Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Kolmas Pyörä’

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1998

Maaliskuu

Pahkasika-lehdessä ilmestyi sarjakuva Pekkaan liittyen (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 54 vuotta.

Yleistä

kolmaspyoraHän vieraili Kolmas Pyörä-ohjelmassa haastateltavana (Mesikämmenen arkistot).

– – –

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Tällä kertaa palaamme taas Valtakunnanjohtajaan. Juttu Olen savolainen ilmestyi tuntemattomaksi jääneen lehden viikkoliitteessä 16.1. 1985. Se pitää sisällään taattua Pekkaa, josta alla valitut kohdat. Koko juttu löytyy alta (kuvan saa luettavampaan kokoon kuvaa klikkaamalla). Ehkä erityisen huomioitavaa on jutussa esitetty versio Pekan isästä. Myöhemmin mm. Kolmas Pyörä-ohjelmassa Pekka esitti varmaksi tiedoksi, että hänen isänsä oli saksalainen upseeri. Tässä artikkelissa äänensävy on epävarmempi.

“Kommunistit ovat yrittäneet leimata minut hulluksi, mutta kun älyni testattiin vankilassa, saatiin älykkyysosamääräkseni 128, eli kuulun luokkaan ‘huippuälykkäät'”.

“Ovet on pakko pitää lukossa ja ikkunoissa on oltava kalterit, sillä kommunistit ja punkkarit yrittävät tunkeutua tänne vähintäinkin kerran kuussa. Lisäksi saan uhkauksia päivittäin ja itseasiassa minulla onkin – kiitos kykyni nähdä asioita etukäteen – sellainen aavistus, että kuolen ehkä hyvinkin pian. Saattepahan sitten tuoreet kuvat lehteenne, sanoo Johtaja ja huomauttaa astellessaan valtakuntansa uumeniin, että lattioilla olevista koiranulosteista ei kannata välittää”.

“Minulla on reilun kolmen kuukauden ikäinen koira, josta olen kouluttamassa tappajaa: sellaista tappajaa, että kun huudan ‘kommunisti paha’, niin se on heti kurkussa. Tässä vaiheessa koulutus on vielä kesken, joten täällä saattaa olla vähän epäsiistiä”.

“Hänen äänensä ja puhetapansa ovat erittäin huoliteltuja ja koulittuja, tehokkaan huoliteltuja. Hän on omassa elementissään yhtä hyvin pitäessään palopuheitaan kuin lasketelessaan asioilla leikkiä. – Olette te kuulleet mitä tahansa, niin totuus on kuitenkin se, että minut pistettiin suuren intohimon vallassa alulle Mikkelissä eli silloisessa päämajakaupungissa syksyllä 1943. Synnyin Varkaudessa 20.5. 1944. Paikkaa en tarkalleen tiedä, mutta ilmeisesti sen on täytynyt olla jokin sairaala”.

“Savolaisuus näkyy Johtajassa hänen omien sanojensa mukaan selvästi. – En ole koskaan laittanut ruokaa, en petannut sänkyäni, en tiskannut astioita enkä siivonnut. En ole siis mikään tohvelisankari, vaan johtaja, joka aina sanoo viimeisen sanan. Tämä on selvä osoitus savolaisuudestani”.

“Olen pohtinut monesti, miksi minusta tuli natsi ja Hitlerin mies. Adoptiokotini oli kokoomuslainen koti, jossa ei koskaan puhuttu kuin pelkkää pahaa Saksasta ja Hitleristä. Itse olen valmis kallistumaan siihen uskomukseen, että kyseessä on verenperintö, sillä yksi kolmesta isäehdokkaastani on saksalainen eversti. Varmuutta asiasta ei tietenkään ole, mutta tähän teoriaan minä itse eniten uskon”.

“Siitoin on päässyt julkisuuteen mitä ihmeellisimmillä tempauksillaan. Esimerkiksi viime kesänä hän pääsi otsikoihin mm. tapeltuaan railakkaasti 18-vuotiaan poikansa kanssa, perustettuaan rodunjalostukseen tähtäävän siitosklinikan ja tervehdittyään presidentti Mauno Koivistoa natsitervehdyksellä”.

“Ai mitäkö haluan? Rehellisesti sanottuna valtaa, se on tavoitteeni. Mutta se ei vielä tarkoita sitä, että minä saisin valtaa. Mutta kuten Rudolf Steiner on sanonut, niin tärkeintä ei ole päämäärä saavuttaminen, vaan se, että on tehnyt parhaansa, sanoo Siitoin palopuheiden jäljiltä yllättäen hiljaiseksi muuttuneella äänellä. – Ja luonnollisesti esikuvanani on Führer itse, sillä Hitler jos kukaan on vallan tavoittelun mestari. Tosin minäkään en hyväksy Hitlerissä kaikkea, ainoastaan hänen parhaat puolensa”.

