Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘luonto’

JMK

Mesikämmenen blogin vuoden 2014 ensimmäinen posti on Muutos 2011-puolueen perustajan, kasvatustieteiden tohtori Juha Mäki-Ketelän haastattelu. Haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. miksi Muutos 2011 perustettiin, mikä johti Mäki-Ketelän eroon puolueen puheenjohtajuudesta, mitkä ovat suoran demokratian vahvuudet ja heikkoudet ja miksi siilit ovat upeita eläimiä.

Hyvät naiset ja herrat, Juha Mäki-Ketelä puhuu!

– – –

Aluksi

Kuka olet ja mitä teet?

Ammatiltani olen opettaja. Opetan mm. myyntiä, asiakaspalvelua ja psykologiaa kauppaoppilaitoksessa. Opetan lisäksi ammattikorkeakoulussa tutkimustyön perusteita ja laadullista tutkimusta. Koulutukseltani olen kaiken muun lisäksi kasvatustieteen tohtori.

Olet Tampereelta. Millainen paikka Tampere on verrattuna vaikka Turkuun tai Helsinkiin?

Tällä hetkellä asun kolmatta vuotta Ylöjärvellä, joka on oikein mukava paikka asua. Tampereellakin olen asunut liki 20 vuotta, joten siitäkin tohdin jotain lausua. Turkuun tai Helsinkiin verrattuna Tampere on erittäin hieno paikka, sillä siellä ei ole juurikaan turkulaisia eikä helsinkiläisiä, vaan hekin muuttuvat nopeasti tamperelaisiksi.

– – –

Muutos 2011 yms.

Muutos 2011 perustettiin 4.6.2009 olohuoneessasi Tampereella. Millaisia muistoja sinulla on tästä tapahtumasta? Keitä oli paikalla, millainen oli tunnelma?

Sanotaanko vaikka, että ilmassa oli orastavaa muutoksen tuntua. Paikalla oli jokunen ihan tavallinen rivikansalainen ja jokunen julkisuudestakin tuttu henkilö, joiden nimet jääkööt nyt ainakin toistaiseksi salaisuudeksi…

Ennen puolueen perustamista tulit tunnetuksi adressista, jolla vaadittiin uuden ulkomaalaislain hylkäämistä. Adressi keräsi 30000 nimeä, mutta laki puskettiin eduskunnassa kuitenkin läpi 25.4.2009. Miten ratkaiseva vaikutus tällä kaikella oli suoraa demokratiaa, suomalaisten etua ja sananvapautta ajavan Muutoksen syntymiseen?

Adressi ja Muutoksen perustaminen eivät sinänsä suoranaisesti liity toisiinsa. Adressi oli lähinnä yksittäisen, poliittiseen suhmurointiin kyllästyneen veronmaksajan vastalause suomalaisen (poliittisen) eliitin mistään piittaamattomalle näennäisdemokratialle. Mielestäni olisi vähintään kohteliasta, että myös maksajalta kysyttäisiin edes joskus, mihin hölmöilyyn hän haluaa verorahojaan kulloinkin käytettävän. Maahanmuuton perusteeton lisääminen ei ole mielestäni sellainen. Ensin tulee laittaa suomalaisten asiat kuntoon. Sitten vasta parannetaan maailmaa, jos ylimääräistä rahaa löytyy. Tällä hetkellä ei löydy eikä löytyne tulevaisuudessakaan.

Toisaalta adressirumban voi tietyllä tapaa nähdä jonkinlaisena lähtölaukauksena Muutoksen perustamiseen, sillä noihin aikoihin tajusin lopullisesti, että suomalaista (poliittista) eliittiä ei kiinnosta tippaakaan tavallisen kansalaisen mielipiteet, hänen eduistaan tai oikeuksistaan puhumattakaan. Jotain muutosta asioihin piti saada. Niinpä aloin sitten puuhata organisaatiota, jonka tunnusten alla Suomen kehittämisestä kiinnostuneet aktiiviset kansalaiset voisivat ajaa itselleen tärkeitä asioita.

Mitkä ovat suoran demokratian vahvimmat ja heikoimmat puolet?

Vahvin puoli on se, että kansa saa itse päättää itseään koskevista ja arkeensa vaikuttavista asioista. Samalla se on myös suoran demokratian heikoin puoli, sillä kansa saattaa saada aikaan todella typeriäkin päätöksiä.

Sinänsähän jälkimmäinen ei muuttaisi mitään nykytilanteeseen verrattuna, sillä nykyiset, elinkeinoelämän naruissa roikkuvat ammattipoliitikot nukkehallituksineen saavat joka tapauksessa aikaan todella typeriä päätöksiä. Monet niistä on paljon typerämpiä kuin mihin kansalaiset koskaan pystyisivät. Tästä mainioina esimerkkeinä toimivat vaikkapa Ollilan työryhmän kaavailemat tiemaksut satelliittiseurantoineen tai Tampereen Rantatien tunnelihanke.

Mielestäni kansalaisten pitää antaa tehdä myös typeriä ja itselleen haitallisia päätöksiä. Ehkäpä niillä ja niiden seurauksilla olisi kansakuntaa kasvattavia vaikutuksia. Ja vaikkei olisikaan, niin missään tapauksessa ammattipoliitikot eivät opi mitään virheistään. Tämän meille on jo opettanut niin historia kuin nykyhetki. Valitettavasti tulevaisuus tulee vahvistamaan sanani.

