Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘kansallismielisyys’

Tuomas Tähti puhuu!

tuomas

Tuomas Tähti on turkulainen nuorimies, jonka tekemisiä Mesikämmen on seurannut muutaman vuoden ajan mielenkiinnolla. Poliittisesti aktiivisen Tuomaan tähti on selvästi syttynyt loistamaan ja miehen sanat ja teot puhuvat omaa kieltään. Oli aika kysyä Tuomaalta muutama kysymys.

Seuraavasta haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. Tuomaan poliittinen historia, Tuomaan näkemykset Turusta, Turun taudista, hyvästä musiikista, hypnoottis-magneettisesta katseesta, Raamatusta, Gambinasta, politiikasta niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, Tony Halmeesta, Jussi Halla-ahosta, Timo Soinista, Pekka Siitoimesta, nationalismista, Suomen maahanmuuttopolitiikasta, Suomen mediasta, itsenäisyydestä, EU:sta, sekä monista muista aiheista.

Hyvät naiset ja herrat, Tuomas Tähti puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet?

Olen 27-vuotias peruspäivärahalla elävä perussuomalainen. Toimin nykyään Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtajana, Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten sihteerinä, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamiehenä, Turun nuorisolautakunnan jäsenenä ja tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri.

Asut Turussa. Millainen paikka Turku on asua, mitkä ovat kaupungin parhaimmat ja huonoimmat puolet? Onko Turku ”Suomen persereikä”, kuten stereotypinen toteamus menee, vai onko se vain kateellisten tahojen panettelua? Onko ”Turun tauti” mielestäsi vielä voimissaan?

Turulla ei ole matkailijoille juurikaan annettavaa, mutta asuinkaupunkina Turku on viihtyisä. Suomen isoista kaupungeista Turku lienee kompaktein: lähes kaikki on kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä. Kaupungin rakennukset ovat esteettisesti miellyttäviä ja niiden lisäksi Turusta löytyy suuriakin viheralueita. Turku on myös Suomen merkittävin rock-kaupunki.

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. 

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. Rakennuslautakunnan puheenjohtajana toimi kolmella eri vuosikymmenellä Raimo Huhtanen (vas.), joka työskenteli rakennusliike Hartelan pääluottamusmiehenä yli 20 vuotta ja jota on Rakennuslehdessä kutsuttu ”gryndereitten ylimmäksi ystäväksi”. Hän on täysin jäävi olemaan rakennuslautakunnassa. Nyttemmin Huhtanen on sentään tippunut lautakunnan varapuheenjohtajan paikalle, mutta päätöksenteko on Turussa laajemminkin likaista. Alle kaksi vuotta sitten uutisoitiin, että Turussa on salattu laittomasti yli sata kaupunginhallituksen päätöstä (Turun Sanomat 28.8.2012).

Olet suuri musiikkidiggari ja Facebook-profiilissasi on näkynyt tämän tästä kuvia sinusta eri artistien kanssa. Mitkä ovat tällä hetkellä suosikkiartistejasi ja miksi? Kaikkein mieleenjääneimmät keikat mitä olet tähän mennessä nähnyt? Millainen musiikki vetoaa Tuomas Tähteen? Missä piilee hyvän musiikin taika?

Laulut ovat runonlausuntaa musiikilla säestettynä. Poikkeuksen muodostavat instrumentaalikappaleet. Niitä kuuntelen hyvin harvoin, koska pidän sellaisesta musiikista, jossa on tarinankerrontaa. Sanoman ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan laululle on kunniaksi, jos se voidaan perustellusti tulkita usealla erilaisella tavalla. Tällöin tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Toisaalta laulun sanoma saa olla yksiselitteinenkin, jos se miellyttää kuulijaa. Sellaisia lauluja, joiden sanoitukset miellyttävät minua henkilökohtaisesti, tekee mm. W.A.S.P., joka muistetaan lähinnä vuosien 1984–1992 julkaisujen ansiosta, vaikka yhtye on tehnyt erinomaista materiaalia myös 1990-luvun puolivälin jälkeen. Monitulkintaisemmista artisteista pidän mielenkiintoisimpana Laibachia, joka on edelleen ajankohtainen, vaikka ryhmän perustamisesta on jo 34 vuotta.