Read Full Post »

Elokuussa 1976 maamme lehdissä ilmestyi hurjia Turun Hengentieteen Seuraan liittyviä otsikoita. Hyvänä esimerkkinä näistä käyköön oheinen Ilta-Sanomien lööppi.

Rajut väitteet pohjasivat viime kädessä Siitoimen kirjoittamaan, Turun Hengentieteen Seuran 1974 julkaisemaan teokseen Musta Magia, osa I. Kyseinen teos sisältää hyvän määrän varsin huimaa tekstiä, mm. siitä, miksi meillä on velvollisuus harjoittaa magiaa, millaisia ovat henkivaltojen hierarkiat, mitä saatananpalvonnan historia pitää sisällään, miten Luciferin palvoja voi kuoltuaan elää vampyyrina lyijyarkussa päiväsaikaan ja imeä elävistä verta öisin, miten kuolleen voi herättää henkiin, jne. (osa teoksen legendaarisista kohdista löytyy tämän blogin teksteistä Pekan parhaat, osat 1-7). Eräs kirjan käsittämättömyyksistä on rituaali, “joka täytyy suorittaa ennen kuin voi ryhtyä Perkeleen oppilaaksi”. Tämä rituaali, jonka suorittajalla “tulee olla yllään frakki tai musta pitkä viitta”, löytyy kirjasta sen sivuilta 62-63, ja se pitää sisällään kissan elävältä keittämisen:

 

 

Vaikka koko Musta Magia, molempine osineen, on sen täysjärkisestä nykylukijasta hulppean absurdia tekstiä mustalla huumorilla maustettuna, oli maailma 70-luvulla kuitenkin vielä sellainen, että Suomesta löytyi ihmisiä, jotka ottivat nämä tekstit enemmän tai vähemmän tosissaan (asian sivu laajemmin, katso artikkelini Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi). Turun Hengentieteen Seurasta tehtiin poliisille elokuussa 1976 ilmoitus, jossa seuraa epäiltiin törkeästä eläinrääkkäyksestä. Jostain syystä epäilyt eläinrääkkäyksestä tehneet tahot pysyivät loppupeleissä kuitenkin hiljaa, ja asia raukesi näytön puutteessa. Tuntuu melko ilmeiseltä, että epäilyt esiin nostaneet tahot halusivat huonoa mainosta ja käytännön harmia Siitoimelle ja hänen ryhmälleen. Vaikka asia ajan kanssa raukesikin, sitä puitiin mehukkaana aiheena lehdistössä pitkään ja hartaasti, mikä ilmenee seuraavista lehtileikkeistä.

Tuntemattomaksi jääneessä lehdessä pakinoitsija nimimerkillä Taavetti maalaili asiaa leveästi: “(…) Sellaisia puuhia sitä vain tehdään suomalaisen kulttuurin kehdossa, Turussa. Siellä on natseja ja ne keittävät kissoja”.

Toisessa tuntemattomaksi jääneessä lehdessä maalaillaan myöskin otsakkeessa leveästi. Vaikka asian todenperäisyys oli täysin auki, tehtiin otsakkeet kuitenkin siihen tyyliin, kuin asia olisi jo selvä. Tästä jutusta selviää hieman enemmän asian taustaa. Alunperin Jermu-nimisessä miestenlehdessä oli ollut ilmeisen värikäs juttu Pekan saatananpalvontakuvioista, ja sen pohjalta sitten oli joku närkästynyt lukija ottanut yhteyttä Turun entiseen eläinsuojeluvalvojaan, Anja Eerikäiseen. Eerikäinen vei asian puolestaan poliisin tutkittavaksi.

Eerikäinen kommentoi Ilta-Sanomille 19. elokuuta 1976: “Tapaus voi hyvinkin olla mahdollinen” (…) “Vastaavia menoja on paljastunut mm. Englannissa”. Siitoin showmiehenä  ja kyseenalaistakaan mainetta kaihtamattomana ei täysin kiistänyt koko asiaa, vaan kertoi tietävänsä kissankeittämistä ainakin tapahtuneen, jos ei vieläkin tapahtuvan. Itse hän ei kertonut sellaista kuitenkaan harrastavansa.

