Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘lopunajat’

outotie1Jouko Piho on eläkkeelle siirtynyt opettaja, kirjoittaja, runoilija, muusikko, oman puolueensa perustaja, maailmanmatkaaja ja suuri naiskauneuden arvostaja sekä profeetta. Jouko Piho on oman tiensä kulkija ja omalla oudolla tavallaan mielenkiintoinen hahmo, uskonnollinen radikaali. Jouko Piho aiheuttaa enemmän yleistä pahennusta kuin kaikki Suomen satanistit ja black metal bändit yhteensä. Tämä on tietysti mahdollista vain lopunaikoina.

Pihosta on viime vuosina tullut eräs tunnetuimmista uskovaisista maamme sosiaalisessa mediassa. Syy Joukon tunnettavuuteen ovat tietysti hänen uskonnolliset kannanottonsa ja näkemyksensä, jotka suurimman osan mielestä ovat hölmöjä ja absurdeja, mutta käsittämättömyydessään useimmiten samalla viihdyttäviä. Monilla on hyvässä muistissa mm. Joukon profetia, jonka mukaan Venäjän piti hyökätä Suomeen tämän vuoden kesäkuun 13. päivä. Kaikki Joukon visiot tulevaisuudesta eivät kuitenkaan ole olleet pielessä – vuonna 1998 Jouko nimittäin näki oikeaan osuneen enneunen Mika Häkkisen formula 1 -maailmanmestaruudesta.

Piho on ollut varsin aktiivinen näkemyksiensä julkituonnissa. Niitä löytää netistä ennen kaikkea hänen kotisivuiltaan, mutta onpa Jouko kirjoitellut aikanaan aktiivisesti sellaisellekin foorumille kuin Punk in Finland. Tämän lisäksi Jouko on julkaissut vuonna 2005 ensimmäisen kirjansa: Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa. Kovakantinen opus on tuhti paketti, jossa on noin 450 sivua ja joka paperivalintansa vuoksi painaa kuin keskivertosaarnaajan synnit. Kirja on runsaasti kuvitettu.

Kirjan nimi alaotsikkoaan myöten vastaa sisältöä hyvin. Mesikämmen summaa seuraavaksi kirjan sisältöä opuksen nimen mukaisesti.

– – –

Kamppailu Jumalan kanssa

Kirja antaa varsin mielenkiintoisen kurkistuksen eräästä idiosynkrastisesta kulmasta siihen outoon universumiin, mikä on uskovaisten päänsisäinen todellisuus. Tämä on uskontopsykologisesti varsin mehevää ja hämmentävää settiä niille, ketkä itse eivät tuollaisessa universumissa elä. Uskovaisena miehenä aivan kaikki asiat merkityksellistyvät Piholle viime kädessä hänen uskonsa kautta. Ainakin teoreettisesti.

Jumalan tahdon noudattamisessa ja toisinaan myös ymmärtämisessä on omat kinkkiset ulottuvuutensa. Tässä Joukoa ja kanssauskoviaan auttavat erilaiset ennemerkit ja profetiat, joita otetaan ja saadaan tämän tästä sieltä ja täältä. Se, miten näiden pohjalta asioita tosissaan arvioidaan, tulkitaan, ja sitten toimitaan, on uskossa elämättömälle silkkaa twilight zonea.

Jumala, Jumalan tahdon toteuttaminen ja naiset nivoutuvat Joukolla monella tapaa toisiinsa. Tämä tulee esiin mm. ajatuksista, joita hän kävi läpi ollessaan lähetystyössä Italiassa: Toisinaan kuumassa heinäkuun Italiassa katuja talloessani ja kirjalaukkua kantaessani mieleni pehmeni ja ajattelin vähän muutakin kuin evankeliointia. Aloin haaveilla siitä, että entäpä jos minulla olisi joskus italialainen vaimo. Tulisin takaisin Italiaan, naisin jonkun kauniin italiattaren, perustaisimme perheen ja eläisimme onnellisina elämämme loppuun asti. Niin, mitä nyt siinä välissä pitäisi myös evankelioida Italian kansaa.

Kamppailu Jumalan kanssa vaikuttaa kirjan perusteella ilmenneen Joukon elämässä erityisesti naisenkaipuun ja eri seurakuntien kanssa tapahtuneen väännön kautta. Ja sitä vääntöä on sitten riittänytkin.

– – –

Kamppailu naisten kanssa

Huima osa kirjasta käsittelee Pihon rakastumisia ja ihastumisia, joista jälkimmäisiä näyttää usein olleen monta samaan aikaan. Piho toteaakin kirjassaan, että päiväkirjoistani voisi saada sen kuvan, että olen haaveillut elämässäni lähinnä naisista. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkina vuosina Jumalan ikävä on ollut aina voimakkaasti läsnä, vaikka en ole kovin usein kirjoittanut sitä muistiin.

Ihastuksiaan läpikäydessään Piho usein pohtiikin, onko se tai tämä nainen Jumalan hänelle tarkoittama. Erääseen venezuelalaiseen naiseen Piho ihastui vain kirjeiden perusteella niin paljon, että alkoi opiskella espanjaa. Homma kusi lopulta kuitenkin reisille: Ja pettymyshän siitä tuli. Sain kahden kuukauden odottelun jälkeen viimein kuvan Nancyltä (…) Kuva oli minulle tyrmistys. Se ei herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita puhumattakaan rakkaudesta. Koin voimakkaasti, että Nancy ei ole tuleva vaimoni.

Vaikka naiset vetävät Joukoa vahvasti puoleensa, ei hän kuitenkaan uskovaisena ole harrastanut esiaviollista seksiä, mistä kertoo mm. seuraava esimerkki: (…) Siitä huolimatta Anita rakasti minua, jopa siinä määrin, että hän ehdotti tulopäiväni iltana, että me menisimme sänkyyn rakastelemaan. Torjuin ajatuksen seksistä kauhistuneena. Sanoin Anitalle: ”Ei missään nimessä. Emmehän me ole naimisissa.” Nyt oli Anitan vuoro hämmästellä: ”Niin, mutta jos me rakastamme toisiamme, niin kyllä me voimme rakastella”. En suostunut. Sinä iltana erosimme hiukan kireissä väleissä.

Jo kirjan alkupuolella olevasta Seksuaalisuuteni herää-kappaleessta alkaa tulla ilmi, että Jouko on kirjassaan harvinaisen suorasanainen ja avoin myös elämänsä intiimeimmistä puolista. Kyseisestä kappaleesta saamme kuulla mm. sen, että Joukolle paljastui vasta 14-vuotiaana, mistä lapset tulevat maailmaan: Lopulta sain tietää suuren salaisuuden eräältä kaverilta Lahden helluntaiseurakunnan kesäleirillä Kotirannassa v. 1961. Olin järkyttynyt. En voinut mitenkään käsittää, että lasten saaminen tapahtuisi sillä tavalla, siis jotenkin niin kuin rumasti (…) No, myöhemmin aloin ymmärtää eri tavalla. Itse asiassa miehen ja naisen välinen sukupuoliyhdyntä on yksi kauneimpia asioita maailmassa.

Itsetyydys nousee kirjassa aika ajoin esiin. Jouko kertoo, mitä mieltä asiasta on: Olen sitä mieltä, että itsetyydytys on luonnon antama purkautumiskeino tapauksissa, jolloin normaali sukupuoliyhdyntä ei ole mahdollista. Itsetyydytys ei saa kuitenkaan hallita ihmistä niin kuin ei mikään muukaan asia.

Itsetyydytys nousee esille myös Joukon brutaalin avoimessa ensimmäisen avioliittonsa tilityksessä. Sairaalloisen mustasukkainen vaimo sai Joukon kerran pakenemaan kotoaan, kuitenkin vain palatakseen takaisin vaimon luo:Kun olin aikani kierrellyt Helsinkiä, juonut pari olutta, ostanut yhden seksilehden, runkannut vessassa sekä käynyt katsomassa Marion Brandon elokuvan Viimeinen tango Pariisissa, alkoi mieleni muuttua. Päätin palata takaisin. En ollut valmis eroon.

Lukijalle ei jää epäselvyyttä siitä, että Jouko pitää isorintaisista naisista ja että hän on hetero. Eräs Joukon ihastuksista oli hänen historian opettajansa, jolla Jouko kertoi olleen minuakin kovasti kiinnostaneet isot puskurit. Lukiovuosien alkaessa Joukon elämästä jäivät naiset yllättäen pois. Hänen elämässään ei ollut tuolloin muuta kuin koulunkäynti, seurakunta ja Raimo Leino [Joukon ystävä]. Jouko täsmensi asiaa: Enkä ollut kuitenkaan mikään homppeli.

Toisaalla kirjassa Jouko täsmentää millaisista naisista hän pitää: Tiedän, että olen hulluna kauniisiin vaaleaveriköihin. Toisaalta uskon, että Jumala ymmärtää minua ja antaa minulle jonain päivänä sen uskomattoman kauniin, pienen ja vaalean, hyväluonteisen, pehmeästi puhuvan, isorintaisen, seksikkäästi pukeutuvan ja meikkaavan, minua rakastavan ja ymmärtävän ihanan NAISEN, jota olen koko ikäni tähän mennessä turhaan etsinyt. Toive oli kohtuullinen ja Jumala palkitsi Joukon sittemmin elämänsä naisella, jonka kanssa hän on ollut naimisissa nyt yli 20 vuotta.

Kuten heteromiehille yleensäkin, myös Joukolle naiset aiheuttavat myös vaaratilanteita, mistä kertoo mm. kirjan kappale Tyttöystäväni halusi tappaa itsensä ja minut. Asiaan liittyivät usein autot: Vuonna 1969 olin ollut kaksi kertaa lähellä kuolemaa annettuani naisten ohjata autoani. Vuonna 1978 tuli kolmas kerta, joka oli näistä kolmesta kaikkein vakavin. Viimekätinen syy näihin tilanteisiin eivät kuitenkaan olleet naiset. Jouko selitti tapahtuneen näin: Kyseessä oli selvästi Saatanan tappoyritys, jonka Jumalan enkelit estivät.

Eräät Joukon ihastusten kohteet ovat olleet julkkiksia, kuten Marilyn Monroe, Marion, Tabe Slioor (joka tapasi 60-luvulla muuten Anton LaVeyn), Liana Kaarina, Pirkko Mannola ja Kike Elomaa. Kiken kohtaamisesta Tapiola Gardenissa Jouko kertoo seuraavaa: Kaipaan hirveästi naista. Tämä tuli hyvin ilmi eilen Tapiola Gardenissa. Siellä ei ollut ketään sen kummempaa. Loppuillasta lauloi Kike Elomaa. Silloin kaikki kaipaukseni purkautui häneen. Menin lähelle lavaa ja aloin katsoa ihaillen Kikeä, joka huomasi sen ja vastasi katseisiini katsomalla minua usein hymyillen. Kerran lähetin jopa lentosuukon Kikelle, joka tuntui hyväksyvän sen hymyillen.

Marilyn Monroeta Jouko ei valitettavasti pystynyt muiden julkkisihastustensa tapaan lähestymään, mutta Jouko kertoo, että Marilyn on kolmen ensimmäisen ihmisen joukossa, ketkä hän haluaa tavata taivaassa.

– – –

Kamppailu helluntaiherätyksen kanssa

Jouko tuli uskoon jo lapsena. Hän julisti Jumalasta pihapiirinsä lapsille, oli omassa piirissään ilmeisen hyvänä puhujana pidetty ja meni upotuskasteelle 11-vuotiaana. Hänelle profetioitiin, että hänestä tulee vielä suuri Jumalan sanan julistaja. Hän muistelee, miten puhui ensimmäisen kerran kielillä, miten häntä uskonsa takia kiusattiin ja miten helluntaiherätyksessä oli kaikenlaisen hyvän lisäksi myös kääntöpuolensa: lähes kaikki mahdollinen oli syntiä. Tivolit, Korkeasaari, Linnanmäki, teatteri, elokuvat, kulttuuri- ja urheilukilpailut, televisio, radio, yms. olivat poissa laskuista. Ulkonäön ja pukeutumisen säätely ja valvonta kuului seurakunnan toimintaan sekin. Seuraava pätkä kuvaa meininkiä hyvin:

Kun melkein kaikki oli syntiä, niin raja kulki siinä, että sain sentään kerätä postimerkkejä. Mutta siinäkin kävi kerran niin, että liimaillessani postimerkkejä kansiooni isäni tuli luokseni ja sanoi: ”Kuule, olisi paljon hyödyllisempää lukea Raamattua.” No, minä kilttinä poikana laitoin postimerkkikansioni sivuun, otin Raamattuni esille ja aloin lukea sitä. Isäni huomasi sen ja tuli kohta kehumaan minua, että noin sitä pitää.

Kirjassa käydään läpi Joukon historia eri seurakunnissa ja uskonnollisissa ryhmissä. Mukaan mahtuu toimintaa niin Suomessa, Ruotsissa, Italiassa kuin Yhdysvalloissakin. Piho oli vuosien varsilla tekemisissä mm. Niilo Ylivainion ja Leo Mellerin kanssa. Viimeksi mainitun naisseikkailuista ja raamatunsalakuljetuksista entisen Neuvostoliiton alueelle kirjassa on varsin mielenkiintoinen kappale Leo Mellerin kiirastuli. Näin sivumennen sanoen, olisi hienoa jos Meller kirjoittaisi elämästään yhtä avoimen tilityksen kuin mitä Piho on tässä kirjassaan tehnyt.