Sellaisia artisteja, joiden musiikkia kuuntelen jatkuvasti, on vain alle 50, mutta niihin olen sitoutunut sitäkin lujemmin. Lapsena ollessani ensimmäiset rock-artistit, joiden musiikkia kuulin, olivat luultavasti Uriah Heep ja Cat Stevens (nyk. Yusuf Islam). Siihen aikaan en osannut englantia, joten en ymmärtänyt laulujen sisällöstä mitään. Pidän kuitenkin molemmista artisteista yhä tänäkin päivänä ja Uriah Heepin jäsenet tapasinkin viime vuonna.

Olen nähnyt omien muistiinpanojeni mukaan noin 190 keikkaa. Voisin nostaa niistä muutamia jalustalle, mutta keikkakokemukset ovat subjektiivisia, joten parhaimpien keikkojen luettelo olisi lukijan kannalta arvoton. Jos haastattelun lukija haluaa kokea huikeita show-elämyksiä, suosittelen käymään ainakin Emilie Autumnin ja Lady Gagan keikoilla.

Olet pitänyt nimeäsi kantavaa blogia vuodesta 2010. Onko blogin pitäminen ollut antoisaa? Oletko harkinnut muuta kirjoittamista, vaikkapa kirjaa, jossain vaiheessa? Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat blogitekstisi?

Blogissa on vaihtelevaa sisältöä Michael Monroen keikkailusta interaktiivisen tarinankerronnan pedagogisiin mahdollisuuksiin. Aiheet ilmentävät omia kiinnostuksenkohteitani, mistä johtuen blogiin kirjoittaminen on hyvinkin antoisaa. Onnistuneimpia blogikirjoituksiani ovat nähdäkseni ne, joissa käsittelen nationalismia ja suomalaisuutta. Ne toimivat myös johdatuksena uudelle lukijalle. Kirjankin kirjoittamista olen ajatellut, mutta asia ei ole ajankohtainen.

Olet ottanut osaa hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoihin, sijoittuen viime vuonna kisoissa viidenneksi ja saaden erityismaininnan kisojen eteen tekemästäsi propagandatyöstä. Aiotko ottaa osaa kisoihin myös tänä vuonna? Miten olet kuluneen vuoden aikana harjoittanut hypnoottis-magneettisia taitojasi? Miltä erityismainintapalkinnoksesi saamasi Gambina maistui?

Pääsin juuri ja juuri finaalikierrokselle, enkä usko kykeneväni tulevaisuudessa enää siihenkään, koska kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta. Kun viime vuonna näin kisan voittaneen Sini Elorannan kuvan, tajusin heti, että häviän itseäni paremmalle. Viimevuotisen kisan ollessa käynnissä harjoittelin hypnoottis-magneettista katsetta silloisella työpaikallani päivittäin, mutta nyttemmin harjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Palkinnoksi saamani Gambina oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitän! Gambinassa on kiistatta Alkon valikoiman paras hinta-laatusuhde. Tuo vermutin ja ginin hurmaava sekoitus sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Onko hypnoottis-magneettisista taidoistasi ollut hyötyä poliittisessa toiminnassasi? Jos on, niin miten?

Hypnoottis-magneettinen katse on erinomainen ”keskustelukatalyytti”. Hyvässä ja pahassa.

Olet kristitty. Mikä on suosikkikohtasi Raamatusta?

En mielelläni poimi Raamatusta yksittäisiä kohtia irti asiayhteydestään. Koska kuitenkin erikseen kysyit suosikkikohtaani, mainitsen Matteuksen evankeliumista löytyvän rakkauden kaksoiskäskyn, joka kuuluu näin: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

– – –

Politiikka

Koska kiinnostuit politiikasta? Mitkä olivat ensiaskeleesi politiikan ihmeelliseen maailmaan? Miten päädyit puolueeseen jossa nykyään vaikutat, perussuomalaisiin? Miksi juuri perussuomalaiset?

Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana ja tutustuin tuolloin Suomen kaikkien rekisteröityjen puolueiden ohjelmiin. Tulin siihen tulokseen, ettei politiikassa ole tarjolla täydellisiä työkaluja (puolueethan ovat työkaluja), mutta jotkut puolueet ovat suomalaisten edun ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta vähemmän huonoja kuin toiset. Karsimalla huonoja vaihtoehtoja pois puoluelistalta päädyin lopulta kannattamaan Perussuomalaisia. Timo Soini oli ensimmäinen henkilö, jota äänestin täysi-ikäiseksi tultuani. Liityin puolueen jäseneksi kuitenkin vasta 24-vuotiaana eli jytkyn jälkeen, koska halusin ennen jäseneksi liittymistä nähdä, mihin suuntaan puolue kasvaa.