Olit 2009 Jussi Halla-ahon valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehenä ja keräsit tarvittavat kannattajakortit. Halla-aho ei kuitenkaan lähtenyt ehdokkaaksi. Mitä ajattelit Jussi Halla-ahosta tuolloin, entä nykyään? Entä perussuomalaisista yleensä?

Ensin tahdon huomauttaa, että en suinkaan minä niitä kortteja kerännyt, vaan Jussin mielipiteet jakavat suuret kansanjoukot. Minä olin vain eräänlainen yhteyshenkilö, jolle kannattajakortit toimitettiin.

Kävimme ennen Jussin päätöstä hänen kanssaan kirjeenvaihtoa siitä, miten hänen tulisi menetellä eurovaaliehdokkuutensa suhteen. Jussilla oli erittäin hyvät perusteet olla lähtemättä ehdolle. Hyväksyin hänen ratkaisunsa täysin ja hyväksyn edelleen.

Mitäkö ajattelen Jussista nykyään?

Kuten olen jo monesti aiemminkin todennut, tavallisen, lapsensa, työnsä, veronsa ja muut asiansa hoitavan veronmaksajan on varsin helppoa olla monessa asiassa Jussin kanssa samaa mieltä.

Hänen näkemyksiään esimerkiksi islamiin ja muslimeihin liittyviin asioihin en ole koskaan jakanut, mutta jokainen vetää tyylillään. Toivotan hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa poliitikkona ja olen varma, että sellainen hänellä myös on edessä.

Perussuomalaisista en ole oikein mitään mieltä. Tai no, siitä voisi tulla ihan hyvä puolue, jos vain pääsisivät Soinista jotenkin eroon. Soinin ns. pelin politiikka on jarru, joka estää perussuomalaisia kehittymästä oikeastaan mihinkään järjelliseen suuntaan. Ennen kaikkea se estää puoluetta kehittymästä organisaatioksi, joka agendallaan houkuttelisi todella suuria äänestäjäjoukkoja.

Päätit vuonna 2010 erota Muutoksen puheenjohtajan tehtävästä. Mistä tämä päätös syntyi, millaisia reaktioita se sai aikaan? Ymmärtääkseni Hommaforumilla, jossa Muutoksen puolueohjelma oli tehty yhteistyönä, eroamisesi puheenjohtajan pestistä sai aikaan varsin ärtynyttä tunnelmaa.

Lähdin perustamaan uuden tyyppistä yhteiskuntapoliittista organisaatiota, jonka suojissa yksittäiset ihmiset voisivat ajaa itselleen tärkeinä pitämiä asioita. Itselleni tärkein asia oli suora demokratia. Ei siis esim. islam, muslimit, ihmisten ihonväri ym. ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet, arvot tai valinnat.

Varsin nopeasti jouduin kuitenkin surukseni huomaamaan, että olin näkemysteni kanssa monessa asiassa melko yksin. Etenkin Muutoksen hallituksessa oli ajoittain hyvinkin merkittäviä näkemyseroja siitä, miten ja mihin suuntaan Muutosta pitäisi johtaa. Siinä vaiheessa, kun vaalilauseiksi alettiin jäsenkunnassa sorvailla ”Valkoinen Suomi” –tyyppisiä typeryyksiä, näin, että on minun on tullut aika jatkaa matkaani toisaalle.

Mitään kovin ihmeellistä tässä ei mielestäni sinänsä ollut, sillä alkujaankin Muutoksen puheenjohtajan pesti oli määräaikainen. Tämä lukee Muutoksen omissa säännöissä. Kauhea haloohan päätöksestäni sitten kuitenkin nousi ihan valtamediaa myöten. Tämä kyllä kertoo enemmän suomalaisen poliittisen journalismin surkeasta tasosta kuin mistään muusta. Toisaalta tämä ei ole mikään suuri yllätys, sillä eipä suomalaisen journalismin tasossa ylipäätään nykyisin juuri hurraamista ole.

Vuotta myöhemmin, 2011, sinut erotettiin Muutoksesta. Miksi, millainen prosessi tämä oli?

Enimmäkseen lapsellista kiukuttelua. Varmaan molemmin puolin.

Jotkut pahat kielet epäilivät, että koska ilmestyit ikään kuin tyhjästä Muutoksen kanssa maamme poliittiselle kentälle, olisit ollut muiden poliittisten voimien myyrä tai tarkoituksenasi olisi ollut perussuomalaisten kannatuksen nakertaminen. Miten kommentoit tätä?

Niin, mikäli nettiin ja sinne kirjoitteleviin häiriintyneisiin tyhjäpäihin on uskominen, olen mm. kokoomuksen agentti, demareiden agentti, kommunistien agentti, sisäministeriön agentti ja Supon majuri. Etenkin tuo viimeinen ”titteli” on huvittanut minua aina suunnattomasti. Tuskinpa Supossa edes mitään majureita onkaan? Yhtä kaikki salaliittoteoriat ovat hellyttäviä aikuisten satuja. Niitä lisää!

– – –

Muutoksen jälkeen

Mitä mieltä olet Muutos 2011:sta nykyään, mikä on suhteesi puolueeseen? Onko puolue onnistunut siinä, mitä odotit tai toivoit siltä alunperin?

En ole missään tekemisissä puolueen kanssa, enkä juuri sen jäsenten edesottamuksia seuraa. Jotain kummallisuuksia olen kuullut niiden Ylen toimittajille lausuneen, enempää en heidän mahdollisista saavutuksistaan tiedä.

