Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘kulttuuri’

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

esoterraTällä kertaa blogissa julkaistaan vieraskynän teksti. Seuraavan katsauksen EsoTerra-julkaisuun on kirjoittanut Jarno Alander. Mesikämmen kiittää Jarnoa tekstistä.

– – –

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

Länsimaisen massakulttuurin kääntöpuolesta kiinnostuneille suomalaislukijoille saattaa olla tuttu Adam Parfreyn kirjasarja Apocalypse Culture. Alkuperäinen Apocalypse Culture ilmestyi vuonna 1988, laajennettu uusintapainos vuonna 1990, ja vuonna 2000 vielä aivan uusi Apocalypse Culture II.

Kysymyksessä on kokoelma artikkeleita, haastatteluja ja reportaaseja mahdollisimman oudoista, kiistanalaisista ja shokeeraavista aiheista: erilaisista kulteista, salaliittoteoreetikoista, natseista, satanisteista ja rajoja tavalla tai toisella rikkovista taiteilijoista. Parfrey kiistää, että kirjojen tarkoitus olisi ollut vain mässäillä raflaavilla aiheilla: hänen mukaansa tarkoitus oli järkyttää lukija länsimaisesta henkisestä horroksesta ajattelemaan asioita uudelta ja kannalta ja kyseenalaistamaan elämäänsä.

Vuodesta 1991 aina vuoteen 2000 asti kerran vuodessa (poislukien vuosi 1998) ilmestynyt EsoTerra: The Journal of Extreme Culturea voisi kuvailla kausijulkaisun muotoon paketoiduksi vastineeksi Apocalypse Culturelle – tosin sillä erotuksella, että Chad Hensleyn toimittaman EsoTerran painotus oli (kuten jo alaotsikko antaa ymmärtää) selkeästi enemmän musiikissa, kirjallisuudessa ja muussa ”äärimmäisessä” kulttuurissa.

Internet-aikakauden koittaessa toden teolla painettujen fanzineiden alakulttuuri lakkasi olemasta noin silmänräpäyksessä. Näin kävi myös EsoTerralle, joka jäi historiaan Hensleyn siirtyessä muihin tehtäviin. Kuitenkin vuonna 2011 mies palasi vanhan projektinsa pariin ja koosti 320-sivuisen kokoelman EsoTerran parhaita paloja. Antologia on paitsi muistomerkki tälle kyseiselle lehdelle, myös tavallaan koko fanzine-kulttuurille – niin hyvässä kuin pahassa.

EsoTerraa työstänyt kirjava ryhmä ei ole kantanut huolta hakukoneoptimoinnista tai heidän juttujensa jaoista ja peukutuksista sosiaalisessa mediassa. Kirjan materiaali on vaihtelevaa, usein tavalla tai toisella kokeellista, paikoin ensiluokkaisen kiehtovaa, toisinaan taas pelkästään noloa. Mahtuupa mukaan myös jonkin verran ilmiselvää täytemateriaalia – Hensleylle hatunnosto siitä, että hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt koosteessaan tavoittaman alkuperäisen lehden hengen, eikä vain tyytynyt noukkimaan rusinoita pullasta.

Eräs todella paha puute antologiassa kuitenkin on (itse asiassa on aika häiritsevää, että näin ilmiselvä asia ei ole tullut Hensleylle mieleen), nimittäin se, ettei juttujen yhteydessä ole minkäänlaista merkintää alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ei päivämäärää eikä lehden numeroa. Esipuheessaan Hensley kertoo kokoelman keskittyvän ”suurimmaksi osaksi” EsoTerran ”myöhemmin numeroihin”, mutta siinä kaikki. Lukijalla käy peräti mielessä, että onko epämääräisyys tahallista ja yritetäänkö sillä salata jotain kiusallista. Ei hyvä.

Oli niiden alkuperäinen julkaisuajankohta mikä tahansa, antologian järjestyksessä ensimmäisten juttujen joukossa on yllä mainitun Adam Parfreyn haastattelu. jossa mies kuvailee työtään “apokalyptiseksi sosiologiaksi”. Parfrey paljastaa myös hauskasti alkuaikoinaan julkaisseensa materiaaliaan Hustler– ja Penthouse-lehdissä, koska muut valtavirtajulkaisut eivät siihen suostuneet koskemaan. Tunnetustihan pornolehdet ennen internetin yleistymistä tapasivat tarjota lukijoilleen myös muunlaista materiaalia, joka ei kunniallisuuden päivänvaloa kestä.

Parfreyn haastattelun oheen on myös ympätty hänen kirjoittamansa essee ”Weird Sex Cults” (josta lisää alempana). Haastattelu ja perään näyte haastateltavan työstä on konsepti, jota noudatetaan pitkin kirjaa, pääosin toimivasti. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi ”kuoleman enkelin papitar” ja kuolema-aiheista taidetta tekevä Leilah Wendell.

Haastattelujen perään lisättyjen työnäytteiden osastossa pajatson kuitenkin tyhjentävät Genesis P-Orridgen haastattelua seuraavat kolme erilaista, noin sivun mittaista sekavaa sepustusta, joista huomattava osa on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Niitä silmäillessä voi suorastaan kuulla, kuinka mies naureskelee partaansa kuvitellen kuinka lukijat yrittävät saada niistä jotain tolkkua.

Northamptonin suuri mies Alan Moore haastatellaan yhdessä kirjailijan ja elokuvantekijän Peter Whiteheadin (jonka juuri haastattelun aikaan ilmestyneeseen romaaniin The Risen Moore oli suunnitellut kannet) kanssa. Ikävä kyllä haastattelu on toteutettu pubissa, seikka joka alkaa haastattelun loppupuolella näkyä turhan selvästi. Haastattelussa käsitellään Mooren From Hell –sarjaa ja sen vaikuttimia. Käytännössä kaikki EsoTerran haastattelemat brittivaikuttajat nimeävät Aleister Crowleyn yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan, ja Crowleyn nimi tulee esiin myös From Hell –sarjasta keskusteltaessa. Kun Moorelta kysytään mielipidettä eri kriminologien julkaisemiin kirjoihin, joissa he väittävät selvittäneensä Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden (mm. Patricia Cornwell, Stephen Knight), Moore esittää vähintäänkin mielenkiintoisen ajatuksen, ettei todellista ratkaisua ole edes olemassa, koska viktoriaaninen maailma ja sen ihmiset ovat myös lakanneet olemasta.

Haastattelussa käydään läpi myös muita Mooren arvostamia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Iain Sinclair ja taitelijamystikko Austin Osman Spare.

Koko antologian lupaavimpaan antiin kuuluu kauhunovellisti Thomas Ligottin haastattelu. Hieman hölmön, superlatiiveja ja muita ylisanoja viljelevän johdannon (tekijänä muuan R. F. Paul) jälkeen Ligotti osoittautuu, ei mitenkään yllättävästi, hyvin älykkääksi, teräväksi ja kuivan humoristiseksi henkilöksi. Tosin rivien välistä paistaa läpi kärsimättömyys usein melko omituisiin kysymyksiin (”kärsitkö mistään allergioista? En tietääkseni, ellei olemassaoloa itseään lasketa.”)

Haastattelu käsittelee Ligottin yhteistyötä David Tibetin kanssa tekemää yhteistyötä Current 93:n albumilla In a Foreign Town, In a Foreign Land. Myöhemminhän yhteistyö jatkui useilla muillakin Current 93-albumeilla.

Haastattelussa käydään läpi myös Ligottin vaikutteet. Kenellekään ei varmaankaan ole yllätys, että esiin nousevat sellaiset nimet kuin Arthur Machen ja tietenkin H. P. Lovecraft. Jälkimmäistä Ligotti kuvailee mieheksi, joka ”osoitti kaikki synkimmät aavistukseni maailmankaikkeudesta oikeiksi”. Kauhugenren ulkopuolelta Ligotti pudottelee sellaisia nimiä kuin Jorge Luis Borges, Vladimir Nabokov, japanilaisrunoilija Hagiwara Sarutako, Thomas Berhardt ja Bruno Schulz.

Haastattelua seuraa Ligottin novelli “The Nightmare Network”, tämän jälkeen taas Ligottin itsensä toteuttama David Tibetin haastattelu — tai oikeastaan sana-assosiaatioleikki, jossa Tibet ilmoittaa mielipiteensä mm. kissoista, Jeesuksesta, Buddhasta, nihilismistä, krautrockista, E. M. Cioranista, Steve Stapletonista, tieteestä, ihmisyydestä ja lopuksi tietenkin Thomas Ligottista ja David Tibetista itsestään.

Koko kokoelman ehdoton huippukohta ja arvokkain kulttuuriteko on japanilaisen äänitaiteilijan Masami Akitan eli Merzbown haastattelu. Akita on tunnetusti ihmisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen (jollakin perverssin epäintuitiivisella tavalla tämä tuntuu aivan odotuksenmukaiselta vastakohdalta miehen kuulijaa painajaismaisella intensiteetillä piekseviin melukollaaseihin), joten hänestä on saatavana harvinaisen vähän haastatteluja muilla kielillä kuin japaniksi. Lisäksi monet olemassa olevat englanninkieliset haastattelut on käännetty japanista, joten niissä englannin kieleksi tunnistettavat sanat seuraavat kyllä toisiaan, mutta parhaimmillaankin niistä muodostuu vain hyvin hataria ymmärrettäviä merkityksiä. EsoTerran haastattelu on kuitenkin pääosin ymmärrettävä, ja vuosien varrella olen törmännyt siitä poimittuihin lainauksiin useissa eri yhteyksissä, esimerkiksi Paul Hegartyn mainiossa historiikissa Noise/Music: A History. Haastattelussa Akita esittää usein lainatun toteamuksensa, että jos musiikki on seksiä, Merzbow on pornoa. Tosin samassa yhteydessä hän kertoo ajattelevansa, että Merzbow’n musiikkia voi pitää kiihottavana vain henkilö, joka näkee autokolarissa yhdynnän vertauskuvan. Japanin amerikkalaistumisen huonoimmiksi seurauksiksi Akita nimeää aidsin leviämisen maahan ja kahvin juomisen yleistymisen.

Haastatteluista kolmas kohokohta on makaabereista veistoksistaan ja tauluistaan tunnettu sveitsiläistaiteilija H. R. Giger. Vaikutteista ja innoittajista puhuessa Lovecraft ja Crowley pomppaavat jälleen kerran esiin kuin vieteriukot. Gigerin haastattelusta löytyy myös ristipölytystä muihin teoksessa esiintyviin taiteilijoihin: Giger mainitsee ryhtyneensä hiljattain lukemaan Thomas Ligottin novelleja. “They are very nice” kuuluu miehen kommentti kokonaisuudessaan.

Muita yhtyeitä ja musiikkiprojekteja joita kokoelmassa esitellään ovat mm. Sunn O))), Isis, Psychic TV, Allerseelen, Strenght Through Joy, maailman kiireisin tyhjäntoimittaja Boyd Rice, aivan aidosti ja pelottavasti häiriintyneen oloinen Atrax Morguen Marco Corbelli, Endura (jälkeen yksi erittäin vahvasti Lovecraft-vaikutteinen projekti), Der Blutschach ja aivan koko teoksen viimeisenä artikkelina saksalaista neofolkia käsittelevä artikkeli, jossa esitellään Sonne Hagal, Forseti ja muutamia muita alan yrittäjiä.

Lopuksi vielä muutamia esimerkkejä teoksen sisältämästä ajan hammasta hieman huonommin kestäneestä materiaalista. Muistaakseni joskus 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa sadomasokismi ja erilaiset sitomisleikit ja kumipuvut olivat vasta murtautumassa valtavirtaan (itsekin täysin vaniljaheterona eksyin näihin aikoihin kalliolaisessa opiskelijakommuunissa järjestettyihin, äärimmäisen surkuhupaisiin alan kekkereihin). Jokainen trendi tarvitsee tietenkin sopivan musiikkiskenen, ja sitä EsoTerrassa edustavat kumisissa uimapuvuissa ja Dana Scully –kampauksissa pomppivat Women of Sodom ja Master/Slave Relationship –niminen akti. Molemmat näistä ovat ainakin minun tietääkseni vaipuneet armollisesti unohduksiin.

Varsin nolo on myös Parfreyn artikkeli, jossa hän muutaman sivun sisällä niputtaa surutta venäläiset skoptsit eli kuohilaat, Afrikassa harrastettavat tyttölasten sukuelinten silpomiset ja länsimaiset nekro- ja koprofiilit. Maailmassa, jossa kaikenlaista jännää ja rankkaa tavaraa löytyy muutamalla hiiren klikkauksella loputtomiin, eivät tämänkaltaiset jutut enää tunnu kovin tarpeellisilta.

Teoksen loppupuolelle on sijoitettu myös Hensleyn toteuttama triptyykki norjalaisen black metal-skenen vaikuttajien haastatteluja. Ääneen pääsevät Emperorin Insahn, Aghastin Nebelhexe ja Mortiis. Haastattelut ovat sinänsä mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta musiikista niissä ei juuri puhuta. Michael Moynihanin kirjoittama johdanto sen sijaan on käytännössä pelkkä mainos miehen (lähinnä kirjan mittaan venytettyä 7 päivää-lehden artikkelia muistuttavalle) Lords of Chaos -paljastus- ja kiihotusteokselle.

– – –

Aiheeseen liittyen

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Boyd Rice speaks!

Psychic TV/PTV 3 22.2. 2014 Tavastia.

Advertisements

Read Full Post »

pekkapytyllaJos edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (20.5.1944-8.12.2003) olisi elossa, hän täyttäisi ensi tiistaina, 20.5., pyöreät 70 vuotta.

Pekan syntymäpäivää juhlitaan tänäkin vuonna, hänen ennenaikaisesta poismenosta huolimatta, ympäri valtakuntaa. Facebook-ryhmään Pekka Siitoimen 70v. syntymäpäiväjuhlat on tähän mennessä ilmoittautunut n. 250 osallistujaa. Koska mestarin syntymäpäivä sijoittuu ensi viikon alkuun, on vasta alkanut viikonloppu monille aikaa, jolloin Pekan syntymäpäivää juhlitaan. Viime vuoden biletyksestä löytyy Mesikämmenen juhlaposti täältä. Kai M. Aallon, Pekan nimeämän seuraajansa, juhlapuhe Pekan viime vuoden syntymäpäivän kunniaksi löytyy täältä.

Perttu Häkkisen puhe-ohjelmassa Ylellä pureudutaan 20.5. Pekan hahmoon. Luvassa on varsin mielenkiintoinen lähetys, josta löytyy aiheesta haastateltavana Sami Kettunen ja allekirjoittanut. Kai M. Aaltoa kuullaan aiheesta ohjelman insertissä. Häkkisen ohjelman infossa kerrotaan mm. näin:

Vaikka valtakunnanjohtajan poismenosta onkin jo yli vuosikymmen, tuntuu kiinnostus hänen eriskummallista persoonaansa kohtaan jatkuvasti kasvavan eri kansanryhmien parissa. Ihmiset käyttävät Siitoin -aiheisia t-paitoja, keräilevät isolla rahalla tälle kuuluneita esineitä, toistelevat sloganeita, ja ammentavat vaikutteita Siitoinin omintakeisesta kosmologiasta musiikkiin ja kuvataiteisiin. Parhaillaankin aiheesta on tiettävästi kaksi kirjaa suunnitteilla. Myös Siitoinin Naantalissa sijaitsevasta haudasta on muotoutunut jonkinasteinen kulttipaikka, jolle ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia vieden muassaan votkapulloja ja kynttilöitä.

Siitoin -fanitus, omituista kyllä, ylittää myös puoluerajoja. Muun muassa vihreiden Pekka Haavistoa presidentinvaaleissa tukenut sarjakuvataiteilija Pertti Jarla tunnetaan kovana Siitoin -tietäjänä ja keräilijänä, joka on piirtänyt valtakunnanjohtajasta useamman stripinkin.

Ei hullumpi saavutus mieheltä, jossa elinaikanaan kiteytyi kaikki yleisen linjan kannalta paha.

Tiistaina 20.5. kello 13.02 Perttu Häkkisen ohjelman aiheena on Pekka Siitoinin perintö suomalaisessa kulttuuri -ja hengenhistoriassa. Vieraina “Loputon Gehennan liekki” -dokumentin ohjannut ja Siitoinin hengentieteellisestä puolesta säveltaiteeseensa ammentava Sami Kettunen sekä Siitoin-historian tunteva Mesikämmen -blogin kirjoittaja. Selvitämme myös, mitä kuuluu Sieg Heil Suomi -dokumentissa näkyvälle Kai M. Aallolle.

Ensi tiistaina, 20.5., kuuluu helvetin hyvin.

Read Full Post »

Timo Hännikäinen puhuu!

timohannikainen

Kansallinen, traditionalistinen, radikaali. Nämä määreet kuvaavat Timo Hännikäistä ja verkkolehti Sarastusta hyvin. Monipuolinen ja tuottelias Hännikäinen on älykäs ja rohkea mies, jolla on mielenkiintoisia ja syväluotaavia ajatuksia kulttuurista. Mesikämmen tuumasi, että miestä pitää jututtaa.

