Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Lenin-patsas’

Tällä kertaa Kursiivin iskusta tulee isohko mälli huimaa asiaa. Jutun juoni tiivistyy ja saa sellaisia ulottuvuuksia ja käänteitä, että kasassa on varsin hyvän salapoliisikertomuksen ja salaliittoteoriankin ainekset.

Mitä todella tapahtui? Toimiko Seppo Lehtonen yksin vai ei? Kenelle kuuluivat salaperäiset toiset kengänjäljet Kursiivin tiloissa iskun ajoilta, kuka oli tämä “Joe Doe # 2” jota ei koskaan identifioitu? Toimiko Lehtonen jossain määrin nuoren miehen harkitsemattomasta vimmasta ja oliko Pekalla ollut Lehtosen tyttöystävän kanssa sutinaa? Vai oliko miesten tulehtuneilta vaikuttavat suhteet vain hämäystä ja osa heidän suunnitelmaansa? Onko Kursiivin iskussa mahdollisesti mukana ollut tai olleet Lehtosen avustajat vielä elossa ja vapaana? Oliko Lehtonen vain yksinkertainen syntipukki, joka oltiin käsitelty toimimaan kuin eräänlainen “Manchurian candidate“, jotta Suomelle poliittisesti kiusallinen neuvostoliittovastainen Siitoin saatiin vankilaan? Kuka vuosi tiedon Pekkalan pidätysmääräyksestä ennätysajassa Pekalle? Miksi puolustusvoimat ei nostanut syytteitä Pekan hallussa laittomasti olleista panoksistaan? Mitä poliisi todella teki ja mitkä olivat poliisin suhteet Pekkaan kulissien takana? Oliko Pekan joukoissa muitakin soluttautujia kuin Risto “Abdullah” Tammi? No, vaikka villeimmät ja kieliposkessa tehdyt spekulaatiot Kursiivin iskun tiimoilta jättäisi sikseen, jää jäljelle kuitenkin vielä suuri määrä oikeasti mielenkiintoisia kysymyksiä – kuten kysymykset Lehtosen mahdollisista avustajista.

– – –

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: “Todistajat: Pekka Siitoin hallitsi Seppoa”. (…) “Tuntui, että Seppo ei päässyt elokuviinkaan ilman Pekka Siitoinin lupaa. Sepon virkistysmatka erääseen hiihtokeskukseenkin peruuntui sen takia, että Siitoin piti sitä aatteen vastaisena. Näin todisti Kursiivin murhapoltosta syytetyn laitosmies Seppo Lehtosen tyttöystävä Virpi Alanen eilen Helsingin raastuvanoikeudessa.”

Mielenkiintoisessa lehtileikkeessä kerrotaan mm. seuraavaa: “Tulipaloa seuraavana sunnuntaina Lehtonen oli vieraillut tyttöystävänsä ja tämän isän kertoman mukaan Alasten kotona Espoossa. – Silloin Seppo esitti lehdestämme Kursiivin paloa käsittelevän uutisen ja sanoi, että hänestä saatetaan tehdä syntipukki, Virpi Alanen kertoi.”

Tuntemattomaksi jäänyt lehti otsakoi: “Kursiivin poltosta syytetyn mielentilaa selvitettiin oikeudessa”. Jutusta selviää mm. seuraavaa: “Lehtonen kieltäytyy myös keskustelemasta Pekka Siitoimesta, vaikka selvästi käykin ilmi Lehtosen pelko ja viha Siitointa kohtaan.”

Uusi Suomi kirjoitti 3.1. 1978: “Syytetyn sormenjäljet Kursiivin palopaikalla”. (…) “Lehtosen avustaja asianajaja Alexander Schichmann ilmoitti päämiehensä epäilevän, että hänet olisi hypnotisoitu tekemään rikos. IKR:n “valtakunnanjohtaja” liikkeenharjoittaja Timo Pekka Olavi Siitoin, synt. 1944 julisti, ettei hänelle ole mitään osuutta Kursiivin asiassa. – Jos minä siellä olisin ollut, en minä omaa teippiäni olisi käyttänyt, Siitoin selitti ja jatkoi. – En minä sentään aasi ole.”

