Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Mesikämmen’

miljoonakavijaa

3.10.2014 Mesikämmenen blogin vierasmittari pamahti yli miljoonan vierailijan. Mesikämmen kiittää blogin lukijoita!

Read Full Post »

pekkapytyllaJos edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (20.5.1944-8.12.2003) olisi elossa, hän täyttäisi ensi tiistaina, 20.5., pyöreät 70 vuotta.

Pekan syntymäpäivää juhlitaan tänäkin vuonna, hänen ennenaikaisesta poismenosta huolimatta, ympäri valtakuntaa. Facebook-ryhmään Pekka Siitoimen 70v. syntymäpäiväjuhlat on tähän mennessä ilmoittautunut n. 250 osallistujaa. Koska mestarin syntymäpäivä sijoittuu ensi viikon alkuun, on vasta alkanut viikonloppu monille aikaa, jolloin Pekan syntymäpäivää juhlitaan. Viime vuoden biletyksestä löytyy Mesikämmenen juhlaposti täältä. Kai M. Aallon, Pekan nimeämän seuraajansa, juhlapuhe Pekan viime vuoden syntymäpäivän kunniaksi löytyy täältä.

Perttu Häkkisen puhe-ohjelmassa Ylellä pureudutaan 20.5. Pekan hahmoon. Luvassa on varsin mielenkiintoinen lähetys, josta löytyy aiheesta haastateltavana Sami Kettunen ja allekirjoittanut. Kai M. Aaltoa kuullaan aiheesta ohjelman insertissä. Häkkisen ohjelman infossa kerrotaan mm. näin:

Vaikka valtakunnanjohtajan poismenosta onkin jo yli vuosikymmen, tuntuu kiinnostus hänen eriskummallista persoonaansa kohtaan jatkuvasti kasvavan eri kansanryhmien parissa. Ihmiset käyttävät Siitoin -aiheisia t-paitoja, keräilevät isolla rahalla tälle kuuluneita esineitä, toistelevat sloganeita, ja ammentavat vaikutteita Siitoinin omintakeisesta kosmologiasta musiikkiin ja kuvataiteisiin. Parhaillaankin aiheesta on tiettävästi kaksi kirjaa suunnitteilla. Myös Siitoinin Naantalissa sijaitsevasta haudasta on muotoutunut jonkinasteinen kulttipaikka, jolle ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia vieden muassaan votkapulloja ja kynttilöitä.

Siitoin -fanitus, omituista kyllä, ylittää myös puoluerajoja. Muun muassa vihreiden Pekka Haavistoa presidentinvaaleissa tukenut sarjakuvataiteilija Pertti Jarla tunnetaan kovana Siitoin -tietäjänä ja keräilijänä, joka on piirtänyt valtakunnanjohtajasta useamman stripinkin.

Ei hullumpi saavutus mieheltä, jossa elinaikanaan kiteytyi kaikki yleisen linjan kannalta paha.

Tiistaina 20.5. kello 13.02 Perttu Häkkisen ohjelman aiheena on Pekka Siitoinin perintö suomalaisessa kulttuuri -ja hengenhistoriassa. Vieraina “Loputon Gehennan liekki” -dokumentin ohjannut ja Siitoinin hengentieteellisestä puolesta säveltaiteeseensa ammentava Sami Kettunen sekä Siitoin-historian tunteva Mesikämmen -blogin kirjoittaja. Selvitämme myös, mitä kuuluu Sieg Heil Suomi -dokumentissa näkyvälle Kai M. Aallolle.

Ensi tiistaina, 20.5., kuuluu helvetin hyvin.

Read Full Post »

mesikc3a4mmenenblogi

Mesikämmen kiittää lukijoitaan kuluneesta vuodesta ja toivottaa hyvää uutta vuotta!

Seuraavassa kertauksena Mesikämmenen vuoden 2013 postit.

– – –

Mesikämmenen postit 2013

– – –

Joulukuu

10 vuotta valtakunnanjohtajan kaatumisestajarnovienonkuva

Bestial Burstin Pekka-paita.

Tästä saat.

Menetetyn itsenäisyyden päivä.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / joulukuu.

.

Marraskuu

Bestial Burstin Pekka-paitaa saatavilla.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / marraskuu.

Love is in the air.

Kalevala – uusi aikakalevalajuliste

Ilmainen Pyhiinvaellus!

Pekka-taskumatti.

Päivän Pekat.

.

Lokakuu

Miika Ihanainen puhuu!

Tiesitkö, että…

Tuomas Tähti kommentoi HM-K SM 2013:a.

Kursiivin isku, osa 20pekkamvkuva

Kursiivin isku, osa 19.

Kursiivin isku, osa 18.

Arto Wasenius puhuu!

Valokuva Pekasta 70-luvulta (osa 2).

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013 Sini Eloranta YLE:n Neo-ohjelmassa.

“Naantalin natsi”.

Kai M. Aallon onnitelukirje hypnoottis-magneettisen katseen 2013 SM:n voittaja Sini Elorannalle.

Valokuva Pekasta 70-luvulta.s3f

Muovipussi päähän ja ruumis suohon.

Sieg Heil Suomi, magnum-edition.

HM-K SM 2013 palkinnot ja erityismaininnat.

Sini Marie Kyllikki Eloranta on hypnoottis-magneettisen katseen 2013 suomenmestari!

HM-K SM 2013 / tilanne 3.10.

Anshelm Ingemar von Weltheim kokkaa!

Valtakunnanjohtajan kalenteri / lokakuu.

.

Syyskuu anshelmvonweltheim

HM-K SM 2013 finaalikierros on alkanut!

Rautaiset rakastajat.

Valtakunnanjohtajan kappale Taisteluni-teosta.

HM-K SM 2013 / tilanne 27.9.

Pekka uudella Turmion Kätilöt-levyllä.

Mr. Wonderful.

Tervahäiden Riimu ja Kaarna puhuvat!

Mesikämmenen blogi -jääkaappimagneetteja jälleen jaossa.

Timo Vuorensola speaks! timovuorensola21

“ABBA is a name of God!”

HM-K SM 2013 / tilanne 17.9.

Das Fest VII! 400 postia Pekka Siitoimesta!

Päivän viinisuositus.

Mesikämmenen blogi Facebookissa.

Oi niitä aikoja!

Auraalinen para-ilta Helsingissä.

Ylituomarin katsaus HM-K SM 2013-kisoihin.

Pekka sosiaaliviraston haastateltavana 1991sh26

Kursiivin isku, osa 17.

HM-K SM 2013 / tilanne 6.9.

Hermeetikko aikakauskirja, nro 2.

Unclean: H.P.S.

HM-K SM 2013 / tilanne 2.9.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / syyskuu.

.

Elokuu

Valtakunnanjohtaja und der valtakunnanjohtaja.

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013.

Pekka Siitoin Huomenta Suomessa 1992pekkaaamutv

Hiljaa, nyt puhuu Siitoin!

Pekan puolustuspuhe Ufoajassa 1974.

Malheurin Pekka-paita.

Mysteeri nimeltä Lin gha-rej (osa 4).

Pekka Siitoin: Päijänne kutsuu.

Pekka Siitoin: Luojan kiitos.

Pekka Siitoin: Iloinen leski. luojankiitos

Poppamiehen Napalminalle.

Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind.

“Mesikämmeneltä saa kaiken tarvittavan”.

Pekka Siitoin: Muisto vain.

Will over Matter: Toisesta maailmasta.

Pekka Siitoin: Kurssilaisten vapaatunnit.

Saastaa Suomesta.  9

Ennennäkemättömiä Pekka-filmejä.

Pekka Dark Days Aheadin musiikkivideolla.

Pekka Siitoin: Kalevala ja muut kansaneepokset.

Valtakunnanjohtajan elämä (2002).

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013 lähestyy.

Pekka ja Charlie Prahassapekka-ruohonleikkurin-pc3a4c3a4llc3a4cg

Pekka Siitoin: Yliaistilliseen tietoisuustilaan kohoaminen.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / elokuu.

Tohtori Kronos muistelee Pekkaa.

Päivän Pekat.

Valtakunnanjohtajan nurmikko.

“Saatananpalvontaa Suomessa”.

Kuka oli Boris Berin-Bey?

jouko-piho-bondina.

Heinäkuu

Pekka unessa ruotsinlaivalla.

Totuus.

Anshelm Ingemar von Weltheimin Hammer Open Air 2013-dokumentti.

Rytmihäiriö Turussa 26.7.2013.

“Kadulta löytyi ruumis”.

Jouko Piho puhuu!

Päivän Pekat.

Turun “ruskea talo”.

Mesikämmenen seinäristi.

Jouko Pihon Outo tie.

Gerhard Hallstatt’s Blutleuchteruskeatalo1

“Turun saatananpalvojien rituaalimenot”.

Aleksander ja Olavi Siitoimesta.

Päivän Pekka.

Nalle Österman puhuu!

Anshelm Ingemar von Weltheim suosittelee.

Päivän Pekat.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / heinäkuunalle1

.

Kesäkuu

Viimeisimmät lisäykset Mesikämmenen Pekka-kokoelmaan.

Hyvää juhannusta!

Pekka Siitoimen hengentieteelliset ulottuvuudet ja esikuvat.

Rivologi puhuu!

Föreningen Veronican klassinen spiritismipeli.

Hesiodos Foinixrikuva

Turun Hengentieteen Seura Fingerporissa.

Love – the art of Beth Moore-Love.

Das Fest VI! 350 postia Pekka Siitoimesta!

Pekka Siitoin: Taisteluni.

Pekka Siitoin Radio Inarissa 10.3.1997.

Pekka Siitoin: Jeesus Kristus ja juutalainen rotu.

Nahkaliivi-Ahorinta ratsastaa jälleen (osa 3)yliaistkuva

Pekka Siitoin: Uuden ajan hengentieteen historia.

Verkkomedian Janus Putkonen puhuu!

Belsebub & Perisynnit.

…ja loput luetaan Mesikämmenen blogista!

Siitoin, Parland, et al. FSTV:ssä 1989.

Mediapeli 13.10.1994.

Pekka, meemit, vitsin psykologiapekkameemit

Valtakunnanjohtajan kalenteri / kesäkuu.

Pekka ja Sleepy Sleepers.

.

Toukokuu

Kai M. Aalto puhui 1992!

Toiveammattina valtakunnanjohtaja.

Legendaarisen laivaseminaarin kutsu.

Peenemünde: II.

Totuus Karhupuistosta.

Turun Hengentieteen Seuran kirjeenvaihtoa 70-luvulta.

Hypnoottis-magneettisen katseen 2013-mainosvideo.

Gnostic Mass in hardcoverkarhupuisto

Pääkallon puolikas, jonka Pekka Siitoin omisti.

Mesikämmen-kipsireliefi.

Kai M. Aalto puhui 1986!

Pekka Siitoin, Luciferin arkkipiispa.

Valtakunnanjohtajan syntymäpäivää vietetään ympäri Suomea.

Hyvää syntymäpäivää, valtakunnanjohtaja!

Turun Hengentieteen Seuran vieras- ja jäsenkirja 1971-1977.

Kursiivin isku, osa 16.

Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelmamesikammenkipsireliefi

Läjä Äijälä puhuu Tornion obeliskista!

Kursiivin isku, osa 15.

Mäntsälä-lehti Isän valtakunnasta.

Siitoin ja Nordiska rikspartiet.

“Kirjoituskokoelma aiheenaan Pekka Siitoin”.

Siitoin der Führer – wir folgen dir!

Pekka Eläkeläisten levyllä.

Suojelupoliisin puliukot.

Kutsu Pekan syntymäpäiväbileisiinsynttarit2

Kursiivin isku, osa 14.

Mesikämmen mukana “Suomen paras blogi”-kisassa.

Nurenberg: The last battle.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / toukokuu 2013.

.

Huhtikuu

Pekka & Muuminaantalinterveiset

Rytmihäiriön haastattelu vuodelta 1989.

Todellisuuden mestari.

Siitoin tuoreessa Rumbassa.

Pekka-kuriositeetteja.

Klunssila.

Siitoin bitcoin-seteli.

“Ole uskis omalla tyylilläsi”.

Puolen tunnin kävely.

Hypnoottis-magneettinen katse Rytmihäiriön tulevalla levyllä.

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013.

“Walpurin yö lähestyy”hmksm2013

Lain kirjan vastaanoton 109. vuosijuhla.

Postia Adolf Hitleriltä.

“Nyt valitaan Suomen paras blogi”.

Summa Theologiae Diabolicae.

Tulen Ajan aamunkoitteessa.

Identtiset kaksoset.

Sieg Heil Suomi -dokumentti kokonaisena.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / huhtikuu 2013.

.

Maaliskuu

Kaken ihmeellinen seikkailu Siitoin-universumissa.

Jukka Mustonen: Rampa rakkausrockpainting

Liber Oz Pohjois-Karjalan murteella.

Happy Easter!

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Pekka, kevätrituaali ja ley-linjat.

Hyvää syntymäpäivää, herra komentaja!

The world is spinning wrong way.

Pekka-aiheisia kuriositeetteja.

Pyhiinvaellus.

The best Alex Jones rant ever003

Grumpy cat tapaa Pekka Siitoimen.

Naistenpäivänä.

Grumpy cat meets Boyd Rice.

Turun Hengentieteen Seura on myöntänyt Kai M. Aallolle kunniajäsenyyden.

Das Fest V! 300 postia Pekka Siitoimesta!

Pekka-taidetta.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / maaliskuu.

.

Helmikuu

Valtakunnanjohtajan elämä / Post 2003.

Valtakunnanjohtajan elämä / 2001.

Valtakunnanjohtajan elämä /2000p1130487

Valtakunnanjohtajan elämä /1999.

Valtakunnanjohtajan elämä /1998.

Valtakunnanjohtajan elämä /1997.

Valtakunnanjohtajan elämä/1996.

Valtakunnanjohtajan elämä/1995.

“Siitoin elää” (osa 2).

Väinö Kuisma – Blut und Boden!

Reich of the Black Sun.

Turku Saatanalle 2013.

Siitoimen sukupuusta.

The very first World Fart Championship.

Valtakunnanjohtajan elämä /1994.

Valtakunnanjohtajan elämä /1993aaltokannessa

Valtakunnanjohtajan elämä /1992.

Hitler kuulee Mesikämmenen blogin Pekka-posteista.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / helmikuu 2013.