Kuinka paljon seuraat nykyään politiikkaa? Äänestätkö vaaleissa? Jos äänestät, äänestätkö Muutosta?

En juurikaan seuraa. Poliittinen sirkus ja siihen liittyvä pelleily eivät kiinnosta enää siinä määrin, että viitsisin niihin aikaani haaskata. En äänestä sen paremmin Muutosta kuin mitään muutakaan puoluetta. Enkä todennäköisesti tule jatkossakaan äänestämään, sillä en halua osallistua nykyisen demokratiakuplan ylläpitämiseen leikkimällä heidän leikkejään.

Mitä mieltä olet James Hirvisaaresta, josta hieman yllättävien käänteiden jälkeen tuli tänä vuonna Muutoksen ensimmäinen kansanedustaja?

En mitään mieltä, kun en ole miestä koskaan tavannut. Tai sen verran voin sanoa, että ihan pätevältä blueskitaristilta vaikutti, kun joskus netistä jonkun videoklipin miehestä ja hänen soitostaan näin. Se on aina hieno piirre ihmisessä, että soittaa sähkökitaraa ja vieläpä bluesia!

– – –

Valtakunnanjohtajasta

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, kysytään pari kysymystä Pekka Siitoimesta. Tapasitko koskaan valtakunnanjohtaja Pekka Siitonta?

En tavannut, koska en ole ikinä oikein tähän ”isänmaalliseen” tai ”kansallismieliseen” sceneen tuntenut mitään erityistä vetovoimaa saati siihen jollain tapaa heittäytynyt.

Sen verran legendaarinen hahmo mies kyllä tuntuu olleen, että olisin ihan puhtaasti käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta halunnut jokusen sanan hänen kanssaan vaihtaa. Kaikki persoonalliset henkilöt kiinnostavat käyttäytymistieteilijää aina!

Mitä ajattelet Pekka Siitoimesta? Pekan vahvimmat, parhaimmat ja heikoimmat puolet?

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin Pekka taisi kyllä olla enemmän ns. kylähullu kuin Valtakunnanjohtaja, jollaisena hän mielellään esiintyi ja taisi myös itseään ihan tosissaan pitää. Ja mikäs siinä, kylähullut ovat aina rikastuttaneet omalla tavallaan suomalaista kulttuuria. Hänen mahdollisia vahvuuksiaan tai heikkouksiaan en osaa sen kummemmin eritellä, kun en ole häntä tosiaan koskaan tavannut.

Lapsuudesta on muuten jäänyt mieleeni eräs jännä Pekka Siitoimeen liittyvä juttu: olin serkkujeni luona Mäntsälässä kyläilemässä. Heillä oli vino pino kirjoja nimeltä ”Pohjolan poliisi kertoo”. Eräässä niistä oli juttu ”Kirjapaino Kursiivin” tuhopolttoyrityksestä, johon Siitoinkin oli käsitykseni mukaan jotenkin näppinsä sotkenut. Mielestäni tarina oli kuin parhaasta jännityskirjasta konsanaan. Olin tosin sen verran pikkujätkä tuolloin, että tuskin taisin edes ymmärtää, että kyseessä oli valitettavan tosi tarina eikä mikään Pertsan ja Kilun seikkailu.

– – –

Siilit ja onnellisuus

Olet Facebookin kautta tullut tunnetuksi erittäin vahvana siilimiehenä. Miten tämä suhteesi siileihin alkoi?

Olin nuorena poikana kotikaupungissani Ikaalisissa grillijonossa, kun huomasin vieressä kulkevalla tiellä pienen siilinpoikasen paniikissa välillä säntäilevän ohikulkevien autojen välissä, välillä käpertyvän kerälle mukamas suojaan autoilta. Minä tietenkin suurena luonnon ja eläinten ystävänä siltä seisomalta jätin makkaraperunat tiskille, otin farkkutakin päältäni, kiepautin pikku siilukaisen siihen ja kannoin sen puiston laitaan kauas tiestä, minne sen sitten vapautin. Taisinpa toivottaa vielä turvallista kotimatkaakin pikku piikkitakille.

Kohta tuon jälkeen huomasin, että kotini lähellä liikuskelee paljonkin siilejä. Niille tuli sitten silloin tällöin vietyä pientä iltapalaa. Niinpä niitä alkoi kerääntyä pihaamme oikein urakalla, joten pakkohan niitä oli alkaa ruokkia, kun olin itse niitä sinne houkutellutkin. Siitä se sitten alkoi.

Sittemmin minulla on ollut tapana jeesailla siilejä aina siellä, missä kulloinkin olen asunut, jos niitä on nurkissa pyörinyt. Olenkin elämäni aikana ruokkinut vähintään satoja siilejä. Punkkeja olen poistanut kymmenistä siileistä. Niin ikään kymmenille olen antanut loishäätöjä ja antibioottikuureja, hoitanut niiden haavoja, lihottanut sisätiloissa jne. Onpa jokunen ollut talvenkin yli täyshoidossa ulkovarastossani horrostamassa, kun aikainen talvi on päässyt yllättämään pikkukaverin. Siilien talvimökkejä on tullut rakennettua lähemmäs sata. Olen myös luennoinut siileistä esim. kansalaisopistoissa ja vetänyt pesämökinrakennuskurssejakin.

