Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Kotka’

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1978

Tammikuu

3.1. Ilta-Sanomat uutisoi: “Mainosteippi raskas todiste”. Kursiivin savuavista tiloista oli löytynyt Pekan liikkeen mainosteippiä. Samana päivänä Turun Sanomat otsikoi “Mielisairas vai ei… Näytöt Kursiivin poltosta pitävät”. Uusi Suomi kirjoitti samana päivänä: “Syytetty Lehtonen ei muista mitään koko 70-luvulta” (Mesikämmenen arkistot). Uuden Suomen jutussa mainitaan, että Pekan joukkoihin soluttautunut Risto Tammi oli ollut todistamassa oikeudessa. Tuntemattomaksi jäänyt lehti otsikoi: “Vangituilla lista räjäytyskohteista” (Mesikämmenen arkistot).

tammisiitoin1Samana päivänä Uusi Suomi kirjoitti: “Syytetyn sormenjäljet Kursiivin palopaikalla”. (…) “Lehtosen avustaja asianajaja Alexander Schichmann ilmoitti päämiehensä epäilevän, että hänet olisi hypnotisoitu tekemään rikos. IKR:n “valtakunnanjohtaja” liikkeenharjoittaja Timo Pekka Olavi Siitoin, synt. 1944 julisti, ettei hänelle ole mitään osuutta Kursiivin asiassa. – Jos minä siellä olisin ollut, en minä omaa teippiäni olisi käyttänyt, Siitoin selitti ja jatkoi. – En minä sentään aasi ole.” “(…) Kolmannen syytteen mukaan Siitoinin Vehmaalla sijaitsevasta huvilasta oli takavarikoitu 1470 rynnäkkökiväärin patruunaa ja 300 paukkupatruunaa, joihin Siitoinilla ei ollut hallussapitolupaa” (Mesikämmenen arkistot).

4.1. Tiedonantaja otsikoi: “Fasisteille vaaditaan ankaraa rangaistusta” (Mesikämmenen arkistot).

puhuipussiin6.1. Suomen Kuvalehti kirjoitti: “Naantalilainen liikemies Pekka Siitoin, 33, symbolisoi sitä, mikä meillä, Pariisin rauhansopimuksen perusteella on kiellettyä ja siksi silmällä pidettävää. Hän on fasisti eikä sitä kiellä. Pikemmin hän on siitä ylpeä ja pitää tärkeänä, että asiasta puhutaan.” Suomen Kuvalehti julkaisi Pekasta jutun otsakkeella ”Fasisti” (Mesikämmenen arkistot). Tiedonantaja kertoi samana päivänä, että Kotkan poliisimestari oli jättänyt sisäasiainministeriölle “esityksen uusfasistien Kotkassa toimivan järjestön lakkauttamisesta” (Mesikämmenen arkistot).

10.1. Tiedonantaja kirjoitti: “Kursiivin palon tutkimuksissa pahoja aukkoja”, ”IKR:n jäsenillä aseita. Fasistit edelleen valmiita väkivaltaan”, ”Vain tunti palohälytyksen jälkeen: Siitoin sai tiedon etsintäkuulutuksesta” (Mesikämmenen arkistot). Näihin aikoihin Tiedonantaja otsikoi myös “Poliiseja fasistien ampumaharjoituksissa” (Mesikämmenen arkistot).

12.1. Tiedonantaja kirjoitti: “Etsintäkuulutus vuoti fasistijohtajalle. Varoittiko poliisi Siitointa etukäteen?”. Tämän lisäksi lehdessä oli juttu ”Turun poliisi kiistää osallisuutensa vuotoon” (Mesikämmenen arkistot).

13.1. Tiedonantaja otsikoi: “Uutta aineistoa fasistien toiminnasta”. Jutussa todettiin mm. näin: “Kirjapaino Kursiivin murhapoltto tapahtui 26. marraskuuta. Fasistien tarkoituksena oli räjäyttää koko rakennus ihmisineen ilmaan. Painoon asetettu pommi ehdittiin kuitenkin purkaa ennen räjähdystä” (Mesikämmenen arkistot).

ensimmaisettodistajat17.1. Kansan Uutiset kirjoitti: “Ensimmäiset todistajat Kursiivin murhapoltossa”: “‘Valtakunnanjohtaja’ Pekka Siitoin perusteli naisista käydyllä riidalla alibin valehteluaan poliisikuulusteluissa Kursiivin murhapolton käsittelyn jatkuessa eilen Helsingin raastuvanoikeudessa”. Helsingin Sanomat kirjoitti samana päivänä: “Kursiivin syytetyillä kaunoja keskenään. Oikeus kuuli Siitointa suljettujen ovien takana.” (…) Suljettujen ovien takana käydystä keskustelusta laadittiin lyhyt selonteko, jonka mukaan Pekka Siitoin ja laitosmies Seppo Lehtonen riitaantuivat lokakuussa naisasioista” (Mesikämmenen arkistot).

kub2Samana päivänä Tiedonantaja kirjoitti mm. seuraavaa: “(…) Kuulusteluissa Siitoin on väittänyt, ettei hän varhain aamulla 26.11. tiennyt mitään koko murhapoltosta. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan “kuulusteltava halusi vielä tehostaa väitettään toteamalla, että palon sytyttäjä tai sytyttäjät ovat olleet tuolloin vasta matkalla Helsingistä Turkuun”. Oikeuden puheenjohtaja sai Siitoinin suun loksahtamaan kysymällä, mistä hän tiesi sytyttäjien olleen tulossa juuri Turkuun.” Jutussa kerrottiin myös mm. Pekan ottoisä Olavi Siitoimen todistaneen oikeudessa ja tunnustaneen hoitaneensa järjestön jäsenkortistoa” (Mesikämmenen arkistot).

18.1. Uusi Suomi uutisoi: “Siitoin siirtyy tutkimaan mytologiaa” (Mesikämmenen arkistot).

Näistä ajoista Esa Taberman totesi: ”Oikeudenkäynnin aikana jonkinlainen toiminta oli elpymässä huolimatta viranomaisten pyrkimyksestä lamauttaa koko toiminta ja Turkuun syntyi alkuvuodesta 1978 ns. Neljän Kopla. Siihen kuuluivat minä, Tammi (silloin vielä Risto), Turkuun muuttanut Jari H. ja vankilasta piankin vapautettu Timo Pekkala. (…)” (Mesikämmen: Esa Taberman puhuu!)

28.1. Helsingin Sanomat uutisoi: “Oikeus setvi Kursiivin paloa yli 10 tuntia. Kahdeksan todistajaa työllisti oikeuden”. Jutusta selviää mm. seuraavaa: “Lehtonen kävi viikkoa ennen Kursiivin paloa läpi voimakkaan kriisin, joka sekoitti hänet”. “Lehtonen leikkii legoilla”-otsakkeen alla kerrotaan: “Pyykkönen arvioi Lehtosen menneen viime aikoina vain huonompaan suuntaan. ‘Hän on lapsellinen ja leikkii mielellään legoilla’, sanoi Pyykönen. Hän arveli Lehtosen keskustelevan oikeudessakin vain Luciferin kanssa. Luciferista on muodostunut Lehtoselle hyvin tärkeä keskustelukumppani” (Mesikämmenen arkistot).

Kansan Uutiset uutisoi samana päivänä otsakkeella “Rituaalivala Kursiivin murhapolttoa salaamassa”: “Kursiivin murhapolton uudeksi mahdolliseksi taustakuvioksi tuli eilen rituaalivala, josta syylliseksi epäiltynä vangittu ‘puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on kertonut ollessaan psykiatrisessa hoidossa Helsingin keskusvankilassa. Sairaalan ylilääkäri, tunnettu psykiatri Lauri Pyykönen uskoo Lehtosen kertomuksen ‘tummalle Pekka nimiselle miehelle, jolla on viikset’ vannotusta salaamisvalasta perustuvan todellisiin tapahtumiin” (Mesikämmenen arkistot).

Tammikuussa Pekan oikeusavustaja Raimo Iivarinen totesi johonkin väliin, että “todistajia ei ole, eikä tule”. Samalla hän vaati Pekan päästämistä vapaaksi (Mesikämmenen arkistot). Näihin aikoihin lehtien otsikoissa tiedettiin kertoa myös, että “Pekka Siitoin hallitsi Seppoa”. Kansan Uutiset kyseli, oliko Siitoimen ja hänen ryhmiensä tekemiset “Huuhaa hommaa vai vaarallista fasismia?” (Mesikämmenen arkistot). Poliisin kuulusteltavaksi kutsuttiin suuri määrä ihmisiä, mm. populaarihypnotisoija Olliver Hawk, jonka Seppo Lehtonen oli kuuluisteluissa maininut. Hawkilta kysyttiin oliko hän ollut Siitoimen kanssa tekemisissä ja opettanut tälle hypnotismia. Hawk kiisti nämä (Mesikämmenen arkistot).

Helmikuu

2.2. Tiedonantajassa oli suuri Kursiivin iskua käsittelevä juttu otsakkeella “Suojelupoliisi tiesi etukäteen”. Jutussa kerrottiin seuraavaa: “Suojelupoliisi oli jo usean vuoden ajan tarkkaillut Pekka Siitoinin johtamia fasistiryhmiä. Olen varma, että Suopo oli soluttanut miehiä sisään. Näiden täytyi olla tarkkaan tietoisia fasistien toiminnasta ja keinoista, joita oli määrä käyttää työväenjärjestöjä vastaan. Mutta viranomaiset eivät tehneet mitään ennen murhapolttoa. Vasta sen jälkeen, kun syntyi valtavan laaja suuttumus fasistien toimien johdosta, lähdettiin liikkeelle. Tämä on yksi hätkähdyttävä tosiasia, joka on tullut päivänvaloon Kursiivin murhapolton selvitysten yhteydessä” (Mesikämmenen arkistot). Tiedonantaja uutisoi samana päivänä myös otsikolla “Fasisteilla yhteyksiä myös armeijaan ja poliisin (Mesikämmenen arkistot).

3.2. Kursiivin isku on jälleen oikeudessa (Mesikämmenen arkistot).

4.2. Kansan Uutiset julkaisi pitkän ja varsin mielenkiintoisen jutun “Kissoja keittämällä fasistiksi”. Jutussa kirjoitettiin mm. seuraavaa: “Vain muutama on hakeutunut Siitoinin joukkoon äärioikeistolaisista, kiihkoisänmaallisista ja kommunismin vastaisista lähtökohdista. Suurin osa myöhemmin IKR:n formuihin päätyneistä on aluksi ollut kiinnostunut vain ns. hengentieteistä ja liittynyt ensin ainoastaan Turun hengentieteen seuran jäseneksi” (Mesikämmenen arkistot).

vangittunavapaalla

14.2. Tiedonantaja listasi keitä oli jutun vuoksi vangittuna ja keitä vapaana. Esittelyn saivat johtaja, sytyttäjä, sotilaskouluttaja, pomminlähettäjä ja “piirikomendantti”. Lehden otsikko kertoi: ”Todistajat oikeudessa: Siitoin kauppasi aseita ja räjähteitä kannattajilleen” (Mesikämmenen arkistot).