Rivologi: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Siitoin No TV:ssä, Hyvät, pahat ja rumat-ohjelmassa, yms.

Siitoin Würzburgissa 1989.

Kai M. Aalto Ajankohtaisessa Kakkosessa 25.2.1992.

.

Tammikuu

Porno-Pekan kadonneet rivoilut.

Valtakunnanjohtajan elämä /1991.

Valtakunnanjohtajan elämä /1990.

Valtakunnanjohtajan elämä /1989siitoinparland

Valtakunnanjohtajan elämä /1988.

Valtakunnanjohtajan elämä /1986.

Valtakunnanjohtajan elämä /1985.

Upseeri ja herrasmies – Siitoin Bambi-lehdessä 1983.

Valtakunnanjohtajan elämä /1984.

Kai M. Aalto Mediakomppaniassa, yms.

Valtakunnanjohtajan elämä /1983komentajamediakomppanja

SDP:n jäsenen muistoja Pekasta.

Valtakunnanjohtajan elämä /1982.

In the Center of Fire.

Pekka A-raportissa 14.4.1989.

Kai M. Aalto YLE-uutisissa 17.1.2013.

Valtakunnanjohtajan elämä /1981.

Valtakunnanjohtajan elämä /1980.

Valtakunnanjohtajan elämä /1979.

Mesikämmenen blogi -jääkaappimagneetteja jaossa.

Rivologi: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Valtakunnanjohtajan kalenteri / tammikuu 2013.

Valtakunnanjohtajan elämä /1978.

Pekka PT speaks! dasfestvii1

Valtakunnanjohtajan elämä /1977.

Valtakunnanjohtajan elämä /1976.

Valtakunnanjohtajan elämä /1975.

Valtakunnanjohtajan elämä /1974.

Valtakunnanjohtajan elämä /1973.

Valtakunnanjohtajan elämä /1972.

Valtakunnanjohtajan elämä /1971.

Valtakunnanjohtajan elämä /1970.

Valtakunnanjohtajan elämä /1969.

Valtakunnanjohtajan elämä /1968.

Valtakunnanjohtajan elämä /1966.

Valtakunnanjohtajan elämä /1965.

Valtakunnanjohtajan elämä /1964pekkakuvia2

Valtakunnanjohtajan elämä /1963.

Valtakunnanjohtajan elämä /1962.

Valtakunnanjohtajan elämä /1961.

Valtakunnanjohtajan elämä /1960.

Valtakunnanjohtajan elämä /1950.

Valtakunnanjohtajan elämä /1948.

Valtakunnanjohtajan elämä /1944.

Pekka ja Nauravat natsit -haastattelu.

Valtakunnanjohtajan kahvi.

Äärioikeisto Suomessa ja Siitoin.

Voimakyykkääjän reklamaatio R-kioskille.

He puhuvat! They speak!

Seremonia Turun Klubilla 10.1.2013.

Hermeetikko aikakauskirja nro. 1.

Read Full Post »

P1130487

– – –

Mesikämmenen blogin uusia jääkaappimagneetteja on jaossa blogin lukijoille.

Magneetteja saavat jälleen ne, ketkä perustelevat parhaiten, miksi juuri heidän pitäisi saada tämä keräilyesine. Perustelut tulee esittää tähän postiin kommenttina (ei siis Facebookiin).

Magneetteja on jaossa vain kymmenisen kappaletta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mesikämmenen blogi-jääkaappimagneetteja jaossa.

 

Read Full Post »

mbblogi

Selvennyksen vuoksi kerrottakoon, että Mesikämmenen blogi löytyy Facebookista sekä henkilönä että sivuna. Blogin henkilö-sivulla on enemmän kaikenlaista henkilökohtaisempaa kommentointia, yms., kun taas blogin sivut-osiossa on lähinnä blogin postipäivityksiä.

Blogin henkilösivut löytyvät täältä ja hivenen kuivemmat viralliset sivut täältä.

Read Full Post »

pekkaNimimerkki Grauthar kertoi Mesikämmenelle nähneensä mielenkiintoisen unen.

“Muistin juuri viimeöisen unen. Sen verran mielenkiintoinen että päätin että kirjotan sen. Oli joku koulu. Se oli tavallaan sisäoppilaitos ja siellä sisäpihalla oli menossa liikuntatunti ja kaikilla oppilailla oli maastopuvut. Siellä kiivettin köysiä ja mentiin esteratojen läpi. Siinä alueen vieressä oli kuumailmalaiva. Sellain vähäsen modernimpi. Oppilaita oli paljon. Kaikki olivat valkoisia ja oli aika kurinalanen meininki siellä. Opettajana toimi Pekka Siitoin. Pekka valvoi liikuntatuntia muiden opettajien kanssa ja sitten Pekka tuli puhuttamaan minua ja paria muuta oppilasta ja kertoi jotain mitä en nyt muista mutta heti sen jälkeen kysyin että “mutta mistäs mä tiedän sen?” niin Pekka katsoi meihin ja sanoi että “Mesikämmeneltä saa kaiken tarvittavan” ja sitten Pekka nousi sinne kuumailmalaivan kyytiin ja sitte heräsin. Oli kovin mielenkiintoinen uni ja todella todentuntuinen.”

Mesikämmen kiittää Grautharia uniraportista.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka unessa ruotsinlaivalla.

Read Full Post »

nalle1Mesikämmen lähestyi turkulaistunutta Nalle Östermania tukulla kysymyksiä. Nalle vastaili. Tästä haastattelusta löydät vastauksen mm. siihen, mistä provokatiivisen musiikkitoimittajan mielestä rockissa viime kädessä on kyse, mikä Nallea inspiroi kirjoittamaan, mitä Nalle tuumaa Pekka Siitoimesta ja mikä Nallen mielestä  suomalaisessa musiikkibisneksessä mättää. Nalle Österman puhuu!

– – –

Pohjustusta

Jos tämä haastattelu voisi tapahtua missä ja koska tahansa, menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa, oikeassa tai kuvitteellisessa maailmassa, missä tämä haastattelu tehtäisiin?

Sanoisin, että olen sen verran tyytyväinen elämään Turussa tällä hetkellä, että en tahtoisi olla missään muualla. Olisiko tätä haastattelua tällöin edes tehty? Toki voisi olla mukavaa makoilla aurinkorannalla vaikkapa Havaijilla jääkylmä mansikkamargarita kädessä, mutta kauneutta löytyy äärettömästi myös Aurajoen varrelta.

Kuka olet ja mitä teet? Mitä kuuluu?

Ainakin olen ylioppilas sekä Suomen arvostelijain liiton jäsen. Journalistiliitosta sain lähtöpassit maksamattomien jäsenmaksujen seurauksena. Jotenkin tuntui vaan turhalta maksaa jäsenmaksuja hampaattomille edunvalvontajärjestöille. Joten en maksanut.

Musiikkijuttuja olen tehnyt noin 25 vuotta erilaisiin suomalaisiin lehtiin, kuten Rumba, Soundi, Suosikki, Tuhma, Johnny Kniga, Hymy, HBL, Suomi Finland Perkele ja Turkulainen, viimeiset 3-4 vuotta aika lailla päätoimisesti.

Hyvää kuuluu noin muuten. Hieman väsymys tosin painaa, koska tulin viettäneeksi viime viikon pitkälti Helsingissä Rock The Beach -festarin takia.

Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi?

Harmaa Sodom-yhtyeen t-paita, siniset farkut joiden alla turkoosit, mustilla tähdillä varustetut bokserit, jaloissa mustat tennissukat.

Oletko ateisti, agnostikko vai jonkin sortin uskovainen?

Joskus nuorempana ajattelin olevani agnostikko, nykyään uskon sattuman, kohtalon ja henkisen tasapainon muodostamaan pyhään kolminaisuuteen sekä intuition johdatukseen.

Ketä äänestit viime vaaleissa?

Hmm, mitkä vaalit olivat viimeksi? Juu, Turun kunnallisvaaleissa äänestin Li Anderssonia, koska koin eniten sielujen sympatiaa hänen ajatustensa kanssa. Niin taisi kokea muutama muukin, sillä hänestähän tuli Turun seudun äänikuningatar.

Presidentinvaaleissa äänestin ensimmäisellä kierroksella Paavo Arhinmäkeä, toisella kierroksella “vihreää homoa” (lainaus Teemu Bergmanin Pää Kii -yhtyeen kappaleesta Ees jotain positiivist), koska Kokoomusta en ole koskaan äänestänyt enkä äänestä.

Paljonko sinulle on kertynyt levyjä, kasetteja, yms. tallenteita kokoelmiisi?

Hankala sanoa, sillä minulla ei ole koskaan ollut tapana pitää tarkkaa kirjaa ja luetteloida asioita, se olkoon historioitsijoiden tehtävä. Arviolta 1000 vinyyliä, 1000 c-kasettia ja 4-5000 cd-levyä lienee aika lähellä totuutta.

Jos sinun olisi pakko luopua tuosta kokoelmastasi, mutta saisit kuitenkin jättää itsellesi 10 levyä tms. tallennetta, mitä nuo tallenteet olisivat?

Aaa, listaustopikki. Kyllä minä voisin tuosta kokoelmasta luopua sopivaan hintaan, en ole materialisti. Pikemminkin olen laiska, sillä en jaksa enkä halua luetteloida ja laittaa äänitteitä jonnekin myyntiin. Ja verkostahan suuri osa noista äänitteistä löytyy helposti erilaisista musiikkipalveluista.

Mutta koska olisin tylsä ihminen, mikäli jättäisin vastaukseni tällaiseksi, täytynee minun keksiä 10 sellaista levyä, jotka voisin pakata selkäreppuun. Lista tuskin on tällainen, mikäli se tapahtuisi reaalitodellisuudessa, mutta jotain osviittaa se saattaa antaa.

1) Slayer: Reign In Blood
2) Steen1: Salaliittoteoria
3) Problems?: Suora lähetys
4) Pää Kii: Pää Kii
5) Dingo: Parhaat
6) Andy McCoy: Building on Tradition
7) Riistetyt: HC Revival
8) Hortto Kaalo: 20 Suosikkia
9) Carnage: Dark Recollections
10) Misfits: Misfits (kokoelma)
11) The Fishfaces: Lovesongs for Hyenas
12) Venom: Welcome to Hell / Black Metal / At War With Satan

Oho, katsohan, näitä nimikkeitä tulikin 14! Menköön, tapoihini ei kuulu kunnioittaa sääntöjä.

Mistä rockissa on viimekädessä oikein kyse?

Asenteesta, intohimosta, kapinoinnista, rajojen rikkomisesta, fiiliksistä ja ennen kaikkea hyvästä musiikista.

– – –

Kirjoittaminen

Olet vuosien varsilla kirjoittanut paljon ja moniin eri julkaisuihin. Mistä toimittajan urasi alkoi? Mistä syntyi kipinä juttujen kirjoittamiseen? Mikä oli ensimmäinen tekemäsi juttu? Entä viimeisin?

Lähtökohtaisesti sanoisin, että intohimosta musiikkiin. Pikkulapselle musiikki oli siisteintä ikinä. Näin ja koin häivähdyksen tuosta samasta tunteesta toukokuussa Kööpenhaminan Tivolissa sijaitsevassa Hercegovina-ravintolassa, missä pieni tyttölapsi alkoi riemuiten taputtaa käsillään ja pomppia tasajalkaa, kun ravintolan mustalaisorkesteri alkoi soittaa tiputanssia tytölle ja hänen perheelleen. Tunnistin siinä itseni.

En koskaan tietoisesti suunnitellut mitään musiikkitoimittajan uraa, se vain tapahtui. Koska tykkäsin pikkupoikana musiikista, janosin sitä aina vain enemmän. Ja koska diggailuni alkoi suuntautua metallimusiikkiin (syytän siitä isääni, joka oli ostanut kotiimme Black Sabbathin Sabotage-levyn “tutkimusmielessä”), aloin osallistua Helsingin Radio Cityssä pyörivän Hevitaivas-ohjelman kilpailuihin, missä palkintoina oli useimmiten äänilevyjä, asusteita ja konserttilippuja. Ilmeisesti osallistujien joukko ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä tunnuin voittavan miltei joka kerta.

Tätä kautta tutustuin ohjelmaa juontaneeseen Rumba-lehden avustajaan Zeus Mattilaan noin 13-14 -vuotiaana. Kerran kysäisin sitten ohimennen Zeulta, onko hän kenties menossa eräälle keikalle Käpylän Vuoritaloon katsomaan bändejä. Esiintyjinä oli tuolloin muistaakseni ainakin Protected Illusion, Metallic Toaster ja Terrific Verdict. Kun hän vastasi kieltävästi ehdotin, että voisin itse kirjoittaa arvion. Tässä sitä ollaan.

Viimeisimmät jutut ovat olleet reportaasit Ruotsin Malmössä järjestetyistä Euroviisuista Lehtiyhtymän lehtiin (mm. Turkulainen) ja verkkosivustoille. Tosin tämän kirjoitettuani olen kirjoittanut haastattelut muun muassa Hannu Leidenistä, Saija Tuupasesta, Ismo Alangosta, Kari Peitsamosta, Timo Tolkista, Xysman Jani Muurisesta sekä moottorisahajonglööri Juha Kurvisesta.

Mihin lehtiin tai mille foorumeille kirjoitat nykyään juttuja?

Suosikin verkkosivut olivat pitkään paras työnantajani, mutta lehden ajauduttua manan majoille lakkautettiin verkkosivutkin. Onneksi Turkulainen-lehti otti yhteyttä ja tarjosi koeluontoisesti kirjoitushommia. Toistaiseksi kyseessä on vasta kahden kuukauden määräaikainen pesti, mutta toivon sen jatkuvan, sillä tykkään kirjoittaa 5-100 -vuotiaalle lukijakunnalle – olivathan ensimmäiset itse lukemani sanat peräisin ilmaisjakelulehdestä 5-vuotiaana! Hartain haaveeni on, että joku kirjoittamani juttu opettaa jonkun pikkulapsen jossakin lukemaan.

Äsken kirjoitin ensimmäisen juttuni Alibiin – 25 vuotta ensimmäisen lehtijuttuni jälkeen – joka on luonnollisesti aika kova juttu. Suomalaisiin musiikkilehtiin olen viime aikoina kirjoittanut vähemmän, sillä ne eivät oikein tarjoa enää haasteita. Sitä paitsi parempia suomalaisia musiikkijuttuja lukee nykyään naistenlehdistä, Imagesta – tai Alibista. Ja blogeista.

