Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Levande Jord’

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tommi Kotonen on kirjoittanut erittäin hyvän tekstin Ylikansallista nationalismia – Ruotsalainen äärioikeisto Suomessa 1970-luvulla, joka julkaistiin äskettäin Ennen ja nyt – historian tietosanomat sivustolla.

Kotonen kertoo tekstissä myös Pekka Siitoimen yhteyksistä Nordiska rikspartietiin. Mesikämmen on aiemmin maininnut Siitoimen yhteyksistä NRP:n posteissaan Kursiivin isku, osa 2 ja blogin Valtakunnanjohtajan elämä-alasivun vuoden 1976-kohdalla. Näistä jälkimmäisessä Mesikämmen summasi asian seuraavasti:

Nordlingin mukaan ruotsalainen Nordiska Rikspartiet lähestyi Siitointa. Yhteistyö alkoi vuonna 1976 ja jatkui noin vuoden päivät. Suojelupoliisi kielsi Pekkaa yhteistyöstä NRP:n kanssa ja Pekan tähän ilmeisesti suostuttua katsoi Pekan tekemisiä jossain määrin läpi sormien. Pekka loi kontaktin myös Ahvenanmaalla olleeseen Levande Jord-natsijärjestöön jota pyöritti Claes Landz. Tätä kautta Pekka sai lisää kontakteja (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 13, 54).

SUPO:n 50v. kirjan mukaan Pekka ei saanut vakiinnutettua suhteita Ruotsiin, koska siellä Pekan toimintaa pidettiin hölmönä, niin poliittisesti kuin henkimaailman juttujen osalta. Englanninkielen opiskelut aloittanut Pekka oli rauhoitellut Landzia kirjeitse näin: ”Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)…” (SUPO:n 50v. kirja, s. 272).

Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)Pekka Siitoin.

Artikkelissaan Kotonen kirjoittaa asiasta tätä perusteellisimmin. Siitoimesta hän kirjoitti seuraavasti:

– – –

NRP:n aktiivinen toiminta jatkui Suomessa 1970-luvun puoliväliin asti. Ilmoituksia heidän lentolehtistään, hakaristien piirtelystä ja muusta vahingonteosta saapui Suojelupoliisille parhaimmillaan lähes viikoittain. Erään Suojelupoliisille tulleen ilmoituksen mukaan Mandellin laatimien lehtisten painosmäärä oli jopa 3000. NRP:n suomeksi käännettyjä lentolehtisiä jaettiin lehtien toimituksiin, niitä leviteltiin yliopistoilla ja postitettiin äärivasemmistolaisille. Jotain toiminnan merkittävyydestä kertonee sekin, että Kekkosen poikkeuslailla toteutetun uudelleenvalinnan jälkeen NRP päätyi mukaan presidentille toimitettuihin Suojelupoliisin katsauksiin.

Toiminta näyttää 1970-luvun jälkipuoliskolla osin hiljenneen sen vuoksi, että turkulainen valokuvaaja ja okkultisti Pekka Siitoin varasti kaiken huomion äärioikeistokentällä. Osa vanhoista toimijoista jättäytyi kokonaan pois toiminnasta ja osa liittyi Siitoinin joukkoihin. Myös Suojelupoliisissa todettiin uuden toimijan vaikutus: ”Muiden äärioikeistolaisten keskuudessa pelätäänkin sitä, että tämä pikku-hitler omahyväisenä ja itsekkäänä sekä vain itseään esille tuovana saattaa pilata koko heidän toimintansa tarkoituksen ja asiallisuuden”.

Suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti epäili sisäasiainministeriölle 8.10.1976 lähettämässään kirjelmässään Siitoinin toimien olevan vain tahallista härnäämistä:

“Vaikuttaa siltä, että Siitoin’in poliittinen toiminta olisi täysin keinotekoista. Erään Siitoinin tuttavan kertoman mukaan ensin mainitun tarkoituksena ei olisi puolueen perustaminen vaan Suomen kommunistien, Suomen ulkopoliittisen johdon ja Neuvostoliiton härnääminen.”

