Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘maan tapa’

Aamulehti uutisoi 27.3. 2011, että “Poliisi kuunteli viime vuonna reilun 600:n rikoksesta epäillyn puhelinta. Sisäministeriön mukaan määrä on hivenen suurempi kuin toissa vuonna. Valtaosa telekuuntelusta liittyi törkeiden huumerikosten tutkintaan. Poliisin televalvonnan kohteena oli viime vuonna 1400 ihmistä. Lisäystä toissa vuoteen on vajaan parinsadan ihmisen verran. Televalvonnalla selvitetään esimerkiksi sitä, mihin liittymästä on soitettu ja missä soittoon on vastattu”.

Hmm. Okei. Mitä pahaa siinä nyt sitten on, jos meitä valvotaan viranomaisten toimesta? Eihän kenelläkään ole mitään pelättävää, jos ei tee mitään pahaa? Poliisiylijohtaja Mikko Paaterollakin oli varmasti vain kaikkien paras mielessä, kun hän vuonna 2010 unelmoi saavansa kaikkien suomalaisten sormenjäljet rekisteriin, eikö vain?

No, asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Asiaan liittyy ongelmia.

Jo vuonna 2003 uutisointiin, että “kansalaisten valvonta lisääntyy nopeasti“. Uutisessa todettiin, että “oikeustieteen lisensiaatin, varatuomari Rauno Korhosen väitöstutkimuksen mukaan esimerkiksi kehitteillä oleva keskitetty sähköinen henkilökortti osoittautuu lopulta oivaksi valvontakeinoksi. Tänään Lapin yliopistossa tarkastettava tutkimus väittää, että informaatioyhteiskunnan kehitys on uhka kansalaisten yksityisyydelle ja tiedolliselle itsemääräämisoikeudelle. Valvonnan lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa”.

Valvonnan lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa.

2010 loppupuolella uutisoitiin, että poliisi on saamassa luvan mykistää kännyköiden tukiasemia: “Uusi laki on tuomassa poliisille entistä laajemmat oikeudet mykistää matkapuhelimia ja muita telepäätelaitteita. Laki mahdollistaisi yhden tai useamman tukiaseman sulkemisen poliisin päätöksellä, mikä käytännössä estäisi kaikkien alueella olevien matkapuhelimien käytön”. Pian tämä jälkeen uutisiin alkoi jo nousta tiukkasanaista poliisin kasvaneiden valtaoikeuksien kritiikkiä osakkeella Poliisin kyttäysjärjestelmä tyrmistyttää: “Alkaa lähennellä Stasin urkkijarekisteriä”. Henripekka Kallion kirjoittama uutinen kuului kokonaisuudessaan näin:

“Oikeusoppineet kritisoivat voimakkaasti poliisille esitettävää havaintotietojen keruujärjestelmää. – Tämähän alkaa lähennellä Itä-Saksan Stasin urkkijarekisteriä, sivaltaa oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta. Alma Median sanomalehdet kertoivat viikonvaihteessa eduskunnassa käsiteltävästä lakiesityksestä, joka antaisi poliisille oikeuden panna kenen tahansa henkilötiedot valtakunnalliseen rekisteriin pelkän yksittäisen poliisimiehen epäilysten perusteella. Määräaikainen rekisterimerkintä voitaisiin tehdä, jos poliisilla olisi perusteltu epäily siitä, että henkilö liittyy rikolliseen toimintaan olosuhteiden, uhkailujen tai muun käyttäytymisen perusteella. Poliisi saisi esimerkiksi kirjata ylös aamuyöllä kaupungilla kulkevan henkilön tiedot, jos hän kantaa mukanaan arvokkaita työkaluja joita voi epäillä varastetuiksi.

Tämähän alkaa lähennellä Itä-Saksan Stasin urkkijarekisteriä, sivaltaa oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta.

Oikeusoppineita lakiesitys tyrmistyttää. Oikeustieteen lisensiaatti Mikael Koillinen Turun yliopistosta katsoo, että esitys vaarantaisi ainakin yksityisyyden ja henkilötietojen suojan. Ne ovat perustuslain suojaamia perusoikeuksia. Koillinen pelkää rekisterin perustamisen johtavan edelleen siihen, että tietoja ryhdytään myöhemmin käyttämään uusiin tarkoituksiin. Poliisi yritti toimia näin viimeksi biometristen passien sormenjälkirekisterin kohdalla. – Seuraava askel on aina pienempi kuin ensimmäinen, Koillinen sanoo. Poliisin toimivaltuuksia on laajennettu voimakkaasti jo vuosien ajan. Harvalla asiantuntijalla on enää hyvää käsitystä kokonaistilanteesta.”