Seuraavasta haastattelusta selviää mm. se, mitä radikaali traditionalismi on, mihin verkkolehti Sarastus pyrkii, millainen joukko lehteä toimittaa, mikä Suomen poliittisessa tilanteessa nykyään mättää ja mistä länsimaiden perikadossa on kyse. Hännikäinen kertoo myös tulevaisuuden suunnitelmistaan ja seuraavasta kirjastaan. Mesikämmenen oli luonnollisesti kysyttävä hiukan myös miehen ajatuksia Pekka Siitoimesta.

Hyvä naiset ja herrat, Timo Hännikäinen puhuu!

– – –

Pohjustusta

Olet runoilija, esseisti, kääntäjä ja kriitikko. Kerro taustastasi niille, jotka eivät siitä tiedä. Millainen mies on Timo Hännikäinen?

Olen syntynyt vuonna 1979 Padasjoella, Päijät-Hämeessä. Helsingissä olen asunut kohta 20 vuotta. Olen ”puolivapaa” kirjailija, eli maksan vuokrani ja laskuni tekemällä osan vuodesta puolipäivätöitä koulun iltavahtimestarina, muu toimeentulo tulee apurahoista ja kirjoituspalkkioista. Olen julkaissut seitsemän omaa teosta ja kääntänyt muun muassa Oscar Wilden, Charles Simicin ja Robert Louis Stevensonin tuotantoa. Olen naimisissa ja puolison lisäksi ruokakuntaan kuuluu cockerspanieliuros. Harrastukset vaihtelevat, tällä hetkellä lähinnä sydäntä ovat vinyylilevyjen keräily ja pienriistanmetsästys.

Tunnetuin teoksesi lienee vuonna 2009 ilmestynyt Ilman (Savukeidas), joka kertoo naisen puutteesta. Mitä tuumaat tuosta kirjastasi ja sen kautta saaneestasi huomiosta nyt, viitisen vuotta teoksen ilmestyttyä? Luetko vanhoja tekstejäsi? Mihin teoksiisi olet tyytyväisin ja miksi?

Ilman oli minulle jonkinlainen läpimurtoteos, joka kaiken synnyttämänsä julkisuuden lisäksi sai erittäin hyvät arvostelut. Useimmat kirjaa käsitelleet tosin keskittyivät siihen seksinpuute-aiheeseen, eivätkä huomioineet läpiseksualisoituneen kulttuurin analyysia, joka oli kirjan varsinainen pointti. Julkisuusrumban otin eräänlaisena kokeiluna, oli kiinnostavaa kokea kertarysäyksellä se median ja julkisuuden maailma, johon harva suomalainen kirjailija pääsee tai joutuu koko urallaan. Mutta olen ihan tyytyväinen, että sitä kesti vain aikansa. En ole mikään karismaattinen esiintyjä tai mediapersoona, mieluummin kirjoitan kuin puhun. Itse kirjaan olen yhä tyytyväinen, vaikka olenkin kyllästynyt puhumaan siitä julkisesti. Se vangitsee aika hyvin tietyn elämänvaiheen tunnot ja ajatukset. Enää en pystyisi kirjoittamaan sellaista teosta, niin moni asia on muuttunut niin ulkoisessa kuin sisäisessä elämässä. Omaa tuotantoa jälkikäteen lukiessa huomioikin yleensä sellaiset asiat, jotka nykyään tekisi eri lailla tai joista oma näkemys on muuttunut johonkin suuntaan. Se on oikeastaan hyvä asia: uskon, että ajattelun ja tuotannon pitää olla elävä ja ristiriitainen kokonaisuus, ei mikään valmis suljettu systeemi.

Kirjojesi lisäksi sinut tunnetaan nykyään myös verkkolehti Sarastuksesta ja radikaalista traditionalismista. Mitä kautta, miksi ja milloin sinusta tuli traditionalisti? Mistä radikaalissa traditionalismissa on kyse?

Traditionalismilla tai radikaalilla traditionalismilla viitataan usein sellaisiin filosofeihin kuten René Guenon ja Julius Evola, joiden ajattelussa uskonnollinen mystiikka oli keskeisellä sijalla. Itse käytän termiä laajemmin. Sarastuksen yhteydessä traditionalismi on käytännössä löyhä yleisnimitys sellaiselle oikeistolaiselle ajattelulle, joka poikkeaa sekä liberaalista talousoikeistosta että valtavirran konservatiivisuudesta. Tällainen ajattelu suuntaa kritiikkinsä käytännössä koko valistuksen ja Ranskan vallankumouksen perintöön. Se näkee yhteiskunnan pikemminkin orgaanisena kokonaisuutena kuin yksilöiden välisenä abstraktina sopimuksena. Vähintäänkin yhteiskuntasopimuksen piiriin pitäisi kuulua myös menneet ja tulevat sukupolvet, eivät ainoastaan elävät. Traditionalismissa politiikan keskipiste ja ihmistä viime kädessä määrittävä tekijä on identiteetti. Identiteetillä on lukuisia ulottuvuuksia, jotka muodostuvat vastakohtaisuuksien ja rajojen puitteissa: paikallinen, historiallinen, sukupuolinen, uskonnollinen, sivilisationistinen, jne. Esimerkiksi minä olen yhtä aikaa helsinkiläinen, suomalainen, eurooppalainen ja valkoinen mies, ja jokainen näistä ominaisuuksista kiinnittää minut tiettyyn kohtalonyhteyteen muiden kaltaisteni kanssa. Ei ole olemassa yhtä ja jakamatonta ”ihmiskuntaa” yhteisine tavoitteineen, vaan eri ryhmillä on omat intressinsä, jotka voivat myös joutua konfliktiin keskenään. Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Poliittisia kantoja Sarastuksen piiristä löytyy joka lähtöön, kristitystä konservatiivista jonkinlaiseen fasistiin. Osa kirjoittajista, mukaanlukien minä itse, ei edes halua määritellä itseään kovin tarkasti poliittisessa mielessä, vaan löytää ja yhdistelee ideoita monista ajatussuuntauksista. Se, mikä minut on johtanut tällaisen suuntauksen piiriin, onkin sitten mutkikkaampi kysymys. Perinteen merkitys inhimillisessä kokemuksessa ja Euroopan olemus ovat oikeastaan aina kiinnostaneet minua. Varsinkin kirjailijantyöni kautta tunnen lujaa yhteenkuuluvuutta siihen monisyiseen ja ristiriitaiseen traditioon, jonka muodostavat pakanallinen antiikki, kristillinen keskiaika ja uudempi tieteellinen ajattelu. Olen sielultani eurooppalainen ihminen.

Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle? Mikä maamme ja kulttuurimme menneisyydessä on säilyttämisen arvoista ja miksi? Millaisia ovat suomalaisen psyyken valoisat ja pimeät puolet?

Suomalaisuutta on oikeastaan mahdoton ymmärtää ottamatta huomioon maantieteellistä sijaintia ja ilmasto-olosuhteita. Maantieteellisesti Suomi on rajamaa Euroopan ja Venäjän välissä, vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Baltian maat ja Ukraina. Reuna-alueilla syntyy omanlaistaan kulttuuria ja mentaliteettia, joka poikkeaa keskuksista. Mentaliteettiamme ovat muokanneet myös ankarat ilmasto-olot. Kirjailija Marko Tapion mukaan kamppailu kylmyyttä ja pimeyttä vastaan on muovannut eräänlaisen arktisen persoonallisuustyypin, joka on säilynyt nykyaikaan saakka. Suomalainen on sitkeä, vakaa ja kestää vastoinkäymiset hammasta purren. Mutta samalla meissä on ajoittainen taipumus äärimmäisyyksiin, jotka voivat saada hyvinkin traagisia muotoja. Suomessa on käyty Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen verinen sisällissota, juoppous on yleistä ja itsemurhiakin esiintyy paljon. Toisaalta tämä taipumus on purkautunut myös hienona taiteena ja kirjallisuutena, ja uskon myös talvisodan puolustushengen ilmentäneen sitä.

Halveksiiko suomalainen kulttuuriväki omaa kansallista perintöään? Jos näin on, niin mistä se kertoo?

Tavallaan tällaista halveksuntaa on esiintynyt aina. 1800-luvulla suuri osa sivistyneistöstä piti suomen kieltä liian karkeana kulttuurin ja kirjallisuuden kieleksi. 1920-luvulla Tulenkantajat pitivät suomalaista kulttuurielämää takapajuisena ja ihailivat romanttiseen tyyliinsä kaikkea modernia ja ”keskieurooppalaista”. Tämä on itse asiassa perifeerinen ilmiö, rajamaiden kirous. Reuna-alueilla helposti ajatellaan, että oma kulttuuriperintö on liian haurasta ja kaikki arvokas tulee keskuksista. Jos kirjallinen kulttuuri on nuori, kuten Suomessa, se vain lisää tällaista asennoitumista. Sen käytännön seurauksiin kuuluvat ulkomaisten vaikutteiden omaksuminen sellaisinaan, suodattamatta, sen sijaan että sovellettaisiin niitä täkäläiseen perinteeseen. Taidehistoriassa keskitytään lähinnä tarkastelemaan, miten erilaiset kansainväliset suuntaukset, kuten vaikkapa romantiikka, funktionalismi ja postmodernismi, ovat tulleet Suomeen. Toisaalta meillä on kaikkina aikoina ollut sellaisiakin taiteilijoita, jotka ovat vakavissaan tutkineet paikalliseen identiteettiin nojaavan taiteen mahdollisuuksia ja pyrkineet luomaan kansallisia muotoja ulkomaisille vaikutteille. Heihin sopisi kiinnittää enemmän huomiota. Kulttuurielämä kaipaisi jonkinlaista etnofuturistista otetta.

Oletko ateisti, agnostikko tai joitain muuta?

Henkilökohtaisesti uskon, ettei historialla ole suuntaa eikä elämällä muuta tarkoitusta kuin ne, jotka yksilöt ja yhteisöt sille antavat. En odota mitään tämän elämän jälkeen, paitsi kenties länsimaisen kulttuurin ja omien ajatusteni säilymistä. En kuitenkaan suosittele tällaista katsomusta kenellekään – se olisi turhaa, sillä kyseessä on pikemminkin sisäsyntyinen kokemus kuin opittu ajattelutapa. Joillakin on kyky uskoa jumaliin, joillakin toisilla ei, ja tämän kohtalon kanssa on elettävä.

En lainkaan väheksy uskontoja: se olisi sama kuin väheksyisi ihmislajia, sillä ihminen on jotenkin asetuksellisesti uskonnollinen olento. Elämästä tekee elämisen arvoista tunne kuulumisesta itseään ja pieniä kuvioitaan suurempaan kokonaisuuteen, ja uskonto lienee yleisin tapa saavuttaa tällainen tunne. Harva pärjää ilman uskontoa tai jotakin sen korviketta. Jos nämä lapselliset uusateistit, Richard Dawkins opetuslapsineen, todella käsittäisivät kuinka ankara paikka maailma ilman korkeamman voiman ohjausta on, he juoksisivat hädissään ensimmäisen vastaantulevan new age -gurun syliin. Niinpä he ottavatkin korvikeuskonnoksi humanismin, biologisen reduktionismin tai edistysajattelun, joka on pelkkä kristillisen eskatologian maallistunut versio. Uskonnottomuus sopii niille, jotka kestävät pohjimmiltaan nihilististä maailmaa, jossa ihmistä varten ei ole mitään suurta suunnitelmaa.

Suosikkialkoholijuomasi?

Miedoista paras on brittiläinen Old Rosie -siideri. Väkevistä parhaita ovat viskit, skottilaisista Laphroaig ja irlantilaisista Jameson.

– – –

Sarastus ja radikaali traditionalismi

Verkkolehti Sarastus aloitti toimintansa syyskuussa 2012. Miksi tällaiselle verkkolehdelle oli tarvetta, miten se maastoutuu suhteessa maamme nykyiseen kulttuuriin ja poliittiseen ilmapiiriin? Mihin Sarastus pyrkii, mikä on sen raison d’être?

moderniamaailmaaSarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin. Suomesta puuttuu tämäntyyppinen ajattelun perinne, tai ainakin se on katkennut, sillä 1960-luvulta saakka älymystö on ollut leimallisesti vasemmistolaista ja vasemmistolla on ollut käsissään aloite melkein kaikessa kulttuurianalyysissa ja yhteiskuntakritiikissä. Poliittisen mielipiteen heilahdukset eivät ole muuttaneet tätä tilannetta. Jos halutaan yhteiskunnallista muutosta, sen täytyy tapahtua ensin ihmisten mielissä, ja tässä suhteessa akateeminen maailma, kulttuurielämä ja media, nykyään yhä enemmän myös sosiaalinen media, ovat ratkaisevassa roolissa.

Sarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin.

Missä ja kenen tai keiden toimesta idea Sarastuksen aloittamiselle alkoi? Milloin idea Sarastuksesta nousi ensimmäisen kerran ilmaan?

Ajatus tämäntyyppisestä julkaisusta oli putkahdellut kansallismielisissä ympyröissä jo pidemmän aikaa, mutta konkreettisia suunnitelmia ei ollut. Kesällä 2012 otin sähköpostitse yhteyttä joukkoon luotettuja samanmielisiä ihmisiä, joiden tiesin olevan myös näkemyksellisiä kirjoittajia, ja ehdotin verkkojulkaisun perustamista. Pidimme pari yhteistapaamista ja jatkoimme suunnittelua sähköpostitse. Syyskuuhun mennessä olimme päässeet yksimielisyyteen suurista linjoista, luoneet lehden ulkoasun ja laatineet ensimmäiset kirjoitukset.

Kerro Sarastuksen toimittajakunnasta. Kuinka erilaista väkeä verkkolehden toimittajista löytyy? Esiintyykö toimittajakunnan kesken vahvaa ideologista kädenvääntöä verkkolehden sisällön suhteen vai luoviutuvatko asiat omalla painollaan jaetuttujen traditionaalisten lähtökohtien kautta?

Toimituskunta on pysynyt suurin piirtein samana, mutta vakituisia avustajia on ilmaantunut suhteellisen lyhyessä ajassa kiitettävä määrä. Suurin osa ei ole ammattikirjoittajia, mutta monella on esimerkiksi yliopistotaustaa ja sitä kautta kokemusta asiatekstin laatimisesta. Toimitus- ja avustajakunta jakaantuu eri puolille Suomea, ja yhteistyötä tehdään internetin välityksellä. Kuten jo aiemmin totesin, Sarastusta toimittaa poliittisesti kirjava joukko, jota yhdistävät tietyt yleiset periaatteet. Poliittisista eroavaisuuksista ja lehden linjasta syntyy silloin tällöin toimituksen sisäistä debattia, mutta sitä on aina käyty hyvässä hengessä. Sarastus on loppujen lopuksi varsin avoin erilaisille näkemyksille, ainoastaan silkan huuhaan kuten ilmastodenialismin ja holokaustinkiistämisen olemme päättäneet pitää lehden ulkopuolella.

Millaista yhteydenpitoa ja yhteistyötä Sarastuksella on muiden samanhenkisten ihmisten ja ryhmien kanssa Suomen rajojen ulkopuolelta?

Sarastus on julkaissut käännöksiä artikkeleista, jotka ovat alunperin ilmestyneet muun muassa amerikkalaisissa Alternative Right- ja Counter Currents -verkkolehdissä, ruotsalaisella Motpol-sivustolla, erilaisissa ranskalaisissa julkaisuissa, jne. Tällä tavoin lehti on tullut tunnetuksi samanhenkisten keskuudessa myös ulkomailla, ja toimituskunnan jäsenet ovat jonkin verran yhteydessä ulkomaisiin kirjoittajiin. Tiettyä kiinnostusta Suomea kohtaan on herännyt tämän takia. Amerikkalainen kirjailija Jack Donovan, jota haastattelin alkuvuodesta Sarastukseen, kirjoitti myöhemmin facebook-sivuillaan, että hänen mielestään Suomi on paras maa, koska suomalaiset lukijat lähettävät hänelle jatkuvasti täkäläisten neofolk-yhtyeiden levyjä ja muuta kiinnostavaa tavaraa.

Miten Sarastukseen on yleisesti ottaen suhtauduttu eri piireissä? Onko Sarastuksen osakseen saama huomio yllättänyt millään tapaa?

Jo sivuston tilastoja seuratessa huomaa, että lehteä lukevat varsin monet. Päivittäinen kävijämäärä on keskimäärin reilun tuhannen luokkaa ja tähän mennessä suosituinta kirjoitusta on jaettu facebookissa noin 500 kertaa. Olen myös havainnut, että sitä lukevat monet sellaisetkin, jotka eivät lehden aatemaailmaa allekirjoita. En tiedä, onko se yllättävää. Traditionalismi ja ”uusi oikeisto” ovat Suomessa melko uusia juttuja, joten on tavallaan luonnollista että ne herättävät kiinnostusta. Huvittavimpia ovat oikeastaan Sarastuksen herättämät ristiriitaiset reaktiot eri leireissä. Vasemmisto on yrittänyt lyödä meihin natsileimaa, ja eräällä uusnatsien sivustolla meitä on taas sanottu ”siionistien peiteoperaatioksi” tai joksikin vastaavaksi. Kai tämäkin on merkki siitä, että olemme osanneet tehdä jotain oikein.

