Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Lahti’

sarvisuhinamainosMesikämmen ei muista, koska hän edellisen kerran kävi Lahdessa. Paikasta on aiemmin tullut mieleen lähinnä Sleepy Sleepers ja Väinö Kuisma. Tällä matkalla asia muuttuu.

Sarvilevyt sijaitsee aivan keikkapaikan, Rooster pubin, vieressä. Sarvi on hieno paikka, josta löytyy harvinaisen hyvä kattaus vaihtoehtoisempaa musiikkia. Pläräämme hyllyt läpi. Kyllä lahtelaisten kelpaa. Tällaisen levykaupan soisi olevan Turussakin.

Ennen keikkaa käymme Helvetissä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa Tiina-Liisa Kaalamon veistoksia ja Vesa-Antti Puumalaisen maalauksia. Näyttely on avoinna kuluvan kuun loppuun asti. Mesikämmen suosittelee.

Käymme MK9:n kanssa syömässä. Muut mättävät naamaansa lihaa, MK9 kasvissettiä. Kysyn MK9:n kuuluisasta panttivankikeikasta, josta hän sitten juurta jaksain meille kertoo. Sitä kuunnellessa ruokailu sujuu mielenkiintoisissa merkeissä. Tästä keikasta ja MK9:n historiasta muutenkin löytyy hyvä summaus Special Interests-sivustolta.

Haahuilemme ympäri kaupunkia kohti keikkapaikkaa. Roosterissa Mesikämmen tapaa KEMS:n miehiä, mm. Antti Joutsin. Juomme kossushotit ja puhumme mm. Pekka Siitoimesta, josta Antti antaa hienon videostatementin. Roosterin pihalla kuulemme pari hemmetin hienoa tarinaa Väinö Kuismasta, mutta niitä ei valitettavasti voi tämän jutun ohessa jakaa.

Rooster on varsin intiimi paikka ja se pakkautuu täyteen. Bizarre Uproar avaa illan, tällä kertaa yhden miehen voimin. Kuulemme BU:lta harvinaisen rauhallisen, lähes dark ambient-meininkejä lähestyvän setin, joka on kuitenkin piinaava ja kaikkea muuta kuin ambientmaisen eteerinen ja leijaileva. Setin aikana kattokoristeena olleita vinyylejä putoilee ainakin pari kertaa lattiaan. Tiettävästi ei kuitenkaan kenenkään päähän. Mainio, erilainen BU-setti.

Toisena soittaneen Sick Seedin setissä on pari nykykokoonpanolla aiemmin livenä kuulematonta biisiä, The most hated crime ja Idealist. Tämänkin setin aikana katosta putoaa levyä lattiaan. Pekka PT vokalisoi biisit karismaattiseen voimalliseen tyyliinsä. Setin päättää hittibiisi Helsingin synagogat.

Illan päättävän yhdysvaltalaisen MK9:n taustavideoissa näkyy sotaa, ruumiita, väkivaltaa. Artisti jakaa yleisölle manifestin. Taustalla pyörivä musiikki on varsin yksinkertaista luuppia, minkä päälle kuulemme keikan teemojen pohjalta improvisoitua tilitystä amerikkalaisuudesta, kulutuksesta, vitutuksesta, ja vastaavista aiheista. Artisti kiertää pienessä pubissa minne tiiviisti pakkauteessa yleisössä mahtuu, puhuen ja huutaen. Setti on enemmän performanssia kuin vaikkapa voimaelektroniikkaa. Omalla tavallaan MK9:n esitys oli varsin raikas tuulahdus alan keikoilla.

Hommat ovat ohi inhimilliseen aikaan. Ilta oli hieno, vaikka emme tavanneetkaan Väinö Kuismaa. Lahteen kannattaa tulla Sarven suhinaklubille toistekin.

