aiheeseen liittyen

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Boyd Rice speaks!

Psychic TV/PTV 3 22.2. 2014 Tavastia.

Read Full Post »

pekkapytyllaJos edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (20.5.1944-8.12.2003) olisi elossa, hän täyttäisi ensi tiistaina, 20.5., pyöreät 70 vuotta.

Pekan syntymäpäivää juhlitaan tänäkin vuonna, hänen ennenaikaisesta poismenosta huolimatta, ympäri valtakuntaa. Facebook-ryhmään Pekka Siitoimen 70v. syntymäpäiväjuhlat on tähän mennessä ilmoittautunut n. 250 osallistujaa. Koska mestarin syntymäpäivä sijoittuu ensi viikon alkuun, on vasta alkanut viikonloppu monille aikaa, jolloin Pekan syntymäpäivää juhlitaan. Viime vuoden biletyksestä löytyy Mesikämmenen juhlaposti täältä. Kai M. Aallon, Pekan nimeämän seuraajansa, juhlapuhe Pekan viime vuoden syntymäpäivän kunniaksi löytyy täältä.

Perttu Häkkisen puhe-ohjelmassa Ylellä pureudutaan 20.5. Pekan hahmoon. Luvassa on varsin mielenkiintoinen lähetys, josta löytyy aiheesta haastateltavana Sami Kettunen ja allekirjoittanut. Kai M. Aaltoa kuullaan aiheesta ohjelman insertissä. Häkkisen ohjelman infossa kerrotaan mm. näin:

Vaikka valtakunnanjohtajan poismenosta onkin jo yli vuosikymmen, tuntuu kiinnostus hänen eriskummallista persoonaansa kohtaan jatkuvasti kasvavan eri kansanryhmien parissa. Ihmiset käyttävät Siitoin -aiheisia t-paitoja, keräilevät isolla rahalla tälle kuuluneita esineitä, toistelevat sloganeita, ja ammentavat vaikutteita Siitoinin omintakeisesta kosmologiasta musiikkiin ja kuvataiteisiin. Parhaillaankin aiheesta on tiettävästi kaksi kirjaa suunnitteilla. Myös Siitoinin Naantalissa sijaitsevasta haudasta on muotoutunut jonkinasteinen kulttipaikka, jolle ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia vieden muassaan votkapulloja ja kynttilöitä.

Siitoin -fanitus, omituista kyllä, ylittää myös puoluerajoja. Muun muassa vihreiden Pekka Haavistoa presidentinvaaleissa tukenut sarjakuvataiteilija Pertti Jarla tunnetaan kovana Siitoin -tietäjänä ja keräilijänä, joka on piirtänyt valtakunnanjohtajasta useamman stripinkin.

Ei hullumpi saavutus mieheltä, jossa elinaikanaan kiteytyi kaikki yleisen linjan kannalta paha.

Tiistaina 20.5. kello 13.02 Perttu Häkkisen ohjelman aiheena on Pekka Siitoinin perintö suomalaisessa kulttuuri -ja hengenhistoriassa. Vieraina “Loputon Gehennan liekki” -dokumentin ohjannut ja Siitoinin hengentieteellisestä puolesta säveltaiteeseensa ammentava Sami Kettunen sekä Siitoin-historian tunteva Mesikämmen -blogin kirjoittaja. Selvitämme myös, mitä kuuluu Sieg Heil Suomi -dokumentissa näkyvälle Kai M. Aallolle.

Ensi tiistaina, 20.5., kuuluu helvetin hyvin.

Read Full Post »

Tuomas Tähti puhuu!

tuomas

Tuomas Tähti on turkulainen nuorimies, jonka tekemisiä Mesikämmen on seurannut muutaman vuoden ajan mielenkiinnolla. Poliittisesti aktiivisen Tuomaan tähti on selvästi syttynyt loistamaan ja miehen sanat ja teot puhuvat omaa kieltään. Oli aika kysyä Tuomaalta muutama kysymys.

Seuraavasta haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. Tuomaan poliittinen historia, Tuomaan näkemykset Turusta, Turun taudista, hyvästä musiikista, hypnoottis-magneettisesta katseesta, Raamatusta, Gambinasta, politiikasta niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, Tony Halmeesta, Jussi Halla-ahosta, Timo Soinista, Pekka Siitoimesta, nationalismista, Suomen maahanmuuttopolitiikasta, Suomen mediasta, itsenäisyydestä, EU:sta, sekä monista muista aiheista.

Hyvät naiset ja herrat, Tuomas Tähti puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet?

Olen 27-vuotias peruspäivärahalla elävä perussuomalainen. Toimin nykyään Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtajana, Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten sihteerinä, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamiehenä, Turun nuorisolautakunnan jäsenenä ja tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri.

Asut Turussa. Millainen paikka Turku on asua, mitkä ovat kaupungin parhaimmat ja huonoimmat puolet? Onko Turku ”Suomen persereikä”, kuten stereotypinen toteamus menee, vai onko se vain kateellisten tahojen panettelua? Onko ”Turun tauti” mielestäsi vielä voimissaan?

Turulla ei ole matkailijoille juurikaan annettavaa, mutta asuinkaupunkina Turku on viihtyisä. Suomen isoista kaupungeista Turku lienee kompaktein: lähes kaikki on kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä. Kaupungin rakennukset ovat esteettisesti miellyttäviä ja niiden lisäksi Turusta löytyy suuriakin viheralueita. Turku on myös Suomen merkittävin rock-kaupunki.

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. 

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. Rakennuslautakunnan puheenjohtajana toimi kolmella eri vuosikymmenellä Raimo Huhtanen (vas.), joka työskenteli rakennusliike Hartelan pääluottamusmiehenä yli 20 vuotta ja jota on Rakennuslehdessä kutsuttu ”gryndereitten ylimmäksi ystäväksi”. Hän on täysin jäävi olemaan rakennuslautakunnassa. Nyttemmin Huhtanen on sentään tippunut lautakunnan varapuheenjohtajan paikalle, mutta päätöksenteko on Turussa laajemminkin likaista. Alle kaksi vuotta sitten uutisoitiin, että Turussa on salattu laittomasti yli sata kaupunginhallituksen päätöstä (Turun Sanomat 28.8.2012).

Olet suuri musiikkidiggari ja Facebook-profiilissasi on näkynyt tämän tästä kuvia sinusta eri artistien kanssa. Mitkä ovat tällä hetkellä suosikkiartistejasi ja miksi? Kaikkein mieleenjääneimmät keikat mitä olet tähän mennessä nähnyt? Millainen musiikki vetoaa Tuomas Tähteen? Missä piilee hyvän musiikin taika?

