Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘money as debt’

Suomen lehdistä ehkä erityisesti Iltalehti ja Helsingin Sanomat ovat ottaneet viime aikoina Zeitgeist-liikkeen varsin mielenkiintoisella tavalla hampaisiinsa. Homma lähti siitä, kun Pudotus-nimisessä tv-ohjelmassa mukana oleva “Munamies” eli Riku Nieminen huomattiin Zeitgeist-liikkeen aktiiviksi. Siitäkös riemu alkoi. Juttuja aiheesta alkoi ropista: “Munamies ja luurangot kaapissa”, “Munamiehen taustalla outo kultti”, “Lukijat tyrmäävät Munamies-näyttelijän lahkon”, ja sokerina pohjalla näistä jutuista lyömättömin: “Z – hän hourailee”. Lukijoille tehtiin seuraavan tyyppisiä kyselyjä ilman, että Zeitgeist-liikettä oltiin edes kunnolla heille esitelty: “Onko Zeitgeist mielestäsi huuhaata?”, “Mitä mieltä olet Zeitgeist-kultista?” Jokainen jolla on aivot päässään ja tietää edes vähän mistä Zeitgeist-liikkeessä on kyse, tietää, että Zeitgeist-liikkeen kutsuminen kultiksi tai lahkoksi on yhtä järkevää kuin jos joltain mallikansalaiselta kysyttäisiin tv-kameroiden edessä: “vieläkö pahoinpitelet puolisoasi?” Kysymys on lähtökohtaisesti absurdi.

Mitä “luurankoja” siinä on henkilöllä kaapissa, jos hän on mukana Zeitgeist-liikkeessä? Zeitgeist-liikkeessä ei ole mitään rikollista tai muutenkaan nähdäkseni moraalisesti arveluttavaa, siinä ymmärtääkseni hahmotetaan mitä on olla ihminen, mitkä tekijät meitä ihmisinä muovaavat, mikä tässä paletissa on nykyisellään pielessä, ja miten asiat voisivat olla paremmin – kuulostaapa pahalta luurangolta kaapissa kuulua tällaiseen liikkeeseen! “Kultti?” “Lahko?” “…joka on Munamiehen takana?” Siis tuota, nämä termit ja sanavalinnat nyt eivät ollenkaan sovi Zeitgeistin tai Munamiehen yhteyteen. Zeitgeist kun ei ole uskonnollinen liike alkuunkaan. Eikä liike edes analogisesti muistuta mitään uskonnollista liikettä, saati jotain aivopesuryhmää, tms. aivot-narikkaan toimintaa. Eikä Zeitgeist “ole Munamiehen takana”, ikään kuin jonkinlaisena takapiruna joka olisi luonut koko hahmon jotain epäilyttävää agendaa varten. Vastasinkin Iltalehden älyvapaaseen kysymykseen “Onko Zeitgeist mielestäsi huuhaata?” kommentilla: Jos Zeitgeist on “kultti”, niin mikä ihme on se porukka, joka Arkadianmäellä säännöllisesti kokoontuu? Sen ajama “maan tapa” uskomattomine kuvioineen alkaa kultti-kontekstissa (jos tätä termiä halutaan käyttää) olla jo kuin kovan luokan skientologiaa. Ja pakko heittää vielä tämäkin: “Kultti” sopii Zeitgeistin yhteydessä puhuttaessa yhtä hyvin suuhun kuin “laatujournalismi” puhuttaessa maamme iltapäivälehdistä tai vaikkapa Hesarista.