Leike sisältää faktaa, jonka valossa hurjat otsakkeet ja jo etukäteen lietsottu “se on syyllinen“-asenne menee mielenkiintoiseen valoon: “Asian tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa eikä virallista rikosilmoitusta ole vielä tehty, koska tarpeelliset näytöt puuttuvat. Tiedossa ei myöskään ole miten uhreina käytetyt kissat olisi hankittu”.

Tietyllä tapaa Pekka oli tämän kissankeittojupakan kanssa aikaansa edellä – ns. uusnoitavainot varsinkin satanisteja kohtaan leimahtivat huimiin mittoihin ympäri maailmaa 1990-luvulla. Tuolloin ei eläinuhreilla syyttelyt enää riittäneet, vaan mukaan otettiin myös väitteitä erilaisista törkeistä rituaalisista hyväksikäyttötavoista ja henkirikoksista. Hössötys asian ympärillä laski pikku hiljaa, kun osoittautui, että koko juttu oli iso kupla, mitä ylläpitivät ja hyväksikäyttivät kiihkouskovaiset ja kyseenalaiset terapeutit yms. tahot. Asian tiimoilta kannattaa katsoa vaikka Kenneth Lanningin FBI:lle tekemä kuuluisaksi tullut tutkimus, tai Robert Hicksin kirja In Pursuit of Satan. Oleellista nyt käsiteltävän tapauksen yhteydessä on tietysti huomioida se, että länsimaissa satanistit (varsinkin ns. laveylaiset satanistit) tuomitsevat jyrkästi kaikenlaisen viattomien olentojen (eläinten tai ihmisten) “rituaalisen uhraamisen” yms. laittoman toiminnan. Pekalla, joka kutsui itseään sekä satanistiksi että saatananpalvojaksi (nämä käsitteet näyttivät menevän hänellä sulavasti limittäin), ei näyttänyt asiassa olevan eettistä ongelmaa. Tekstiensä ja puheidensa perusteella Pekka näyttää alan genreen suhteutettuna selvästi omansalaiselta saatananpalvojalta. Hänen rituaaliuhraus-ajatuksiensa suhteen on huomautettava, että em. kissankeittorituaali on hänen kirjoituksissaan ainut lajiaan, eikä hänen tiedetä koskaan tehneen minkäänlaista rituaalista väkivaltaa kenellekään (ellei sellaiseksi lasketa rituaalista siittiöiden polttamista, tai humalassa rähinöintiä paikallisten punkkareitten kanssa Naantalissa).

Uusi Suomikin tarttui aiheeseen, ainakin muutamaan kertaan. Alla olevista artikkelinpätkistä kolmas on aihetta käsitelleistä jutuista kaikkein mielenkiintoisin, joka Mesikämmenen tassuihin on päätynyt. Jutussa Pekka valottaa, kuinka hän oli ollut todistamassa rituaalia, jossa kissa keitettiin rituaalisesti. Hän kertoo myös yhtä ja toista muuta asiaa liittyvää, varsin humorististakin taustaa. Voi vain arvailla, pitikö Pekan tarina paikkansa, vai oliko se keksittyä.

Tähti-lehdessä otettiin perspektiiviksi Anton LaVeyn satanismi ja suhtauduttiin perustellun skeptisesti Jermu-lehden artikkeliin, josta koko jupakka kissankeittämisestä lähti liikkeelle. “Hitleriläinen musta magia ei ole kuitenkaan varsinaista satanismia. Tämä aihe herättää sensaatiota, mutta varsinaista asiantuntevaa tarkastelua esiintyy vähän”. Lopuksi siteerattiin LaVeyn Saatanallisesta Raamatusta kohta, jossa eläinuhrit tuomitaan selkein sanoin. Lukijan kannattaa tässä yhteydessä kerrata, mitä Pekka tuumasi LaVeystä, ja lukea myös Pekkaa ja LaVeytä humoristisesti vertaileva artikkelini Luciferin arkkipiispan nauru.

Pekka puolustautui asiassa mm. tuntemattomaksi jääneessä lehdessä, josta alla kuva. Hän puolustautui asiasta myöhemminkin, mm. 90-luvulla televiosta tulleessa Kolmas Pyörä-ohjelmassa, jossa hän sanoo kissojen olevan hyviä ystäviään, jotka eivät varmasti päädy pataan.

Kuten tämän tyyppisillä asioilla on tapana paisua ja alkaa elää omaa elämäänsä julkisuudessa, niin kävi myös tämän kissajutun kanssa. Uusi Suomi raportoi johonkin väliin koko sirkusta, että Pekka porukoineen olisi kissojen lisäksi uhrannut myös puluja Saatanalle. Lyhyessä jutussa oli maininta myös siitä, että “toistaiseksi ei mitään virallista ilmoitusta ole tehty, mutta tilanteesta tietoisia ja huolestuneita tuntuu olevan runsaasti. He eivät jostain syystä halua kertoa tietoja virallisesti”.