Miten tunnetusti vasemmistohenkinen kirjallisuuspiiri ja siihen kuuluvat ystäväsi ovat suhtautuneet oikeistoradikaaleihin ystäviisi ja Sarastus-verkkolehteen?

Suhtautuminen vaihtelee, mutta onhan se selvää, ettei maineeni sillä suunnalla ole yleisesti ottaen kovin hyvä. Välillä kustantajaltani on kyselty, miksei minua kieltäydytä julkaisemasta – ja ironista kyllä, kyselijät ovat yleensä sellaisia jotka muuten väittävät olevansa kaikkea ilmaisunvapauden rajoittamista vastaan. Sinänsä minua ei liikuta moinen, sillä minulla on edelleen riittävästi julkaisukanavia ja lukijoita. En ole erityisen aktiivinen kirjallisuuspiireissä, koska ne ovat hirvittävän sisäsiittoisia porukoita, joissa ihmiset seurustelevat lähes pelkästään saman alan tyyppien kanssa ja uskovat tekevänsä jotakin merkittävää, vaikka heidän touhuistaan on kiinnostunut vain kourallinen kollegoita. Minulle on vakiintunut sieltä muutama luotettu ystävä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joita tapaan melko säännöllisesti, mutta kirjallisuusväen kissanristiäisissä minua näkee harvoin.

Mitä mieltä olet Suomen poliittisesta nykytilanteesta? Mikä nykytilanteessa mättää eniten ja mitkä asiat siihen ovat syynä? Millaisia mahdollisia valopilkkuja nykytilanteessa on? Millaisena näet maamme poliittisen tulevaisuuden?

Suomen poliittinen tilanne muistuttaa monessa mielessä tyypillisen eurooppalaisen teollisuusmaan tilannetta, vaikka erojakin on. Meillä on matala syntyvyys ja ylisuureksi paisunut julkinen talous. Perheet ja muut pysyvät tukirakenteet hajoavat, ruumiillisen työn arvostus on matala, demografisia ja taloudellisia ongelmia yritetään ratkaista maahanmuutolla, joka lähinnä synnyttää uusia ongelmia. Talouskriisi ei ole iskenyt meihin erityisen lujaa, mutta toisaalta olemme tuskin vielä nähneet sen pahinta vaihetta.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille. Sen nimissä kansallisomaisuutta on myyty ulkomaille yleisen kulutusjuhlan rahoittamiseksi, ihmisiä on ylikoulutettu työttömiksi ja jätetty tulevien sukupolvien maksettavaksi massiivinen valtionvelka. Suurten ikäluokkien niin sanotut ”pehmeät arvot” loivat hirmuisen kovan yhteiskunnan, jossa yhteisvastuuta ei tunneta ja jokainen odottaa saavansa valtiolta enemmän kuin itse antaa. Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja eivätkä köyhät tehdä töitä. Verojen maksu ja työnteko ovat jääneet keskiluokan harteille, ja keskiluokan kapinahenki alkaa näkyä muun muassa perussuomalaisten suosion kasvussa.

Valopilkkuna nyky-Suomessa näen sen, ettei tänne ole vielä kehittynyt sellaisia suuria maahanmuuttajakeskittymiä kuin vaikkapa Ruotsiin tai Ranskaan. Toisaalta Suomella on maantieteellisen sijaintinsa takia toinen ongelma: Venäjä suhtautuu meihin kuin omaan takapihaansa ja saattaa tulevaisuudessa käyttää täällä asuvia venäläisiä ulkopoliittisen painostuksen välineenä, kuten se on tehnyt Baltiassa ja Ukrainassa. Venäjän imperialistiset haaveet ovat ainakin lyhyellä tähtäimellä vakavin ulkoinen uhka Suomelle. Tarja Halosen presidenttikaudella tätä tosiseikkaa yritettiin kaikin keinoin peittää näkyvistä. Nyt unesta ollaan hiljalleen heräämässä, toivon ettei se tapahdu liian myöhään.

Millaisessa Suomessa Timo Hännikäinen haluaisi elää? Millainen olisi ihanteellinen tilanne Suomessa nykyään? Mitkä asiat olisivat toisin?

En mielelläni rakentele yhteiskuntautopioita, koska yhteiskunta on aina elävä kokonaisuus eikä mikään ideaali voi sellaisenaan toteutua. Jos takertuu liian tiukasti kuvaan ihanneyhteiskunnasta, todellisuuden lainalaisuudet unohtuvat helposti. Joitakin yleisiä linjoja mielessäni toki on.

Ihanne-Suomeni olisi sellainen, missä osa valtion nykyisistä tehtävistä olisi paikallisyhteisöillä ja ihmiset olisivat riippuvaisempia toisistaan kuin valtiokoneistosta. Ihmisillä olisi runsaasti yhteyksiä erilaisiin itsenäisesti toimiviin instituutioihin liikuntakerhoista osuuskuntiin ja muihin taloudellista toimintaa harjoittaviin organisaatioihin. Oppisopimuskoulutusta ja vastaavia järjestelyjä tuettaisiin jotta ihmisten olisi helppo työskennellä käytännön ammateissa. Pienyrittäjien asema olisi vahva. Valtio tukisi ja suojelisi paikallisyhteisöjä mutta puuttuisi niiden varsinaiseen toimintaan harvoin. Euroopan ulkopuolelta suuntautuva maahanmuutto olisi vähäistä ja tiukasti kontrolloitua. Sen sijaan opiskelija-, tiede- ja kulttuurivaihtoa olisi runsaasti ja siihen kannustettaisiin. Yksi valtiovallan tärkeistä tehtävistä olisi luonnonvarojen varjelu ja ekometsätalouden kaltaisten kestävien mallien tukeminen luonnonvarojen käytössä. Maanpuolustukseen panostettaisiin, ja vakinaisen armeijan lisäksi maassa olisi suojeluskuntien tapaisia paikallistason maanpuolustusjärjestöjä kuten Virossa.

Onko Suomi mielestäsi vielä itsenäinen? Miksi on tai ei ole?

Tiukassa mielessä Suomi on ollut itsenäinen ainoastaan 1920- ja 30-luvuilla. Silloin maa oli taloudellisesti omavarainen ja meillä oli itsenäinen ulkopolitiikka. Tämä kausi päättyi talvisotaan, jonka jälkeen tuli liittolaisuus Saksan kanssa, sitten YYA-aika ja lopulta EU:n jäsenyys. Ensimmäisen tasavallan kaltainen itsenäisyys ei tietenkään olisi enää nykyään mahdollista. Kansainvälinen politiikka ei perustu sopimuksien noudattamiselle, vaan se on taistelua. Suuret kansakunnat taistelevat vallasta ja pienet olemassaolosta. Niinpä pieni maa ei pysty sooloilemaan kovin pitkään, vaan sen on etsittävä vahvoja liittolaisia. Samalla on kuitenkin osattava luovia erilaisten valtablokkien välissä ja säilytettävä henkinen ja kulttuurinen itsenäisyys, joka on minusta se itsenäisyyden olennaisin muoto.

Mitä mieltä olet EU:sta? Pitäisikö Suomen erota EU:sta? Pitäisikö Suomen ottaa markka takaisin käyttöön?

Yhdistynyt Eurooppa ei ole lainkaan huono idea, mutta valitettavasti EU lähti jo varhaisvaiheessaan toteuttamaan sitä väärällä tavalla. Unionia luotaessa Robert Schuman kannatti ajatusta mannereurooppalaisesta konfederaatiosta, joka kunnioittaa jäsenmaidensa historiallisia ja kulttuurisia juuria ja jolla on vahva itsenäinen puolustus. Valitettavasti voitolle pääsi Jean Monet’n visio, jossa EU on talouspainotteinen liitto, jolla ei ole tarkkoja kulttuurisia tai maantieteellisiä rajoja. Sillä ei ole periaatteellisia estoja laajentua ei-eurooppalaisten kansojen keskuuteen ja puolustuksessaan se tukeutuu Yhdysvaltoihin. Tällaisena EU on kaikkien kansallisten ja paikallisten identiteettien vihollinen.

EU:sta eroaminen tuottaisi tällä hetkellä Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta nykyisen linjan vastaisten poliittisten voimien niin täällä kuin muualla Euroopassa pitäisi pyrkiä uudistamaan liittoa sisältäpäin.

Radikaalin traditionalismin kannattaminen tuntunee tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta – vai onko näin? Onko traditionalismi idealistista eskapismia suhteessa vääjäämättömään suuntaan, johon maailma menee?

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet. Itse uskon, että elämme jonkinlaista siirtymäkautta. Kirjailija Anthony Burgess laati romaanissaan The Wanting Seed hahmotelman historian kolmivaiheisesta syklistä. Syklin alussa vallitsee malli, jossa laki, järjestys ja perinnäistavat ovat kaiken ydin. Kun tällainen järjestys on pysynyt vakaana riittävän kauan, aletaan kuvitella että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja kykenee pelkän järkensä avulla luomaan ihanneyhteiskunnan. Kun tämä malli kaatuu omaan mahdottomuuteensa, siirrytään välivaiheeseen jota leimaa kaaoksen ja tyrannian vuorottelu ja kaikkinainen epävakaus. Lopulta konservatiivinen järjestys palaa ja sykli alkaa alusta. Jos Burgessin hahmotelma vastaa todellisuutta, olemme tällä hetkellä siirtymässä sekasortoiseen välivaiheeseen. Silloin niillä, jotka pyrkivät pitämään vanhaa perinneainesta hengissä ja luomaan uutta, on tärkeä rooli. He ovat kuin munkkeja, jotka vaalivat antiikin sivistystä luostareissaan Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisinä levottomina aikoina. Kuten Alain de Benoist sanoi: ”He elävät pimeydessä mutteivät kuulu pimeyteen, vaan kamppailevat sytyttääkseen valon uudelleen.”

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet.

Onko traditionalismin suosio nousussa vai onko se pysynyt suurin piirtein saman kokoisen pienehkön joukon tapana katsoa maailmaa ja elää siinä? Voiko traditionalismi edes nousta suurempaan suosioon, onko se luonteeltaan vääjäämättä kulttuurisessa marginaalissa?

Ainakin sitä kohtaan tunnetaan enemmän kiinnostusta. Liberaali ja vasemmistolainen ylivalta henkisessä elämässä on jatkunut niin kauan, että se on rappeutunut opittujen iskulauseiden toistamiseksi. Silloin vastakkaiset näkökulmat tuntuvat automaattisesti raikkailta. En katsoisi, että traditionalismi edes pyrkii suuren yleisön suosioon, sillä kyseessä ei ole mikään yhtenäinen ideologia vaan pikemminkin monia ajatussuuntia sisältävä virtaus – vähän samaan tapaan kuin ”konservatiivinen vallankumous” 1920-luvun Saksassa. Sekin oli aatteellisesti kirjava, epäyhtenäinen ja elitistinen liike, mutta vaikutti laajalti oman aikansa poliittiseen ilmapiiriin.

Millaisia sisäisiä jännitteitä, ristiriitoja tai haasteita traditionalisti joutuu maailmankatsomuksensa vuoksi nykymaailmassa omassa elämässään kohtaamaan? Miten traditionalisti tasapainoilee suhteessaan uuteen ja vanhaan teknologiaan, individualismiin ja kollektiivisuuteen, yms.? Millaisissa asioissa olet joutunut tekemään käytännöllisiä tai muunlaisia kompromissejä suhteessa traditionalistisiin periaatteisiisi?

Tämä on tietysti hyvä kysymys jokaiselle, joka elää omista arvoistaan poikkeavassa yhteiskunnassa. Toisaalta ratkaisu ei ole monimutkainen: on vain asetettava asiat tärkeysjärjestykseen ja mietittävä, mitä todella tarvitsee elääkseen arvokkaasti. Jos ei tavoittele suuria omaisuuksia, virallisia tunnustuspalkintoja ja yleistä hyväksyntää, on aivan mahdollista elää loukkaamatta vakavasti periaatteitaan. Järjestelmää voi käyttää hyödykseen ottamalla siltä sen mitä tarvitsee ja samalla työskentelemällä jonkin paremman rakentamiseksi. Minusta ei esimerkiksi ole järkevää boikotoida jotakin tarvitsemaansa tuotetta sen takia, ettei pidä sitä valmistavasta yrityksestä. Julius Evola kehotti ratsastamaan tiikerillä, kunnes se väsyy juoksemaan. Toisaalta ei myöskään kannata valittaa median turruttavaa vaikutusta ja kulttuurin kaupallisuutta, jos itse menee virran mukana. On hyvin helppoa olla katsomatta televisiota ja haalimatta merkkituotteita, mielekkäämpää tekemistä löytyy yllin kyllin.

Jos ottaa spengleriläisen käsityksen kulttuurin elinkaaresta tosiasiana, kuten traditionalistit ilmeisesti universaalisti ottavat, niin tarkoittaako se sitä, että traditionalismiin liittyy aina sisäänkirjoitettuna kulttuuripessimismi? Ovatko traditionalistit pessimistejä? Mikä on traditionalismin positiivinen anti nykykulttuurin kokonaisuudessa?

perikatoSpengler katsoi kaikkien korkeakulttuurien käyvän läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevan. Pessimistinä häntä on pidetty siksi, että hän katsoi itse elävänsä kuihtumisen vaihetta. Spengler tarkoitti länsimaisella kulttuurilla noin vuodesta 500 jKr. meidän päiviimme saakka jatkunutta kulttuurikokonaisuutta, esimerkiksi antiikin kulttuuri oli hänen mielestään aivan oma kokonaisuutensa. ”Perikato” ei tarkoittanut hänelle mitään täydellistä tuhoa, vaan yhden korkeakulttuurin kuihduttua uusi alkaa itää. Jotkut sen piirteet myös siirtyvät uuteen kulttuuriin ja saavat siellä uudenlaisia muotoja. Esimerkiksi kristinusko syntyi jo antiikissa, mutta se säilyi antiikin kulttuurin kuoltua ja siitä tuli Spenglerin tarkoittaman länsimaisen kulttuurin pohjakivi. Minusta ei ole hedelmällistä vain surra oman kulttuurimme ilmiöiden rappeutumista ja varjella vanhoja muotoja, vaan on katsottava myös eteenpäin ja etsittävä kaikkea sellaista, mikä voisi elää oman korkeakulttuurimme yli ja toimia kokoavana voimana uudessa. Tämän takia Sarastus on minusta hyvä nimi lehdelle, siinä on eteenpäin katsova henki. Ellei Euroopan supistuva väestö kokonaan tai suurimmaksi osaksi korvaudu afrikkalaisilla ja aasialaisilla, eurooppalaisuus säilyy ja löytää uusia ilmenemismuotoja tulevaisuudessa.

Millainen on tyypillinen suomalainen traditionalisti?

Sellaista tuskin on olemassakaan.

– – –

Pekka Siitoin

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, niin kysytään sinulta myös edesmenneestä valtakunnanjohtajasta. Mitä mieltä olet hänestä?

Pekka oli kokonaistaideteos, kansanomaisemmin sanottuna elämäntaiteilija. Hän teki itsestään jonkinlaisen performanssin. Arvostan häntä, koska hän oli niin vapaa kaikesta itsesensuurista. Hänen julkiset esiintymisensä olivat loistavaa viihdettä.

Miten arvioit Pekan roolin 70-luvun Suomessa? Miten merkittävä Pekan rooli oli Kekkosen ja Neuvostoliiton kritiikissä maassamme? Oliko Pekka todellinen ja vakavasti otettava poliittinen vastavoima, vai esitettiinkö hänet paisutettuna uhkana kommunistien toimesta, puhtaasti poliittisin tarkoitusperin?

Minusta Pekka oli eräänlainen YYA-Suomen pimeä alitajunta. Hän teki kaikkea, mikä silloin oli kiellettyä tai epäkorrektia, ja kaiken lisäksi aivan äärimmäisellä ja karnevalistisella tavalla. En tiedä pitääkö tarina paikkansa, mutta olen kuullut että Pekan kotipihalla Naantalissa liehunut hakaristilippu näkyi paikkaan, jota Kekkonen ja muut sen ajan merkittävät poliitikot käyttivät huvilana.

On huvittavaa lukea, miten vasemmistolehdistö aikoinaan uutisoi Pekan ja hänen aatetovereittensa tekemisistä. Otsikoissa maalailtiin vakavaan sävyyn fasismin uuden nousun uhkaa, vaikka kyseessä oli aivan marginaalinen joukko eksentrikkoja. Samaan tyyliinhän kirjoitellaan nykyään ”äärioikeiston noususta”, vaikka joku uusnatsismi on Suomessa varsin vähäpätöinen ilmiö.

Pekka mielletään nykyään lähinnä ronskin humoristisena spektaakkelina, jossa yhdistyi rivologia, hengentieteet ja politiikka. Jos unohdetaan Pekan auraa vahvasti värittävä huumori ja koomisuus, niin mitä mieltä olet Pekan eläessään esittämistä poliittisista näkemyksistä? Missä määrin niissä oli jotain, mistä mahdollisesti olet samaa mieltä?