Oli alusta asti aivan selvää, että lehdet tarkoituksella koettivat mustamaalata Zeitgeist-liikettä. Itse ryhmän ajamiin ajatuksiin ei keskitytty lehtijutuissa oikeastaan mitenkään, niihin viitattiin vain hyvin epämääräisesti, jotta päästiin saman tien leimaamaan Zeitgeist-aktiiveja milloin minkäkinlaisiksi kyseenalaisiksi hihhuleiksi. Viesti oli täysin selvä: näiden ajatuksia ei voi kukaan täysjärkinen kannattaa, sillä näiden ajatuksien voi nähdä heijastelevan jopa skitsofreniaa (yllättävää kyllä, Iltalehden kyselyyn “Onko Zeitgeist huuhaata?” vastasi massiivisen mustamaalaamisen jälkeen vain 56% kyllä ja 44% ei).

Kaikkein huimimpaan loanheittoon ylsi Helsingin Sanomiin “Z – hän hourailee” jutun kirjoittanut Ville Similä. Artikkelissa Similä kirjoitti mm. Näin:

“Zeitgeist on kerännyt valtavan seuraajajoukon hourupäisimmällä teorialla sitten skientologian”.

“Newyorkilainen Peter Joseph julkaisi vuonna 2007 internetissä omakustanne-elokuvan Zeitgeist. Se on dokumentiksi naamioitu foliohattupäinen sienitrippi, jossa “osoitetaan”, kuinka WTC-salaliittoteoriat liittyvät egyptiläisiin jumaliin ja pankkijärjestelmään, tai jotain.”

“Kakkososa Zeitgeist: Addendum (2008) perustuu “paljastukselle”, jonka mukaan raha on velkaa ja siten keskuspankit “luovat rahaa tyhjästä”.

“Zeitgeist on ajankohtainen siksikin, että elokuvat kuuluivat Arizonassa tammikuun alussa kuusi ihmistä ampuneen Jared Loughnerin innoittajiin”.

“Zeitgeistien sisäiset ristiriidat ovat kuitenkin niin massiivisia, ettei niitä voi sanoa kuin skitsofreenisiksi”.

Kukahan tässä oikein hourailee? Mielestäni kaiken yllä mainitun kaltainen pahimman luokan mustamaalaus ja loanheitto ilman edes minkäänlaista kunnon yritystä perustalla näitä näkemyksiä on hourailua, ja törkeää sellaista, jos mikä. Miten ihmeessä Similä oikein yhdistää Zeitgeist-liikkeen Skientologiaan? Nämä ryhmäthän ovat monilta osin kuin yö ja päivä aatteiltaan. Suurin yhtäläisyys lienee siinä, että molemmissa sanotaan arvostettavan tiedettä korkealle, mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin. Similän antama ensimmäisen Zeitgeist-elokuvan kritiikki on sen verran hulvaton “tai jotain”-loppukaneetteineen, että kirjoittajan asenne tulee kyllä peittelemättä esiin, jos jokin. Arizonassa riehuneeseen ampujaan Zeitgeistin yhdistäminen on yhtä järkevää kuin olisi ollut hänen yhdistäminen vaikka Simpsonit-tv -sarjan katsomiseen. Ampuja oli nähnyt jonkun Zeitgeist-elokuvan, muttei ollut mitenkään Zeitgeist-aktiivi tms., ja tästä oltiin sitten kuitenkin nostettu suuri meteli joissain Rush Limbaughin kaltaisten amerikkalaisten radio-ohjelmien puitteissa, puhtaasti mustamaalausmielessä. Ja mitä rahaan tulee, niin raha on nykyisessä rahajärjestelmässämme velkaa, ellen sitten ole aivan hakoteilla (Similän mielestä tässä asiassa hakoteilla ovat myös Talousdemokratia ry. ja Markku Uusipaavalniemi, joten taidanpa sitten olla minäkin). Zeitgeist-liikkeen sisäiset ristiriidat kertovat skitsofreniasta? No jopas nyt jotain. Koko Similän juttu on ennen kaikkea tätä samaa peittelemättömän Z-inhonsa kuorrutusta, kuten on jo tullut huomioitua. Zeitgeist-liikkeen ajatuksia ei tarvitse koettaa ymmärtää, ne ovat selvästi Similän mielestä yksinkertaisesti ja ennen kaikkea aivan uskomattoman syvältä sieltä minne aurinko ei tasan tarkkaan paista.

