Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘mielenosoitus’

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1976

Helmikuu

24.2. Pekan paras liiketuttava lähetti tämän vaimolle kovasanaisen kirjeen. Kirjeessä todettiin, että Pekka teki 30.7.1975 reaaliomaisuuden kavalluksen yhtiössä, että Siitoimen perheellä on edessä häätö yhtiön huoneistosta, että ulosmittaukset yhtiössä alkavat pian ja että laki tulee kyllä hitaasti mutta varmasti asiassa toteutumaan. Tämän lisäksi kirjeen kirjoittaja paheksui Pekan Saatana-sympatioita, ”miltei jokapäiväistä juopottelua”, syytti Pekkaa ”väkisinotetuista nuorista” ja kirjoittajan hengen uhkaamisesta – josta hän kirjeen mukaan oli soittanut poliisille. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon, omakustanne 2012, 76-78).

Näihin aikoihin Pekka perusti Isänmaa ja vapaus järjestön. Ryhmän puheenjohtaja ja ainoa virallinen toimihenkilö oli Simo Törni, mutta Siitointa epäiltiin varsinaiseksi puuhamieheksi. (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264).

Huhtikuu

7.4. Isänmaa ja vapaus-järjestö jättivät Turun poliisille ilmoituksen mielenosoituksesta, jonka aikoivat pitää 1.5. Turussa.

11.4. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Turun Piirijärjestön 31. edustajakokous pyysi valtioneuvostoa ryhtymään toimenpiteisiin Isänmaa ja vapaus-järjestön 1.5. mielenosoituksen estämiseksi. Siitoin päätyi SUPO:n kuulusteltavaksi. Turun poliisilaitos suhtautui mielenosoitukseen myöntyvästi, jos se vain pidettäisiin hieman suunniteltua myöhemmin päällekkäisten tilaisuuksien välttämiseksi (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264).

Toukokuu

vappumarssitie21.5. Vapunpäivänä Isänmaa ja vapaus-järjestö järjesti Turussa mielenosoituksen ja -marssin kommunismia ja sosialismia vastaan (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264). Tilaisuus pidettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan, ei Turun poliisin toivoman aikataulumuutoksen mukaan. Tilaisuuteen otti Pekan lisäksi osaa hänen vaimonsa, Simo Törni, yksi ylioppilas, yksi nuori mies ja rummunsoittaja. Kuulijoita ilmaantui kaiken kaikkiaan n. 70, mutta keskimäärin paikalla oli aina 10 ihmistä kerrallaan (SUPO:n 50v. Raportti, s. 264).

2.5. Tiedonantaja otsikoi: “Äärioikeistolaiset marssivat Turussa: Työttömät keskitysleirille” (Mesikämmenen arkistot).

5.5. Ilta-Sanomat otsikoi kannessaan: ”Äärioikeisto nostaa päätään Turussa” (Mesikämmenen arkistot).

12.5. Turun Päivälehti otsakoi: ”Käykää avoimeen keskusteluun!” Aiheena oli Siitoin ja hänen ryhmänsä (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 32 vuotta.

Kesäkuu

23.6. Ilta-Sanomat otsikoi pääsivullaan: ”Syyte rotulain rikkomisesta. Uusnatsit raastupaan”. Juutalaisten keskusneuvosto haastoi Siitoimen oikeuteen. Erityisesti jutussa nostettiin esille Föreningen Veronican edellisenä vuonna julkaisema Siionin viisaiden salaisuudet sekä Turun Hengentieteen Seuran viikkojulkaisu Nationalisti-Pasuuna.

Elokuu

Miestenlehti Jermussa (8/1976) ilmestyi juttu Siitoimesta ja Turun Hengentieteen Seurasta otsakkeella “Turun Saatananpalvojien rituaalimenot“.

rituaalimenot219.8. Ilta-Sanomien lööpin pääotsikko on ”Poliisi tutkii kissojen keittämistä elävältä” (Mesikämmenen arkistot). Tapaus liittyi epäilyihin Turun Hengentieteen Seuraa ja sen jäseniä kohtaan. SUPO:n 50v. Kirjan mukaan näin todella myös tapahtui (s. 268).

21.8. Uusi-Suomi julkaisi jutun otsakkeella ”Poliisi tutkii turkulaista rituaalia. Keitettyjen kissojen kohtalosta ilmianto (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

16.9. Pekka teki kantelun oikeusasiamiehelle siitä, että hänen teoksiaan on poistettu Turun ja Tampereen kaupunginkirjastoista ”kommunistien painostuksesta” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 68).

17.9. Uusi-Suomi otsikoi: ”Kissakeitto kiehuu yhä. Puheenjohtaja asiantuntijana rituaaleissa” (Mesikämmenen arkistot).

valtiokysely21.9. Pekasta ja hänen järjestöistään tehtiin kirjallinen kysely eduskunnalle. Kyselyn ovat allekirjoittaneet Marjatta Stenius, Pauli Puhakka, Heimo Rekonen, Ensio Laine ja Taisto Sinisalo (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuussa Pekka otti yhteyttä Simo Törniin, Tapani Saarniin, Kauko Kareen ja historioitsija Vuolaan. He pitivät kokouksen Tampereen edustussaunassa ja perustivat Isänmaallisen Kansanrintaman (IKR). ”Päätimme sen kunniaksi hypätä avantoon. Ainoastaan Simo Törni, Lauri Törnin veljenpoika hyppäsi ja minä… muut eivät uskaltaneet” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 167). Seuraan saattoi liittyä vain Pegasos-seuran luotettavat jäsenet.

Nordlingin kirjassa Pekka sanoo Hitler-viiksiensä olleen tältä ajalta: ”Silloin kun perustettiin tämä IKR niin silloin haluttiin, että ihmiset tietävät mistä tässä on kysymys. Minulta pyydettiin, että voisinko pitää Hitler-viiksiä. Mä sanoin, että se on kunniapyyntö minulle, asia sopii. Se oli tämmöinen yksinkertainen juttu” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 182). Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa, sillä jo lokakuussa 1975 olleessa Suomessa palvotaan Saatanaakin-jutussa Pekalla on jo Hitler-viikset, kuten SUPO:n 50v. Kirjassakin todetaan. Pekan muisti lienee tässä asiassa pätkinyt.