Laulut ovat runonlausuntaa musiikilla säestettynä. Poikkeuksen muodostavat instrumentaalikappaleet. Niitä kuuntelen hyvin harvoin, koska pidän sellaisesta musiikista, jossa on tarinankerrontaa. Sanoman ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan laululle on kunniaksi, jos se voidaan perustellusti tulkita usealla erilaisella tavalla. Tällöin tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Toisaalta laulun sanoma saa olla yksiselitteinenkin, jos se miellyttää kuulijaa. Sellaisia lauluja, joiden sanoitukset miellyttävät minua henkilökohtaisesti, tekee mm. W.A.S.P., joka muistetaan lähinnä vuosien 1984–1992 julkaisujen ansiosta, vaikka yhtye on tehnyt erinomaista materiaalia myös 1990-luvun puolivälin jälkeen. Monitulkintaisemmista artisteista pidän mielenkiintoisimpana Laibachia, joka on edelleen ajankohtainen, vaikka ryhmän perustamisesta on jo 34 vuotta.

Sellaisia artisteja, joiden musiikkia kuuntelen jatkuvasti, on vain alle 50, mutta niihin olen sitoutunut sitäkin lujemmin. Lapsena ollessani ensimmäiset rock-artistit, joiden musiikkia kuulin, olivat luultavasti Uriah Heep ja Cat Stevens (nyk. Yusuf Islam). Siihen aikaan en osannut englantia, joten en ymmärtänyt laulujen sisällöstä mitään. Pidän kuitenkin molemmista artisteista yhä tänäkin päivänä ja Uriah Heepin jäsenet tapasinkin viime vuonna.

Olen nähnyt omien muistiinpanojeni mukaan noin 190 keikkaa. Voisin nostaa niistä muutamia jalustalle, mutta keikkakokemukset ovat subjektiivisia, joten parhaimpien keikkojen luettelo olisi lukijan kannalta arvoton. Jos haastattelun lukija haluaa kokea huikeita show-elämyksiä, suosittelen käymään ainakin Emilie Autumnin ja Lady Gagan keikoilla.

Olet pitänyt nimeäsi kantavaa blogia vuodesta 2010. Onko blogin pitäminen ollut antoisaa? Oletko harkinnut muuta kirjoittamista, vaikkapa kirjaa, jossain vaiheessa? Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat blogitekstisi?

Blogissa on vaihtelevaa sisältöä Michael Monroen keikkailusta interaktiivisen tarinankerronnan pedagogisiin mahdollisuuksiin. Aiheet ilmentävät omia kiinnostuksenkohteitani, mistä johtuen blogiin kirjoittaminen on hyvinkin antoisaa. Onnistuneimpia blogikirjoituksiani ovat nähdäkseni ne, joissa käsittelen nationalismia ja suomalaisuutta. Ne toimivat myös johdatuksena uudelle lukijalle. Kirjankin kirjoittamista olen ajatellut, mutta asia ei ole ajankohtainen.

Olet ottanut osaa hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoihin, sijoittuen viime vuonna kisoissa viidenneksi ja saaden erityismaininnan kisojen eteen tekemästäsi propagandatyöstä. Aiotko ottaa osaa kisoihin myös tänä vuonna? Miten olet kuluneen vuoden aikana harjoittanut hypnoottis-magneettisia taitojasi? Miltä erityismainintapalkinnoksesi saamasi Gambina maistui?

Pääsin juuri ja juuri finaalikierrokselle, enkä usko kykeneväni tulevaisuudessa enää siihenkään, koska kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta. Kun viime vuonna näin kisan voittaneen Sini Elorannan kuvan, tajusin heti, että häviän itseäni paremmalle. Viimevuotisen kisan ollessa käynnissä harjoittelin hypnoottis-magneettista katsetta silloisella työpaikallani päivittäin, mutta nyttemmin harjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Palkinnoksi saamani Gambina oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitän! Gambinassa on kiistatta Alkon valikoiman paras hinta-laatusuhde. Tuo vermutin ja ginin hurmaava sekoitus sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Onko hypnoottis-magneettisista taidoistasi ollut hyötyä poliittisessa toiminnassasi? Jos on, niin miten?

Hypnoottis-magneettinen katse on erinomainen ”keskustelukatalyytti”. Hyvässä ja pahassa.

Olet kristitty. Mikä on suosikkikohtasi Raamatusta?

En mielelläni poimi Raamatusta yksittäisiä kohtia irti asiayhteydestään. Koska kuitenkin erikseen kysyit suosikkikohtaani, mainitsen Matteuksen evankeliumista löytyvän rakkauden kaksoiskäskyn, joka kuuluu näin: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

– – –

Politiikka

Koska kiinnostuit politiikasta? Mitkä olivat ensiaskeleesi politiikan ihmeelliseen maailmaan? Miten päädyit puolueeseen jossa nykyään vaikutat, perussuomalaisiin? Miksi juuri perussuomalaiset?

Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana ja tutustuin tuolloin Suomen kaikkien rekisteröityjen puolueiden ohjelmiin. Tulin siihen tulokseen, ettei politiikassa ole tarjolla täydellisiä työkaluja (puolueethan ovat työkaluja), mutta jotkut puolueet ovat suomalaisten edun ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta vähemmän huonoja kuin toiset. Karsimalla huonoja vaihtoehtoja pois puoluelistalta päädyin lopulta kannattamaan Perussuomalaisia. Timo Soini oli ensimmäinen henkilö, jota äänestin täysi-ikäiseksi tultuani. Liityin puolueen jäseneksi kuitenkin vasta 24-vuotiaana eli jytkyn jälkeen, koska halusin ennen jäseneksi liittymistä nähdä, mihin suuntaan puolue kasvaa.

Millaisia asioita ajat politiikassa, mitkä asiat ovat sinulle politiikassa erityisen tärkeitä?

Tärkeimpiä asioita ovat kansallinen itsemääräämisoikeus, suomalaisuus, suomalaisten etu, työllisyys, turvallisuus (viittaan turvallisuudella sekä maanpuolustukseen että omavaraisuuteen) ja kansalaisten tasa-arvoisuus. Pakkoruotsin vastustaminen ja humanitäärisen maahanmuuton vähentäminen puuttuvat listalta, koska kyseiset aihekokonaisuudet sisältyvät jo mainittuihin suomalaisuuteen ja suomalaisten etuun.

Poliittiset esikuvasi, innoittajasi? Miksi juuri he?