21.2. Turun Sanomissa julkaistiin lyhyt jutun otsikolla “Uusi todistaja Kursiivin jutussa”. Todistaja oli Kursiivin vastapäisen koulun vahtimestari. Kansan Uutiset kertoi hänen todistuksestaan mm. seuraavaa: “Tuhopolton jälkeen todistaja ilmoitti nähneensä joko Lsutzu Belletin tai Datsunin lähteneen lujaa Kursiivin luota. – Autossa oli neljä-viisi kaveria ja ne huusivat jotain saksaksi. En tiedä, oliko se pelleilyä vai jotain muuta” (Mesikämmenen arkistot).

24.2. Uusi Suomi otsikoi: “Kursiivin jutussa filmi ja todistajia” (Mesikämmenen arkistot).

IKRfilmi25.2. Helsingin Sanomat uutisoi: “Kursiivin palon syyttäjä toi oikeuteen IKR-filmin”. Filmi oli paljon kohua herättänyt Veckans Puls-ohjelman jakso, joka käsitteli Siitointa ja IKR:n toimintaa. “Ennen tv-filmin esittämistä oikeus kuuli todistajana Veckans Puls -ohjelman toimittajaa. Hän toimitti lokakuussa puolen tunnin pituisen tv-ohjelman IKR:n päämääristä, taustasta sekä sota- ja marssiharjoituksista”. Tämän jälkeen jutussa summattiin IKR:n rahankeruusuunnitelmia, Veckans Puls-ohjelman sisältöä, sekä mm. “päivän mielenkiintoisimman todistajan” lausuntoa: “Päivän mielenkiintoisin todistaja oli Siitoinin entinen liiketuttava. Hän oli muutama vuosi sitten perustanut liikeyrityksen Siitoinin kanssa. Hänen mielestään yritys kaatui Siitoinin töppäilyihin. Hänen mukaansa Siitoin aikoi joskus 1973-74 puhua terrorismista. Siitoin oli tuolloin sanonut, että terrori on toimintaa, joka tuottaa hyvin rahaa” (Mesikämmenen arkistot).

Samana päivänä tuntemattomaksi jäänyt lehti otsikoi “‘Terrorismilla rahaa’ Kovia väitteitä kursiivin jutussa”. Jutussa käytiin läpi mm. väitettä Siitoimen pyrkimisestä päästä CIA:n riveihin (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

Maaliskuussa alkoi Siitoimen kannattajien toinen terrorikampanja aalto, jossa vaadittiin Siitoimen vapauttamista (SUPO:n 50v. Kirja, s. 275).

hakaristijuttu26.3. Kansan Uutiset uutisoi: “Turussa tuhopolttoja ja hakaristimaalailuja”. Jutun ingressi summasi: “Turussa ovat fasistisen IKR:n jäsenet intoutuneet parina viime viikonloppuna uusiin terroritoimiin. Viikko sitten 24.2. klo 23.30 sytytettiin Yliopistonkatu 12 kellarissa tuhopoltto ja toinen tuhopoltto tapahtui lauantai-iltana 25.2. klo 19 aikaan Brahenkatu 10 ullakkotiloissa. Molemmissa tapauksissa tuli poliisille soitto, jossa ilmoitettiin IKR:n olevan tekojen takana ja että näin tulee jatkumaan siihen asti kunnes vangittuna oleva valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin vapautetaan.” Samana päivänä Kansan Uutiset otsikoi: ”Turussa tuhopolttoja ja hakaristimaalailuja” (Mesikämmenen arkistot).

8.3. Tiedonantaja otsikoi: ”Järjestöissä vaaditaan murhapolttajia tilille. Fasistien taustavoimia ei saa jättää rauhaan” (Mesikämmenen arkistot).

11.3. Kansan Uutiset otsikoi: ”Fasistijuttu RO:ssa. Siitoinin aseet käyttökelpoisia” (Mesikämmenen arkistot). Samassa lehdessä oli myös juttu “Siitoin lupasi julkaista Leinon vangin kirjan”. Juttu käsitteli iäkästä insinööriä, joka oli ollut vankina Neuvostoliitossa ja kirjoittanut näistä kokemuksistaan kirjan. Mies oli ollut mukana myös Nauvoon tapahtuneella kissankeittomatkalla edellisvuonna (Mesikämmenen arkistot).

14.3. Tiedonantaja kirjoitti: “Fasistien aseita todistuskappaleina”, ”Murhapoltto oikeudessa 8. kerran. Fasistien aseita todistuskappaleina” (Mesikämmenen arkistot).

18.3. Tiedonantaja kirjoitti: “Monta asiaa täysin selvittämättä. Kaksitoista kysymystä murhapolton tutkijoille”. Jutussa kerrottiin: “Kursiivin murhapolton poliisitutkimukset on lopetettu. Poliiseilta ei näin ollen enää tule uutta tietoa oikeudenkäyntiin, jossa selvitetään Kursiivin murhapolttoa ja fasistien muuta rikollista toimintaa.”

Jutussa esitettiin kritiikkiä poliisin toimintaa kohtaan ja esitettiin 12 kysymystä tapaukseen liittyen: ”1) Oliko Lehtonen rikospaikalla yksin? (“On esitetty vahva epäilys, ettei Lehtonen kyennyt tekemään tätä kaikkea yksin. Oliko sytyttäjiä useampia, sitä ei ole selvitetty”), 2) Miten sytyttäjät osasivat kulkea kirjapainossa?, 3) Ketkä liikkuivat rikosyönä Kursiivin tienoilla Morris Marinalla?, 4) Ketkä poliisit ovat olleet mukana fasistien toiminnassa? (“Siitoin on sanonut, että hän pelasti monta poliisia ja upseeria hävittäessään jäsenluetteloitaan ennen kotietsintää. Poliisien osallisuutta eivät poliisit ole saaneet selville.”), 5) Ketkä toimiupseerit ovat osallistuneet fasistien toimintaan mm. luovuttamalla fasisteille ampumatarvikkeita?, 6) Miksi fasistien rahoittajia ei ole edes yritetty löytää?, 7) Miksi moni fasistimieliseksi tiedetty on jätetty kuulustelematta?, 8) Miksi vain viittä syytetään oikeudessa?, 9) Miksi Timo Pekkala päästettiin vapaalle jalalle?, 10), Onko poliisin sisällä tapahtunut vuoto tutkittu? (“Vain muutama tunti Kursiivin murhapolton jälkeen Siitoin sai joltakulta poliisilta tiedon tapahtumasta. Siitoin rupesi heti puuhaamaan epäiltyä Timo Pekkalaa ‘maan alle’ ja tiesi varautua poliisin tuloon ja kotietsintään. Apulaisosastopäällikkö Väinö Rantio on myöntänyt, että tieto vuoti poliiseilta. Rantion mielestä kyseessä oli ‘työtapaturma’”), 11) Onko selvitetty fasistien toiminnan sallineiden viranomaisten toiminnan lainmukaisuus? (“Monet viranomaiset ovat suhtautuneet fasistien toimintaan leväperäisesti. Esimerkiksi Turun poliisilaitos on jopa antanut fasisteille lupia mielenosoituksiin, joissa on vaadittu Suur-Suomen perustamista, lakkojen kieltämistä ja Kekkosen poistamista presidentin paikalta.”), 12) Miksi fasistista toimintaa ei ole lopetettu myös käytännössä?” (Mesikämmenen arkistot).

hymyristikkoNäihin aikoihin Tiedonantajassa julkaistiin myös laaja artikkeli “Minne ulottuvat äärioikeiston lonkerot”? (Mesikämmenen arkistot).

Hymy-lehden maaliskuun numerossa on sanaristikko, josta löytyy myös Pekka.

Huhtikuu

2.4. Lehdet uutisoivat pommiuhasta Kursiivin painotalolla (Mesikämmenen arkistot).

18.4. Tiedonantaja otsikoi: ”Sytyttikö Siitoin murhapolton?” (Mesikämmenen arkistot).

24.4. Helsingin Sanomat otsikoi: ”Suopon virkailija kuultavaksi Kursiivin jutussa”. Samassa lehdessä oli myös juttu otsikolla ”Psykiatri: Ei tarvetta Siitoinin mielentilan tutkimukseen” (Mesikämmenen arkistot).

25.4. Tiedonantaja otsikoi: ”Fasistit töhrivät Kom-teatterin oven” (Mesikämmenen arkistot).

27.4. Tiedonantaja otsikoi: ”Tiedonantaja huomenna. Murhapoltosta syytetyn äiti puhuu” (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin oikeudessa hylättiin vaatimus Siitoimen vapaaksi päästämisestä, vaatimus Siitoimen asiakkasluettelon ja vieraskirjan esittämisestä oikeudelle ja vaatimus kuulla paria SUPO:n kuulustelemaa henkilöä. Käytännössä tämä tarkoitti myös sitä, että SUPO saatiin juttuun kuultavaksi. Näiden lisäksi oikeudessa esitettiin ja kiistettiin korvausvaatimuksia (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

9.5. Kansan Uutiset otsikoi: ”’Valtakunnanjohtaja’ vapaaksi vankilasta”. Siitoin määrättiin 1000 markan sakon uhalla oikeuteen asian tullessa seuraavan kerran esille 28.6. Samalla oikeus määräsi toisen yhä vangittuna olleen syytetyn Seppo Lehtosen mielentilatutkimukseen (Mesikämmenen arkistot).

oikeudessa

15.5. Naantalin raastuvanoikeus lakkautti lopullisesti Siitoimen järjestöt (SUPO:n 50v. Kirja, s. 275, Mesikämmenen arkistot).

16.5. Turun Sanomat uutisoi: ”Oikeus lakkautti fasistiyhdistykset”. Yhdistykset olivat Isänmaallinen Kansanrintama, Turun Hengentieteen Seura, Isänmaa ja vapaus, sekä Pegasos-Seura. Siitoin ilmoitti tyytymättömyytensä päätökseen (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 34 vuotta.

Näihin aikoihin Kursiiviin tulee uhkaussoitto pommista (Mesikämmenen arkistot).

Pekka perusti Kansallis-Demokraattisen Puolueen kesällä 1978, olessaan puolen vuoden tutkintovankeuden jälkeen lomalla (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 178). KDP ei koskaan ollut puoluerekisterissä, eikä se ollut edes rekisteröity yhdistys, jotta yhdistyslainsäädäntö ei koskisi sitä. Käytännössä se toimi kuitenkin virallisen yhdistyksen tavoin. Kansallis-Demokraattinen Puolue oli järjestetty paikallisosastoihin ja paikalliskomendantteja oli eri puolilla Suomea. KDP kuului myöhemmin lyhyen aikaa Kansallinen Rintama (aikaisemmin Kansallinen Liittoneuvosto) -nimiseen suomalaisten kansallismielisten järjestöjen kattojärjestöön, jonka puheenjohtajana toimi Väinö Kuisma. Muut jäsenjärjestöt olivat Arjalainen Germaaniveljeskunta, Arjalaisen Veren Liitto ja Suomen Kansallisrintama, joka toimi aluksi itsenäisenä järjestönä, sittemmin KDP:n alaisuudessa (Mesikämmenen arkistot).