Parasta siileissä on niiden alkuperäinen, yli 40 miljoonaa vuotta sitten syntynyt reiru villieläimen luonne. Ne tekevät juuri niin kuin itse haluavat, eivätkä yritä miellyttää ketään. Toisaalta ne tottuvat hyvinkin nopeasti niille ystävällisiin ihmisiin ja oppivat tunnistamaan nämä sekä äänen että hajun perusteella. Pihassani on ollut useampikin siili, joka tulee huudettaessa syömään ihan niin kuin koiratkin.

Kaiken kaikkiaan ne ovat todella ainutlaatuisen hienoja ja persoonallisia otuksia.

Siili on ehdottomasti voimakkain voimaeläimistäni. Oikeaan käsivarteeni onkin tatuoitu siilin tassunjälki. Kuva on tarkka kopio takapihani kivilaattaan jääneestä tassunjäljestä.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Erilaiset luonnon ja eläinten hyvinvointiin liittyvät asiat. Erityisesti se, kun saan kulkea koirani kanssa metsässä, missä ei kuulu ensimmäistäkään ihmisen aikaan saamaa ääntä eikä näy merkkiäkään ihmisen kädenjäljestä. Valitettavasti tuollaisia metsiä on nykyään entistä harvemmassa.

Jos joskus vielä alan puuhaamaan politiikan kanssa, niin perustan puolueen, joka ajaa vain ja ainoastaan luonnon ja eläinten hyvinvointia. Ne menevät aina ihmisen hyvinvoinnin edelle, sillä ilman hyvinvoivaa luontoa ei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta pärjätä.

– – –

Mesikämmen kiittää Juha Mäki-Ketelää haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Juha Mäki-Ketelän kotisivut.

Helena Eronen puhuu!

Advertisements

Read Full Post »

Kuva: Tuomas Luukkonen / Wikipedia.

Kuva: Tuomas Luukkonen / Wikipedia.

Mesikämmen toivottaa lukijoilleen hyvää juhannusta. Syökää, juokaa ja nussikaa! Juhlikaa aurinkoa ja elämää! Luonto on puolellamme!

P.S. Jos kokon aineksista on pulaa, kannattaa muistaa Leo Mellerin neuvot! Kaikkien kannattaa joka tapauksessa kuunnella komentaja Kai M. Aallon juhannuspuhe viime vuodelta!

Päivän biisi: Hedningarna: Pornopolka.

Read Full Post »

Keuhkojen uutta levyä on tullut odotettua. Sen ilmestymiseen on mennyt kauemmin aikaa, kuin ilmeisesti oli tarkoitus. Ainakin loppuvuodesta 2010 Kake kertoi, että uusi levy ilmestyisi alkuvuodesta 2011. Ilmestyminen siirtyi kuitenkin loppuvuoteen. Edellinen Keuhkot-levy, Toimintatapoja olioille, ilmestyi vuonna 2005. Kuutisen vuotta on siis edellisestä julkaisusta vierähtänyt.

Kaikista maailman paikoista löysin uuden Keuhkot-CD:n Anttilan musiikkiosastolta. Onko Keuhkoista tulossa listamateriaalia? Tuskin nyt kuitenkaan. Oudosta Laskeutumisalusastian löytöpaikasta jokseenkin huvittuneena kiikutin CD:n kassalle. Mustahiuksisen kassaneidin ilme oli näkemisen arvoinen kun laitoin levyn tiskiin. Hänen ilmeensä olisi voinut pukea sanoiksi mitä helvettiä tämä on?! Nainen ei voinut peitellä huvittuneisuuttaan. Oli hilkulla, etten sanonut, että se on paljon parempi levy kuin vaikka Nightwishin uusin.

Kotiin päästyäni fiilistelin levyn mustavalkoista vihkosta, joka pitää sisällään Kaken kappaleihin liittyvää kuvitusta sekä kappaleiden taas kerran niin mainiot sanoitukset. Koin raikkaita tuulahduksia kulttuurimme kognitiivisten kategorioiden välimaastoista, oudoilta nimeämättömiltä olevan vyöhykkeiltä. Että tuntuikin taas pitkästä aikaa hyvältä ja riemastuttavalta silmätä jonkin levyn oheisvihkoa, ylipäätään innostua jostain uudesta levystä näin. Sellaista ei Mesikämmenelle tässä mcdonaldisoituneessa kulttuurissamme tapahdu aivan joka kuukausi, jos edes joka vuosikaan. Mutta tässä on nyt taas jotain aidosti elävää ja tuoretta miljoonan tusina CD:n sijaan, jotka näyttävät ja kuulostavat “juuri siltä miltä pitää”. Keuhkot kuulostaa ja näyttää joltain ihan muulta.

Reilu puolituntinen uutta Kakea kuulostaa hurjalta ja kiehtovalta. Levyn soundi on jollain tapaa astetta raaempi kuin aikaisemmalla levyllä, tai niin ainakin olen kuulevinani. Haistan levyltä sammaleen ja tunnen metsätuulen samalla kun mieleni vilistää syksyisessä metsässä maaseudulla. Siellä on hirviä ja sieniä. Minun on helppo luoda levyn hirvi-sanoituksiin omakohtainen suhde. Olen monet kerrat nähnyt syksyisin hirvimiehiä aseineen maaseudulla metsäteiden laidoilla. Viime vuonnakin, jolloin satuin muuten löytämään sienestäessä hienon hirvensarven metsästä.