Jos luulitte, että olen Zeitgeist-aktiivi, niin väärässä olitte. En ole. Jaan Similän kanssa jopa sen näkemyksen, että ensimmäinen Zeitgeist-elokuva ei ole mikään maailman parhain elokuva. En pitänyt tavasta, jossa elokuvan eri kappaleet oli hyvin väljällä tavalla nivottu yhteen. Yksittäisinä kappaleinaan elokuvan osat olivat mielestäni “ihan ok”, ajatuksienherättelymateriaalina. Toinen Zeitgeist elokuva Addendum olikin sitten positiivinen yllätys parempaan. Vaikka en kaikesta elokuvassa esitetystä ollut tai ole edelleenkään samaa mieltä, antoi se mielestäni varsin paljon hyödyllistä peilipintaa omalle ajattelulle, ja sellaisena se oli minusta varsin hyödyllinen. Uusin Zeitgeist-elokuva, Moving forward oli mielestäni jälleen parempi kuin edeltäjänsä. En taaskaan ole samaa mieltä kaikesta elokuvassa esitetystä, mutta jälleen elokuva tarjosi minusta erittäin tärkeiden asioiden suhteen arvokkaan peilipinnan omien ajatusten hahmottamiselle. Ei tällaisia dokumentteja maailmassa liikaa ole. Eikä kaikesta tarvitse olla tismalleen samaa mieltä, jotta voisi arvostaa jotain juttua ja nähdä siinä jotain hyvää ja tarpeellista. Similän mielestä tällainen julkea vallitsevan länsimaisen järjestelmän kyseenalaistaminen lähentelee ilmeisesti jonkin sortin ajatusrikosta. Vaikka kyllä tietysti olisikin parempi, että tällaisen Zeitgeist-elokuvan sijaan olisi tehty vaikka 40 tyypillistä Hollywood-viihdepläjäystä. Niitä katselevat kunnon kansalaiset, ei mitkään sienitrippailevat pseudokommari salaliittoteoriahörhöt joilla on vähintään latentti skitsofrenia.

Nähdäkseni Zeitgeist-elokuvat pyrkivät luomaan hyvin laajalla otteella näkemystä siihen, mitä on olla ihminen, mitä kautta ihminen muovautuu sellaiseksi kuin muovautuu, ja mikä tässä paletissa nykyisellään ei ole terveellä pohjalla. Kautta tämän laajan katsauksen on kaiken taustalla tietynlainen vahva inhimillinen arvopohja ja visio, tai kutsutaan sitä vaikka unelmaksi paremmasta maailmasta. En ymmärrä, miksi kukaan, kuka tämän yksinkertaisen peruslähtökohdan on Zeitgeist-liikkeestä huomannut, alkaisi hyökätä liikkeen kimppuun sellaisella loskalingolla, kuin mitä maamme lehdistössä on viime aikoina nähty. Jos joku yrittää kehittää jonkinlaista yleistä kokonaiskuvaa ihmisenä olemisesta, maailman tilasta, ja paremmasta suunnasta niin laajalla pensselillä kuin Zeitgeist-elokuvissa tehdään, on aivan selvää, että kritiikin paikkaa löytyy helpostikin. Mutta tuntuu kummalta, jos näiden elokuvien perimmäiset teemat unohtuvat sitä kritiikkia antaessa, ja jos se “kritiikki” on pelkästään emotionaalisen inhoreaktion kaltaista loanheittoa. Noinko paljon teitä siellä iltapäivälehdistössä ja Helsingin Sanomissa sattuu, kun joku arvostelee länsimaisen kapitalismin ja elämäntavan pinnallisempia ja kurjempia puolia, ja oikeasti pohtii todella tärkeitä teemoja? Minä kun luulin, että kriittinen ajattelu oli Suomessa yleisesti ottaen ihan ok, jos ei nyt sentään yleisesti arvostettua. Ei ilmeisesti saisi antaa liikaa ajatuksen lentää siitä, miten maailma voisi olla parempi paikka, miten asiat voisivat olla toisin. Eikä varsinkaan näinä aikoina, jolloin vaikka tässä uusimmassa Zeitgeist-elokuvassa käsitellyt teemat ovat polttavan ajankohtaisia, globaalisti. Minusta olisi kyllä hienoa, jos joskus kirjoittaisitte samalla vimmalla vaikka näistä vallassa olevista omista päättäjistämme ja heidän korruptioistaan ja touhuistaan “maan tavan mukaisesti”, joka määritelmällisesti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden merkit. Siinä olisi mielestäni ihan oikeasti jo vähän kyrsiintyneemmänkin journalistisen sivalluksen paikkaa, monen monta kertaa vieläpä. Mutta se ei taida olla sopivaa. Se olisi ehkä jo liian pahaa hourailua? Minua kyllä hieman mietityttää, mikä Similää ja Iltalehden toimittajia  oikein rassaa, eikö vanhempanne antaneet teidän olla nuorina hippejä vai mistä tämä emotionaalinen angstaus paremmasta maailmasta visioivia ihmisiä kohtaan oikein nousee?

