Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘magick’

Onko hän Lin gha-Rej?

Monille, jotka ovat kolunneet Turun antikvariaatteja 80-luvulta asti ja joiden kiinnostuksen kohteisiin kuuluu okkulttinen kirjallisuus, on tullut vuosien varrella tutuksi mysteeri nimeltä Lin gha-Rej.

Mesikämmenen ensikosketus tähän mysteeriin tapahtui joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa. Paikkana oli joko Alfa Antikva, eräs Linnankadulla nyt jo käytännössä toimintansa sulkenut aktikvariaatti, tai jo 90-luvulla toimintansa lopettanut Vetus et Nova.

Noihin aikoihin tietyistä Turun antikvariaateista alkoi löytyä englanninkielisiä alan kirjoja, jotka olivat sen verran harvinaisia, että ne oli pitänyt varta vasten tilata Suomeen tai ostaa paikan päältä ulkomailta, mm. Lontoon kuuluisasta The Atlantis Bookshop:sta. Näitä kaikkia kirjoja yhdisti aihepiirinsä lisäksi se, että ne olivat runsaasti alleviivattuja ja poikkeuksetta jokaisen kirjan aloitussivu tai pari oli täynnä kapeakärkisellä kynällä kirjoitettuja huomioita, omistajan itsestään käyttämiä eri nimiä, yms.

Kirjojen aiempi omistaja kutsui itseään ainakin kolmella eri nimellä. Eräästä teoksesta löytyy listattuna “Lin gha-Rej alias Reima Saarinen alias Asum Haider el-Haggat”. Kyseisen henkilön käsiala oli sen verran epäselvää, että nimistä ei täsmälleen voinut olla varma, Lin gha-Rej poislukien. Se kun löytyy eräästä Mesikämmenen hankkimasta kirjasta selkeästi irtokirjaimin esitettynä. Henkilön arkisempi nimi oli lähes varmasti Reima, sukunimi taas vaikutti kovasti olevan muotoa Saarinen.

Antikvariaateista silloin tällöin löytyneistä Lin gha-Rej:n aiemmin omistamista teoksista ja niihin käsin kirjoitetuista merkinnöistä sai sen vaikutelman, että hän ei ollut kiinnostunut okkultismista ainoastaan teoreettisessa mielessä, vaan oli selvästi asian harjoittaja. Painopiste oli selvästi Aleister Crowleyn ideoissa ja opeissa. Mesikämmentä hieman ihmetytti se, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka tämä henkilö oikein oli. Okkulttisen kirjallisuuden keräilijöiden ja varsinkin okkultismin harjoittajien piirit olivat Suomessa tuolloin hyvin pienet, ja kuvioissa syystä tai toisesta mukana olevat ihmiset tapasivat tietää toisensa ainakin pinnallisesti. Lin gha-Rej:stä Mesikämmenellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, vaikka hän asui vieläpä samalla alueella.

Jossain vaiheessa Mesikämmenellä kävi mielessä sekin, että Lin gha-Rej olisi mielenkiintoista tavata. Kaverilla kun vaikutti olevan mielenkiintoinen kirjasto ja hän ilmiselvästi oli ainakin jakanut syvän mielenkiinnon Aleister Crowleyn ajatuksia kohtaan. Tämä idea ei kuitenkaan kehittynyt sen pidemmälle.

Vuodet vierivät.

Jossain vaiheessa Mesikämmen törmäsi ihmisiin, jotka olivat kuulleet Lin gha-Rej:stä tarinoita. Näitä lähteitä ei ole vuosien varsilla ollut kuin kolme ja tarinanjyvät ovat pudonneet murusina pitkin matkaa. Seuraavassa on kaikki se, mitä Mesikämmen on kuullut Lin gha-Rej:n tarinasta.

Tarinan mukaan Lin gha-Rej oli opiskellut uskontotiedettä Turun yliopistolla. Hän oli Mesikämmentä vanhempi, mikä osaltaan selitti sen, ettei Mesikämmen tuntenut häntä. Hän ilmeisesti omaksui crowleymaisen erikoisen, maagisen, tavanomaisesta poikkeavan, värikkään ja pompoosinkin persoonallisuuden. Hän oli kuulemma joskus kulkenut Turussa jonkinlainen turbaani päässä kaupungilla. Hänen äitinsä piti jotain liikettä Turun keskustan alueella. Lin gha-Rej tuntui olevan persoona, jolla oli suuria ajatuksia ja tarinoita itsestään. Hän oli jollekin mahtipontisesti kertonut, että Weiser-kustantamo olisi julkaisemassa häneltä jotain magiaa käsittelevää kirjaa. Ilmeisesti mitään kirjaa ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Ilmeisesti pieni asioiden liioittelu silloin tällöin kuului Lin gha-Rej:n tyyliin. Tarinan mukaan Lin gha-Rej jossain määrin alkoholisoitui ja kuoli oudoissa olosuhteessa joko 80-luvun lopussa tai 90-luvun alkupuolella. Kaiken kuulemani perusteella Lin gha-Rej oli jonkin sortin paikallinen “tapaus”, värikäs persoona.

Lin gha-Rej signeerasi erään kirjansa useaan kertaan, kenties aina luettuaan kyseisen kirjan uudestaan. Ensimmäinen signeeraus on päivämäärältä 2.1.1979. Tämän jälkeen löytyy 80-luvulta useita allekirjoituksia, niistä viimeinen päivämäärällä 19.11.1988. Hän eli siis ainakin vuoden 1988 loppuun.

Mesikämmenen kokoelmiin tähän mennessä päätyneet Lin gha-Rej:n aiemmin omistamat kirjat.