Sanat ”esikuva” ja ”innoittaja” tarkoittavat eri asioita, koska esikuva on sellainen henkilö, jonka kaltaiseksi joku haluaa tulla, mutta innoittaja voi toimia vaikkapa valmentajan roolissa. Esikuvia minulla ei ole, mutta innoittajia on ollut. Noin kymmenen vuotta sitten Tony Halme oli hieno mies lukioikäisen Tuomaan mielestä. Arvostan Halmetta edelleen, mutta eri syistä kuin silloin: 10 vuotta sitten seurasin Halmeen poliittista toimintaa suurella mielenkiinnolla, mutta nykyään arvostan enemmän sitä sinnikkyyttä, jota käyttäen Halme rakensi elämänsä ja uransa huomattavan vaatimattomista lähtökohdista. Tämän päivän aktiivisista poliitikoista arvostan mm. Jussi Halla-ahoa ja Olli Immosta. Halla-aho politikoi kiihkottomasti ja perustelee näkemyksiään faktoilla, mitä pidän hyvin ilahduttavana. Immosesta en ollut kuullutkaan ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi, mutta hän on osoittautunut erittäin järkeväksi ja ahkeraksi kansallismieliseksi poliitikoksi, jonka kaltaisia tarvitaan enemmänkin.

Miten käsityksesi politiikasta on muuttunut sitten ensiaskeleittesi politiikkaan – niin kunnallisesti kuin valtakunnallisellakin tasolla? Entä miten poliittiset näkemyksesi ovat mahdollisesti kuluneiden vuosien varsilla muuttuneet?

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta alaikäisenä olin nykyistä ehdottomampi ja radikaalimpi. Se myös näkyi ulospäin: vuosina 2002–2004 kirjoitin Internetiin joitakin hölmöjä kirjoituksia. En kuitenkaan kadu vanhoja tekstejäni, koska osaan nauraa itselleni.

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan.

Mitä mieltä olet Timo Soinista?

Soini tulee jäämään historiaan puoluejohtajana, jonka puheenjohtajuuden aikana puolueen parlamenttipaikkojen määrä kasvoi noin 40-kertaiseksi.

Oletko lukenut Soinin tuoreen kirjan Maisterisjätkä? Ajatuksia kirjasta?

Tarkoittanet Peruspomo-kirjaa. Maisterisjätkä ei ole tuore, vaan se ilmestyi jo 2008. Luin Maisterisjätkän vasta kaksi vuotta sen ilmestymisen jälkeen, mutta Peruspomon aion lukea aivan lähitulevaisuudessa.

Aivan, sekoitin kirjat. Miten maahanmuuttopolitiikkaa hoidetaan mielestäsi Suomessa – nykyisen järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet? Jaatko Jussi Halla-ahon kriittiset näkemykset aiheeseen liittyen?

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma. Nykyisen järjestelmän heikkous on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Suomen valtio sallii tapahtuvan muutakin kuin kantaväestöä hyödyttävää maahanmuuttoa. Hyvin koulutetut, työkykyiset maahanmuuttajat meidän kannattaa toivottaa tervetulleiksi, ja olisi hyvä jos nykyistä suurempi osa Suomessa valmistuvista ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista jäisi Suomeen työskentelemään valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisten, Suomessa valmistuneiden maisterien pitämiseksi Suomessa valtio ei tee tällä hetkellä yhtään mitään, vaikka heihin sijoitetaan rahaa antamalla heille ilmaista koulutusta. Jos mitään ei jatkossakaan tehdä, tulee ulkomaalaisten opiskelu Suomessa muuttaa maksulliseksi.

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma

Kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia ei pitäisi päästää Suomeen asumaan, koska sellaisesta maahanmuutosta ei ole hyötyä kantaväestölle. Hyväksyn Suomeen kohdistuvan maahanmuuton lähinnä silloin, kun se tapahtuu työn, opiskelun tai avioliiton takia, ja vain jos tulija on lainkuuliainen. Toki hyväksyn lisäksi suomalaisten paluumuuton.

Kannatan pakolaisten vastaanottamisen lopettamista, ja oleskelulupia pitäisi myöntää huomattavasti vähemmän ja valikoidummin kuin nykyään. Tämä ei olisi pelkästään Suomen etu: hädänalaisten ihmisten auttaminen rajallisilla resursseilla on kustannustehokkaampaa kriisialueilla kuin Suomessa, missä yleinen hintataso on korkea. Sillä rahamäärällä, mikä Suomessa käytetään pakolaisten asumiseen, perusterveydenhoitoon, kuntoutuspalveluihin, tulkkaamiseen, vanhuspalveluihin, sosiaalityön erityispalveluihin jne., voitaisiin kriisialueilla auttaa huomattavasti suurempia ihmisjoukkoja. Tämä edustaisi myös kestävämpää kehitystä, sillä eihän yleistilanne kriisialueella parane sillä, että suhteellisen pieni määrä ihmisiä tuodaan Suomeen.

Onko maamme valtamedia kohdellut perussuomalaisia mielestäsi reilusti? Jos ei, niin miksi ei?

Valtamedia on kohdellut puoluetta ja sen jäseniä vaihtelevasti. Eräät yksittäiset toimittajat ilmentävät vahvaa antipatiaa perussuomalaisia kohtaan. Ylilyöntejä ovat olleet mm. puolueen rinnastaminen äärioikeistoon, väitteet puolueen hajoamisesta sekä yksittäisiin jäseniin kohdistuneet loukkaukset, kuten Jussi Halla-ahon kutsuminen ”kiusalliseksi rotutohtoriksi” (Yle TV1 7.2.2009). Toisaalta vähän ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valtamedia antoi puolueelle paljon enemmän näkyvyyttä kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän silloinen koko olisi edellyttänyt. Siitä oli puolueelle epäilemättä hyötyä.

Onko perussuomalaiset aidosti oppositiopuolue? Maamme vaihtoehtomediassa perussuomalaisia on kritisoitu mm. siitä, että perussuomalaiset tosiasiassa kannattavat EU-jäsenyyttä ja NATO:n liittymistä, vaikka yleisen mielikuvan mukaan näin ei ole. Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on esittänyt samanlaista kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Miten kommentoit?