– – –

Helvetti

P1170751

P1170756

P1170755

P1170757

P1170758

P1170759

P1170761

P1170762

P1170764

P1170765

Lahti

P1170767

P1170769

P1170770

P1170771

P1170855

Rooster

P1170773

P1170805

P1170865

P1170870

Bizarre Uproar

P1170784

P1170789

P1170795

P1170797

P1170802

Sick Seed (kuvat: Antti Joutsi)

P1170812

P1170825

P1170829

P1170830

P1170837

P1170848

MK9 (lyhyt videoklippi keikalta)

P1170909

P1170873

P1170889

P1170904

– – –

Lopuksi vielä päivän aikana kuultuja onelinereita:

N: ”Sun munkissa on karva. Häpykarva”. P: ”No, se maistuukin vähän kebabilta”.

B: ”Yllättävän tilava toi sun peräluukku”.

B: ”Yleensä jos panee jonkun paksuks niin siit seuraa lasku”.

[Puoli tuntia Lahden keskustassa kävelyn jälkeen]: V: ”Mä ymmärrän nyt kyllä Väinö Kuismaa paljon paremmin”.

V: ”Täällähän on kaikki natsit paikalla” [välitön spontaani reaktio] A: ”Anshelmi puuttuu!”

B: ”No, muuttuuko teidän kulutustottumukset nyt MK9:n setin jälkeen?” P: ”Ei”. B: ”Ei munkaan, päin vastoin”.

J: ”Teidän kaikkien pitää nähdä sellanen kuin Killing of Pori, sit te tiedätte millasesta kaupungista mä tuun”.

B: ”Tiedättekö miksi on alettu kutsua töissä sellasia vanhempia äijiä? Mummonnussijoiksi.”

B: ”Pitääkö pillussa olla karvat? Mun mielestä se on vähän kaksjakonen juttu. Toisaalta tulee hyviä muistoja, mutta… on se vaan kätevämpää ilman”.

– – –

Read Full Post »

Väinö Kuisma on nimi, jonka tämän blogin lukijat tietävät hyvin. Mesikämmenen Pekka Siitointa käsittelevissä tai häntä sivuavissa artikkeleissa on Kuisma usein mainittu, mutta mitään sen enempää ei miehestä ole blogissa julkaistu. Tällä kertaa tähän asiaan tulee muutos, kun Mesikämmen julkaisee Renén haastattelun hänen vierailustaan Kuisman luo 90-luvun lopussa. Haastattelu antaa eräästä kulmasta ainutlaatuisen ensikäden katsauksen siihen, millaista Kuisman johtama toiminta 90-luvulla oli.

– – –

Tervehdys! Mitä haluaisit aluksi kertoa itsestäsi haastattelusi lukijoille? Kuka olet ja mitä teet?

Nimeni on René, olen 33-vuotias liikkeenharjoittaja ja tuleva perheenisä Varsinais-Suomesta. Teki kovasti mieli vastata “rasisti, sadisti ja fasisti”, mutta se tuskin vastaisi todellisuutta. Tämä siitä huolimatta, että sadistia lukuunottamatta kyseisiä mantteleita ovat panettelijat usein harteilleni koittaneet levittääkin. Rehellisesti sanottuna, en pahastu moisesta. Nykypäivän maailmanmenoa sivustaseuraavana pidän tuota oikeastaan imarteluna.

Tapasit Väinö Kuisman useita vuosia sitten. Koska tapasit hänet ja millaisissa olosuhteissa? Keitä muita oli paikalla, mikä oli tapaamisen tarkoitus?

Kyllä vaan. Nuoruuteni taisi olla poliittisesti yhtä epäkorrekti kuin on nykypäiväkin. Silloin tosin ehdottomuus oli sitä luokkaa, että salonkikelpoisuudesta ei ollut tietoakaan. Olin hyvin aktiivinen black metal undergroundissa kautta -90-luvun, ko. alakulttuurissa minua puhutteli erityisesti Norjassa noussut black metal-aalto, jota leimasi vahvasti äärimmäinen anti-kristillisyys, pakanuus, odinismi sekä äärimmäinen modernin maailman arvorappion vastustaminen.