Näihin aikoihin Turun Hengentieteen Seuran viikottain julkaistu lehti muutti nimeään Nationalisti-Pasuunasta Pohjantähdeksi. Lehdessä oli avointa Neuvostoliiton halveksuntaa ja Hitlerin Saksan ihailua (SUPO:n 50v. Kirja, s. 265).

Lokakuu

12.10. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “noituus suhteessa kansallismytologiaan” (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

2.11. Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aiheena oli “nationalismi maailmassa III osa”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi (Mesikämmenen arkistot).

9.11. Turun Hegentieteen Seura kuunteli nauhalta vieraskielisen äänityksen aiheesta “kolmannen valtakunnan tarkoitus”. Seura merkinsi vieras- tai jäsenkirjaansa henkilön, joka tulkkasi äänitteen paikalla olleille (Mesikämmenen arkistot).

30.11. klo 18.00 Seppo Lehtonen esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “okkulttinen tieni”. Paikalla oli Lehtosen lisäksi Siitoin ja kolme muuta henkilöä (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

tampereella8.12. Siitoin ja muutama kannattajansa ilmestyivät univormuissa Helsingin raastuvanoikeuteen, jonne he olivat haastaneet Kansan Uutiset kunnianloukkauksesta ja herjauksesta. Siitoimen mukana oikeudessa on Erkki Annila, Jorma Salonen, Elsa Leino ja Seppo Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

11.12. Kansanuutiset otsikoi: ”Uusnatseja, onko heitä?” Juttu käsitteli Siitoimen tekemää Kansan Uutisten oikeuteen haastamista kunnianloukkauksesta ja herjauksesta (Mesikämmenen arkistot).

14.12. klo 18.00 Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aihe oli “hengen tehtävä ym. vapaata keskustelua”. Puheenjohtajaksi on poikkeuksellisesti merkitty Seppo Lehtonen, jonka lisäksi paikalla on ollut kolme muuta henkilöä. Seuran vieras- tai jäsenkirjassa on kokouksen kohdalla merkintä: “Huomautus: Päätöskokous 1976. Siitoin Ruotsissa veljesjärjestön vieraana” (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

harwoodPekka julkaisi Simo Hirvelän kirjoittaman vihkosen Tie tietoon (Pegasos-seura) sekä suomennoksen Minne Katosi 6000000 ihmistä? Richard Harwoodin kirjasta Did six million really die? (Pegasos-seura, Siitoin-filmin offsetpaino, Turku). Harwoodin kirja oli ensimmäinen Suomessa julkaistu historiarevisionistinen teos. Pekka käännätti tai käänsi ja julkaisi sen ruotsalaisen kontaktinsa Lantzin pyynnöstä (SUPO:n 50v. Kirja, s. 273). Näihin aikoihin Pekalla oli jo myynnissä, suomeksi ja ruotsiksi, myös painattamaansa kestohittiä Musta Raamattu.

Tänä vuonna Pekka tutustui amerikkalaiseen natsijulkaisuun The Truth at Last.

spiritismilautaIKR:n toiminnan oleellinen osa oli materiaalin jakaminen niin omille kuin potentiaalisille kannattajille. Tuotevalikoimaan sisällytettiin myös ”ryhdikästä musiikkia, spiritistinen peli, lippuja ja hihanauhoja. Omaperäisin tuote oli salaisten rituaalien avulla hengenvoimaa täyteenladattu okkultistinen taikasormus, jonka oli määrä ‘antaa käyttäjälleen turvallisuutta vastavoimien suhteen’” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 269).

Pekasta alkoi ilmestyä lehdissä varsin paljon juttuja, mitä hän myös toivoi – ja käytti kaikki tilaisuudet päästäkseen julkisuuteen. Pekka muistelee: ”Vuonna 1976 sain haastattelupalkkioita yhteensä 26000 markkaa. Siinä oli Hymy-lehti mukana ja monia muita aikakausilehtiä. Päivälehdet eivät maksaneet mitään, mutta aikakausilehdet maksoivat” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 69).

hengentieteenseurarekryPekka kirjoitti itsestään salanimellä Klaus Jorvas humoristisen tekstin Siitoin der Führer – Wir folgen dir! (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 78-87).

Pekka väitti tässä vaiheessa seuroihinsa kuuluneen yhteensä yli 2500 jäsentä ja seuroilla olleen monia yhteyksiä samanhenkisiin ryhmiin ympäri Eurooppaa (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 85). Turussa järjestettiin 1976-77 useita pieniä, mutta näyttäviä mielenosoituksia tai häirittiin vastaavasti muiden mielenosoituksia (SUPO:n 50v. Kirja, s. 270).

Nordlingin mukaan ruotsalainen Nordiska Rikspartiet lähestyi Siitointa. Yhteistyö alkoi 1976 ja jatkui noin vuoden päivät. Suojelupoliisi kielsi Pekkaa yhteistyöstä NRP:n kanssa ja Pekan tähän ilmeisesti suostuttua katsoi Pekan tekemisiä jossain määrin läpi sormien. Pekka loi kontaktin myös Ahvenanmaalla olleeseen Levande Jord-natsijärjestöön jota pyöritti Claes Landz. Tätä kautta Pekka sai lisää kontakteja (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 13, 54).

SUPO:n 50v. kirjan mukaan Pekka ei saanut vakiinnutettua suhteita Ruotsiin, koska siellä Pekan toimintaa pidettiin hölmönä, niin poliittisesti kuin henkimaailman juttujen osalta. Englanninkielen opiskelut aloittanut Pekka oli rauhoitellut Landzia kirjeitse näin: ”Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)…” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 272).