Millaisia asioita ajat politiikassa, mitkä asiat ovat sinulle politiikassa erityisen tärkeitä?

Tärkeimpiä asioita ovat kansallinen itsemääräämisoikeus, suomalaisuus, suomalaisten etu, työllisyys, turvallisuus (viittaan turvallisuudella sekä maanpuolustukseen että omavaraisuuteen) ja kansalaisten tasa-arvoisuus. Pakkoruotsin vastustaminen ja humanitäärisen maahanmuuton vähentäminen puuttuvat listalta, koska kyseiset aihekokonaisuudet sisältyvät jo mainittuihin suomalaisuuteen ja suomalaisten etuun.

Poliittiset esikuvasi, innoittajasi? Miksi juuri he?

Sanat ”esikuva” ja ”innoittaja” tarkoittavat eri asioita, koska esikuva on sellainen henkilö, jonka kaltaiseksi joku haluaa tulla, mutta innoittaja voi toimia vaikkapa valmentajan roolissa. Esikuvia minulla ei ole, mutta innoittajia on ollut. Noin kymmenen vuotta sitten Tony Halme oli hieno mies lukioikäisen Tuomaan mielestä. Arvostan Halmetta edelleen, mutta eri syistä kuin silloin: 10 vuotta sitten seurasin Halmeen poliittista toimintaa suurella mielenkiinnolla, mutta nykyään arvostan enemmän sitä sinnikkyyttä, jota käyttäen Halme rakensi elämänsä ja uransa huomattavan vaatimattomista lähtökohdista. Tämän päivän aktiivisista poliitikoista arvostan mm. Jussi Halla-ahoa ja Olli Immosta. Halla-aho politikoi kiihkottomasti ja perustelee näkemyksiään faktoilla, mitä pidän hyvin ilahduttavana. Immosesta en ollut kuullutkaan ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi, mutta hän on osoittautunut erittäin järkeväksi ja ahkeraksi kansallismieliseksi poliitikoksi, jonka kaltaisia tarvitaan enemmänkin.

Miten käsityksesi politiikasta on muuttunut sitten ensiaskeleittesi politiikkaan – niin kunnallisesti kuin valtakunnallisellakin tasolla? Entä miten poliittiset näkemyksesi ovat mahdollisesti kuluneiden vuosien varsilla muuttuneet?

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta alaikäisenä olin nykyistä ehdottomampi ja radikaalimpi. Se myös näkyi ulospäin: vuosina 2002–2004 kirjoitin Internetiin joitakin hölmöjä kirjoituksia. En kuitenkaan kadu vanhoja tekstejäni, koska osaan nauraa itselleni.

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan.

Mitä mieltä olet Timo Soinista?

Soini tulee jäämään historiaan puoluejohtajana, jonka puheenjohtajuuden aikana puolueen parlamenttipaikkojen määrä kasvoi noin 40-kertaiseksi.

Oletko lukenut Soinin tuoreen kirjan Maisterisjätkä? Ajatuksia kirjasta?

Tarkoittanet Peruspomo-kirjaa. Maisterisjätkä ei ole tuore, vaan se ilmestyi jo 2008. Luin Maisterisjätkän vasta kaksi vuotta sen ilmestymisen jälkeen, mutta Peruspomon aion lukea aivan lähitulevaisuudessa.

Aivan, sekoitin kirjat. Miten maahanmuuttopolitiikkaa hoidetaan mielestäsi Suomessa – nykyisen järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet? Jaatko Jussi Halla-ahon kriittiset näkemykset aiheeseen liittyen?

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma. Nykyisen järjestelmän heikkous on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Suomen valtio sallii tapahtuvan muutakin kuin kantaväestöä hyödyttävää maahanmuuttoa. Hyvin koulutetut, työkykyiset maahanmuuttajat meidän kannattaa toivottaa tervetulleiksi, ja olisi hyvä jos nykyistä suurempi osa Suomessa valmistuvista ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista jäisi Suomeen työskentelemään valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisten, Suomessa valmistuneiden maisterien pitämiseksi Suomessa valtio ei tee tällä hetkellä yhtään mitään, vaikka heihin sijoitetaan rahaa antamalla heille ilmaista koulutusta. Jos mitään ei jatkossakaan tehdä, tulee ulkomaalaisten opiskelu Suomessa muuttaa maksulliseksi.