En oikeastaan pidä Pekkaa poliittisena hahmona, vaan pikemminkin showmiehenä ja arvokkaan kylähulluperinteen modernina jatkajana. Hänen sukulaissielujaan tässä mielessä ovat muun muassa Sigurd Wettenhovi-Aspa ja Ior Bock, joista on tullut kiinteä osa suomalaista folklorea.

Jos Kursiivin iskua ei olisi tapahtunut ja Pekka ei olisi saanut siitä vankilatuomiota, miten arvelet Pekan myöhempien vaiheiden menneen? Olisiko Pekka saanut rekisteröityä puolueensa virallisesti, olisiko Pekan homma pysynyt vakavammin otettavana ja noususuhdanteisena?

En tiedä, tavoitteliko Pekka vakavissaan kansansuosiota. Jos joku haluaisi oikeasti edistää natsi-ideologiaa, hän ottaisi aivan toisenlaisen lähestymistavan kuin Naantalin kaduilla koppalakki päässä saapastellut mies, joka hirtti muuminuken, uskoi yhdessä edellisistä elämistään olleensa ranskalainen aatelismies ja julisti olevansa ”kivenkova rasisti, sadisti ja fasisti.” Pekalle tärkeintä oli show. Uskon hänen pikemminkin eläneen jotakin eriskummallista fantasiaa kuin tavoitelleen poliittista uskottavuutta.

Radikaaliksi traditionalistiksi kehittymisesi tuo etäisesti mieleen Pekan poliittisen radikalisoitumisen 70-luvulla – samaan hengenvetoon on toki todettava, että teidän kahden välillä eroja löytyy hyvin paljon. Ennen kuin Pekka radikalisoitui, hän oli tullut tunnetuksi valokuvausliikkeestään, Aino Kassisen ykkösoppilaana olemisestaan, yms. sosiaalisesti varsin hyväksytystä ja arvotetustakin toiminnasta. Ennen julkista profiloitumistasi radikaaliksi traditionalistiksi olit tullut tunnetuksi arvostettuna kirjailijana, kääntäjänä ja mm. kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittajana. Kun Pekan poliittinen profiili radikalisoitui, hän menetti ystäviään ja hänen ja perheensä elämä vaikeutui. Onko elämäsi vaikeutunut sitten julkisen profiloitumisesi traditionalistina, oletko menettänyt ystäviä? Onko maailmankatsomuksellinen kehityksesi antanut uutta näkökulmaa Pekkaan?

Jotkut tuttavat ja kollegat ovat vieraantuneet minusta sen jälkeen kun olen ”tullut kaapista” näissä asioissa, mutten sanoisi elämäni vaikeutuneen. Minulle on tärkeintä se että voin tehdä työtäni, ei se, olenko väleissä kaikkien kanssa. Mitä Pekkaan tulee, hänkään tuskin ahdistui huonosta maineestaan vaan pikemminkin nautti siitä. Mutta hänen perheellään oli varmasti kovin vaikeaa. Isän valtakunta -dokumenttia katsoessani totesin, ettei hänen lapsiaan ainakaan käy kateeksi.

Missä määrin Pekka oli mielestäsi traditionalisti?

Ehkä hänen okkultismiharrastuksestaan voisi löytyä yhtymäkohtia vaikkapa Evolaan, joka oli kovin kiinnostunut magiasta. En tunne sitä puolta kovin tarkkaan. Natsismi puolestaan on monella tapaa aika kaukana traditionalismista, vaikka yhtymäkohtiakin löytyy. Esimerkiksi natsien ihailu keskitettyä totalitaarista valtiota kohtaan ja rotumystiikka ovat vieraita useimmille traditionalisteille.

– – –

Assosiaatiot

Mitä seuraavat asiat tuovat sinulle mieleen? Voit vastata yhdellä sanalla tai pidemmin.

Pentti Linkola.

Suomalaisen luonnonsuojelun suurmies ja erinomainen asiaprosaisti.

H.P. Lovecraft.

Ensimmäinen kirjallinen ihastukseni. Loi oman mytologiansa, mikä ei ole vähäinen saavutus.

Liberalismi.

Tarkoitti alunperin poliittista ja taloudellista vapautta, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Multikulturalismi.

Kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä kulttuuri tarkoittaa.

Hipsterit.

Varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ironia muuttuu retorisesta keinosta elämäntavaksi.

Kestävä kehitys.

Talouskasvu-uskovaisten saivartelua.

Poliittinen korrektius.

Sensuurilla on monta nimeä.

Islam.

Juutalaisuuden ja kristinuskon outo äpärälapsi.

Porno.

Korvannut seksin länsimaissa.

Tom of Finland.

Siitoin-postimerkki olisi ollut parempi.

Perussuomalaiset.

Poliittinen sillisalaatti, josta löytyy niin viisaita kuin idiootteja.

Jussi Halla-aho.

Suoraselkäinen poliitikko, tosin reagoi liian herkästi lehdistön kirjoitteluun.

Kokoomus.

Plutokraattien puolue.

Vihreät.

Liberaaleja, jotka haluavat kieltää kaiken.

Rasismi.

Tarkoitti alunperin rotusortoa, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Skinheadit.

Onko heitä enää Suomessa?

Natsi-Saksa.

Valtiomuotoinen yritys yhdistää estetiikka ja politiikka.

Helsingin Sanomat.

Painettua internettiä.

Suomen Sisu.

Kansallismielinen keskustelukerho, josta nousi myöhemmin poliittisia vaikuttajia.

Kansallinen vastarinta.

Vanhoissa natseissa oli enemmän tyyliä kuin uusissa.

Vasemmisto.

Puolusti aiemmin työtä pääomaa vastaan, nykyään puolustaa työtä vieroksuvia.

Metsästys.

Ihmisen alkuperäisin elinkeino.

Käsin kirjoitetut kirjeet.

Käyneet valitettavan harvinaisiksi. Merkittävien henkilöiden valittuja sähköposteja lienee turha julkaista.

Neofolk.

Kiinnostavin 1970-luvun jälkeen syntynyt musiikin tyylilaji. Death In Junen ja Blood Axisin levyt soivat kotonani ahkerasti.

Sananvapaus Suomessa.

Siitä tingitään aina kun joku käyttää sitä.

Suomen oikeuslaitos.

Luotan siihen yhä vähemmän.

Kuolemantuomio.

Rehellinen ja suvereeni vallankäytön muoto.

Tasa-arvo.

Käsitteellinen mahdottomuus. Arvo perustuu erolle.

Feministit.

Uskovat, että naisen tulee tehdä mitä huvittaa ja miehen mitä nainen sanoo.

Pussy Riot.

Minun marttyyrini on Dominique Venner eikä Pussy Riot.

Cheek.

Vihaan rappia, esittivätpä sitä minkä väriset tahansa.

Venäjä.

Suomalais-ugrilaisten kansojen historiallinen vihollinen, joka on tuottanut hienoa kirjallisuutta.

Yhdysvallat.

Atlantin takainen öykkäri, jonka aseita Eurooppa tällä hetkellä valitettavasti tarvitsee.

NATO.

Kannatan Suomen jäsenyyttä. Pienen kansakunnan edustajana on pakko olla pragmaattinen.

Sauna.

Siitä minä nautin.

– – –

Tulevaisuus

kaliyugaElämmekö Kali Yugan aikakautta? Onko länsimaiden perikato käsillä? Jos elämme Kali Yugaa, mitä merkkejä tästä on nähtävissä?

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen. Ihmiset vain toivovat hiljaa mielessään, ettei romahdus tapahdu heidän elinaikanaan. Toisaalta pitää muistaa, että perikato harvemmin tarkoittaa nopeaa ja täydellistä luhistumista. Rooman valtakunnastakin romahti vain länsipuoli, Bysantti porskutti vielä täydet tuhat vuotta. Rapistuvat kulttuurit voivat sinnitellä hämmästyttävän pitkään.

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on? Mitä seuraava kirjasi tulee käsittelemään?

Minulla on valmisteilla esseekirja, jonka olisi tarkoitus ilmestyä ensi keväänä. Se on tietyllä tavalla jatkoa Ilman-kirjalle, sillä sen keskipisteessä on suomalainen mies ja mies yleensä. Käsittelen siinä ”miehen metafysiikkaa” eli sitä, mitä maskuliinisuus pohjimmiltaan on kulttuurisista muuttujista riisuttuna. Samalla käyn läpi sitä, miten moderni yhteiskunta on oikeastaan naisten intressejä varten rakennettu. Lyhyesti sanottuna, Otto Weininger kohtaa Fight Clubin. Lisäksi minulla on tekeillä romaani ja suomennosvalikoima Jack Londonin asiaproosaa.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia on verkkolehti Sarastuksella? Miltä Sarastuksen tulevaisuus näyttää? Pysyykö Sarastus pelkästään verkkolehtenä, vai onko sille mietitty myös traditionaalisempaa paperilehti-formaattia?

Sarastus tuskin ainakaan kovin pian siirtyy paperilehdeksi, mutta toimitus on suunnitellut parhaiden kirjoitusten julkaisemista säännöllisin väliajoin jonkinlaisena vuosikirjana. Muutakin pienimuotoista julkaisutoimintaa on ideoitu. Olemme aloittaneet Spenglerin Ihminen ja tekniikka -teoksen julkaisemisen suomeksi ”jatkokertomuksena” Sarastuksessa, ja suomennos olisi tarkoitus julkaista myöhemmin myös kirjana.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mielenkiintoisten ihmisten seura. Joskus he ovat eläviä ihmisiä, joskus taas taiteilijoita ja filosofeja joiden kanssa keskustelen heidän teostensa välityksellä.

– – –

Mesikämmen kiittää Timo Hännikäistä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hännikäisen blogi Marginalia. [Marginalia vanhassa osoitteessaan].

Hännikäinen Wikipediassa.

Hännikäisen kirjailijasivu Facebookissa.

Hännikäisen haastattelu Kuiskaus pimeässä-lehdessä.

Hännikäisen haastattelu Hommalla: Timo Hännikäinen: Ikkunat auki Impivaaraan.

Juhani Karilan juttu Helsingin Sanomissa: Esseisti Hännikäinen: Tasa-arvo on liian pitkällä. Esseisti Timo Hännikäinen radikalisoitui.

City-lehden juttu Hännikäisestä ja hänen 2009 ilmestyneestä kirjastaan Ilman (Savukeidas, 2009).

Hännikäinen puhumassa kirjastaan Ilman Maria-ohjelmassa.

Hännikäinen Perttu Häkkisen haastateltavana Ylen Suomalainen mies-sarjassa 2012.

Täyslaidallinen humanismia vastaan. Hännikäisen kirjan Ihmisen viheliäisyydestä (Savukeidas, 2011) arvio Elonkehässä.

Verkkolehti Sarastus.

Verkkolehti Sarastus Facebookissa.

 

Read Full Post »

Tuomas Tähti puhuu!

tuomas

Tuomas Tähti on turkulainen nuorimies, jonka tekemisiä Mesikämmen on seurannut muutaman vuoden ajan mielenkiinnolla. Poliittisesti aktiivisen Tuomaan tähti on selvästi syttynyt loistamaan ja miehen sanat ja teot puhuvat omaa kieltään. Oli aika kysyä Tuomaalta muutama kysymys.

Seuraavasta haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. Tuomaan poliittinen historia, Tuomaan näkemykset Turusta, Turun taudista, hyvästä musiikista, hypnoottis-magneettisesta katseesta, Raamatusta, Gambinasta, politiikasta niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, Tony Halmeesta, Jussi Halla-ahosta, Timo Soinista, Pekka Siitoimesta, nationalismista, Suomen maahanmuuttopolitiikasta, Suomen mediasta, itsenäisyydestä, EU:sta, sekä monista muista aiheista.

Hyvät naiset ja herrat, Tuomas Tähti puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet?

Olen 27-vuotias peruspäivärahalla elävä perussuomalainen. Toimin nykyään Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtajana, Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten sihteerinä, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamiehenä, Turun nuorisolautakunnan jäsenenä ja tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri.

Asut Turussa. Millainen paikka Turku on asua, mitkä ovat kaupungin parhaimmat ja huonoimmat puolet? Onko Turku ”Suomen persereikä”, kuten stereotypinen toteamus menee, vai onko se vain kateellisten tahojen panettelua? Onko ”Turun tauti” mielestäsi vielä voimissaan?

Turulla ei ole matkailijoille juurikaan annettavaa, mutta asuinkaupunkina Turku on viihtyisä. Suomen isoista kaupungeista Turku lienee kompaktein: lähes kaikki on kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä. Kaupungin rakennukset ovat esteettisesti miellyttäviä ja niiden lisäksi Turusta löytyy suuriakin viheralueita. Turku on myös Suomen merkittävin rock-kaupunki.

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. 

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. Rakennuslautakunnan puheenjohtajana toimi kolmella eri vuosikymmenellä Raimo Huhtanen (vas.), joka työskenteli rakennusliike Hartelan pääluottamusmiehenä yli 20 vuotta ja jota on Rakennuslehdessä kutsuttu ”gryndereitten ylimmäksi ystäväksi”. Hän on täysin jäävi olemaan rakennuslautakunnassa. Nyttemmin Huhtanen on sentään tippunut lautakunnan varapuheenjohtajan paikalle, mutta päätöksenteko on Turussa laajemminkin likaista. Alle kaksi vuotta sitten uutisoitiin, että Turussa on salattu laittomasti yli sata kaupunginhallituksen päätöstä (Turun Sanomat 28.8.2012).

Olet suuri musiikkidiggari ja Facebook-profiilissasi on näkynyt tämän tästä kuvia sinusta eri artistien kanssa. Mitkä ovat tällä hetkellä suosikkiartistejasi ja miksi? Kaikkein mieleenjääneimmät keikat mitä olet tähän mennessä nähnyt? Millainen musiikki vetoaa Tuomas Tähteen? Missä piilee hyvän musiikin taika?

Laulut ovat runonlausuntaa musiikilla säestettynä. Poikkeuksen muodostavat instrumentaalikappaleet. Niitä kuuntelen hyvin harvoin, koska pidän sellaisesta musiikista, jossa on tarinankerrontaa. Sanoman ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan laululle on kunniaksi, jos se voidaan perustellusti tulkita usealla erilaisella tavalla. Tällöin tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Toisaalta laulun sanoma saa olla yksiselitteinenkin, jos se miellyttää kuulijaa. Sellaisia lauluja, joiden sanoitukset miellyttävät minua henkilökohtaisesti, tekee mm. W.A.S.P., joka muistetaan lähinnä vuosien 1984–1992 julkaisujen ansiosta, vaikka yhtye on tehnyt erinomaista materiaalia myös 1990-luvun puolivälin jälkeen. Monitulkintaisemmista artisteista pidän mielenkiintoisimpana Laibachia, joka on edelleen ajankohtainen, vaikka ryhmän perustamisesta on jo 34 vuotta.

Sellaisia artisteja, joiden musiikkia kuuntelen jatkuvasti, on vain alle 50, mutta niihin olen sitoutunut sitäkin lujemmin. Lapsena ollessani ensimmäiset rock-artistit, joiden musiikkia kuulin, olivat luultavasti Uriah Heep ja Cat Stevens (nyk. Yusuf Islam). Siihen aikaan en osannut englantia, joten en ymmärtänyt laulujen sisällöstä mitään. Pidän kuitenkin molemmista artisteista yhä tänäkin päivänä ja Uriah Heepin jäsenet tapasinkin viime vuonna.

Olen nähnyt omien muistiinpanojeni mukaan noin 190 keikkaa. Voisin nostaa niistä muutamia jalustalle, mutta keikkakokemukset ovat subjektiivisia, joten parhaimpien keikkojen luettelo olisi lukijan kannalta arvoton. Jos haastattelun lukija haluaa kokea huikeita show-elämyksiä, suosittelen käymään ainakin Emilie Autumnin ja Lady Gagan keikoilla.

Olet pitänyt nimeäsi kantavaa blogia vuodesta 2010. Onko blogin pitäminen ollut antoisaa? Oletko harkinnut muuta kirjoittamista, vaikkapa kirjaa, jossain vaiheessa? Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat blogitekstisi?

Blogissa on vaihtelevaa sisältöä Michael Monroen keikkailusta interaktiivisen tarinankerronnan pedagogisiin mahdollisuuksiin. Aiheet ilmentävät omia kiinnostuksenkohteitani, mistä johtuen blogiin kirjoittaminen on hyvinkin antoisaa. Onnistuneimpia blogikirjoituksiani ovat nähdäkseni ne, joissa käsittelen nationalismia ja suomalaisuutta. Ne toimivat myös johdatuksena uudelle lukijalle. Kirjankin kirjoittamista olen ajatellut, mutta asia ei ole ajankohtainen.

Olet ottanut osaa hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoihin, sijoittuen viime vuonna kisoissa viidenneksi ja saaden erityismaininnan kisojen eteen tekemästäsi propagandatyöstä. Aiotko ottaa osaa kisoihin myös tänä vuonna? Miten olet kuluneen vuoden aikana harjoittanut hypnoottis-magneettisia taitojasi? Miltä erityismainintapalkinnoksesi saamasi Gambina maistui?