Foorumeille en juurikaan enää kirjoita, Facebook ajaa saman asian paremmin. Twitterin koen sekavaksi.

Miksi kirjoitat? Mitkä asiat inspiroivat sinua kirjoittamaan? Miten syntyy hyvä juttu? Entä huono?

Kun aloitin naivistisena nuorukaisena, oli johtotähtenäni tiedonvälitys. Kukaan muu ei tuntunut tuolloin kirjoittavan tai ymmärtävän death metallista tai grind coresta mitään, ainakaan “valtavirtamusamedioissa”. Ainakaan Zeus Mattila. Sitten pieneen poikaan, ainoaan lapseen iski angsti ja ahdistus, kun nimimerkkien suojista alettiin kirjoittaa Rumban kirjeosastolle pilkkakirjeitä.

Kun vielä television sketsiohjelma vielä teki pitkätukkaisesta hevihönöstä karikatyyrin, varustaen tyypin mukaelmalla sukunimestäni, katkesi kamelin selkä. Elämässäni on noilta ajoilta n. 1½ vuoden mittainen aukko, jolta en muista mitään. Suljin itseni ja mieleni 17-19 -vuotiaana. Kai sitä voi masennukseksikin kutsua. Ei silloin mitään diagnooseja kuitenkaan annettu.

Monta vuotta ainoa turvani ja henkireikäni oli alkoholi ja humala. Se oli ainoa tunne, mikä vuosien ajan teki elämästä elämisen arvoista, kun muut naureskelivat ja potkivat päähän. Lohtua yksinäisyyteen. Rohkeutta elää ja olla. Siltä se ainakin tuntui, kun vanhemmilta ei saanut tukea eikä ollut siskoja tai veljiä. Ilman viinaa olisin varmasti tappanut itseni. Vuosien ajan viina oli paras ystäväni. Onneksi ei enää.

Nyt vastasin johonkin ihan muuhun kuin kysymykseesi. Mitkä inspiroivat? Viina. Elämänkokemukset. Kriisit. Vitutus. Tunteet. Rakkaus. Omistautuminen. Henkiset ja hengelliset tutkimukset. Naiset. Uhkapelit. Hevoset. Elokuvat. Autot. Uskonnot. Laulut. Jukeboksit. Julkiset liikennevälineet. Nykyään käytän kirjoittamista terapiamuotona, jottei minun tarvitsisi enää kokea menneisyyden traumoja enää uudelleen.

Hyvä juttu syntyy repimällä itsensä vereslihalle ja olemalla rehellinen. Huono juttu syntyy ilman intohimoa.

Jos sinun pitäisi valita kolme parasta yksittäistä koskaan kirjoittamaasi juttua, mitkä ne olisivat?

Lukijat valitsevat, en minä. Haluan ajatella, että parhaat jutut ovat vasta edessä. Kerro sinä!

Ketkä ovat mielestäsi nykyään Suomen parhaimmat toimittajat tai kirjailijat?

Aloin tehdä tähän jo listaa kunnes päätin jättää kommentoimatta. Mielestäni aika monille luovan työn tekijälle tulee urallaan kausia, jolloin he joko ylittävät tai alittavat itsensä, niin myös minulle. Siksi on väärin lähteä nimeämään henkilöitä ja heidän saavutuksiaan. Niitä aletaan kuitenkin tutkia kunnolla vasta heidän kuolemansa jälkeen – kuten sinäkin hyvin Mesikämmen-blogin ylläpitäjänä tiedät.

Kirjoitat ihmisiä mielistelemättä. Tämä luonnollisesti ihastuttaa ja vihastuttaa. Kerran eräs rock-muusikko jopa pahoinpiteli sinut tekstisi takia. Mistä ihmisten negatiiviset reaktiot teksteisihisi kertovat? Nuoleeko keskiverto kotimainen rock-journalismi artistien tai kustantajien persettä?

Mitä tulee tuohon pahoinpitelyyn, niin mielestäni se kertoo enemmän kyseisen henkilön luonteesta kuin kirjoituksistani. Juuri luin muuten lehdestä, että häntä epäillään jälleen vastaavanlaisesta teosta. No, siinä tulee sitten harrastukselle hintaa ainakin, kun joutuu maksamaan tuhansia euroja väkivallanhimostaan, pilaten samalla kaverisuhteet.

Suomalainen rockjournalismi on vuonna 2013 suurimmaksi osaksi täyttä paskaa. Ei siis ihme, jos ja kun lehdet menettävät lukijoitaan. Välillä löytää yksittäisiä valopilkkuja, mutta enemmän hyvin toimitettuja suomalaisia musiikkijuttuja löytää todellakin naistenlehdistä tai Imagesta. Se ei ole pelkästään tylsää, se on huolestuttavaa. Ja tämä on taas seurausta siitä, kun ollaan liian läheisissä väleissä, eikä uskalleta. Lopputuloksena haaleaa muniinpuhaltelua, joka saa lukijat siirtymään mielenkiintoisempiin aiheisiin. Asenteesta, intohimosta, kapinoinnista, rajojen rikkomisesta, fiiliksistä ja ennen kaikkea hyvästä musiikista on myös hyvä rockjournalismi tehty!

Sain äskettäin kuulla, että eräs tuttu kirjoittaja oli pahoinpidelty erään metallitähden toimesta sen vuoksi, koska oli kirjoittanut kriittisen keikka-arvostelun artistin päihtyneestä esiintymisestä. Jos omista ala-arvoisisista esiintymisistä seuranneita arvosteluja aletaan parempien esiintymisten sijasta korvata väkivallalla kriitikoita kohtaan, kannattaa varmaankin katsoa peiliin. Mitä nämä sekakäyttäjät eivät tietystikään tee.

Entä millaista saamasi positiivinen palaute on? Jos rockmuusikot ovat tulleet sinua kännissä lyömään, niin tulevatko toiset myös halailemaan?

Kun palasin kirjoittamiseni alkulähteille, eli rehelliseen tiedonvälittämiseen, olen saanut suurimmaksi osaksi parasta mahdollista palautetta – eli vilpittömiä kiitoksia lukijoilta. Välillä myös ilmaista viinaa. On mukavaa, kun voi katsoa itseään peiliin. Kun olin levy-yhtiöitä nuoleskeleva ihmisraunio, en voinut. Paradoksaalisesti se oli aikaa, jolloin bisnes taputti. Fuck that. Olen mieluummin ihminen kuin sätkynukke.

2010-luvulla olen saanut enemmän positiivista palautetta lukijoilta kun 20 aiempana vuotena yhteensä. Kai se kertoo jostakin.

Olet tavannut toimittajan urasi aikana paljon ihmisiä. Ketkä ovat olleet hyvässä tai pahassa mieleenjääneimmät kotimaiset ja ulkomaiset artistit joita olet haastatellut tai joihin olet muuten törmännyt? Ketä sellaista henkilöä haluaisit haastatella, jota et ole vielä tavannut tai haastatellut?