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma

Kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia ei pitäisi päästää Suomeen asumaan, koska sellaisesta maahanmuutosta ei ole hyötyä kantaväestölle. Hyväksyn Suomeen kohdistuvan maahanmuuton lähinnä silloin, kun se tapahtuu työn, opiskelun tai avioliiton takia, ja vain jos tulija on lainkuuliainen. Toki hyväksyn lisäksi suomalaisten paluumuuton.

Kannatan pakolaisten vastaanottamisen lopettamista, ja oleskelulupia pitäisi myöntää huomattavasti vähemmän ja valikoidummin kuin nykyään. Tämä ei olisi pelkästään Suomen etu: hädänalaisten ihmisten auttaminen rajallisilla resursseilla on kustannustehokkaampaa kriisialueilla kuin Suomessa, missä yleinen hintataso on korkea. Sillä rahamäärällä, mikä Suomessa käytetään pakolaisten asumiseen, perusterveydenhoitoon, kuntoutuspalveluihin, tulkkaamiseen, vanhuspalveluihin, sosiaalityön erityispalveluihin jne., voitaisiin kriisialueilla auttaa huomattavasti suurempia ihmisjoukkoja. Tämä edustaisi myös kestävämpää kehitystä, sillä eihän yleistilanne kriisialueella parane sillä, että suhteellisen pieni määrä ihmisiä tuodaan Suomeen.

Onko maamme valtamedia kohdellut perussuomalaisia mielestäsi reilusti? Jos ei, niin miksi ei?

Valtamedia on kohdellut puoluetta ja sen jäseniä vaihtelevasti. Eräät yksittäiset toimittajat ilmentävät vahvaa antipatiaa perussuomalaisia kohtaan. Ylilyöntejä ovat olleet mm. puolueen rinnastaminen äärioikeistoon, väitteet puolueen hajoamisesta sekä yksittäisiin jäseniin kohdistuneet loukkaukset, kuten Jussi Halla-ahon kutsuminen ”kiusalliseksi rotutohtoriksi” (Yle TV1 7.2.2009). Toisaalta vähän ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valtamedia antoi puolueelle paljon enemmän näkyvyyttä kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän silloinen koko olisi edellyttänyt. Siitä oli puolueelle epäilemättä hyötyä.

Onko perussuomalaiset aidosti oppositiopuolue? Maamme vaihtoehtomediassa perussuomalaisia on kritisoitu mm. siitä, että perussuomalaiset tosiasiassa kannattavat EU-jäsenyyttä ja NATO:n liittymistä, vaikka yleisen mielikuvan mukaan näin ei ole. Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on esittänyt samanlaista kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Miten kommentoit?

En ole aiemmin törmännyt väitteeseen siitä, että Perussuomalaiset kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä. EU-politiikan osalta olen kyllä tutustunut Pesosen esittämään kritiikkiin. Katson aiheelliseksi siteerata Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa vuodelta 2011: ”Perussuomalaiset on EU-kriittinen puolue, sillä me korostamme politiikassamme sitä, miten toimimaton järjestelmä EU käytännössä on. Toisaalta Perussuomalaiset on myös EU-vastainen puolue, sillä meidän mielestämme EU:n toimimattomuus kansanvallan näkökulmasta sisältyy jo ylikansallisen EU-järjestelmän perimmäiseen ideaan. EU ei siis ole kansanvaltainen järjestelmä edes teoriassa, ja Perussuomalaisten mielestä kansanvalta taas on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko. Perussuomalaiset kannattavat itsenäisten kansallisvaltioiden hallitustenvälistä yhteistyötä. Vahvana tavoitteenamme on palauttaa valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille.”

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Onko Suomi vielä aidosti itsenäinen?