Kesäkuu

1.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Viranomaiset toimettomia. Fasistit jatkavat tihutöitään”. Lehti kertoo osakseen tulleista uhkaussoitoista, lapuista, yms. (Mesikämmenen arkistot).

20.6. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Kursiivin tuhopolton syytetty pakeni armeijasta” Juttu käsitteli Timo Pekkalaa (Mesikämmenen arkistot).

16.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Turun poliisi: Emme etsi Pekkalaa” (Mesikämmenen arkistot).

22.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Pekkala jätti viestin: Tiedän fasistien asekätköt” (Mesikämmenen arkistot).

27.6. Kansan Uutiset otsikoi: ”Pekkalan katoamisessa useita outoja piirteitä” (Mesikämmenen arkistot).

28.6. Kursiivin tapausta käsitellään jälleen oikeudessa (Mesikämmenen arkistot).

29.6. Aamulehti kirjoitti: “Kursiivi: Ratkaisu siirtyy. Vielä kolmanteentoista käsittelyyn ehtii kirjapaino Kursiivin murhapolttoa käsittelevä oikeudenkäynti (Mesikämmenen arkistot).

30.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Onko Suomen armeija fasistien koulutuspaikka?” (Mesikämmenen arkistot).

Heinäkuu

Timo Pekkala saadaan kiinni karkumatkaltaan. ”Karkuri-Pekkala poliisin käsiin Turussa”, uutisoi tuntemattomaksi jäänyt lehti (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Pekka myi liikehuoneistoaan Turussa (Mesikämmenen arkistot).

5.7. Kansan Uutiset otsikoi: ”Vääristä valoista uusia syytteitä uusfasisteille?” (Mesikämmenen arkistot).

10.7. Pekka kirjoitti Sleepy Sleepers fan clubille kirjeen, jossa hän kiitti bändiä clubin kunniajäsenyydestä, kertoi arvostavansa bändin show-toimintaa, sekä haluavansa kunnioittaa bändin esiintymistä parin adjutanttinsa kanssa (Mesikämmenen arkistot).

20.7. Kansan Uutiset otsikoi: ”Turun järjestötalon portailla pommipaketti” (Mesikämmenen arkistot).

21.7. Turun Sanomat uutisoi: ”Kursiivin palosta syytetty perui puheensa”. Timo Pekkala muutti kertomustaan niin, että Siitoimen syyllisyys lisääntyi. Aiemmin hän oli kertonut, ettei Siitoin ollut yllyttänyt ketään väkivaltaiseen toimintaan, nyt hän oli asiasta toista mieltä (Mesikämmenen arkistot).

22.7. Tuntematon lehti kirjoitti: “Uusia todisteita Siitoinia vastaan. Kursiivin murhapoltosta syytetty Timo Pekkala on ilmoittanut Helsingin raastuvanoikeudessa haluavansa muuttaa oikeudenkäynnissä aiemmin antamiaan lausuntoja.” (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu 

3.8. Uusi Suomi otsikoi: Kursiivin juttuun uusia pöytäkirjoja. Poliisi tutkii perättömiä lausuntoja” (Mesikämmenen arkistot).

23.8. Tiedonantaja: “SFT: Fasistisiin ilmiöihin suhtauduttava vakavasti” (Mesikämmenen arkistot).

24.8. Helsingin Sanomat otsikoi: ”Kursiivin palosta tulossa lisää oikeudenkäyntejä”. Uudet oikeudenkäynnit liittyvät väärien valojen antamisiin (Mesikämmenen arkistot).

24.8. Turun Sanomat: “Pekkala muutti kertomuksiaan. Lenin-museokin yritettiin räjäyttää” (Mesikämmenen arkistot).

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti elokuun 1978 lopulla: “Fasistit asialla Kuusankoskella. Savupommi SKP:n 60-vuotisjuhlaan” (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

3.10. Uusi Suomi: “Kursiivin juttuun uusia pöytäkirjoja. Poliisi tutkii perättömiä lausumia” (Mesikämmenen arkistot).

11.10. Tiedonantaja otsikoi: ”Kursiivissa pommiuhka. Puhelu jäljitettiin” (Mesikämmenen arkistot).

31.10. Tiedonantaja otsikoi: ”Mielentilatutkiusta arvosteltiin oikeudessa”. Turun Sanomat otsikoi samana päivänä: ”Kursiivi mutkistui” (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

8.11. Tiedonantaja otsikoi: ”Fasistien uusi tuhopoltto”. Juttu kertoi: ”Etelä-Saimaan sosialistisen nuorisoliiton toimisto sytytettiin perjantain vastaisena yönä tuleen. Teon tekijät jättivät paikalle näkyvän ‘käyntikortin’ maalaamalla ulko-oveen hakaristin” (Mesikämmenen arkistot).

10.11. Tiedonantaja otsikoi: ”Murhapoltto-oikeudenkäynti päättymässä. Fasisteille annettava kovat rangaistukset” (Mesikämmenen arkistot).

kursiivi4

13.11. Siitoin saa viiden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen Kursiivin iskuun yllyttämisestä, laittomien aseiden ja patruunoiden hallussapidosta, sekä Pariisin rauhansopimuksessa kiellettyjen järjestöjen perustamisesta. Pekka joutuu Katajanokalle tutkintovangiksi eristysselliin (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 64, SUPO:n 50v. Kirja, s. 275)

14.11. Tiedonantaja otsikoi: ”Viisi vuotta vankeutta. Siitoin pääsyyllinen Kursiivin murhapolttoon”. Uusi Suomi otsikoi: ”Päätös Kursiivin jutussa: Pääsyytetyille vankeutta ja suuret korvaustuomiot”. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Kursiivin murhapolttojuttu päätökseen. ‘Valtakunnanjohtajalle’ viisi vuotta vankeutta”. Kotimaa otsikoi: ”Kursiivin murhapoltosta päätös: Lehtonen sytytti painon Siitoimen käskystä” (Mesikämmenen arkistot).

17.11. Tiedonantaja otsikoi: ”SKP:n Joensuun piiri: Kaikki fasistinen toiminta saatava loppumaan” (Mesikämmenen arkistot).

Siitoimen saaman tuomion jälkeen eduskunnassa oli pommiuhka. Poliisi pidätti miehen, jonka epäiltiin aikoneen ”räjäyttää eduskuntatalo”. Samoihin aikoihin tehtiin myös uhkaussoittoja, mm. Kursiiviin tuli soitto, jossa uhattiin kostaa Siitoimen saama rangaistus. Soittaja sanoi edustavansa ”Siitoimen kostoryhmää” (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

kaskenkatu6Nordlingin mukaan Pekan saatua vankilatuomion hänen tärkeimmät tukihenkilönsä olivat hänen isänsä Olavi Valdemar, puoluesihteeri Juhani Tuomiluoto ja Jarmo Salonseutu. Vankilassa ollessaan Siitoin kävi runsaasta kirjeenvaihtoa mm. entisen SS-mies Viljo Jokivirran kanssa (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 88, 89).

Vuonna 1978 Siitoimesta ja hänen ryhmästään ohjasivat Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto dokumentin Vaaran merkit (Mesikämmenen arkistot).

lukeeHymy julkaisi Seppo Lehtosen äidin ja tyttöystävän haastattelun otsikolla ”Pekka Siitoin vei poikani”. Jutun väliotsikoissa todettiim mm., että “Seppo palvelee Saatanaa” (Mesikämmenen arkistot).

1978 Pekka liittyi takaisin ev.lut kirkkoon, oltuaan kahdeksan vuotta kirkosta eronneena. Syyksi tähän hän 1983 kertoi: “Se johtuu siitä, että sukulaiset haukkuivat ja painostivat, että minut tapetaan siellä vankilassa, enkä saa kunnon hautajaisia, vedetään johonkin maakuoppaan. Eikä sukulaiset uskalla edes tulla hautajaisiin, koska minut on “erotettu” kirkosta. Ajattelin, että tehdään sukulaisten mieliksi ja liityin takaisin. Mutta ei se tarkoita, että hyväksyisin kirkon linjan. Olen okkultisti, eli hengentieteen harrastaja, ja se on paljon laajempaa ja tärkeämpää kuin nykyinen kirkkouskovaisuus” (haastattelu Bambi-lehdelle 3/1983, Mesikämmenen arkistot).

– – –

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1977

Helmikuu

karjala1Nykyposti julkaisi Pekasta ja hänen porukoistaan helmikuun alussa jutun otsakkeella ”Nykyposti uusfascistien sotaharjoituksissa. Palautamme Karjalan takaisin Suomelle!” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 270, Mesikämmenen arkistot).

15.2. on Turun Hengentieteen Seuran vieras- tai jäsenkirjaan merkitty seuran viimeinen kokous. Aiheeksi on merkitty “maalaus talkoot + vapaa keskustelu”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi. Hänen lisäkseen paikalla on ollut kolme muuta henkilöä (Mesikämmenen arkistot).

16.2. Aamulehti kirjoitti otsikolla ”Natsipaukku” Siitoimesta ja hänen ryhmistään. Jutussa todettiin mm. näin: ”Toisaalta viranomaisten passiivisuus asiassa on ollut ymmärrettävää; psykiatria ei liene ulkoministeriön keskeisin toimintapiiri” (Mesikämmenen arkistot).

22.2. klo 18.00 on Turun Hengentieen Seuran vieras – tai jäsenkirjaan merkitty Pegasos-seuran kokous. Aiheeksi on merkitty “vapaa keskustelu”. Puheenjohtajaksi on merkitty Siitoin. Paikalla on Siitoimen lisäksi ollut kolme muuta henkilöä, mm. Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Hymy julkaisi Siitoimesta ja hänen ryhmästään jutun otsikolla ”Taisto Sinisalolle soitellaan. Sinut tapetaan Taisto!” Juttu käsitteli vasemmistolaisen Sinisalon Siitoimen porukoilta saamiaan uhkailusoittoja yms. (Mesikämmenen arkistot).

sinuttapetaantaisto1Joskus näihin aikoihin Esa Taberman ja Timo Pekkala liittyivät IKR:n. Taberman todisti nähneensä pian tämän jälkeen Pekan Vehmaan huvilalla seuraavaa: ”1977 näin itsekin ko. mökillä Pekkalan kanssa aika hurjan kohtauksen (Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!) Muukalaislegioonassa ollut Pekkalakin äimistyi!” (Mesikämmenen haastattelu: Esa Taberman puhuu!)

Maaliskuu

15.3.-päivämäärä mainitaan Turun Hengentieteen Seuran vieras- tai jäsenkirjan viimeisellä sivulla seuraavasti, todennäköisesti aivan saman vuoden lopussa tehdyssä merkinnässä: “NATSISMI LOPETTI KOKOUKSET 15.3.-77 JA VANKILA KUTSUU MEITÄ JOULUKUUSSA -77. NM. KURSIIVI MURHAPOLTTO. PS. OLIN SYYTÖN.”