Yhteistyö Siitoinin ja NRP:n välillä oli alkanut vuoden 1976 aikana jatkuen tiiviinä reilun vuoden ajan. Vielä vuonna 1977, Siitoinin oikeudenkäynnin aikaan, yhteistyö ruotsalaisten aatetoverien kanssa oli sellaisella tolalla, että esimerkiksi Mandell saapui paikalle tueksi. Välit olivat tosin jo viilenneet. Ruotsalaisia yhteistyökumppaneita häiritsi erityisesti Siitoinin spektaakkelimainen toiminta.

Aluksi yhteistyö Siitoinin kanssa oli kuitenkin jouhevaa. Ensimmäiset Mandellin yhteydenotot Siitoiniin sujuivat kohteliaissa merkeissä, kuten hänen kirjeestään keväällä 1976 käy ilmi:

”Ilmoitan että olemme täällä Ruotsissa varsin kiinnostuneita arvoisasta toiminnastanne. (…) Käytännön syistä emme voi vielä tässä vaiheessa tukea suoraselkäistä valistustyötänne Suomen kansan vapauttamiseksi bolshevismin ja sionismin ikeestä täältä Ruotsista käsin.

Mandell osallistui vuonna 1976 yhteiselle vappumarssille Siitoinin joukkojen kanssa, ja Siitoin järjesti kesäasunnolleen Vehmaalla pohjoismaisten toimijoiden yhteistapaamisen. Paikalle saatiin tosin vain suomalaisia NRP:n aktiiveja. Lopulta Siitoinin julkisuushakuisuus oli liikaa erityisesti Oredssonille. Mandell lähettikin 20.2.1977 Siitoinille tuskastuneen kirjeen, jossa hän selitti ”vakavia syitä” yhteydenpidon viivästymiselle ja ilmoitti laittavansa välit poikki:

“Tämä vakava syy on se että Strängnäsistä (NRP:n päämajasta) on tullut minulle haukkumisia sen johdosta että olin kanssasi marssimassa Vappuna 1976. He eivät oikein voi mitenkään hyväksyä sinun ”provokaatiotyyliäsi”. Me emme voi ylläpitää mitään suhdetta järjestötasolla – se on käsky NRP:n taholta. käsky jota on parasta totella vitkastelematta sillä NRP:n kuri on säilyvä vuosikymmenien.”

Mandell toteaa kirjeessään, että järkipuhe ei enää tehoa: ”Olen toivonut että sinua voisi suostutella järkevämmälle linjalle, mutta se näyttää olevan turha toivo…” Siitoin katsoi tilanteen kilpailuasetelmaksi ja ilmoitti jatkavansa entisillä linjoilla: ”Aika sitten näyttää, kuka vie Pohjolan ihmisten kannatuksen, NRP vaiko IKR Suomesssa”

Siitoinin ja NRP:n toiminnassa oli paljon päällekkäisyyttä, ja toimijat olivat johtotasollakin osin samoja. Siitoinilla oli toki omiakin linkkejä ulkomaiseen äärioikeistoon. Aluksi NRP:n Kotkan alaosastossa ja sittemmin Siitoinin ”varavaltakunnanjohtajana” toiminut Tapani Pohjola kertoi kuulusteluissaan muun muassa Siitoinin kontakteista ruotsalaiseen äärioikeistolaiseen Levande Jord – organisaatioon. Pohjola tuomittiin vuonna 1978 kirjepommin lähettämisestä kommunistien nuorisoliiton Vaasan toimistoon. Hän muutti Ruotsiin vuonna 1980.

NRP:n ja Siitoinin välien tulehduttua ruotsalaiseksi yhteistyökumppaniksi jäi lopulta vain Maarianhaminassa tuolloin toiminut Claes Lantz, Levande Jord – järjestön johtaja, jonka kanssa Siitoin teki muun muassa kustannusyhteistyötä. Lantz asettui kiistassa Siitoinin kannalle:

“En voi ymmärtää Mandellin asennetta sinua kohtaan. Mutta luulen että hänellä on Oredssonin määräys olla ottamatta poliittista toimintaasi vakavasti, ja Mandell noudattaa aina kaikkea mitä Oredsson sanoo. Luulen että Oredsson pelkää näyttää paljoa hakaristejä. Mutta katson, että se mitä te teette, Suomi on täysin teidän asianne, ja Oredsson saa hoitaa ruotsalaisen politiikan kuten tahtoo.”