– – –

Read Full Post »

Palaamme nyt, pienen tauon jälkeen, jälleen Kursiivin iskuun ja asian puintiin niin oikeudessa kuin maamme lehdistössäkin. Tällä erää jutut sijoittuvat kutakuinkin joulukuulle 1977. Väriä näistäkään tapahtumista ja jutuista ei puutu – vai onkohan vaikkapa tuhopoltosta syytteessä olleet useinkin menettäneet muistinsa usean vuoden ajalta, ja kertoneet olevansa “valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoamia”?

Tiedonantajassa kirjoitettiin 1.12. 1977: “Oikeuskansleri lupaa: Fasistien taustavoimat tutkitaan”. Lisäksi lehti uutisoi eduskuntakyselystä “mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä estääkseen kansalaisten demokraattisia oikeuksia uhkaavan ja fasismin luontoisen toiminnan maassamme”. Kyselyn allekirjoitti kolmisenkymmentä kansanedustajaa, mukaan lukien mm. Tellervo Koivisto. Samassa Tiedonantajan numerossa uutisoitiin myös mielenosoituksista, joissa vaadittiin “fasistien toiminnan kieltämistä ja äärioikeiston aisoihin laittamista”.

Samassa Tiedonantajan numerossa oli myös juttu otsakkeella “Fasistit saatava lukkojen taakse”. Jutun ingressi summaa: “Kaiken fasistisen toiminnan estämistä vaaditaan päättävään sävyyn kannanotoissa, joita on Tiedonantajaan virrannut kirjapaino Kursiivin murhapolton jälkeen. Järjestöt ja yksityiset henkilöt vaativat syyllisten ja heidän taustavoimiensa rankaisemista”.

Tiedonantaja listasi saamaansa palautetta. SKP:n Turun piirikomitea totesi mm. näin: “Kolmikymmenluvun tapahtumat eivät saa toistua. Siksi hallituksen ja virkavallan on kerta kaikkiaan lakkautettava fasistinen toiminta maassamme”.

Suomi-Neuvostoliittoseura kommentoi tapahtunutta Tiedonantajassa: “Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Tampereen työvaliokunta toteaa seuranneensa huolestuneena Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteita vastaan suunnatun ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisen fasistisen toiminnan aktivoitumista maassamme. Työvaliokunta edellyttää hallitukselta päättäviä toimia tilanteen korjaamiseksi”.

Tiedonantajan seuraavan päivän (2.12. 1977) numerossa tiedettiin kertoa, että Kursiivin iskuun liittyen oli tehty kolme pidätystä.

Tiedonantajassa pohdittiin ahkerasti myös eri henkilöiden mahdollista osallisuutta Kursiivin iskuun, sekä ylipäätään puitiin eri henkilöiden suhteita fasisteihin ja oikeistoon, nimiä säästämättä. “Lisää kummallisuuksia” -artikkeli on tästä hyvä esimerkki. Artikkelissa nostettiin esiin myös ajatus, että Siitoimen asianajan, kokoomuslaisen Raimo Iivarisen välit Siitoimeen ja hänen joukkoihinsa eivät olisi vain muodollisia. Tästä aiheesta tulikin myöhemmin kokoomukselle varsin kiusallisen aihe Turussa, kuten tulemme myöhemmin käymään läpi. Artikkelissa on myös mielenkiintoinen loppukaneetti: “Suurin kummallisuus on seuraava: Siitoin ryhmä jäi hiljattain Neuvostoliiton puolella kiinni hakaristimaalailusta, josta Suomen viranomaiset ovat olleet tietoisia, mutta Suomessa tapahtuman johdosta ei tiettävästi ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin. Eräs tapa tämäkin hoitaa kansainvälisiä suhteita”.

Ennen joulukuun puoltaväliä Tiedonantaja julkaisi listan Kursiivin iskun jälkeisistä, iskuun liittyvistä tapahtumista artikkelissa “Kursiivin murhapoltto edelleen selvittämättä – Onko taustalla liian suuria voimia?”. Lyhykäisyydessään ja puolueellisuudessaan tämä on varsin mielenkiintoista ja hyvin tiivistettyä kronologiaa. Jutussa syytetään viranomaisia ja porvaristo/oikeistolehtiä kovin sanoin rikollisten suojelemisestä ja tukemisesta.

Joitain poimintoja jutusta: “Onko liikkeellä kovia poliittisia voimia, jotka painostavat poliisia rajoittamaan tutkimuksensa vain välittömästi murhapolttoon osallistuneisiin?”. (…) “Maanantai-iltana 28.11. poliisi tekee ensimmäisen pidätyksen. Turun Sanomien mukaan hän on 23-vuotias lakkautetun Isänmaallisen Kansanrintaman koulutuspäällikkö, joka on liittynyt järjestöön vuonna 1973. Mies on saanut koulutusta mm. muukalaislegioonassa. Pari viikkoa aikaisemmin esitetyssä Veckans Plus -ohjelmassa pidätetty sanoi olevansa valmis hävittämään kommunismin Suomesta ‘laillisin tai laittomin keinoin'”. (…) Turussa järjestetään rauhanmarssi, jonka sadat osallistujat vaativat viranomaisilta lujia otteita fasistien toiminnan estämiseksi. Pekka Siitoin ryhmineen saa vapaasti häiritä marssia poliisin puuttumatta asiaan”. (…) “Turun Sanomat tietää, että poliisi on myöhään tiistai-iltana pidättänyt Naantalissa toisen miehen, joka on toiminut tiiviisti lakkautetussa Isänmaallinen Kansanrintama -järjestössä. Pidätetty on IKR:n puoluesihteeri. Kolmaskin epäilty pidätetään” (…) Porvarilehdissä jatkuu Tiedonantajan vastainen kirjoittelu. Turun Sanomat kirjoittaa, että ‘Tiedonantaja ei juurikaan ole helpottanut poliisin työskentelyä’. Perjantain ja lauantain vastaisena yönä fasistit töhrivät hakaristein Vantaalla rauhantilaisuuden mainokset”.