Itsenäisyys antaa kansalle mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, oman hyvinvoinnin rakentamiseen ja omista asioista päättämiseen. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole välttämätön eikä riittävä ehto hyvinvoinnille. Saamelaisten asiat ovat ihan hyvin, vaikka heillä ei ole omaa valtiota. Haitilaisten elinoloissa ei ole kehumista, vaikka maa on itsenäinen. Suomen ja suomalaisten tapauksessa uskon, että itsenäisyys olisi meille hyväksi. Käytän sanaa ”olisi”, koska Suomi ei enää vuosiin ole ollut itsenäinen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 47 todetaan yksiselitteisesti Euroopan unionin oikeushenkilöllisyys. Unionille myönnetyn oikeushenkilöllisyyden ansiosta sillä on valtuudet neuvotella ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia sekä liittyä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi ja kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Lainsäädännöstämme suurin osa tulee EU:lta. Valtamediakin myöntää, että isossa ryhmässä olevalla europarlamentin jäsenellä on enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomen hallituksessa toimivalla ministerillä (esim. Turun Sanomat 15.4.2014). Suomea ei johdeta Suomesta käsin.

Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti.

Eihän meillä ole enää edes omaa valuuttaa! Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyystilanteen parantamiseen ja se on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi ja itsenäisyyden edellytys.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät äänestä vaaleissa? Miksi politiikka on tärkeää ja miksi ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita?

Ihmiset jättävät äänestämättä erilaisista syistä. Jehovan todistajilla kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta ja jossain määrin kunnioitan heidän päätöstään. Olen kuitenkin tavannut myös sellaisia itsekeskeisiä yksilöitä, jotka tosissaan ylpeilevät sillä, etteivät seuraa politiikkaa vaan keskittävät kaiken aikansa ja tarmonsa omiin bisneksiinsä. Heidän asennettaan kunnioitan varsin vähän. Demokraattisissa, korruptoitumattomissa valtioissa kansalaisilla on upea mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin äänestämällä ja on lähtökohtaisesti haaskausta jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Äänestämättä jättäminen saattaa kuitenkin olla viisas ratkaisu, jos äänioikeutettu ei ole seurannut politiikkaa vaalien välillä lainkaan.

Jos et kuuluisi perussuomalaisiin, mikä puolue olisi toiseksi lähimpänä sydäntäsi?

Valtakunnallisissa vaaleissa olen äänestänyt muistaakseni kolmea eri puoluetta: Perussuomalaisia, Suomen Kansan Sinivalkoisia ja Kokoomusta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa olen äänestänyt demariopiskelijoita. Vuonna 2010 allekirjoitin Muutos 2011 –puolueen kannattajakortin, mitä olen hetkittäin katunut jälkeenpäin. Jos Perussuomalaiset-puoluetta ei olisi nykyään olemassa, äänestäisin Itsenäisyyspuoluetta, Sinivalkoista Rintamaa tai Muutosta.

Olet nationalisti, eli kansallismielinen. Mitä kansallismielisyys merkitsee sinulle?

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Nämä pari yksinkertaista virkettä ovat mielestäni nationalismin ydin.

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä.

Nationalisti tarkoittaa sanalla ”kansa” etnis-kulttuurista yhteisöä. Kansakunnan identiteetti ja yhteisöllisyys syntyvät väestön yhteisestä syntyperästä ja yhteisestä kielestä, uskonnosta/uskonnoista, arvoista, kulttuuriperinnöstä jne. Väestön monietnisyys ja monikulttuurisuus muodostuvat ongelmiksi, jos ne johtavat yhteisöllisyyden katoamiseen.

Nationalisti tiedostaa, että kansa saattaa olla eri asia kuin kansalaisten muodostama ihmisjoukko.

Nationalismia ei pidä sekoittaa patriotismiin, joka minun nähdäkseni on pelkkää tunteellista kiintymystä kotimaata kohtaan. Valtion tehtävä yhteiskunnallisena oikeushenkilönä on toimia kansalaisten edunvalvontakoneistona ja oikeudenmukaisuuden puolustajana. Valtiolla on vain välinearvoa. Valtioita voidaan muodostaa myös muista kuin kansallisista syistä.

Mihin suuntaan haluaisit Turun kunnallispolitiikan kehittyvän seuraavina vuosina? Miten olet vaikuttanut näihin asioihin ja miten aiot niihin jatkossa vaikuttaa?