“(…) Lehtonen kertoi mm. nyt muistavansa, että hän oli ollut huoneessa, jonka seinällä oli roikkunut hakaristein koristeltu kivääri ja tuoleissa istunut kaksi miestä. Toinen heistä oli ollut sama ruskeapukuinen mies (Siitoin?), joka istui oikeussalissa. Mies oli antanut hänelle jotakin ainetta käsivarteen ja puhutellut.”

“(…) Kolmannen syytteen mukaan Siitoinin Vehmaalla sijaitsevasta huvilasta oli takavarikoitu 1470 rynnäkkökiväärin patruunaa ja 300 paukkupatruunaa, joihin Siitoinilla ei ollut hallussapitolupaa.”

Tiedonantaja otsikoi 4.1. 1978: “Fasisteille vaaditaan ankaraa rangaistusta”:

Tiedonantaja kirjoitti 6.1. 1978: “Esitys fasisti-järjestön lakkauttamisesta”:

Samassa Tiedonantajan numerossa otsikoitiin myös “Murhapoltto osoitti fasismin vaaran”:

Suomen Kuvalehti kirjoitti 6.1. 1978: “Naantalilainen liikemies Pekka Siitoin, 33, symbolisoi sitä, mikä meillä, Pariisin rauhansopimuksen perusteella on kiellettyä ja siksi silmällä pidettävää. Hän on fasisti eikä sitä kiellä. Pikemmin hän on siitä ylpeä ja pitää tärkeänä, että asiasta puhutaan.”

Tiedonantaja kirjoitti 10.1. 1978: “Kursiivin palon tutkimuksissa pahoja aukkoja” (…) “Moni Tiedonantajajan kirjapainon murhapolttoon liittyvä asia on edelleen hämärän peitossa. Kuukauden kestäneen työn tuloksena syntynyt yli 200-sivuinen Helsingin rikospoliisin tutkintapöytäkirja jättää monia kysymyksiä vastaamatta. Fasistisen Isänmaallisen Kansanrintaman rahoittajista, sen taustavoimista ja yhteyksistä ei poliisin pöytäkirjoissa ole tietoja. Myös monet rikoksen suorittamiseen liittyvät seikat ovat jääneet avoimiksi.”

“(…) Sen puolesta, että murtautujia olisi ollut useampia, puhuu moni seikka. Ensinnäkin kirjapainoon oli kannettu melkoinen määrä tavaraa. Sinne oli viety pommi, nesteellä täytetty muovikanisteri ja Marco-pullo, jotka jäivät ehjiksi, sekä vielä astiat, joissa kuljetettiin kirjapainon sisätiloihin ne palavat nesteet, joilla oli valeltu mm. paperivarastoa ja seiniä ja kirajapainon seiniä kolmanteen kerrokseen saakka. Toinen seikka, joka viittaa useampaan murtautujaan, on se, että kirjapainon sisätiloissa oli tehty paljon. Oli mm. sytytetty pommin sytytyslankaa ja vielä kierretty talo ja maalattu ulkopuolelle oveen hakaristi. Kaikki tämä on vienyt paljon aikaa. Ja on otettava huomioon, että se tapahtui pimeänä syysyönä täysin pimeissä tiloissa. Sytyttäjä tai sytyttäjät ovat siis tarvinneet valolähdettä. Seppo Lehtosen jalanjälkien lisäksi rikospaikalta löytyi muita jalanjälkiä. Niiden alkuperää ei ole pystytty selvittämään.

Jutussa myös todetaan, että “heti rikoksen tapahduttua poliisin edustajat totesivat, että kyse on erittäin taitavasti tehdystä rikoksesta, jota yksi ihminen tuskin kykenee suorittamaan.”

Eräs mielenkiintoinen kysymys herää luettaessa listaa kuudesta mainitusta epäillystä. Nimien joukossa on myös “turkulainen entinen ompelija Mirjam Ramström, 43”, jonka on kerrottu osallistuneen IKR:n toimintaan. Onko tämä nainen sukua kuuluisalle Thelma Ramströmille, josta Pekka oli ottanut valokuvaliikkeessään palkittuja kuvia?