Tiedonantaja uutisoi myös Pravdan kirjoituksesta Kursiivin iskusta:

Suomen Kuvalehdessä julkaistiin 9.12. 1977 kirjoitus “Väkivalta”. Tekstissä kritisoitiin Tiedonantajan kirjoittelua Kursiivin iskusta mm. seuraavasti: “Kursiivin tapausta on käytetty tehokkaasti. Sairaan työstä on puristettu esiin kaikki mahdollinen julkisuus, huomio ja hyöty. On puhuttu tuhopoltosta ikään kuin nyt olisi todistettu, että fasismi on Suomessa vakavat mitat saanut poliittinen liike. Tapaus on paisutettu tarkoituksenmukaisesti yli äyräitten. Vähemmistökommunistit käyttävät saamaansa tilaisuutta omiin tarkoituksiinsa sekä puolueensa sisällä että sen ulkopuolella”.

Kun kolme epäiltyä henkilöä tulivat vangituiksi, antoivat tiedotusvälineet heille tietysti pian myös nimet. Vangitut eivät varmastikaan yllättäneet ketään. Tuntemattomaksi jäänyt sanomalehti uutisoi: “Helsingin rikospoliisi on vanginnut kolme henkilöä epäiltynä Kirjapaino Kursiivin murhapoltosta. Jo viikko sitten vangittujen listalle joutui turkulaisen Pekka Siitoimen johtaman Isänmaallisen Kansanrintaman koulutuspäällikkö Timo Pekkala ja eilen julistettiin itse Pekka Siitoin ja IKR:n puoluesihteeri Seppo Lehtonen vangituiksi”.

Kun asian kanssa päästiin oikeussaliin asti, niin sekä Pekkala että Lehtonen olivat tiedotusvälineiden edessä kovin vaisuja. Lehtonen vaikutti lehtijuttujen mukaan luhistuneelta, ja hänen mielenterveyttään epäiltiin, ja syystäkin. Tiedonantajan jutussa todettiin Lehtosesta mm. seuraavaa: “‘Puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on vankilassa ollut hoidettavana psykiatrisella osastolla, jossa hänestä on tehty alustava mielentilatutkimus. Sen mukaan Lehtonen ei muista mitään vuosista, jotka on kuulunut Siitoinin järjestöihin. Hän on ilmoittanut valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoavan itseään. Vankilan psykiatrin mukaan Lehtonen on poikkeava ja pitää itseään huomattavasti todellista ikäänsä nuorempana. Psykiatri suosittelee Lehtosta mielentilatutkimukseen”.

Siitoin taas otti tilanteesta kaiken irti, ja vaikutti kaikkea muuta kuin maahan lyödyltä. Lehdille hän hymyili leveästi esitellen käsirautojaan, sekä huusi lehdistön edustajille “Ottakaa kuva! Ottakaa kuva!”, kuten ilmenee mm. seuraavasta Ilta-Sanomien jutusta 20.12. 1977. Juttu kertoi myös siitä, miten juttu alkoi paisua: “Siitoinille syyte myös aseellisen toiminnan valmistelusta”. Jutussa todettiin myös, että “poliisi odotti istuntohuoneistoon mellakkaa. Sitä varten paikalle oli asetettu poliisivartio”.

Kun 31.12. 1977 Uusi Suomi teki vuosikatsauksen, komeili Pekkakin kannessa:

Oikeudenkäynti jatkui 1978 alkuvuodesta ja sai aina vain uusia värikkäitä piirteitä, niin oikeussalin sisä- kuin ulkopuolellakin. Niihin palaamme seuraavissa Kursiivin iskua käsittelevissä posteissa.

Read Full Post »

Seuraava artikkeli löytyy englanninkielisenä täältä.

Venäjän ulkoministeriö on kirjoittanut presidentti Medvedeville synkeän raportin, jossa varoitetaan, että Yhdysvaltojen “Deep State”-tiedustelu -ja turvallisuusorganisaatiot ovat kasvaneet suuremmiksi, kuin mitä vastaavat elementit olivat natsi-Saksan diktatuurissa 1920-luvulla.

Raportin mukaan natsien Schutzstaffel (joka paremmin tunnetaan “SS”:nä) saavutti valtansa huipun toisen maailmansodan aikana, jolloin yli miljoona saksalaista liittyi sen joukkoihin. Näin organisaatiosta tuli eräs kaikkein pelätyimmistä voimista Euroopassa, erityisesti vuoden 1934 jälkeen, jolloin sen toimivaltaan annettiin myös keskitysleirit, joissa arvioidaan kuolleen lähemmäs 10 miljoonaa ihmistä.

Sitä, että Yhdysvalloista on tullut “natsimpi kuin natseista koskaan”, voidaan pitää häkellyttävänä historiallisena kehityspisteenä. Yhdysvaltain hallinolla on nykyään n. 1271 organisaatiota ja 1931 yksityisyritystä työskentelee terrorismin vastaisissa ohjelmissa. Washington Post tutki äskettäin Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuuden ja tiedustelupalvelun toimia ja varoitti, että niistä “on tullut niin suuria, niin tehottomia, ja niin salailevia, että kukaan ei tiedä, paljonko niiden toiminta maksaa, kuinka monia ihmisiä ne työllistävät, kuinka monia ohjelmia ne pyörittävät, tai kuinka moni yksikkö tekee vieläpä samaa työtä”.

Venäjän turvallisuusekspertit kuitenkin arvioivat, että näissä Yhdysvaltain “Deep State”-joukoissa työskentelee nykyään yli 5 miljoonaa henkeä, kun mukaan lasketaan kaikki Obaman hallinnon alaisena olevat paikalliset, sekä valtion että liittovaltioiden, joukot. Yhdysvaltain talouden lähestyessä täydellistä romahtamistaan nämä joukot jatkavat ennen näkemätöntä Amerikan kansalaisten oikeuksien kimppuun hyökkäämistä, eikä asialle näy loppua.