Huhtikuu

Näihin aikoihin Pekan toiminnasta kerrottiin NSAAP:n julkaisussa NS-Bulletinissa. Pekka sai paljon kannustavia yhteydenottoja ja oli tyytyväinen asiasta (SUPO:n 50v. Kirja, s. 273).

Toukokuu

vappumarssiturussa8.5. Kansan Uutiset otsikoi Pekan ja porukoittensa vappumarssista: ”Hakaristimiehet marssilla Turussa” (Mesikämmenen arkistot).

9.5. Tuomittiin Nauvossa Siitoimen ryhmiin kuulunut Veli Antti Sipilä kissan elävältä keittämisestä. Kansan Uutiset julkaisi 4.2. 1978 asiasta jutun, jossa kerrottiin mm. näin: “Siitoinin kirjoissa kuvailluista rituaaleista ainakin joitakin on kokeiltu myös käytännössä. Siitoinin järjestöihin kuulunut insinööri Veli Antti Sipilä tuomittiin 9.5. 1977 Nauvon kihlakunnanoikeudessa kolmen jaloistaan sidotun kissan elävältä keittämisestä. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan Siitoin oli toiminut rituaalissa asiantuntijana ja oikeudessa hän vahvisti rituaalin noudattaneen julkaisemassaan teoksessa Musta magia I selostettua kaavaa” (Mesikämmenen arkistot).

10.5. Tiedonantaja otsikoi Pekan ja porukoittensa vappumarssista: ”Rauhansopimusta rikotaan, hallitus vaikenee”. Samassa numerossa lehti otsikoi myös ”Yleisradio mainosti fasisteja” (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 33 vuotta.

Heinäkuu

belgiaiskansi20071977Pekka matkusti neljen hengen ryhmänsä kanssa kanssa Belgiaan Vlaamse Militant Ordern (VMO) järjestämään uusnatsijärjestön kolmipäiväiseen tapaamiseen Diksmuidiin. Oppaina heillä oli kokeneemmat ruotsalaiset kontaktinsa. Pekka ja porukkansa esiintyivät univormuissa, mikä oli kiellettyä ja minkä vuoksi heidät pidätettiin. Joitain heidän matkalta ostamia tavaroita takavarikoitiin (SUPO:n 50v. Kirja, s. 273, Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 57).

20.7. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Natsijuhlat Belgiassa. 4 suomalaista pidätettiin” (Mesikämmenen arkistot).

21.7. Demari otsikoi ”Uusnatsien juhlanloppu putkassa”. Samana päivänä Aamulehti otsakoi ”Suomalainen natsiryhmä putkaan Belgiassa”. Turun Päivälehti otsikoi samana päivänä: ”Siitoin ‘puolusti’ aatettaan nyrkein” (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

pekkajaliautolla12.8. Kansan Uutiset uutisoi: ”Fasistit aikovat marssia Kotkassa ensi sunnuntaina” (Mesikämmenen arkistot).

15.8. Kansan Uutiset otsikoi: ”Sisäministeriö kielsi Kotkan fasistimarssin” (Mesikämmenen arkistot) .

16.8. Kansan Uutiset otsikoi: ”Fasismi ei ole naurun asia” (Mesikämmenen arkistot).

16.8. Turun Päivälehti kertoi: ”Pekka Siitoin ajeli yksin autolla Kotkassa” (Mesikämmenen arkistot).

24.8. Tiedonantaja uutisoi: ”Turun poliisi salli taas natsiesiintymisen” (Mesikämmenen arkistot) .

27.8. Turun Sanomat otsikoi “Uusnatsien kieltäminen valmisteilla” (Mesikämmenen arkistot).

Samoihin aikoihin myös Puolan reserviläisjärjestön viikkolehti Za Wolnose i Lud kirjoitti Siitoimesta ja hänen porukoistaan, muistuttaen Pariisin rauhansopimuksesta (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

9.9. Kansan Uutisten Turun toimistoon lähetettiin pommipaketti. Lähetyksen takana oli Pekan ”varavaltakunnanjohtajaksi” nimittämä kotkalainen varastomies. Pommi oli suutari, mutta tapaus sai viranomaiset muuttamaan näkemystään siitä, että Siitoimen ja hänen ryhmiensä toiminta ei ollut vain kovaäänistä ja provosoivaa, harmitonta puuhastelua. Tämän kautta sai alkunsa Siitoimen järjestöjen lakkauttamisen valmistelu (SUPO:n 50v. Kirja, s. 274).

12.9. Kansan Uutiset raportoi “Rikospoliisi jatkaa Turun pommipaketin lähettäjän etsimistä” (Mesikämmenen arkistot).

20.9. Suomen demokraattisen nuorisoliiton Vaasan piirijärjestön toimistoon lähetettiin pommipaketti (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

Veckans Puls tekee Siitoimesta ja hänen ryhmästään kohua herättävän puolen tunnin ohjelman Vehmaalla (Mesikämmenen arkistot).

rhodesiaSamaan syssyyn nousi soppa myös IKR:n lehtisten pohjalta, joissa värvättiin työttömiä palkkasotilaiksi Rhodesiaan. Kansanedustaja Mikko Ekorre (kd) teki asiasta eduskuntakyselyn. Uusi Suomi uutisoi asiasta: ”IKR:n lehtisistä eduskuntakysely”. Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”IKR värvää suomalaisia Rhodesiaan palkkasotureiksi” (Mesikämmenen arkistot).

29.10. Seppo Lehtonen ja Timo Pekkala kävivät Tampereella aikeenaan räjäyttää Lenin-museo. Tammikuussa 1978 Tiedonantaja kertoi tästä seuraavaa: ”Pekkala kertoi keskiviikkona Helsingin raastuvanoikeudessa Siitoimen suunnitelmista räjäyttää ja tuhopolttaa kommunistikohteita, mm. puoluetoimistoja ja lehtitaloja. Yksi kohde oli Tampereen Lenin-museo. Pekkalan mukaan yritys epäonnistui 29. viime lokakuuta, kun räjäytyksen yrittäjät eivät kyenneet tunkeutumaan museorakennukseen. Pekkala ja Lehtonen olivat vain maalailleet hakaristeja rakennuksen seiniin”. Lisätarkennus Tampereelle suunnitelluista iskuista on perin mielenkiintoinen: “Käsky räjäyttämiseen oli Lehtosen mukaan ‘tullut Siitoimen välityksellä henkimaailmasta’. Samoin olivat henget määränneet miehet lähtemään heti räjäytyksen jälkeen pakenemaan Tampereelta”. (…) “Samalla matkalla miehet kävivät vielä töhrimässä Kansan Uutisten ja Suomi-Neuvostoliitto-Seuran toimistojen seiniä” (…) “Pekkala kertoi vielä, että Siitoin oli fasistijärjestön johtokolmikon keskusteluissa kannattanut terroritoimintaa kommunistisia lehtiä ja puoluetoimistoja vastaan. Pekkalan mukaan Siitoin oli myös todennut, että ‘kyllä me vielä sen pankkiryöstönkin teemme.’” (Mesikämmenen arkistot). Vuonna 1979 Tiedonantaja tiesi kertoa, että myös Esa Taberman oli Tampereella Pekkalan ja Lehtosen kanssa (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

4.11. Sisäasiainministeriö lakkautti väliaikaisesti kaikki Siitoimen järjestöt: Turun Hengentieteen Seura, Pegasos-seura, Isänmaa ja vapaus, Isänmaallinen Kansanrintama (Mesikämmenen arkistot).

naantalirob5.11. Aamulehti kirjoitti “Ministeriö kielsi neljä järjestöä”. Helsingin Sanomat kirjoitti samana päivänä: “Fasistijärjestöjen lakkautus voimaan heti. Poliisi haki Siitoinin kotoa kuulusteltavaksi”. Siitoimen seurat kiellettiin kuitenkin vain väliaikaisesti, ei lopullisesti (Mesikämmenen arkistot).

7.11. Helsingin Sanomat uutisoi: “Siitoin perusti uusia yhdistyksiä kiellettyjen tilalle”: “Pekka Siitoin on perustanut Turussa sisäasiainministeriön perjantaina lakkauttaman neljän yhdistyksen tilalle kaksi uutta järjestöä, joiden nimet ovat Suomalainen kansanrintama ja Salainen veljeskunta (…) ‘Salainen veljeskunta’ on Siitoinin mukaan lähinnä mystinen liike, joka jollain tavalla muistuttaa vapaamuurareita. ‘Tulemme perustamaan aina uusia yhdistyksiä lakkautettujen tilalle’, Siitoin sanoi” (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Risto Tammi liittyi, tai paremminkin soluttautui, Siitoimen porukoihin. Häneen suhtauduttiin varauksella alusta asti (Mesikämmenen: Ihmeellinen Abdullah, osa 1).

iltasanomattulella8.11. Ilta-Sanomissa ilmestyy Kätsyn tekemä pilapiirros Siitoimen porukoista. Kuvassa on teksti ”Pojat, pojat, eipäs leikitä tulella!” Samana päivänä Kansan Tahto kirjoitti otsikolla “Fasismi ja rauhansopimus”: “Rauhansopimuksen määräyksistä huolimatta fasistiset järjestöt näyttävät olevan aivan luvallisia. Niiden jäsenet saavat esiintyä julkisesti hakaristiunivormuissaan, levittää aineistoaan ja pitää aseharjoituksiaan (Turku). He saavat lähetellä kirjepommeja (Vaasa) ja uhkauskirjeitä tai vaatia valtakunnanrajojen siirtämistä, kommunistien ‘listimistä’ tai värvätä miehiä rotusortajien palkkajoukkoihin (Kemi). Viranomaiset vain levittelevät käsiään, oikeuskansleri ei ole tietääkseenkään ja hallitus on vaiti. Näinkö meillä rauhansopimusta noudatetaan?” (Mesikämmenen arkistot).

15.11. Tiedonantaja kertoi “Hakaristimiehet liikkeellä: Kirjapaino Kursiivin seinät töhrittiin”: “Tapaus osoittaa, että sisäministeriön päätöksestä huolimatta maamme fasistit jatkavat toimintaansa”. Lehdessä kerrottiin myös, että Kursiivin työläiset olivat “huolissaan äärioikeiston hyökkäyksistä”: (…) “hyökkäykset ovat jopa kohdistuneet suoranaisesti joihinkin työntekijöihin, mm. autolähetti on yritetty suistaa tieltä ja lehden yökuljettajan pääsy kirjapainoon on yritetty estää väkivalloin” (Mesikämmenen arkistot).