Kuulostat ihan Anna-Kaisa Hermuselta, kun menin sössöttämään hänelle Cafe Romassa Helsingin Kalevankadulla n. 17 vuotta sitten. “Kuten tiedät, olen elämäni aikana tavannut toimittajan urani aikana paljon ihmisiä, hyvin harva on tehnyt minuun vaikutuksen. Mutta sinä, Nalle, sinä olet tehnyt.” Seuraavaksi tunsin Anna-Kaisan kielen kiemurtelevan suussani.

Kuten mitkä tahansa läheiset lapset, en oikein halua laittaa juttujani tai haastateltaviani paremmuusjärjestykseen. Sellainen fiilis tulee, kun joutuu miettimään mitalisijoja. Koska olisin ankea jätkä, jos jättäisin vastaamisen tähän, heitän muutaman nimen:

1) Jussi Hakulinen. Ensikohtaaminen oli ikimuistoinen: Jussi myöhästyi junasta ja oli kuusi tuntia myöhässä. Parempi niin. Säntillisesti laadittu haastatteluaikataulu heitti häränpyllyä ja tilanne muuttui. Istahdimme juttelemaan kuuden jälkeen Hotelli Pasilaan ja löysimme itsemme Bar Loosesta valomerkin aikaan puoli neljältä aamuyöstä. Jussin viimeiset sanat taksimatkan aikana olivat: “Jos mä en ehdi tai jaksa tehdä elämäkertaani, voisitsä tehdä sen?”

2) Andy McCoy. Aina yhtä arvaamaton Andy on kiehtova ja välillä pelottavakin persoona. Yllätyksiä ja tarinoita täynnä oleva mestari, joka palkitsee parhaimmillaan lyömättömillä legendoilla.

3) Ozzy Osbourne. Ensi kertaa päädyin juttuetäisyydelle Ozzyn kanssa 15-vuotiaana Helsingin Inter-Continental -hotellissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa. Ozzy oli selvästi sekaisin, vaikka oli pari viikkoa aiemmin Okej-lehdestä lukemani haastattelun perusteella raitistunut. Toinen Ozzy-haastis Tukholmassa Ozzmosis-levyn aikaan 1990-luvulla sujui jo paremmin: kun taaempana istunut norjalainen kyseli Ozzyn sota-aiheisista lauluista kuten War Pigs, päätimme valokuvaajamme Jussi “Lord” Heikkisen kanssa korkata kaljat. Ozzy ymmärsi heti, mistä oli kyse. Tämän jälkeen hän vastasi 15-20 hengen lehdistötilaisuudessa vain minun ja Lordin kysymyksiin.

Ikimuistoisia haastateltavia on ollut vuosien mittaan niin paljon, että olisi ikävä jättää listaus tähän. Hienoja juttutuokioita on ollut muun muassa Pate Mustajärven, Rane Raitsikan, Olli Lindholmin, Pertti Neumannin, Jenni Vartiaisen, Kauko Röyhkän, Pate Mustajärven, Rammsteinin, Steen1:n, Tompa Lindbergin, Nicke Anderssonin, Timo Tolkin, Anssi Kelan, Kerry Kingin, Kirk Hammetin, Dee Sniderin, Jani Lanen, Paradise Lostin Gregor Mackintoshin, Wildheartsin Gingerin, Trey Azagthothin, Lehtivihreät-yhtyeen, Vesku Jokisen, Maija Moision, Tauskin, Joel Hallikaisen, Martina Aitolehden ja Niklas Kvarforthin kanssa.

Kuka on tällä hetkellä Suomen turhin julkkis? Entä aliarvostetuin? Valovoimaisin?

En tiedä, onko turhia julkkiksia olemassakaan, kaikki täyttävät tavalla tai toisella jonkun tyhjiön. Otetaan esimerkiksi vaikka Tuksu, jonka oletetaan turhan julkkiksen kriteerit täydellisesti. Vaan jos Tuksu olisi turha, ei kukaan häntä seuraisi eikä hänen keikoillaan käytäisi. Aliarvostettu julkkis taas on mielestäni sellainen, joka ei saa riittävästi julkisuutta vaikka ansaitsisi. Mutta onko tuolloin kyse julkkiksesta laisinkaan? Valovoimaisimmaksi täytynee kutsua sellaista, joka saa eniten julkisuutta osakseen tietyssä ajassa. Näkyvyyden perusteella Suomen valovoimaisimmat julkkikset ovat Johanna “Tuksu” Tukiainen ja Tauno “Tauski” Peltonen. Eikä siinä mitään, kertoohan se jotakin myös meistä suomalaisista ja maamme julkkiskulttuurista.

Like julkaisi 2011 kirjasi Härmägeddon: Vuoteni suomirockissa. Onko sille tulossa jatkoa tai onko sinulla nykyään muita kirjasuunnitelmia?

Olen oppinut sen, että elämäni ei koskaan toteudu suunnitelmieni mukaan. Siksi olen lakannut suunnittelemasta mitään. Mahdollisesti uusia kirjoja ei tule, sillä minulla ei ole varaa kirjoittaa sellaisia. Kun kirjoitin tekstejä Rumba-lehden blogiin – mistä syntyi Härmägeddön – oli tililläni 17 000 euroa, millä olin ajatellut juoda itseni hengiltä. Näin ei tapahtunut, vaan syntyi kirja. Enää ei ole niitä rahoja. Kun olen yrittänyt kirjoittaa kirjaa, tuli ahdistusta ja masennusta. Näin ollen en jaksa vaivata päätäni tällaisilla asioilla enää. Aika näyttäköön. Jos taloudelliset resurssit antavat myöten, niin sitten. Tällaisia olosuhteita ei kuitenkaan näy tällä hetkellä valitettavasti näköpiirissä – ainakaan apurahojen muodossa. Taloudellisessa epävarmuudessa ei synny vapautunutta tekstiä.

– – –

Soittaminen

Kirjoittamisen lisäksi olet ansioitunut myös muusikkona. Kirjoitit hiljakkoin suurta kohua herättäneen tekstin ”bänditouhut on ihan perseestä”. Sen perusteella et ole ryhtymässä bänditouhuihin uudelleen ainakana aivan heti – onko näin?

Tuo blogikirjoitus oli eräänlainen testi ja kokeilu aiheesta, jota olin ja olen joskus pyöritellyt. Voin todeta, että tuo kirjoitus onnistui siinä suhteessa loistavasti. Ajatus siinä oli, että kun haastatteluissa, artikkeleissa ja elämäkerroissa pyritään usein näyttämään asioita positiivisessa valossa. Päätin tarkastella bänditoimintaa vaihteeksi toisenlaisesta näkökulmasta.

Voivathan musiikkihommat olla ihan mukaviakin, tuon kirjoituksen myötä toin vain toisenlaisen näkökulman esille. Ilmeisesti en olisi saanut kirjoittaa niin. Tulee mieleen uskovaiset, joiden mielestä Jeesusta ja Jumalaa ei sovi häpäistä. Joillekin bändihommat sopivat varmasti, minulle ei. Turhaa haaskata aikaa sellaiseen, joka aiheuttaa angstia, vitutusta, ahdistusta ja masennusta. Minulla oli helvetin hauskaa noita kirjoituksia rustaillessani.

Yllättikö edellämainitun bänditouhu-tekstin saama vastaanotto? Mistä jutun saamat reaktiot kertoivat?