Joukon räväköiden tekstien kirjoittelu alkoi jo vuonna 1967 helluntaiherätyksen äänenkannattaja Ristin Voitto-lehdessä. Homma jatkui myöhemmin mm. Hyvän Sanoman toimittajana ja Kirkko ja Kaupunki-lehden jutuissa. Hyvän Sanoman sivuilla Jouko kävi julkisesti kirjeenvaihtoa erään ulkosuomalaisen ateistin kanssa. Netmission-sivuilla 2003 Piho puolusti transsukupuolista uskovaista, mistä hyvästä hän sai foorumille 40 päivän bännin. Kyseinen bänni ei ole muuten ainut hankaus lajiaan Joukon uskonnollisen kotimaaston kanssa. Joukon suhde helluntaiherätykseen on ollut varsin ristiriitainen. Vuosien varsilla Joukoa on helluntailaisten piireissä niin diggailtu kuin karsastettukin. Eri asemiin on pyydetty ja niistä on annettu myös monoa.

Piho pohtii kirjassaan tietysti myös uskonnollisia kysymyksiä, kuten voiko uskovassa olla pahoja henkiä, oppia lopunajoista, milloin Jeesus tulee takaisin, mitä on pyhyys, sekä teodikean ongelmaa.

Kaiken tämän lisäksi kirjassa on yhtä ja toista muutakin. Jouko kertoo mm. ensimmäisestä kännistään, mielipiteensä ufoista, ennustamisesta, Urantia-kirjasta, Da Vinci-koodista, yhteydenpidostaan Jari Sarasvuohon ja Lenita Airistoon, miksi teologia on ”modernismin myrkkykylvöstä”, sekä siitä onko parta syntiä. Mukana on myös Joukon runoja ja eri julkaisuihin kirjoittamia tekstejä. Saamme nauttia myös Joukon matkakertomuksista, mm. Israelista, sekä hänen aforismeistaan.

– – –

outotiePiho myy kirjaansa nykyään kotisivujensa kautta alennushintaan, mikä postikuluineen tarkoittaa vajaata 18:a euroa. Pyytäessä opukseen saa varmaankin tekijän nimikirjoituksen. Mikään best-seller kirja ei ole ollut, sillä Joukon vanhojen kotisivujen tietojen pohjalta voi päätellä, että kirjaa on nykyisellään myyty ehkä reilut 700 kappaletta. Eiköhän nyt pistetä joukolla Joukon kirjamyynti kovaan nousuun. Kertokaa tilatessanne Mesikämmeneltä terveisiä.

18 euroa voi kuulostaa aika kovalta hinnalta paketista uskonnollista huuruilua. Samalla rahalla kun saa vaikkapa mäyräkoirallisen olutta tai pari pulloa Gambinaa. Pihon kirjaan sijoittamisessa on kuitenkin puolensa. Uskonnollisen huurun ja -tykityksen saralla Pihon kirja on nimittäin helmi. Mikäli kulttuurin raja-alueiden ilmiöt kiinnostavat, myös kristillisissä muodoissaan, on tämä kirja suhteessa hintaansa varsin mainio hankinta (tähän väliin todettakoon kuitenkin, että Mesikämmen itse sai kirjan ystävältään lahjaksi).

Jouko Pihon Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa on varmasti yksi oudoimpia kristillisiä elämäkertoja, joita Mesikämmen on lukenut. Tämä on kulttiteos, joka kuuluu alan keräilijöiden hyllyyn siinä missä vaikkapa Leo Mellerin Rock, Keijo Ahorinnan Saatananpalvonnan monet kasvot, Pat Pullingin Noidankehässä, Horst Knautin Paluu tulevaisuudesta, tai Hal Lindseyn Saatana elää ja voi hyvin maa planeetalla.

Mesikämmen suosittelee.

[Päivitys 15.7.2013: Jouko Piho pyysi tarkentamaan seuraavia asioita: Hän ei omien sanojensa mukaan ole saanut mitään profetiaa siitä, että Venäjä olisi hyökännyt Suomeen 13.6.2013 – “Minä olen vain julkaissut sivuillani nimimerkki ‘Pauliinan’ sen sisältöisen sanoman”. Kirjan myynnistä ja painosmäärästä Jouko valotti seuraavaa: “Olen myynyt kirjaani 691 kpl ja antanut lahjaksi ystäville ja sukulaisille sekä ilmaisina markkinointikappaleina (esim. lehtien toimituksiin) 184 kpl eli kirjaani on mennyt 875 kpl ja jäljellä on vielä 125 kpl. Painos oli 1000 kpl.” Näiden lisäksi kirja-arvioon on korjattu Joukon ja hänen elämänkumppaninsa avioliiton kesto “yli 15 vuodesta” “yli 20 vuoteen” ja loppulinkkeihin on Joukon toiveesta lisätty Suomen laillisuuspuolueen kotisivulinkki.]

– – –

Aiheeseen liittyen:

Jouko Piho puhuu! Mesikämmenen tekemä haastattelu.

Tilaa Pihon kirja alennushintaan 10e + postit täältä.

Jouko Pihon uudet ja vanhat kotisivut.

Jouko Piho Facebookissa.

Jouko Piho Twitterissä.

Jouko Piho Fingerporissa.

Jouko Piho Hikipediassa.

Jouko Piho kertoi Radio Cityn haastattelussa demoneista.

Joukon Pihon perustaman Laillisuuspuolueen kotisivut.

Read Full Post »

Toukokuussa kuluvaa vuotta tapahtui Suomen musiikkimaailmassa jotain hienoa. Seremonia-nimiseltä yhtyeeltä ilmestyi nettiin video kappaleeseensa Rock ‘n’ rollin maailma. Vanhana Black Sabbath-fanina Mesikämmen hurahti siihen aivan täysin. Kun reilun parin kuukauden jälkeen biisi kuulosti edelleen mitä mainioimmalta ja tieto piakkoin ilmestyvästä esikoisalbumista oli varmistunut, tuntui tarpeelliselta lähestyä yhtyettä.

Seremonian muodostavat henkilöt: Erno Taipale (rummut, huilu, kitara), Ilkka Vekka (bassokitara, syntetisaattori, taustalaulu), Ville Pirinen (kitara, syntetisaattori, taustalaulu) ja Noora Federley (laulu). Heistä Ilkka Vekka antoi Mesikämmenelle seuraavan haastattelun.

– – –

Pohjustukseksi

Tervehdys! Mitä Seremonialle kuuluu näin lopunaikoina elokuussa 2012?

Ihan hyvää kiitos, levy ilmestyy kohta, keikkoja on kalenterissa ja veikkaanpa että maailma jatkuu vielä ensi vuonnakin; Maya-kalenteri on kuitenkin vain ihmisen tekemä kalenteri.

Millainen on Seremonian historia lyhyesti? Miten päädyitte Seremonian konseptiin?

Seremonia perustettiin n. kaksi vuotta sitten ns. “ajatuksen tasolla”, käytännön toteutukseen alettiin vasta marraskuussa 2011. Konseptia ei sen kummemmin mietitty. Olen oikeastaan ihan pikkupojasta saakka halunnut soittaa raskaammanpuoleista psykedeelistä rokkia okkulttisin vivahtein mutta vasta nyt löytyi sopivat ihmiset ympärille.

Oliko alusta saakka selvää, että päädytte esittämään kappaleitanne suomeksi? Miksi suomenkieli englanninkielen sijaan? Esittikö Sapattivuosi jonkinlaista inspiraatiota tässä? Kuka vastaa kappaleittenne sanoituksista ja mitä kaikkea kappaleiden sanat käsittelevät?

Laulukieleksi päätettiin heti alussa suomi. Yksi syy oli sekin että kukaan Suomessa ei tuntunut tekevän 70-lukuista hard rockia Suomeksi; esim. länsinaapurissahan äidinkielellään laulavia alan bändejä on. Sapattivuosi ei ole kyllä vaikuttanut mitenkään, yhden biisin olen tainnut kuulla. Jos suoraan sanotaan niin olen alusta asti pitänyt kyseistä projektia aika hölmönä. Ei Black Sabbathia tarvitse coveroida kenenkään, millään kielellä. Minä kirjoitan teksit, ja niissä käsitellään ihmisen ahneutta ja pahuutta ja näistä aiheutuvia ympäristö- ym. tuhoja, maailmanloppua, kuolemaa, mielenterveyden järkkymistä ja okkultismia.

Mitkä ovat Seremonian suurimmat vaikuttajat, musiikillisesti, kirjallisesti, muuten? Omiin korviini kuuluu musiikkilisista vaikuttajista kaikuja mm. sellaisista bändeistä kuin Black Sabbath ja Saint Vitus, varmaan muitakin löytyy?

Kolme suurinta vaikuttajaa lienevät Black Sabbath, Haikara ja Ainigma. Ja kaikki yhden levyn tehneet 70-luvun autotallibändit jotka yrittivät kuulostaa Black Sabbathilta, kaikenlainen “kakkosdivarin” jytä, proge, psykedelia ja hard rock, ja ylipäätään musiikki joka on syntynyt vahvasta ilmaisun tarpeesta, teknisyyden ym. muotoseikkojen jäädessä toisarvoisiksi.

Miten päädyitte nimeen Seremonia? Millaisesta mustasta seremoniasta tässä on oikein kyse? Onko tämä nyt sitä saatananpalvontaa rock-musiikissa?

Alussa minulla oli kaksi vaihtoehtoa; Seremonia ja Rituaali. Tulin siihen tulokseen että rituaalin voi suorittaa yksin, seremoniaan vaaditaan ryhmä. Olemme ryhmä, näin ollen Seremonia on parempi nimi. Saatananpalvonnasta ei ole kyse, termi “Saatana” edustaa ihmisen pahaa puolta joka manifestoituu milloin mitenkin.

Teiltä on tulossa esikoispitkäsoitto syyskuun puolenvälin tienoilla. Kerro levystä, mitä siltä on odotettavissa? Kuinka päädyitte turkulaiselle Svart Recordsille?

Mitä tuosta nyt sanoisi; puolisen tuntia psykedelia/proge-vivahteista hard rockia. Levyyn haettiin tietynlaista “omakustanne”-henkeä, ja mielestäni siinä onnistuttiin aika hyvin. Soitamme vimmaisen innoituksen vallassa, taitojemme rajoissa mahdollisimman tarkasti. Onnistuneen oton jälkeen pidämme tietoisesti kaikenlaisen korjailun ja puleeraamisen minimissä. Muusikoiden “kädenjälki” saa ja pitää kuulua. Teimme levyn talvella, lähetimme sitä muutamille levy-yhtiöille ja Svart records ilmoitti halukkuutensa julkaisun tekemiseen.

Oletteko tyytyväisiä levyyn?

Olemme.

– – –

Rock ‘n’ rollin maailma

Sami Sänpäkkilä ohjasi kappaleestanne Rock ‘n’ rollin maailma videon, mikä on saanut osakseen varsin paljon huomiota ja aiheuttanut keskustelua sosiaalisilla foorumeilla. Yllättikö videon saama huomio? Millaista palaute on ollut?

Huomio yllätti, vaikka olisihan se ehkä pitänyt aavistaa. Nykyään saadaan “internet-kohu” aikaan lähes asiasta kuin asiasta. Palaute on ollut pääasiallisesti positiivista, jotkut ovat tietenkin ymmärtäneet väärin / loukkaantuneet / pahoittaneet mielensä mutta kaikkia ei voi, eikä pidäkään miellyttää.

Rock ‘n’ rollin maailma-kappaleen inspiraatio on selvästikin peräisin samannimisestä legendaarisesta helluntailaisten, Timo Närhen ja Jyrki Isohellan, 1986 julkaisemasta c-kasetista. Miten tämä biisi täsmälleen syntyi?

Teksti syntyi kahdessa osassa ja tuli päähäni kuin automaattikirjoituksella. Täysin selittämätöntä oikeastaan. Riffi syntyi levyä äänittäessä.

Onko kyseinen kappale päätynyt Isohellan tai Närhen korviin? Oletteko saaneet heiltä palautetta kappaleestanne? Entä muilta helluntailaisilta tai uskovaisilta? Mitä terveisiä Seremonia kertoisi Isohellalle ja Närhelle? Pääsevätkö herrat ilmaiseksi Seremonian keikalle?

Eivät tietääkseni ole kuulleet, ainakaan mitään palautetta emme ole saaneet. Kiitokset herroille inspiraatiosta ja termin “aaveen pää” lanseeraamisesta. Ja tsemppiä englanninkielen opiskeluun. Teki muuten aika paljon mieli kääntää levyn liitteen englanninkielisiin teksteihin “aaveen pää” muotoon “goat’s head” mutta maltoin mieleni. Seremonian keikoille on sen verran edulliset liput että herrat varmaan voivat maksaakin.

Mitä mieltä olette, pitäisikö Isohellan ja Närhen tehdä kasetistaan päivitetty uusintaversio tai kakkososa? Olisi varmaan kaikkien kannalta hyvä, että herrat kuuntelisivat esikoislevynne takaperin ja tekisivät kaikista piiloviesteistänne analyysin.

