Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘kuolemantuomio’

Eräs Turun vähemmän tunnettuja “nähtävyyksiä” on kaupungin Hirsipuumäki, ja tarkemmin kerrotuna siellä oleva muistomerkki. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisusarjan numero 125 kertoo mäestä seuraavaa:

Jotkut Turun vanhoista paikannimistä ovat keskiajan uudisnimiä, ja ne viittaavat tuonaikaisen kaupungin rakennuksiin. Nimi Kerttulinmäki on muistona luultavasti jo 1300-luvulla Vartiovuoren ja Kerttulinmäen välisessä notkossa sijainneista Pyhän Kerttulin sairaalasta ja killantuvasta. Nimi on suomalaisten mukaelma ruotsalaisesta pyhimyksen nimestä S:t Gertrud. Kerttulinmäki-nimi syrjäytti aikoinaan mäen vanhemman nimen Hirsipuumäki. Nimi kertoo, että mäki on aikoinaan ollut rikollisten teloituspaikka.

Turun kaupunkinimien historiaa tutkinut Ritva-Liisa Pitkänen osaa kertoa mäestä näin:

Kadunnimien lisäksi keskiajan Turussa oli muitakin “kaavanimiä”, esim. torinnimet “Hevostori” ja “Suurtori” sekä mestauspaikan nimi Hirsipuumäki. Nimi on merkitty asiakirjoihin ensi kerran vuonna 1423 ruotsinkielisessä muodossa Galghabergit. Nykyään mäki tunnetaan Kerttulinmäkenä.

Harri Kalpa osaa lisäksi kertoa teoksessaan Muuttuva kaupunki (I-IV) seuraavaa:

Kerttulinmäki on ensimmäinen kukkuloista, jonne asutus levittäytyi. Mäellä on ollut elämää ainakin 1300-luvun lopulta asti. Tuolloin kukkula tunnettiin paremmin Hirsipuumäkenä. Hirttopaikka kuului keskiaikaisiin kaupunkeihin ja hirttotuomio oli todella tavallinen, ennen kuin vankilat yleistyivät. Kerttulinmäki näkyi hyvin läheiselle Hämeen härkätielle. Ruumiit jätettiin huojumaan tuuleen, jotta kaupunkiin saapuvat tiesivät, että Turussa vallitsee laki ja järjestys. Viimeisen kerran turkulainen menetti henkensä hirttopuussa Turun linnan kapinan jälkeen 1800-luvun alussa.

Arleenan blogissa on myös hyvin käsitelty paikkaa, niin sen historiaa kuin nykypäivääkin.

Tässä postissa on muutama paikalta viimevuonna ottamani kuva. Huomioitakoon vielä, että Kerttulinmäki sijaitsee vain kävelymatkan päässä Tuomiokirkolta, jonka seinän yleisesti vähäntunnetuista symboleista kirjoitin hiljattain.

Päivän kappale: Blood Axis: The Hangman and the papist.

Read Full Post »

Jari Tervo julkaisi tasan viikko sitten Uuden Suomen blogissaan varsin mainion tekstin nimeltä Kristillis-siveellinen kirjoitus, joka oli jatko-osa hänen myöskin varsin mainioon Homoilta ja ihmisoikeudet-kirjoitukseen. Jonkun aasinsillan kautta nuo kirjoitukset muistuttivat minua parista hyllyssäni pölyyntyvästä, aihepiiriin liittyvästä teoksesta. Niissä molemmissa on tietynlaista kiehtovan tärähtänyttä otetta.

Ensimmäinen näistä kirjoista on lähes sata vuotta vanha. Virsikirja – Siionin Kannel (Suomalainen virsikirja ewankelis-luterilaisille seurakunnille, Suomen suuriruhtinaanmaasta, 1886. Sortawalasta, Suomen Kirkon sisälähetysseuran kirjapainosta, 1915) on esteettisesti oikein tyylikäs, lajityypilleen klassisen musta, nahkakantinen yrmy ilmestys. Voin sieluni silmin nähdä, miten sitä on aikoinaan pidelty upouutena arvoteoksena käsissä, miten sen fraktuurafonttista tekstiä on huolella tavattu, ja miten siinä olevia virsiä  on veisattu sielun syvyykistä, täydestä sydämestä – kuten virttä numero 191 (joka tunnetaan myös nimellä Musta Saara):

Ei taivahassa kuolon vaaraa ei kyyneleitä, yötäkään”.

Näin lauloi kerran musta Saara,

pien’ neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa ja huokaukset kokonaan.

Siell’ Herran kasvot mulle loistaa, siell’ luonaan aina olla saan.

Hän kertovan on kuullut kerran näin opettajan valkoisen.

Hän armosta sai kuulla Herran ja ystävästä lapsien.
Hän sai myös kaupungista kuulla, joll’ ompi autuus muurinaan.

Hän siellä kerran riemusuulla myös tahtois kiittää Jeesustaan.

Nyt riutuu raukka tuskissansa hän siinä olkivuoteellaan,

mutt’ rauha lepää kasvoillansa ja riemu loistaa katseestaan.

Ja ystävää ei vierellänsä, vaikk’ kova ompi vuoteensa.

Hän tuskat kantaa yksinänsä niin onnellisna, iloisna.
Ei miettimästä voi hän laata nyt noita ihmesanoja.

Hän muistaa tuota ”uutta maata” ja ”uuden taivaan” riemua.

Oi, kuolemaa ei taivahassa”, hän laulaa aina hiljempään.