Keuhkojen levystä tuntuu vaikealta kirjoittaa arviota, joka jotenkin sopisi levyyn jollain järkevällä tavalla. Perinteisen levyarvion kirjoittaminen tuntuu aivan väärältä ja hölmöltä, koska Keuhkot pakenevat tavanomaisempien musiikkilevyjen arviointiperusteita ja kategorioita. Keuhkojen levyjen arvioimista varten pitäisi kehittää aivan oma konseptinsa, kenties uusi kieli, vähintään uusia käsitteitä. Keuhkojen julkaisija Ektro Records mainostaakin artistin esittävän hyönteisetnoa. Tarkempi määritelmä nyt käsillä olevasta uudesta levystä on hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Tuon parempaa määritelmää lienee levystä vaikea antaa. Jos Keuhkot ei ole jo entuudestaan lukijalle kokemuksellisesti tuttu ilmiö, niin asian kuvailu on kutakuinkin yhtä vaikeaa kuin meille ihmisille sen ymmärtäminen, millaista on olla lepakko.

Kaken sanoissa yhdistyy hienosti kaukana kaupungeista oleva ihmisen touhuista enemmän tai vähemmän vapaa luonto, kaupunkien keinotekoisuus, purevan osuva kulttuurikritiikki, sekä erilaiset abstraktit ja konkreettiset olevaisen ääripäät.

Keuhkot avaavat tajuntaa kuin äänenmuodossa tarjoillut taikasienet.

Jos kappaleiden aiheet ovat totutuista poikkeavia, niin samaa voi sanoa kappaleiden perpektiiveistäkin. Toisinaan tekstit tuntuvat tai aivan suorasanaisesti ovatkin toisen lajin edustajan näkökulmasta esitettyjä.

Kaken levyillä on tämän tästä eri tavoin huomioitu, usein vahvoin sympatioin, muita eliöitä kuin ihmisiä. Mieleen tulee suoralta kädeltä mm. täi, bilharzialoinen, luhtahuitti, tai tällä uusimmalla levyllä hirvi, kuten aiemmin tulikin jo mainittua (Hirven lisäksi tältä uudelta levyltä löytyvät mainittuina myös luteet, täit, haukat, naakat, perhoset, varpuset, hanhet, korppikotkat, barracudat ja kilpikonnat). Vuonna 1996 ilmestyneellä Mitä otat mukaan muistoksi sivistyksestä? -levyllä olevassa Irtiotto-kappaleessa Kake suorasanaisesti sanoutuikin irti ihmislajista ja ilmoitti kuuluvansa toiseen lajiin:

JULISTAN ITSENI IRTI TÄSTÄ ALHAISESTA OLOTILASTA.
SYNTYMÄSTÄNI ASTI SE ON TUOTTANUT MINULLE AINOASTAAN IKÄVYYKSIÄ.
OLEN AINA VIHANNUT SITÄ: SEN PUOLIKARVOITUKSELLISTA IHOA,
SEN SUUTA JA PERÄAUKKOA, SEN MÄÄRÄILEVÄÄ PÄÄTÄ, SEN SAAVUTUKSIA.
TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ LÄHTIEN MINUT TULEE LUKEA TOISEEN LAJIIN KUULUVAKSI!

Muistelkaapa muuten Ruskea aikakirja levyn (1998) kappaletta Jumala. Siinä Kake lentää ja kuvailee kehoaan hyöteismäiseksi. Ja jos Jumala-kappale on hyvässä muistissa, niin kuunnelkaapa sitten tämän uuden levyn kappale Puraisu niskaan – siinä on aivan samanlainen puhallininstrumenttitunnelmointi kappaleen alussa kuin Jumalassa, minkä lisäksi Kake taas lentelee ja kuvailee ihmisten touhuja kuin paarma ikään – tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa hän samalla nimeää itsensä hirviinkin kuuluvaksi! Hyönteisetno on tiukkaa mutta joustavaa.

Kuka heistä on Kake?

Kaken lyriikoidensa maaninen verbalisointi antaa tietyllä tapaa avaimet Keuhkojen sieluun. Vaikka kappaleiden instrumentaaliset taustat ovat varsin mielenkiintoisia ja humoristisiakin sinällään, niin ilman Kaken lyriikoita homma jäisi aivan toiselle tasolle kuin niiden kanssa. Keuhkojen musiikissa lyriikat, niiden sisältö, esitystapa, sekä näitä tukevat taustat muodostavat omalaatuisella tavalla tasapainoisen kokonaisuuden, jossa kaikki elementit tukevat toisiaan täydellisesti. Lyriikoiden huumori piilee tietyssä määrin valituissa ei-inhimillisissä näkökulmissa olemassaoloon, mikä osuu ja uppoaa ja paljastaa ihmisen typeryyden. Kun homma vielä esitetään kuten Kake sen tekee, niin paketti on oudossa huumorissaan ainutlaatuista. Tarkkaavaisempi kuulija pystyy kuitenkin pienellä vaivalla löytämään Kaken huumorista myös useita perustavanlaatuisia olemassaoloa koskevia kysymyksiä ja teemoja, jotka ovat vähintäänkin kaiken kattavana pohjavireenä mukana alusta loppuun. Puhtaasti humoristisesta hämyilystä tässä ei ole kysymys.