Kakkososa olisi paikallaan, nykyäänhän levyjä ei enää tarvitse soittaa takaperin viestejä löytääkseen. Ja analyysi Seremonian debyytistä olisi toivottavaa, ettei vaan olisi mitään sujahtanut tahattomasti sekaan.

Käyttääkö Saatana musiikkia suunnitelmissaan?

Hyvin todennäköisesti käyttää, sen verran paljon ihan totaalisen PAHAA musiikkia maailmassa nykyään on.

Esiinnyitte hiljan Flow-festivaalilla. Miten keikka meni? Miten paljon olette noin muuten keikkailleet? Kuuluuko settiinne omien biisien lisäksi covereita?

Soitto oli ok, miksaus oli luokatonta, eli Flow meni siinä mielessä penkin alle. Kyseessä oli bändin kolmas keikka; ensimmäinen oli Heinäkuussa Savulohirockissa Tampereen Telakalla, toinen 5 minuutin festivaaleilla, myöskin Tampereella. Pari coveria (käännökset Pentagram/Macabre: Be Forewarned, ja Saint Vitus: I Bleed Black -kappaleista) on äänitetty mahdollista myöhempää käyttöä varten mutta keikkasetti koostuu vain omista biiseistä.

– – –

Lopunajan näkymät

Levynjulkaisun jälkeen teitä näkee varmaankin keikkaseremonioilla ympäri Suomea. Onko keikkoja sovittu jo paljon, ja missä teitä voi odottaa seremonioimaan? Onko ulkomaankeikkoja tiedossa?

Seuraava keikka on 25.8. Hectorockissa Lepakkomiehessä. Lisäksi syksyn aikana soitetaan ainakin Tampereella, Hämeenlinnassa, Turussa, Porissa ja Jyväskylässä. Ulkomailta on jotain kyselyä tullut ja lähdemme mielellämme, mutta hommat ovat sen verran levällään ettei parane vielä huudella niistä sen enempää.

Mitä muita lopunaikojen suunnitelmia teillä on? Joko seuraavalle levylle on materiaalia? Oletteko valmistautuneet tempaukseen?

Seuraavalle levylle on materiaalia valmiina ja äänittämään olisi tarkoitus ryhtyä vielä tämän vuoden puolella. Tempaukseen ei olla valmistauduttu, osuu kohdalle jos on osuakseen.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Ne kuuluisat “pienet asiat”, hyvä ruoka, hyvä musiikki, hyvä seura, hyvä olut jne.

– – –

Mesikämmen kiittää Ilkka Vekkaa haastattelusta!

Loppuun on vielä mainittava, että Mesikämmen yritti saada Seremonian haastattelun oheen Timo Närhen ja Jyrki Isohellan kommentit siitä, mitä he nykyään tuumaavat 1986 tekemästään Rock ‘n’ rollin maailma c-kasetista ja Seremonian samaa nimeä kantavasta kappaleesta. Valitettavasti Närhestä tai Isohellasta ei ole kuulunut mitään takaisin.

Sermonian ensimmäinen täyspitkä, joka kantaa klassisen yksinkertaisesti yhtyeen nimeä, ilmestyy syyskuun 14. päivänä. Levyn esikuuntelun perusteella Mesikämmen tietää sanoa, että jos levyn singlebiisi miellyttää, tulee kuuntelijaa mielyttämään varmasti koko levykin. Seremonian upeaa levyä voi ennakkotilata CD:nä ja vinyylinä Levykauppa X:stä, josta myös vinyylistä Rock ‘n’ rollin maailma -seiskatuumaista löytyy. Singleä löytyy luonnollisesti myös Svart Recordsista.

Arvostelu Seremonian ensimmäisestä albumista ilmestyy Mesikämmenen blogiin lähiaikoina.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Seremonia Facebookissa.

Svart Records.

Seremonian Rock ‘n’ rollin maailma-kappaleen videon ohjaajan, Sami Sänpäkkilän, kirjoitus videon tekemisestä.

Timo Närhen ja Jyrki Isohellan 1986 tekemä Rock ‘n’ rollin maailma-kasetti ladattavina tiedostoina.

Timo Närhen ja Jyrki Isohellan kasetin A-puoli YouTubessa.

Kotimaan katsaus rock-musiikin saatanallisuudesta 1986 (osa 1/2, 2/2).

Hyvää Juhannusta! (Polta rock-levysi Leo Mellerin ohjeen mukaan).

Read Full Post »

Sunnuntain eli ns. pyhäpäivän kunniaksi Mesikämmen tarjoaa katsauksen Mike Pohjolan teokseen Ihmisen poika (Gummerus, 2011). Katsaus sopii blogiin hyvin mm. siitä syystä, että kirjassa seikkailee muiden hahmojen ohessa myös edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, jota tässä blogissa on jonkin verran käsitelty jo aiemmin. Kirjan Siitoin-kohdat käydään seuraavassa muun ohessa säntillisesti läpi.

Pohjolan uusin teos on liitteineen 607-sivuinen järkäle. Siinä on siis enemmän sivuja kuin viimeisimmän suomenkielisen Koraanin versiossa ja jokunen sivu vähemmän kuin Raamatussa. Tämä sopii kuvaan, sillä teos, jonka kappaleiden nimet usein mukailevat Raamatun kappaleiden nimiä, kertoo Jeesuksen toisesta tulemisesta. Takakansi kertoo kirjasta tarkemmin seuraavaa:

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä sanoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64-koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on järisyttävä lukuelämys.

Kuten monissa hyvissä teoksissa joissa on alkusivuilla kartta seudusta, johon tarina sijoittuu, niin on myös tässä: Turku – Jeesuksen toisen tulemisen aikoihin. Kartasta löytyy monta tärkeää maamerkkiä, mm. vanha hirttopaikka, Pyhän Henrikin parantava lähde ja “paikka jossa on hämähäkkejä“.

– – –

Juonesta

[Jos et halua pilata omaa Ihmisen pojan lukukokemustasi vaan haluat lukea ennen kaikkea Mesikämmenen ajatuksia teoksesta, siirry kohtaan “Ajatuksia”. Jos taas et halua lukea näistä kumpaakaan vaan sinua kiinnostaa vain Mesikämmenen omakohtaiset muistot kirjan maaston ja teemojen tienoilta, siirry kohtaan “Horinoita”].

Kirja alkaa ei enemmällä eikä vähemmällä kuin maailman luomisella. Tämän jälkeen tarina kertoo isolla pensselillä maalaten maailmankaikkeuden ja Maan historiaa, niin astronomista, biologista kuin lopulta kulttuuristakin. Painotus jälkimmäisen suhteen on uskonnoissa, mikä käy perpektiivinä tietysti järkeen, sillä onhan kirjassa kyse Jeesuksen toisesta tulemisesta. Vähä vähältä päästään alkuräjähdyksestä tarkempiin yksityiskohtiin, kuten ihmisten touhuihin Suomessa 1970-luvulla. Pohjustus on mainio tiivistelmä maailmanhistoriasta ja se laittaa väkisinkin miettimään sitä, että vaikka ihmiset ovat kulttuurihistoriansa kautta muuttuneet ajan saatossa huimasti mm. teknologisesti, niin pohjalla tuntuu universaalin sitkeästi pysyvän ajasta ja paikasta toiseen aina vain samoja elementtejä – niin hyvässä kuin pahassa, mm. uskonnollisuuden ja uskontojen suhteen.

Kirjan päähenkilö Julius syntyy Ulvilassa vuonna 1978 umpiuskonnolliseen perheeseen, jossa Raamatusta löytyy opetuksia tilanteeseen kuin tilanteeseen ja niin ruoka- kuin iltarukouksetkin luetaan tunnollisesti. Sen jälkeen kun hän on pudonnut metsässä puusta ja onnistunut ihmeellisesti jäämään kengästään oksaan roikkumaan (vähän kuin Jeesus ristillä tai Óðinn vastaanottaessaan riimujen viisauden), häntä alkaa perustavalla tapaa nakertaa ajatus, että Jumala on varannut hänelle jonkin suuri tehtävän.

Jos kirjan alun maailmanluontikappale antoi historiallista perspektiiviä ihmisten touhujen suhteellisuudelle ja universaalisuudelle, niin samaa tekevät myös kautta teoksen kerrotut tarinat erilaisista Juliuksen elinaikana muualla maailmalla nousseista kulteista ja niiden johtajista. Aika ajoin pullahtaa esiin Jim Joneseja ja vastaavia tapauksia, jotka ovat uskoneet olleensa, ja uskovat yhä edelleenkin olevansa, jos nyt eivät aivan jeesuksia, niin jonkin sortin messiaita kuitenkin.

Perhettä alkaa vaivata huoli Loviisan ydinvoimalan läheisyydessä elämisen turvallisuudesta ja he päätyvät muuttamaan Naantaliin. Kaupunkia kuvaillaan sellaisella tarkkuudella kuin vain paikat tunteva voi niistä kertoa.

Pekka Siitoin mainitaan kirjassa kaikkiaan kuudessa eri kohtaa. Ensimmäinen näistä on sivulla 81:

Kaupungilla oli myös synkkä puolensa, jota edusti Pekka Siitoin, tunnettu natsijohtaja ja saatananpalvoja, josta pieni Julius ei kuitenkaan vielä tiennyt mitään.

Uskovaisen Juliuksen päässä pyörii monenlaisia suuria kysymyksiä. Ne koskevat niin teologisia, uskontotieteellisiä, eettisiä kuin politiittisiakin asioita. Ja niitä asioita riittää. Samalla kun Juliuksen kasvutarina ja henkinen etsintä kehittyy, kehittyy samalla myös kerronta paikallispolitiikan kiemuroista. Varsinkin ns. Turun tautia, eli Turun kaupungin korruptoitunutta politiikkaa ruoditaan oivasti. Tarinan poliittisesta pääroistosta Ilkka Sadinkuusesta ei voi olla tulematta mieleen eräs nimeltämainitsematon paikallinen pitkänlinjan poliittinen “mulkkurikollinen”, edesmenneen valtakunnanjohtajan terminologiaa käyttääkseni.

Juliuksen elämään saapuu fantasian maailma. Tärkeää roolia siinä näyttelevät roolipelit, Tolkienin luoma maailma ja televisiosarja Star Trek the Next Generation. Ydinvoiman ja ydinaseiden kauhut kummittelevat Juliuksen ja hänen perheensä päässä edelleen ja Julius piirtelee sinappiputkilon korkilla potentiaalisia ydintuhovyöhykkeitä Suomessa ja muualla. Pikkuhiljaa Julius alkaa myös kehittää päässään utopiaa yhteisöstä, joka olisi turvassa tällaisilta potentiaalisilta kauheuksilta. Koulussa alkaa keskeiseksi identiteetin muokkaajaksi muodostua nörttien ja kovisten lokerot, ilman harmaan vyöhykkeitä. Koulun liikunnantunnit jalkapallojoukkueiden jäsenten valintoineen (joissa Julius on aina listan hännillä) alkavat merkitä toistuvaa julkista nöyryytysnäytelmää.

80/90-lukujen taitteessa maailmalla, varsinkin Yhdysvalloissa, nousi ns. “Satanic panic“-hysteria. Saatananpalvojia nähtiin joka puolella ja heidän nähtiin pyörittävän maailmanlaajuista verkostoa, jossa harjoitettiin kaikkia mahdollisia alan kuviteltuja kauheuksia huumeineen, orgioineen, rikoksineen ja ihmisuhreineen. Ilmiö rantautui myös Suomeen, vaikkakin kohtuullisen lievässä muodossa. Tämäkin ajankuva nivoutuu osaksi Juliuksen tarinaa, sillä roolipelien pelaajana häntä katsotaan tietysti tässä skenaariossa epäilevin katsein. Tarinassa Naantalissa toimiva pastori Farforst päättääkin pistää nuorisotiloissa pyörineelle roolipelien pelaamiselle lopun, sillä konsultoituaan Pat Pullingin kirjaa Noidankehässä hän tulee siihen johtopäätökseen, että roolipelit haiskahtavat epäilyttävästi sarvipäälle.

Satanismihysterian yhteydessä Siitoimesta kirjoitetaan kirjassa toisen kerran (s. 131-134).

Naantalissakin tiedettiin olevan yksi saatananpalvojajengi, jota veti Pekka Siitoin. Yleisesti ottaen Siitointa pidettiin kuitenkin harmittomana hulluna, joka tuskin harrasti rituaalimurhia.

Siitoimesta tulee tässä yhteydessä saman tien juttua kolme sivua putkeen, historiallisine perustietoineen ja muumipapan hirttäjäisineen. Julius menee tarinan tässä kohdassa Pekan ovelle myymään seurakunnan nuorisoseuran kalenteria. Kauppoja ei tule. Kohtaus on dialogeineen erittäin hupaisaa luettavaa varmasti monelle sellaisellekin, joka ei Pekan edesottamuksia ja ääntä entuudestaan tiedä tai muista. Seuraavassa tästä näyte:

Ovi avattiin. Sisällä oli väsähtäneen näköinen keski-ikäinen mies, joka haisi viinalta. Miehellä oli pyöreät kasvot, Hitler-viikset ja koppalakki, mutta vaatteina shortsit ja teepaita.