Esimerkkinä röyhkeästä ylimielisyydestä Yhdysvaltain hallinnon edustaja Mark C. Toner muistutti Kremliä kuluneella viikolla siitä, että “kokoontumisvapaus on perustavanlaatuinen oikeus, johon kaikki ETYJ:n jäsenet ovat sitoutuneet”. Tämä lausunto annettiin sen jälkeen kun Moskovan poliisi oli pidättänyt mielenosoittajia homojen oikeuksia puolustavassa mielenosoituksessa. Mielenosoitus kehittyi väkivaltaiseksi ja poliisi pidätti sekä homojen oikeuksia puolustavia että niitä vastustavia mielenosoittajia.

Se, että edellisen kaltaista moralisointia tulee maailman toiseksi suurimmalta poliisivaltiolta (kommunistisen Kiinan pitäessä ykköspaikkaa), on sisällöltään räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä viime viikolla tapahtui Jeffersonin muistomerkillä Washington D.C.:ssä: Yhdysvaltain liittovaltion poliisit brutaalin väkivaltaisesti pidättivät yhdysvaltalaisen sotaveteraanin, Russia Today:n reportteri Adam Kokeshin ja hänen kannattajansa tanssimisesta tuon muistomerkin luona.

Se, että Yhdysvaltain liittovaltion poliisit pidättivät nämä “terroristitanssijat” Thomas Jeffersonin (1743-1826) muistomerkillä, on ironisessa ristiriidassa sen kanssa, mitä Jefferson edusti. Tämä Yhdysvaltojen perustajiin kuulunut mies sanoi mm. näin: “Hyvän hallinnon ensimmäinen ja ainut päämäärä on ihmiselämästä ja onnellisuudesta huolehtiminen, ei näiden asioiden tuhoaminen”.

Syy siihen, miksi Yhdysvallat tarvitsee nykyisiä poliisivaltiojoukkojaan, sisältyy varoitukseen, jonka Jefferson antoi Amerikan kansalaisille: “Uskon, että pankki-instituutiot ovat vapaudellemme paljon suurempi vaara kuin armeijat”.

Jeffersonin pankkeja koskeva varoitus on erittäin ajankohtainen. Yhdysvaltojen uusin sota on meneillään Libyaa vastaan. Libyan hallitus raivostui, kun sille paljastui, että Obaman oma pankki, Goldman Sachs, oli ryövännyt yli miljardin Libyan varoja. Näyttää siltä, että ainoastaan Muammar Gaddafin tappaminen voi estää tämän asian laajemman paljastumisen.

Amerikan kansalaiset ovat aivan samaan tapaan nähneet heidän oman taloutensa täydellisen ryöstön. Ryöstön takana ovat samat Obaman hallinnon puitteissa toimivat pankkiirit, jotka eivät pyri vähempään kuin siihen, että Yhdysvallat tuhotaan, jotta siitä saadaan velka-orjien kansa, jota hallitsee eliitin korporaatio-hallinto, joka ei välitä pätkääkään vapaudesta tai oikeudenmukaisuudesta.

Eikä asia tähän lopu. Kuten raportoimme toukokuun 18. päivän artikkelissa “Yhdysvallat valmistelee uutta julistusta ‘loputtomasta maailmanlaajuisesta sodasta’”, päätetään näiden uusien amerikkalaisten velka-orjien kohtaloista maailman taistelukentillä, joilla heidät tapetaan, jotta heidän elitistiset herransa voivat tehdä itsestään vielä rikkaampia, kaataessaan miljoonien viattomien verta ahneuden alttarille.

Ne amerikkalaiset, jotka uskovat että Yhdysvaltain poliisivaltion harjoittama brutaali tyrannia ei mitenkään koske heitä, eivät voisi olla enempää väärässä! Esimerkkinä tästä käy vaikka se, että Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuusjoukot alkoivat viime viikolla käyttää uutta “Malintent Detection”-teknologiaa, joka ilmoittaa ihmisistä, joita pidetään “terroristiuhkana”.

Englantilainen kirjailija ja journalisti George Orwell (1903-1950) kirjoitti vuonna 1948 julkaistussa romaanissaan 1984 juuri sellaisesta, mitä poliisi Yhdysvalloissa nykyään tekee: “Oli hirvittävän vaarallista antaa ajatuksiesi vaellella, kun olit julkisissa tiloissa tai valvontaruudun tavoitettavissa. Pieninkin asia saattoi saada sinut ongelmiin. Elohiiri, alitajuinen hermostuneisuus, itsekseen mutiseminen – mikä tahansa, mikä kertoi epätavallisuudesta, siitä, että ‘henkilöllä on jotain piiloteltavaa’. Jo se, että kasvoillasi oli sopimaton ilme oli rangaistava rikkomus”.

Siitä, mitä tulevaisuus näille kerran vapaille amerikkalaisille tuo tullessaan, Orwell kirjoitti myös tämän: “Jos haluat tulevaisuudennäkymän, kuvittele saapas, joka ikuisesti polkee ihmisen naamaa”.

– – –

Mesikämmenen huomio: Jos et tiedä, miten artikkelissa mainittu Goldman Sachs liittyy myös Kreikan kriisiin, kuuntele asiasta talousanalyytikko Max Keiseria. Asiaa eräästä kulmasta sivuten kannattaa lukaista myös edellinen Mesikämmenen blogin posti, “Bilderbergiläinen hallitusneuvottelijamme“.

Read Full Post »

Kuinka moni muistaa Steven Spielbergin elokuvan Minority report ja siinä olleet poliisit, jotka pidättivät ihmisiä ennaltaehkäisevästi, ennen kuin nämä tekivät rikoksia? Kaukaa haettua? Ei lainkaan. Sellaista on tapahtunut ennenkin ja tapahtuu nykyäänkin. Sitä varten on teknologiakin jo paikallaan. Pari päivää sitten ihmisiä pidätettiin ennaltaehkäisevästi Englannissa.