Sama Tiedonantajan numero jatkoi: “Timo Pekkala on kuulusteluissa tunnustanut, että Pekka Siitoin, Seppo Lehtonen ja hän itse ovat lukuisia kertoja suunnitelleet useiden kommunististen kohteiden räjäyttämistä. Kursiivin lisäksi listalla on ollut Kansan Uutisten toimitus ja useita SKP:n piiritoimistoja. Pekka on tunnustanut myös sen, että “järjestöllä” eli Isänmaallisella Kansanrintamalla on syksyllä jo melko pitkään ennen Kursiivin polttoa ollut hallussaan pommi. Muut todistajat ovat vahvistaneet tällaiset puheet.”

(…) “Muukalaislegioonassa koulutusta hankkinut Pekkala on esiintynyt asiantuntijana ja esittänyt useampia vaihtoehtoisia tapoja valmistaa pommeja.

(…) Pekkala on se IKR:n jäsen, jonka television Veckans Puls-ohjelmassa sanoi olevansa valmis kaikkiin laillisiin ja laittomiin keinoihin, jopa aseelliseen toimintaan, kommunismin tuhoamiseksi. Poliisikuulusteluissa Pekkala on vahvistanut, olevansa edelleen samaa mieltä.”

Samassa artikkelissa puitiin myös IKR:n jäsenten hallussa olevia tulenosoitussoihtuja, joista yhtä oltiin käytetty kirjepommina SDNL:n Vaasan piiritoimistoa vastaan, sekä Siitoimen hallussa olevaa asevarastoa. Esiin nostetaan myös tieto, että Siitoin oli saanut tiedon tuntemattomalta lähteeltä vain tunti Kursiivin iskun jälkeen. Tiedonantaja kirjoitti:

“Kirjapaino Kursiivi sytytettiin tuleen tuleen aamuyöllä 26. marraskuuta. Palokunta sai hälytyksen klo 6.18. Vain vajaa tunti myöhemmin eli klo 7.00-7.10 Pekka Siitoin soitti fasistijärjestönsä jäsenelle Esa Tabermanille ja pyysi tätä hoitamaan järjestön koulutuspäällikön Timo Pekkalan “maan alle”. Siitoin kehotti Tabermania välittämään Pekkalalle sanan, että tämä on etsintäkuulutettu. Pekkalan oli määrä hankkiutua “maan alle” eli poliiseja piiloon. Katoaminen ei kuitenkaan onnistunut. Pekkala pidätettiin maanantaina 28. marraskuuta. Hän on Seppo Lehtosen ja Pekka Siitoimen kanssa syytettynä Kursiivin palosta.”

Tämän jälkeen jutussa käydään läpi Siitoimen Lehdolle ja Pekkalalla valehdellut alibit, sekä sitä, miten pian Kursiivin iskun jälkeen IKR jatkoi toimintaansa:

“Poliisin tietojen mukaan Siitoinin liikkeessä pidettiin tiistaina 29. marraskuuta eli kolme päivää tuhopolton jälkeen kokous, jossa oli joitakin Siitoinin lähimpiä miehiä. Selvityksen mukaan juuri Siitoin oli tässä tilaisuudessa vaatinut kommunistien toimintapisteitten tehokasta häirintää. Häirintä olikin tähän aikaan hyvin vilkasta. Moniin SKP:n ja muiden demokraattisten järjestöjen toimistoihin ja tilaisuuksiin tuli soittoja tai kirjelappuja, joissa uhattiin räjäytyksillä ja yksityisiin ihmisiin kohdistuvalla väkivallalla. Kokouspäivänä eli 29. marraskuuta Siitoinin johtamat fasistit häiritsivät Turussa järjestettyä rauhanmarssia.”

Tiedonantaja kirjoitti 12.1. 1978: “Etsintäkuulutus vuoti fasistijohtajalle. Varoittiko poliisi Siitointa etukäteen?”