Kaverini oli tuohon aikaan melko tiiviisti mukana Väinö Kuisman perustaman Isänmaallinen oikeisto ry:n toiminnassa, ja kesällä ´97 hän oli lähdössä tapaamaan Kuismaa ensimmäistä kertaa Lahteen, IO:n vuosikokoukseen. Hän pyysi minua mukaan, ja koska olin ideologisen taustani huomioonottaen varsin kiinnostunut Kuisman liikkeestä, ja etenkin koska minua pyysi mukaan läheinen kaverini, en epäröinyt lähteä mukaan.

Tapaamisessa vietit aikaa Kuisman ja muiden paikalla olleiden kanssa mm. Kuisman puutarhassa ja legendaarisessa ”Kalevala-huoneessa”. Millaisia muistoja sinulla on näistä paikoista?

Kun saavuimme Lahden rautatieasemalle, asemalaiturilla ei ollut vastassa ketään, vaikka muistaakseni näin oli sovittu. Seisottuamme asemarakennuksen edessä kymmenisen minuuttia, kiinnitimme huomiomme noin 50 metrin päässä seisovaan amerikanrautaan, jossa neljät kasvot tarkkailivat meitä pitkään. Hetken kuluttua autosta nousi Kuisma ja kolme muuta miestä jotka astelivat luoksemme. Lyhyen kättelyn ja esittäytymisen jälkeen Kuisma kysyi lakonisesti: “Oottekste odinisteja?”. En tarkkaan muista mitä tähän vastattiin, mutta ilmeisesti että “jotain sinnepäin”.

Pakkauduimme autoon ja ajoimme Kuisman luokse, kauniin lahtelaisen rintamamiestalon pihaan. Siirryimme samantien sisätiloihin, jonkinlaiseen toimistoon/neuvotteluhuoneeseen, jonka suuren pöydän ääressä seisoi noin kahdeksan miestä. Myös meidät kutsuttiin pöydän ääreen. Miehet istuutuivat, ja myös me aloimme hapuilla tuoleja kohti, johon yksi miehistä reagoi hyvin jämäkällä “KOKELAAT SEISOO!”-komennolla.

Tästä alkoi noin vartin mittainen ristikuulustelu, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti selvittää mitä oikeasti olimme miehiämme. Yksi nuorehko skinhead katsoi ryppyotsaisesti päälläni ollutta suomalaisen black metal-yhtyeen paitaa, ja tokaisi “tämähän ei sitten ole mitään satanismia!”. Pian tämän jälkeen keski-ikäinen mieshenkilö kertoi meille, että “tämähän on, kyllä te tiedätte… kansallissosialismia.” Kun olimme saaneet vakuutettua kuulustelijamme että olemme liikkeellä vakavin ja rehdein tarkoitusperin, meidät pyydettiin istuutumaan. Sinunkaupat oli tehty, ja uusien kokelaiden kunniaksi kohotettiin Marskin ryyppy.

Tästä siirryimme viereiseen huoneeseen, jossa Kuisma halusi näyttää meille videopätkän hiljattain kuvatusta tapahtumasta, jossa Kuisma oli mukana jonkinlaisessa keskustelutapahtumassa ilmeisesti Lahden torilla. En tarkkaan muista videon sisältöä. Kiinnitin huomiota seinillä oleviin julisteisiin ja kuviin, ja siirryin tarkastelemaan lähempää SS-sotilaan sivuprofiilia esittävää kuvaa. Tästä intoutuneena Kuisma mainitsi, että kyllä saksalainen sotilas on maailman paras, lisäten kiireesti että tietysti vasta suomalaisen jälkeen.