Uusinta Zeitgeist-elokuvaa mainostettiin sen mainosjulisteessa “vuoden tärkeimpänä elokuvana”. En tiedä, tuleeko se olemaan mielestäni kaikista mahdollisista vuoden aikana näkemistäni elokuvista se tärkein, mutta ihan vahvoilla se lienee jonnekin top 10:een. Siitä olen aivan varma, että se tulee omissa kirjoissani pesemään vähintään 99% kaikista mainstream-elokuvista, mitä maamme suurissa elokuvateattereissa tullaan vuoden aikana pyörittämään. Kun siis puhutaan elokuvan tärkeydestä.

Vähän luulen, että jos Zeitgeist-liike on Iltalehden ja Helsingin Sanomien mukaan sienitrippimäinen, täysin tärähtäneiden ihmisten suosima hörhöutopian linnake, johon eivät normaalit kunnon suomalaiset hurahda, niin joku John Lennonin kaltainen Imagine-kappaleen laulaja on maailmanrauhan kannalta teidän mielestänne vaarallinen kaheli vielä haudan takaakin. Siis kyllähän tällainen mitä-jos-miettiminen ja visiointi on kamalaa. Siitä pitää nostaa meteli ja pistää neohipeiltä luulot pois. Kunnon kansalainen ei kyseenalaista mitään, mikä on vallalla oleva normi. Kunnon kansalainen ei kyseenalaista auktoriteetteja, eikä hän unelmoi mistään paremmasta.

No mutta. Otetaan silti tähän loppuun sitaatti, joka oli myös viimeisimmän Zeitgeist, Moving forward -elokuvan alussa. Siihen on mielestäni hyvä lopettaa tämä posti.

Never doubt that a small group of thoughtful, commited citizens can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has – Margaret Mead

Read Full Post »

En oikein tiedä, mitä Wikileaksistä viime kädessä ajattelisin. Periaatteessa se, mitä Wikileaks sanoo tekevänsä, on minusta esimerkillistä ja arvokasta, mutta en ole täysin varma siitä, onko Wikileaksilla ns. puhtaat jauhot pussissa.

