Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Minu Kamp’

coa

Ajamme Pekka PT:n panssarivaunulla kohti maailman reunaa. Matkalla näemme tien yli juoksevan hirven. Usvaa ja sumua, joka auringonvalossa näyttää massiiviselta sinappikaasumatolta, riittää puoleen päivään saakka. Tampereen ABC on paska kokemus, juomavedessä on tiskiainetta ja ylihintainen leipä on mauton. Jyväskylässä pankkiautomaatille majoittuneen hidasälyisen viemärisukeltajan taakse kertyy kymmenien metrien jono. Törmäämme Hausmyllyn jäseneen, joka reippaassa maistissa kertoo, että kaikessa hyvässä musiikissa on ”maanläheistä kyrpää”. Olemme samaa mieltä. Kapeat mutkittelevat metsätiet, joita reunustavat kellertävälehtiset puut, vievät lopulta pääkallopaikalle. Maamerkkinä olleesta rock against communism -lipusta ei voi erehtyä. Olemme saapuneet Colours of Autumn-tapahtumaan.

Tunnelma on mainio. Miehet ovat jämäköitä ja naiset kauniita. Kysyn Vapaudenristin basistilta, uppoaako neofolk. Uppoaa. Bizarre Uproarin miehistöltä kuulen, että housuun voi kusta kastelematta itseään. Tippa kerrallaan, niin ehtii kuivua. Mieleeni tulee kuva G.G. Allinin levyn sisävihkosesta, jota matkallamme pällistelin. Pihalla juokseva koira on chowi, joten sillä on sininen kieli. Chow chow-yhdistyksen sivuilla kerrotaan seuraavaa: ”Chowi osoittaa suurta kiintymystä johtajaansa, jonka se on itse valinnut. Kun esimerkiksi joku muu käskee, katsoo chowi ensin johtajaansa (isäntäänsä), josko sen pitäisi käskyn mukaan toimia. Suuren kiintymyksen takia on melkein mahdotonta siirtää johtajuutta toiselle tai chowille tulee suuria ongelmia. Vanhemmalle chowille jo ympäristönmuutos voi olla vaikea.” Chowi on selvästi arjalainen koira.

MarderKeikkamesta on rakennettu neljäkymmentäluvulla. Lava on koristeltu tilaisuuten sopivin lipuin. Illan aloittaa Mesikämmenelle entuudestaan tuntematon, saksalaiselta rynnäkköpanssarivaunulta nimensä ottanut Marder, jonka soundissa on metallia. Soitto toimii. Yllätyksekseni huomaan, että paikalla ei olekaan ehdotonta kuvauskieltoa. Kunnon kamera olisi pitänyt siis sittenkin ottaa mukaan. Yleisö tuulettaa kainaloitaan. Pagan Skullin setin aikana yleisö lämpeää entuudestaan. Orkesteri on kovassa vedossa. Kuulemme mm. hitin nimeltä 14 sanaa. Yleisö tuulettaa kainaloitaan.

PaganskullMesikämmen kuulee, että blogi on ”pelastanut monta mun krapula-aamua”. Palaute lämmittää mieltä. Halpa olut maistuu. Eräältä ystävälliseltä herrasmieheltä onnistun saamaan kainalooni tornin Oden’s extreme white dry-nuuskaa. Nyt pärisee. Yleisö osaa Vapaudenristin biisien sanat kutakuinkin ulkoa. Tämä käy selväksi heti avausbiisistä Ei maata ilman kansaa. Homma vyöryy kovassa nousussa eteenpäin. Jo edellä mainittu basisti käsittelee insrumenttiaan hellvetin hyvin. Tiukka setti pitää sisällään pari uutta biisiä; Valkoinen kapinahenki ja Wotanin pedot. Yleisö tuulettaa kainaloitaan.

Vapaudenristi

Jos myllytys lavan edessä oli huimaa jo edellisten settien aikana, on se sitä varsinkin seuraavana esiintyneen Goatmoonin edessä. Äänityslaitteistoa rämisee lattiaan pariin kertaan. Ihmisiä kaatuilee, mutta kukaan ei loukkaannu. Äänentoistossa esiintyy pientä kiertoa biisien välissä, mutta itse biisit rullaavat saatanallisen intensiteettisellä voimallaan vimmaisesti eteenpäin. Soitto on tiukkaa ja BlackGoatin vokalisointi armotonta. Setti pitää sisällään myös uuden levyn, Voitto tai Valhalla, materiaalia. Yleisö tuulettaa kainaloitaan.

Goatmoon

Goatmoon3

Ilta on pimennyt yöksi. Valosaastetta ei täällä ole, joten tähtitaivas on kirkas. Viimeisenä lavalle nouseva virolainen Minu Kamp soittaa selvästi illan rokahtavinta musiikkia. Goatmoonin jäljiltä yleisössä on havaittavissa pientä taisteluväsymystä ja meno on hillitympää.

Pitkähkön paluumatkan vuoksi päätämme Pekka PT:n kanssa suunnata panssarivaunun takaisin kohti etelää kesken virolaisten setin. Hyvästelemme ystävät ja tutut timanttisin kädenpuristuksin. Paluumatkalla emme törmää hirviin tai Hausmyllyn jäseniin. Matka oli onnistunut, mestari oli meille suosiollinen. Mesikämmen kiittää.

Read Full Post »