16.11. Pekan mukaan Seppo Lehtonen erotettiin IKR:stä näihin aikoihin: “Lehtonen seikoili jo monta kuukautta ennen tapahtumaa [Kursiivin iskua] ja hänet erotettiin puolueesta 10 päivää ennen Kursiivin tuhopolttoa. Hän tulkitsi sen epäluottamuslauseeksi, että häneen ei luoteta puolueessa, koska hän ei ole tarpeeksi rohkea, ja meni ja teki tämän jutun yksinään. Me ei tiedetty asiasta mitään” (haastattelu Bambi-lehdessä 3/1983, Mesikämmenen arkistot).

17.11. Naantalin raastuvanoikeus vahvisti sisäasianministeriön 4.11. tekemän päätöksen Siitoimen järjestöjen lakkauttamisesta (SUPO:n 50. kirja, s. 274-275).

18.11. Turun Omakotilehti kirjoitti: “Pekka Siitoimen usko fasisti-ideologiaansa on järkkymätön” (Mesikämmenen arkistot).

murhapolttojapommi26.11. Kommunistien Tiedonantaja-lehteä painavaan kirjapaino Kursiiviin iskettiin Helsingissä lauantain vastaisena yönä (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Kansanuutiset kirjoitti: “Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevassa Kursiivi Oy:n kirjapainossa yritettiin lauantain vastaisena yönä murhapolttoa. Kirjapaino sytytettiin tuleen ja kirjapainoon oli sijoitettu pommi, jonka armeijan pioneeriosasto ehti purkaa ennen räjähdystä (…) Oletettavasti viime aikoina toimintaansa tehostaneiden fasistien toimesta tehty murhapoltto vaurioitti mm. Kursiivi Oy:n kirjapainon paperivaraston ja kaksi offset-konetta” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Karjalainen kirjoitti: “Helsingin palolaitos sai asiasta tiedon aamulla klo 6.18, ja useista palopesäkkeistä sytytetty palo saatiin pian hallintaan (…) Rikoksen tutkintaa varten on perustettu laajapohjainen tutkijaryhmä, johon kuuluu tutkijoita ja asiantuntijoita keskusrikospoliisista, Helsingin rikospoliisista sekä eräistä muista poliisipiireistä. Poliisi ei tutkimusten tässä vaiheessa anna tutkijaryhmän nimiä julkisuuteen. Asian johdosta on tiettävästi oltu yhteydessä myös sisäministeriöön. Suojelupoliisi tutkii myös tapausta” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Eteenpäin kirjoitti: “Lehden mukaan vahinkojen suuruudet ovat 1,5-2 milj. markkaa. Vakuutukset kattavat ne vain osin (…) Iisalon mielestä palo on poliittista sabotaasia, ja hän katsoi sen johtuneen siitä, että Tiedonantaja on käsitellyt sivuillaan kaikkein laajimmin ja yksityiskohtaisimmin fasistien toimintaa Suomessa. Lauttasaaressa Veneentekijäntie 2:ssa sijaitsevan Kursiivin seiniin oli Iisalon kertoman mukaan töhritty kaksi viikkoa sitten hakaristejä, ja tämän jälkeen pari päivää myöhemmin oli Tiedonantajan toimitukseen tullut soitto, jossa ilmoitettiin, että lähiaikoina Kursiivi aiotaan räjäyttää ilmaan” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Turun Sanomat uutisoi: “Veneentekijäntie 2:ssa sijaitsevan Kursiivi Oy:n palon havaitsivat Merimiesammattikoulun oppilaat, jotka herättivät kirjapainon talonmiehen. Tällöin kirjapainossa oli jo savua niin, ettei sinne ollut menemistä. Talonmies hälytti palokunnan kello 6.18″ (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Helsingin Sanomat kirjoitti: “Lehti katsoo, että murhapoltto oli poliittinen sabotaasi ja johtui lehden puuttumisesta laajalti fasistien toimintaan Suomessa. Samaa varhempaa sarjaa on toimituksen mukaan Vaasassa SDNL:n toimistoon lähetetty kirjepommi (…) Kursiivin latomo ei vaurioitunut palossa. Pahimmat vauriot kärsi kaksi offset-konetta. Iisalon mukaan Tiedonantajan painamiseen voidaan käyttää vanhoja rotaatiokoneita” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Uusi Suomi kirjoitti: “Helsingin palolaitoksen saapuessa paikalle tuli oli jo ehtinyt levitä pohjakerroksesta olevasta lehtipainosta toisessa kerroksessa sijaitsevan latomon porraskäytävään. Kahden offsetpainokoneen lisäksi palossa tuhoutui kirjapainon paperivarasto. ‘Jos tuli olisi ehtinyt levitä laajemmalle, olisi räjähdysvaara ja ihmishenkien menetys ollut mahdollista. Talossahan asuu talonmies perheineen’, kertoi Tiedonantajan päätoimittaja Urho Jokinen (…) Päätoimittaja Jokisen mielestä kirjapainon palo oli poliittinen murhapoltto. ‘Vastaaanlaista ei ole sattunut Suomessa 1930-luvun jälkeen’ (…) Jokisen arvelujen mukaan paloa oli sytyttämässä useita henkilöitä. ‘Palopesäkkeitä löydettiin ainakin kolme. Taloon oli luultavasti murtauduttu ikkunan kautta. Yön aikana talon ulkoseiniin oli ilmestynyt uusia hakaristejä’” (Mesikämmenen arkistot).

ukk27.11. Presidentti Urho Kekkonen mainitsi SKDL:n vaalijuhlassa Kulttuuritalolla seuraavaa: “Eräiden viimeaikaisten ilmiöiden vuoksi katson tarpeelliseksi todeta, että Suomi ei ole fasistien isänmaa enkä minä fasistien presidentti”. Vaalijuhlissa oli poikkeuksellisen tiukat turvallisuusjärjestelyt (Mesikämmenen arkistot). Pian tämän jälkeen Tiedonantaja uutisoi äärioikeiston raivostuneen presidentti Kekkosen fasismin vastaisesta lausunnosta: “Suomen äärioikeisto on katkerana ottanut vastaan tasavallan presidentti Urho Kekkosen lausunnon, jossa tämä totesi ‘ettei Suomi ole fasistien isänmaa enkä minä fasistien presidentti’ (Mesikämmenen arkistot).

28.11. Ilta-Sanomat kertoi poliisien olevan “terroristin jäljillä”. Kansan Uutiset otsikoi: ”Kursiivin polttajat karkuteillä”. Saman päivän aikana poliisi teki ensimmäisen pidätyksen. Pidätetty on Timo Pekkala, IKR:n koulutuspäällikkö, joka on aiemmin palvellut mm. muukalaislegioonassa (Mesikämmenen arkistot).

kekkonentahtaimessa29.11. Ilta-Sanomat uutisoi otsikolla “Pidätyksiä Kursiivin palossa. Poliisi tutkii televisionauhaa” (Mesikämmenen arkistot).

29.11. IKR pitää Siitoimen liiketiloissa kokouksen. Tiedonantaja lehti tiesi kertoa tästä 10.1.1978 seuraavaa: “Poliisin tietojen mukaan Siitoinin liikkeessä pidettiin tiistaina 29. marraskuuta eli kolme päivää tuhopolton jälkeen kokous, jossa oli joitakin Siitoinin lähimpiä miehiä. Selvityksen mukaan juuri Siitoin oli tässä tilaisuudessa vaatinut kommunistien toimintapisteitten tehokasta häirintää. Häirintä olikin tähän aikaan hyvin vilkasta. Moniin SKP:n ja muiden demokraattisten järjestöjen toimistoihin ja tilaisuuksiin tuli soittoja tai kirjelappuja, joissa uhattiin räjäytyksillä ja yksityisiin ihmisiin kohdistuvalla väkivallalla. Kokouspäivänä eli 29. marraskuuta Siitoinin johtamat fasistit häiritsivät Turussa järjestettyä rauhanmarssia” (Mesikämmenen arkistot).

pravda29.11. Pravda kirjoitti Kursiivin iskusta (Mesikämmenen arkistot).

30.11. Tiedonantaja uutisoi, että “fasistit uhkaavat uusilla terroriteoilla”. Jutunteon aikaan oli Kursiivin iskun johdosta pidätetty yksi henkilö ja useita oli kuulusteltu. Rikospaikalta oli löytynyt Siitoimen firman mainosteippiä ja Siitoimelle myötämieliset tahot olivat tehneet uusia pommiuhkauksia. Samassa lehden numerossa kerrottiin myös Pravdan uutisoineen Kursiivin iskusta, Tauno Palon olleen iskun vuoksi järkyttynyt ja Hannu Salaman lahjoittaneen Kursiiville 500mk (Mesikämmenen arkistot).

30.11. Helsingin Sanomat otsikoi: ”Kursiivin palo: Turun fasistien jäsen pidätetty”. Tekijä mainittiin taustavaikuttajaksi. Samassa numerossa otsikoitiin myös ”Kursiivin polttajien haku ulottuu yli Etelä-Suomen”, ”Meidän perhe oli kuolemanvaarassa” (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

1.12. Tiedonantaja otsikoi: ”Oikeuskansleri lupaa: Fasistien taustavoimat tutkitaan”. Samassa numerossa kerrotaan eduskunnalle tehdystä kyselystä, jonka allekirjoitti kolmisenkymmentä kansanedustajaa. Kysely koski sitä, millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä fasismin vaaraa vastaan. Lehti uutisoi myös Kursiivin iskun takia järjestetyistä rauhanmarsseista Turussa, Tampereella, Helsingissä, Kemissä ja Oulussa. Lisäksi lehdessä on juttu otsikolla ”Järjestöiltä tulvii kannanottoja. Fasistit saatava lukkojen taakse”. Näihin aikoihin Tiedonantaja uutisoi myös otsakkeella ”Lehtityöntekijöiden vaatimus: Hallituksen estettävä fasistien toiminta”. Samana päivänä Varaylipoliisipäällikkö Kyösti Jousimaa sanoo, ettei Pariisin rauhansopimus päde Suomessa fasistien toimintaan nähden. Saman päivän aikana pidätetään kaksi uutta epäiltyä, joista toinen on Seppo Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

2.12. Tiedonantaja tiesi kertoa, että Kursiivin iskuun liittyen oli tehty kolme pidätystä (Mesikämmenen arkistot).

3.12. paljastui, että Pekka oli valehdellut Lehtoselle alibin. Myös Timo Pekkala muutti kertomustaan tapahtuneesta (Mesikämmenen arkistot).

20.12. Ilta-Sanomat kertoo: “Siitoinille syyte myös aseellisen toiminnan valmistelusta”. Jutussa todettiin myös, että “poliisi odotti istuntohuoneistoon mellakkaa. Sitä varten paikalle oli asetettu poliisivartio”(Mesikämmenen arkistot) .

mielentilaa20.12. Kansan Uutiset otsikoi: ”Kursiivin palo: Syytetylle esitetään mielentilatutkimusta” (Mesikämmenen arkistot). Näihin aikoihin Tiedonantaja kertoi Seppo Lehtosesta mm. seuraavaa: “‘Puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on vankilassa ollut hoidettavana psykiatrisella osastolla, jossa hänestä on tehty alustava mielentilatutkimus. Sen mukaan Lehtonen ei muista mitään vuosista, jotka on kuulunut Siitoinin järjestöihin. Hän on ilmoittanut valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoavan itseään. Vankilan psykiatrin mukaan Lehtonen on poikkeava ja pitää itseään huomattavasti todellista ikäänsä nuorempana. Psykiatri suosittelee Lehtosta mielentilatutkimukseen” (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Tiedonantaja uutisoi otsikolla ”Fasistit taas liikkeellä Helsingissä”. Jutussa kerrottiin IKR:n nimissä levitetyistä kovasanaisista Neuvostoliiton ja kommunismin vastaisista monisteista Helsingissä (Mesikämmenen arkistot).