Asia päätyi myös pilapiirroksiin asti:

En oikein usko, että Pekka sen enempää kuin kukaan muukaan Turun Hengentieteen Seurasta olisi keittänyt kissoja elävältä, niin hämärää porukkaa kuin ryhmä sisällään pitikin.  Saatan toki olla väärässä. Suojelupoliisi 50v. -julkaisussaan totesi, että Pekan porukat olisivat kissankeittämisestä jääneet kiinni “rysän päältä” (siteeraus SUPO:n tekstistä löytyy tästä artikkelista). Liekö kyseessä kuitenkin edellä olevien otsakkeiden ja juttujen pohjalta syntynyt mielikuva ja sen pohjalta kirjoitettu virheellinen maininta asiasta raporttiin? En tiedä, mutta itse en ole törmännyt asiasta varmasti dokumentoituun tietoon, missään.

Kaikella todennäköisyydellä koko rituaali (oli se peräisin sitten mistä tahansa, Pekan mielikuvituksesta, jostain lainatusta lähteestä, tai sekä että) oli päätynyt kirjaan sen shokkiarvon vuoksi. Asian järkevyyttä voi sitten miettiä. Jos kyseessä olisi pätkä jotain fiktiivistä kauhuromaania tms., olisi asia tietysti oma harmiton lukunsa. Mutta kun kyseinen kissankeittorituaali esitetään välttämättömänä toimenpiteenä mikäli haluaa alkaa palvoa Saatanaa, mikä kirjassa esitetään vaarallisena joskin kannatettavana toimintana, on asia aivan toinen. Jos kirjoittaa jostain lainvastaisesta asiasta tavalla, joka voidaan katsoa asiaan yllyttämiseksi, kaivaa asialla verta nenästään. Pekka jo tuolloin vuonna 1976, ja myöhemmin mm. 90-luvulla Kolmas Pyörä-ohjelmassa koetti lieventää tätä kissankeittorituaalin julkaisua sanoen, että hän vain kertoi erään vanhan kansan rituaalin kirjassaan, eikä suositellut kenellekään tuon rituaalin tekemistä. Kirjasta saatu vaikutelma ei ole kuitenkaan ihan tällainen.

No, tarkemmin Pekan kirjaa lukiessa huomaa, että kissankeittorituaalille on olemassa myös vaihtoehto. Tuo vaihtoehto koskee tosin vain miehiä, naisille ei sellaista ole (tai kenties ko. vaihtoehdon voi tehdä tietyllä tapaa käänteisesti…) Tiedä sitten, onko mainittu vaihtoehto perin järkevä ja eettinen sekään, mutta ainakaan siinä ei kukaan menetä henkeään (vaikkakin jotain muuta kyllä…) Tämä vaihtoehto löytyy alta (sivut 64-65 kirjasta Musta Magia, osa I):

Päivän kappale, jonka sanat runollisesti resonoivat yllä olevan kirjoituksen kanssa: Butthole Surfers: Sweat Loaf.

 

[Turun Hengentieteen Seura, osa 5, löytyy täältä, ja osa 7, täältä].

Read Full Post »

Pekka halkokasalla Vehmaan huvilallaan. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Tänään oli eräänlainen merkkipäivä. Pekka Siitoin oli jälleen televisiossa. Naantalin kenties tunnetuin mies kuoli vuonna 2003 Vehmaalla syöpään, mutta legenda elää ja voi ilmiselvästi erittäin hyvin. Tänään 26.10. 2010 YLE 1 esitti Miki Brunoun ohjaaman Isän valtakunta-dokumentin (joka oli muuten Brunoun opinnäytetyö Turun AMK:lle. Joitain teistä voi kiinnostaa se, että Brunoun tekstiä AMK:lle aiheesta Representaation etiikkaa voi löytää täältä). Isän valtakunta löytyy nyt kahdeksan päivän ajan Yle Areenalta. Sen jälkeen tämä dokumenttiklassikko löytyy arvatenkin YouTubesta.