Seuraava teksti, “Eivätkö kuninkaalliset häät olleetkin ihanat?”, on suomennettu Annie Machonilta kotisivuilta. Annie Machon on entinen MI5:n tiedustelupalvelija, joka 1996 erosi MI5:n tehtävistään paljastaakseen Brittien salaisen palvelun epäeettisiä toimia. Machonilla on taustansa, tietojensa ja kokemuksiensa vuoksi huomattavan syvällistä pespektiiviä hallitusten toimiin, tiedustelupalveluihin ja mediaan, sekä kasvavaan tarpeeseen julkisen ja yksityisen sektorin avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Hänet on noteerattu myös monia aiheita käsittelevänä kansainvälisenä puhuja. Hänen käsittelemänsä aihepiirit käsittelevät turvallisuutta ja tiedustelupalvelua, eettisyyttä ja kansalaisuutta, “terrorismin vastaista sotaa”, lehdistön ja median vapauksia, lakeja, kansalaisoikeuksia, totalitarismia ja polisiivaltiota, sekä hallituksen ja liiketoiminnan vastuullisuutta.

Alla olevan Machonin artikkelin lisäksi kannattaa katsoa myös Machonin Russia Today:lle antama haastattelu kuninkaallisia häitä koskien.

Eivätkö kuninkaalliset häät olleetkin ihanat?

No, varmasti joillekin olivat, epäilemättä ainakin onnelliselle parille.

Jotkut taas viettivät tuota upeaa päivää karussa putkassa. Heidät oli ennaltaehkäisevästi pidätetty sellaisesta, mitä he olisivat saattaneet tehdä. Pidätyksien jälkeen eivät pidätettyjen omaiset ja asianajatkaan saaneet heihin yhteyttä. Käytännössä he olivat siis “kadonneita”. Heidät oli poimittu talteen siltä varalta, että he olisivat sanoneet jotain joka olisi ollut ikävää niin hienona päivänä. Kuka ties he olisivat, herra paratkoon, aiheuttaneet käytöksellään vielä kansallista häpeää.

Muutama päivä sitten kirjoitin artikkelin, jossa alleviivasin huoleni koskien turvallisuudesta vastaavien tahojen suhtautumista mahdollisiin tilaisuuden protestoijiin. Tuossa artikkelissa vertasin turvallisuudesta vastaavien tahojen ajattelutapaa ja väkivaltaisia taktiikoita Syyrian turvallisuuspalvelun toimiin. Tästä huolimatta jossain syvällä mieleni perukoissa, vastoin kaikkea viimeisen 15 vuoden aikana eteeni kokoontunutta todistusaineistoa, huomasin, että minulla oli edelleen päässäni kaiku siitä, että Briteissä pelataan reilua peliä – että sellaista toimintaa mitä Syyriassa harjoitetaan ei tapahtu Briteissä. No, nuo kaiut ovat ajalta jolloin olin lapsi ja puhuin kuin lapsi…

Onnellisia häitä edeltävänä aikana poliisi totesi, ettei sillä ollut mitään erityistä tietoa mistään terroriuhasta sen enempää Irlannin tasavaltalaisilta kuin miltään mahdolliselta Lähi-Idän ryhmältä. Tästä huolimatta turvallisuudesta vastaavat viranomaiset olivat käynnistäneet massiivisen tiedustelupalveluoperaation, jotta tunnetut “anarkistit”, jotka kenties protestoisivat monarkiaa vastaan, saataisiin kiinni.

Aivan varmasti sellaisiakin tahoja on saattanut olla, jotka ovat halunneet saada aikaan väkivaltaa. Jos tällaista olisi tapahtunut, olisi heidät voitu lainmukaisesti sitten pidättää. Mitä poliisi kuitenkin teki, oli jotain aivan muuta. Syyrian mukhabaratin menetelmien, jos sentään ei brutaalisuuden, tavoin viranomaiset järjestivät kotiratsioita ja ihmisten kaappaamisia tekeviä yksiköitä. He kielsivät tiettyjä aktivisteja pääsemästä Lontooseen, joitain he taas pidättivät päiviä ennen häitä, ja joitain pidätettiin itse hääpäivänä.

Turvallisuuspalvelun pidättämäksi joutui mm. antropologian professori, Chris Knight, sekä hänen ystäviään jotka suunnittelivat humoristista katuteatteria, johon kuului mm. feikkigiljotiini ja prinssi Andrew-nukke (onkohan tämä tautologista?)

Pidätettyjen joukkoon kuului myös joukko ympäristöaktivistitalonvaltaajia, jotka hyvällä syyllä huolestuneen parlamentaarikko John McDonellin mukaan olivat pidätettäessä ahkerasti hoitamassa puutarhaansa. Pidätettyjen joukkoon kuului myös joitain satunnaisia “zombeja”, jotka halusivat mennä “ei kuninkaallisia häitä”-vaihtoehtotilaisuuteen. Kaikki tämä tuskin on vallankumouspainajaisen ainesta.

Näiden lisäksi on vielä Charlie Veichin tapaus. Englannin media on nyt tuominnut hänet tunnettuna anarkistina. On totta, että Charlie on kuningashuoneen vastainen ja että hän halusi saada asian tiimoilta sanoa sanottavansa, mutta voi nyt luojan tähden – hän pyörittää kansainvälisesti tunnettua aktivistiorganisaatiota nimeltä Love Police. Organisaation rauhanomaiset tarkoitusperät eivät varmaan paljoa paina…

Mitä oikein tapahtui? Torstai-iltana kaksi proto-Borg teknologialla varustautunutta poliisia rynnivät Veichin Cambridgen kotiin, jossa asuu myös hänen tyttöystävänsä, Silkie Carlo. Poliisit sanoivat tulleensa pidättämään Veichin ja tutkimaan paikan.