Ei tuskaa niin kuin maailmassa, ei itkua, ei yötäkään.”

Hän huokaa yhä heikommasti: ”Oi kaupunki, sä kultainen! – Ei kuolemaa”,

ja rauhaisasti hän vaipuu kuolon unehen.
Nyt Jeesuksensa kunniaksi hän soittaa siellä kanneltaan.

Karitsan veri valkeaksi sai mustan Saaran kokonaan“.

Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään tämä on tietysti poliittisesti epäkorrektia tekstiä ja tämän julkaisusta voisi kenties saada viharikostuomion, sen verran herkkänahkainen on Suomen poliittinen ilmapiiri nykyään. Mitenhän mahtaa olla, ovatko Suomalaiset lähetystyöntekijät laulaneet Mustaa Saaraa joskus Afrikassa? En ihmettelisi, on sitä lähetystyöntekijät paljon ihmeellisimpiä ja törkeämpiäkin juttuja ajan saatossa tehneet, vielä nykypäivänäkin. Jopa Wikipedia osaa kertoa Ugandan kohdalla näin: “Loppuvuodesta 2009 nousi maailmanlaajuinen kohu, kun Ugandan hallitus teki lakiesityksen, jossa homoseksuaalisuudesta olisi eräissä tilanteissa langetettu kuolemantuomio. Esityksen uskottiin saaneen pontta yhdysvaltalaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta”. Helsingin Sanomat uutisoi aiheen tiimoilta kuluvan vuoden tammikuussa mm. näin: “Kuolemantuomiosta nousi maailmanlaajuinen kohu sen jälkeen, kun yhdysvaltalainen laatulehti The New York Times oli kertonut asiasta viime maanantaina. Lehden mukaan kuolemantuomio lisättiin lakiin sen jälkeen, kun amerikkalaiset, evankelikaaliset lähetyssaarnaajat olivat pitäneet konferenssissa Ugandassa tulikivenkatkuisia puheita homoseksuaalisuutta vastaan.” Paikalliset viranomaiset  ovat  kierrättäneet näitä asenteita kansansa keskuudessa sittemmin kovalla kädellä. Tuliko yllätyksenä? Minua tämä ei ainakaan yllättänyt ei niin yhtään. Organisoitu kristinusko se siinä vain toisti taas itseään. Eat da poo poo. Sääliksi käy nykyajan Mustaa Saaraa. Hän tarvitsisi asiallista koulutusta ja avustusta, ei hurskaaseen auttamiseen puettua vaarallista hölynpölyä.

Sääliksi käy nykyajan Mustaa Saaraa. Hän tarvitsisi asiallista koulutusta ja avustusta, ei hurskaaseen auttamiseen puettua vaarallista hölynpölyä.

Toinen kirja, mikä Tervon em. kirjoituksista tuli mieleen, on huomattavasti tuoreempaa perua. Kyse on Erik Wahlströmin teoksesta Jumala (Schildts Kustannus Oy, 2006. Ruotsinkielinen alkuteos: Gud). Wahlström esittää kirjassaan Jumalan historian. Teos alkaa siitä, miten Jumala nuorena miehenä luo kiimassaan maailmankaikkeuden vetämällä käteen, miten hän Vanhan Testamentin aikaan sekoilee valitun kansansa kanssa, ja miten hän lopulta vanhenee ja vetäytyy eläkkeelle. Suosittelen teosta kovasti, ehkä varsinkin niille, joiden mielestä Raamattu on tylsä teos, kuten toisaalta myös niille, jotka Raamattunsa hyvin tuntevat. Wahlström on Raamattunsa lukenut tarkkaan ja antaa siihen piristävän perspektiivin, josta Kirkko & Kaupunki ei tykkää. On muuten omalla tavallaan ihme, että Jumalan kaltaisen teoksen kirjoittamisesta ja julkaisusta ei kukaan edes mieti nostavansa syytettä “uskonrauhan rikkomisesta”. Sopii miettiä, mitä se kertoo ajastamme. No, onneksi vanha kunnon Westboro Baptist Church jakaa Jumalan tuomiota kaikelle kansalle, jos maallinen tuomiovalta ei sitä meille täysin turmeltuneille tee. Topekalainen seurakunta on muuten erittäin kyrsiintynyt niin ruotsalaisiin kuin suomalaisiinkin. Sopii vain arvailla, miten hirveä mies Erik Wahlström, tuo ruotsinsuomalainen rienaaja, heidän mielestään on. Minusta taas mies, joka on kirjoittanut kirjan joka alkaa seuraavilla lauseilla, ei voi olla kovin paha:

Jumala oli kiimassa. Hän vääntelehti yksinäisestä kaipauksesta ajattomassa ei-tilassa kuin leijuva jumalallinen sikiö, mutta täysiaikainen, voimallinen, uhkaava

Ai niin, nyt muistin. Se aasinsilta, minkä kautta Tervon tämän tekstin alussa mainituista kirjoituksista hyppäsin niin Mustaan Saaraan kuin Wahlströmin Jumalaan, oli sen asian ihmettely, miksi kristinuskoon niin usein liittyy käsittämättömän kiero suhtautuminen seksuaalisuuteen. Osaako joku kertoa?

P.S. Epäilen, että Westboro Baptist Church on ollut mukana tässä tutkimuksessa.

P.S. II: Lue myös kirjoitukseni Kristinusko on homojen hommaa.

Read Full Post »