Pääsin juuri ja juuri finaalikierrokselle, enkä usko kykeneväni tulevaisuudessa enää siihenkään, koska kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta. Kun viime vuonna näin kisan voittaneen Sini Elorannan kuvan, tajusin heti, että häviän itseäni paremmalle. Viimevuotisen kisan ollessa käynnissä harjoittelin hypnoottis-magneettista katsetta silloisella työpaikallani päivittäin, mutta nyttemmin harjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Palkinnoksi saamani Gambina oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitän! Gambinassa on kiistatta Alkon valikoiman paras hinta-laatusuhde. Tuo vermutin ja ginin hurmaava sekoitus sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Onko hypnoottis-magneettisista taidoistasi ollut hyötyä poliittisessa toiminnassasi? Jos on, niin miten?

Hypnoottis-magneettinen katse on erinomainen ”keskustelukatalyytti”. Hyvässä ja pahassa.

Olet kristitty. Mikä on suosikkikohtasi Raamatusta?

En mielelläni poimi Raamatusta yksittäisiä kohtia irti asiayhteydestään. Koska kuitenkin erikseen kysyit suosikkikohtaani, mainitsen Matteuksen evankeliumista löytyvän rakkauden kaksoiskäskyn, joka kuuluu näin: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

– – –

Politiikka

Koska kiinnostuit politiikasta? Mitkä olivat ensiaskeleesi politiikan ihmeelliseen maailmaan? Miten päädyit puolueeseen jossa nykyään vaikutat, perussuomalaisiin? Miksi juuri perussuomalaiset?

Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana ja tutustuin tuolloin Suomen kaikkien rekisteröityjen puolueiden ohjelmiin. Tulin siihen tulokseen, ettei politiikassa ole tarjolla täydellisiä työkaluja (puolueethan ovat työkaluja), mutta jotkut puolueet ovat suomalaisten edun ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta vähemmän huonoja kuin toiset. Karsimalla huonoja vaihtoehtoja pois puoluelistalta päädyin lopulta kannattamaan Perussuomalaisia. Timo Soini oli ensimmäinen henkilö, jota äänestin täysi-ikäiseksi tultuani. Liityin puolueen jäseneksi kuitenkin vasta 24-vuotiaana eli jytkyn jälkeen, koska halusin ennen jäseneksi liittymistä nähdä, mihin suuntaan puolue kasvaa.

Millaisia asioita ajat politiikassa, mitkä asiat ovat sinulle politiikassa erityisen tärkeitä?

Tärkeimpiä asioita ovat kansallinen itsemääräämisoikeus, suomalaisuus, suomalaisten etu, työllisyys, turvallisuus (viittaan turvallisuudella sekä maanpuolustukseen että omavaraisuuteen) ja kansalaisten tasa-arvoisuus. Pakkoruotsin vastustaminen ja humanitäärisen maahanmuuton vähentäminen puuttuvat listalta, koska kyseiset aihekokonaisuudet sisältyvät jo mainittuihin suomalaisuuteen ja suomalaisten etuun.

Poliittiset esikuvasi, innoittajasi? Miksi juuri he?

Sanat ”esikuva” ja ”innoittaja” tarkoittavat eri asioita, koska esikuva on sellainen henkilö, jonka kaltaiseksi joku haluaa tulla, mutta innoittaja voi toimia vaikkapa valmentajan roolissa. Esikuvia minulla ei ole, mutta innoittajia on ollut. Noin kymmenen vuotta sitten Tony Halme oli hieno mies lukioikäisen Tuomaan mielestä. Arvostan Halmetta edelleen, mutta eri syistä kuin silloin: 10 vuotta sitten seurasin Halmeen poliittista toimintaa suurella mielenkiinnolla, mutta nykyään arvostan enemmän sitä sinnikkyyttä, jota käyttäen Halme rakensi elämänsä ja uransa huomattavan vaatimattomista lähtökohdista. Tämän päivän aktiivisista poliitikoista arvostan mm. Jussi Halla-ahoa ja Olli Immosta. Halla-aho politikoi kiihkottomasti ja perustelee näkemyksiään faktoilla, mitä pidän hyvin ilahduttavana. Immosesta en ollut kuullutkaan ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi, mutta hän on osoittautunut erittäin järkeväksi ja ahkeraksi kansallismieliseksi poliitikoksi, jonka kaltaisia tarvitaan enemmänkin.

Miten käsityksesi politiikasta on muuttunut sitten ensiaskeleittesi politiikkaan – niin kunnallisesti kuin valtakunnallisellakin tasolla? Entä miten poliittiset näkemyksesi ovat mahdollisesti kuluneiden vuosien varsilla muuttuneet?

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta alaikäisenä olin nykyistä ehdottomampi ja radikaalimpi. Se myös näkyi ulospäin: vuosina 2002–2004 kirjoitin Internetiin joitakin hölmöjä kirjoituksia. En kuitenkaan kadu vanhoja tekstejäni, koska osaan nauraa itselleni.

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan.

Mitä mieltä olet Timo Soinista?

Soini tulee jäämään historiaan puoluejohtajana, jonka puheenjohtajuuden aikana puolueen parlamenttipaikkojen määrä kasvoi noin 40-kertaiseksi.

Oletko lukenut Soinin tuoreen kirjan Maisterisjätkä? Ajatuksia kirjasta?

Tarkoittanet Peruspomo-kirjaa. Maisterisjätkä ei ole tuore, vaan se ilmestyi jo 2008. Luin Maisterisjätkän vasta kaksi vuotta sen ilmestymisen jälkeen, mutta Peruspomon aion lukea aivan lähitulevaisuudessa.

Aivan, sekoitin kirjat. Miten maahanmuuttopolitiikkaa hoidetaan mielestäsi Suomessa – nykyisen järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet? Jaatko Jussi Halla-ahon kriittiset näkemykset aiheeseen liittyen?

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma. Nykyisen järjestelmän heikkous on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Suomen valtio sallii tapahtuvan muutakin kuin kantaväestöä hyödyttävää maahanmuuttoa. Hyvin koulutetut, työkykyiset maahanmuuttajat meidän kannattaa toivottaa tervetulleiksi, ja olisi hyvä jos nykyistä suurempi osa Suomessa valmistuvista ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista jäisi Suomeen työskentelemään valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisten, Suomessa valmistuneiden maisterien pitämiseksi Suomessa valtio ei tee tällä hetkellä yhtään mitään, vaikka heihin sijoitetaan rahaa antamalla heille ilmaista koulutusta. Jos mitään ei jatkossakaan tehdä, tulee ulkomaalaisten opiskelu Suomessa muuttaa maksulliseksi.

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma

Kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia ei pitäisi päästää Suomeen asumaan, koska sellaisesta maahanmuutosta ei ole hyötyä kantaväestölle. Hyväksyn Suomeen kohdistuvan maahanmuuton lähinnä silloin, kun se tapahtuu työn, opiskelun tai avioliiton takia, ja vain jos tulija on lainkuuliainen. Toki hyväksyn lisäksi suomalaisten paluumuuton.

Kannatan pakolaisten vastaanottamisen lopettamista, ja oleskelulupia pitäisi myöntää huomattavasti vähemmän ja valikoidummin kuin nykyään. Tämä ei olisi pelkästään Suomen etu: hädänalaisten ihmisten auttaminen rajallisilla resursseilla on kustannustehokkaampaa kriisialueilla kuin Suomessa, missä yleinen hintataso on korkea. Sillä rahamäärällä, mikä Suomessa käytetään pakolaisten asumiseen, perusterveydenhoitoon, kuntoutuspalveluihin, tulkkaamiseen, vanhuspalveluihin, sosiaalityön erityispalveluihin jne., voitaisiin kriisialueilla auttaa huomattavasti suurempia ihmisjoukkoja. Tämä edustaisi myös kestävämpää kehitystä, sillä eihän yleistilanne kriisialueella parane sillä, että suhteellisen pieni määrä ihmisiä tuodaan Suomeen.

Onko maamme valtamedia kohdellut perussuomalaisia mielestäsi reilusti? Jos ei, niin miksi ei?

Valtamedia on kohdellut puoluetta ja sen jäseniä vaihtelevasti. Eräät yksittäiset toimittajat ilmentävät vahvaa antipatiaa perussuomalaisia kohtaan. Ylilyöntejä ovat olleet mm. puolueen rinnastaminen äärioikeistoon, väitteet puolueen hajoamisesta sekä yksittäisiin jäseniin kohdistuneet loukkaukset, kuten Jussi Halla-ahon kutsuminen ”kiusalliseksi rotutohtoriksi” (Yle TV1 7.2.2009). Toisaalta vähän ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valtamedia antoi puolueelle paljon enemmän näkyvyyttä kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän silloinen koko olisi edellyttänyt. Siitä oli puolueelle epäilemättä hyötyä.

Onko perussuomalaiset aidosti oppositiopuolue? Maamme vaihtoehtomediassa perussuomalaisia on kritisoitu mm. siitä, että perussuomalaiset tosiasiassa kannattavat EU-jäsenyyttä ja NATO:n liittymistä, vaikka yleisen mielikuvan mukaan näin ei ole. Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on esittänyt samanlaista kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Miten kommentoit?

En ole aiemmin törmännyt väitteeseen siitä, että Perussuomalaiset kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä. EU-politiikan osalta olen kyllä tutustunut Pesosen esittämään kritiikkiin. Katson aiheelliseksi siteerata Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa vuodelta 2011: ”Perussuomalaiset on EU-kriittinen puolue, sillä me korostamme politiikassamme sitä, miten toimimaton järjestelmä EU käytännössä on. Toisaalta Perussuomalaiset on myös EU-vastainen puolue, sillä meidän mielestämme EU:n toimimattomuus kansanvallan näkökulmasta sisältyy jo ylikansallisen EU-järjestelmän perimmäiseen ideaan. EU ei siis ole kansanvaltainen järjestelmä edes teoriassa, ja Perussuomalaisten mielestä kansanvalta taas on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko. Perussuomalaiset kannattavat itsenäisten kansallisvaltioiden hallitustenvälistä yhteistyötä. Vahvana tavoitteenamme on palauttaa valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille.”

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Onko Suomi vielä aidosti itsenäinen?

Itsenäisyys antaa kansalle mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, oman hyvinvoinnin rakentamiseen ja omista asioista päättämiseen. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole välttämätön eikä riittävä ehto hyvinvoinnille. Saamelaisten asiat ovat ihan hyvin, vaikka heillä ei ole omaa valtiota. Haitilaisten elinoloissa ei ole kehumista, vaikka maa on itsenäinen. Suomen ja suomalaisten tapauksessa uskon, että itsenäisyys olisi meille hyväksi. Käytän sanaa ”olisi”, koska Suomi ei enää vuosiin ole ollut itsenäinen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 47 todetaan yksiselitteisesti Euroopan unionin oikeushenkilöllisyys. Unionille myönnetyn oikeushenkilöllisyyden ansiosta sillä on valtuudet neuvotella ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia sekä liittyä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi ja kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Lainsäädännöstämme suurin osa tulee EU:lta. Valtamediakin myöntää, että isossa ryhmässä olevalla europarlamentin jäsenellä on enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomen hallituksessa toimivalla ministerillä (esim. Turun Sanomat 15.4.2014). Suomea ei johdeta Suomesta käsin.

Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti.

Eihän meillä ole enää edes omaa valuuttaa! Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyystilanteen parantamiseen ja se on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi ja itsenäisyyden edellytys.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät äänestä vaaleissa? Miksi politiikka on tärkeää ja miksi ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita?

Ihmiset jättävät äänestämättä erilaisista syistä. Jehovan todistajilla kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta ja jossain määrin kunnioitan heidän päätöstään. Olen kuitenkin tavannut myös sellaisia itsekeskeisiä yksilöitä, jotka tosissaan ylpeilevät sillä, etteivät seuraa politiikkaa vaan keskittävät kaiken aikansa ja tarmonsa omiin bisneksiinsä. Heidän asennettaan kunnioitan varsin vähän. Demokraattisissa, korruptoitumattomissa valtioissa kansalaisilla on upea mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin äänestämällä ja on lähtökohtaisesti haaskausta jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Äänestämättä jättäminen saattaa kuitenkin olla viisas ratkaisu, jos äänioikeutettu ei ole seurannut politiikkaa vaalien välillä lainkaan.

Jos et kuuluisi perussuomalaisiin, mikä puolue olisi toiseksi lähimpänä sydäntäsi?

Valtakunnallisissa vaaleissa olen äänestänyt muistaakseni kolmea eri puoluetta: Perussuomalaisia, Suomen Kansan Sinivalkoisia ja Kokoomusta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa olen äänestänyt demariopiskelijoita. Vuonna 2010 allekirjoitin Muutos 2011 –puolueen kannattajakortin, mitä olen hetkittäin katunut jälkeenpäin. Jos Perussuomalaiset-puoluetta ei olisi nykyään olemassa, äänestäisin Itsenäisyyspuoluetta, Sinivalkoista Rintamaa tai Muutosta.

Olet nationalisti, eli kansallismielinen. Mitä kansallismielisyys merkitsee sinulle?

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Nämä pari yksinkertaista virkettä ovat mielestäni nationalismin ydin.

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä.

Nationalisti tarkoittaa sanalla ”kansa” etnis-kulttuurista yhteisöä. Kansakunnan identiteetti ja yhteisöllisyys syntyvät väestön yhteisestä syntyperästä ja yhteisestä kielestä, uskonnosta/uskonnoista, arvoista, kulttuuriperinnöstä jne. Väestön monietnisyys ja monikulttuurisuus muodostuvat ongelmiksi, jos ne johtavat yhteisöllisyyden katoamiseen.

Nationalisti tiedostaa, että kansa saattaa olla eri asia kuin kansalaisten muodostama ihmisjoukko.

Nationalismia ei pidä sekoittaa patriotismiin, joka minun nähdäkseni on pelkkää tunteellista kiintymystä kotimaata kohtaan. Valtion tehtävä yhteiskunnallisena oikeushenkilönä on toimia kansalaisten edunvalvontakoneistona ja oikeudenmukaisuuden puolustajana. Valtiolla on vain välinearvoa. Valtioita voidaan muodostaa myös muista kuin kansallisista syistä.

Mihin suuntaan haluaisit Turun kunnallispolitiikan kehittyvän seuraavina vuosina? Miten olet vaikuttanut näihin asioihin ja miten aiot niihin jatkossa vaikuttaa?

Kokoomus ja SDP ovat jo pitkään kyenneet viemään Turun päätöksentekoa kuin litran mittaa. Politiikka on sellainen joukkuelaji, jossa kentälle pitää mahtua enemmänkin kuin kaksi joukkuetta. Muuten päätöksenteosta tulee likaista ja Turussa se totisesti on sitä. Uskon ja toivon, että kansallismieliset voimat ovat merkittävässä roolissa poliittisen toimintakulttuurin muuttamisessa.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa sain 179 ääntä ja pääsin nuorisolautakunnan jäseneksi. Lautakunnassa olen mm. pyrkinyt suuntaamaan entistä vähemmän rahaa poliittisille nuorisojärjestöille ja vastaavasti entistä enemmän rahaa partiotoiminnalle ja muille epäpoliittisille nuorisoharrastuksille. Olen lisäksi tarkastuslautakunnassa Anneli Suomisen varajäsenenä, mutta Suominen on osallistunut kokouksiin moitteettoman ahkerasti, joten en ole tähän mennessä ollut äänioikeutettu yhdessäkään tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Kaupunginvaltuustoon en vuoden 2012 vaaleissa päässyt, mutta onhan olemassa muitakin vaikutuskanavia. Minä ja pari muuta Turun Perussuomalaisten jäsentä laadimme viime vuonna kuntalaisaloitteen Turun hallinnon turhien sivukulujen karsimiseksi. Samaan aikaan kun leikataan vanhusten, lasten ja sairaiden palveluista, ylisuureksi kasvanut Turun hallinto käyttää rahaa lounaisiin, tapahtumalippuihin ja matkailuun. Turun kaupungin verottamia rahoja tulisi käyttää kohteisiin, joista on turkulaisille itselleen mahdollisimman paljon hyötyä.

Kaavoituksessa ja kaikessa muussakin pitkäjänteisessä kunnallisessa päätöksenteossa tulee painottaa laaja-alaisia ideoita eikä ”postimerkkisuunnittelua”. Tulevaisuudessa rakennettavia eri yritysten toimitiloja tulee kaavoittaa nykyisten ja tulevien joukkoliikenneväylien varteen, jotta joukkoliikenne saadaan mahdollisimman houkuttelevaksi vaihtoehdoksi työmatkakäytössä. Rakentavin keino parantaa joukkoliikenteen kannattavuutta on pyrkiä käyttäjämäärien lisäämiseen, ei linjojen karsimiseen.

Miten arvioit Suomen poliittisen nykytilanteen? Mihin suuntaan haluaisit Suomen kehittyvän sisä- ja ulkopoliittisesti?