Kokoomus ja SDP ovat jo pitkään kyenneet viemään Turun päätöksentekoa kuin litran mittaa. Politiikka on sellainen joukkuelaji, jossa kentälle pitää mahtua enemmänkin kuin kaksi joukkuetta. Muuten päätöksenteosta tulee likaista ja Turussa se totisesti on sitä. Uskon ja toivon, että kansallismieliset voimat ovat merkittävässä roolissa poliittisen toimintakulttuurin muuttamisessa.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa sain 179 ääntä ja pääsin nuorisolautakunnan jäseneksi. Lautakunnassa olen mm. pyrkinyt suuntaamaan entistä vähemmän rahaa poliittisille nuorisojärjestöille ja vastaavasti entistä enemmän rahaa partiotoiminnalle ja muille epäpoliittisille nuorisoharrastuksille. Olen lisäksi tarkastuslautakunnassa Anneli Suomisen varajäsenenä, mutta Suominen on osallistunut kokouksiin moitteettoman ahkerasti, joten en ole tähän mennessä ollut äänioikeutettu yhdessäkään tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Kaupunginvaltuustoon en vuoden 2012 vaaleissa päässyt, mutta onhan olemassa muitakin vaikutuskanavia. Minä ja pari muuta Turun Perussuomalaisten jäsentä laadimme viime vuonna kuntalaisaloitteen Turun hallinnon turhien sivukulujen karsimiseksi. Samaan aikaan kun leikataan vanhusten, lasten ja sairaiden palveluista, ylisuureksi kasvanut Turun hallinto käyttää rahaa lounaisiin, tapahtumalippuihin ja matkailuun. Turun kaupungin verottamia rahoja tulisi käyttää kohteisiin, joista on turkulaisille itselleen mahdollisimman paljon hyötyä.

Kaavoituksessa ja kaikessa muussakin pitkäjänteisessä kunnallisessa päätöksenteossa tulee painottaa laaja-alaisia ideoita eikä ”postimerkkisuunnittelua”. Tulevaisuudessa rakennettavia eri yritysten toimitiloja tulee kaavoittaa nykyisten ja tulevien joukkoliikenneväylien varteen, jotta joukkoliikenne saadaan mahdollisimman houkuttelevaksi vaihtoehdoksi työmatkakäytössä. Rakentavin keino parantaa joukkoliikenteen kannattavuutta on pyrkiä käyttäjämäärien lisäämiseen, ei linjojen karsimiseen.

Miten arvioit Suomen poliittisen nykytilanteen? Mihin suuntaan haluaisit Suomen kehittyvän sisä- ja ulkopoliittisesti?

Suomen nykytilanne on vakaa: valtio kulkee tasaisella nopeudella kohti vaikeuksia.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa. Tämä voidaan tehdä esim. muuttamalla EU jäsenvaltioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi. Vähintään yhtä kiireellistä on euroalueesta eroaminen. Euroraha vahvistaa globalisaatiota, jossa tuotantoa keskitetään ja jossa ympäristöongelmat pahenevat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi. Suomeen tarvitaan hallitus, joka puolustaa suomalaisten etua sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Turvallisuuteen on panostettava. Armeijaan tai siviilipalvelukseen meneminen tulee muuttaa pakolliseksi kaikille terveille nuorille sukupuolesta riippumatta. Historiasta voidaan oppia, ettei muiden apuun kannata hädän hetkellä luottaa liikaa. NATO-jäsenyys ei kannattaisi.

– – –

Pekka Siitoin

Mitä mieltä olet Pekka Siitoimesta?

Nauravat natsit –levy painii aivan omassa sarjassaan. Koen saaneeni rahoille vastinetta.

Jos Pekka olisi elossa, mitä ajattelisit hänen ajattelevan perussuomalaisista?

Siitoin ajattelisi luultavasti, että perussuomalaiset tekevät liian vähän liian myöhään.

Mitä perussuomalaisten piirissä yleisesti ajatellaan Pekasta?

Puoluepoliittisessa toiminnassa ihmiset voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, hyväksytäänkö heidät puolueen jäseniksi vai eikö hyväksytä. Jos henkilöä ei hyväksyttäisi edes rivijäseneksi, on oikeastaan samantekevää, mitä hänestä yksityiskohtaisessa katsannossa ajatellaan.

Legendan mukaan Hommaforum, jonka vuonna 2008 perustivat Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjan aktiivit, sai nimensä Sieg Heil Suomi-dokumentissa olleesta lausahduksesta, että ”homma on kovassa nousussa”. Pitääkö tämä paikkansa?