En ole aiemmin törmännyt väitteeseen siitä, että Perussuomalaiset kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä. EU-politiikan osalta olen kyllä tutustunut Pesosen esittämään kritiikkiin. Katson aiheelliseksi siteerata Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa vuodelta 2011: ”Perussuomalaiset on EU-kriittinen puolue, sillä me korostamme politiikassamme sitä, miten toimimaton järjestelmä EU käytännössä on. Toisaalta Perussuomalaiset on myös EU-vastainen puolue, sillä meidän mielestämme EU:n toimimattomuus kansanvallan näkökulmasta sisältyy jo ylikansallisen EU-järjestelmän perimmäiseen ideaan. EU ei siis ole kansanvaltainen järjestelmä edes teoriassa, ja Perussuomalaisten mielestä kansanvalta taas on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko. Perussuomalaiset kannattavat itsenäisten kansallisvaltioiden hallitustenvälistä yhteistyötä. Vahvana tavoitteenamme on palauttaa valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille.”

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Onko Suomi vielä aidosti itsenäinen?

Itsenäisyys antaa kansalle mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, oman hyvinvoinnin rakentamiseen ja omista asioista päättämiseen. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole välttämätön eikä riittävä ehto hyvinvoinnille. Saamelaisten asiat ovat ihan hyvin, vaikka heillä ei ole omaa valtiota. Haitilaisten elinoloissa ei ole kehumista, vaikka maa on itsenäinen. Suomen ja suomalaisten tapauksessa uskon, että itsenäisyys olisi meille hyväksi. Käytän sanaa ”olisi”, koska Suomi ei enää vuosiin ole ollut itsenäinen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 47 todetaan yksiselitteisesti Euroopan unionin oikeushenkilöllisyys. Unionille myönnetyn oikeushenkilöllisyyden ansiosta sillä on valtuudet neuvotella ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia sekä liittyä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi ja kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Lainsäädännöstämme suurin osa tulee EU:lta. Valtamediakin myöntää, että isossa ryhmässä olevalla europarlamentin jäsenellä on enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomen hallituksessa toimivalla ministerillä (esim. Turun Sanomat 15.4.2014). Suomea ei johdeta Suomesta käsin.

Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti.

Eihän meillä ole enää edes omaa valuuttaa! Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyystilanteen parantamiseen ja se on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi ja itsenäisyyden edellytys.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät äänestä vaaleissa? Miksi politiikka on tärkeää ja miksi ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita?

Ihmiset jättävät äänestämättä erilaisista syistä. Jehovan todistajilla kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta ja jossain määrin kunnioitan heidän päätöstään. Olen kuitenkin tavannut myös sellaisia itsekeskeisiä yksilöitä, jotka tosissaan ylpeilevät sillä, etteivät seuraa politiikkaa vaan keskittävät kaiken aikansa ja tarmonsa omiin bisneksiinsä. Heidän asennettaan kunnioitan varsin vähän. Demokraattisissa, korruptoitumattomissa valtioissa kansalaisilla on upea mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin äänestämällä ja on lähtökohtaisesti haaskausta jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Äänestämättä jättäminen saattaa kuitenkin olla viisas ratkaisu, jos äänioikeutettu ei ole seurannut politiikkaa vaalien välillä lainkaan.

Jos et kuuluisi perussuomalaisiin, mikä puolue olisi toiseksi lähimpänä sydäntäsi?

Valtakunnallisissa vaaleissa olen äänestänyt muistaakseni kolmea eri puoluetta: Perussuomalaisia, Suomen Kansan Sinivalkoisia ja Kokoomusta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa olen äänestänyt demariopiskelijoita. Vuonna 2010 allekirjoitin Muutos 2011 –puolueen kannattajakortin, mitä olen hetkittäin katunut jälkeenpäin. Jos Perussuomalaiset-puoluetta ei olisi nykyään olemassa, äänestäisin Itsenäisyyspuoluetta, Sinivalkoista Rintamaa tai Muutosta.

Olet nationalisti, eli kansallismielinen. Mitä kansallismielisyys merkitsee sinulle?

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Nämä pari yksinkertaista virkettä ovat mielestäni nationalismin ydin.

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä.

Nationalisti tarkoittaa sanalla ”kansa” etnis-kulttuurista yhteisöä. Kansakunnan identiteetti ja yhteisöllisyys syntyvät väestön yhteisestä syntyperästä ja yhteisestä kielestä, uskonnosta/uskonnoista, arvoista, kulttuuriperinnöstä jne. Väestön monietnisyys ja monikulttuurisuus muodostuvat ongelmiksi, jos ne johtavat yhteisöllisyyden katoamiseen.

Nationalisti tiedostaa, että kansa saattaa olla eri asia kuin kansalaisten muodostama ihmisjoukko.

Nationalismia ei pidä sekoittaa patriotismiin, joka minun nähdäkseni on pelkkää tunteellista kiintymystä kotimaata kohtaan. Valtion tehtävä yhteiskunnallisena oikeushenkilönä on toimia kansalaisten edunvalvontakoneistona ja oikeudenmukaisuuden puolustajana. Valtiolla on vain välinearvoa. Valtioita voidaan muodostaa myös muista kuin kansallisista syistä.

Mihin suuntaan haluaisit Turun kunnallispolitiikan kehittyvän seuraavina vuosina? Miten olet vaikuttanut näihin asioihin ja miten aiot niihin jatkossa vaikuttaa?

Kokoomus ja SDP ovat jo pitkään kyenneet viemään Turun päätöksentekoa kuin litran mittaa. Politiikka on sellainen joukkuelaji, jossa kentälle pitää mahtua enemmänkin kuin kaksi joukkuetta. Muuten päätöksenteosta tulee likaista ja Turussa se totisesti on sitä. Uskon ja toivon, että kansallismieliset voimat ovat merkittävässä roolissa poliittisen toimintakulttuurin muuttamisessa.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa sain 179 ääntä ja pääsin nuorisolautakunnan jäseneksi. Lautakunnassa olen mm. pyrkinyt suuntaamaan entistä vähemmän rahaa poliittisille nuorisojärjestöille ja vastaavasti entistä enemmän rahaa partiotoiminnalle ja muille epäpoliittisille nuorisoharrastuksille. Olen lisäksi tarkastuslautakunnassa Anneli Suomisen varajäsenenä, mutta Suominen on osallistunut kokouksiin moitteettoman ahkerasti, joten en ole tähän mennessä ollut äänioikeutettu yhdessäkään tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Kaupunginvaltuustoon en vuoden 2012 vaaleissa päässyt, mutta onhan olemassa muitakin vaikutuskanavia. Minä ja pari muuta Turun Perussuomalaisten jäsentä laadimme viime vuonna kuntalaisaloitteen Turun hallinnon turhien sivukulujen karsimiseksi. Samaan aikaan kun leikataan vanhusten, lasten ja sairaiden palveluista, ylisuureksi kasvanut Turun hallinto käyttää rahaa lounaisiin, tapahtumalippuihin ja matkailuun. Turun kaupungin verottamia rahoja tulisi käyttää kohteisiin, joista on turkulaisille itselleen mahdollisimman paljon hyötyä.