Suomen nykytilanne on vakaa: valtio kulkee tasaisella nopeudella kohti vaikeuksia.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa. Tämä voidaan tehdä esim. muuttamalla EU jäsenvaltioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi. Vähintään yhtä kiireellistä on euroalueesta eroaminen. Euroraha vahvistaa globalisaatiota, jossa tuotantoa keskitetään ja jossa ympäristöongelmat pahenevat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi. Suomeen tarvitaan hallitus, joka puolustaa suomalaisten etua sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Turvallisuuteen on panostettava. Armeijaan tai siviilipalvelukseen meneminen tulee muuttaa pakolliseksi kaikille terveille nuorille sukupuolesta riippumatta. Historiasta voidaan oppia, ettei muiden apuun kannata hädän hetkellä luottaa liikaa. NATO-jäsenyys ei kannattaisi.

– – –

Pekka Siitoin

Mitä mieltä olet Pekka Siitoimesta?

Nauravat natsit –levy painii aivan omassa sarjassaan. Koen saaneeni rahoille vastinetta.

Jos Pekka olisi elossa, mitä ajattelisit hänen ajattelevan perussuomalaisista?

Siitoin ajattelisi luultavasti, että perussuomalaiset tekevät liian vähän liian myöhään.

Mitä perussuomalaisten piirissä yleisesti ajatellaan Pekasta?

Puoluepoliittisessa toiminnassa ihmiset voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, hyväksytäänkö heidät puolueen jäseniksi vai eikö hyväksytä. Jos henkilöä ei hyväksyttäisi edes rivijäseneksi, on oikeastaan samantekevää, mitä hänestä yksityiskohtaisessa katsannossa ajatellaan.

Legendan mukaan Hommaforum, jonka vuonna 2008 perustivat Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjan aktiivit, sai nimensä Sieg Heil Suomi-dokumentissa olleesta lausahduksesta, että ”homma on kovassa nousussa”. Pitääkö tämä paikkansa?

Tämän kysymyksen äärellä valvon itsekin. En seurannut Halla-ahon vieraskirjassa käytyä keskustelua, mutta samaan aikaan toisaalla kirjoittelin Suomen Sisun keskustelupalstalle sitäkin aktiivisemmin. En tiedä Hommaforumin nimen alkuperää, mutta pidän mahdollisena sitä, että kertomasi anekdootti vastaa totuutta.

Mistä Pekka Siitoimen nykyinen kulttisuosio mielestäsi johtuu?

Siitoimen kulttisuosiossa on kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että joukko poliittisesti passiivisia nuoria äänesti Paavo Väyrystä viimekertaisissa presidentinvaaleissa. Kun nykynuori tarkastelee Siitoimen toimintaa, reaktio on samanlainen kuin Väyrysen esiintyessä: Mies on niin komeasti parodiahorisontin tuolla puolen, ettei ole pelkoa siitä, että hänen tukijansa luultaisiin olevan tosissaan. Toinen tärkeä seikka on ollut Siitoimen persoonaan sisältynyt särmikkyys. Lisäksi tarvitaan vielä vetoapua: Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

– – –

Tulevaisuus

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle, niin politiikassa kuin muuten?

Kykymme hallita tulevaisuutta on heikko. Maailmaan vaikuttavat niin monet muuttujat, etteivät inhimillinen laskentakykymme ja voimamme riitä niiden käsittelyyn. Joudun joka vuosi muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiani – halusin tai en. Suunnitelmista on vain vähäistä hyötyä, mutta suunnitteleminen on henkisesti kehittävää toimintaa.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Läsnä Oleva Johdonmukainen Henki.

– – –

Mesikämmen kiittää Tuomas Tähteä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Tuomas Tähden blogi.

Tuomas Tähti kommentoi H-MK SM 2013:a.

Halla-aho ja Saatanan lonkerot.

Read Full Post »

Mesikämmenen tietoon on tuotu podcast nimeltä Radio Wyrd, joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.

Neljä miestä kokoontuvat puisen pöydän ympärille, juovat viskiä ja pohtivat todellisuuden ja elämän ihmeellistä monimuotoisuutta. He nostavat maljoja, kertovat tarinoita, jakavat ideoita ja nauravat. Radio Wyrd on podcast, joka syntyy näistä hetkistä pöydän ympärillä.

Podcastin aiheet ovat rajattomat ja vaihtelevat kepeän hauskoista hartaan vakaviin. Käsiteltävänä saattaa olla yhtälailla erilaiset kulttuurin muodot kuin ajankohtaiset ilmiöt, niin muinaiset sivilisaatiot kuin tulevaisuuden visiotkin.

Pöydän äärelle kutsutaan ajoittain erinäisiä vieraita jakamaan heidän omia näkemyksiään. Radio Wyrd on kuin nykypäivän versio antiikin areenoista, jossa tarinat ja ideat kohtaavat vuoropuheluna- vuoropuheluna, joka perustuu toveruuteen ja hengenheimolaisuuteen, prometeaaniseen tiedonjanoon, sekä kuvia kumartelemattomaan huumoriin.

Lähetys 1: Kaukokaipuuta ja pyhiinvaelluksia: A.A. Cederberg
@ Studio Wyrd, Helsinki 15.6.2012

Ensimmäisessä Wyrd-jaksossa on äänessä A.A.Cederberg, elokuvantekijä, muusikko ja kirjailija Helsingistä. Lähetyksessä käsitellään hänen matkojaan, kirjoituksiaan ja musiikkiaan, varsinkin Tuhkankantajat-yhtyeessä jossa hän vaikuttaa.

Hänen kirjoituksistaan ovat puheenaiheina etenkin “In Search of Magic Mirrors”, joka käsittelee kaukokaipuuta, pyhiinvaellusta ja sukellusta Intian esoteeriseen perinteen maailmaan (tarina julkaistaan syksyn aikana kirjana suomenkielisenä käännöksenä Salakirjat-kustantamon toimesta), ja “At the Well of Initiation”, joka käsittelee Quinta da Regaleiraa, Portugalissa sijaitsevaa hermeettistä mysteeripuutarhaa. Viimeksimainittu kirjoitus julkaistiin äskettäin osana “The Fenris Wolf #5” antologiaa, joka on saatavana kirjakauppa Tiedostamosta.

Kyytipoikina illan aikana olivat mm. kallopullollinen viskiä ja Double Dog olutta, joten kaada itsellesi lasillinen ja kuuntele erikoinen ensilähetys, joka välillä poikkeaa hämärillekin sivukujille!

Read Full Post »

Mesikämmen on seurannut pitkään Leon Kosmos-nimellä esiintyvän henkilön kirjoituksia tämän Lemurian Kosminen Muna-blogissa. Kosmoksen tekstit ovat ruokottomuudessaan enimmäkseen kosmisen levottomia ja huvittavia, pesten siinä sarjassa mennen tullen vaikka Jussi Parviaisen kohutut blogitekstit, mutta joiltain osin Mesikämmenen arvomaailmasta käsin Kosmoksen jutut ovat myös hyvinkin vastenmielisiä. Vaikka Kosmoksen teksti on sen verran lennokasta, että sitä ei voi aivan kokonaan tosissaan ottaa, niin pistää kuitenkin miettimään, missä määrin teksteissä on totuuden siementä. Meitä kun on todella moneksi. Leon Kosmoksesta Mesikämmenelle tulee mieleen omalaatuinen kudelma Ranskan muukalaislegioonan sotilasta, Pekka Siitointa, G.G. Allenia, paroni von Münhausenia ja Markiisi de Sadea.

Seuraavan haastattelun tekemisen järkevyyttä tuli karhunpesässä pohdittua muutamaan kertaan, mutta lopulta sähköposti kiikutti herra Kosmokselle tukun kysymyksiä. Vastaukset ilmestyivät sähköpostilaatikkoon vajaan viikon sisään. Osa haastattelun vastauksista oli niin härskejä tai yleisesti törkeitä, että Mesikämmen katsoi viisaimmaksi ensimmäisen kerran koskaan sensuroida haastattelemaltaan henkilöltä saamiaan vastauksia. Vielä vastausten pienen editoimisen jälkeenkin haastattelun julkaisun järkevyyttä tuli mietittyä. Yleisenä disclaimerina tässä vielä alleviivattakoon, että Mesikämmenen blogi irtisanoutuu monista Leon Kosmoksen näkemyksistä. Mikäli lukija ei halua lukea monin tavoin vallitsevien hyvien tapojen ja arvojen vastaisista näkemyksistä, hänen kannattaa lopettaa tämän tekstin lukeminen tähän. Tästä eteenpäin lukeminen tapahtuu lukijan omalla vastuulla.

Mesikämmenen blogi on julkaissut seuraavan haastattelun kutakuinkin siinä samassa hengessä, kuin missä antropologi Mary Douglasia kiinnosti puhtauden ja vaaran käsitteet – kulttuurisesti meillä on tietynlainen käsitys siitä mikä on puhdasta, likaista, turvallista, vaarallista, sopivaa, epäsopivaa, jne. Kulttuuriset raja-ilmiöt ovat hyvin mielenkiintoisia juuri siksi, että ne kertovat paljon siitä, miten me määrittelemme todellisuuttamme. Miettimällä näiden määrittelyjen perusteita voi oivaltaa paljon niin vallitsevasta kulttuurista kuin itsestäänkin. Oli Leon Kosmosken hahmo ja jutut sitten totta tai fiktiota, niin reaktiomme niihin ovat miettimisen arvoisia.

Lusiferin soldaatti Leon Kosmos puhuu!

Kuka olet ja mitä teet? Kerro jotain myös taustastasi. Sinulla on omien sanojesi mukaan palkkasotilaan taustaa, missä olet palkkasotilaana toiminut?

Minä olen Leon Kosmos. Olen alfauros, Lusiferin soldaatti, sadomaagikko, hengentieteiden kenttätutkija, vapaamuurari, yksityisyrittäjä, huoripukki, viinamäen mies, kansallissosialisti, sovinisti, rasisti ja reservin upseeri. Olen neljännen polven raisiolainen. Olen koko ikäni tutkinut ja harjoittanut okkultismia ja hengentieteitä. Nuorempana toimin palkkasotilaana pääasiassa Afrikan mantereella, Rhodesiassa ja Etelä-Afrikan tasavallassa. Koska onnensoturin työkuva on sangen vaihteleva, olen myös tehnyt lyhyempiä työrupeamia Lähi-Idän ja Indokiinan kriisipesäkkeissä. Vanhemmiten olen keskittynyt alan konsulttitoimintaan, sillä päteville ammattisotilaille on aina enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

Pidät paljon huomiota saanutta blogia Lemurian Kosminen Muna. Mihin pyrit blogin pitämisellä? Millaista palautetta olet saanut suorasanaisista ja poliittisesti epäkorrekteista kirjoituksistasi ja videoistasi?

Haluan saattaa suuren yleisön tietoisuuteen harvemmin tunnettuja hengentieteen ilmiöitä sekä samalla kertoa näkemyksiäni elämästä. Esimerkiksi demonien manaamisesta on sangen vähän autenttista materiaalia saatavilla ja pidän tärkeänä, etä ihmiset saavat oikean kuvan tapahtumien kulusta viihdeteollisuuden esittämien täysin vääristyneiden mallien sijasta. Olen saanut runsasti palautetta ja miltei poikkeuksetta se on ollut rohkaisevaa. Kristikansalta olen saanut pääasiassa haistatteluja ja tappouhkauksia, olipa joku ottanut asiakseen lähettää Isä-Jumalan siunauksen kanssa veriset bokserit postilokerooni. Myöskin runsaasti pillua on tätä kautta herunut, niin itselleni kuin kanssalusiferisti Kaasu-Vataselle, mikä tuo suuresti lisäarvoa blogin pitämisen.

Oletko hullu?

Tämän asian pohtiminen ei kiinnosta minua lainkaan. Mielenterveys on seikka, joka määräytyy ympäristön normien mukaan. Olen kieltämättä ollut mielisairaalassa muutamaan otteeseen elämässäni, mutta koen silti itseni huomattavasti terveemmäksi kuin moni terveenkirjoissa oleva. Hengentieteisiin vihkiytyneet ihmiset tapaavat muutenkin altistua melkoisille henkisille paineille ja koska tämänkaltaiset ihmiset ovat miltei poikkeuksetta psyykeeltään kovin herkkiä, niin tästä ennemmin tai myöhemmin seuraa henkistä ylikuormitusta, joka ilmenee juurikin mielen oireiluna.

Onko tarinoissasi tai YouTubeen itsestäsi laittamassa videossa yhtään liioittelua?

Ei. Jokainen sana on täyttä totta. Kaikki mainitsemani asiat ovat todella tapahtuneet. Lusiferia on palvottu suvussani useiden sukupolvien ajan. Koska harjoittamiini sexuaali- ja sadomaagisiin menoihin kuuluu olennaisesti sangen runsas parittelu ja varsinkin neitsyyden vieminen Lusiferin kunniaksi, niin tätä kautta minulle on kertynyt hyvinkin runsaasti naisseikkailuja ja jälkikasvua. Otollisimmat poikalapset olen vihkinyt sukuni perinteiden mukaisesti Lusiferin palvelijoiksi jotta he aikanaan siirtäisivät tämän perinnön jälkeläisilleen. Varsinkin mainostamani sadomaaginen spermapankki on tuonut runsaasti tilaisuuksia levittää väkevää arjalaisen alfauroksen perimää.

Onko tekstejäsi tulossa joskus kirjana?

Voi olla, että julkaisen postuumisti muistelmani, sillä ne tulevat sisältämään hyvin tulenarkaa materiaalia ja järkyttäviä paljastuksia maailman poliittisista ja taloudellisista vaikuttajista, enkä halua yhtään enempää ongelmia Supon kanssa kuin minulla juuri nyt on. Toki jos joku on kiinnostunut kustantamaan hengentieteellisiä kirjoituksiani, ei minulla suinkaan ole mitään sitä vastaan. Kirjoitan toki jatkuvasti reportaasheja ja lehtiartikkeleita hengentieteen ja sadomagian kenttätutkimuksistani alan julkaisuihin, mutta nämä kirjoitukset ovat enemmän suunnattuja muille hengentieteen tutkijoille enkä usko niiden niinkään kiinnostavan blogini lukijoita.

Oletko ollut vankilassa tai saanut sakkotuomioita värikkään elämäsi aikana?

Kyllä. Olen saanut useita sakkoja pahoinpitelyistä, poliisille niskoittelusta, kirkkorauhan rikkomisesta, exhibitionismista ja muista pienistä rikkeistä. Vankilassa en hyvin väljästi tulkittuna ole ollut, siitä saan kiittää asemaani vapaamuurareissa ja hyviä yhteyksiäni poliisin päällystöön, mutta putkassa olen istunut oman osuuteni ellei enemmänkin. Tämä osin kertoo enemmän yhteiskunnasta jossa elämme kuin minusta, sillä nyrkkitappelut, taxijonossa painiminen ja muu humaltunut riehakas ilonpito kuuluu normaaliin miehisen miehen elämään.

Siitä ei ole järin pitkää aikaa, kun tällaisista sanktioista päätettiin ase kädessä vapaiden miesten kesken käräjäkivillä. Minulle kelpaa tämä malli edelleen sangen mainiosti. Kaikki on mennyt päin helvettiä sen jälkeen, kun naisille annettiin ääni- ja puheoikeus ja heidät päästettiin pois keittiöstä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Naisen paikka on kulkea konttaamalla makuuhuoneen ja keittiön väliä peräaukko rasvattuna ja mittavalla dildolla varustettuna.

Miten kommentoit Suomen presidentinvaalien 2012 tulosta?

Tämä seikka on täysin yhdentekevä. Koko parlamentaarinen demokratia on ja on aina ollut silkkaa silmänlumetta, jolla pidetään tavallisten ihmisten kaltaiset tuotantoeläimet tyytyväisenä. Presidentit, hallitukset, viranomaiset, näillä tahoilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista valtaa. Todellinen valta tässä maailmassa on ollut jo pitkään pienellä joukolla rikkaita pankkiirisukuja, kirkonmiehiä ja kuninkaallisia sekä heidän hännystelijöillään. Nämä ovat Saatanan palvelijoita ja ihmiskunta on ollut heidän vallassaan tuhansien vuosien ajan.

On kerrassaan naivia kuvitella, että nämä kansakuntien todelliset hallitsijat sallisivat edustuksellisen demokratian, jos sillä tavoin olisi pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa maailman tilaan.

Presidentti on pelkkä käsinukke, joka nyrkki perseessään puhuu isäntänsä eli satanistisen rahaeliitin suulla. Tässä katsannossa olisi Haavisto ollut kieltämättä parempi presidentti. Toisaalta Sauli Niinistö on mielestäni selkeästi Saatanan vallassa, onhan hän todistetusti osallistunut rahavallan perinteisiin jo vuosituhansia jatkuneisiin satanis-okkulttisiin menoihin, jonka kulissina toimii tällä vuosisadalla Bilderbergin kokous. Siellä tämä edellä mainittu satanistinen rahaeliitti harjoittaa lapsiuhreja, vampirismia, kannibalismia ja homosexuaalisuutta sekä huumehuuruisia sexiorgioita, joissa Saatanan kunniaksi harjoitetaan kaikkia tunnettuja perversioita ja poltellaan pieruja.