Tämän kysymyksen äärellä valvon itsekin. En seurannut Halla-ahon vieraskirjassa käytyä keskustelua, mutta samaan aikaan toisaalla kirjoittelin Suomen Sisun keskustelupalstalle sitäkin aktiivisemmin. En tiedä Hommaforumin nimen alkuperää, mutta pidän mahdollisena sitä, että kertomasi anekdootti vastaa totuutta.

Mistä Pekka Siitoimen nykyinen kulttisuosio mielestäsi johtuu?

Siitoimen kulttisuosiossa on kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että joukko poliittisesti passiivisia nuoria äänesti Paavo Väyrystä viimekertaisissa presidentinvaaleissa. Kun nykynuori tarkastelee Siitoimen toimintaa, reaktio on samanlainen kuin Väyrysen esiintyessä: Mies on niin komeasti parodiahorisontin tuolla puolen, ettei ole pelkoa siitä, että hänen tukijansa luultaisiin olevan tosissaan. Toinen tärkeä seikka on ollut Siitoimen persoonaan sisältynyt särmikkyys. Lisäksi tarvitaan vielä vetoapua: Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

– – –

Tulevaisuus

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle, niin politiikassa kuin muuten?

Kykymme hallita tulevaisuutta on heikko. Maailmaan vaikuttavat niin monet muuttujat, etteivät inhimillinen laskentakykymme ja voimamme riitä niiden käsittelyyn. Joudun joka vuosi muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiani – halusin tai en. Suunnitelmista on vain vähäistä hyötyä, mutta suunnitteleminen on henkisesti kehittävää toimintaa.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Läsnä Oleva Johdonmukainen Henki.

– – –

Mesikämmen kiittää Tuomas Tähteä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Tuomas Tähden blogi.

Tuomas Tähti kommentoi H-MK SM 2013:a.

Halla-aho ja Saatanan lonkerot.

Advertisements

Read Full Post »

JMK

Mesikämmenen blogin vuoden 2014 ensimmäinen posti on Muutos 2011-puolueen perustajan, kasvatustieteiden tohtori Juha Mäki-Ketelän haastattelu. Haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. miksi Muutos 2011 perustettiin, mikä johti Mäki-Ketelän eroon puolueen puheenjohtajuudesta, mitkä ovat suoran demokratian vahvuudet ja heikkoudet ja miksi siilit ovat upeita eläimiä.

Hyvät naiset ja herrat, Juha Mäki-Ketelä puhuu!

– – –

Aluksi

Kuka olet ja mitä teet?

Ammatiltani olen opettaja. Opetan mm. myyntiä, asiakaspalvelua ja psykologiaa kauppaoppilaitoksessa. Opetan lisäksi ammattikorkeakoulussa tutkimustyön perusteita ja laadullista tutkimusta. Koulutukseltani olen kaiken muun lisäksi kasvatustieteen tohtori.

Olet Tampereelta. Millainen paikka Tampere on verrattuna vaikka Turkuun tai Helsinkiin?

Tällä hetkellä asun kolmatta vuotta Ylöjärvellä, joka on oikein mukava paikka asua. Tampereellakin olen asunut liki 20 vuotta, joten siitäkin tohdin jotain lausua. Turkuun tai Helsinkiin verrattuna Tampere on erittäin hieno paikka, sillä siellä ei ole juurikaan turkulaisia eikä helsinkiläisiä, vaan hekin muuttuvat nopeasti tamperelaisiksi.

– – –

Muutos 2011 yms.

Muutos 2011 perustettiin 4.6.2009 olohuoneessasi Tampereella. Millaisia muistoja sinulla on tästä tapahtumasta? Keitä oli paikalla, millainen oli tunnelma?

Sanotaanko vaikka, että ilmassa oli orastavaa muutoksen tuntua. Paikalla oli jokunen ihan tavallinen rivikansalainen ja jokunen julkisuudestakin tuttu henkilö, joiden nimet jääkööt nyt ainakin toistaiseksi salaisuudeksi…

Ennen puolueen perustamista tulit tunnetuksi adressista, jolla vaadittiin uuden ulkomaalaislain hylkäämistä. Adressi keräsi 30000 nimeä, mutta laki puskettiin eduskunnassa kuitenkin läpi 25.4.2009. Miten ratkaiseva vaikutus tällä kaikella oli suoraa demokratiaa, suomalaisten etua ja sananvapautta ajavan Muutoksen syntymiseen?