Kaavoituksessa ja kaikessa muussakin pitkäjänteisessä kunnallisessa päätöksenteossa tulee painottaa laaja-alaisia ideoita eikä ”postimerkkisuunnittelua”. Tulevaisuudessa rakennettavia eri yritysten toimitiloja tulee kaavoittaa nykyisten ja tulevien joukkoliikenneväylien varteen, jotta joukkoliikenne saadaan mahdollisimman houkuttelevaksi vaihtoehdoksi työmatkakäytössä. Rakentavin keino parantaa joukkoliikenteen kannattavuutta on pyrkiä käyttäjämäärien lisäämiseen, ei linjojen karsimiseen.

Miten arvioit Suomen poliittisen nykytilanteen? Mihin suuntaan haluaisit Suomen kehittyvän sisä- ja ulkopoliittisesti?

Suomen nykytilanne on vakaa: valtio kulkee tasaisella nopeudella kohti vaikeuksia.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa. Tämä voidaan tehdä esim. muuttamalla EU jäsenvaltioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi. Vähintään yhtä kiireellistä on euroalueesta eroaminen. Euroraha vahvistaa globalisaatiota, jossa tuotantoa keskitetään ja jossa ympäristöongelmat pahenevat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi. Suomeen tarvitaan hallitus, joka puolustaa suomalaisten etua sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Turvallisuuteen on panostettava. Armeijaan tai siviilipalvelukseen meneminen tulee muuttaa pakolliseksi kaikille terveille nuorille sukupuolesta riippumatta. Historiasta voidaan oppia, ettei muiden apuun kannata hädän hetkellä luottaa liikaa. NATO-jäsenyys ei kannattaisi.

– – –

Pekka Siitoin

Mitä mieltä olet Pekka Siitoimesta?

Nauravat natsit –levy painii aivan omassa sarjassaan. Koen saaneeni rahoille vastinetta.

Jos Pekka olisi elossa, mitä ajattelisit hänen ajattelevan perussuomalaisista?

Siitoin ajattelisi luultavasti, että perussuomalaiset tekevät liian vähän liian myöhään.

Mitä perussuomalaisten piirissä yleisesti ajatellaan Pekasta?

Puoluepoliittisessa toiminnassa ihmiset voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, hyväksytäänkö heidät puolueen jäseniksi vai eikö hyväksytä. Jos henkilöä ei hyväksyttäisi edes rivijäseneksi, on oikeastaan samantekevää, mitä hänestä yksityiskohtaisessa katsannossa ajatellaan.

Legendan mukaan Hommaforum, jonka vuonna 2008 perustivat Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjan aktiivit, sai nimensä Sieg Heil Suomi-dokumentissa olleesta lausahduksesta, että ”homma on kovassa nousussa”. Pitääkö tämä paikkansa?

Tämän kysymyksen äärellä valvon itsekin. En seurannut Halla-ahon vieraskirjassa käytyä keskustelua, mutta samaan aikaan toisaalla kirjoittelin Suomen Sisun keskustelupalstalle sitäkin aktiivisemmin. En tiedä Hommaforumin nimen alkuperää, mutta pidän mahdollisena sitä, että kertomasi anekdootti vastaa totuutta.

Mistä Pekka Siitoimen nykyinen kulttisuosio mielestäsi johtuu?

Siitoimen kulttisuosiossa on kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että joukko poliittisesti passiivisia nuoria äänesti Paavo Väyrystä viimekertaisissa presidentinvaaleissa. Kun nykynuori tarkastelee Siitoimen toimintaa, reaktio on samanlainen kuin Väyrysen esiintyessä: Mies on niin komeasti parodiahorisontin tuolla puolen, ettei ole pelkoa siitä, että hänen tukijansa luultaisiin olevan tosissaan. Toinen tärkeä seikka on ollut Siitoimen persoonaan sisältynyt särmikkyys. Lisäksi tarvitaan vielä vetoapua: Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

– – –

Tulevaisuus

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle, niin politiikassa kuin muuten?

Kykymme hallita tulevaisuutta on heikko. Maailmaan vaikuttavat niin monet muuttujat, etteivät inhimillinen laskentakykymme ja voimamme riitä niiden käsittelyyn. Joudun joka vuosi muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiani – halusin tai en. Suunnitelmista on vain vähäistä hyötyä, mutta suunnitteleminen on henkisesti kehittävää toimintaa.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Läsnä Oleva Johdonmukainen Henki.

– – –

Mesikämmen kiittää Tuomas Tähteä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Tuomas Tähden blogi.

Tuomas Tähti kommentoi H-MK SM 2013:a.

Halla-aho ja Saatanan lonkerot.

Read Full Post »

Beduiini lomailee

Kun Mesikämmen miettii, mistä hän saa maksamalleen Yle-verolle parhaiten vastinetta, ei vastausta tarvitse miettiä pitkään. Vastaus on mies nimeltä Perttu Häkkinen.

Häkkisen tekemiset ovat Ylen kontektissa aivan omaa luokkaansa. Oli siis enemmän kuin paikallaan lähestyä herraa ja esittää pari kysymystä.

Seuraavasta haastattelusta selviää mm. Häkkisen musiikilliset ulottuvuudet, taustat hänen toimittaja-uralleen, hänen näkemyksensä kulttuurin rajamaastoista, Luciferin sopivuudesta esikuvaksi kypsälle aikuiselle, hänen ajatuksensa Pekka Siitoimesta kuin myös siitä, elämmekö Kali Yugan aikakautta.

Hyvät naiset ja herrat, Perttu Häkkinen puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet? Kerro jotain tautastasi.

Olen Perttu Häkkinen, piakkoin varhaiskeski-ikäinen uros. Työskentelen toimittajana, mutta se on vain yksi, joskin merkittävä, osa persoonaani. Synnyin Kokkolassa, mutta parhaat vuoteni olen viettänyt Helsingissä ja Rotterdamissa. Olen Mustanaamio-kerhon kultajäsen, ensimmäisen luokan partiolainen ja Turun Hengetieteen Seuran kunniajäsen, jos yhteiskunnallisilla saavutuksilla nyt pitää leuhottaa.

Toimittajatyösi lisäksi olet myös muusikko, mitä moni ei tiedä. Kerro musiikkitaustastasi ja nykykuvioistasi.