Kuulut Turun Hengentieteen Seuraan ja sen sisäiseen Lucifer Looshiin. Mitä kautta päädyit seuraan ja miksi liityit juuri sen Lucifer Looshiin?

Liityin seuraan, koska tunsin aikanani paljon seuran aktiivijäseniä, mutta en koskaan tullut liittyneeksi itse. Harkitsin asiaa, mutta seura yllättäen lakkautettiin. Nyt kun seura on perustettu uudelleen, en nähnyt mitään syytä aikailla. Lusiferin looshin valitsin, koska ole vakaumuksellinen Lusiferin palvelija ja sitä olen ollut koko ikäni. Näinä aikoina Lusiferin alamaiset muutoinkin kerääntyvät yhteen sankoin joukoin, sillä merkit ovat selvät, Lusiferin aika on koittava ja se tulee tapahtumaan pian. Silloin on jokaisen valittava puolensa ja niin on julistettu, että hänen ensimmäiset lapsensa tulevat olevaan Herrallemme otollisimpia. Maailmanpiiri on siirtymässä hyvin pitkään kestäneestä Saatanan ajasta Lusiferin aikaan, jolloin koittaa ihmiskunnan uusi kultakausi. Haluan omalla toiminnallani olla edesauttamassa tätä tapahtumaa.

Uskotko oikeasti henkivaltoihin vai ovatko ne vain jonkinlainen runollinen konteksti, johon saa kätevästi puettua monenlaista aikuisen miehen kohellusta?

Uskon vakaasti pyhään kolminaisuuteen, eli Isä-Jumalaan, Lusiferiin ja Saatanaan. Vaikka minun herrani on Lusifer, niin arvostan suuresti myös muita kolminaisuuden osia. Henkimaailma on yhtä todellinen kuin reaalitodellisuus, ellei enemmänkin. Vaikka suurin osa ihmiskunnasta ei ole kykenevä sitä havaitsemaan, me henkisesti kehittyneemmät ja salatieteisiin perehtyneet vanhemmat sielut elämme yhtälailla eetteriulottuvuudessa kuin täällä reaalitodellisuudessa. Henkivallat ja henkimaailma ovat totisinta totta sanan varsinaisessa merkityksessä ja profetioin, että kovan kohtalon tulee sellainen ihminen saamaan, joka ei tätä seikkaa ymmärrä.

Turun Hengentieteen Seura pitää hyvin matalaa linjaa jäsenistään, mutta olen ymmärtänyt, että seuralla on jo nyt jäseniä melkein saman verran kuin kultaisella 70-luvulla. Tiedätkö, tai voitko kertoa, pitääkö tämä paikkansa?

Kyllä, näin on asia. Tämän seikan voin seuran toiminnasta paljastaa. Turun Hengentieteen Seuran sisäpiiriläisenä voin vahvistaa, että jäsenmäärä lisääntyy koko ajan ja uskonkin, että pian olemme sangen merkittävä yhteiskunnallinen taustavaikuttaja. Erilaiset salaseurat käyttävät muutenkin maailmanlaajuisesti huomattavaa taloudellista ja poliittista valtaa, eikä ole suinkaan sattuma, että tahot jotka yrittävät näitä valtakeskittymiä julkituoda ja paljastaa leimataan hörhöiksi salaliittoteorioiden kannattajiksi. Kuulun Turun Hengentieteen Seuran lisäksi vapaamuurareihin sekä muutamiin kansainvälisiin salaseuroihin, joista en voi enkä halua enempää kertoa.

Seura ilmoitti viime vuonna pitäneensä kesäretriitin seuraan kuuluvan Kaasu-Vatasen kesäresidenssillä. Olitko paikalla, ja jos olit, niin miten retriitti sujui? Harjoitettiinko retriitillä sellaisia mustia messuja metsässä, joista Pekka Siitoin teoksissaan Musta Magia I & II on kirjoittanut? Miksi retriittiin osallistujille suositeltiin “voimassaolevaa henkivakuutusta”? Kuka voitti soramontturallin?

Kyllä, olin paikalla, kuin myös Kaasu-Vatanen ja kenttäsika Päivi-Maria. Kaikki sujui vallan mainiosti, sillä miestapoilta säästyttiin. Joimme runsaasti viinaksia ja olutta, paistoimme makkaraa, ammuimme pilkkaan, löimme välillä miespainiksi roomalais-kreikkalaisittain ja harmonikkamusiikki soi.

Myös salatieteitä harjoitettiin juurikin mustan magian Mestarin, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen oppien mukaisesti ja tilaisuus onnistui muutamia haavereita lukuunottamatta mainiosti. Tästä magianharjoituksesta saatan kirjoittaa oman blogitekstin. Soramontturalli huipensi tapahtumat, semminkin kun päätimme sallia pienikaliiberisten kertatuliaseiden käytön kisassa lisäämässä jännitystä. Kaasu-Vatanen johti enimmän osan kisasta minun antaessani auton takapenkiltä käsin hyviä neuvoja, kunnes hän sorsahauleja väistellessään ohjasti auton katolleen. B.S. Mullerin kärjen tuntumassa peesaaminen ja taktisesti loistava ajo toi hänelle voiton, mikä hänelle suotakoon, sillä B.S. oli nuorempana lupaava jokamiesluokan kuljettaja. Mainittakoon, että joviaalina toverina kelpo Muller laittoi kaikkien riemuksi palkintona olleen isoperseisen latvialaishuoran kiertoon.

Tapasitko koskaan Pekka Siitointa? Olet kirjoittanut Pekasta oikein oman blogitekstinkin, jossa kehut häntä suuresti. Mitkä olivat Pekan vahvimmat ja heikoimmat puolet?

Kyllä, tapasin Pekka Siitoimen joitakin kertoja hänen kotonaan Kaarinassa ja lisäksi hän kävi luonani harvakseltaan katsomassa 8 mm pornofilmejä ja juomassa viinaa. Joskus mukana oli myös messuemäntiä eli huoria, silloin teimme jokusen saksalaisella huumorilla ryyditetyn aikuisfilmin. Pekka viihtyi enimmäkseen kameran takana, mutta muistanpa eräänkin rainan, jolla Valtakunnanjohtaja lykkii iloisesti koira-asennossa koppalakki kallellaan ex-vaimoani Riitta-Lisaa tuhkaluukkuun.

Koska olen menestyvä liikemies, saatoin myös tukea hänen toimintaansa taloudellisesti, mutta koska Suopo tarkkaili häntä aktiivisesti ja en halunnut joutua tekemisiin heidän kanssaan, niin olin häneen yhteydessä jo pelkistä käytännön syistä harvakseltaan. Samoin hänen lähipiirissään oli mielestäni liikaa epäilyttäviä aineksia, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Pekka Siitoin oli karismaattinen johtaja, joka hypnoottismagneetisella katseellaan hallitsi monia henkisesti heikkolahjaisempia seuraajiaan jopa niin, että nämä olivat aivain kuin haitilaisen zombi-myrkyn vallassa. Mikäli Valtakunnanjohtajalla olisi ollut enemmän aikaa, olisi hän kerännyt oman SS-zombien armeijan ja aloittanut täysimittaisen vallankumouksen.

Pekka Siitoin oli todellinen humanisti, sydämensivistynyt ja empaattinen ihminen, todellinen arvojohtaja, joka ei koskaan saanut sitä tunnustusta minkä hän ansaitsisi. Pekka oli intohimoinen ihminen, joka rakasti elämää. Tämä saattoi myös koitua hänen kohtalokseen. Vaikka en itsekään lasiin sylje, niin mielestäni Pekan alkoholinkäyttö alkoi olla viimeisinä aikoina liian runsasta jopa siinä määrin, että siitä oli haittaa hänen poliittiselle ja hengentieteelliselle työlleen. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, sillä Pekka Siitoin oli jatkuvasti ankarien paineiden alaisena, sillä pitää muistaa, että Pekka oli avoimesti natsi ja Lusiferin palvelija sangen ahdasmielisinä aikoina.

Mitä Pekan kirjoja arvostat eniten ja miksi?

Musta Magia I ja II sekä erityisesti Paholaisen Katekismus ovat Mestari Siitoimen merkkiteoksia. Näissä kirjoissa on yksissä kansissa mittava määrä okkultistista tietämystä ja lisäksi ne ovat vallan mainioita lähdeteoksia kenttämanausta harjoitettaessa. Koska keräilen hengentieteen kirjallisuutta, on minulla luonnollisesti hallussa koko hänen tuotantonsa ja useita muita kirjoja, joiden tekemiseen Siitoin on suoraan tai välillisesti osallistunut. Kokoelmiini kuuluu myös joitain Mestari Siitoimen alkuperäisiä käsikirjoituksia. Omistan myös ainoan tunnetun kappaleen koskaan julkaisematonta esseetä, jossa Pekka Siitoin pohtii rotuopin ja okkultismin välistä suhdetta. Tämän tekstin sain aikanaan oikoluettavaksi, ja unohdin palauttaa sen ennen hänen kuolemaansa.

Olet omien sanojesi mukaan sadomaagikko. Miten ja missä olet perehtynyt tähän aiheeseen. Minkälaisia sadomaagisia operaatioita harjoitat ja miksi? Blogisi lukijat muistavat tietysti viimevuotiset kenttäraporttisi Pohjanmaalta, mutta onko sen jälkeen ollut joitain erityisiä uusia sadomaagisia operaatioita?

Sadomagia on nimensä mukaisesti sekoitus sadismia ja magiikkaa, jota harjoitettaessa syntyy niin henkinen kuin fyysinenkin yhteys herraamme Lusiferiin. Kun nämä kaksi yhdistää, syntyy jotakin joka on selkeästi enemmän kuin osiensa summa. Seksuaalisuus on kuulunut kautta ihmiskunnan historian olennaisena osana jumalainpalveluksen harjoittamiseen, joskin tämän valtavan henkisen voimavaran merkitystä eivät tunnu nykyiset pystyyn kuolleet valtauskonnot ymmärtävän. Normaalin sadomaagisen hartaudenharjoittamisen ja lihan piilottamisen lisäksi ei kovinkaan mainittavia operaatiota ole viime aikoina tapahtunut.

Mitä kuuluu blogissasi mainitulle kenttäsika Päivi Marialle ja ex-vaimollesi Riitta-Liisalle?

Päivi-Maria voi paksusti hoitopaikassaan läheisen kotieläinpuiston lätissä elikkä sikopajassa, vieläpä sanan varsinaisessa merkityksessä. Päivi-Maria on toisin sanoen pieniin päin. Neiti N.N:n luona suorittamamme manauksen aikana Päivi-Maria osoitti olevansa poikkeuksellisen kykenevä työskentelemään kovankin paineen alaisena, joten pyrimme jalostamaan tästä emakosta täydellisen sikarodun okkulttiseen kenttätyöhön. Muutenkin hän on oikea femme fatale, en ollenkaan epäile etteikö yhteiselomme jatkuisi muutenkin kuin työn merkeissä, mutta ammattietiikkani on sitä tasoa, etten suvaitse seurustelua työyhteisössä.

Riitta-Liisa on poistunut joukostamme oman käden kautta. Tukholman poliisi löysi hänen ruumiinsa Stadsgårdenin satama-altaasta hiljattain. Naisparka oli kärventänyt itseään sikarilla, leikellyt irti niin nisänsä kuin korvansakin, ampunut itseään polvilumpioihin ja rusikoinut kasvonsa miltei tunnistamattomiksi ennen kuin oli hukuttautunut. Mutta suremaan en jää, sillä pillua maailmassa riitää ja leskenperintökin auttaa mukavasti sopeutumaan tilanteeseen ja jatkamaan eteenpäin. Haluaisin kuitenkin lausua Riitta-Liisan muistolle Valtakunnanjohtaja Siitoimen muistovärssyn vaimonsa kuoleman johdosta: “Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt pillusi on kylmennyt”.

Olet omien sanojesi mukaan alfauros ja umpihetero. Millainen on ihannenaisesi?

Arvostan naisessa perinteisiä äidin ja kotihengettären ominaisuuksia, eli että nainen laittaa maukkaita liharuokia, huolehtii kodin siivoamisesta ja miehestään sekä imee kyrpää kun käsketään sen kummemmin mukisematta. Myös leveä lantio on tärkeä, silloin nainen voi vaivatta synnyttää poikalapsia. Isot hinkit tuovat myös runsasta lisärvoa ja kyky ottaa kulli suuhun kasseja myöten. Naisen tulee luonnollisesti olla valkoihoinen arjalainen, eikä hänen suvussaan saa olla juutalaista verta, sitä en hyväksy. Olen blogissani kirjoittanut mietteitäni vaimon kouluttamisesta, joten sieltä löytyy runsaasti pohdiskeltavaa, mikäli asia kiinnostaa.

Pitäisikö bordellit laillistaa Suomessa?

Ehdottomasti. Ihmisten moraalia ei voi säädellä lakien avulla, oli kyse sitten mistä tahansa kiellosta. Seksistä on aina maksettu, eikä se lopu sillä että toiminta tehdään laittomaksi. Kieltolakien tyyppiset lait ovat typeriä ja omiaan lisäämään yleistä lain halveksuntaa muitakin lakeja kohtaan. Kieltolait hyödyttävät ainoastaan rikollisia ja korruptoituneita viranomaisia, sikäli kun näiden kahden ryhmän välillä niin suurta eroa ylipäätään on. Muualla maailmassa on yleinen tapa, että isä vie sexuaalisen kypsyyden saavuttaneen poikalapsen bordelliin ja tätä hienoa perinnettä sopisi Suomessakin ylläpitää. Tyttäristä ei ole niin väliksi, nämä kun todennäköisesti ovat jo töissä mainituissa laitoksissa.

Blogitekstiesi perusteella katselet ainakin ns. “alppipornoa”. Mitä se on? Millainen pornokokoelma Kosmoksen residenssistä löytyy?

Alppiporno on saksalaista laadukasta aikuisviihdettä. Tähän genreen kuuluu olennaisesti humoristisin juonenkääntein höystetyt sexiseikkailut Tirolin vuoristossa, käkikellot, nahkashortsit, suuret oluttuopit, poskisexi ja jodlaaminen kliimaxin hetkellä. Henkilökohtainen pornofilmikokoelmani on sangen mittava, sillä aloin keräämään sexifilmejä jo 60-luvulla. Viimeksi kun inventoin kokelmani, 8 mm filmejä oli reilut 500 kappaletta ja videokasetteja reilusti yli neljä tuhatta. Mielestäni videokasetti on ainoa oikea formaatti perinteisten kaitafilmien lisäksi aikuisviihteen katseluun. Toki olen joutunut hankkiman joitankin DVD-levyjä, koska esimerkiksi japanilaista oksennuspornoa ei niinkään löydy muussa formaatissa.

Laitoit viime vuoden alussa YouTubeen videon, jossa tarjoat naisille seksipalveluita. Onko kiinnostusta palveluihin löytynyt?

Kyllä. Vaikka ex-vaimoni Riitta-Liisa ei olekaan enää hedelmöitystiimissämme mukana, se ei haittaa, sillä hänen panoksensa oli muutenkin melko vähäinen. Jo useampi naisihminen on saanut avun kauttani. Tosin olen alkanut epäillä, että moni on hankkiutunut spermapankkini asiakkaaksi pelkästään siitä syystä, että saisi kunnon karjusonnin arjalaista kyrpää niin että ei ihan heti kykene vaikka mieli tekisikin. Mutta se heille suotakoon, sillä valtaosa nykymiehistä on pienikaluisia aasimiehiä, jotka eivät kykene naistaan tyydyttämään. Tällainen on omiaan aiheutamaan lesbolaisuutta ja feminismiä, ja niitä ei luoja paratkoon tarvita enää yhtään yhteiskuntaa mädättämään.

Millainen mies on Kaasu-Vatanen, joka on ystäväsi, ja jonka olet maininnut usein blogissasi? Ymmärtääkseni olette koheltaneet yhdessä monessa paikassa ja joutuneet suljetulle osastollekin joskus. Pitääkö tämä paikkansa?

Kaasu-Vatanen on Lusiferin sotilas ja yhtälailla ammattisotilas kuten minäkin. Kova mies ottamaan kuppia ja vallan villitty pillun perään ja mikäs siinä kun on vehkeet kuin siitosoriilla. Kun Rhodesiassa ostimme poikien kanssa huoran, joutui kelpo Vatanen jäämään aina jonon viimeiseksi, sillä hänen jäljiltään jäi vain verisiä peräaukkoja ja revenneitä välilihoja. Tutustuimme siis sotatantereella. En ollenkaan epäile, etteikö Kaasu-Vatanen olisi elämänsä varrella ollut suljetulla osastolla, mutta tästä minulla ei ole tietoa. Kun viimeksi olin suljetulla osastolla lepäämässä, Vatanen selvisi pelkällä vatsahuuhtelulla ja herrasmiesten suosimalla yksityisklinikalla suoritetulla ilokaasuhoidolla.

Suosikkiaseesi?