Poliisin toimivaltuuksia on laajennettu voimakkaasti jo vuosien ajan. Harvalla asiantuntijalla on enää hyvää käsitystä kokonaistilanteesta.

18. kuluvaa kuuta 2011 Suomen Kuvalehdessä ilmestyi melkoisen tylyä tekstiä niin puolustusvoimista kuin poliisista. Varoitus vallankaappauksesta: ”Armeija ja poliisi karanneet hallituksen valvonnasta Suomessa” jutussa kerrottiin pääministeri Matti Vanhasen valtiosihteerinä seitsemän vuotta toimineen Risto Volasen sanoneen mm. seuraavaa:

“Volanen väittää, että armeija ja poliisi ovat karanneet Suomessa hallituksen valvonnasta. Erityisesti sotilaat ovat vieneet poliitikoilta valtaa ja alkaneet johtaa itse itseään […] Volanen väittää, että Suomessa ei ole normaalia kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa. Hänen mukaansa poliisi huoltaa omia luottotoimittajiaan vinkein ja vuodoin ja sotilaat omiaan kertausharjoituksin ja sotilasarvoin.

Suomessa ei ole normaalia kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa.

Myös maanpuolustuskurssit ja muu kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä on valjastettu sotilasjohdon markkinointitarkoituksiin. ”Sitä kautta voi jopa syntyä eräänlainen suomalainen malli sotilaallis-teollisesta kompleksista, josta presidentti Eisenhower varoitti aikoinaan Yhdysvalloissa”, Volanen epäilee”.

Oli Volasesta sitten mitä mieltä tahansa, kannattaa hänen huolestuneisuutensa syitä kyllä miettiä. Se on ollut aivan selvää jo hyvän tovin, että poliitikoilta on lähtenyt mopo monissa asioissa käsistä jo ajat sitten. Poliisista kansalaisilla taitaa keskimäärin olla vielä jollain tapaa parempi kuva. Ehkä sitäkin käsitystä kannattaa kuitenkin tarkistaa.

Liekö sattumaa, että kaiken tämän tummansävyisen kehityksen keskellä on maamme televisiosta alkanut kasvavassa määrin tulla Suomen poliisille omansalaista pr-ohjelmaa. JIM pyörittää kotimaista Poliisit-sarjaa ja Sub näyttää kotimaista Lainvalvojat-sarjaa. YLE 2 pyörittää puolestaan kotimaista Poliisi TV-ohjelmaa. Kaikissa näissä ohjelmissa näyttäytyy poliisin se puoli, jota kansalaisten on helppo arvostaa. Rikoksia ratkotaan, poliisipartiot tekevät pitkää päivää ympäri vuorokauden ja hoitavat kaikenlaisia tapauksia mallikkaasti. Näissä ohjelmissa poliisi toimii yleisen hyvän nimissä ja meidän kaikkien (paitsi rikollisten) parhaaksi. Niissä poliisi on kiva. Ainut televisiosarja mikä poliisin kustannuksella säännöllisesti naljailee on tietysti Pasila, mutta kyllä se on aika kaukana jostain takavuosina esitetystä Jouko Turkan Kiimaiset poliisit-sarjasta. Nykyään nämä useat poliisi-ohjelmat  (niin em. kotimaiset kuin niiden lisäksi näytettävät amerikkalaiset vastaavat sarjat!) suitsuttavat poliiseja. Poliiseista on tehty pop,  amerikkalaiset poliisisarjat on saatu suomalaiseen formaattiin. Lähinnä yksittäisten rikollisten (usein pikkurikollisten) touhuista ja niiden selvittämisestä on tehty viihdettä. Minua tämä kyllä arveluttaa. Rikoksien (lähinnä pikkurikoksien) ja niiden ratkomisten muovaamisessa viihteeksi on jotain perustavalla tapaa perseellään olevaa. Mitähän varten suurrikollisia ja poliittista korruptiota ei käsitellä samalla innolla? Kyllä kentällä liikkuvissa poliiseissa autoineen on jotain maagista…

Liekö sattumaa, että kaiken tämän tummansävyisen kehityksen keskellä on maamme televisiosta alkanut kasvavassa määrin tulla Suomen poliisille omansalaista pr-ohjelmaa.