Tämän jälkeen siirryimme puutarhaan, jossa alkoi vapaamuotoinen illanvietto sisältäen grillausta ja oluenjuontia. Nuorina poikina kipaisimme hakemaan jälkimmäistä läheiseltä huoltoasemalta. Kuisman puutarha oli erittäin kaunis ja viihtyisä, vaikutelmaa toki edesauttoi puolellamme ollut kaunis kesäsää. Olut virtasi ja lipputangossa liehui IO:n symboli, timanttinen kädenpuristus! Tunnelma oli hyvä ja välitön, tosin useat “aluejohtajat” olivat nauttineet hieman liikaa muutakin kuin kansalaisluottamusta, mikä ei missään nimessä ollut omiaan lisäämään käsitystämme useimpien osanottajien sosiaalisesta tasosta. Tässä ilmenikin koko IO:n suurin ongelma: tuntui että suurin osa oli mukana vain lausumassa mahtipontisia iskulauseita ja hokemia, sen sijaan että oltaisiin vakavasti oltu tuomassa mitään muutosta valtakunnalliselle poliittiselle kartalle.

Kuisma ja vieraat.

Kertoiko Kuisma ajatuksiaan kansallisesta mytologiasta, magiasta, okkultismista, tms.? Lukiko Väinö teille Kalevalasta loitsuja?

Aiheita ei sivuttu sen syvällisemmin, mutta pitkän valvotun kesäyön jälkeen, aamun jo sarastaessa, Kuisma vei meidät “Kalevala-huoneeseen”, jossa saisimme rauhassa nukkua. Huoneessa ei tosin ollut sänkyjä tai patjoja, vaan vietimme yön lattialla ja nojatuolissa. Ennen nukkumaanmenoa Kuisma kertoi meille hetken ajan kalevalaisesta uskostaan, sekä kyseisen huoneen tärkeydestä. Hän kertoi myös elämänsä vaikeimmasta tilanteesta ollessaan kerran sairaalassa isänsä kuolinvuoteella. Tällä vaikealla hetkellä hän oli murtumisen partaalla pakottanut itsensä ryhdistäytymään, ja kertomansa mukaan oli tuolloin saanut uskomattoman paljon lohtua ja voimaa Kalevalasta.

Mistä aiheista keskustelut ylipäätään koostuivat? Politiikka ja sitä sivuavat aiheet lienevät olleen keskeisessä roolissa, pitääkö paikkansa?

Aiheet vaihtelivat sen mukaan kenen kanssa juttelin. Useimmat hokivat ennalta opeteltuja fraaseja ja iskulauseita, mutta Kuisma (joka nautti pelkkää appelsiinimehua) esiintyi ja keskusteli asiallisen ryhdikkäästi aiheesta kuin aiheesta. Toki keskustelun pääaiheena olivat poliittinen tilanne, poliittinen historia sekä siihen kuuluvat aiheet ja käänteet, mutta keskustelun taso oli hänen kanssaan eri asteella kuin muiden kanssa. Muistan nuotion äärellä käymäni keskustelun todellista 30-luvun arjalaista perheenemäntää muistuttavan vaalean naisen kanssa, ja muistikuvieni mukaan käymäni keskustelu oli astetta välittömämmällä tasolla (sisältäen hyvin henkilökohtaisiakin asioita) ja täten se oli piristävä poikkeus muiden aiheiden lomassa.

Miten Väinö ja muut paikalla olleet suhtautuivat Pekka Siitoimeen?

Pekka Siitoin ei muistikuvieni mukaan ollut keskustelunaiheena juuri lainkaan. Tuntui kuin aihetta oltaisiin jollain tavalla jopa vältelty, kenties siitä syystä että ko. henkilön maineeseen haluttiin tehdä mahdollisimman selvä pesäero.

Missä määrin alkoholilla oli osuutta illanviettoon? Joiko Väinö mitään jugurttia vahvempaa? Paloivatko pikkusikarit?