Suosikkiaseeni on ja on aina ollut rynnäkkökivääri mallia AK-47 eli Kalshnikov. Varsinkin työaseena se on lyömätön, koska tätä nimenomaista rynnäkkökivääriä käytetään niin yleisesti kolmannen maailman kriisipesäkkeissä, joten kentällä työskennellessä varaosia ja ammuksia on aina saatavilla. Ase on myös hyvin varma toiminnaltaan, joten se toimii niin kurassa kuin pakkasessakin ja on ennen kaikkea helppo huoltaa kenttäolosuhteissa. Minulla on mittava kokoelma erilaisia ampuma-aseita historiallisista mustaruutiaseista moderneihin sarjatuliaseisiin, mutta Kalshnikov on klassikko, jonka rinnalla ei mikään ase pärjää vertailussa.

Suosikkipäihteesi? Miten rentoudut? Missä lomailet?

Pirtu. Ylipäätään tiukka viina, whisky, vuosikertakonjakit ja absintti, tosin olutkin menee janojuomana ja sitä on miellyttävämpi oksentaa kuin väkeviä. Pervitiini eli siviilikelellä amfetamiini kuuluu työnkuvaan, mutta käytän sitä ainaostaan käytännön syistä, en niinkään päihteenä. Olen toki käyttänyt runsaasti erilaisia hallusinogeeneja kun olen osallistunut luonnonkansojen rituaaleihin hengentieteen kenttätutkimuksissani.

Rentoudun kuuntelemalla Paula Koivuniemeä, kouluttamalla saksanpaimenkoiriani, savaten eli ranskalaisen potkunyrkkeilyn parissa ja hoitamalla mehikasvipuutarhaani. Myös mustaruutiammunta on sangen rentouttavaa. Nussiminen on myös merkittävä osa elämääni. Sangen vilkas sexi-elämä tuo elämään mukavasti lisäarvoa, minulla on omakotitaloni kellarissa täysin varusteltu dungeon. Eli jos naispuolisilta lukijoilta löytyy mieltymystä päästä todellisen alfaorin sexiorjaksi, niin ottakaa yhteyttä. Haaremissa riittää tilaa.

Lomailen nykyään Thaimaassa, siellä riittää kohtuuhintaista nuorta pillua ja viinaa. Vaikka sangen varakas olenkin, olen ihan periaateesta tarkka talouskukkarostani. Tunnen henkilökohtaisesti vakilomakohteeni paikallisen poliisipäällikön ja sen ansiosta saan vapauden toteuttaa itseni hyvinkin moninaisilla tavoilla, joista tavalliset turistit voivat vain haaveilla. Olen toki matkustanut hengentieteitä tutkiessani laajasti ympäri maailmaa, mutta lomailuun Thaimaa on tällä hetkellä ykköskohde.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Popyhtye Manowarin kitaristi Ross the Boss on osuvasti todennut; ”elämän tarkoitus on tuottaa viholliselle kipua”. Yhdyn tähän täysin. Olen onnellisimmillani sotatanteella, pää täynnä adrealiinia ja hyvää farmaseuttista piriä. Benito Mussolini on osuvasti todennut; ”sota on miehelle mitä äitiys naiselle” ja tämän allekirjoitan täysin. Tosin karaoke on yhtälailla antoisaa. Esitän mieluusti Elviksen ikivihreää kappaletta Flaming Star, olen jopa opetellut vaativan Love me tender-saksauksen lavashowta ajatellen.

– – –

Kiitos haastattelusta, Leon Kosmos.

Aiheeseen liittyen:

Leon Kosmoksen blogi Lemurian Kosminen Muna

Read Full Post »

Keuhkojen uutta levyä on tullut odotettua. Sen ilmestymiseen on mennyt kauemmin aikaa, kuin ilmeisesti oli tarkoitus. Ainakin loppuvuodesta 2010 Kake kertoi, että uusi levy ilmestyisi alkuvuodesta 2011. Ilmestyminen siirtyi kuitenkin loppuvuoteen. Edellinen Keuhkot-levy, Toimintatapoja olioille, ilmestyi vuonna 2005. Kuutisen vuotta on siis edellisestä julkaisusta vierähtänyt.

Kaikista maailman paikoista löysin uuden Keuhkot-CD:n Anttilan musiikkiosastolta. Onko Keuhkoista tulossa listamateriaalia? Tuskin nyt kuitenkaan. Oudosta Laskeutumisalusastian löytöpaikasta jokseenkin huvittuneena kiikutin CD:n kassalle. Mustahiuksisen kassaneidin ilme oli näkemisen arvoinen kun laitoin levyn tiskiin. Hänen ilmeensä olisi voinut pukea sanoiksi mitä helvettiä tämä on?! Nainen ei voinut peitellä huvittuneisuuttaan. Oli hilkulla, etten sanonut, että se on paljon parempi levy kuin vaikka Nightwishin uusin.

Kotiin päästyäni fiilistelin levyn mustavalkoista vihkosta, joka pitää sisällään Kaken kappaleihin liittyvää kuvitusta sekä kappaleiden taas kerran niin mainiot sanoitukset. Koin raikkaita tuulahduksia kulttuurimme kognitiivisten kategorioiden välimaastoista, oudoilta nimeämättömiltä olevan vyöhykkeiltä. Että tuntuikin taas pitkästä aikaa hyvältä ja riemastuttavalta silmätä jonkin levyn oheisvihkoa, ylipäätään innostua jostain uudesta levystä näin. Sellaista ei Mesikämmenelle tässä mcdonaldisoituneessa kulttuurissamme tapahdu aivan joka kuukausi, jos edes joka vuosikaan. Mutta tässä on nyt taas jotain aidosti elävää ja tuoretta miljoonan tusina CD:n sijaan, jotka näyttävät ja kuulostavat “juuri siltä miltä pitää”. Keuhkot kuulostaa ja näyttää joltain ihan muulta.

Reilu puolituntinen uutta Kakea kuulostaa hurjalta ja kiehtovalta. Levyn soundi on jollain tapaa astetta raaempi kuin aikaisemmalla levyllä, tai niin ainakin olen kuulevinani. Haistan levyltä sammaleen ja tunnen metsätuulen samalla kun mieleni vilistää syksyisessä metsässä maaseudulla. Siellä on hirviä ja sieniä. Minun on helppo luoda levyn hirvi-sanoituksiin omakohtainen suhde. Olen monet kerrat nähnyt syksyisin hirvimiehiä aseineen maaseudulla metsäteiden laidoilla. Viime vuonnakin, jolloin satuin muuten löytämään sienestäessä hienon hirvensarven metsästä.

Keuhkojen levystä tuntuu vaikealta kirjoittaa arviota, joka jotenkin sopisi levyyn jollain järkevällä tavalla. Perinteisen levyarvion kirjoittaminen tuntuu aivan väärältä ja hölmöltä, koska Keuhkot pakenevat tavanomaisempien musiikkilevyjen arviointiperusteita ja kategorioita. Keuhkojen levyjen arvioimista varten pitäisi kehittää aivan oma konseptinsa, kenties uusi kieli, vähintään uusia käsitteitä. Keuhkojen julkaisija Ektro Records mainostaakin artistin esittävän hyönteisetnoa. Tarkempi määritelmä nyt käsillä olevasta uudesta levystä on hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Tuon parempaa määritelmää lienee levystä vaikea antaa. Jos Keuhkot ei ole jo entuudestaan lukijalle kokemuksellisesti tuttu ilmiö, niin asian kuvailu on kutakuinkin yhtä vaikeaa kuin meille ihmisille sen ymmärtäminen, millaista on olla lepakko.

Kaken sanoissa yhdistyy hienosti kaukana kaupungeista oleva ihmisen touhuista enemmän tai vähemmän vapaa luonto, kaupunkien keinotekoisuus, purevan osuva kulttuurikritiikki, sekä erilaiset abstraktit ja konkreettiset olevaisen ääripäät.

Keuhkot avaavat tajuntaa kuin äänenmuodossa tarjoillut taikasienet.

Jos kappaleiden aiheet ovat totutuista poikkeavia, niin samaa voi sanoa kappaleiden perpektiiveistäkin. Toisinaan tekstit tuntuvat tai aivan suorasanaisesti ovatkin toisen lajin edustajan näkökulmasta esitettyjä.

Kaken levyillä on tämän tästä eri tavoin huomioitu, usein vahvoin sympatioin, muita eliöitä kuin ihmisiä. Mieleen tulee suoralta kädeltä mm. täi, bilharzialoinen, luhtahuitti, tai tällä uusimmalla levyllä hirvi, kuten aiemmin tulikin jo mainittua (Hirven lisäksi tältä uudelta levyltä löytyvät mainittuina myös luteet, täit, haukat, naakat, perhoset, varpuset, hanhet, korppikotkat, barracudat ja kilpikonnat). Vuonna 1996 ilmestyneellä Mitä otat mukaan muistoksi sivistyksestä? -levyllä olevassa Irtiotto-kappaleessa Kake suorasanaisesti sanoutuikin irti ihmislajista ja ilmoitti kuuluvansa toiseen lajiin:

JULISTAN ITSENI IRTI TÄSTÄ ALHAISESTA OLOTILASTA.
SYNTYMÄSTÄNI ASTI SE ON TUOTTANUT MINULLE AINOASTAAN IKÄVYYKSIÄ.
OLEN AINA VIHANNUT SITÄ: SEN PUOLIKARVOITUKSELLISTA IHOA,
SEN SUUTA JA PERÄAUKKOA, SEN MÄÄRÄILEVÄÄ PÄÄTÄ, SEN SAAVUTUKSIA.
TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ LÄHTIEN MINUT TULEE LUKEA TOISEEN LAJIIN KUULUVAKSI!

Muistelkaapa muuten Ruskea aikakirja levyn (1998) kappaletta Jumala. Siinä Kake lentää ja kuvailee kehoaan hyöteismäiseksi. Ja jos Jumala-kappale on hyvässä muistissa, niin kuunnelkaapa sitten tämän uuden levyn kappale Puraisu niskaan – siinä on aivan samanlainen puhallininstrumenttitunnelmointi kappaleen alussa kuin Jumalassa, minkä lisäksi Kake taas lentelee ja kuvailee ihmisten touhuja kuin paarma ikään – tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa hän samalla nimeää itsensä hirviinkin kuuluvaksi! Hyönteisetno on tiukkaa mutta joustavaa.

Kuka heistä on Kake?

Kaken lyriikoidensa maaninen verbalisointi antaa tietyllä tapaa avaimet Keuhkojen sieluun. Vaikka kappaleiden instrumentaaliset taustat ovat varsin mielenkiintoisia ja humoristisiakin sinällään, niin ilman Kaken lyriikoita homma jäisi aivan toiselle tasolle kuin niiden kanssa. Keuhkojen musiikissa lyriikat, niiden sisältö, esitystapa, sekä näitä tukevat taustat muodostavat omalaatuisella tavalla tasapainoisen kokonaisuuden, jossa kaikki elementit tukevat toisiaan täydellisesti. Lyriikoiden huumori piilee tietyssä määrin valituissa ei-inhimillisissä näkökulmissa olemassaoloon, mikä osuu ja uppoaa ja paljastaa ihmisen typeryyden. Kun homma vielä esitetään kuten Kake sen tekee, niin paketti on oudossa huumorissaan ainutlaatuista. Tarkkaavaisempi kuulija pystyy kuitenkin pienellä vaivalla löytämään Kaken huumorista myös useita perustavanlaatuisia olemassaoloa koskevia kysymyksiä ja teemoja, jotka ovat vähintäänkin kaiken kattavana pohjavireenä mukana alusta loppuun. Puhtaasti humoristisesta hämyilystä tässä ei ole kysymys.

Laskeutumisalusastia on Keuhkoja parhaimmillaan. Mukana on tarttuvan vimmaisaa hyönteisetnoa, outoja tunnelmia toisien eliölajien kokemusulottuvuuksista, ja huikeita lyriikoita joista ei tosiaankaan puutu syvyyttä, leveyttä, raikkautta eikä kakemaista huumoriakaan. Kunniansa levyllä saavat suoraan tai epäsuoraan kuulla metalliartistit (Pinkki & ruskee), hirvenmetsästäjät (Aikakauden loppu), kaupunkilaiset (Satakunta yhdistyy), hiluxkuumeilijat (Hiluxkuume), lifestyle-pellet (Lifestyle), ja ihmiset, “kalju laji”, yleisesti (Puraisu niskaan). Lisäksi pääministeri (joka vuoden 1990 EP:llä Älä koskaan kuuntele musiikkia muuttui geometriseksi) tulee ammutuksi sienestäessä (Aikakauden loppu) ja jurpoille tosimiehille vinoillaan monin tavoin levyn alusta loppuun. Laskeutumisalusastialla on useampia raitoja, jotka ovat omissa kirjoissani välittömiä klassikkoja. Mesikämmen voi jo näin ennen tammikuun puoliväliä sanoa, että tämä on karhunpesässä vuoden parhaimpien levyjen joukossa.

Ektro Recordsin sivuilla on kuultavissa kolme kappaletta levyltä: Puhumatta paras, Pinkki & ruskee, Puraisu niskaan.

Lyriikkaesimerkkinä levyltä poimittakoon Aikakauden loppu ja Puraisu niskaan (Aikaisempien levyjen lyriikkanäytteitä kannattaa katsastaa tältä Kaken fanisivulta).

Aikakauden loppu

Kauden avaus
Siihen osallistutaan vaikka elämme
kiireistä aikaa
Teemme tärkeitä töitä mutta nekin saavat väistyä
tärkeämmän tehtävän edessä
Metsän sarvet odottavat
meitä Valittuja

Täydellinen syysaurinko lämmittää
ja kirkastaa näkyvyyden
Aistimme jotka ovat tätä hetkeä odottaneet
palautuvat
Olemme jälleen lajissamme
Olemme jälleen Lauma

Tehtävät jaetaan yksilöiden
ominaisuuksien mukaan
Siviilityön muodon merkitys on
metsällä vähäinen
Tammipöydän takaa istuvista
löytyy melkoisia petoja
Keinottelija nauttii
vain nuotiosavun eikä tällä kertaa
rahan hajusta
Raitiskin voi ottaa
riistaryypyn

Ennätysmittainen sonni on paikannettu
ja päätetään tehdä kiristävä saarto
Ampumiskulmajaoilla estetään omien kaato
Se on tähtäimessä
Laukaus kiirii kaikuna vuorilta

Huti
Hirvi laukkaa kevyesti saarrosta
Mutta maassa on kaato
Joku onneton on jäänyt keräämään vahveroita
ja jäänyt saarron keskelle
Se on pääministeri
Hänet kääritään ja joukko poistuu
sanomatta sanaakaan
Jälkiseuraamuksena kielletään välittömästi
metsästys
Aikakausi on päättynyt.

Puraisu niskaan

Täydellinen kypsän kesän aurinko lämmittää
kangasmetsän sankarin siipiä
hongan oksalla, kalliojäkälikön yläpuolella,
mistä avautuu näkymä salomaille, järville,
vuorille.

Kuulumme siihen hienoon lajiin, joka näkee,
haistaa ja tuntee, kykenee ajan pysäyttäen
kokemaan kaiken kauneuden.
Näkymä avautuu oksaltani kalliorantaisen
järven rannoille, jonne myös omituinen
kalju laji on kyhännyt rakennelmia,
joita he kutsuvat huviloiksi.
Kaksi viikkoa vuodesta tämä oudosti
käyttäytyvä, touhuava ja mesoava laji häärii
rakennelmiensa ympärillä.
Kalju laji lähtee myös välillä liikkumaan
rakennelmiltaan “Luontoon”
keräämään maan antimia puiden alta.

Lennämme heitä tervehtimään, ja he tulkitsevat sen erehdykseksi.
Kyllä me hirvet tunnemme
Ei meille muniminenkaan ole aina tärkeintä
ja voimme uhrata siipemme.
He syyttävät meitä milloin mistäkin
Sanovat vitsaukseksi
Meillä on viesti tulevaisuudesta
Teille jotka ette enää näe ympärillenne.

Vain oman kekonne
kumpikohan laji on tyhmempi
ja kummatkohan täällä pitempään tallustaa.
Meille sopii myös päätehyödynnetyt hakkuuaukionne.

Siis lopuksi tiivistäen:
Puraisu niskaan on viesti ja muistutus
Viisaammalta.

Ektro Recordsin oma info kertoo uudesta Keuhkot-levystä kertoo seuraavaa:

The sixth struggle album of Kake Puhuu. The combat noise and insect world music downpreaching book. Rawer than its precursors, this album strips it down to marrow and squeezes juice out of it.

Keuhkot batters mindless attributes of humanity from insects’ point of view by means of reverse pop music. The aim is towards backwoods motorism, meritocamping, real men, moose hunt madness and established global upstarts. The most bearded feminist of Finland, Keuhkot, kicks the real man’s groin.

Keuhkot makes its own ethnic fusion gadding from rhythmic highways to distorted sidepaths in a refreshed guitar oriented soundscape. You may call it freaky but according to Kake, pop music (including metal, of course) is a freaky industrialized illness that needs a vaccination – which is Keuhkot.

Kake Puhuun 6. taistelualbumi. Hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Aiempaa raaempi ja pelkistetympi kokonaisuus riisuu luuytimeen asti – ja tekee siitä täysmehua.

Read Full Post »

Older Posts »