En minä tiedä, mistä reaktiot kertovat. Pitäisi kysyä niiltä, jotka reagoivat. Mikä vituttaa? Rehellisyys? Vilpittömyys? Todellisuus? Yö-yhtyeen Olli Lindholm on yhtyeensä verkkosivujen vieraskirjassa todennut hänen äitinsä joskus opettaneen Pikku-Ollille, että “totuudenpuhujalle ei löydy yösijaa”. Itse taas en arvosta teeskentelyä ja valehtelua. Minun äitini taasen opetti minulle, että “rehellisyys maan perii”.

Jos kuitenkin päätyisit bändiin, niin millaisesta musiikista olisi kyse?

Eräänä heikkona hetkenä suunnittelin bändiä, jossa yhdistyisi muun muassa Laibach, Doors, Primal Scream, Joy Division ja LCD Soundsystem – joitakin nimiä pudottaakseni – kunnes päätin hylätä ajatuksen. Tiedän liian hyvin, mitä siitä seuraisi. Mutta jos joku on niin mielenvikainen, että haluaa buukata jonkun bändini joskus jonnekin keikalle, olen luonnollisesti käytettävissä. Tuolloin järjestäjä saa vain varautua pulittamaan kuusinumeroisen summan euroina keikkapalkkiona. Sillä rahalla voisi kirjoittaa muutaman kirjan. Mielummin istun kotona kaivamassa napaa tai rapsuttamassa koiraani kuin kärsimässä keikkareissulla ilman kunnollista korvausta. Se maailma on jo nähty.

Missä bändissä jossa olet vaikuttanut on meininki ollut vähiten perseestä?

Kaikissa bändeissä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Yleensä hyviä hetkiä on ollut enemmän sellaisissa, mitä vähemmän aikaa ne ovat olleet kasassa. Siksi ymmärrän Teemu Bergmania, Ismo Alankoa, Dave Lindholmia ja Kari Peitsamoa, jotka hajoittavat bändinsä tasaisin väliajoin.

– – –

Musiikkiteollisuus

Olet kirjoittanut varsin kriittisesti suomalaisesta musiikkiteollisuudesta. Mikä suomalaisessa musiikkiteollisuudessa nykyään mättää ja miksi? Ketkä tilanteeseen ovat pääsyylliset? Mikä tilanteeseen olisi ratkaisuksi?

Luultavasti musiikkiteollisuus on aina toiminut samalla tavalla. Sen ymmärtäminen – valaistuminen – muutti kuitenkin suhtautumistani vallitsevaan todellisuuteen. Tajuntani laajeni ja ymmärsin, miksi musiikkiteollisuuden tekopyhän ja kaksinaamaisen luonteen. Musiikkibisneksessä on hirveästi kirjoittamattomia lakeja ja sääntöjä, joita ei sovi rikkoa, mikäli haluaa pysyä “inessä skenessä”. Taas rock ja punk ovat aina kehottaneet rajojen rikkomiseen. Härmägeddön oli seurausta turhautumisesta musiikkibisnekseen ja kirjoittamisen ilon löytymisestä uudelleen.

Jos nyt ajatellaan lyhyesti, mikä Nalle Östermanin mielestä mättää suomalaisessa musiikkiteollisuudessa, niin esimerkiksi seuraavat: 1) formaattiradioiden tiettyjen laulujen voimasoitto, 2) samalla (hitti)kaavalla sävelletyt tyhjänpäiväiset laulut, 3) massojen manipulaatio (tv-ohjelmat, joissa vain majoreiden (Sony, Warner, EMI, Universal) esiintyjiä), 4) johtavien festivaalien yksipuolinen ohjelmisto, 5) rohkeuden puute suomalaisessa musiikkilehdistössä, 6) musiikin riskittömyys, 7) tuotteistaminen, 8) ylenpalttinen hypetys tyhjästä, 9) levy-yhtiöiden rohkeuden puute, 10) kaavoihin kangistuminen.

Hymyssä minulla oli vajaan kahden vuoden ajan oma musapalsta – Pop Korni – jonne haastattelin vajaat 100 kotimaista artistia. Se lakkautettiin vuodenvaihteessa 2011-2012, koska lukijatutkimusten mukaan lehden lukijoita eivät musiikkijutut kiinnostaneet. Ihmekös tuo, kun lukijoille joutui liian paljon tarjoamaan kakkosvaihtoehtoja. Tuon palstan puitteissa olin kuitenkin joutunut taistelemaan isojen levy-yhtiöiden (Sony, Warner, EMI, Universal) kanssa hyvistä artisteista palstalle. Konsensus tuntui olevan, etteivät heidän artistinsa ole käytettävissä. Sitä ei kuitenkaan koskaan sanottu yleensä suoraan, vaan vedottiin artistin kiireisiin.

Sinänsä nurinkurista, että nämä samat toimijat usein valittavat levymyynnin hiipumista sekä kohujournalismia. No, väännän rautalangasta: jos ei saada hyvää ja kivaa juttua, jää ainoaksi vaihtoehdoksi paskajuttu. Ja jos levymyynnit hiipuvat Suomessa, voi vain katsoa peiliin, jos on esimerkiksi varaa ylenkatsoa n. 350 000 maksukykyisen lukijan kiinnostusta suomalaisiin artisteihin.

Paras ratkaisu on keskittyä omaan henkiseen hyvinvointiin.

Millainen kotimaisen musiikkiteollisuuden tilanne on verrattuna muihin pohjoismaihin, tai maailmalle yleensä? Tilanne lienee pääpiirteissään aika lailla sama kaikkialla nykyään?

Ainakin ulkomailla, kuten Ruotsissa ja Englannissa, tehdään parempia musiikkilehtiä. Musiikkiteollisuuden tilaan ulkomailla en osaa sen kummemmin ottaa kantaa, mutta samat isot toimijathan jyräävät myös maailmalla. Ja heidän nykyisten strategioiden perusteella tuntuu, että heille sopisi vallan hyvin kriittisen musiikkilehdistön alasajo. Hehän saavat massat puolelleen jo kaupallisilla radio- ja televisiokanavilla. Mihin he tarvitsevat kriittistä lehdistöä? Sehän vain sotkee heidän markkinointiponnistuksensa.

– – –

Turku

Muutit parisen vuotta sitten Helsingistä Turkuun? Mistä muuttopäätös syntyi?

Puolisoni sai opiskelupaikan syksyllä 2011 Turun yliopistolta Kotimaisen kirjallisuuden laitokselta. Koska puolisollani oli muutto edessä, päädyin miettimään, onko Helsingissä mitään, mikä pakottaisi minut jäämään synnyinkaupunkiini. Totesin, että ei. Rakkauden tähden ihminen voi tehdä käsittämättömiäkin tekoja – kuten muuttaa esimerkiksi Turkuun.

Miten ystävät, tutut, puolitutut ja muut reagoivat muuttoosi? Mistä nämä reaktiot mielestäsi kertoivat?

En minä kohdannut mitään suurempia reaktioita, ainakaan kasvotusten. Tiedä sitten, mitä selkäni takana on jupistu. En tiedä, mistä reaktioiden puuttumattomuus kertoo: ehkä siitä, ettei kukaan uskalla sanoa ajatuksiaan minulle päin naamaa.

Olet nyt asunut jo jonkun aikaa Turussa. Onko kaupunki vastannut odotuksiasi? Miten olet viihtynyt? Miltä Turku vaikuttaa Helsinkiin verrattuna?