“(…) Turun poliisin osastonjohtaja Nyström kiistää, että hänellä tai Turun poliisilla olisi mitään osuutta Timo Pekkalan etsintäkuulutusta koskeneen tiedon vuotamiseen fasistijohtaja Pekka Siitoinille.”

“(…) Eilisessä Tiedonantajassa julkaistussa lausunnossa Helsingin poliisin apulaisosastonjohtaja Väinö Rantio myönsi vuodon tapahtuneen, mutta ei kertonut mikä taho siihen oli syyllistynyt. Helsingin poliisijohto luonnehtii etsintäkuulutustiedon vuotamista Siitoinille “tapaturmaksi.”

“(…) Siitoin itse on useissa yhteyksissä kehunut yhteyksillään poliisiin, muun muassa Turun poliisiin. Vielä viime syksynä fasistit saivat vapaasti jakaa lentolehtisiään Turussa ilman että poliisi olisi asiaan puuttunut.”

“(…) Rantion mukaan Helsingin poliisi on tietoinen siitä, kuka tai mikä taho Siitoinille oli vuotanut. “Täältä tieto ei kuitenkaan mennyt”, Rantio vakuuttaa. Etsintäkuulutusta koskeneen tiedon vuotaminen auttoi monella tavalla fasisteja ja vaikeutti murhapolton selvittämistä. Tästä huolimatta poliisi ei tiettävästi ole ryhtynyt toimenpiteisiin vuodon takana ollutta tai olleita vastaan.”

Helsingin Sanomat kirjoitti 17.1. 1978: “Kursiivin syytetyillä kaunoja keskenään. Oikeus kuuli Siitointa suljettujen ovien takana.” (…) Suljettujen ovien takana käydystä keskustelusta laadittiin lyhyt selonteko, jonka mukaan Pekka Siitoin ja laitosmies Seppo Lehtonen riitaantuivat lokakuussa naisasioista.”

Samassa jutussa kerrottiin myös seuraavaa:

“(…) Oikeudessa Siitoin kertoi Lehtosen kiristäneen häntä kertomaan kuulusteluissa valhetta. Kiristämiseen Lehtonen käytti Siitoimen mukaan jotain naisjuttua.”

“(…) Todistaja kertoi tutustuneensa myös Lehtoseen. Vajaa viikko ennen Kursiivin paloa todistaja oli tavannut Lehtosen Naantalissa. Tällöin Lehtonen oli uskonut hänelle salaisuuden. Lehtonen oli päättänyt siirtää Turun Taidemuseon mäellä seisovan Lenin-patsaan kuorma-autolla Aurajokeen. Todistaja ei pitänyt Lehtosen puheita hulluina.”

Tiedonantaja otsikoi 13.1. 1978: “Uutta aineistoa fasistien toiminnasta”. Jutussa todettiin mm. näin: “Kirjapaino Kursiivin murhapoltto tapahtui 26. marraskuuta. Fasistien tarkoituksena oli räjäyttää koko rakennus ihmisineen ilmaan. Painoon asetettu pommi ehdittiin kuitenkin purkaa ennen räjähdystä.”

Tiedonantaja otsikoi 17.1. 1978: “Fasisteille vaaditaan ankaraa rangaistusta”.

Sama juttu jatkoi: “Lehtosen syyllisyys tekoon on selvitetty vedenpitävästi samoin kuin Siitoinin ja Pekkalan osuus yllyttäjinä, Suonperä totesi. Edelleen hän totesi, että on täysin mahdollista, että Siitoin on itse ollut paikan päällä rikosta suorittamassa. Hänen Naantalissa olonsa rikosyönä on vain Siitoinin vaimon lausunnon varassa.”

“(…) Tutkintapöytäkirjat osoittavat myös, että Siitoin on antanut fasistijärjestönsä jäsenille ohjeen kertoa poliiseille hämäystarkoituksessa “henkimaailman asioista”. Lehtonen rupesi noudattamaan tätä ohjetta heti huomattuaan, että poliisilla oli pitävät todisteet hänen syyllisyydestään.”