“Miten voin auttaa?” sanoi mies hitaasti erittäin möreällä äänellä. Tässä oli nyt Pekka Siitoin.

“Päivää”, sanoi Julius. “Haluaisittekste ostaa partiolaisten joulukalenterin? Rahat menee hyvään tarkoitukseen.”

“Minä en vietä joulua.” Mies sytytti tupakan ja yskäisi.

“Ai miten nii ette vietä jouluu?”

“Joulu on sielulle sama kuin keskitysleiri juutalaisille.”

“No vietättekste juhannusta?”

“Kyllä.”

“Tää voi olla juhannuskalenterikin. Ei maksa kun viistoista markkaa.” Julius alkoi päästä vauhtiin.

“Ei se mene hyvään tarkoitukseen, se menee pahaan tarkoitukseen. Kristillisen kirkon patamustat papit tuhoavat Suomen ja suomalaiset. Me olemme niin lannistuneita, että äänestämme kaikissa vaaleissa samat mulkkurikolliset eduskuntaan ja kaupunginvaltuustoihin. Käyttäisit sinä poika ne rahat mieluummin vaikka huoriin”.

Jossain vaiheessa Juliuksen tajuntaan iskee koko voimalla vahvat epäilyt siitä, että hän saattaa hyvinkin olla Jeesuksen toinen tuleminen. Hän alkaa myös suunnitella asioita tätä mahdollisuutta silmälläpitäen. Samanaikaisesti Julius kuitenkin elää useammassa maailmassa, jotka tuntuvat monin tavoin yhteensovittamattomilta. Roolipelit, Tolkien ja Star Trek ovat laittaneet hänet vakavasti miettimään uskontojen fiktiivisyyttä ja epäily kalvaa hänen sieluaan. Satanismihysterian aalloilla tämä Jeesuksen toinen tuleminen tutustuu myös Anton LaVeyn Saatanallisen Raamatun ajatuksiin ja päätyy jopa pitämään satanismista esitelmän koulun uskonnontunnilla.

Siitoin pomppaa esiin kolmannen kerran sivulla 214 seuraavalla maininnalla:

Pekka Siitoin oli varmaan hullu, mutta tuskin nörtti.

Neljännen kerran Siitoimesta kerrotaan sivulla 263:

Myös Pekka Siitoin oli ehdolla Naantalin valtuustoon. Vaalimainoskehikoita levisi Naantalissa. Sarioloidenkin kodin lähelle. Kehikoissa oli vierekkäin eri puolueiden julisteet ja Siitoimen oma vaalimainos. Mainoksissa oli Siitoimen naama ja teksti: ‘Natsi-Siitoin valtuustoon’. Julius piti ensin niitä pilana, mutta tajusi sitten, että tämä todella oli virallinen vaalilause. Joku tosin ehti nopeasti tuhria sen muotoon: ‘Natsi-Siitin valtuustoon’. Siitoin sai kuudenneksi eniten henkilöääniä koko kaupungissa, mutta vertailuluvun vuoksi ei siltikään päässyt valtuustoon.

Viidennen kerran valtakunnanjohtajasta kerrotaan sivuilla 288-289, joissa kerrotaan, miten Julius löytää hänen kirjojaan helsinkiläisestä kirjakaupasta. Ufot, uskonto ja paholainen-teoksesta lainataan kuuluisaa kohtaa, jossa kerrotaan käärmeen siitin-symboliikasta.

Kuudennen ja viimeisen kerran Siitoin mainitaan sivulla 308, jossa pastori Farforst törmää häneen Naantalin vanhassakaupungissa ja vaihtaa hänen kanssaan pari sanaa käydyistä vaaleista.

Lopputeos on yleisesti ottaen Juliuksen kasvutarinaa, siinä missä alkukin. Hän käy läpi kaikkia niitä kysymyksiä joita nuoret käyvät läpi. Roolipelit jatkavat tärkeän osan näyttelemistä hänen elämässään. Hän matkustaa Israeliin, jatkaa opintojaan, ryhtyy kasvissyöjäksi, päättää mennä sivariin, ryhtyy aktivistiksi, harrastaa seksiä, muttei ryyppää tai polta kuten ikätoverinsa. Ystäväpiiriin kuuluu monenkirjavaa väkeä. Vaikka välillä Julius menettää uskonsa Jumalaan, kasvaa sisäinen kutsu ihmisen poikana kasvamistaan, kunnes lopussa kulminoituu huipennukseensa.

En viitsi paljastaa tämän enempää mitä loppuhuipennuksessa tapahtuu, mutta paljastettakoon sen verran, että roolipelimiehenä Pohjola on tehnyt kirjaan varsin erikoisen ja yllättävän, roolipelinomaisen, lopun. Se toimii hyvin ja on omaperäinen loppu kirjalle.

– – –

Ajatuksia

Jeesuksen toinen tuleminen on teemana loistava. Näin vahvassa länsimaiseen kulttuuriin liittyvässä hahmossa ja asiassa on helposti menestyksen ainekset käsissä, aihe kun kiinnostaa ja puhuttelee eri tavoin hyvin erilaisia lukijoita. Uskovaiset, satanistit, agnostikot ja ateistitkin löytänevät tämän kirjan käsiinsä. Mesikämmen ei ollut mitenkään yllättynyt kun kuuli, että kirjasta on jo tehty Hollywood-sopimus.

Pohjola, jonka toinen nimi on muuten Julius, on kutonut tarinassaan yhteen omaelämänkerrallisia aineksia ja fiktiota ja pistänyt Jeesuksen tallomaan maamme ensimmäisen pääkaupungin ja Naantalin katuja. Tätä kautta historiallisen Jeesuksen hahmo ja hänen touhunsa menevät varsin hauskaan, mutta myös ajatuksia kutkuttavaan valoon. Monty Pythonin Life of Brian-tyyppiseksi homma ei kuitenkaan mene missään vaiheessa, vaikka viihdyttävää teksti usein onkin. Perusvire teoksessa on pohtiva. Kun myytti tuodaan lähelle niin ajassa kuin paikassa, tulee siitä jotain riisutuksi, mikä on helposti koomista, mutta samalla paljastuu jotain myytissä olevaa ajatonta ja yleisinhimillistä. Tässä on eräs tämän romaanin hienouksista.

Ihmisen poika on hyvin kirjoitettu. Väliin kävi kuitenkin mielessä, että teoksessa muista kirjoista käytetyt siteeraukset ovat paikoin varsin pitkiä, vaikka ne paikkansa teoksessa puolustavatkin. Mielessä kävi myös se, että Juliuksen kehitystarinaan sitoutuvat sivujuonet olisivat voineet olla ainakin paikoin lyhyempiä tai selvemmin Juliuksen kehitystarinaan liittyviä, mutta kirjan punainen lanka onnistuu kuitenkin sitomaan paketin mainiosti yhteen.

Kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan “järisyttäväksi lukuelämykseksi”. Järisyttävästä en tiedä, mutta mainiosta ja lukemisen arvoisesta teoksesta tässä kuitenkin on kyse. En epäile, etteikö tämä voisi joillekin järisyttäväkin lukuelämys olla.

Teos aukeaa erityisen hyvin niille, jotka ovat syntyneet 70-luvulla. Potentiaalisesti teos puhuttelee kaikkein parhaiten Naantalin ja Turun seuduilla kasvaneita, joille kirjan maasto on tullut oman nuoruuden aikana tutuksi pussikaljoineen, Cosmic Comic Cáfessa istumisineen, paikallispolitiikan ihmettelyineen, ja joille kirjassa runsaasti käytetty turunmurre on puhuttunakin tuttua. Roolipelien maailmaan uppoutuminen auttaa teoksen sisään pääsemiseen myöskin. Ajankuva kirjassa on yhtä kaikki elävää monine yksityiskohtineen ja tapahtumineen ja asioita paljon pohtivan nuoren kasvutarinaan löytää helposti omat yhtymäkohtansa muutkin kuin turkulaiset, naantalilaiset tai roolipelaajien parissa nuoruuttaan viettäneet entiset teinit. Kirja tarjoaa paitsi mehevää aikamatkailua myös suurien kysymyksien monipuolista ja runsasta pohdintaa. Uskontotiedettä, teologiaa, filosofiaa ja sosiologiaa opiskelleet pääsevät tekstiä läpikäydessään masturboimaan aihepiirin taustatiedoillaan hienosti.

Jos Mesikämmenellä olisi murrosikään ehtineitä pikkukarhuja pesässään, niin Mesikämmen laittaisi niiden tassuihin Pohjolan kirjan ja sanoisi, että tämä kannattaa muuten lukea. Saisi jälkikasvu samalla tärkeiden kysymysten pohdinnan lisäksi oivan peilipinnan siihen ajanjaksoon, jolloin maailmaansiittäjänsä nuoruuttaan vietti.

Jostein Gaarderin Sofian maailmassa (Tammi, 1994) käydään vähän samantapaisesti tarinana läpi länsimaisen filosofian historiaa kuin Pohjolan Ihmisen pojassa käydään läpi monenlaisia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia teemoja. Gaarderin kirja on kuitenkin aivan pirun paljon tylsempi, eikä sen ärsyttävä ja steriili tarina varmastikaan toimi tai puhuttele teinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Tietysti Gaarderin kirjassa on ajattoman tärkeitä teemoja, mutta se jää kuitenkin selvästi kakkoseksi Pohjolan teokselle tärkeiden kysymysten pohdinnassa ihan jo siksi, että Sofian maailmassa tärkeiden kysymysten pohtimisen lisäksi ei ryypätä, naida, puhuta saatananpalvonnasta, eikä siinä seikkaile päähenkilöiden ohella myös Pekka Siitoin.

– – –

Horinoita

Lopuksi muutamia omakohtaisia kirjaan ja sen maastoon liittyviä horinoita.

Luotettavat lähteet ovat kertoneet, että Pohjolalle oli kirjan Pekka Siitointa koskeviin kohtiin Mesikämmenen blogista apua. Hieno juttu.

Teoksen maasto on Mesikämmenelle niin tuttu kuin olla ja voi, sillä juuri noissa maisemissa ja kutakuinkin samoihin aikoihin myös Mesikämmen alkoi luoda universumin kaaoksesta omaa kosmostaan. Siitoimen naapurustossakin asuneena tulivat hänen sanomisensa ja tekemisensä ja niistä liikkuneet jutut varsin tutuiksi.

Kirjan mukaansatempaavuudesta voi päätellä jotain siitä, että Mesikämmeneltä jäi kirjan aloittamisen jälkeen John Carterin kirjoittama Jack Parsonsin elämänkerta Sex and Rockets kesken. Se on aika huimaa se. Parsons kutsui itseään antikristukseksi.

Commodore 64:n Mesikämmen muistaa hyvin, sillä sellaisen kanssa pelattiin erään hyvän ystävän luona kaksiulotteista viivapingistä, mikä oli tuohon aikaan häkellyttävä peliteknologinen virstanpylväs. Myös Star Trek the Next Generation tuli erittäin tutuksi, mutta Wesley Crusherin sijaan, jota kirjan Julius diggailee, diggailee Mesikämmen kapteeni Picardia ja erityisesti neuvonantaja Deanne Troita. Mesikämmenellä on teinivuosilta vieläkin tallessa jättimäinen Troi-juliste ja astiakaapista löytyy edelleen Troi-muki. Muusta Star Trek-sälästä puhumattakaan.

Roolipeleistä Mesikämmen ei taas koskaan innostunut, vaikka hilkulla oli. Se oli sitä aikaa, kun käsiin oli ylä-asteella päätynyt Siitoimen painattama Musta raamattu ja magian yhteydessä asiasta pelottelijat mainitsivat samassa hengenvedossa myös roolipelit. Se sai tietysti roolipelit kuulostamaan mielenkiintoisilta. Näin jälkeenpäin ajatellen roolipeleistä meni kuitenkin se jonkinlainen kiehtovuuden hehku jo aivan alkumetreillä pois, koska asiaa tarkemmin valottanut tyyppi, jota kutsuttakoon tässä Neuvoseksi, oli omalaatuisella tavallaan kajahtanut tapaus eikä muilla tuntunut koulussa olevan tuolloin asiaan kiinnostusta. Neuvonen oli epävakaa tapaus jolla oli väkivaltaisia taipumuksia. Koulussa kiersi noihin aikoihin hänen itse alulle panemansa tarina, jossa hänen äitinsä oli yllättänyt hänet ronkkimassa haarukalla perseeseensä katkennutta nakkia. Muutaman vuoden kuluttua tästä oli tämä nakki-Neuvonen kuulemma päätynyt hullujenhuoneelle. En tiedä, oliko saatanallisilla roolipeleillä tapahtuneeseen osuutta.

Ihmisen pojassa eräs keskeisistä hahmoista on pappi nimeltä Farfors. Hän muistuttaa kovasti 80-luvulla Naantalin seurakunnassa toiminutta nuorisopastori Antero Virtasta, joka oli varsin omalaatuinen tapaus, kuten kirjan Farforskin. Antero muistutti ulkonäöltään hivenen tunnetumpaa veljeään, Pertti “Veltto” Virtasta. Antero sai tarinan mukaan Naantalin seurakunnasta 80-luvun lopulla potkut, koska häntä pidettiin seurakunnan toimintaan liian outona. En tiedä, onko tarinassa perää, mutta uskottavalta se kuulostaa.