Onneksi en antanut negatiivisten ennakkoluulojeni vaikuttaa ratkaisuuni vaan uskaltauduin heittäytyä rakkaani matkaan. Ehkä ennakkoluuloni olivat ehtineet syntyä niiden vierailujen myötä, kun olin vieraillut Turussa stadilaisena törppönä, joka odotti Turulta samankaltaisia elämyksiä kuin Helsingiltä. Vaan kun tulin Turkuun ennakkoluulottomana asukkina, löysin henkisen kodin – ainakin näin neljänkymmenen kynnyksellä.

Minulla oli odotuksia, mutta ne olivat negatiivisia. Ne ovat kaikonneet tyystin. Turku on yllättänyt minut iloisesti, ottamalla minut tervetulleena vastaan. Omalta osaltani olen yrittänyt suhtautua vastaanottooni nöyrästi ja kiitollisesti, kunniallisesti käyttäytyen. Kannattaako Turkua ja Helsinkiä verrata? En tiedä. Tässä ajassa Turun älyllisyys ja henkisyys puhuttelee minua enemmän kuin Helsingin rahvaanomaisuus ja pinnallisuus.

Mitä ovat Turun ja Helsingin hyvät ja huonot puolet?

Hyvät puolet Turussa: Luonto, rauha, luovuus, Aurajoen varsi, pääkirjasto, Kauppahalli, Hammer Open Air -festivaali, Turun Klubi, ravintola Dennis, pyöräilytiet, mielenrauha, henkisyys, sivistyneisyys, akateemisuus, aurinko, lämpötilat, koirapuistot, terassien aukiolo pikkutunneille asti, yleinen siisteys, julkinen liikenne, välimatkat, joukkoliikennevälineiden kahden tunnin mittainen vaihto-oikeus, Kylmä Sota -yhtye, Humalistonkadun kebabin kanarullat.

Hyvät puolet Helsingissä: Tapahtumatarjonta, Suomenlinna, Combat Rock Shop, Rock The Beach -festivaali, lähiöiden ostoskeskukset, ravintola Du Dii Kalliossa, Bar Molotow, Tavastia-klubi, Lepakkomies, Pää Kii -yhtye, The Heartburns -yhtye, Kontulan divari.

Huonot puolet Turussa: Kapeat piirit, ihmiset eivät uskaltaudu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle (paitsi ehkä Ruisrockissa), itsevarmuuden puute, rohkeus, ruuvikauppojen puute keskusta-alueella, vanhojen puutalojen mystiset tulipalot/tuhopoltot.

Huonot puolet Helsingissä: Pinnallisuus, selkäänpuukotus, sekakäyttäjät, nilkit ja hörhöt yleisissä liikennevälineissä, joukkoliikennevälineiden yhden tunnin mittainen vaihto-oikeus, yleinen ahdistuneisuus, teeskentely, sievistely, näätäily, terassien aukiolo vain iltakymmeneen asti, yleinen roskaisuus ja siivottomuus, masennus, alakulo, ahdistus, stressi, kiire, välimatkat.

– – –

Pekka Siitoin

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, niin kysytään vielä, mitä ajatuksia sinussa herättää edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin?

Lämpimiä ajatuksia. Pekka Siitoin oli väkevä kansallinen provokaattori, jolla tuntui olevan toimissaan myös pilkettä silmakulmassa. Miehen seikkailut ruotsinlaivalla 1990-luvulla ovat pyörineet näyttöpäätteelläni lukemattomat kerrat. Niiden rinnalla parhaat suomalaiset sketsiohjelmatkin kalpenevat.

Mesikämmen on kirjoittanut mm. aiheesta Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll. Kun nyt ollaan asiantuntijan kanssa juttusilla, niin oliko Pekka mielestäsi rock?

Pekka oli erittäin rohkea ja rock, johtihan Pekan tie jopa vankilaan rajujen rokkareiden Elvis Presleyn, Johnny Cashin, Irwin Goodmanin, Sex Pistolsin, GG Allinin, Matti Nykäsen, Mötley Crüen Tommy Leen ja O.S.S.Y.-yhtyeen Tero Erosen tavoin. Joukko on värikäs ja tunteita herättävä, aivan kuten Pekkakin.

Sinulla on kokoelmissasi äskettäin CD:nä uudelleenjulkaistu Siitoin-tallenne Nauravat natsit. Millaisen arvion levystä annat?

Ehkä tuollainen 2½-3 tähteä viidestä on sopiva arvosana. Siitäkin syystä, että Pekan rooli äänitteellä on loppujen lopuksi kovin vähäinen. Odotin levyltä enemmän. Tietysti levyn julkaisu on äärimmäinen kulttuuriteko, sen sisältö jättää vain toivomisen varaa. Kenties Pekan seuraava levytys olisi voinut olla viiden tähden täysosuma? Sitä emme taida enää koskaan saada tietää.

– – –

Lopuksi

Mikä on voimaeläimesi?

Tähän minun pitäisi tietysti vastata, että mesikämmen, mutta se saattaisi olla turhan itsestäänselvä vastaus. Sitten ajattelin, että oma koira antaa minulle voimaa aamuisin, kun se iloisena pomppaa sängyn reunalle herättelemään. Siitä tulee aina niin hyvälle tuulelle! Mutta voiko sitäkään pitää voimaeläimenä? En tiedä, siksi tein verkossa testin, jossa tutkittiin leikkimielisesti, minkä eläimen sielu minulla on. Tuon testin seurauksena sain tietää, että sieluni on hyökkäävän sakaalin. Valitsen voimaelämekseni siis sakaalin. Se kuulostaa heviltä ja rankalta.

Millaisia suunnitelmia Nalle Östermanilla on tulevaisuuden suhteen?

Sain juuri opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta, joten ainakin kouluun olen suuntaamassa. Helsingissä moinen olisi tuskin tullut kyseeseen. Minulla ei ole tapana enää suunnitella hirveästi asioita. Kuten sanottu, ne eivät kuitenkaan koskaan toteudu sellaisenaan, joten se suunnittelu tuntuu menevän hukkaan. Minä vain oleilen, löhöilen, ulkoilutan koiraamme ja liidän sinne minne sattuu huvittamaan (ja mihin likviditeetti antaa myöten).

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Oman koiran hymyilevät kasvot. Vaimoni onnellisuus. Hauskat löydöt osto- ja myyntiliikkeessä. Onnistunut kirjoitus. Hyvä ruoka. Mukava illanvietto ystävien seurassa. Hyvä musiikki. Uudet musiikilliset löydöt (esimerkiksi Grave Mistake -levy-yhtiön artistit). Erinomaiset konsolipelit. Viihdyttävät ja ajatuksia herättävät elokuvat. TV-sarja Smash. Peter Dolvingin Facebook-päivitykset. Blod Eld Död -kirja ruotsalaisesta äärimetallista. Kaunis sää. Lämpimät kesäpäivät. Ajatuksia herättävät maalaukset. Tasapaino. Mielenrauha. Rakkaus.

– – –

Mesikämmen kiittää Nalle Östermania haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nalle Österman Facebookissa.
Härmägeddön-kirjan sivut Facebookissa.
Rocktoimittajan päiväkirja.
Rumbablogit.

Read Full Post »

Older Posts »