Kuvakaappaus poliisisarjasta Kiimaiset poliisit (1993).

Jos me vielä yhden poliisiaiheisen tv-sarjan tähän maahan saisimme, haluaisin, että se olisi Kiimaiset poliisit, vol. 2. Siinä käytäisiin muille poliisisarjoille vastapainoksi turkkamaisella otteella läpi poliisin paisuneita valtaoikeuksia, niitä poliisin touhuja, mitkä eivät välttämättä näytä yhtä arvostettavalta kuin yksittäisten asiallisten poliisipartioiden kenttätoimet. Voi kyllä olla, että siitä nousisi saman tien sellainen häly, että ohjelma lakkautettaisiin. YLE:n arkistot kertovat vuoden 1993 Kiimaisista poliiseista mm. näin: “Sarjan kuvauksessa kerrottiin sen olevan “kotimainen poliisisarja rangaistukseksi Suomen kansalle vierasmaalaisten poliisisarjojenpalvonnasta.” Sarjasta nousi valtava kohu. Jopa eduskunnassa pelättiin, että televisiosarja pilaa Suomen ja poliisikunnan maineen. Kansanedustajat Sulo Aittoniemi ja Maunu Kohijoki jättivät Kiimaisista poliiseista hallitukselle kirjalliset kysymykset.”

Jos Kiimaisista poliiseista nousi noin kova melu vuonna 1993, jolloin poliisin valtaoikeudet olivat huomattavasti heikommat kuin nykyisin, voi vain arvella, mitä vastaavasta sarjasta nykyään seuraisi. Mistä tämä kaikki kertoo?

Jos Jouko Turkka ei haluaisi ohjata toivomaani uutta, poliisille kriittistä poliisisarjaa, voisi Marko Sihvonen olla asiaan mies paikallaan. Hänellä kun on poliisin pimeästä puolesta ensikäden tietoa ja kokemusta. Kuka muistaa Korruptoitunut hallitus-mielenosoituksen? Markon ohjauksessa toivomani televisiosarja voisi ottaa syleilyynsä poliisien lisäksi myös poliitikot. Sarjan nimi voisi olla Kiimaiset ja korruptoituneet poliisit ja poliitikot.


Read Full Post »

Suomen lehdistä ehkä erityisesti Iltalehti ja Helsingin Sanomat ovat ottaneet viime aikoina Zeitgeist-liikkeen varsin mielenkiintoisella tavalla hampaisiinsa. Homma lähti siitä, kun Pudotus-nimisessä tv-ohjelmassa mukana oleva “Munamies” eli Riku Nieminen huomattiin Zeitgeist-liikkeen aktiiviksi. Siitäkös riemu alkoi. Juttuja aiheesta alkoi ropista: “Munamies ja luurangot kaapissa”, “Munamiehen taustalla outo kultti”, “Lukijat tyrmäävät Munamies-näyttelijän lahkon”, ja sokerina pohjalla näistä jutuista lyömättömin: “Z – hän hourailee”. Lukijoille tehtiin seuraavan tyyppisiä kyselyjä ilman, että Zeitgeist-liikettä oltiin edes kunnolla heille esitelty: “Onko Zeitgeist mielestäsi huuhaata?”, “Mitä mieltä olet Zeitgeist-kultista?” Jokainen jolla on aivot päässään ja tietää edes vähän mistä Zeitgeist-liikkeessä on kyse, tietää, että Zeitgeist-liikkeen kutsuminen kultiksi tai lahkoksi on yhtä järkevää kuin jos joltain mallikansalaiselta kysyttäisiin tv-kameroiden edessä: “vieläkö pahoinpitelet puolisoasi?” Kysymys on lähtökohtaisesti absurdi.