Kirjassa mainittu “Naantalin ensimmäinen graffiti” on täsmälleen ottaen sen mäen päällä, joka on kutakuinkin Ukko-Pekka-nimisen kaupan vieressä. Graffiti, joka on hopeasprayllä maalattu “SID”, ilmestyi paikalleen aikoinaan jonkun punkkarin maalaamana. Sana viittaa tietysti Sid Viciousiin. Hurjina 80-luvun punk-vuosina jopa Naantalin kaivopuistossa, siis aivan Naantalin kirkon ja Kaivohuoneen vieressä, sekä noin parin sadan metrin päässä Siitoimen tukikohdasta, mellasti mm. kotimaisen hardcorepunkin suuri nimi Kaaos. Pekkaa luultavasti otti aivan julmetusti pattiin moinen meno aivan valtakunnankanslian vieressä. Sen c-kasetin perusteella, joka Mesikämmenellä tuosta puistokonsertista on, oli meno varsin huuruista. Jopa Kaaoksen lavalle intronnut kaupunginedustaja tuntui puheesta päätellen olleen kaasussa, eikä humalatilasta ollut epäilystä ainakaan Kaaoksen suhteen, sillä bändi joutui aloittamaan biisin tai parikin epämääräisen tilansa takia uudestaan.

80/90-luvun taitteen satanismihysteria oli monin tavoin huvittavaa aikaa. Ihmisen pojassa mainitun Pat Pullingin Noidankehässä-teoksen (Kuva ja Sana, 1993) lisäksi muita alan merkkitekeleitä maassamme ovat Leo Mellerin legendaarinen Rock (Kuva ja Sana, 1986), Mellerin TV-“dokumentti” Enkeliruhtinas, Nyt!, sekä helluntailaisten nuorten liikkeelle laskema c-kasetti Rock ‘n’ rollin maailma. YouTubesta löytyy kasetin tiimoilta tehty Kotimaan katsaus vuodelta 1986 (osa 1 ja osa 2), joka puhuu omaa kieltään asian vakavastiotettavuudesta. Vaikka satanismihysteriä oli monin tavoin huvittavaa sitä sivustaseuraaville, ei se sitä ollut niiden kohdalla, jotka joutuivan tämän uusnoitavainon kynsiin. Tästä kertoo omaa tylyä kieltään mm. Robert Hicksin teos In pursuit of Satan (1991) ja Antony Thomaksen BBC:lle tekemä dokumenttielokuva In Satan’s name (1994). Myös FBI:n K.V. Lanningin tekemä raportti vuodelta 1992, Investigator’s Guide to Allegations of ‘Ritual’ Child Abuse, summaa tyhjentävästi, että satanismipaniikissa ei ollut järjen häivää.

Aivan lopuksi on vielä mainittava, että myös Mesikämmenellä on ollut lapsuudessaan Juliuksen tavoin erityisen mieleenpainunut puusta putoamisen ja oksassa roikkumisen kömmellys, sekä “olenko minä Jeesuksen toinen tuleminen?”-pohdinta. Tuo pohdinta oli tosin suhteellisen lyhyt hetki, joka iski karhunpojan tajuntaan hirveällä ravisuttavalla voimalla, kosmisen kaameine vastuuntunteineen ja potentiaalisien seuraamuksien taakkoineen. Onneksi tuo kokemus hiipui kuitenkin melko nopeasti pois tajunnasta, eikä palannut, toisin kuin Ihmisen pojan Juliuksella. Tämän huomioiden oli kuitenkin kuin kosmista vinoilua, että Mesikämmenelle saapui postista vain muutamaa päivää ennen Ihmisen pojan arvostelukappaletta Mustan Raamatun deluxe-painos, jonka pakettiin oli paketoija tituleerannut Mesikämmentä “Jumalan karitsaksi”. Hemmetti, onko tässä nyt sitä paljon puhuttua johdatusta?

Ihmisen poika on hieno kirja. Mesikämmen suosittelee.

– – –

Arvioita:

Parnasso

Kulttuurivihkot

– – –

Päivän musiikkivalinnat:

Laibach: Jesus Christ Superstar.
Charles Manson: Son of Man-levy (side A, side B).
Hassisen Kone: Jeesus tulee.
CMX: Jesse delaa.

Read Full Post »

Leo Meller on legenda jo eläessään. Siitä kertoo jo se, että hänellä on oma fan clubinsakin. Mesikämmen päätti, että tuon porukan ihmisiä pitää haastatella ennen kuin tempaus tulee – sillä silloin haastattelun tekeminen on jo liian myöhäistä. Clubin ilosanomasta Mesikämmen sai kertomaan neljä väkevää todistajaa, joilla on tempaustakuu.

Olette Leo Meller Fan Clubin (LMFC) ydinryhmää – mistä ryhmässä on oikein kyse? Ainakaan tavallisten uskovaisten ryhmästä ei selvästikään ole kyse, muttei mistään pilkkaryhmästäkään, onko näin?

H: On. Ryhmä koostuu lähinnä meistä jotka nautimme Mellerin verbaalista nerokkuudesta ja karismasta noin viihteellisessä mielessä, jos niin voi sanoa.

T: Pilkkaryhmästä ei ole kyse. Arvostamme lämpimässä humoristisessa hengessä Leon karismaattista persoonaa, vaikuttavaa artikulaatiota, visionäärisiä näkemyksiä ja laajaa tuotantoa ja vaikuttavia live-esiintymisiä, jotka jättävät Rammsteininkin toiseksi. Tietyssä mielessä tämän ryhmän olemassaoloa voi pitää merkkinä siitä, että Leo on alansa suurmies. Ihan kenen tahansa hyväksi ei tällaisia ryhmiä perustella.

J: Ei todellakaan ole kyse mistään pilkkaryhmästä vaikkakin sellaisia syytöksiä on meidän suuntaan heitetty. Kyse on enemmänkin Leon karismasta ja puhetaidoista (esiintymisistä) nauttiva ryhmä, jolla on myös oikein hyvä ja hurtti huumorintaju. Uskon että Leo salaa tykkää LMFC:stä.

Ensimmäiset muistikuvanne Leosta? Koska jäitte Leon lumoihin?

F: Leon Rock-kirja, se päätyi nopeasti vanhempieni käsiin ja sillä oli välillisesti suurehko vaikutuksensa nuoren hevirokkarin elämään. Myös Leon muu materiaali ja seurakunnan painopisteet tuli tutuksi.

T: Rock-kirja teki nuoreen metallimuusikkoon ja okkultistiin lähtemättömän vaikutuksen, samoin Enkeliruhtinas, nyt! -dokumentti. Sen jälkeen on Leon magia pitänyt vahvasti pauloissaan.

J: Eka muistikuva Leosta on Okei-lehdestä missä oli peräti 4 sivua pitkä artikkeli heavy metallin pahuudesta ja puhujana oli asiantuntija Leo Meller :) Vuosi oli muistaakseni 1985 ja seuraavana vuonna ilmestyi legendaarinen kirjanen rockista, siitä Leon diggaaminen alkoi ja huipentui 90-luvulla tapaamiseen :)

Millaista muuta “alan taustaa” teillä on, onko uskovaisten kanssa tullut paljonkin oltua tekemisissä?

F: Merkittävä osa nuoruutta.

T: Itselläni ei ole minkäänlaista alan taustaa, eikä umpiuskovaisia ole ollut lähipiirissä tai ystävien joukossa. Tausta näiden juttujen suhteen on ollut lähinnä uskovaisten touhujen huvittunutta, mutta aidosti kiinnostunutta uskontotieteellistä seurailua, kaupungita löydettyjen traktaattien keräilyä, yms.

J: Onhan niiden kanssa tullut usein keskusteltua, koulun lähiystävissä oli pari kiihkouskovaistakin jotka sitten lopulta eivät enää puhuneet tai katsoneet suuntaani kun pääsimme yläasteelle koska kyseenalaistin kaiken liiaksi heidän mielestä :) Tosin yksi heistä antoi myöhemmin käteeni ISON metallivastaisen lehden :)

Millaisia ihmisiä LMFC:n kuuluu? Onko Leoa itseään pyydetty seuraan vaikka kunniajäseneksi?

H: LMFC:ssa on mm. entisia uskovia sekä alaan muuta kautta kosketuksen saaneita, alan asiantuntijoita, jotka tiedostavat äärikristillisyyteen kuuluvan viihdearvon. Leo ei valitettavasti käytä sosiaalista mediaa, olisi kyllä upeaa saada itse Mestari kunniavieraaksi. Olen miettinyt että tarvitaan voimakasta hengen johdatusta jotta näin kävisi.

LMFC toimii ennen kaikkea Facebookissa suljettuna ryhmänä, vaikka “majakkana” toimiva blogisivukin löytyy.

F: klubin jäsenet tuntuvat melkein kaikki tietävän ja/tai tuntevan herätysliikkeen kentän, joko henkilöhistoriansa tai opintojensa puolesta, tai he muuten seuraavat kenttää jolla Leo keikkailee. Jäsenet eivät suhtaudu Leoon kritiikittömästi mutta ovat postmodernisti vaihtaneet Leon tulkintakontekstin.

J: Laajalta piiriltä kaikenkarvaisia ja vähemmän karvaisia ihmisiä kuuluu ryhmään. Leo olisi kyllä SUURI kunnia saada seuramme jäseneksi mutta uskon että Leo ei pysty siihen kiireiltään liittymään.

Millä perusteella Facebook-ryhmään pääsee tai sieltä lentää ulos? Molempiahan on ilmeisesti tapahtunut.

H: Anokaa niin teille annetaan, pätee tähän. Paitsi jos edustat ääriryhmää, koska valitettavasti äärikristityt eivät kykene toimaan ryhmän hyvän hengen mukaisesti.

Miksi ryhmä on ns. suljettu, eli sen keskusteluja ei näe kuin ryhmään hyväksytyt jäsenet?

F: Ryhmä on suljettu koska sen jäseniltä toivotaan kykyä nähdä herätysliikkeiden ilmiöt toisessa valossa kuin missä ne yleensä esitellään. Se perinteinen valaistus, se on pirun tylsä. Lisäksi itsensä etäännyttäminen poliittisista ja uskonnollisista viitekehyksistä on varmaan käytännössä välttämätöntä. Ja kyky nauraa itselleen Leon tahdissa.

J: JOS ryhmä olisi avoin kaikille olisi meillä kädet täynnä töitä poistaa sieltä asiattomia viestejä joita sinne välillä tupsahtelee hieman liian tiukkapipoisilta immeisiltä. Salaseura tämä ei kuitenkaan ole vaikka sellaistakin on väitetty.

LMFC:n sisällä on väliin ollut ilmeisesti varsin hauskoja joskin tyypillisiä uskovaisten ja ei-uskovaisten välisiä keskusteluja. Miten näihin keskusteluihin suhtaudutaan puolin ja toisin, miten ne yleensä päättyvät?

H: Oi kyllä, yleensä se alkaa uskovaisten puolelta huutamisella ja päättyy täysin mauttomaan uhkailuun sekä jäsenyyden menettämiseen. Omaa ryhmää ne lähinna huvittaa, vaikkei yllätä. Tavattomuudellaan he todistavat oikeaksi sen, minkä me jo tiedämmekin.

T: Tilanne on mielenkiintoinen. Siitä huolimatta, että ennen ryhmään hyväksymistä kaikki jäsenkandidaatit ovat nähneet ryhmän infon, jossa kerrotaan mistä on kyse, ryhmään toisinaan pullahtaa ihmisiä jotka mielensäpahoittaneen hurskasta viittaa kantaen alkavat sitten ryhmän sisällä verbaaliseen pyhään sotaan. Niihin sitten lämminhenkisesti kirjoitetaan vasta-argumentteja, jos jaksetaan ja viitsitään. Homma päättyy yleensä siihen, että meuhkaajilta palaa jossain vaiheessa käämit ja he lähtevät ryhmästä, tai jos he alkavat vaikuttaa uhkaavilta (sitäkin on tapahtunut), heidät poistetaan ryhmästä.

Harvoja tällaisia tapauksia ryhmässä on ollut, mutta muutama sellainen varsin viihdyttävä tapaus on ryhmään eksynyt. Tähän väliin on muuten huomautettava, että ainakaan kukaan LMFC:n ydinryhmäläinen ei näe tarpeelliseksi saati fiksuksi mennä minnekään uskovaisten ryhmään meuhkaamaan siihen tyyliin, mihin uskovaisia on LMFC:n toisinaan eksynyt. Tässä kohtaa on tietysti muistettava, että meillä ei olekaan lähetyskäskyn oikeutusta moiseen hieman ylimieliseen ja ei niin hyvin sympatioitakaan puolelleen saavaan toimintaan.

J: Tähän tuli Sionin viisailta H. ja T. jo niin kattavia vastauksia että Veli J. pysyy hiljaa.

Onko ryhmällä ollut tapaamisia tai onko sellaisia suunnitteilla?

F: On, omat suviseurat on viritteillä, tosin vain oikeauskoisille. Tällä haavaa.

J: Ensimmäistä suunnitellaan ja jännitylksellä odotetaan toteutuuko profetia tämän suhteen!