Laskeutumisalusastia on Keuhkoja parhaimmillaan. Mukana on tarttuvan vimmaisaa hyönteisetnoa, outoja tunnelmia toisien eliölajien kokemusulottuvuuksista, ja huikeita lyriikoita joista ei tosiaankaan puutu syvyyttä, leveyttä, raikkautta eikä kakemaista huumoriakaan. Kunniansa levyllä saavat suoraan tai epäsuoraan kuulla metalliartistit (Pinkki & ruskee), hirvenmetsästäjät (Aikakauden loppu), kaupunkilaiset (Satakunta yhdistyy), hiluxkuumeilijat (Hiluxkuume), lifestyle-pellet (Lifestyle), ja ihmiset, “kalju laji”, yleisesti (Puraisu niskaan). Lisäksi pääministeri (joka vuoden 1990 EP:llä Älä koskaan kuuntele musiikkia muuttui geometriseksi) tulee ammutuksi sienestäessä (Aikakauden loppu) ja jurpoille tosimiehille vinoillaan monin tavoin levyn alusta loppuun. Laskeutumisalusastialla on useampia raitoja, jotka ovat omissa kirjoissani välittömiä klassikkoja. Mesikämmen voi jo näin ennen tammikuun puoliväliä sanoa, että tämä on karhunpesässä vuoden parhaimpien levyjen joukossa.

Ektro Recordsin sivuilla on kuultavissa kolme kappaletta levyltä: Puhumatta paras, Pinkki & ruskee, Puraisu niskaan.

Lyriikkaesimerkkinä levyltä poimittakoon Aikakauden loppu ja Puraisu niskaan (Aikaisempien levyjen lyriikkanäytteitä kannattaa katsastaa tältä Kaken fanisivulta).

Aikakauden loppu

Kauden avaus
Siihen osallistutaan vaikka elämme
kiireistä aikaa
Teemme tärkeitä töitä mutta nekin saavat väistyä
tärkeämmän tehtävän edessä
Metsän sarvet odottavat
meitä Valittuja

Täydellinen syysaurinko lämmittää
ja kirkastaa näkyvyyden
Aistimme jotka ovat tätä hetkeä odottaneet
palautuvat
Olemme jälleen lajissamme
Olemme jälleen Lauma

Tehtävät jaetaan yksilöiden
ominaisuuksien mukaan
Siviilityön muodon merkitys on
metsällä vähäinen
Tammipöydän takaa istuvista
löytyy melkoisia petoja
Keinottelija nauttii
vain nuotiosavun eikä tällä kertaa
rahan hajusta
Raitiskin voi ottaa
riistaryypyn

Ennätysmittainen sonni on paikannettu
ja päätetään tehdä kiristävä saarto
Ampumiskulmajaoilla estetään omien kaato
Se on tähtäimessä
Laukaus kiirii kaikuna vuorilta

Huti
Hirvi laukkaa kevyesti saarrosta
Mutta maassa on kaato
Joku onneton on jäänyt keräämään vahveroita
ja jäänyt saarron keskelle
Se on pääministeri
Hänet kääritään ja joukko poistuu
sanomatta sanaakaan
Jälkiseuraamuksena kielletään välittömästi
metsästys
Aikakausi on päättynyt.

Puraisu niskaan

Täydellinen kypsän kesän aurinko lämmittää
kangasmetsän sankarin siipiä
hongan oksalla, kalliojäkälikön yläpuolella,
mistä avautuu näkymä salomaille, järville,
vuorille.

Kuulumme siihen hienoon lajiin, joka näkee,
haistaa ja tuntee, kykenee ajan pysäyttäen
kokemaan kaiken kauneuden.
Näkymä avautuu oksaltani kalliorantaisen
järven rannoille, jonne myös omituinen
kalju laji on kyhännyt rakennelmia,
joita he kutsuvat huviloiksi.
Kaksi viikkoa vuodesta tämä oudosti
käyttäytyvä, touhuava ja mesoava laji häärii
rakennelmiensa ympärillä.
Kalju laji lähtee myös välillä liikkumaan
rakennelmiltaan “Luontoon”
keräämään maan antimia puiden alta.

Lennämme heitä tervehtimään, ja he tulkitsevat sen erehdykseksi.
Kyllä me hirvet tunnemme
Ei meille muniminenkaan ole aina tärkeintä
ja voimme uhrata siipemme.
He syyttävät meitä milloin mistäkin
Sanovat vitsaukseksi
Meillä on viesti tulevaisuudesta
Teille jotka ette enää näe ympärillenne.

Vain oman kekonne
kumpikohan laji on tyhmempi
ja kummatkohan täällä pitempään tallustaa.
Meille sopii myös päätehyödynnetyt hakkuuaukionne.

Siis lopuksi tiivistäen:
Puraisu niskaan on viesti ja muistutus
Viisaammalta.

Ektro Recordsin oma info kertoo uudesta Keuhkot-levystä kertoo seuraavaa:

The sixth struggle album of Kake Puhuu. The combat noise and insect world music downpreaching book. Rawer than its precursors, this album strips it down to marrow and squeezes juice out of it.

Keuhkot batters mindless attributes of humanity from insects’ point of view by means of reverse pop music. The aim is towards backwoods motorism, meritocamping, real men, moose hunt madness and established global upstarts. The most bearded feminist of Finland, Keuhkot, kicks the real man’s groin.

Keuhkot makes its own ethnic fusion gadding from rhythmic highways to distorted sidepaths in a refreshed guitar oriented soundscape. You may call it freaky but according to Kake, pop music (including metal, of course) is a freaky industrialized illness that needs a vaccination – which is Keuhkot.

Kake Puhuun 6. taistelualbumi. Hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Aiempaa raaempi ja pelkistetympi kokonaisuus riisuu luuytimeen asti – ja tekee siitä täysmehua.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Seinätaidetta Aurajoen varrella.

