Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘kutsunnat’

Seuraava artikkeli ilmestyi alunperin Counterpunch-julkaisussa helmikuun 6. vuonna 2007. Käännös on julkaistu tekijän luvalla.

– – –

“Lähde lätkimään!” …tai kuinka Charles Manson pelasti minut Vietnamin sodalta

Alan Cabal

Vuonna 1971 Vietnamin sota levisi Laosiin ja Kamputseaan. Presidentti Nixon oli vähentänyt amerikkalaisten joukkojen määrän siellä 196 000:n, mikä oli pienin määrä sitten vuoden 1966. Tästä huolimatta sota oli selvästi täydellinen katastrofi ja Harris Poll osoitti, että 60% amerikkalaisista vastusti sotaa. Amerikkalaiset kävelit kuussa, amerikkalainen nimeltään Ray Tomlinson lähetti ensimmäisen sähköpostin “ARPAnetin” kautta ja amerikkalainen nimeltään Charles Manson tuli Kaliforniassa tuomituksi erityisen inhottavista murhista. The New York Times julkaisi Pentagonin paperit, jotka paljastivat Amerikan syyn olla Vietnamissa täydelliseksi petokseksi.

Täytin 18 vuotta, minkä vuoksi saatoin joutua kutsuntoihin.

Minulla ei ollut aikomusta mennä yliopistoon. Olin nippa nappa selvinnyt lukiosta. Vihasin koulua, joten lykkäys opintojen perusteella oli poissa laskuista. Olin puolitoistametriä pitkä, painoin 56 kiloa ja viiletin sokeasti yläilmoissa, päätyen lopulta kohtuullisen vakavaan amfetamiinipsykoosiin. Siitä oli kiittäminen holtittomia nuoruuden innossa tehtyjä kokeiluja useiden eri hallusinogeenien ja vastaavien aineiden kanssa kolmen edellisen vuoden aikana.

Omantunnonsyistä kieltäytyjän status oli todella vaikea saada. Se piti sisällään vakiintuneen uskonnollisen vakaumuksen ja sotaa vastustaviin ryhmiin kuulumisen yleisesti. Minulla ei ollut sellaisia vakaumuksia, mielestäni Vietnamin sota oli yleisesti ottaen perustuslain vastainen huijaus eikä minulla ollut mitään halua ottaa siihen osaa.

Noihin aikoihin siitä, kuka sai kutsunnat, päätettiin arpajärjestelmällä. Vuoden jokainen päivä merkittiin satunnaisesti valitulla numerolla. Oletus oli, että lukua 200 pienemmillä luvuilla todennäköisesti sai kutsunnat, ja lukua 100 pienemmillä luvuilla sai varman lipun Vietnamiin. Minun numeroni oli 38.

En voinut ajatellakaan asuvani maanpaossa Kanadassa, vaikka olinkin tehnyt vapaaehtoistyötä ryhmässä nimeltä Philadelphia Resistance, auttaen muita tekemään juuri niin. Olin melko hätääntynyt koko kuviosta siinä vaiheessa kun minun piti rekisteröityä paikalliseen valikoivan palvelun toimistoon kotikaupungissani Camdenissa, New Jerseyssä.

Poltin paljon pilveä lepuuttaakseni hermojani rekisteröintiprosessia varten. Kun täytin kaavaketta, miettien vielä Kanada-optiota, sain väläyksen, joka tuli kirkkaana kuin timantti läpi otsan. Kaavakkeessa oli kauttaaltaan pieni reunus, ehkä vähän yli 5mm. Täytettyäni kaavakkeen, kirjoitin pienin kirjaimin reunukseen: Olen ottanut LSD:tä yli 200 kertaa ja kun saan ladatun aseen käsiini, ammun ensimmäisen eteeni tulevan upseerin. VAPAUTTAKAA CHARLES MANSON!!!

Annoin kaavakkeen pienelle vanhalle naiselle tiskin takana. Hän katsoi papereitani, muuttui punaiseksi kuin juurikas ja silmäsi minua katseella, jolla olisi voinut niittää heinää.

“Lähde lätkimään”, hän murisi.

Ja niin Charles Manson pelasti tämän amerikkalaisen Vietnamin sodalta.

– – –

Aiheeseen liittyen aiemmin Mesikämmenen blogissa:

Interview with Alan Cabal

Alan Cabal explains everything # 1

Sibel Edmondsin pulloposti: Apua! Nostakaa amerikkalaisten poliittisten pakolaisten kiintiötä!

Pentagonin paperit vuotanut tutkija Ellsberg ja senaattori Gravel vaativat uutta tutkimusta syyskuun 11. iskuista

– – –

Päivän biisit: Dead Kennedys: When ya get drafted ja Holiday in Cambodia.

Read Full Post »

On taas se aika vuodesta jolloin Suomen puolustusvoimat järjestää kutsunnat ympäri maata. Aiheen kunniaksi muistutamme Pekan antamasta aihetta sivuavasta haastattelusta vuodelta 1993, sekä julkaisemme kuvan Pekan sotilaspassista.

Pekka Siitoimen sotilaspassi (kuva Robert Richterin kokoelmista).

Minä sanoisin, että se käsitys mikä minulla on sivareista, on jotenkin suurimmalta osaltaan ehkä uskonnollinen tai filosofisesti jotenkin heilahtanut. Näin yleisesti ottaen en minä sitä väittäisi, että sivarit tyhmiä on, mutta ne on filosofisesti tai uskonnollisesti ottaneet semmoisen määrätyn jyrkän kannan. Sanotaanhan Raamatussakin, että ”palvelkaa keisaria, ja antakaa keisarille mikä keisarin on”. Se tarkoittaa sitä, ettei Raamattukaan vastusta armeijaa. Ei Raamattu kiellä armeijassa oloa.

He (siviilipalvelusmiehet) ovat menettäneet mielestäni aika paljon, koska kansallinen identiteetti ja yhtenäisyys korostuu armeijassa kaikkein hienoiten. Siellä huomaa sen taisteluhengen ja talvisodanhengen joka siellä vallitsee. Se on sellainen suuri voima, joka antaa rohkeutta ja ylpeyttä isänmaan hyväksi. Sitä ei mistään muualta saa, mistään sairaanhoidosta tai kukkasten kuokkimisesta.

Minä antaisin sellaisen neuvon (siviilipalvelusta harkitseville), ettei semmoista kannata harkita. Kannattaa mennä armeijaan. Se on niin kuin voimistelukurssi, kuntokurssi, eikä siellä mitään vaarallista ole, sellaista, mitä kukaan ei kestäisi. Se on ihan vastaavaa kuin kouluvoimistelu, joskus vaan ammutaan kovilla, mutta sehän on kodikasta. Se on niin mukavaa kuunnella kun kranaatit paukkuu ja tykit ampuvat. Siinä on romantiikkaa. Siitä tulee niin kodikas olo, ainakin minulle. Aina kun paukkuu.

– Pekka Siitoin (Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa 1993. Haastattelun alkuperäisestä äänityksestä löytyy otteita täältä).

Read Full Post »