Mitä “luurankoja” siinä on henkilöllä kaapissa, jos hän on mukana Zeitgeist-liikkeessä? Zeitgeist-liikkeessä ei ole mitään rikollista tai muutenkaan nähdäkseni moraalisesti arveluttavaa, siinä ymmärtääkseni hahmotetaan mitä on olla ihminen, mitkä tekijät meitä ihmisinä muovaavat, mikä tässä paletissa on nykyisellään pielessä, ja miten asiat voisivat olla paremmin – kuulostaapa pahalta luurangolta kaapissa kuulua tällaiseen liikkeeseen! “Kultti?” “Lahko?” “…joka on Munamiehen takana?” Siis tuota, nämä termit ja sanavalinnat nyt eivät ollenkaan sovi Zeitgeistin tai Munamiehen yhteyteen. Zeitgeist kun ei ole uskonnollinen liike alkuunkaan. Eikä liike edes analogisesti muistuta mitään uskonnollista liikettä, saati jotain aivopesuryhmää, tms. aivot-narikkaan toimintaa. Eikä Zeitgeist “ole Munamiehen takana”, ikään kuin jonkinlaisena takapiruna joka olisi luonut koko hahmon jotain epäilyttävää agendaa varten. Vastasinkin Iltalehden älyvapaaseen kysymykseen “Onko Zeitgeist mielestäsi huuhaata?” kommentilla: Jos Zeitgeist on “kultti”, niin mikä ihme on se porukka, joka Arkadianmäellä säännöllisesti kokoontuu? Sen ajama “maan tapa” uskomattomine kuvioineen alkaa kultti-kontekstissa (jos tätä termiä halutaan käyttää) olla jo kuin kovan luokan skientologiaa. Ja pakko heittää vielä tämäkin: “Kultti” sopii Zeitgeistin yhteydessä puhuttaessa yhtä hyvin suuhun kuin “laatujournalismi” puhuttaessa maamme iltapäivälehdistä tai vaikkapa Hesarista.

Oli alusta asti aivan selvää, että lehdet tarkoituksella koettivat mustamaalata Zeitgeist-liikettä. Itse ryhmän ajamiin ajatuksiin ei keskitytty lehtijutuissa oikeastaan mitenkään, niihin viitattiin vain hyvin epämääräisesti, jotta päästiin saman tien leimaamaan Zeitgeist-aktiiveja milloin minkäkinlaisiksi kyseenalaisiksi hihhuleiksi. Viesti oli täysin selvä: näiden ajatuksia ei voi kukaan täysjärkinen kannattaa, sillä näiden ajatuksien voi nähdä heijastelevan jopa skitsofreniaa (yllättävää kyllä, Iltalehden kyselyyn “Onko Zeitgeist huuhaata?” vastasi massiivisen mustamaalaamisen jälkeen vain 56% kyllä ja 44% ei).

Kaikkein huimimpaan loanheittoon ylsi Helsingin Sanomiin “Z – hän hourailee” jutun kirjoittanut Ville Similä. Artikkelissa Similä kirjoitti mm. Näin:

“Zeitgeist on kerännyt valtavan seuraajajoukon hourupäisimmällä teorialla sitten skientologian”.

“Newyorkilainen Peter Joseph julkaisi vuonna 2007 internetissä omakustanne-elokuvan Zeitgeist. Se on dokumentiksi naamioitu foliohattupäinen sienitrippi, jossa “osoitetaan”, kuinka WTC-salaliittoteoriat liittyvät egyptiläisiin jumaliin ja pankkijärjestelmään, tai jotain.”

“Kakkososa Zeitgeist: Addendum (2008) perustuu “paljastukselle”, jonka mukaan raha on velkaa ja siten keskuspankit “luovat rahaa tyhjästä”.

“Zeitgeist on ajankohtainen siksikin, että elokuvat kuuluivat Arizonassa tammikuun alussa kuusi ihmistä ampuneen Jared Loughnerin innoittajiin”.

“Zeitgeistien sisäiset ristiriidat ovat kuitenkin niin massiivisia, ettei niitä voi sanoa kuin skitsofreenisiksi”.