Alkoholilla oli suuressa määrin osuutta illanviettoon! Jossain vaiheessa iltaa pakkauduimme jälleen kahteen amerikanrautaan, ja karautimme keskustaan oluelle. Kävelimme pitkin Lahden keskustaa ohittaen mm. joitakin kesäterasseja joista meidät selvästi pantiin merkille. Pikkubaarin portsari toivotti meidät kaikki tervetulleiksi, eikä papereita kysytty vaikka olin vasta täyttämässä 18. Koko muu porukka tilasi olutta ja viinaa, Kuisma joi appelsiinimehua. Yksi jäsen intoutui lavalle tulkitsemaan herkkää iskelmää, jonka aikana me muut hieman huvituimmekin. Kuismakin näytti naureskelevan hyväksyvästi siemaillen samalla mehulasistaan. Pikkusikarien poltosta minulla ei ole muistikuvaa, eli tuskin kovin näkyvästi ainakaan olisivat esillä olleet.

Kotimatkalla eräällä Lahtelaisella IO:n jäsenellä (sama keski-ikäinen mies, joka oli maininnut liikkeen edustavan kansallissosialismia) oli puhelimitse ilmennyt riitaa vaimonsa kanssa, ja tätä asiaa lähdettiin Kuisman johdolla selvittämään. Kuisma oli luonnollisesti selvinpäin, ja hänelle oli suoraselkäisenä ja vastuuntuntoisena miehenä tärkeää huolehtia läheistensä hyvinvoinnista. Tämä siis ilman sarkasmia.

Aamulla kaikkien Kuisman luona yöpyneiden jo herättyä, meidät kutsuttiin keittiöön, jossa liityimme jonoon vastaanottamaan Kuisman tarjoaman aamiaisen. Kun oma vuoroni tuli, hän löi minulle käteen ison palan jälkiuunileipää ja lasillisen appelsiinimehua, jonka painuin nauttimaan puutarhan puolelle muiden seuraan.

Millaisen vaikutelman sait Väinöstä tapaamisenne johdosta?

Vaikutelmani perusteella Kuisma oli rehti, suoraselkäinen, mukava mies. Kuisma oli myös keskimääräistä huomattavasti karismaattisempi, ja hänellä oli erityisen merkitsevä katse. Dominoivasta olemuksestaan huolimatta hän oli miellyttävää seuraa.

Usein olen miettinyt, että Väinö Kuisma oli koko liikkeen sielu ja tähti, jota ilman sitä tuskin olisi niinkin vahvana syntynytkään. Ilman Kuisman esimerkkiä, uskoa ja vakaumusta koko liike olisi jäänyt pääosin heikkolahjaisen, sosiaalisesti taantuneen rupusakin leikkikentäksi. Ja tätä se omasta näkökulmastani valitettavasti isoilta osin olikin. Sen sijaan Kuismasta, tietynasteisesta naiivista dogmattisuudestaan huolimatta, en suostu puhumaan negatiiviseen sävyyn. En vaikka hänen persoonansa on vedetty moneen eri lokaan niin joidenkin sisäpiiriläisten kuin sosiaalisen valtamediankin toimesta.

Minulla on näihin päiviin asti säilynyt mielikuva Kuismasta tahdikkaana ja fiksuna miehenä, jonka kirouksena oli olla vähäpätöisten näpertelijöiden ja lakeijoiden ympäröimänä. Jos joskus vielä tapaan hänet, puristan varmasti hänen kättään samoin kuin puristin 15-vuotta sitten ennen kuin tarjoan hänelle koko kaupungin suurimman ja kylmimmän appelsiinimehun. Sen vannon.

– – –

Mesikämmen kiittää Renéä haastattelusta ja sen ohessa julkaistuista kuvista!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Väinö Kuisma ja kansallinen henkisyys.

Väinö Kuisma ja AGV.

Väinö Kuisman arkielämää

Väinö Kuisma salilla.

Kansallinen rintama.

Read Full Post »