Aiemmat Wikileaksin vuodot eivät ole olleet mitenkään merkittäviä eikä niillä juuri ole ollut käytännön merkitystä. Ne ovat lähinnä kertoneet asioita, jotka ovat olleet jo valmiiksi hyvin asioita seuraavien tiedossa. Tästä on tullut mieleeni, josko kyseessä olisi virallisten tahojen operaatio siihen tyyliin, kuin mistä Michael D. Morrissey on kirjoittanut teoksessaan The Transparent Conspiracy. Lyhykäisyydessään teoksen idea on se, että virallisille tahoille on hyödyllistä, että valtaväestölle “vuodetaan” joitain “paljastuksia” merkittävistä kulissien takana tapahtuneista ja tapahtuvista kuvioista, koska näin valtaapitävät tahot saavat pidettyä kaikenlaiset dissidentit paremmin toivotuilla tavoilla hihnassa. “Parhaimmillaan” tämä tarkoittaa sitä, että virallisia totuuksia epäilevät ja virallisten totuuksien suhteen totuudenmukaisuutta, oikeutta, demokratiaa ja mitä ikinä vaativat ihmiset saadaan mekastamaan enemmän valtaapitävien haluamalla tavalla. Kuvaan kuuluu myös se, että näihin establishmentille kriittisiin vaihtoehtoliikehdintöihin solutetaan virallisten tahojen “aktivisteja”. Viimeksimainitussa ei ole tietenkään mitään uutta, kuten vaikkapa NATO:n operaatio Gladio on osoittanut.

Tällaisesta seuraa pari asiaa. Rumat kokonaiskuvat saadaan kenties pysymään paremmin hämärässä ja jossain vaiheessa suurin osa ihmisiä saadaan tuntemaan, että kapinointi ja totuuden vaatiminen “ei auta mitään” – kaikki pysyy sellaisena kuin ennenkin, ja sen seurauksena ihmiset sitten “luovuttavat” ja tulevat välinpitämättömimmiksi. Esimerkkeinä tällaisista läpinäkyvistä salaliitoista Morrissey antaa kirjassaan Kennedyn salamurhan ja syyskuun 11. tapahtumat. Kaiken niistä jo tiedetyn perusteella vain aniharva täysjärkinen enää uskoo näiden tapahtumien viralliseen selitykseen (katso syyskuun 11. iskujen suhteen kymmenosainen postini Mitä todella tapahtui?). Mutta syyllisiä ei ole saatu kiinni, ei tuomittua, ja asiat ovat epäilyttävästi sittemmin kehittyneet suuntiin, jotka antavat ymmärtää, että virallisten totuuksien epäilijät ovat olleet enemmän tai vähemmän oikeassa epäilyjensä ja kysymystensä suhteen.

Usein kysymys Cui bono? (kuka hyötyy?) ja ohjenuora “seuraa rahaa” antavat hyvät johtolangat totuuden suhteen. Niitä kannattaa tietysti miettiä tässä Wikileaksinkin tapauksessa. Vaihtoehtomediassa on aika paljon pohdittukin, onko Wikileaks oikeasti CIA:n operaatio edellämainitussa mielessä. Asian suhteen kannattaa kuunnella vaikkapa Webster Tarpleyn ajatuksia asiasta (“Is Wikileaks a CIA operation?” osa 1, osa 2 ja osa 3). Vaikka viimeaikaiset Wikileaksin vuodot ovat olleet merkittävämpiä kuin aikaisemmat, on minua kummastuttanut kuitenkin mm. se, että niissä ei ole ollut mainintaakaan Israelista. Tähän mennessä uusinta vuotokakkua on tosin käyty läpi vasta pieni siivu, joten asiaan saattaa vielä tulla muutos Israelia koskevien tietojen suhteen. En tosin ihmettele, jos ei tule. Toinen seikka, mikä minua Wikileaksissa epäilyttää, on sen perustajan Julian Assangen kategorinen 9/11-Totuusliikkeen lyttääminen. Jokin tässä haisee, vaikka Wikileaksin idea tuntuu hyvältä.

 

Osatotuuksien kertominen täyden totuuden sijaan on erittäin tehokas tapa valehdella.