Täysin kitkatta ei yhteistyö Lantzinkaan kanssa sujunut. Kieliongelmat olivat yksi suuri este. Lantzia häiritsi myös se, että Siitoin ei aina noudattanut oppeja kovin kirjaimellisesti. Siitoinin näkemykset Hitlerin okkultismista ja holokaustista olivat Lantzin mielestä vanhanaikaisia. Lantz ei ollut tyytyväinen siihen, että Siitoin hyväksyi kaasukammioiden olemassaolon – seikka jonka kiistämisen Lantz näki ”hyvin tärkeänä meidän tulevaisuutemme kannalta”. Holokaustin kiistäminen palveli aatetta: ”sillä keinoin voidaan tavoittaa uusia kiinnostuneita”. Lantzin kehotuksesta Siitoin julkaisikin holokaustin kiistäjä Richard Harwoodin teoksen Minne katosi 6 000 000 ihmistä? – Totuuteen perustuva dokumentti.

Lopulta myös Lantz tuskastui Siitoinin toimintaan. Hänen mukaansa Siitoin esiintyi liikaa julkisuudessa ja käyttäytyi juuri kuten vastustajat toivoivatkin. Lantz oli kuitenkin Siitoinin ensimmäinen pidempikestoinen yhteys ruotsalaiseen äärioikeistoon. Lantz opasti Siitoinia kansainväliseen toimintaan sekä ohjasi tätä aatteellisesti ”oikeammille linjoille”.

Erilaisista yhteistyöyrityksistä huolimatta holtiton Siitoin karkotti yksi kerrallaan ruotsalaiset toimijat Suomesta. Yhteydenpito Lantziinkin katkesi lopulta Siitoinin saatua vankilatuomion osallisuudestaan kommunistien kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon. Vankilatuomioon loppui myös liki kymmenen vuoden ajoittain tiiviskin yhteistyö ruotsalaisen ja suomalaisen äärioikeiston välillä. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa oli omiaan radikalisoimaan toimintaa Suomessa, ja erityisesti antisemitismin uusi nousu oli paljolti ruotsalaista tuontitavaraa.

– – –

Mesikämmen suosittelee lukemaan Kotosen koko artikkelin, joka siis löytyy Ennen ja nyt – historian tietosanomat-sivuilta.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1975

Vuoden 1975 alussa Pekka kirjoitti Nationalist State Rights– ja National Renaissance-puolueille ja onnistui sopimaan niiden kanssa jatkossa tapahtuvasta materiaalien vaihdosta. Hän yritti samoihin aikoihin myös järjestää Vehmaalla Pegasos-seuran nimissä ”kaikkien pohjoismaisten äärioikeistolaisten tai nationalististen tai muuten vastaavien järjestöjen jäsenten” yhteisen tutustumiskokouksen, mutta hanke kaatui osallistujien puutteeseen (SUPO:n 50v. Kirja, s. 272).

Tammikuu

7.1. Turun Hengentieteen Seuran ohjelmassa oli aiheet “tulevaisuuden työ, hengen siirto tikariin”. Esitelmöitsijöiksi tilaisuuteen oli merkitty Boris Berin-Bey ja Siitoin. Osallistujia kokouksessa oli ennätykselliset seitsemäntoista henkeä, mm. Lehtonen ja Simo Törni (Mesikämmenen arkistot).

14.1. Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aiheena oli “nationalismi” (Mesikämmenen arkistot).

28.1. Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aiheina oli “nationalismi II osa, vapaa keskustelu, spiritismi” (Mesikämmenen arkistot).

Helmikuu

4.2. Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aiheena oli “magiat ja spiritismi”. Siitoin oli merkitty kokouksen johtajaksi (Mesikämmenen arkistot).

11.2. Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aihe oli “uforintama v. 1974. Esitelmöitsijä oli Tapani Kuningas, jonka kanssa Siitoimella tuli pian Ufoaika-lehden puitteissa niin pahoja erimielisyyksiä, että Siitoin vei asian oikeuteen asti – ja voitti käsittelyn (Mesikämmenen arkistot).

Huhtikuu

8.4. Kaapo Malka esitelmöi Turun Hengentieteen Seurassa aiheesta “terveys ja ravinto” (Mesikämmenen arkistot).

15.4. Boris Berin-Bey esitelmöi Turun Hengentieteen Seurassa aiheesta “vallankumous ja juutalaisuus” (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 31 vuotta.