Tässä vaiheessa Lin gha-Rej:n kuolemasta alkaa olla jo n. 20 vuotta. Hänen kirjoihinsa ei enää törmää turkulaisissa antikvariaateissa, ei ainakaan säännöllisesti tai usein.

Kuka oli Reima Saarinen alias Lin gha-Rej? Mikä on hänen tarinansa?

Mikäli tiedät jotain kyseisestä henkilöstä tai hänen tarinastaan, Mesikämmen kuulisi asiasta mielellään (Kenties Piitu Lintunen osaisi kertoa asiasta enemmän, hänen thelemiittinen ex libriksensä kun löytyy useammastakin Lin gha-Rej:n aiemmin omistamasta kirjasta…)

93 93/93.

– – –

Päivän musiikki: Jimmy Page:n soundtrack Kenneth Angerin elokuvaan Lucifer Rising: (osa 1, osa 2) (1. bootleg-julkaisu 1987) ja Electro Static Cat: I Hear My Distant Blood Drive Still (1987).

[Jutun alussa oleva kuva löytyi erään Lin gha-Rej:n aiemmin omistaman Crowley-teoksen välistä. Kuva oli liitetty kohtaan, jossa on kuva Crowley:stä tekemässä “sisäänkäyjän” (Horus) merkkiä. Onko kuvan henkilö Lin gha-Rej?].

Read Full Post »

Teini-ikäisenä törmäsin Aleister Crowleyn ajatuksiin ja osaltaan sillä tiellä olen perustavalla tapaa vieläkin. Vuosien varrella kokoelmiin on kertynyt useampi kymmen kirjaa, jotka joko Crowley on itse kirjoittanut tai jotka on kirjoitettu Crowleystä. Kokoelmaan on päätynyt myös muutamia todellisia helmiä, jotka alan piireissä lasketaan keräilyharvinaisuuksiksikin. Kokoelmiin on kertynyt myös eri painoksia muutamista Crowleyn teoksista, sekä teoksia Crowleyn entisiltä ja nykyisiltä oppilailta. Reilun parinkymmenen vuoden ajalta ovat Crowleystä kirjoitetut elämänkerrat tulleet melko tutuiksi. Pitkään listaan Crowleyn elämänkertoja tuli viime vuonna taas jatkoa, kun tri Richard Kaczynskin teoksesta Perdurabo ilmestyi päivitetty versio. Teoksen kansipapereissa sanotaan “the definite biography of the founder of modern magick”. Jos väite ei pitäisi paikkaansa, olisi se melko pompoosi yritys vain myydä kirjaa. Mutta väite pitää paikkansa.

Tilasin Perdurabon laajennetun laitoksen ennakkotilauksena viime vuoden puolella jo ennen kirjan ilmestymistä. Uusi laitos on jo ulkonäöllisesti kaunis ja sisällöllisesti se on edelleen täyttä dynamiittia. Aina John Symondsin klassisen huvittavan The Great Beast -kirjan (1952) jälkeen on Crowleystä virrannut “elämänkertoja”, jotka pääsääntöisesti ovat olleet  enemmän tai vähemmän huonoja – aivan liian usein on Crowleyn värikkäällä ja pahamaineisella persoonalla maalailu jyrännyt alleen vilpittömän halun tarkastella tämän moniulotteisen, monilahjakkaan ja varsin oppineen miehen elämää ja filosofiaa syvällisemmin. Mukaan on mahtunut toki varsin hyviäkin teoksia, mm. Lawrence Sutinin Do what thou wilt ja Martin Boothin A magick life. Kaczynskin Perdurabo on kuitenkin Crowleyn elämänkerroista ainakin tähän asti julkaistuista se parhaista parhain. Yli 700-sivuinen mammutti on hyvin kirjoitettu ja erinomaisen hyvin tutkittu. Missään aiemmassa Crowleyn elämänkerrassa ei ole pystytty antamaan lähdeviitteitä Crowleyn elämästä niin hyvin kuin tässä teoksessa (lähdeviitteitä löytyy 105 sivua). Crowleyn elämä ja ajatukset saavat tässä teoksessa niille kuuluvan ja arvoisensa katsauksen ja analyysin. Jos ei ole tutustunut Crowleyn elämään ja haluaa saada siitä mahdollisimman hyvän kuvan, kannattaa kaikista Crowleyn elämänkerroista hankkia käsiinsä tämä teos. Jos yli 700 sivua hyvin tutkittua ja lähdeviitattua tekstiä tuntuu kuitenkin liian suurelta kakulta, kannattaa käsiinsä hankkia vaikka edellä mainittu Boothin teos. Se on kepeämpi ja viihdyttävämpi lukea, mutta siinäkin on faktat paikallaan.

Eräs hauska triviaalimpi oivallus, jonka teoksen lukeminen itselleni toi, oli se, että O.T.O.:n Berkeleyssä sijaitsevan Thelema Looshin “kolehtina” toimiva sotilaskypärä (kuva teoksessa sivulla 528) on mitä ilmeisemmin itse edesmenneen O.T.O.-veteraani Grady Louis McMurthyn. Otin useampia vuosia sitten tuon Looshin suorittamaan Gnostiseen messuun pari kertaa osaa (ja lausuin kuulemma ensimmäisenä Looshissa tuon messun henkilökohtaiseen osaan kuuluvan “there is no part of me that is not of the gods”-julistuksen suomeksi) ja sitä ennen laitoin pari dollaria tuohon kypärään. Ajattelinkin, että joku tarina tuolla kypärällä on, mutta se ei silloin tullut paikallisten alan aktiivien kanssa puheeksi, vaikka kaikesta muusta maan ja taivaan, Ketherin ja Malkuthin välillä, kyllä tuli puhuttua. No, nyt on selvinnyt sitten tuon kypärän mysteeri.

Päivän biisi: The Cult: Every man and woman is a star.

Read Full Post »