Morrisseyn kirjassaan esittämä idea “läpinäkyvistä salaliitoista”, valtaapitävien tarkoituksella tekemistä valituista vuodoista, joihin dissidentit sitten saavat koko vimmalla pureutua ja kuluttaa energiaansa, on ajattelemisen arvoinen. Nykymaailmassa asioista uutisointi ja keskustelu ei ole enää toviin ollut sanomalehtien, television ja radion monopolia, kiitos internetin. Maailmassa, jossa yhä harvemmat uskovat valtavirran uutisiin ja virallisiin selityksiin, ja etsivät tietoa asioista vaihtoehtoisimmista lähteistä, voi Wikileaksin kaltainen “paljastuksia” antava taho olla tehokas väline joillekin valtaapitäville suurten joukkojen ohjailussa. Osatotuuksien kertominen täyden totuuden sijaan on erittäin tehokas tapa valehdella. Tämän tietävät kaikki varmasti jo ihan arkisista kokemuksistaan, ilman että olisi propagandaan yleisesti, tai CIA:n harjoittamaan propagandaan erityisesti, sen enempää tullut perehdyttyä. Valtaapitävät Wikileaksia mahdollisesti työvälineenään käyttävät tahot saattavat myös ajatella, että on aika sama, vaikka esim. Yhdysvalloissa syyskuun 11. iskuja laitettaisiin tutkimaan uusi komissio – niin kauan kuin nykyinen rahajärjestelmä pyörittää maailmaa, tulee valtaapitävien kannalta valta lopulta kuitenkin edelleen pysymään heillä.

Niin tai näin, minun puolestani Wikileaks saisi vuotaa Tiitisen listan.

 

 

 

Read Full Post »

YLE näytti 19.9. 2010 dokumentin Rahan mielivalta. Se oli psykologiselta kannalta aiheeseen aivan mielenkiintoinen, mutta jätti ilmaan lukuisia kysymyksiä siitä, miten dokumentissa mainittuja “kuplia” ja kriisejä on tuotettu tarkoituksella kautta historian – ja tuotetaan yhä. Aihe pisti minut mietteliääksi syyskuun iskujen ja talouden suhteen.

Luin tuon dokumentin katsottuani uudelleen artikkelin nimeltä Russian expert who ‘predicted’ attacks warns of new ones. Tämän jälkeen luin uudelleen ko. artikkelissa viitatun aikaisemman samaa asiaa käsittelevään artikkeliin nimeltä Expert: Russia Knew in advance, encouraged citizes to cash out dollars. Näistä artikkeleista heräsi minulle erinäisiä suuria kysymyksiä, joista pistin postia syyskuun 11. suomalaisille toimintaryhmäläisille ja Talousdemokratia Ry:n Ville Iivarisille, joka oli käynyt mm. esitelmöimässä eräässä Dokumenttiprojekti Uuden näkemyken tilaisuudessa.

Jos englanninkielentaito riittää, suosittelen ajatuksella lukemaan nuo em. artikkelit kokonaisuudessan. Ne kertovat osaltaan erittäin mielenkiintoista kieltä erittäin mielenkiintoisista asioista, erittäin mielenkiintoiselta tasolta. Niissä tri. Koryagina, joka oli ja on erittäin läheisissä suhteissa Venäjän hallintoon, oli kertonut jo hyvissä ajoin (jo 2001)  tiedetyn, että Yhdysvaltoja tulee kohtaamaan massiivinen taloudellinen isku. Hän on nyt myöhemmin kertonut ennustuksiaan myös tulevista uusista iskuista (kts. jälkimmäinen yllämainituista linkeistä). Kaikki hänen kertomansa seikat huomioon ottaen, taloudellinen ulottuvuus syyskuun iskuista pistää mietteliääksi.