21.5. Pekka kirjoitti SKYP:n Yhtenäisyys-lehdessä otsakkeella ”Pienyrittäjät maamme selkärankaa” (Mesikämmenen arkistot).

28.5. Pekan teksti ”Kehittäkäämme lähimmäisenrakkautta” ilmestyi SKYP:n Yhtenäisyys-lehdessä (Mesikämmenen arkistot).

Kesäkuu

kaskenkatu2Näihin aikoihin sijoittuu SKYP:n puoluekokous, jossa Pekka aiheutti paheksuntaa. Esa Taberman muisteli asiaa: ”Pekan tämän kauden vaikuttavimpia touhuja oli myös SKYP:n romahduksen kiihdyttäminen. Kesällä -75 luin sotilaskodissa Suomen Kuvalehden ison jutun SKYP:n puoluekokouksesta, jossa ko. puolueen tuolloinen jäsen varasti shown uniformuesiintymisellään ja poliittisesti hyvin epäkorrekteilla julkisilla puheillaan. Lehti kauhisteli avoimesti, mutta tietyllä tavalla se oli Pekan tähtihetki! Hän taatusti nautti joka sekunnista ko. Performanssissa…” (Mesikämmenen: Esa Taberman puhuu!)

Lokakuu

francomielenosoitus18.10. Turkulaisessa paikallislehdessä julkaistiin Pekasta ja Turun Hengentieteen Seurasta laaja artikkeli otsakkeella Suomessa palvotaan Saatanaakin (Mesikämmenen arkistot). Lokakuussa Pekan habitus oli myös muuttunut perinteisestä puku-solmio-miehestä mustiin pukeutuneeksi nationalistiksi, joka oli kasvattanut Hitler-viikset.

Lokakuussa Hengentieteen Seuran viikottain julkaistussa Nationalisti-Pasuuna lehdessä ihannointiin Francon politiikkaa. Lauri Törnin veljenpoika Simo Törnin kanssa Pekka järjesti mielenosoituksen ”Espanjan nykyjohdon puolesta”. Mielenosoituksessa ei ollut Pekan ja Törnin lisäksi kuin heidän lapsiaan, jotka kantoivat ”Kiva Franco”-julistetta ja vaativat poliisivaltaa lisättäväksi ja armeijaa kunniaan (SUPO:n 50v. kirja, s. 264).

Yleistä

ennustuksiasuomenkohtalostaPekka julkaisi vihkosen Ennustuksia Suomen tulevasta kohtalosta, johon hän kirjoitti itse yhden kappaleen salanimellä ”Ennustaja S. Turusta”, kirjoittamansa kirjat Musta Magia, osa I (Peter Siitoin, Pegasos-seura, Pegasos-seuran kirjapaino), osa II (Peter Siitoin, Turun hengentieteellinen seura, Kirjapaino Sasema, Loimaa), kirjoittamansa vihkosen Työväenluokan tulevaisuus (Peter Siitoin, Turun hengentieteellinen seura), sekä suomennoksen Siionin viisauden salaisuus Benjamin Rathenaun alkuperäisteoksesta (Föreningen Veronica, Loimaa, kirjapaino Sasema). Rathenauenin kirjan julkaisun vuoksi Pekka sai uhkailusoittoja ja hänen liikkeen ikkuna rikottiin (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 68).

Ilmeisesti jo näihin aikoihin Pekka harjoitti palkkasoturien värväystoimintaa mm. Rhodesiaan.

Omien sanojensa mukaan Pekan alkoholinkäyttö kasvoi merkittävästi tänä vuonna: ”Aloitin todellisen ryyppäämisen vasta noin 31-vuotiaana. Sitä ennen olin vain sellainen viikonloppujuoppo, jos aina sitäkään” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 45).

Siitoin haastoi näihin aikoihin Ultra-lehden (aiemmin Ufoaika) oikeuteen, koska hänestä ja hänen kirjoistaan oli kirjoitettu julkaisussa halveksivasti. Siitoin katsoi tämän aiheuttaneen hänelle huomattavia taloudellisia tappioita. Siitoin voitti jutun ja sai korvauksia. Tamperelainen teki oikeusjutusta artikkelin ja mm. Uusi Suomi huomioi Siitoimen voittaneen jutun (Mesikämmenen arkistot).

– – –

Read Full Post »