Olen itseoppinut musikantti ja soittanut mm. seuraavissa yhtyeissä: Imatran Voima, Itäväylä, Anaalivaihe, Boyz of Caligula ja Tähtiportti. Oman Randy Barracuda -aliakseni turvin olen julkituonut kaksi pitkäsoittoa, joista viimeisin, eli Random Works of Randy Barracuda Vol. II ilmestyi vuonna 2012 portlandilaisella Losonofono -levymerkillä. Parhaillaan työstän kolmatta, Akephalos -nimistä albumiani, jonka tarkoitus on fenomenologisesti kuvata päättömyyden ilmiötä ja pakottaa kuulija erilaisin muuntuneisiin tajunnantiloihin. Levystä on muodostumassa mielestäni erittäin hyvä, mutta en tiedä, tuleeko sillä olemaan minkäänlaista yleistä relevanssia maailman musiikinystävien keskuudessa.

Myös Imatran Voima on tekemässä pikaisen paluun ensi kesän festivaalilavoille, vaikka äitini onkin toistuvasti varoittanut, että musiikkimme lietsoo pimeitä voimia. Ainakin edellisessä paluukonsertissamme näin kävikin: lavalle juoksi miehiä tangoissa heilaamaan, onanoimaan ja särkemään laitteistoa, ja kaaoksen päätteeksi yksi juhlija kiidätettiin sairasautolla tiputukseen. Todelliset Dionysoksen pidot siis!

Oletko ateisti, agnostikko tai jotain muuta?

Pyrin välttämään itseni määrittelemistä, koska ihminenhän on pohjimmiltaan jotakin aivan muuta, kuin mitä hän itse mieltää. Luultavasti agnostikko on kuitenkin lähimpänä totuutta. Uskonko “jumalaan”, niin kuin hänet kristillisessä diskurssissa määritellään? Tuskin. Uskonko puolestaan “jumalaan”, kuten Spinoza asian määrittelee? Kenties. Olen joka tapauksessa taipuvaisempi uskomaan, että “jotain” on, kuin että “mitään” ei olisi. Lucifer on mielestäni oiva esikuva kypsälle aikuiselle.

– – –

Työ

Kerro työstäsi. Miten päädyit siihen, missä nykyään olet?

Perttu ja Kalevi 2Asuin seitsemisen vuotta sitten Hollannissa, kirjoitin graduani Spinozan substanssiopin ontologiasta ja olin mukana talonvaltaustoiminnassa. En varsinaisesti haaveillut journalistin urasta, vaan pyrin lähinnä välttelemään työnteon raskasta iettä. Kohtalolla oli kuitenkin muita suunnitelmia varalleni. Imatran Voiman toinen pitkäsoitto “The Welfare State of Mind” sai Rumba-lehdessä tylyn arvion, jonka ansiosta täysin tapojeni vastaisesti tuohduin jopa niin syvästi, että lähetin toimitukseen kirjeen. Preivissäni kritisoin monenkirjavasti sitä tosiasiaa, että arvion oli kirjoittanut ihminen, jolla ei mielestäni ollut tarvittavia henkis-esteettisiä edellytyksiä ymmärtää taidettamme. Muutaman päivän perästä sain toimituksesta takaisin sähköpostin, jossa he pyysivät minua lehden kolumnistiksi. Siitä se sitten lähti ja lopulta päädyinkin Helsingin Sanomien kautta YLE Puheeseen keskusteluohjelman vetäjäksi. Toimitan myös Radio Helsingissä jokatorstaista Musiikin lahja-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on antaa kuulijoilleen mahdollisimman kokonaisvaltainen ja tosi kuva säveltaiteen spektristä. Valittaminen saattaa siis toisinaan jopa mullistaa ihmiselämän, vaikka useimmiten siitä onkin lähinnä haittaa.

Olet haastatellut monia mielenkiintoisia henkilöitä. Keitä heistä on jäänyt erityisesti mieleen ja miksi?

Volvo-Markkaselta opin järkevää suhtautumista elämään ja raha-asioihin, Kari Peitsamolta puolestaan sen, että odottaminen on aikuisuutta. Max Perttulan avulla opin ymmärtämään järkähtämättömyyden kauneuden ja R.E.M. -yhtyeen Michael Stipe osoitti minulle, että vastenmielisen äänen takana saattaa todella piillä vastenmielinen mieli. Olen kiitollinen kaikista minulle suoduista kohtaamisista, niitä on yksinkertaisesti liikaa mainittavaksi.

Voitko paljastaa joitain mielenkiintoisia tietoja tai tapahtumia, joita tekemiesi haastattelujen yhteyksissä on tullut ilmi, mutta joita et ole syystä tai toisesta voinut kertoa ohjelmissasi tai teksteissäsi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys, jolla ammattilaiset (kuten selvästi Mesikämmenkin) pumppaavat mehukasta tietoa “uhreistaan”.

Valitettavasti en voi kertoa niistä sen enempää, suurin osa kyseisestä gnosiksesta kun on edelleenkin arkaluontoista.

Mesikämmenen tapaan olet selvästi kiinnostunut kulttuurin rajamailla eri tavoin vaikuttavista tai vaikuttaneista ja operoivista tai operoineista ihmisistä, sekä tähän maastoon liittyvistä ilmiöistä. Mikä kaikessa tällaisessa kiinnostaa? Mikä on kaiken tällaisen merkitys kulttuurille?

Nykyaikana kansalaiset hakevat tietoa enenevässä määrin joukkotiedotusvälineistä. Kyseisen organumin jakama informaatio, jota jotkut nimittävät spektaakkeliksikin, edustaa itse asiassa kivettynyttä maailmankuvaa, josta useimmat haluavat osansa. Toimittajia on moitittu sopuleiksi, koska me juoksemme aina saman asian perässä, mutta moisen massaihmisen kritiikin voi ulottaa suurimpaan osaan kansasta. “Yhteiskunta ajattelee kollektiivisesti kuin ameeba”, totesi eräskin mies aikanaan. Kulttuurin reuna-alueille puolestaan haaksirikkoutuu usein mielenkiintoisia yksilöitä, joiden kanssa on avartavaa jutustella.

Olen monessa yhteydessä joutunut perustelemaan, miksi olen haastatellut vaikkapa amfetamiinikauppiasta, taikka kansallissosialistia. Miksi en? Haastattelenhan minä pastoreita ja marttaliittolaisiakin. Tässä maailmassa on monia linssejä, joiden läpi katsoa, niin postmodernistiselta hapatukselta kuin moinen kuulostaakin.