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERAJoulukuussa käynnistyi myös laajan ”terrorikampanjan” ensimmäinen aalto oikeusmurhan estämiseksi. IKR:n nimissä lähetettiin SUPO:on kirje, jossa uhattiin räjäyttää Yleisradio ja suistaa junia kiskoilta ellei Kursiivin iskusta tuomittuja vapauteta. Pommi-iskulla uhattiin myös Rauhanpuolustajia ja Paasikivi-seuraa (SUPO:n 50v. Kirja, s. 275).

31.12. Uusi Suomi teki vuosikatsauksen, ja numeron kannessa oli myös Siitoin (Mesikämmenen arkistot) .

Yleistä

mm12pkPekka julkaisi kirjoittamansa vihkosen Paholaisen Katekismus (Kansallis-mytologinen yhdistys).

Suomen lehdissä alkoi esiintyä juttuja, joiden mukaan Siitoin saisi aseita armeijasta ja rahaa ulkomailta. Pekka tunnustaa ”pikkusummien” saamisia Saksasta ja Yhdysvalloista, mutta Nordlingin mukaan Pekka olisi näyttänyt myös kuitteja suuremmista summista (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 67, Mesikämmenen arkistot).

Kursiivin iskun jälkeen Hymy julkaisi provosoivan jutun, jossa todettiin mm. ”Kursiivin räjähdyksen ainoa hyötyjä oli Tiedonantaja” (Mesikämmenen arkistot).

pum1

Kursiivin iskusta löytyy filminpätkää YLE:n arkistoista.

– – –

Read Full Post »

Suomen Führer, osa II

Alkusoitto: Suomen Führer, osa I

Kolme vuotta Pekka Siitoimen kuoleman jälkeen ilmestyi Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja Suomen Führer, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin 1944-2003. Teoksessa, jota tässä blogissa on useaan kertaan aiemmin siteerattu, käytiin läpi niin Pekan elämäntarinaa kuin kylmän sodan aikaista Suomen poliittista ilmapiiriä johon Pekan toiminta kontekstualisoitui, sekä tietysti nationalistisen tai kansallismielisen toiminnan muutoksia vuosien varsilla muutenkin.

Suurimman osan reilun 200-sivuisen teoksen tekstistä kirjoitti Nordling, Koskelan täydentäessä kuvaa varsin elävästi kirjoitetuilla muistoilla Pekan niiltä Naantalin vuosilta, jolloin Koskela asui Pekan kanssa samassa talossa ja oli Pekan puolueen KDP:n toiminnassa aktiivisesti mukana. Kai M. Aalto kertoi viime vuonna Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa, että häntä oli alunperin myöskin pyydetty mukaan kirjoittamaan tuota kirjaa. Aalto oli syystä tai toisesta kuitenkin kieltäytynyt kunniasta. Hän valotti ensimmäisen kerran syvemmin menneisyyttään Pekan riveissä tuossa edellämainitussa haastattelussa.

Suomen Führer oli n. 200 kappaleen omakustanteena tehty laitos, joka olisi kaivannut kovasti oikolukua ja ammattimaisempaa taittoa, eikä muutama kuvakaan Pekan värikkään elämän varrelta olisi ollut pahitteeksi sisältöä tukemaan. Näiden seikkojen lisäksi kirja painottui esittämään ja pohtimaan Pekan elämää ja toimintaa sen poliittisen ulottuvuuden kautta. Tämä tarkoitti sitä, että Pekan tosissaan ottamat hengentieteet jäivät teoksessa hyvin pieneen rooliin, ja se mitä aiheesta kerrottiin osoitti sen, ettei uskontotieteen piiriin kuuluvat asiat ole Nordlingin ominta alaa. Jokainen kirjoittaa tietysti omasta näkökulmastaan, niin myös historiaa opiskellut Nordling, joka on myös myöntänyt Suomen Führerin puutteet.

Puutteistaan huolimatta tuo opus oli kuitenkin ensimmäinen Pekasta tehty elämänkerta ja se onnistui maalaamaan kohteestaan tietyistä kulmista katsoen varsin informatiivisen kuvan. Tietyllä tapaa teoksen hiomattomuus jopa sopi kohteeseensa, kun miettii niin Pekan elämää kuin hänen itse kustantamiaan kirjojaankin. Tarkkaavainen lukija löysi niistäkin kuitenkin homman ytimen ja sen mehut.

Suomen Führerin painos on sittemmin myyty loppuun, mutta halukkaat voivat pienellä pitkäjänteisyydellä löytää niitä silloin tällöin mm. Huutonetistä.

– – –

Suomen Führer, osa II

Nyt alkuvuodesta 2012 ilmestyi Huutonettiin Nordlingin uusin kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012. Kuten Suomen Führer, niin myös tämä uusi teos olisi kaivannut kipeästi oikolukua ja muutakin hiomista, taitosta ja kansista alkaen, aina sisällysluetteloon (joka puuttuu kokonaan), ja sisältöön asti. Kirja on jälleen julkaistu omakustanteena, painosmäärän jäädessä tällä kertaa vain sataan kappaleeseen. Sivuja on jälleen reilu pari sataa. Sisältöä tukevaa kuvitusta ei teoksessa ole tälläkään kertaa. Mikäli kirja kiinnostaa, kannattaa kipin kapin suunnata Huutonettiin ja hankkia tämä opus, joka epäilemättä myydään pian loppuun.

Kirjan takakansi kertoo teoksesta ja sen tarkoituksesta seuraavaa:

Kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston vaiheisiin Pekka Siitoinin ajoista nykyhetkeen. Pekka Siitoinin arkiston aukeaminen vuonna 2010 tarjosi aiheen kirjalle. Vietin useita viikkoja kansalliskirjastossa penkomassa tuota valtavaa aineistoa. Havaitsin sen oivaksi aineistoksi tutkia kuinka antikommunismista ja kekkosvastaisuudesta alkanut äärioikeiston kehitys on kulkenut nykyiseen persuaikaan ja Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyteen.

Lähtökohta on Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisin. Kansalliskirjaston Siitoin-kansiot tosiaan avautuivat vuonna 2010. Pekka lähetti elämänsä aikana runsaskätisesti itseään koskevaa aineistoa kansallisarkistoon, jossa ne ovat antaneet odottaa itseään. Eräs Mesikämmenen tuttu oli puhunut asiasta jo vuosia, aikomuksenaan hyödyntää noita arkistoja omaan akateemiseen jatkotutkintoonsa. Tarkoituksena oli, että Mesikämmen olisi hypännyt tämän tutun kyytiin ja Pekan arkistoja oltaisiin menty yksissä tuumiin tutkimaan, useampaankin kertaan. Ne reissut ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa arkistoille ehti Nordling. Voin kuvitella, miten kiehtovia hetkiä hän on noina kansallisarkistossa viettämiensä viikkojen aikana kokenut.

Nordlingin uuden teoksen suurin vahvuus onkin siinä käytetty ainutlaatuinen arkistomateriaali. Mikäli teoksessa olisi yleisen aihepiirin kontekstualisoinnin lisäksi viitattu aiempaan aihepiiriä sivuavaan tutkimukseen ja pureuduttu aineistoon jostain selkeästä ja hyvin valitusta näkökulmasta käsin, olisi tuo aineisto päässyt avautumaan ja puhumaan varmasti paljon nykyistä paremmin. On selvää, että Nordling ei ole pyrkinyt tekemään teoksestaan akateemista tutkimusta, mutta siitä huolimatta ainakin avainkäsitteiden määrittelyä olisi pitänyt tehdä huomattavasti nykyistä paremmin, sillä jo teoksen populaarimpikin käsittely sitä vaatisi edes jotenkin. Nyt avainkäsitteet jäävät hyvin väljästi pyörimään läpi teoksen. Mm. äärioikeistoa tai kansallismielisyyttä ei määritellä teoksessa juuri ollenkaan. Tästä seuraa yhtä ja toista, mm. hyvin väljästi tehtyä ja monin paikoin perusteetonta Siitoimen niputtamista samaan laatikkoon kuin Halla-aho.

Myös itse aineistosta, joka on kirjan suurin vahvuus, olisi ollut hyvä kuulla enemmän, ja aineistoon viittaaminenkin olisi voinut olla tarkempaa. Nordlingin teos on varsin yleisiä suuntaviivoja ja kirjan aihepiirin maastoa maalaileva. Kansallisarkiston materiaalien käsittely jää lähinnä kuvailevaksi, eikä aineiston syvempää analyysiä ole. Kaikki edellä oleva on harmillista, sillä aineisto olisi ollut varmasti kohtuullisen helppo saada avautumaan ja puhumaan enemmän kuin mitä lopputulos on nyt.

Tämän lisäksi jo teoksen aihepiirin rajaus olisi kannattanut jättää suosiolla itse Pekkaan, sillä teoksen aineisto käsittelee selvästi ennen kaikkea Pekkaa, on melko äsken avautunutta ja siksi ainutlaatuista ja tämän päälle sitä on vielä paljon. Halla-ahosta on teoksessa hyvin vähän, eikä teoksen nimeäminen Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ole sen vuoksi hyvin perusteltua. Kun katsoo, mitä Nordlingilla on Halla-ahosta sanottavaa, olisi Halla-aho kannattanut jättää kirjan nimestä yksinkertaisesti pois. Osuvampi nimi teokselle olisi vaikka Suomen Führer, osa II. En usko, että Nordling on kirjan raflaavalla nimeämisellä halunnut saada kirjalleen lisähuomiota, kun ottaa huomioon jo sen, miten pienestä painoksesta on kyse. Mutta jos tarkoituksena on ollut kirjoittaa “Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012”, olisi niin Halla-ahosta kuin muistakin kenttään niputetuista nimistä pitänyt kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nyt otsake ei vastaa sisältöä. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea Pekkaa.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että teoksen Pekkaa koskevan epäilemättä uutteran arkistonkaivuun kautta paperille tuodut löydöt ovat kenelle tahansa Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisinta luettavaa. Se antaa paljon anteeksi kirjan puutteista. Arkistojen löytöjen esittely ei jää vain Pekan poliittiseen ulottuvuuteen, vaan mukana on myös aimo annos Pekan hengentieteeseen liittyviä löydöksiä. Myös Pekan teatteritaustaa koskien kirjassa on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Nordlingin heikkoudet uskontotieteen aihepiiriin kuuluvan materiaalin käsittelyssä ei tällä erää haittaa, koska hän on antanut Pekan oman äänen puhua puolestaan, jättäen liiallisen tulkinnan niistä viisaasti sikseen.