“(…) Kuulusteluissa Siitoin on väittänyt, ettei hän varhain aamulla 26.11. tiennyt mitään koko murhapoltosta. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan “kuulusteltava halusi vielä tehostaa väitettään toteamalla, että palon sytyttäjä tai sytyttäjät ovat olleet tuolloin vasta matkalla Helsingistä Turkuun”. Oikeuden puheenjohtaja sai Siitoinin suun loksahtamaan kysymällä, mistä hän tiesi sytyttäjien olleen tulossa juuri Turkuun.”

Artikkelissa myös kerrottiin, että oikeudessa oltiin Siitoimen ja Lehtosen riitaantumista kyseenalaistettu seuraavin perustein:

“Suonperä kuitenkin osoitti poliisitutkintapöytäkirjoihin vedoten, että Lehtonen oli mm. 29.11. eli kolme päivää murhapolton jälkeen yhdessä Siitoinin kanssa suunnittelemassa jatkotoimenpiteitä. Siitoinin liikkeessä pidetyn kokouksen jälkeen Siitoin ja Lehtonen menivät vielä yhdessä häiritsemään Rauhanpuolustajain järjestämää fasisminvastaista mielenosoitusta.”

“(…) Edelleen Suonperä puuttui jutun poliisitutkimuksessa ilmenneisiin puutteisiin, mm. siihen, ettei ole selvitetty, ketkä muut kuin Lehtonen ovat olleet mukana Kursiivissa murhapolttoa ja räjäytyksen yritystä suorittamassa.”

“(…) Pekka Siitointa puolustaa oikeudessa asianajaja Raimo Iivarinen, joka on tunnettu kokoomuslainen. Hän on mm. kokoomuksen varavaltuutettu Turun kaupunginvaltuustossa. Iivarinen hoitaa myös muita Siitoinin asioita”.

“(…) Hämmästystä herätti myös se, että puolustusvoimilla ei ollut mitään vaatimuksia jutussa, vaikka Siitoinilla oli ollut hallussaan puolustusvoimain omaisuutta, mm. lähes 1500 rynnäkkökiväärin patruunaa ja laatikollinen tulenosoituspanoksia. Ne on epäilemättä varastettu, mutta puolustusvoimilla ei silti ole vaatimuksia.”

Kansan Uutiset kirjoitti 17.1. 1978: “Fasismista” (…) “Onko kyseessä vakava oikeistovaara vai pienen tärähtäneen ryhmän puuhailu”.

Tiedonantaja otsikoi johonkin väliin: “Poliiseja fasistien ampuma-harjoituksissa”. (…) “Kaksi tamperelaista poliisia on osallistunut Pekka Siitoinin johtaman fasistijärjestön ampumaharjoituksiin. asian on paljastanut yksi järjestön jäsen keskusrikospoliisin kuulusteluissa.” Poliisi ja Suopo nostettiinkin oikeudenkäynnissä myöhemmin esiin melko mielenkiintoisesti, mistä tulee olemaan lisää tämän juttusarjan myöhemmissä osissa.

Uusi Suomi uutisoi 18.1. 1978: “Siitoin siirtyy tutkimaan mytologiaa”. Pitkä ja varsin kattava artikkeli sisältää mm. seuraavia mielenkiintoisia yksityiskohtia:

(…) “Istunnossa kävi ilmi, että IKR:n “valtakunnanjohtaja”, liikkeenharjoittaja Timo Pekka Olavi Siitoin, synt. 1944, oli kuulusteluissa vakuuttanut poliisille, että hän jättää politiikan ja siirtyy tutkimaan kansallismytologiaa.”

“(…) Toinen syytetty rakennusmaalari Timo Samuli Pekkala, synt. 1956, taas kertoi karanneensa muukalaislegioonasta ja marssineensa 300 kilometria autiomaan halki Etiopiaan ja joutuneensa siellä vakoilijaksi epäiltynä putkaan. Kahden ja puolen kuukauden kuluttua Pekkalan oli onnistunut lopulta salateitse toimittaa kirje Suomen lähetystöön ja sen avulla hankkia itselleen vapaus ja paluuliput kotimaahan.”