Mikä oli Charlien väitetty rikos? Se, että hän oli laittanut YouTubeen pelottavan ennakoivan videon, jossa hän sanoi että hän ajatteli, että häntä vakoillaan. Tästä huolimatta hän videossa kritisoi tulevia kuninkaallisia häitä ja ehdotti, että muut aktivistit kokoontuisivat hääpäivänä Lontoon Soho Squarella (joka on melko kaukana juhlapaikoilta). Kyllähän Charlie hieman paasasi videossaan, mutta sitä nyt ihmiset YouTubessa muutenkin tekevät. Oli Charlien kanssa samaa tai vahvasti eri mieltä, niin kyseessä on kuitenkin ilmaisunvapaus – joka on paljon kehuttu, perinteinen brittiläinen vapaus.

Poliisin silmissä hän ilmeisesti kuitenkin “juonitteli mahdollista säröä tilaisuuden rauhanomaisuuteen”, ja tämän vuoksi hänet piti pistää lukkojen taakse. Tämä on aivan kuin olisimme aikamatkustaneet esivallankumoukselliseen 1700-luvun Ranskaan, missä kuningas saattoi käyttää lettre de cachet:ia ja lähettää ihmisiä Bastillen vankilaan.

Täsmälleen samaan aikaan kun prinssi William ja hänen punasteleva morsiammensa tulivat Cambridgen herttuaksi ja herttuattareksi, tuossa samassa kaupungissa poliisi ratsasi saman maan kansalaisen ja laittoi hänet lukkojen taakse – sananvapauden harjoittamisesta.

Torstai-iltana hänet raahattiin kotoaan pois, eikä hänen ymmärrettävästi tyrmistyneelle tyttöystävälleen suostuttu kertomaan missä häntä oikein pidettiin, ennen kuin hänet perjantaiaamuna siirrettiin toisaalle poliisin huostaan. Tässä uudessakin putkassa häntä pidettiin muusta maailmasta eristettynä koko loppupäivän. Perheenjäsenet ja lakimiehet soittelivat tuloksetta tuntikaupalla ympäri Lontoon poliisiasemia, koettaen saada selville missä Charlie oikein oli. Tämä tarkoitti sitä, että hän oli käytännöllisesti katsoen “kadonnut” kuin toisinajattelija jossain totalitaarisessa valtiossa.

Laitetaanpa asiat selviksi: Suurkaupungin poliisi vakoilee tunnettuja aktivisteja (tämä tiedetään aiemmin tänä vuonna tapahtuneen poliisien soluttautumisskandaalin jälkeen hyvin) estääkseen heitä ilmaisemasta heidän poliittisia näkemyksiään (joiden ilmaisuun heillä on oikeus) Katen ja Williamsin häistä. Turvallisuusjoukot olivat jo valmiiksi kertoneet ettei mitään erityistä terroriuhkaa ollut, joten kyseessä oli nolon välikohtauksen estäminen tuona suurena päivänä. Anteeksi vain, mutta mielestäni nolouden estäminen ei millään tavalla kuulu lakiimme.

Tämän lisäksi, nämä pidätykset olivat ennalta ehkäiseviä, jottei mahdollisia rikoksia tehtäisi. Katsotaanpa tätäkin asiaa tarkemmin; kyseessä on ainoastaan rike tilaisuuden rauhallisuutta koskien. Tämä ei ole mikään suuri asia.

Pohjimmiltaan tässä on siis kyse siitä, että poliisi vakoilee ja sitten ennalta ehkäisevästi pidättää aktivisteja potentiaalisina toisinajattelijoina, koska he ovat tehneet ajatusrikoksen. Voiko tämä enää orwellilaisemmaksi mennä?

Mainitsin edellä Syyrian turvallisuusjoukkojen taktiikat ja brutaalit toimet. Olen aiemmin kirjoittanut myös siitä, miten siirtyminen fasismiin alkoi Saksassa 30-luvulla maan sisäisten toisinajattelijoiden brutalisoinnilla.

Pysähdytäänpä ja todella mietitään tätä – haluammeko, että nämä ensimmäiset merkit fasismista kehittyvät eteenpäin, kyseenalaistamattomina? Ensi vuonna meillä on olympialaiset ja kuningatar Elizabethin vallan kuusikymmentävuotisjuhlat, ja epäilemättä samanlaista, tai vielä suurempaa voimankäyttöä tullaan näkemään. Kuinka pitkälle annamme tämän mennä, ennen kuin heräämme tähän liittyvään uhkaan?

Olen asiaan liittyen kirjoittanut aiemmin näin, kiitollisena pastori Martin Niemoellerille:

First they came for the Irish in the 1980s,
But I was not Irish so I did not speak up.
Then they came for the Muslims after 9/11,
But I was not a Muslim, so I did not speak up.
Then they came for the “domestic extremists”,
But I was not an activist, so I did not speak up.
Then they came for me;
and there was nobody left to speak up for me.

Read Full Post »

Seuraava viesti ilmestyi Sibel Edmondsin Boiling Frogs-sivustolla tämän kuun 11. päivä.

Vetoomus kansainväliselle yhteisölle

Me, Amerikan kansalaiset, lähestymme tämän tärkeän viestimme vastaanottajia Atlantin ja Tyynen valtameren toisella puolella. Viestimme on toimitettu pullossa, äärettömän hitaalla keinolla, johtuen siitä, että kommunikaatiokeinomme ovat hyvin rajoitetut (hallintomme valvoo laajamittaisesti ja ilman valtuuksia puhelimiamme, tekstiviestejämme, sähköpostejamme, faksejamme, ja internetyhteyksiämme). Pyydämme tämän viestin vastaanottajia lisäämään epätoivoisen tukahdutetun kansamme teidän poliittisten pakolaismaiden listalle tai vaihtoehtoisesti nostamaan vuosittaista yhdysvaltalaisten poliittisten pakolaistenne kiintiötä. Me emme ainoastaan täytä YK:n vuoden 1967 pakolaisstatukseen oikeuttavaa protokollaa, joka perustuu poliittiseen mielipiteeseen, jäsenyyteen ja toimintaan missä tahansa sosiaalisessa ryhmässä, vaan me myös reilusti ylitämme nuo vaatimukset.