Puutteistaan huolimatta suosittelen tätä teosta kaikille, ketkä ovat Pekan sanomisista, tekemisistä ja legendasta kiinnostuneita. Opus täydentää Suomen Führeriä hienosti. Jos vain jomman kumman Nordlingin Pekka-kirjoista haluaa lukea, niin tämä voisi olla se parempi.

– – –

Otteita Suomen Führer II:sta

Seuraavassa muutamia otteita Nordlingin teoksesta, sekä niiden kommentointia. Lisäksi yhteenvetoa teoksen sisällöstä muutenkin.

Kuten edellä on jo tullut mainittua, on Nordlingin teoksessa sen keskeisten käsitteiden (mm. oikeisto, äärioikeisto, kansallismielisyys) määrittelemättömyys eräs teoksen vakava ongelma. Osittain tästä johtuen seuraa usein seuraavan tapaista maalailua, jossa ei ristiriitaisuuksia ja ilmeisiä perusteettomia yhteen niputtamisia puutu. Myös solvaamis-sanan käyttöä voidaan alla olevassa kritisoida parillakin tapaa. Jätän asian tarkemmin avaamisen lukijalle itselleen.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana “natsina”, vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestään ja Islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta. (s. 23)

Seuraava siteeraus pitää sisällään useampia huvittavia seikkoja:

Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrastaneena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neronleimaus oli esittää avioliitto “homojen hommaksi” . (s. 29)

Pitääkö Nordling homoseksuaalisuutta perverssinä? Asia jää hivenen auki, mutta siltä vaikuttaa. Halla-aho ei varmaankaan ole profiloitunut homovastaisella teemalla koska sellainen ei ole hänen ajamiensa asioiden keskiössä – eikä Halla-aho ymmärtääkseni ole mitenkään homovastainen. Jiri Keronen taas ei tietääkseni “kannata homoutta”, vaan homojen tasa-arvoa.

Eräs mielenkiintoinen kirjan hengentieteitä koskeva seikka on se, miten tärkeäksi Pekka koki Trevor Ravenscroftin teoksen Pyhä Keihäs. Asian tiimoilta Mesikämmen oli muuten ensimmäinen, joka internetissä esitti, että juuri tuo teos onnistui niputtamaan Pekalle 70-luvun alussa niin hengentieteet kuin politiikankin yhteen, ja sai Pekan lopulta kallistumaan julkinatsiksi. Esitin tämän näkemyksen joulukuun 4. päivä vuonna 2010 artikkelissa Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi. Nordlingin arkistonpenkominen vahvistaa näkemykseni paikkansapitävyyden. Asiaan viitataan teoksessa useampaankin kertaan, mm. seuraavissa kohdissa:

Siitoinin suurin natsismiin innoittanut teos ennen Kursiivin tapausta oli Ravenscoftin Pyhä Keihäs. Tämä teos näyttää kolahtaneen Siitoiniin hänen opiskellessaan hengentieteitä 1970-luvun alussa. Siitoin kertoo monissa kirjeissä lukeneensa ko. teoksen heti tuoreeltaan 1974. (s. 45)

Kirjeenvaihdosta käy selväksi, että Siitoinille suurin totuus kansallissosialismista löytyi Ravenscoftin teoksesta Pyhä Keihäs. (s. 46)

Pekan istuessa vankilassa hän luki paljon kansallissosialismiin liittyvää historiankirjoitusta. Kirjojen ääressä hän koki toisinaan myös seuraavanlaisia maagisia ahaa-elämyksiä:

Siitoin kirjoittaa maagisesta yhtäläisyydestä oman ja Hitlerin elämän välillä Tuomiluodolle 23.7.1979: “Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923, sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olla jokin “maaginen” merkitys?” (s.47)

Jo edellä mainitsemassani artikkelissani Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi pohdin Pekan elämän selkeitä eri vaiheita ja niiden osittaista päällekkäin nivoutumista. Rivologia ja ördäys kasvoi ajan saatossa, mutta merkkejä siitä oli jo varhain. Eräs tällainen esimerkki rivologiasta löytyy Pekan kirjeestä Suomen Uutisten päätoimittaja Enävaaralle 70-luvun alkupuolella. Siteerauksessa mainittu “asiantuntijaryhmä” oli epäilemättä Turun hengentieteen seura.

Lähetän ohessa erään varsin ajankohtaisen kirjoituksen Suomen Uutisiin julkaistavaksi, mielellään seuraavassa lehdessä. Kuulun erääseen ns. asiantuntijaryhmään täällä Turussa, jossa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä eri tilanteissa… Kunnioittavasti samalla pyydän teitä järjestämään minulle lehtimieskortin, jotta pääsen tekemään helpommin juttuja politiikasta ja muista tärkeistä asioista. (s. 60)

Nordling painottaa teoksessaan useaan otteeseen Pekkaa asiassa kuin asiassa näyttelijänä, minkä painotuksen Mesikämmenkin allekirjoittaa. Tapa jolla Nordling asiasta teoksessaan kirjoittaa, herättää kysymyksen, että missä määrin Nordling on saanut tulkinnalleen ideaa vaikkapa juuri tuosta Mesikämmenen edellä mainitusta artikkelista. Kenties jossain määrin, mutta kenties Nordling on päätynyt tähän melko itsestään selvään näkökantaan aivan omillaan.

Turun hengentieteen seuraa ruoditaan kirjassa kiitettävästi. Kuuluisa rituaalimenokuva, jonka täsmällinen alkuperä on ollut Mesikämmenelle aiemmin hämärässä, paljastuu Nordlingin salapoliisityön jäljiltä Jermu-lehdeksi.

Myös Pekan elämän alamäkeen luisua valotetaan kirjassa Pekan omin dokumentein. Mukana on mm. Pekan vaimolle erään naapuruston asukkaan lähettämä kirje, joka pitää sisällään rajuja syytöksiä kavalluksista ja jopa väkisinmakaamisista. Mielenkiintoista asiaan liittyen on se, että Pekka pisti tällaistakin materiaalia itsestään kansallisarkistoon, eikä siivonnut kuvaansa, kuten varmasti moni olisi tehnyt. Nordling toteaakin, että “harva henkilö olisi yhtä rehellinen omien likaisten asioidensa jättämisestä muiden tutkittavaksi” (s. 77)

Pekan vankilasta vapautumisen jälkeen ilmestyi jakeluun “Klaus Jorvaksen” teksti Siitoin Der Führer – Wir Folgen Dir!, jossa puolitotuudellisesti maalaillaan kuvaa Pekasta. Lyhyehkö teksti on julkaistu kirjassa kokonaisuudessaan. Teksti on Pekkaa von Münchausenina parhaimmillaan, sen verran värikästä on sen kerronta ja sisältö. Mesikämmen pitää lähes varmana, että tuo teksti oli Pekan itsensä kynäilemä. “Jorvaksen” teksti päättyi seuraavaan perin pekkamaiseen julistukseen:

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA, ON AIVAN LIIKAA!

Pekan harjoittamaa hengentiedettä on usein ja perustellusti pidetty karskin maanläheisenä ja pragmaattisena, vaikka sen teoreettinen pohja huitoo usein mitä korkeimmissa metafyysisissä sfääreissä. Kirjasta löytyy osuva esimerkki siitä, minkälaisia neuvoja ja mihin tyyliin Pekka saattoi antaa hänen puoleensa hengentieteellisistä syistä kääntyneille opastusta tarvitseville ihmisille. Seuraavan neuvon Pekka antoi jollekin nuorelle miehelle 21.1.1980:

…mutta kaikesta huolimatta täytyy aina muistaa, että naiset ovat maailman katalampia, kieroimpia ja ilkeimpiä olentoja, joihin ei voi koskaan luottaa ja joille ei koskaan saa antaa valtaa. Nainen on hyvä orja, mutta huono isäntä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin mies osaa pitää naisensa kurissa ja ojennuksessa, eikä anna tälle tilaisuutta hyppiä silmille”. Lisäksi: “Toinen asia, joka sinun on ehdottomasti opittava on se, että pidät turpasi kiinni. Et ikinä saa vakituista paikkaa ja kunnon ystäviä, jos lörpötät jokaiselle elämäntarinasi ikävät puolet. Siis päätä nyt itsellesi se, ettet kerro enään kenellekään yhtään mitään ja muista myös tämä. Mikäli minä olisin työnantajasi ja tietäisin ne jutut mitä olet minulle kertonut, niin saisit kallossinkuvan takapuoleesi. Ellet tätä opi, niin pirukaan ei voi sinua auttaa, vaan saat elää elämäsi liekki majoissa. OPI SIIS TÄMÄ! (s. 91)

Meno 70-luvun kylmän sodan Suomessa oli hurjaa. Kun Pekka joutui linnaan, jatkoivat Pekalle myötämieliset tahot silti touhujaan. Alla esimerkki.

Kotkassa toiminta oli myöskin Siitoinin käsistä pois, mutta antikommunistien aktivismi jatkui siellä vahvana. Siellä mm. maalattiin Leninin patsas punaiseksi Siitoinin vankilaan joutumisen jälkeen. Siitäkin tuli kansainvälinen selkkaus ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen valitteli tapahtunutta maailmalle. (s. 93)

Muistaakohan Väyrynen tapahtuneen? Mesikämmenen blogissa haastateltu Esa Taberman tulee monen muun ohella teoksessa mainituksi. Tabermannista kirjoitetaan hivenen enemmän kuin monista muista Pekan joukoissa 70-luvulla olleista henkilöistä, ja häntä myös siteerataan Abdullah Tammen suhteen pitkästi. Pekka oli soluttautujien suhteen ilmeisen tarkkana, ja Tammen tapaus osoittaa, että hänellä oli siihen perustellut syynsä.

Pekan vankilaan saamat uhkaukset kirjeitse ovat karua luettavaa. Vankilasta käsin Pekka lähetti säännöllisesti myös presidentti Kekkoselle kirjeitä. Hän mm. kertoi olevansa valmis kulissien takaiseen korvaukseen siitä hyvästä, että hän joutui poliittisista syistä vankilaan. Vastakaikua ei tullut ja Pekan sävy Kekkoselle kiristyi kirjeissä. Romanssinnälkäänsä Pekka hoiti vankilasta käsin myöskin kirjeitse, viritteillä oli mm. pari avioliittoa. Romantiikan luokkaan meneviin siteerattuihin kirjeisiin kuuluu myös erään taideopiskelijaneidon kirje Pekalle, jossa neito tilittää olan takaa mm. siitä, miten Pekka piti häntä huorana. Tulikivenkatkuinen ja tahattoman humoristinen kirje on erokirje.

Kokonaisuudessaan on teoksessa julkaistu myös Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen nimiin laitettu kirje, jota Pekka yritti käyttää todistusaineistona Kursiivin jutussa omasta syyttömyydestään. Kirje, jossa Lehtosen nimeen on liitetty titteli “Lusiverin poika”, on mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta kaikella todennäköisyydellä se on Pekan itsensä kirjoittama.