T: Kyllä. Tänä vuonna Suomen eteläisimmällä alueella. Alue on valittu symbolisesti tarkkaan – pyrimme pääsemään mahdollisimman lähelle Israelia maamme rajojen sisäpuolella.

Jos mormoneilla on maagiset alusvaatteet, on LMFC:n die hard-jäsenillä LMFC-paita. Millaisia ylimaallisia voimia paidan käyttö tuo tullessaan? Ilmeisesti suuria, sillä kuulopuheen mukaan joku ryhmän jäsen pukeutui tuohon paitaan suurella vaivalla ennen äkillistä sairaalaan joutumistaankin ambulanssikyydillä – pitääkö tämä paikkansa? Mikä ajatus tässä oli takana?

J: Leo-paita on suoja kaikkea vastaan ja sisältää Mestarin maagiset sanat lopun ajoista [paidan selkäpuolella on teksti “Me elämme lopunajan viimeisiä päiviä” sekä Leon nimikirjoitus – Mesikämmen huom.] Vaikka paita oli tuskallista saada päälle piti se saada ylle ambulanssimiehistön avustamana, koska eihän sitä voinut olla varma onko tämä se viimeinen lähtö vaiko ei kun ei kertaakaan olla ambulanssilla kotoa jouduttu hakemaan. Mietin siinä että JOS käy pahasti ja lähtö tulee on mukana Leon sanat: Elämme lopunajan viimeisiä päiviä! Leo kuitenkin suojeli paidan haltijaa ja hyvän lääkityksen voimin pystyin omin jaloin poistumaan saraalasta viiden tunnin makoilun jälkeen! Leo on väkevä!

F: Paita on vähän kuin papin tai rabbin virka-asu. Tiettävästi se on ainoa tunnettu tekstiili joka kykenee ihmetekoihin kuten parantamaan sairaita, vaikka sen on luotettavasti dokumentoitu myös suojelevan kantajaansa ja siinä on mukava matkustaa yksityiskoneella Suomi-Ranska väliä.

T: Yhdyn edellisiin puhujiin, verbaalisesti.

Ymmärtääkseni ryhmä on tuottanut myös muita Siionin henkivaltoja kanavoivia objekteja, mm. jäsenkortin, jonka kautta jäsenellä on tempaustakuu, kyniä, jääkaappimagneetteja, bannerin, sekä viini- ja viinapullon etikettejä – kerrotteko näistä ja niiden vaikutuksista enemmän?

H: Kortin kantajallahan on tietysti tempaustakuu joka on ajankohtainen, nyt kun elämme lopunajan aikoja. Viina ja viinietiketeillahan prosentit juomassa tietysti tuplaantuu! Jos Jeesus muutti veden viiniksi, se ei ollut temppu eikä mikään, takaan että Leo muuttaa viinin viinaksi ja viinankin 66,6 prosenttiseksi. Leo-magneetti jääkaapin ovessa taas tavallaan ikäänkuin kestosiunaa ruuan siellä takana.

T: Suunnitteilla on myös Israelin tähti-lautapeli.

J: Leo-viini odottaa suvitapaamista ja kaikki paperini allekirjoitan Leon siunaamalla kynällä ja jääkaappiani suojelee Leo-magneetti ja lompakossani on AINA tempaustakuu-kortti mukana!!! Kohta pääsee KUNNOLLA suunnitelemaan peliä Israelin tähti kun saa tavarat varastosta omaan kotiin.

LMFC:llä on jopa oma versionsa uskontunnustuksesta. Osaavatko kaikki ryhmän jäsenet sen ulkoa?

H: Hieno tunnustus onkin, en usko että kaikki osaavat sitä vielä ulkoa, mutta onhan tässä vielä aikaa harjoitella, ehkä saamme kaikki tunnustaa sen yhteen ääneen, tulevassa Patmoksen LMFC-tilaisuudessa.

J: Sen ehtii vielä oppimaan ulkoa!

Onko Leo alfauros? Miksi ihailet Leoa? Mikä hänessä eniten viehättää?

H: Leo on todellinen alfauros, hänen katseessaankin on sellaista voimaa että Pekka Siitoimen hypnoottismagneettinen katsekin häviää leikiten, Leo ottaa tilan ja naisen haltuun pelkällä olemuksellaan. Leon koko olemus huutaa tiukkaa johtajuutta ja pakottaa polvilleen kaikki jotka sen vaikutuksen piiriin joutuvat.

T: Ilman muuta on. Leo antaa kaikille tosimiehille jämerän arkkityyppisen mallin siitä, millaista on olla väkevä miehinen hengensoturi lopunaikojen maailmassa. Tämä tietysti vetoaa kaikkiin naisiin magneetin tavoin. Jo nimi, Leo, eli leijona, kertoo oleellisen.

J: Kysymykseen vastattu jo niin avarasti että ei voi muuta kommentoida, Leo on UROS!

Onko Leo Suomen paras kristitty?

S: Onko Kristus messias? Tästähän ei ole epäilystäkään.

F: Parhaan kristityn tittelistähän ei kristittyjen ole kai sopiva kilpailla, otaksuttavasti juuri siksi että sellainen epämääräisen maallinen kunniantavoittelu loukkaisi Mestarin kunniaa.

T: Kilpailijoissa on kovia nimiä, kuten Veli Saarikalle, mutta Leo hallitsee suvereenisti.

J: Leo tietää kuka Leo on ja me tiedämme kuka ja mitä Leo on!

Leo on ollut uransa aikana varsin tuottelias. Mikä tai mitkä Leon kirjat, äänitteet, tai muut dokumentit ovat suosikkejanne ja miksi?

T: Rock-kirja on ylivoimainen suosikkini. Äänitteistä Avaruusmessias ajan merkkinä kuuluu huippuihin, sillä se murskasi lapsuuteni ulkoavaruuden sankaria kohtaan kokemani valheelliset käsitykset perusteellisesti. Monia muitakin hienoja äänitteitä ja kirjoja löytyy, mutta nuo ovat omissa kirjoissani yli muiden.

J: Leon ROCK-kirja on legendaarinen, omistan parit muutkin tallenteet joista yhden sain aikoinaan kolmena kappaleena omaan käyttööni, siinä kuuluu tuttu äänikin välillä. Paras TV-toteutus on ehdottomasti Enkeli Ruhtinas NYT!

Keräilevätkö klubin jäsenet Leon tuotoksia?

T: Totta kai. Kirjoja, äänitteitä, lehtisiä, mitä vain Leoon liittyvää. Monella clubin jäsenellä on varsin mittavat kokoelmat.

J: TOTTAKAIT!

Pitäisikö Leon klassikosta Rock tehdä päivitetty uusintapainos ja jos, niin miksi?

H: Ehdottomasti pitäisi! Tässä on tullut sen verran uutta genrea markkinoille että olisi mahtavaa saada Leon päivitetty mielipide ja tulkinta näistä, toisaalta liian avoin “saatanallisuus” musiikissa saattaa viedä siitä tulkitsemisen ilon. Ehkei siinä ole Leolle haastetta tarpeeksi.

T: Ilman muuta! Tätä olen jo useiden vuosien ajan rukoillut. Sitten Rock-kirjan julkaisun on Leon teoksessa osoittamallaan tavalla Saatanan esiinmarssi käynyt aina vain julkeammaksi niin meillä kuin muualla maailmalla. Norjassa ovat saatanalliset metallimuusikot polttaneet kirkkoja kuin kokkoja ikään ja onpa Suomessakin leimahdellut. Kukaan muu kuin Leo ei pystyisi sanoillaan koskettamaan maamme nuoria ja vähän vanhempiakin rock- ja tanssimusiikin vaaroista kuten Leo. Rock-kirjasta pitäisi saada myös Leon lukema äänikirja.

J: Ehdottomasti, niin paljon on rockin saralla tapahtunut vuosien aikana että Leon viisauksia pitäisi saada päivitetty ja kansan tietoon!

Oletteko koskaan tavannut Leoa? Entä ryhmän muut jäsenet? Millaisia tapaamiset ovat olleet?

T: Jotkut ryhmän jäsenet ovat tavanneet, mutta suurin osa ei ole. Itse olen tavannut Mestarin kerran. Sain tuolloin kunnian puhua hänen kanssaan ja paiskata lopuksi kättä, minkä päälle vielä toivotimme toisillemme Jumalan siunausta.

J: Olen tavannut Leon ja istunnut vastakkain Leon kanssa tuntitolkulla, taisin kaiken kaikkiaan viettää Leon seurassa 5 tuntia syöden pari sämpylää ja juoden kahviakin hänen kanssaan. Sitten menimme studioon puhumaan radio-aalloille livenä, oli oikein hauska hetki ja tapahtuma, siitä on myös tallenne olemassa jonka sain kolmena kappaleena itselleni käyttöön, tosin monien muuttojen jälkeen enää 1 kappale on olemassa itselläni. Leon tapaaminen oli karismaattinen kohtaaminen, iloinen ja lämmin (kunnes poistuin), jonka jälkeen tuli pari kommenttia mihin en enää pystynnyt vastaamaan koska en ollut paikalla :)

Onko Patmoksesta oltu teihin yhteydessä? Jos on, niin millaista kommunikointi on ollut?

J: Ainoastaan tuolloin 90-luvulla olin yhteydessä Leoon kun keskustelimme.

H: Sain ilokseni Leolta meilin takaisin, jossa hän oli yllättynyt yhteydenotostani ja pyysi valokuvia minusta mutta ikävä kyllä kuvissani näkyvä LMFC-paita taisi peläyttää hänet ja aiheuttaa jonkinlaisen väärinkäsityksen.

T: Eräs Patmoksen työntekijä postitteli minulle yhteen väliin, hyvin asiallisen oloinen kaveri ja taisi olla huumorintajuakin. Sain kutsun tulla käymään tukikohdassa kahvillakin, jos sinnepäin sattuisin matkaamaan.

Mitä suunnitelmia LMFC:llä on tulevaisuuden suhteen? Varaudutteko tempaukseen? Koska tempaus tulee?

T: Olemme varautuneet tempaukseen jäsenkorteillamme, joiden kantajilla on tempaustakuu. Tempaus tulee varmasti jossain vaiheessa, sillä kuten mestari on sanonut, me elämme lopunajan viimeisiä päiviä.

J: Tempaisu voi tulla hetkenä minä hyvänsä ja jäsenkortin mukaan on tempaustakuu milloin tahansa.

Vaikka klubissa hyväntuulisen ja lämpimän humoristisesti fanitetaan Leoa, on ryhmän jäsenillä myös selkeitä erimielisyyksiä ja kriittisyyttä Leon näkemyksiä kohtaan. Israelin ja Palestiinan suhteet ovat ilmeisesti eräs tällaisista asioista – pitääkö tämä paikkansa ja jos niin miksi?

F: Kriittisyys on jalostumatonta sarkasmia.

T: Kyllä pieniä erimielisyyksiä löytyy, mm. juuri tuosta Palestiinan kysymyksestä.

J: Tietyt asiat koskien Palestiinaa on tuonnut erimielisyyksiä esille. Mutta ainahan näitä on.

Pitäisikö Palestiina julistaa mielestänne itsenäiseksi? Onko LMFC:llä tähän virallista linjaa?

H: Ehdottomasti pitäisi, ja uskoisin että LMFC:n linja on kaikessa oikeamielisyydessään tässä aika yhtenäinen. Olemmehan “humanisteja”.

T: Kyllä pitäisi. Näin jouduttaisimme Jeesuksen toista tulemista.

J: Kyllä pitäisi.

Pahat kielet ovat sanoneet Leosta vuosien varsilla kaikenlaista, mm. Helsingin Sanomat 17.9. 2000 erikoissivuillaan julkaisemassaan artikkelissa “Leo Meller, taivaan sisäpiirikauppias“. Mitä mieltä olet tällaisista teksteistä?

F: Mainittu artikkeli on ansioitunut ja soisin enemmänkin julkisuudessa vastaavankaltaista kirjoittelua herätysliikkeiden voimahahmoista ja heidän lahkojensa toiminnasta.

T: Kolikolla on aina kaksi puolta.

J: Raamatusta löytyy kaikkeen vastaus, myös se, että yleensä sivuilla on kaksi puolta ja jommasta kummasta löytyy se oikea vastaus. Leo tietää sen mutta suuressa viisaudessaan hän haluaa koetella meitä.

Mikä on Baphomet-kansio?

T: Baphomet-kansio on salainen asiakirja, jota säilytetään tiettävästi Porissa. Se sisältää vaiettua totuutta rappareista ja kaikenlaisista saatanallisista kreikkalais-humanisteista liberaaleista, jotka sotivat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa vastaan. Baphomet-kansiossa on myös hetero pride-manifesti ja se on sinetöity sanoin Deus Protector Noster!

J: Baphomet-kansio on NIIN salainen kansio että sen olemassa olosta ei moni tiedä ja jos tietää liikaa voi joutua sen syövereihin menettäen sielunsa, uskoisin että siellä mainitaan jo LMFC myöskin suurena salaliittona tahrata Mestari Leon maine vaikka asia ei näin ole. Mutta me humanisteina ja demokratian perusmuurareina pidämme vuohet kylläisinä jotta saamme niistä maitoa jaettavaksi, ja varmemman paikan kansiossa…

Mikä tekee teidät onnellisiksi?

F: Minut tekee onnelliseksi kauniit, hyvät ja oikeamieliset asiat.