– – –

Pekka Siitoin

Tapasitko koskaan valtakunnanjohtaja Siitointa?

Valitettavasti en.

Mitä mieltä olet Siitoimesta?

Siitoin on, kuten kahdeksankymppinen isänikin sanoo, yksi Suomen historian ainoita toisinajattelijoita. En jaa läheskään kaikkia hänen näkemyksiään, en allekirjoita mm. hänen rotuopillisia näkemyksiään. Sen voin kuitenkin sanoa, että Pekassa oli omanlaistaan taikaa, jota suurimmalla osalla ihmisistä ei ole. Pekka oli noussut kotkan lailla hyvän ja pahan tuolle puolen. Heh.

Mitkä olivat mielestäsi Pekan vahvuudet ja heikkoudet?

“Mestarin” vahvuushan piili siinä, että hän rakensi oman myyttinsä, johon hän kunnon maagikon tavoin myös vilpittömästi uskoi. Alkemistin lailla hän käsitti olevansa vain ihmisyyden luonnostelma, jota tuli muokata kovan työn kautta.

Surullista on se, että juuri sama myytti lopulta syöksi hänet ennenaikaiseen tuhoonsa.

Joka ajatuksella Siitoinin tuotantoa tutkii, ei voi välttyä huomaamasta, että hänen nostattamansa oudot voimat lopulta nielaisivat hänet.

Pekan tuotanto ei myöskään ole minkäänlainen homogeeninen möhkäle, vaan kuvastaa elävää ja ristiriitaista ajattelua.

Mm. teoksessaan Henget kertovat Pekkahan varoitti Suomen kansaa politiikan vaaroista selvin sanoin: “Ihminen on todella henkisesti terve vain silloin, kun hän pystyy vapaasti toteuttamaan itseään ilman minkäänlaista puoluekontrollia. Mikään ei ole silloin pahasta, muu kuin henkinen tai aineellinen väkivalta, jota ei saa missään muodossa harjoittaa, kuten ei myöskään vapautta saa rajoittaa.” Voiko tuota enää selvemmin ilmaista?

Siitoin oli okkultisti, joka ymmärsi “pahan” ja “hyvän” edustavan saman kokonaisuuden eri puolia. Sääli vain, että hän valon sijasta vajosi pimeyteen.

Hän oli myös suuri humoristi, joka omasi taipumuksen itseironiaan ja jekkuiluun.

Mistä Siitoimen kulttisuosio mielestäsi kertoo?

Itse tutustuin Siitoinin tuotantoon 13-vuotiaana, kun ystäväni lainasi minulle valokopioversionsa teoksesta Musta Magia I. Olin mykistynyt siitä, että kotimaassani asui tällainen jännittävä hahmo. Pekka oli vapaa sielu ja palava liekki, jollaista ihmiset kadehtivat. Ikävöin häntä usein.

Jos voisit tavata Pekan, missä olisi optimaalinen paikka tapaamiseen, mitä veisit hänelle tuliaisiksi, mitä tekisitte?

Tämähän tuli, kuin Kari Salmelaisen suusta! Tapaisimme Naantalissa, josta suuntaisimme välittömästi lentokentän kautta etelänmatkalle. Pekalle veisin viinapullon ja pienen marakatin, joka olisi puettu fetsiin, liiveihin ja haareminvartijan housuihin. Tiedän, että Mestari arvostaisi moista lystikästä pikku lemmikkiä. Teneriffan tähtitaivaan alla voisimme sitten ottaa huikkaa naisista ja hengentieteestä keskustellen.

– – –

Tulevaisuus

JournalistiElämmekö Kali Yugan aikakautta? Millaisena näet tulevaisuuden? Tulevatko ufot hakemaan salatieteitä opettaneet pois suurten katastrofian alta, kuten Siitoin ennusti?

Aiheellinen kysymys. Eurooppaahan on nimitetty auringonlaskun maanosaksi ja spengleriläisen kulttuuripessimismin vaalijat ovat miespolvesta toiseen olleet huolissaan siitä, että kulttuurimme perustukset mätänevät. Itse en ole pessimisti, koska uskon Pekan tapaan ihmisen kehitysmahdollisuuksiin, ja siihen, että maailmanloppu on lähinnä subjektiivinen kokemus. Voisin tulkita Pekan ajatuksen ennemminkin metaforisena: henkeni elää rauta-aikaa ja oikeanlaisella henkisten lihasten harjoittamisella voin pelastaa sen uhkaavalta tuholta.

Ihmisen tehtävähän on valita itsensä ja tulla tosiolevaiseksi.

Tulevaisuuden suunnitelmia?

Toki. Sen voin myös kertoa, että suuria.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe, ystävät, työ, lukeminen, ja teutooninen syntetisaattorimusiikki. Toisinaan myös vapautunut juopottelu yksin tai yhdessä tuumin. Ei sovi nimittäin unohtaa sitä tosiasiaa, että oikein käytettynä alkoholilla on henkistä hyvinvointia ja työssä jaksamista tehostava vaikutus.

– – –

Mesikämmen kiittää Perttu Häkkistä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Perttu Häkkinen Yle-puheessa.

Read Full Post »

ihanainenVaikka nykyihmisen elämässä arjalaisen älyn valo on kirkkaudessaan jättänyt hengentieteelliset voimat taka-alalle eivät ne vanhat voimat ole kadonneet minnekkään maailmasta. Muinainen viisaus säilyy ja pitää universumin pyörimässä. Me Jyväskylän hengentieteen seurassa ammennamme hypnoottis-magneettiseen katseeseen energiaa ja viisautta tästä isä Jumalan luomisvoimasta. Seuraat sitten Luciferia tai Jeesusta on voiman alkuperäinen lähde sama.

Hengentieteen seuramme on harjoitellut katsetta ahkerasti noudattamalla mestari Siitoimen hengentieteellisiä ohjeita ja opetellut kohdistamaan kehon energiavirtoja tuvalulaisen kurkkulaulun avulla. Henkiset magnumit ovat valmiina kisaan 2013.

Nämä sanat oheisti tämän vuoden Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoissa pronssille yltänyt Miika Ihanainen kisakuvaansa. Mesikämmen haastatteli mitalistia.

– – –

Ylsit kisassa pronssille. Miltä tuntuu?

Ihan hyvältä. Hieno homma, että sain parannettua sijoitustani edellisvuodesta. Taitojen kehitys on selkeästi ollut nousujohteinen.

Miten juhlistit pronssimitaliasi?

Virallisen tuloksen tultua korkkasin juhlan kunniaksi laatuoluen. Seuraavana päivänä nautimme kakkukahvit Jyväskylän hengentieteen seuran herrasmiesten kanssa.