“(…) Siitoinin avustaja asianajaja Raimo Iivarinen epäili vastineessaan, että kysymyksessä saattaa olla provokaatio. Hän katsoi, ettei ehdotonta näyttöä siitä, että Lehtonen olisi syypää Kursiivin paloon, ole vielä esitetty. Iivarinen huomautti siitäkin, että kaikki IKR:n jäsenet on esitutkinnassa kuulusteltu, eikä kukaan heistä ole väittänyt Siitoinin yllyttäneen väkivaltaan. Kirjelmän mukaan on myös otettava huomioon, että teko on tehty mahdollisesti kostoksi ja Siitoinin mustamaalaamiseksi. Ilmoitettuaan Lehtosen ja kolmannen syytetyn rakennusmaalari Timo Samuli Pekkalan, synt 1956, kuuluneen kommunisteihin Iivarinen arveli, että nämä on ehkä tarkoituksella solutettu järjestöön, jotta Siitoin saataisiin syytteeseen teosta, josta voi joutua 5 vuodeksi vankeuteen.

“(…) Esitutkinnassa Siitoin oli joutunut tunnustamaan, että hän oli valehdellut. Hän oli näet järjestänyt alibin Lehtoselle. Siitoin oli vakuuttanut poliisille tietävänsä, että Lehtonen oli ollut marraskuun 26. päivän vastaisen yön yli Kursiivin paloa edeltäneen yön kotonaan. Siitoinin mukaan Lehtonen oli lähtenyt matkalle ja vaatinut Siitoinia todistamaan vallan muuta. Oikeudessa Siitoin pyysi istuntosalin tyhjentämistä, jotta oikeus saisi kuulla syyn. – Mennään intimiteettisuojan alueelle, hän selitti. Oikeus päättikin kuulla Siitoinia suljetuin ovin ja ilmoitti sen jälkeen Siitoinin väittäneen Lehtosen uhkailleen häntä naisasioilla.”

” (…) Kun Suonperä tiedusteli Siitoinilta, mitä eräässä IKR:n kokouksessa oli keskusteltu, Siitoin ilmoitti: – Naisista, Suur-Saksan armeijan tulevaisuudesta ja niistä vahingoista, joita kommunistit toiminnallaan ovat tälle maalle aikaansaaneet.”

“(…) Todistaja kertoi, että Hengentieteen Seuran kokouksista oli väki kohta vähentynyt, kun politiikka vedettiin toimintaan mukaan. Suopokin oli pian sen jälkeen kiinnostunut asiasta, ja sen miehet käyneet kerran viikossa hakemassa julkaisuja. Siitoinin suu levisi leveään hymyyn ja hän taputteli tyytyväisenä käsiään, kun hän kuuli todistajan kertovan Lehtosen suunnitelmista. Todistaja näet sanoi Lehtosen ilmoittaneen marraskuussa, että hän aikoi kuljettaa Leninin patsaan Turun taidemuseon edestä Aura-jokeen.” (Mainittu Leninin patsas on muuten edelleen Turun taidemuseon edessä. Mesikämmen on sitä mieltä, että sille parempi paikka voisi todellakin olla Aurajoessa).

“(…) Siitoin oli todistajille valittanut, ettei hän pelkää kommunisteja, vaan omia miehiä. Niinikään Siitoin oli todennut Lehtosen tulleen hulluksi ja sanonut, ettei hänen kanssaan voi enää asua samassa talossa. Lehtonen olikin sanottu irti talonmiehen toimestaan ja poistettu pari päivää myöhemmin IKR:n jäsenluettelostakin.”

“(…) Toimistoapulainen selitti Siitoinin sanoneen, että hän on ehdoton johtaja. Mitä hän määrää, se tehdään. Todistaja selitti kuitenkin, ettei se mitään merkinnyt. Ainoa määräys oli ollut, mihin mennään nukkumaan.”

Lopuksi vielä pieni kevennys: Sanaristikko Hymy-lehdestä vuodelta 1978. Pekan kuva on ristikossa ylhäällä, äärioikealla (sopiva paikka!). Kuva ristikosta on Pekan omista arkistoista, joten kaikella todennäköisyydellä ristikko on myös Pekan itsensä täyttämä.

Read Full Post »