Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘kuolemansynnit’

Hieronymus Boschin maalaus 7:stä kuolemansynnistä (1450)

Kävin eilen Turun ylioppilasteatterissa katsomassa Milla Minervan käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän 7,5 kuolemansyntiä. Kokemus oli positiivisesti yllättävä.

Ylioppilasteatterin vahvuuksiin kuuluu usein tietynlainen tekemisen riemun aura, mitä ei aina aisti vakiintuneesta ammattiteatterista, jossa hommasta on jo tullut leipäpuu. Tietenkään tämä ei aina pidä paikkaansa, mutta 7,5 kuolemansyntiä onnistui juuri siinä, mistä ylioppilasteatterin näytöksissä olen parhaimmillaan pitänyt. Käsikirjoittaja/ohjaajalla on ollut selvästi ajatusta ja kourallinen näyttelijöitä on toteuttanut tuota näkemystä ihaltavasti otsa hiessä.

1,5 tuntinen näytös oli varsin fyysinen. Esitykseen kuului kiitettävä määrä kohtuullisen vimmaisaa juoksentelua, marssimista, seinienhakkausta, itsensä ja toisten kourintaa, hikeä, itsensäpaljastelua, perse yleisöä kohden vääntelyä, ääntelyä, maanista tuijotusta, popkorninsyöntiä ja viinanjuontia. Vimmaisuus vuorotteli aaltomaisesti reflektiivisempien näytelmän osien kanssa. Kuolemansyntejä (joita klassisesti ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo) ei käsitelty yksitellen kronologisesti, vaan monikudelmaisesti päällekkäin. Huonosti toteutettuna tämä olisi mennyt puuduttavaksi paikallaansoutamiseksi, mutta tällä kertaa homma toimi, tunnelma ei lässähtänyt, jännite säilyi ja teemat transformoituivat luontevasti eteenpäin.

Näytelmän fyysisyydestä tuli jostain syystä etäisesti mieleeni Jouko Turkka, hänen näytelmänsä, kirjansa ja yleinen vimmaisuutensa. Jos 7,5 kuolemansyntiin pumpattaisiin sopiva määrä turkkamaista intensiteettiä, saattaisi näytelmä onnistua ajatuksia herättelevyydessään ja puhuttelevuudessaan vielä paremmin. Turkka-assosiaatiooni vaikutti näytelmän yleisen fyysisyyden lisäksi myös sen verbaalinen puoli, joka ei ollut perinteistä vuoropuhelua, vaan harvaa ja painoikkaan valittua näytelmän teemojen alleviivaamista. Erityismaininnan tässä yhteydessä saakoon “sä olet tosi hyvän näköinen”-julistus, joka varmaankin jäi jokaiselle katsojalle mieleen, osittain sen takia, se annettiin kohti yleisöä lähietäisyydeltä.

7,5 kuolemansyntiä pitää sisällään hyvin gurdjieffilaisen ihmiskäsityksen. Ihmiset ovat elämän suuressa teatterissa kuin puolitietoisia robotteja, järjettömän suuressa määrin sattuman ja olosuhteiden heittosäkkejä suhteessa aidosti suhteellisen vapaisiin ja järkevästi harkittuihin valintoihin. Ihmiset ovat kiusallisen suuressa määrin poliitikkojen, suuryritysten, uskontojen, yms. käärmeöljyn myyjien pelinappuloita. Heitä ajaa eteenpäin yleisinhimilliset halut, tarpeet, pelot ja toiveet, joiden pohjalta heitä myös syyllistetään milloin milläkin asialla ja joiden kautta heitä ohjaillaan yhdestä asiasta toiseen. Osaltaan näiden seikkojen vuoksi ihmiset tietysti myös kokevat yleisinhimillisesti iloja ja suruja.

Teatteriin liittyvän magian ulottuvuuksiin kuuluu kiinteästi se, että onnistunut teatteriesitys rikkoo arkisen ajan- ja tilankokemuksen, onnistuen peilaamaan elämää jostain ajatuksia herättävästä, inspiroivasta, tai muuten puhuttelevasta olemassaolon kulmasta. Tässä 7,5 kuolemansyntiä onnistuu mainiosti. Jossain vaiheessa näytöstä tajuntani ulottuvuuksissa kävi jopa ajatus, että tässä on pieni mutta aito hetki elävän teatterin pitkän historian jatkumossa.

Read Full Post »