Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘KRP’

Seuraavan tekstin kirjoitti Facebookin Pekka Siitoin Fan Clubissa Esa Taberman. Tekstin on julkaistu tässä hänen luvallaan.

– – –

Mitä tapahtui Siitoimen ja Pekkalan vangitsemisen jälkeen?

Minulta itseltäni kesti tietenkin muutaman päivän ajan orietoitua tilanteeseen varsinkin kun jouduin tekemään tuttavuutta KRP:n tutkintaryhmän kanssa. Ei mikään tavoiteltava kokemus, mutta minulla oli puolellani se etu, että en oikeastaan ollut mitenkään merkittävä tai ainakaan tunnettu toimija Siitoimen toiminnan julkisella puolella. Ts. poliisit tyytyivät paljossa siihen, että myönsin olevani IKR:n jäsen, tuntevani syytetyt ja että pidin Lehtosta seinähulluna. Myönsin jopa senkin, että Lehtonen saattoi rustailla jonkinlaista pommia ainakin puheittensa mukaan, mutta etten ollut ottanut häntä ihan todesta. Tietysti painotin käsitystäni, että kyse oli Lehtosen omasta ideasta mitä sitten oli tapahtunutkin. Kaikenkaikkiaan lausuntoni kävivät (kuulustelukertoja oli useita kaiketi epäjohdonmukaisuuksien löytämiseksi) yhteen poliisin odotusten kanssa ja he olivat tyytyväisiä eivätkä kysyneet hankalia.

Ennenpitkää jouduin Helsingin RO:n kuultavaksi ja totesin siellä kylmästi, että isku vaikutti yksilön hätäiseltä teolta johtuen mainitun yksilön horjuvasta mielentervgeydestä. Sanoin yhtä jos toista muutakin, minkä johdosta Tiedonantaja noteerasi minut kuvan kera noin 60×120 suuruisessa jutussa kuvan kera ja teksti loi minusta kuvan todellisena “arkkinatsina” (kuka tahansa “natsi” tosin minuun tutustuttuaan luokittelisi minut lähinnä kovan linjan fascistiksi, mutta viis pikkuseikoista!). Niin tai näin, mutta tuosta jutusta alkaen olin yksi Tiedonantajan “suosikkikonnista”!

Oikeudenkäynnin aikana jonkinlainen toiminta oli elpymässä huolimatta viranomaisten pyrkimyksestä lamauttaa koko toiminta ja Turkuun syntyi alkuvuodesta 1978 ns. Neljän Kopla. Siihen kuuluivat minä, Tammi (silloin vielä Risto), Turkuun muuttanut Jari H. ja vankilasta piankin vapautettu Timo Pekkala. Abdullahimme on lausunnoissaan osin vähätellyt toimintaansa “natsipiireissä”, mutta olivat hänen motiivinsa mitkä tahansa, niin hän en asiantuntemuksestaan oli apua Siitoimen lakkautettujen yhdistysten seuraajia rakennettaessa.

Nämä rekisteröimättömät nopeasti perustetut yhdistykset rajoittuivat toiminnaltaan lentolehtisten levittämiseen ja IKR:n jäljiltä jääneiden aktivistien uudelleen kokoamiseen , mutta taidan kertoa niistä toisella kertaa. Samalla kerron siitä, miksi minä ja Pekkala emme koskaantäysin luottaneet Tammeen, vaikka hän oli hyvinkin aktiivi ja hänestä oli kiistatta apua.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Ihmeellinen Abdullah, osa 1.

Read Full Post »

Aiemmin blogissa haastateltu Esa Taberman kertoi hiljan Facebookissa olevassa Pekka Siitoin fan clubissa varsin mielenkiintoisen kuvauksen Pekan seurassa pyörineestä daamista. Tabermanin muistelo alla kokonaisuudessaan.

Pekan vanavedessä pyöriskeli mitä ihmeellisempiä persoonallisuuksia. Eräs omituisemmista oli huomattavan tuhti nainen nimeltä R.M. Ko. daami oli fyysisessä yhteydessä Pekkaan ja mm. minä ynnä jo edesmennyt Timo Pekkalakin näimme erään pöydällä toteutetun hellän, rummunpäristyksen tahdittaman kohtauksen (tästä löytyy kuvaus Tabermanin haastattelusta, Mesikämmenen huom.)

Kyseinen daami oli siis hyvin erikoinen persoonallisuus ja kuvitteli vakavissaan, että kun Pekka ottaisi ansaitun paikkansa Suomen johdossa, niin hänestä tulisi Kansankirkkomme arkkipiispa. Siksi häntä kutsuttiin “Arkkipiispattareksi”. Ko. nimitys oli tietenkin vähintäänkin ironinen.

Kun KRP ryhtyi toimimaan “fascistivaaraa” vastaan Kursiivien tapahtumien jälkeen niin ko. daami menetti lopullisesti itsekontrollinsa ja ryhtyi satutädiksi heti kun kuulustelija muistutti, että olisi syytä puhua totta. Ehkä kuulustellut virkamies ei tarkoittanut aivan sitä, mitä R.M. pulputti paperille ylöskirjoitettavaksi, mutta syyttäjä kylläkin innostui ja varsinkin Arjo Suonperä, Tiedonantajan asianajaja.

Oikeudessa R.M. todisti valansapäälle Siitoimen omistavan laittomasti kymmeniä halkaistuja kivääreitä ja raiskanneen hänet kymmeniä kertoja sekä olevan mukana mm. murhasalaliitoissa! Juttu oli niin paksua, että jopa Seppo Lehtosen asianajaja Alexander Schichman kilahti ja kysyi suoraan, oliko todistajalla edes jotain näyttöä lausuntonsa totuuspohjan selvittämiseksi? R.M. vastasi kirjoittaneensa asiasta kirjeen Kekkoselle jo ennen Kursiivin tapahtumia. Kävi ilmi, että Kekkonen olikin jonkun houruisen kirjeen saanut, mutta toimittanut sen jatkokäsittelyyn Supolle, joka ei tietääkseni koskaan luovuttanut ko. kirjettä edes syyttäjän arvioitavaksi. Jonkinlöaisen kirjeen R.M. oli saanut kaiketille Kekkoselle tekaistuksi ja R.M:n tuntien sisältö oli varmaan “jännä”.

Kaiken kaikkiaan R:M. enemmänkin vahingoittivat kuin edistivät syyttäjän ja Suonperän asiaa ja aikojen ankaruudesta huolimatta syyttäjä ei edes yrittänyt käyttää saamaansa aineistoa, sillä Mika Illmanin kaltaiset syyttäjät olivat tuolloin vielä tulevaisuutta.

Sitä, mitä tarinamme “sankarittarelle” myöhemmin tapahtui, en tiedä.

(Perustuu omiin muistikuviin ja Timo Pekkalan kertomaan – Esa Taberman.)

Read Full Post »