T: Hurskaat asiat, mestarin opetukset ja Jumalan ruoska.

J: Aika moni asia joista tässä veljet jo mainitsivat kaikki tärkeimmät.

– – –

Mesikämmen kiittää LMFC:n haastatteluun osallistuneita jäseniä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Keikka-arvio: Leo Meller Turussa 27.9.

Keikka-arvio: Leo Meller Turussa 22.8.

Totuus E.T.:stä.

Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?

Read Full Post »

Johdanto

Siinä, että Leo Meller saapuu kaupunkiin, on aina jotain elämää suurempaa. Luvassa on aina rautaisan karismaattinen ja maskuliininen show, joka pistää mummoilla sydänmentahdistajat hakkaamaan villisti ja ruskeat tukisukkahousut savuamaan. Miehille Meller antaa arkkityyppisen mallin siitä, millainen on väkevä evankelista joka taistelee Jumalan puolesta läpeensä rappeutuneessa ja syntisessä maailmassa näin lopunaikoina. Leo Meller ja Suomen Siion on niitä artisteja, joista mm. Helsingin Sanomat ja Kirkko & Kaupunki ovat meitä vuosien varsilla varoittaneet. Turhaan ei Melleriä edelleen lasketa maamme rajun kristillisen undergroundin ykkösartistiksi. Maanantai-illan kuvia kumartelematon show Turun VPK:n talolla osoitti sen jälleen.

Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman.

Jos edellisvuotena viimeksi kokemani Mellerin keikka Turussa oli silkkaa rautaa, niin tämänkertaisesta keikasta saattoi jo etukäteen odottaa jotain vielä huimempaa. Patmoksen sivuilla kun oli ennen keikkaa seuraava kryptinen tiedotus, jonka perusteella osasi odottaa erityisen vaikuttavaa settiä:

TURKU – Ajankohtainen ja karismaattinen patmosilta, vieraana tri SAMUEL MAHER.

Pyhä Henki antoi minulle maanantai-iltaan sanoman, jonka kaltaista en koskaan ole tuonut julki. Jos suinkin mahdollista, Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman. Yliampumatta uskallan sanoa: sanoma vaikuttaa tulevaisuuteesi syyskuusta alkaen” LEO MELLER.

Varsinaisessa illan ohjelmassa alkaen klo 19 kanssamme on Kairon Patmossairaalan ylilääkäri SAMUEL MAHER ja hänen tiiminsä. Näitten ystävien palvelutyössä jopa kuolleita herää! Ihmeellisiä parantumisia tapahtuu. Tri Maher on taitava lääkäri ja vaikuttava, innoittava Raamatun opettaja. Tule ja koe oma ihmeesi.

Mukana PIRKKO SÄILÄ ja PASI TURUNEN.

Pelkästään yllä oleva teksti osoittaa eräästä kulmasta sen, miksi Meller on niin valovoimainen artisti. Hänen tulkintakykynsä on ilmiömäistä. Miettikääpä nyt, niin yllä mainitussa kuin monessa muussakin asiassa, Meller vetää kosmisesta hatustaan toinen toistaan villimpiä profetioita, varoituksia, kytköksiä asioiden välillä yms. ja aloittaa niiden pohjilta tilaisuuksia, kampanjoita (viimeisimpinä mm. Aktio Joosef, Totuusaktio Israel ja Rukousrintama Suomen ja Israelin puolesta), yms., ja myy koko paketin faneilleen, jotka ovat kerta toisensa jälkeen haltioissaan tarjotusta inspiroivan tuoreesta näkökulmasta ja visiosta, mikä se sitten milloinkin on. Tähän liittyy myös Mellerin uusiutumiskyky, vaikka hän samoja teemoja periaatteessa vuosikymmenestä toiseen kierrättääkin. Erään kristillisen kirpputorin kassatäti totesi kerran eräälle ystävälleni tämän ostaessa pariakymmentä Meller-kasettia tukkuhintaan, että tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun. Mielestäni tuo kuvaa Mellerin karismaa ja taitoja viihdyttäjänä varsin hyvin.

Tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun.

Mellerin genre on monella tapaa vaativa, mm. sen vuoksi, että hänen esittämät tulkinnat eivät kerta kaikkiaan toimisi genretietoisille faneille ilman artistin timantinkovaa itsevarmuutta. Ja sitähän Mellerillä on. Jos hänellä ei sitä olisi, ei hän pystyisi myymään yleisölleen rajuja omia tulkintojaan edellä mainitun kaltaisesti toteamalla: “Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman”. Tähän ei kuka tahansa pysty. Mutta Meller pystyy, koska hänellä on erikoiskyky kertoa, mitä Jumalalla on meille asiaa. Profeetalliseen lopun ajan Siion-genreen kuuluu sekin haasteellisuus, että on osattava vyöryttää uusia visioita niin, että aiemmat toteutumattomat ennustukset yms. eivät jää kuulijoita vaivaamaan. Meller on onnistunut tässä jo monet kerrat, ja epäilemättä hän onnistuu siinä taas uudelleen, mm. nyt kuumimpana hittinä olevan Israelin tilanten kanssa.

Patmoksen sivuilla ei tämän kertaisen Turun keikan varsinaista teemaa suoraan kerrottu, mutta se paljastui paikallislehdestä: Paljastaako Israelin Jumala miekan pakanakansoja vastaan YK:ssa 20.9.2011 – mikä on Suomen kohtalo ennustusten valossa? Asiasta uutisoitiin keikan edellä myös Leo Meller Fan Clubin sivuilla.

Showtime!

Itse keikka polkaistiin Turun VPK:lla käyntiin täsmällisesti ajallaan. Koska Meller on suuri nimi, niin hän tietysti tarvitsee itselleen lämppärin, vaikka toimisikin itse pääartistin lämppärinä. Mellerin lämmittelystä vastasi Patmoksen levymerkille työskentelevä Pirkko Säilä.

Säilän setti oli lyhyt mutta iskevä. Introna kuultiin jo aiemmilta kerroilta tutuksi tullut Turkuun on niin ihana tulla, kun tänne tulee, on sellainen olo kuin tulisi kotiin. Jostain syystä tästä muistui mieleeni kauppatorin vieressä, yökerho Börsin sisäänkäynnin tienoilla oleva arvoituksellinen seinäreliefi, jossa Daavidin tähdellä koristeltu laiva kyntää merta purjeet pullollaan. Onko Turku Suomen Siionin salaisia voimapisteitä? Tätä ei Säilä kertonut.

Intron jälkeen lämppärin setti koostui Patmoksen uusimpien tuotteiden mainostamisesta. Eräästä Patmoksen myymästä kirjauutuudesta luettiin näytteeksi ohjeita kristityille. Ohjeisiin kuului mm. se, että kanssauskovaisten väärintekemisistä, synneistä, ei saanut puhua ei-uskovaisille. Nämä sanat jäivät päähäni soimaan Säilän setistä parhaiten. Kävin myöhemmin katsomassa Patmoksen merchandisen keikkapaikan takaosassa. Kirjoja ja CD-levyjä oli reilusti, mutta bändipaitoja ei ensimmäistäkään. Kauppa kävi hyvin.

Meller astui lavalle huolettomassa asussa, lyhythihaisessa paidassa, jonka hän oli jättänyt tumman harmaiden housujen päälle. Asuvalinta oli hämäävä, sillä itse setti oli kaikkea muuta kuin huoleton ja kepeä. Mellerin maanantai-illan setti oli rankin, mitä olen hänen nähnyt koskaan esittävän. Esityksen sisältö oli hyvin raskasta ja mustaa, mikä tietysti heijastelee aikoja, joita nyt elämme. Raskautensa ja mustuutensa puolesta tämä Mellerin setti oli tyylisuunnaltaan ehkä raskainta lopunaikojen verbaalista unblack metallia, mitä maassamme on koskaan esitetty. Stryper-faneilta menee tällaista materiaalia kuunnellessa kurat housuun.

Pakanakansat vs. Israel

Heti setin alkuun tehtiin selväksi, mistä on kyse. Israel on pakanakansojen uhkaamana, ja tämä heittää ei ainoastaan Israelin, vaan koko maailman ylle suuren synkän pilven. Maailmantilanne sai artistin erittäin herkkään ja intensiiviseen iskuun jo keikan alkumetreillä. Kuten tiedämme, kuuluu Mellerin vakiosettiin aina tavalla tai toisella Israel ja lähes aina myös lopunajat. Tällä kertaa nämä kummatkin olivat setissä korostetun vahvasti läsnä.

Me elämme lopunajan viimeisiä päiviä.

Keikan ensimmäiset osat avasivat tulevaa YK:n yleiskokousta väkevän raamatullisesti. Meller esitti, että YK:n seuraava yleiskokous, 66. sellainen, ei ole sattumalta 66… luvussa on yhtä 6:sta vaille ihmisen luku 666, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että me elämme lopun ajan viimeisiä päiviä. Näissä lopun ajan tapahtumissa Israel näyttelee tietysti hyvää roolia, ja Palestiina taas pahaa roolia. Palestiinan itsenäisen valtion tunnustaminen (myös niiden maiden osalta, jotka eivät näin ole vielä tehneet, Suomi ja USA mukaanlukien) on Mellerin mukaan helvetillinen siirto maailman shakkilaudalla, ja sellaista ei saisi tapahtua. Kappaleessaan YK 666 Meller esitti palestiinalaisten esittämää pilkkaa juutalaisista varsin dramaattisin sanoin: Ja yksikään juutalainen ei koskaan enää tule tuon meidän pyhän vuoren juurelle… jälkeen YK:n 66. yleiskokouksen synti ja saasta nimeltä juutalaiset ja Israel pyyhitään pyhältä maalta!

Tässä vaiheessa keikkaa huomasin, että jopa Mellerin Raamatuin ja muistikirjoin varustautuneet die hard -fanit ottivat rohkaisevaa ryyppyä ja nitroa kului. Ja keikka oli vasta alkanut!

Toinen mieleen jäänyt numero keikan alkupuoliskolta oli biisi nimeltä Valkoisen talon www-sivut. Yhteiskunnallisesti kantaaottavissa sanoissa Meller kritisoi sitä, että Valkoisen talon www-sivuilla on jo pitkään oltu mainitsematta, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki!… Jerusalem on ryöstetty palestiinalaisille! Tällä Meller antoi tietysti ymmärtää, että USA jo valmistelee osaltaan Palestiinan valtion tunnustamista.

Kappale esitteli myös teeman, joka kantoi hienosyisesti läpi koko loppusetin, nousten esiin aika ajoin: Israelin pyhä Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan! Meller lauloi: Sillä katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä aloitan onnettomuuden tuottamisen! Sen sijaan, että Meller olisi selvästi avannut, mitä tämä tarkoittaa, hän suhteessa tarinankulun loogisuuteen esitti yllättäen aivan huiman armolahjoja koskevan soolon, jossa oli jazzahtavaa vivahdetta sikäli, että siinä vedeltiin aivan omissa sfääreissä, silti maastoutuen hienosti kappaleen pohjalla kulkevaan rytmiin. Veikkaan, että vähemmän teologiaan perehtynyt yleisö ei ymmärtänyt soolon hienouksista yhtään mitään, mutta hyvin tämäkin osio näytti silti yleisöön uppoavan.

Meller oli jo keikan tässä vaiheessa osoittanut monipuolista skaalaa niin vokaaleissa (aina syvästä surusta ja tuskasta tuliseen ja vimmaiseen paatokseen asti) kuin lavaliikehdinnässäkin – tämä oli tietysti tuttua ja taidokasta Melleriä. Kokonaisuudessaan keikan alkuosio oli sävyiltään erittäin monipuolinen, mieleen tuli niin kristitty doom metal kuin kristitty emogoottirock, pääpainon ollessa selvästi jo mainitussa verbaalisessa unblack metallissa.

Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla.

30 rabbia oli selvä täytebiisi, mutta ei millään muotoa yhdentekevä. Kappale kertoi 30 rabbista, jotka ovat viime vuosina kohdanneet messiaan, Jeshuan. Tätä seurasi kappale Taivaalliset pasuunat, jonka sanat kertoivat siitä, että Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla. Meller korosti kappaleen sanoja niin, että ne toistettiin pariin kertaan, samalla havainnollistavasti ilmatorvea soittaen. Tässä vaiheessa niin minua kuin varmasti monia muitakin kävi hieman harmittamaan oma ympärileikkaamattomuus, sillä olisihan se nyt nastaa kuulla, mitä hermeettistä lähetystä Taivaasta on jo parin kuukauden ajan maahan oikein lähetetty. No, esinahoista huolimatta Meller sai meidät tuntemaan, että olemme Jumalan valittuja ja Suomen Siionia!