80-luvulla Pekan kurssi oli laskusuhdanteinen ja jäsenkato KDP:stä oli tosiasia. Tilanteen keskellä Pekka joutui puolustelemaan myös hengentieteiden harjoittamista, joka monille KDP:n jäsenille oli kuin punainen vaate:

Okkultismi on hyvä ja tärkeä asia ja kuten tiedättekin, niin koko kolmannen valtakunnan ylin johto harrasti sitä. Asiasta on monia kirjoja, kuten esimerkiksi Pyhä Keihäs, joka kertoo Hitlerin vihkiytymisestä asiaan, jne. Sanontasi, etteivät okkultismin harrastajat ole järki-ihmisiä on täysin väärä. Asia on täysin päinvastoin. Tietenkin on selvää, että monet häiriintyneet ihmiset kiinnostuvat okkultismista ja tulevat mukaan toimintaan siksi, etteivät ole löytäneet muilta tahoilta apua. Sama pätee myös muissa uskonlahkoissa. (s. 135)

Homma suistui 80-luvulla kovaan laskuun, mistä Nordling löytää pohjalukemat KDP:n Rautaristi-lehdestä:

Vuonna 1982 alkaa näkyä Siitoinin veltostuminen. Lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – KDP on yksimielisesti valinnut sleepparit Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. Vuonna 1984 jutut madaltuvat entisestään. Lehdessä pohditaan sitä, että Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen. Riman alitus lienee spermapankin perustaminen (s. 139)

80-luvun yhteydenotoista mainitaan ulkomailta David Dukelta ja National Alliancelta tulleet kirjeet. Duken kirje myös siteerataan kokonaisuudessaan. Pekalta siteerataan kokonaisuudessan kirje Pentti Linkolalle, jonka Pekka halusi nimetä KDP:n kunniajäseneksi. Linkola ei vastannut kirjeeseen.

Pekalle ominainen huumori on läsnä teoksen alusta loppuun. Loppupuolelta teosta löytyy tästä esimerkkinä huima teksti Suojelupoliisin puliukot:

Supon tärkein ase ääriryhmien oikealta/vasemmalle vakoilussa ovat puliukot. Kaikissa yleisissä tilaisuuksissa, joissa ns. ääriryhmät esiintyvät, on vähintään 1-2-naamioituneita ns. puliukkoja, likaiset vaatteet päällä ja lippalakki päässä. Yleensä niillä on Lasol-pullo taskussa, jossa ei tietenkään ole sitä ainetta, vaan vettä. He esiintyvät ko. juoppoina lähellä puhujankoroketta ja juovat vettä Lasol-pulloistaan. Osalla on kuulolaite, joka on käytännössä naamioitu radiolähetin, joka lähettää ko. tilaisuuden viestit Supon päämajaan. Välistä niillä on lähetin kauluksen alla näkymättömissä. Rinnassa heillä on usein kirkas merkki, jossa on piilokamera. Nämä valejuopot herättävät hilpeyttä yleisön keskuudessa Lasol-pullojensa kanssa, koska yleisesti ottaen suomalaiset juopot rakastavat kanssakumppaneitaan. Näin Supo saa äänitettyä ja kuvattua rauhassa ko. tilaisuudet ja yleisesti ottaen tyhmät nauris-aivo suomalaiset eivät “hoksaa” mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Führer ei voi todeta muuta kuin sen, että autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku vaan kelluvat. Heil Hitler! (s. 196-197)

Olen hyvin kriittinen Nordlingin tavasta niputtaa Pekka samaan laatikkoon Halla-ahon kanssa, sekä hänen löyhästä tavastaan käyttää käsitteitä (oikeisto, äärioikeisto, jne.), kuten on jo aiemmin käynyt ilmi. Jostain olen kuitenkin hänen kanssaan samaakin mieltä, jos unohdetaan Halla-ahon laskeminen äärioikeistoon kuuluvaksi. Aivan teoksensa lopussa Nordling toteaa:

Vielä 1980-luvulla Euroopan äärioikeisto oli mieluummin arabien nationalismia tukevaa. Islam ei ehkä silloin ollut niinkään tapetilla. (s. 200)

Pekka itse on tästä hyvä esimerkki. Musta magia-teoksissaan hän viittasi positiiviseen sävyyn Koraaniin miehen ja naisen välisistä suhteista puhuessaan, ja yleissävy arabimaita kohtaan oli Pekalla muutenkin positiivinen.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että on hyvä, että joku on kansallisarkiston Pekka-kansioita jo tutkinut ja aiheesta kirjoittanutkin. Olisi sääli, jos kukaan ei olisi näin jo tehnyt. Vaikka olen kautta tämän katsauksen kovinkin sanoin arvostellut Nordlingin uuttakin kirjaa, on Nordling kuitenkin saanut Pekasta jo kaksi kirjaa ulos. Muita kirjoja samasta aiheesta ei ole ilmestynyt. Kritisointi on aina tietysti helpompaa kuin se, että alkaa itse toimeen ja kirjoittaa aiheesta, kenties paremman teoksen. Alan harrastajille molemmat Nordlingin kirjat ovat joka tapauksessa kulttikamaa.

Read Full Post »

Elokuussa 1977 piti Siitoimen pyörittämän IKR:n marssia Kotkassa. Aiheesta uutisoitiin seuraavasti:

Viimeksimainittu Kansan Uutisten juttu mainitsee ohimennen myös Pekan ja porukoidensa tuolloin hiljattain tekemän Belgian matkan, mikä ei ollut mennyt aivan putkeen. Tätä aihetta tulemme käsittelemään myöhemmin omana postinaan.

Jos ei Pekan ja porukoidensa Belgian matka mennyt aivan putkeen, niin eipä heidän Kotkan marssikaan ollut onnistunut – marssi meni plörinäksi kun sisäministeriö päätti sen kieltää. Aiheesta uutisoitiin seuraavasti:

Asiaa oli tyytyväisenä kommentoinut mm. SKDL:n eduskuntaryhmä:

Ilta-Sanomissakin oltiin tapahtunutta kommentoitu. Samalla kyseissä lehdessä oltiin pohdittu swastikan luonnetta: “Pielessä ollaan, jos hakaristi kuviona halutaan saattaa pannaan. Sehän on ikivanha ornamentti, joka meillä liittyy mm. Kalevalaan. Jos maailmanhistorian jossakin vaiheessa Saksan kansallissosialistit ovat sattuneet pitämään sitä tunnuksenaan, se tuskin ikuisiksi ajoiksi pilaa tätä merkkiä”.

Kansan Uutisissa ei tälle näkemykselle herunut sympatiaa ja Ilta-Sanomien tekstiä kritisoitiin seuraavasti: “Pielessä todella ollaan kun Suomesta löytyy uusfasistien pelleilyn ymmärtäjiä, jotka saavat käsityksiään julkisuuteen maan suurilevikkisimpiin kuuluvan lehden pääkirjoituspalstoilla”.

Hakaristi puhutti noihin aikoihin muitakin ja asiasta kirjoitettiin yleisönosastoillakin. Mm. nimimerkki “perustuslaillinen” kysyi yleisönosastolla “miksi tasavallan presidentin virallisen lipun vasemmassa yläkulmassa on hakaristi?”. Presidentinkanslialta oltiin pyydetty vastaus kysymykseen jo samaan numeroon ja se julkaistiin kysymyksen perään. Vastauksessa todettiin mm. se, ettei “ristillä ole yhteyttä natsiristiin”:

Tähän väliin Mesikämmenen blogi haluaa muistuttaa parista aikaisemmasta postistaan, joissa käsiteltiin swastikaa: “The origin of swastika” ja “Kielletään KAIKKI!“.

Kotkan marssikielto ei ollut kuitenkaan lannistanut Pekkaa, sillä hän oli kaikesta huolimatta suunnannut autonsa nokan kohti Kotkaa ja huristellut ympäri todennäköisiä suunniteltuja marssipaikkoja. Turun päivälehti kertoi asiasta seuraavaa:

Pian Kotkassa autoilun jälkeen Pekka ja muutama kannattajansa olivat jo hakaristilippuineen jakamassa Turussa IKR:n lentolehtisiä. Tiedonantaja huomioi asian 24. samaa kuuta. Artikkelissa paheksuttiin Turun poliisin toimia, muistutettiin Pariisin rauhansopimuksesta ja muistutettiin myös siitä, että “Fasistisen toiminnan lopettamisen vaatimus on esitetty lukuisissa demokraattisten järjestöjen huolestuneissa kannanilmaisuissa. Myös on vaadittu, että toiminnan ylläpitävät ja sitä rahoittavat taustavoimat tulee paljastaa”.

Artikkelissa kerrottiin myös, että Pekkaa ja hänen porukoitaan epäiltiin myös Turun Kärsämäen neuvostosotilaiden hautamuistomerkin häpäisystä. Samoin mainittiin, että eräs Turussa levitetyistä materiaaleista oli avoin kirje presidentti Kekkoselle otsikolla “Johdatko suomalaiset terrorismiin?”. Lentolehtisten teksti oli paikoin pelottavan profeetallista: “Joukkomme kasvaa jatkuvasti ja jäsentemme joukossa on mm. paljon poliiseja ja armeijan väkeä. Useat kymmenet kannattajamme ovat vaatineet meitä ryhtymään terrorismiin tätä ‘valedemokratiaa’ vastaan. Koska liikkeemme on rekisteröimätön, en tietenkään voi vastata siitä, jos eräät fanaattiset kannattajamme alkavat tulevaisuudessa ‘listiä’ eräitä kotikommunistejamme ja vierailevia ryssiä. Emme pelkää valtakunnanpetturien ja punikkien politiikkaa, me taistelemme aina ja kaikkialla suur-Suomen puolesta”. Artikkelin kirjoittamisen aikaan Pekka oli joukkoineineen jo saanut aikaan yhtä ja toista harmia vastustajilleen, kuten myöhemmin tulemme läpikäymään. Huomioitavaa on myös se, että Pekan ja joukkojensa välit virkavaltaan ja muihin tahoihin oli tässä vaiheessa jo eskaloitunut siihen pisteeseen, että kuuluisa Kursiivin iskukin oli enää kolmen kuukauden päässä.

IKR:n kuviot, pieleen mennyttä Kotkan marssia myöten, noteerattiin myös ulkomailla. Mm. Puolan reserviläisjärjestön viikkolehti Za Wolnose i Lud kirjoitti aiheesta, muistuttaen Pariisin rauhansopimuksesta:

Mesikämmen tulee myöhemmin tarkemmin palaamaan Pekan ja hänen porukoidensa vuonna 1977 aiheuttamiin tummiin pilviin Suomen yllä. Sitä ennen tulemme kuitenkin seuraavaksi läpikäymään Pekan varhaisempia vuosia niin politiikan, hengentieteiden kuin yksityisyrittäjyydenkin parissa.

Read Full Post »