Meitä, aivan jokaista amerikkalaista, kohdellaan potentiaalisina terroristeina, syyllisinä ilman mahdollisuutta todistaa toisin. Meitä valvotaan kellon ympäri (puhelimet, sähköposti, faksi, tekstiviestit, internetyhteys; näistä internetin käyttö tulee pian valvonnan ja rajoituksien alaiseksi) ja jos haluamme matkustaa, joudumme pakollisiin ja nöyryyttäviin ruumiintarkastuksiin.

Meiltä, Amerikan kansalaisilta, on riistetty mahdollisuus osoittaa kollektiivista erimielisyyttämme jopa kaikkein rauhallisimmin mahdollisin keinoin ja tavoin. Jäsenyytemme ja osallistumisemme sellaisiin ryhmiin tai tilaisuuksiin jotka kyseenalaistavat laittomia sotia tai muita epäinhimillisiä toimia voi viedä meidät hallintomme avoimesti määritellylle “vihollisten ja terroristien” listalle. Sellaisen seuraukset voivat vaihdella lentokiellosta siihen, että hallintoa palvelevat yksityiset aseistetut joukot pelottelevat ja ratsaavat perheitämme, tai siihen, että päätyy ajatuksiensa vuoksi syytetyksi liittovaltion poliisin valamiehistön eteen ja tämän jälkeen joutuu vangituksi.

Siitä, että harjoittaa tietynlaista journalismia tai hyvä samarialainen -tyyppistä raportointia niiden henkilöiden vääristä, epäeettisistä ja jopa laittomista teoista, joille on uskottu kansamme hyvinvointi, vauraus ja turvallisuus, voi seurata nykyään, että päätyy syytetyksi, vainotuksi, ja mahdollisesti jopa salamurhatuksi. Tilanne on laajentunut nykyään koskemaan myös niitä, jotka ovat ehkä lukeneet ja levittäneet alunperin muiden kokoamaa ja levittämää informaatiota. Siinä missä yhteiskuntamme epäkohtien ilmiantajat heitetään nykyään kaltereiden taakse, ryöstävät rikolliset veronmaksajiltamme miljardeja dollareita, ja kidutuksiin ja murhiin osallistuvat ovat hallitsijoidemme hyvin suojelemia ja avarakätisesti palkitsemia.

Kehotamme teitä muistamaan, millaista tukahduttavaa toimintaa itäsaksalaiset saivat Stasin käsissä kärsiä, ja sen jälkeen kertomaan sen vapaavalintaisella neljänumeroisella luvulla. Mikä tahansa luku käy, kunhan siinä on neljä numeroa. Meidän Stasimme on teknologisesti pätevä ja se pystyy kuuntelemaan ja äänittämään satoja miljoonia kommunikaatioita. Hallitsijoidemme kanssa yhteistyötä tekevät megakorporaatiot voivat laittaa satoja tuhansia meistä kommunikaation ulkopuolelle ilman, että asialle voi tehdä mitään. Tämän päälle, meillä ei ole itäsaksalaisten tapaan ylikiivettävää kapeaa muuria, eikä meillä ole elinkelpoista, luotettavaa, tai kyllin itsenäistä naapurivaltiota, mihin paeta. Jäätävä pohjoinen naapurimme on aivan yhtä innokas laittomiin salamurhiin kuin omat armottomat hallitsijamme. Entä sitten eteläiset naapurimme? Ensiksikin pitäisi selvitä aseistettujen kansalaissotilaiden käsistä rajan toiselle puolelle. Tummahiuksiset voivat tulla sotketuiksi meksikolaisiin tässä ja joutua ammutuksi. Tämän jälkeen pitäisi selvitä Meksikon huumejengipoliisin käsistä, joka voi helposti pitää meitä kilpailijana huumekauppa-alueellaan. Kuten huomaatte, ovat mahdollisuutemme selvitä siellä heikot tai täysin mahdottomat.

Anomme teitä myöntämään meille amerikkalaisille ensimmäisen luokan poliittisten mielipidevankien statuksen. Pyydämme, että vähintään harkitsette vaihtokauppajärjestelyä, jossa huippuluokan rikollisenne, ammattihuijarinne ja psykoottiset sarjakiduttajanne lähetetään tänne. Täällä he voivat löytää hyvän ympäristön toimilleen, sekä saada niille hallintomme rajoittamattoman suojan ja palkkiot. Ne meistä, ketkä etsivät säädyllistä vapauden ja oikeuden tasoa, voisivat käänteisesti saada turvapaikan maissanne.

Kiireellisesti toimianne ja apuanne odottaen,

Me, vapautta etsivät amerikkalaiset

 

Mesikämmenen huomio: Sibel Edmonds on merkittävä Yhdysvaltain hallinnon epäkohtien paljastaja. Hän on entinen FBI:n kääntäjä, jota on lain nojalla laajamittaisimmin koko Yhdysvaltain historiassa kielletty puhumasta tietämistään valtiosalaisuuksista. Pentagon paperit 1971 vuotanut Daniel Ellsberg on sanonut, että Edmondsin tiedot, jotka liittyvät monen muun asian ohella syyskuun 11. 2001 iskuihin, ovat huomattavasti hänen itsensä vuotamia tietoja merkittävämmät. Katso asian tiimoilta myös Edmonsin tapauksesta kertova dokumentti Kill the Messenger ja tämä syyskuun 11. tutkimusta käsittelevä posti. Humoristisemmin, katso Edmonsin pullopostin lisäksi myös tämä turvapaikkahakemus.

Read Full Post »