Samperi. Åbo Akademin kirjastosta tulee sähköpostia, jossa kerrotaan, että Hanegraaffin länsimaista esoteriaa koskeva opus pitää palauttaa. Mesikämmen ei millään viitsisi lähteä ulos. Mutta pakko se nyt on. Pari viikkoa sitten hän sai maksaa kirjaston myöhästysmaksuista jo tarpeeksi pitkän pennin. Se harmitti. Siispä pyörän selkään ja Auranjoen vieritse kohti kirjastoa.

No niin. Kirjat on palautettu ruotsiksi asioiden. Koskahan tätä ennen Mesikämmen asioikaan ruotsiksi? Taisi olla viimeisimmällä ruotsinreissulla.  Suomessa hän ei ole käyttänyt ruotsinkieltä muualla kuin Åbo Akademissa asioidessaan. Mesikämmen pitää kielistä, mutta pakkoruotsi on hänen mielestään perseestä. Varsinkin, kun Suomessa ei saa ruotsinkielen asemasta huolimattakaan myydä  tai ostaa nuuskaa. Kiitos siitäkin, Euroopan Unioni. Nuuska kelpaisi tähänkin väliin Mesikämmenelle varsin hyvin.

Pentagrammi Turun Tuomiokirkon seinässä.

Kirjaston vieressä seisoo auringonlaskussa tumman puhuvana Turun Tuomiokirkko. Se on muuten Suomen ensimmäinen tiilirakennus, kaiken muun historiallisuutensa lisäksi. Tämä muistuttaa Mesikämmentä eräistä pienistä mielenkiintoisista yksityiskohdista kirkon ulkoseinässä, joista melko harvat tietävät, vaikka rakennus seisoo kaiken kansan nähtävillä aivan keskustan kupeessa. Mitä ne yksityiskohdat sitten ovat? Ne ovat symboleja.

Kirkon ulkoseinän tiilistä löytyy symboleita, taikamerkkejä. Melko helposti löydettävissä ovat reilun parin metrin korkeudella oleva pentagrammi, sekä sitä alempana välittömässä lähimaastossa olevat avain-symbolit. Joku Turun yliopiston uskontotieteen opiskelija oli perehtynyt näihin karkeasti tehtyihin symboleihin joskus enemmänkin. Asiasta oli artikkeli, muttei Mesikämmen muista enää missä. Etsintä internetin syövereistäkään ei tuonut asian suhteen tulosta. Harmi.

Kolme avainsymbolia Turun Tuomiokirkon seinätiilissä.

Tuomiokirkon tiilet eivät ole mitään aivan uusia ja ulkoseinän symbolit on uurrettu tiiliin jo tiilien tekovaiheessa. Koska siinä maailmassa, missä nuo tiilet tehtiin, oli paljon enemmän taikauskoa ja hengenmaailman liikkeet otettiin yleisesti paljon vakavammin kuin nyt, herää mieleen muutamia kysymyksiä. Kuka tai ketkä näitä merkkejä näihin tiiliin oikein uursi ja miksi? Mitä ne symbolisoivat niille, ketkä näitä merkkejä tiiliin uursivat? Oliko kyseessä kirkon hyväksymät pienet karkeat ulkoseinän yksityiskohdat vai oliko kyseessä jonkun muun sooloilu? Ja jos symbolit oli uurrettu tiiliin jo niiden tekovaiheessa, onko näitä pieniä symboleita ympäri kirkkoa myös useiden metrien korkeudella, missä sattuu? Vai ovatko nämä tiilet huolella säästetty näköetäisyydelle laitettavaksi? Viisikanta ei ole mikään täysi kummajainen kirkkotaiteessakaan, Turustakin sitä löytyy ainakin Pyhän Kaarinan kirkon sisältä, pohjoisseinältä. Avain on samoin hyvin yleisesti käytössä ollut symboli.

Pääkallon historiaa.

Hmm. Tähän maastoon liittyy muuten yhtä ja toista muutakin mielenkiintoista. Eräs Mesikämmenen Pekka Siitoin-kokoelman helmistä on Turun Tuomiokirkon lattian alta olevista haudoista aikoinaan ilmeisesti paikan remontin yhteydessä poistettu kallonpuolikas. Arvella vain voi, kenen takavuosien ylenpiluokkaisen pyöräilykypärä on kyseessä. Tuomiokirkon lattian alle kun eivät päässeet haudatuksi ihan ketkä vain. Kallon sisäpuolella on liimattuna muinainen paperilappu, jossa lukee musteella kirjoitettuna “Åbo DomKyrka. 1600-talet. 3.8. 1923”. Siitoimeen tämä kallonpuolikas liittyy siten, että se oli hänen hallussaan hänen elinaikanaan. En ihmettelisi, jos sitä olisi jollain tavalla käytetty Siitoimen perustaman Mustan Veljeskunnan irstaissa menoissa 70-luvulla Kaskenkadulla Siitoin-filmi oy:n takahuoneessa. Mesikämmen sai kallon tassuihinsa Pekan kuolinpesän ostaneen tahon kautta jokunen vuosi sitten.

Orava tuli moikkaamaan Mesikämmentä.

Mutta mikäs se siinä hyppii? Oravahan se siinä. Mesikämmen imitoi oravan ääntä ja saa otuksen huomion. Se viilettää pikavauhtia alas puusta ja juoksee nurmea pitkin kohti. Pysähtyy. Seisoo takajaloillaan ja katsoo suoraan kohti. Kunnes taas mennään puuhun ja lujaa. Mieletön fysiikka. Mesikämmenestä ei olisi samaan. Kurre näyttää melko hyvinsyöneeltä ja silti kiipeily sujuu kuin tuosta vain.