Kommentteja kisasta ja kanssakilpailijoista?

Kisa oli erittäin kovatasoinen ja hypnoottis-magneettisen katseen harjoittamisen taso näyttää olevan kovassa nousussa. Tämän vuoden taso oli poikkeuksellisen korkea ja kaikkia finaalikierrokselle menijöitä oli hankala ennustaa alkuvaiheessa.

Kilpailu itsessäänon aivan mahtava. Yhdistelmä hyvää huumoria ja hengentiedettä. Toivottavasti jaksat järjestää kisan tulevaisuudessakin.

Miltä pohjalta päätit osallistua kisaan? Taustaa osallistumiskuvallesi?

Kisan idea on todella hauska ja tuo riitti jo syyksi osallistua. Kuvan katsetta onkin harjoiteltu pitkään ja hartaasti. Viime vuonna lähetettyäni kisakuvan näin unta, jossa itse Pekka Siitoin istui täydessä sotilasasussaan olohuoneeni pöydälle ja sanoi minulle, ettei hypnoottis-magneettinen katse ole leikin asia. En siis lähtenyt hassuttelemaan kuvan kanssa liikaa vaan otin tänä vuonna asiallisen ja simppelin kuvan.

Toinen “oppitunti”, jonka sain kisaa varten tapahtui myös unessa, jossa pääsin tutustumaan fyysisen- ja henkimaailman välissä elävien Aino Kassisen entisten oppilaiden kuoleman jälkeiseen elämään. Yritin testata hypnoottis-magneettisen katseen taitojani haastamalla erään vanhan naisen katsekisaan, mutta sain pahasti nenilleni.

Näillä pohjilla ja uusilla opeilla kisaan osallistuminen oli varma homma.

Olet osallistunut kisaan aiemminkin. Miten aiempi kisakokemuksesi vaikutti tämän vuoden kisaan valmistautumiseesi?

Tällä kertaa kuva oli ensimmäistä kertaa erityisesti kisaa varten otettu. Aiemmat lähettämäni kisakuvat ovat olleet kisaan soveltuvia kuvia muista yhteyksistä.

Kuvasimme kuvan yhdessä tämänvuotiseen kisaan osallistuneen ystäväni Petterin kanssa. Halusin tällä kertaa teknisesti ensiluokkaisen kuvan. Harrastan aktiivisesti valokuvausta ja säädimmekin valaisun kanssa oikein kunnolla sillä monissa näkemissäni kisakuvissa katseet ovat jääneet huonon valaistuksen takia pimentoon. Jätin aiemin saamani palautteen perusteella silmalasit pois häiritsemästä katseen välittymistä.

Jyväskylän Hengentieteen Seura oli vahvasti seurana edustettuna kisassa. Kerro seurasta, mikä sen suhde on Turun Hengentieteen Seuraan?

Jyväskylän hengentieteen seura tutkii ja testaa arkielämää helpottavia salatieteellisiä keinoja käytännössä. Olemme havainneet mm. Pekan opettaman “Minä juon ja osan minä jätän”-loitsun erittäin toimivaksi. Touhuilemme käytännössä kaveriporukalla ja emme varsinaisesti hae uusia jäseniä sen ulkopuolelta.

Näin kisan jälkimainingeissa olemme kuitenkin miettineet huumorimielessä josko alkaisimme antaa ihmisille hypnoottis-magneettisia hoitoja. Apua vaikka tupakoinnin lopettamiseen. Ostavathan ihmiset vaikka mitä kristallienergiahoitoja, niin miksei tällaistakin.

Turun hengentieteen seuran kanssa emme ole olleet missään tekemisissä.

Kuinka aiot edustaa hypnoottis-magneettista katsetta Suomessa ja maailmalla kuluvana vuotena?

Pyrin edustamaan lajin tunnettavuutta ja levittämään sen edullisia vaikutuksia kansansielunterveyteen.

Mistä hypnoottis-magneettisessa katseessa on sinusta omin sanoin kyse?

Henkisen voiman kanavoinnista katseen kautta. Tarkoitus ei ehkä niinkään ole hypnotisoida muita ihmisiä tekemään asioita katseen käyttäjän tahdon mukaisesti kuin elokuvissa vaan ennemminkin saada heidät laskemaan puolustuksensa. Tällöin he ovat helpommin luettavissa ja heidän todelliset motiivinsa ja tuntemuksensa tulevat katsojalle selviksi. Hypnoottis-magneettisen katseen taitajan edessä ei ole helppo olla vilpillinen. Tämä sitten voi antaa mahdollisuuksia vaikuttaa ihmiseen.

Tapasitko koskaan Pekka Siitointa? Jos et, millaisissa olosuhteissa haluaisit hänet tavata? Entä kisojen ylituomarin ja suojelijan, Kai M. Aallon?

En ole koskaan tavannut Pekkaa. Todennäköisin mahdollisuus tavata hänet lienee uudelleensyntyneen Amerikan presidenttinä. Tällaisen tulevaisuudenhan joku oli hänelle ennustanut. Ehkä elävän Pekan kanssa mielenkiintoisin tapaaminen olisi ollut joku huuruinen ryyppyilta hänen kämpillään samalla, kun nauravien natsien levyä äänitettiin. Olisin voinut itsekin soittaa jotain levylle.

Kai M. Aaltoakaan en ole koskaan tavannut. Ehkä tapaan hänet tulevaisuudessa hypnoottis-magneettisen katseen maailmanmestaruuskisojen ylituomarin muodossa. Kunhan laji leviää maailmalle kunnolla.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Hyvät ihmiset, hyvä musiikki ja sen soittaminen.

Loppukommentteja?

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Opiskelkaa hengentieteitä, se kannattaa aina!

– – –

Mesikämmen kiittää Miika Ihanaista haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hypnoottis-magneettisen katseen SM.

Read Full Post »

Kolmas Mesikämmenen esittelemä Pekan lyhytelokuva on nimeltään Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind.

Vajaa kolmeminuuttinen filmi on kaikella kuvattu todennäköisyydellä 1963 tai 1964. Alkuperäinen filmi on ollut äänetön ja siihen on myöhemmin lisätty päälle pari kappaletta Nauravia Natseja.

Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind löytyy lo-fi tasoisena täältä.

– – –

p6

p8

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoin: Muisto vain.

Pekka Siitoin: Kurssilaisten vapaatunnit.

Ennennäkemättömiä Pekka-filmejä.

Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll, osa 1, 2.

Read Full Post »

Older Posts »