Pakanakansojen myrsky ja maan ääret

Pakanakansojen myrsky sijoittui keikan keskivaiheille ja esitteli Melleriä parhaimmillaan. Tässä biisissä Meller otti vanhoja keikkojensa kestoelementtejä ja mestarillisesti tulkitsi niitä ajankohtaisin sävyin. Meller lauloi: Kun pakanakansojen myrsky alkaa, se alkaa maan perimmäisistä ääristä… Hän jatkoi julistamalla, että kun kaikkialla puhutaan Suomesta, niin puhutaan maan ääristä (Fin-land), maan lopusta. Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!, Meller jylisi tavalla mikä hieman muistutti minua Lemmyn verbaalisesta ulosannista Motörheadin kappaleessa Sex and death. Meller jatkoi raamatullisesti (Jeremia 25:31): Pauhinta käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa, jumalattoman hän antaa miekalle alttiiksi… Jumalattomat, keitä ne sitten ovat? Meller antoi kysymykseen saman tien selkeän vastauksen, upean dramaattisesti ääntään käyttäen: Jumalaton ihminen on ihminen, jolle Jumalan on sanonut, tästä hetkestä eteenpäin… Minä. En. Enää. Välitä… Sinusta.

Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!

Edellämainittu kohta osaltaan alleviivasi sitä, että uusissa sanoituksissaan Meller on ottanut Jumalan tulkinnassaan varsin vanhatestamellisen painotuksen – armollinen ja rakastava, anteeksiantava Jumala on taka-alalla ja oikukas, tuittuileva, tantrumeita vetävä kosminen sadisti on päästetty valloilleen. Mutta tämä on ymmärrettävää, kun asia laitetaan nyt akuuttiin Israelin kontekstiin.

Maan äärien käsittelyssä nostettiin rohkeasti esiin myös suorasanaisesti demonisia nimiä. Meller riimitteli, että maan ääret eivät ole vain yksi ainut pohjoinen alue, esim. Suomi, Ruotsi, tai Norja, vaan että käsitteellä viitataan pohjoiseen yleisesti, ja erityisesti em. maan lopun maihin, Jerusalemista katsoen. Itärajan alue ei kuulu viimeisissä tapahtumissa Mellerin kuvaamiin maan ääriin. Itärajan alueillamme on Mellerin mukaan oma kohtalonsa, johon viimeisissä tapahtumissa vaikuttavat Goog, Maagog, Beesek ja Buubal. Tämä oli eräs keikan väkevimpiä unblack metal -hetkiä ja se kirvoittikin yleisöstä erityisen paljon amen, halleluja! -huutoja.

Norja, Suomi, ja lopun ajan tummat pilvet

Meller omisti keikasta huomattavan siivun Norjan tilanteen käsittelyyn. Hän muistutti, että Norja on ollut maan äärien maista jo vuosikymmenien ajan Israelia eniten tukeva ja että Jumala on tämän vuoksi siunannut Norjaa suurella vauraudella, erityisesti öljyn kautta. Artisti muistutti myös, että hänen henkinen oppi-isänsä oli suuri Norjan ystävä, ja että hän itsekin suuresti rakastaa Norjaa. Onhan hän mm. asunut Norjassa, saarnannut Norjassa ja kääntänyt tekstejä norjasta suomeksi. Tässä vaiheessa illan ohjelmaa Meller käytti erittäin näyttävästi eräitä keikkojensa vakioelementtejä, nimittäin lähteittensä fyysisten kappaleitten esittelyä ja dramaattista heiluttelua.

Bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!

Utøyan saari oli epäilemättä illan kontroversaalein biisi. Siinä Meller kertoi siitä, mitä hänen näkemyksensä mukaan saarella tapahtui, kun Anders Behring Breivik alkoi siellä julman verityönsä: Nämä nuoret eivät suinkaan huuda kauhusta, vaan he ovat huvittuneita, mitä he luulevat olevan tapahtumassa? He muistavat mitä heille on opetettu Israelin terrorista palestiinalaisia vastaan… ja he kuvittelevat, nyt alkaa, kun ministeri on lähtenyt kaksi päivää sitten, nyt alkaa havainnollistettu draama, jonka tarkoituksena on käytännössä opettaa meille, mitä palestiinalaiset raukat joutuvat kärsimään, kun juutalaiset tulevat yllättäen aseineen ja tappavat palestiinalaisia. Ja ensimmäiset, jotka surmataan, niin heidän viimeiset sanansa eivät suinkaan ole kauhunhuudot, vaan heidän viimeiset sanansa silminnäkijän mukaan ovat “bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!”

Jollain lailla em. biisi, sen esitystapa ja siihen liittyvät tulkinnat tuntuivat minusta hivenen oudoilta ja sopimattomiltakin. Meller muistutti, että ennen verilöylyä saarella oli esiintynyt puhuja, joka kirjaimellisesti pui nyrkkiä kaikkivaltiaalle Jumalalle, ja joka hyvän paimenen sijaan oli susi, joka vei laumansa syvemmälle Jumalan kovien tekojen kosketukseen. Minulle jäi hieman auki, liittyikö verilöyly Mellerin mielestä jotenkin jo keikan alkupuolella esitettyyn ajatukseen, että “Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan” ja että oliko tapahtuma jollain lailla Jumalan vihan ilmaisu rakkaalle maan äären kansalleen, tai jotain sellaista. No, monet vaikutusvaltaiset ja hienot taiteilijat ovat kautta aikain esittäneet asioita kärjekkäästi, provosoiden ja jopa tahallaan ikävään valokeilaan astuen. Näin he ovat onnistuneet osoittamaan jotain vallitsevista kulttuurisista normeista, rajoista, siitä, miten me määrittelemme itseämme ja kulttuuriamme. Utøyan saari muistuttikin minua em. seikkojen vuoksi mm. Boyd Ricesta, jolta Meller on epäilemättä saanut eri tavoin vaikutteita.

Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan!

Yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivä kappale oli myöskin Suomi on lehmä, jossa Meller oli käyttänyt sanoina jonkun anonyyminä pysyttelevän henkilön unta. Kappaleessa Suomi kuvataan miehenä, joka kulkee eteenpäin. Hänen vieressään kerrotaan olevan tekstin, jossa sanotaan Jumalan yrittäneen estää Suomea menemästä EU:ssa eteenpäin, aina vuoteen 1999 asti. Tämän jälkeen kerrotaan, että tuon vuoden jälkeen Jumala ei ole Suomesta enää välittänyt. Kappale päättyy armottomaan visioon, jossa Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan! Olin haistavinani kappaleessa lievää plagiointia CMX:n vanhasta hitistä Jumalan ruoska, mutta voi olla, että kappaleiden yhteneväisyydet ovat silkkaa sattumaa.

Onnistuneen keikan lopuksi Meller teki vielä perinteiset rock-kliseet, eli nostatteli hurmioituneen yleisön käsiä, ja VPK:n salissa tehtiinkin liki aaltoja Jumalalle. Meller lopetti keikan dramaattisesti todeten: Jos sinä et ole Jumalan ihminen tänä iltana tässä huoneessa, miten sinä uskallat elää? Jos sinulla ei ole Jeesusta vapahtajana, miten sinä uskallat kuolla? Jos sinulla ei ole pyhän hengen täyteyden kastetta, miten sinä kuvittelet selviäväsi arjesta, jota eletään tänä syksynä? Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana… sinä voit nostaa kätesi, nyt, juuri nyt, juuri nyt ja sanoa, Jeesus, otan sinut vastaan! Joku huusi tähän hurmiossa: Lisää pyhää henkeä! ja Meller komppasi asiaa.

Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana.

Jos tämän keikkaraportin aluksi tein huomion Mellerin itsevarmuudesta ja käsityksestä itsensä ainutlaatuisuudesta artistina, voisi saman huomion tehdä tässäkin kohtaa. Huomatkaa keikan lopetuspuheesta kohta “…tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana” – Meller tietää, että hänen kutsustaan Jeesukseen sydämeen ottaminen on ainutlaatuisen hienoa ja arvokasta. Hän on tähti. Hän tuntee arvonsa.

Keikan jälkeen Pirkko Säilä vielä johti pienen rukouksen, josta mieleeni jäi elävästi, että Jumalan käy niin paljon Israelia sääliksi, että hän säälii siellä pientä sorakasaakin.

Patmoksen ilmaismateriaali keikkapaikalla

Rukouksen jälkeen yleisölle jaettiin avokätisesti Patmoksen materiaalia, missä kerrotaan tarkemmin Mellerin keikan kappaleiden sanoista ja taustoista, sekä siitä, mitä materiaalia Patmoksella on myynnissä ja mille tilille voi maksaa Israelin hyväksi vapaavalintaisen summan (mutta 50€:tä suositellaan). Nämä materiaalit ovat hurjaa luettavaa, kuten valtavirtaa vastaan porskuttavalta underground-artistilta sopii odottaakin.

Koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa.

Aktio Joosef -info kertoo, että koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa. Tämän lisäksi kerrotaan, että maailma on palautumassa Kolmannen valtakunnan henkiseen ja hengelliseen ilmastoon (tähän väliin on hyvä muistuttaa, että on olemassa myös mielipiteitä, joiden mukaan Israel on itse harjoittanut varsin “natsistista” politiikkaa suhteessa palestiinalaisiin aina vuodesta 1947 asti).

Infossa Patmos kertoo myös olevansa lahjoitusrahoituksella mukana lobbaustoiminnassa (!) Israelin hyväksi. Kyseessä sanotaan olevan hengellisen sodankäynnin Israelin, Raamatun ja jopa Jumalan kunnian puolesta. Nyt ennen YK:n yleiskokousta USA:n presidentti Obaman kerrotaan sanelleen Israelille vaatimuksen suostua valtiolliseen holokaustiin. Halosta ojennetaan valitsemaan sanansa YK:n yleiskokouksessa oikein. Mikäli “pakanakansojen vaatimuksiin” suostutaan olisimme kertaiskulla syvällä viimeisten päivien profetioiden täyttymisessä. Tämä on raamatullista hardcorea, jos mikä!

Pienempi Aktio Joosef -lappu kertoo Mellerin visiosta Aktio Joosefin suhteen. Kyseessä on pyrkimys palata “Joosefin talousohjelmaan”. Meller kirjoittaa: Kuukausien ajan olen seurannut Herran Hengen vaikutusta. Minusta on tullut Joosefin ja erityisesti hänen talousfilosofiansa oppilas. Olen ihmetellen oppinut ja oppinut – ja samalla miettinyt, mitä aikaa varten henkeeni sijoittuu aivan mullistava kokonaisfilosofia kylvämisestä ja niittämisestä, sijoittamisesta ja siitä elämisestä. Myöhemmin Meller toteaa, että TOTUUSAKTIO ja AKTIO JOOSEF aivan ilmeisesti liittyvät toisiinsa jumalallisessa kutsumuksessa ja ohjauksessa. Lisäksi: Olen myös saanut henkeeni nostattaa esiin RUKOUSRINTAMAN SUOMEN JA ISRAELIN PUOLESTA. Ilmeisesti nämä kaksi ilmiötä jollakin tavalla sitoutuvat toisiinsa. Syyskuussa tiedät enemmän. Mitä luovuutta! Tällaiseen ei pysty kuin aidosti monilahjakas ja rohkea taiteilija!

Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten!

Paperin toisella puolella mainostetaan Kalevi Lehtisen kirjaa ja kehoitetaan ostamaan myös hänen CD-levyjä: Kuuntele Kalevin erilaisimpia äänitteitä. Paperin yläpuolella mainostetaan CD-levyjä Koko ihmisen terveeksi tuleminen ja Ajat ovat vaikeat – näin Jumala hoitaa omiansa armosta perille. Viimeksimainitusta kerrotaan mm. näin: Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten! Et ole orpokodissa – nämä ja muut esikuvat opettavat sinua. Äänitteet ovat osa Sana, henki, rukous ’10 -tapahtumaa, josta todetaan: …hämmentävien henkivaltojen, taistojen, uhrien että suuren siunauksen tapahtuma. Psykedeliaa ja esoteerista erotiikkaa!

Miten sinun rahalahjasi monistuu -paperi vetoaa lukijaan sillä, että jos olisimme voineen olla paikanpäällä Jeesuksen aikaan, olisimme olleet valmiita todella paljon palvomaan häntä ja tekemään hänen vuokseen. Tähän vedoten pyydetään nyt samanlaista panosta Israelin lobbausrahoiksi. Lapussa todetaan: 3000 x 50€: Saisimme vastata ‘kyllä’ Israeliin. Tilisiirtokuitissa on tunteisiin vetoava kuva halaavista ihmispoloista ja teksti Rakkauden kautta vaikuttava uskoni. Tämä tekoni Israelin elämäksi koetuksen hetkissä 2011. Palestiinan valtion perustamisen puolesta seuraavassa YK:n yleiskokouksessa äänestäviä kutsutaan jälleen pakanoiksi ja Tarja Halosen linjanvetoja arvuutellaan.

Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa.

Jykevin ilmaismateriaaleista on Totuusaktio Israel -tabloid. Sen kannessa on kuva Tarja Halosesta puhumassa YK:ssa, kuvan alla teksti: Tasavallan presidentti Tarja Halonen puhunee YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2011. Aikaisemmat puheet ovat olleet tasaisia. Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa. Miettikää sitä.

Mellerin keikan jälkeen päätin katsoa vielä, millainen egyptiläinen pääartisti oikein oli miehiään. Jo ensimmäisen kappaleen aikana tuli kuitenkin selväksi, että vaikka mainosteksti lupasi kovaa kamaa (“hän on herättynyt kuolleen eloon”), niin Samuel Maher bändeineen oli kuitenkin aika keskinkertaista kristillistä perussettiä.

Illan kovin artisti oli ilman epäilyn häivää Leo Meller.

– – –

Read Full Post »