Mesikämmen suuntaa tassunsa kohti Rothoviuksenkadun kulmaa. Se on aivan Tuomiokirkon vieressä. Pienellä bumerangilla käveltynä törmää Turun yliopiston maagiseen, metalliseen, kullanväriseen kehään kadussa. Siinä kerrotaan yliopiston vuosilukutietoja sen sijaan, että kehä olisi täynnä taikamerkkejä ja demonien nimiä (kuten Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, tai Päivi Räsänen). Tällä paikalla varmaan uhrataan synkin menoin aina virasta vaihtuva yliopiston rehtori. Tai jotain sellaista.

Sanamaagikon muistolaatta.

Mesikämmen saapuu Rothoviuksenkadun kulmalle. Sieltä löytyy muistolaatta perin merkittävästä asiasta. Teksti graniitissa kertoo: “Tästä paikasta pyhän Laurentiuksen prebandatalosta on Mikael Agricola Jumalan kutsuma uskonpuhdistajamme lähettänyt ensimmäisen suomalaisen kirjan maailmaan ja luonut pohjolaan henkisen mahdin, jonka suojassa Suomen kansa on tullut tietoiseksi omasta olemuksestaan ja kypsynyt suuriin historiallisiin tekoihin. 1542. 1942.” Olemme siis siirtyneet Tuomiokirkon symbolisista maagisista merkeistä päivän voimaeläimen ja maagisen kehän kautta sanamagian ulottuvuuksiin. Tähän väliin on siis paikallaan pari sanamagiaa koskevaa lainausta.

Yliopiston saatananpalvontakehä.

Ensimmäinen niistä löytyy Suomen kirkkohistoria-teoksesta: “Ensimmäinen Suomea koskeva historiallinen asiakirja on paavi Aleksanteri III:n Uppsalan arkkipiispalle 1171 lähettämä bulla, joka alkaa sanoilla Gravis admodum (ylen raskas). Ylen raskas oli se apostoliselle istuimelle esitetty valitus, jonka mukaan suomalaiset aina vihollisen sotajoukon ahdistaessa lupaavat säilyttää kristinuskon ja pyytävät sen saarnaajia, mutta vaaran väistyttyä kieltävät uskon ja vainoavat pappeja.” Paavi kirjoitti ruotsiin: “Koska he näin pilkkaavat Jumalaa ja halveksivat kristillistä uskoa ja kun he näin ovat kaksinkertaisesti Helvetin lapsia, ei ole soveliasta, että heille tuottaa vastoinkäymisissä turvaa kristityn nimi, jota he myötäkäymisissä pilkkaavat ja kammoksuvat”. Mesikämmen huomioi tähän väliin, ettei Vatikaani ole tähän päivään mennessä perunut tätä historiallista sanamaagista julistustaan.

Sanamagiaa 1500-luvulta: tri Faust manaa Jyrki Kataista

Toinen sanamaaginen julistus löytyy edesmenneen kotimaisen maagikon, Tapio Kotkavuoren, kirjasta Saatanan mustat nahkasiivet (Voimasana, 2004, s. 188-189, 194). Se liittyy Rothoviuksenkadun kulmaan parillakin tavalla aivan suoraan: “…Kuriositeetilla tarkoitan piispa Rothoviuksen sanoja Turun akatemian avajaisjumalanpalvelussaarnasta vuodelta 1640 CE. Hän lausui: “Kun karhu vangitaan, järjestetään pimeässä kestit, juodaan karhun pääkallosta, äännellään ja muristaan kuten karhu ääntelee. Näin sitten saadaan muka enemmän onnea”. Tällä piispa Rothovius viittasi tietysti esikristillisen perinteen karhukulttiin ja karhunpeijaisiin. Rothoviuksen haluama suunta suomalaisten suhteesta karhuun on reilussa kolmessasadassa vuodessa muuttunut varmastikin suuntaan, josta tämä piispa olisi tyytyväinen. Pyhästä ja kunnioitetusta olennosta karhu on muuttunut iltapäivälehtien kuvaamaksi lähinnä vaaralliseksi ja tunkeilevaksi pedoksi, joka ihmisalueilla nähtyä useimmiten ammutaan hengiltä. Parhaimmillaan karhu tuntuu olevan eläintarhaan teljettynä, jolloin se saa yleisessä mentaliteetissa nallekarhumaisen auran ylleen. Jossain löyhässä kehyksessä tämä heijastelee aivan suoraan sitä keskiaikaista kristillistä

…ja sitten takaisin karhunpesälle.

mentaliteettia, jossa villi ja kesyttämätön luonto ja sen olennot ovat tietyssä mielessä jumalattomia ja Saatanasta. On historiallisesti ironista ja maagisesti sopivaa, että tulen suuremman mustan magian Työskentelyllä lähettämään Vasemman käden polun, joka pitää sisällään myös Suuren Karhun Järjestön käyttämän Karhunmaljan, Suomeen ja vanhalle mantereelle yleisestikin, Rothoviuksenkadulta Turusta” (alaviitteistä: “Paikalta, jossa on muistolaatta sen talon seinässä, josta Mikael Agricola lähetti Suomeen ensimmäisen suomenkielisen ABC-kirjan”).

Mesikämmen pitää viimeisestä lainauksesta kovasti. No niin. Näissä merkeissä pyörä kohti kotia.

Read Full Post »