Kukahan tässä oikein hourailee? Mielestäni kaiken yllä mainitun kaltainen pahimman luokan mustamaalaus ja loanheitto ilman edes minkäänlaista kunnon yritystä perustalla näitä näkemyksiä on hourailua, ja törkeää sellaista, jos mikä. Miten ihmeessä Similä oikein yhdistää Zeitgeist-liikkeen Skientologiaan? Nämä ryhmäthän ovat monilta osin kuin yö ja päivä aatteiltaan. Suurin yhtäläisyys lienee siinä, että molemmissa sanotaan arvostettavan tiedettä korkealle, mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin. Similän antama ensimmäisen Zeitgeist-elokuvan kritiikki on sen verran hulvaton “tai jotain”-loppukaneetteineen, että kirjoittajan asenne tulee kyllä peittelemättä esiin, jos jokin. Arizonassa riehuneeseen ampujaan Zeitgeistin yhdistäminen on yhtä järkevää kuin olisi ollut hänen yhdistäminen vaikka Simpsonit-tv -sarjan katsomiseen. Ampuja oli nähnyt jonkun Zeitgeist-elokuvan, muttei ollut mitenkään Zeitgeist-aktiivi tms., ja tästä oltiin sitten kuitenkin nostettu suuri meteli joissain Rush Limbaughin kaltaisten amerikkalaisten radio-ohjelmien puitteissa, puhtaasti mustamaalausmielessä. Ja mitä rahaan tulee, niin raha on nykyisessä rahajärjestelmässämme velkaa, ellen sitten ole aivan hakoteilla (Similän mielestä tässä asiassa hakoteilla ovat myös Talousdemokratia ry. ja Markku Uusipaavalniemi, joten taidanpa sitten olla minäkin). Zeitgeist-liikkeen sisäiset ristiriidat kertovat skitsofreniasta? No jopas nyt jotain. Koko Similän juttu on ennen kaikkea tätä samaa peittelemättömän Z-inhonsa kuorrutusta, kuten on jo tullut huomioitua. Zeitgeist-liikkeen ajatuksia ei tarvitse koettaa ymmärtää, ne ovat selvästi Similän mielestä yksinkertaisesti ja ennen kaikkea aivan uskomattoman syvältä sieltä minne aurinko ei tasan tarkkaan paista.

Jos luulitte, että olen Zeitgeist-aktiivi, niin väärässä olitte. En ole. Jaan Similän kanssa jopa sen näkemyksen, että ensimmäinen Zeitgeist-elokuva ei ole mikään maailman parhain elokuva. En pitänyt tavasta, jossa elokuvan eri kappaleet oli hyvin väljällä tavalla nivottu yhteen. Yksittäisinä kappaleinaan elokuvan osat olivat mielestäni “ihan ok”, ajatuksienherättelymateriaalina. Toinen Zeitgeist elokuva Addendum olikin sitten positiivinen yllätys parempaan. Vaikka en kaikesta elokuvassa esitetystä ollut tai ole edelleenkään samaa mieltä, antoi se mielestäni varsin paljon hyödyllistä peilipintaa omalle ajattelulle, ja sellaisena se oli minusta varsin hyödyllinen. Uusin Zeitgeist-elokuva, Moving forward oli mielestäni jälleen parempi kuin edeltäjänsä. En taaskaan ole samaa mieltä kaikesta elokuvassa esitetystä, mutta jälleen elokuva tarjosi minusta erittäin tärkeiden asioiden suhteen arvokkaan peilipinnan omien ajatusten hahmottamiselle. Ei tällaisia dokumentteja maailmassa liikaa ole. Eikä kaikesta tarvitse olla tismalleen samaa mieltä, jotta voisi arvostaa jotain juttua ja nähdä siinä jotain hyvää ja tarpeellista. Similän mielestä tällainen julkea vallitsevan länsimaisen järjestelmän kyseenalaistaminen lähentelee ilmeisesti jonkin sortin ajatusrikosta. Vaikka kyllä tietysti olisikin parempi, että tällaisen Zeitgeist-elokuvan sijaan olisi tehty vaikka 40 tyypillistä Hollywood-viihdepläjäystä. Niitä katselevat kunnon kansalaiset, ei mitkään sienitrippailevat pseudokommari salaliittoteoriahörhöt joilla on vähintään latentti skitsofrenia.