Jotkut muistavat Siitoimen näkemykset Radio Cityssä vuodelta 1985, monet muistavat legendaarisen Sieg Heil Suomi-dokumentin 90-luvun alusta, ja useat ovat nähneet edellisen dokumentin jälkeen tehdyn Kolmas Pyörä-ohjelman haastattelun vuodelta 1998. Viimeisin näistä lienee myös viimeinen kerta, jolloin Siitoin esiintyi televisiossa. Edellä mainittujen pätkien lisäksi netistä löytyy paljon muutakin Siitoimen legendan ympärille kasautunutta materiaalia. Legendan voimasta kertoo jotain sekin, että netissä voi nykyään törmätä mm. Saatanan Valtakunnanjohtaja-nimiseen blogiin, jossa Pekasta kerrotaan fiktiivisiä (mutta tositapahtumiin enemmän tai vähemmän pohjautuvia) tarinoita. Aivan mitättömästä miehestä ei tällaista urbaania folklorea synny.

Isän valtakunta-dokumentissa keskeisenä äänessä on Siitoimen poika Paul, joka dokumentin kuvamateriaalista päätellen asustelee nykyään Turun Varissuolla. Useimmille Paul lienee aiemmin tuttu YouTube-videosta, jossa hän isänsä ja puolueen pitkäaikaisen aktiivin Olavi Koskelan kanssa esiintyy ruotsinlaivalla Siitoimen puolueen “laivaseminaarilla”. Dokumentissa käydään läpi Pekan historiaa, sekä Siitointen perhe-elämää Paulin silmin. Vajaan puolen tunnin pakettiin on saatu mukaan erittäin paljon ennen näkemätöntä ääni-, kuva-, ja videomateriaalia (johon myös allekirjoittanut antoi osansa). Näihin kuuluu mm. Pekan haudalla käynti Naantalin Hakapellon hautausmaalla. Kenellekään ei jää epäselväksi, että Paul ei ole enää samoilla linjoilla isänsä kanssa.

Dokumentti on kaiken kaikkiaan melkoisen surullinen. Pekan persoonalle on helppo nauraa, hänen tekstinsä ja puheensa olivat levottomuudessa vailla vertaa, hänen maamme olosuhteissa poikkeuksellinen ja värikäs persoonansa veti ja vetää puoleensa monenlaisten ihmisten huomiota, mutta Siitoimen perheenjäsenille eläminen Pekan vaikutuspiirissä oli, ja ehkä on vieläkin, kaikkea muuta kuin hauskaa. Tämä tulee dokumentista hyvin esiin. Sivumainintana Pekan poikkeuksellisuudesta maamme olosuhteissa mainittakoon, että eräs turkulainen psykiatri halusi aikoinaan tehdä Pekasta psykologisen profiilin – Pekka  kuitenkin kieltäytyi tästä, eikä asia edennyt ideaa pidemmälle.

Juttu paikallislehdessä 14.12. 2003

Asuessani nuorena Naantalissa (eräässä vaiheessa Pekan naapurustossakin) Pekka oli tietysti suuri paikallinen juttujen aihe. Häneen liittyi juoruja ja tragediaa. Kun Pekan poika Petri Siitoin kuoli kotimatkallaan armeijasta, hän päätyi Naantalin kirkossa eräänä sunnuntaina mainituksi seurakuntalaisten kuolleiden joukossa. Noihin aikoihin erään ystäväni isä oli myös kuollut ja hänenkin nimensä mainittiin samana sunnuntaina kirkossa. Ystäväni oli kirkossa paikalla ja kertoi, että kun Siitoimen pojan nimi mainittiin, nousi Pekka ja hänen pari avustajaansa kirkossa pystyyn natsitervehdyksen tehden. Erään Siitoimen perheen lapsen taas kerrottiin hypänneen Naantalissa kerran kerrostalon ikkunasta ja päätyneen sitten Uuteenkaupunkiin mielentilansa tiimoilta hoitoon. Aina silloin tällöin kuuli tarinoita, että punkkarit olivat kivittäneet Siitoimen talosta ikkunoita tai että Pekka joukkoineen oli joutunut paikallisissa anniskelupaikoissa tappeluun. En viitsi kertailla näitä tarinoita (joista osa ei varmaankaan pitänyt edes paikkaansa) tämän enempää, nämä pari riittänevät kertomaan, että ilmapiiri Siitoimen perheessä oli melkoisen raju.

Brunoun ohjaama dokumentti on onnistunut. Sen näkökulma legendaan on hyvin valittu, se onnistuu vajaassa puolessa tunnissa laittamaan legendan historian pähkinänkuoreen hyvin, se sisältää ennen näkemätöntä materiaalia, ja se laittaa katsojansa ajattelemaan.  Isän valtakunta on monestakin syystä katsomisen arvoinen.

 

 

Read Full Post »