Kysyin siis syyskuun iskujen taloudellisesta ulottuvuudesta niin Talousdemokratia ry:n Ville Iivariselta kuin Valtiot ja Terrorismi-kirjan kirjoittajalta ja 11syyskuu.org-sivuston ylläpitäjä Hannu Yli-Karjanmaalta näkemyksiä aiheeseen “Syyskuun 11. iskut ja talous”. Alla heidän näkemyksiin asiasta.

Ville Iivarinen: “No kun katsoo, että tapausta käytettiin tekosyynä öljykenttien valtaamiseen, niin selvää on että öljyn saannin turvaaminen on yksi syy, ja toinen on selvästikin dollarin hegemonian turvaaminen, kun kerta dollarin nykyinen asema perustuu hyvin pitkälle siihen, että öljyä voi maailmassa ostaa ainoastaan USA:n dollareilla, nythän tätä dollaripakkoa öljyn myynnissä uhmaa enää Venezuela ja Iran ja kuinka ollakaan CIA ja USA:n armeija selvästi suunnittelevat vaihtavansa molempien maiden hallinnot tavalla tai toisella. Sitten kun lisää sotilasteollisen kompleksin sodista käärimät voitot, ja sodankäynnin aiheuttaman velkaantumisen ja näiden velkakirjojen merkityksen maailman rahamarkkinoilla mistä Hudson kertoo tuossa alla näkyvässä linkissä, niin huomaa, että tapaus oli aikamoinen onnenpotku rahanvallan sekä sotilas- ja öljyteollisten kompleksien liittoumalle.”

Tämän lisäksi Iivarinen pyysi muistuttamaan myös Hudsonin puheenvuorosta siitä, että dollarit ovat peräisin USA:n valtionvelasta, joka on peräisin sodankäynnistä ja kuinka sodat lisäävät jatkuvasti velkaa ja siten dollareita, joilla velkaa voi ostaa aina lisää. Lopuksi Hudson kitetyttää tämän kaiken näin: “That´s what the world financial system is!” Tässä on lisäksi eräs hyvin informatiivinen pätkä, jossa faktat kohdallaan.

Hannu Yli-Karjanmaa taas kommentoi asiaan näin:

“Tasan seitsemän vuotta myöhemmin Yhdysvaltoihin kohdistui jälleen hyökkäys, tällä kertaa selkeästi taloudellinen. Se sai aikaan maailmanlaajuisen kriisin ja lähes finanssijärjestelmän luhistumisen.

Mitä tulee tri Korjaginaan, jonka yllä siteerattu juttu mainitsee, niin otin asian esille kirjassanikin. Skenaariossa Yhdysvaltojen supervalta-asema tuhoutuu ja maailma on kypsä siirtymään globaaliin hallintoon monenlaisten synteettisten kriisien pakottamana. Maailmanhallitus on anglo-amerikkalaisen establishmentin pitkäaikainen tavoite.

Äskettäin nostit esille myös kysymyksen mahdollisesti kontrolloidusta  totuusliikkeestä. Olen lukenut väitteitä jopa sen suuntaisesti, että totuusliike oli käsikirjoitettuna itse 9/11-operaatioon. Ajatus on mielenkiintoinen, eikä mitenkään lähtökohtaisesti epäuskottava. Erityisesti yllämainittuun skenaarioon se sopii sangen hyvin.”

Näitä asioita sopii miettiä.

Suosittelen aiheesta kiinnostuneita katsomaan myös nämä dokumenttielokuvat: Money as Debt, Money as Debt II, The Money Masters, America: Freedom to Fascism, The Secret of Oz.

Read Full Post »

Of all the people in the world Time magazine named Ben Bernarke the person of the year 2009. Seriously, how sick joke is that? I think this is as absurd as giving the Nobel peace prize to Barack Obama. The world has truly turned into George Orwell’s 1984, where “WAR IS PEACE, FREEDOM IS SLAVERY AND IGNORANCE IS STRENGHT”.

Three related documentaries worth watching: America – from Freedom to Fascism, The Fall of the Republic and Money as Debt.

Read Full Post »