Nähdäkseni Zeitgeist-elokuvat pyrkivät luomaan hyvin laajalla otteella näkemystä siihen, mitä on olla ihminen, mitä kautta ihminen muovautuu sellaiseksi kuin muovautuu, ja mikä tässä paletissa nykyisellään ei ole terveellä pohjalla. Kautta tämän laajan katsauksen on kaiken taustalla tietynlainen vahva inhimillinen arvopohja ja visio, tai kutsutaan sitä vaikka unelmaksi paremmasta maailmasta. En ymmärrä, miksi kukaan, kuka tämän yksinkertaisen peruslähtökohdan on Zeitgeist-liikkeestä huomannut, alkaisi hyökätä liikkeen kimppuun sellaisella loskalingolla, kuin mitä maamme lehdistössä on viime aikoina nähty. Jos joku yrittää kehittää jonkinlaista yleistä kokonaiskuvaa ihmisenä olemisesta, maailman tilasta, ja paremmasta suunnasta niin laajalla pensselillä kuin Zeitgeist-elokuvissa tehdään, on aivan selvää, että kritiikin paikkaa löytyy helpostikin. Mutta tuntuu kummalta, jos näiden elokuvien perimmäiset teemat unohtuvat sitä kritiikkia antaessa, ja jos se “kritiikki” on pelkästään emotionaalisen inhoreaktion kaltaista loanheittoa. Noinko paljon teitä siellä iltapäivälehdistössä ja Helsingin Sanomissa sattuu, kun joku arvostelee länsimaisen kapitalismin ja elämäntavan pinnallisempia ja kurjempia puolia, ja oikeasti pohtii todella tärkeitä teemoja? Minä kun luulin, että kriittinen ajattelu oli Suomessa yleisesti ottaen ihan ok, jos ei nyt sentään yleisesti arvostettua. Ei ilmeisesti saisi antaa liikaa ajatuksen lentää siitä, miten maailma voisi olla parempi paikka, miten asiat voisivat olla toisin. Eikä varsinkaan näinä aikoina, jolloin vaikka tässä uusimmassa Zeitgeist-elokuvassa käsitellyt teemat ovat polttavan ajankohtaisia, globaalisti. Minusta olisi kyllä hienoa, jos joskus kirjoittaisitte samalla vimmalla vaikka näistä vallassa olevista omista päättäjistämme ja heidän korruptioistaan ja touhuistaan “maan tavan mukaisesti”, joka määritelmällisesti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden merkit. Siinä olisi mielestäni ihan oikeasti jo vähän kyrsiintyneemmänkin journalistisen sivalluksen paikkaa, monen monta kertaa vieläpä. Mutta se ei taida olla sopivaa. Se olisi ehkä jo liian pahaa hourailua? Minua kyllä hieman mietityttää, mikä Similää ja Iltalehden toimittajia  oikein rassaa, eikö vanhempanne antaneet teidän olla nuorina hippejä vai mistä tämä emotionaalinen angstaus paremmasta maailmasta visioivia ihmisiä kohtaan oikein nousee?

Uusinta Zeitgeist-elokuvaa mainostettiin sen mainosjulisteessa “vuoden tärkeimpänä elokuvana”. En tiedä, tuleeko se olemaan mielestäni kaikista mahdollisista vuoden aikana näkemistäni elokuvista se tärkein, mutta ihan vahvoilla se lienee jonnekin top 10:een. Siitä olen aivan varma, että se tulee omissa kirjoissani pesemään vähintään 99% kaikista mainstream-elokuvista, mitä maamme suurissa elokuvateattereissa tullaan vuoden aikana pyörittämään. Kun siis puhutaan elokuvan tärkeydestä.

Vähän luulen, että jos Zeitgeist-liike on Iltalehden ja Helsingin Sanomien mukaan sienitrippimäinen, täysin tärähtäneiden ihmisten suosima hörhöutopian linnake, johon eivät normaalit kunnon suomalaiset hurahda, niin joku John Lennonin kaltainen Imagine-kappaleen laulaja on maailmanrauhan kannalta teidän mielestänne vaarallinen kaheli vielä haudan takaakin. Siis kyllähän tällainen mitä-jos-miettiminen ja visiointi on kamalaa. Siitä pitää nostaa meteli ja pistää neohipeiltä luulot pois. Kunnon kansalainen ei kyseenalaista mitään, mikä on vallalla oleva normi. Kunnon kansalainen ei kyseenalaista auktoriteetteja, eikä hän unelmoi mistään paremmasta.

No mutta. Otetaan silti tähän loppuun sitaatti, joka oli myös viimeisimmän Zeitgeist, Moving forward -elokuvan alussa. Siihen on mielestäni hyvä lopettaa tämä posti.

Never doubt that a small group of thoughtful, commited citizens can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has – Margaret Mead

Read Full Post »