Adressi ja Muutoksen perustaminen eivät sinänsä suoranaisesti liity toisiinsa. Adressi oli lähinnä yksittäisen, poliittiseen suhmurointiin kyllästyneen veronmaksajan vastalause suomalaisen (poliittisen) eliitin mistään piittaamattomalle näennäisdemokratialle. Mielestäni olisi vähintään kohteliasta, että myös maksajalta kysyttäisiin edes joskus, mihin hölmöilyyn hän haluaa verorahojaan kulloinkin käytettävän. Maahanmuuton perusteeton lisääminen ei ole mielestäni sellainen. Ensin tulee laittaa suomalaisten asiat kuntoon. Sitten vasta parannetaan maailmaa, jos ylimääräistä rahaa löytyy. Tällä hetkellä ei löydy eikä löytyne tulevaisuudessakaan.

Toisaalta adressirumban voi tietyllä tapaa nähdä jonkinlaisena lähtölaukauksena Muutoksen perustamiseen, sillä noihin aikoihin tajusin lopullisesti, että suomalaista (poliittista) eliittiä ei kiinnosta tippaakaan tavallisen kansalaisen mielipiteet, hänen eduistaan tai oikeuksistaan puhumattakaan. Jotain muutosta asioihin piti saada. Niinpä aloin sitten puuhata organisaatiota, jonka tunnusten alla Suomen kehittämisestä kiinnostuneet aktiiviset kansalaiset voisivat ajaa itselleen tärkeitä asioita.

Mitkä ovat suoran demokratian vahvimmat ja heikoimmat puolet?

Vahvin puoli on se, että kansa saa itse päättää itseään koskevista ja arkeensa vaikuttavista asioista. Samalla se on myös suoran demokratian heikoin puoli, sillä kansa saattaa saada aikaan todella typeriäkin päätöksiä.

Sinänsähän jälkimmäinen ei muuttaisi mitään nykytilanteeseen verrattuna, sillä nykyiset, elinkeinoelämän naruissa roikkuvat ammattipoliitikot nukkehallituksineen saavat joka tapauksessa aikaan todella typeriä päätöksiä. Monet niistä on paljon typerämpiä kuin mihin kansalaiset koskaan pystyisivät. Tästä mainioina esimerkkeinä toimivat vaikkapa Ollilan työryhmän kaavailemat tiemaksut satelliittiseurantoineen tai Tampereen Rantatien tunnelihanke.

Mielestäni kansalaisten pitää antaa tehdä myös typeriä ja itselleen haitallisia päätöksiä. Ehkäpä niillä ja niiden seurauksilla olisi kansakuntaa kasvattavia vaikutuksia. Ja vaikkei olisikaan, niin missään tapauksessa ammattipoliitikot eivät opi mitään virheistään. Tämän meille on jo opettanut niin historia kuin nykyhetki. Valitettavasti tulevaisuus tulee vahvistamaan sanani.

Olit 2009 Jussi Halla-ahon valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehenä ja keräsit tarvittavat kannattajakortit. Halla-aho ei kuitenkaan lähtenyt ehdokkaaksi. Mitä ajattelit Jussi Halla-ahosta tuolloin, entä nykyään? Entä perussuomalaisista yleensä?

Ensin tahdon huomauttaa, että en suinkaan minä niitä kortteja kerännyt, vaan Jussin mielipiteet jakavat suuret kansanjoukot. Minä olin vain eräänlainen yhteyshenkilö, jolle kannattajakortit toimitettiin.

Kävimme ennen Jussin päätöstä hänen kanssaan kirjeenvaihtoa siitä, miten hänen tulisi menetellä eurovaaliehdokkuutensa suhteen. Jussilla oli erittäin hyvät perusteet olla lähtemättä ehdolle. Hyväksyin hänen ratkaisunsa täysin ja hyväksyn edelleen.

Mitäkö ajattelen Jussista nykyään?

Kuten olen jo monesti aiemminkin todennut, tavallisen, lapsensa, työnsä, veronsa ja muut asiansa hoitavan veronmaksajan on varsin helppoa olla monessa asiassa Jussin kanssa samaa mieltä.

Hänen näkemyksiään esimerkiksi islamiin ja muslimeihin liittyviin asioihin en ole koskaan jakanut, mutta jokainen vetää tyylillään. Toivotan hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa poliitikkona ja olen varma, että sellainen hänellä myös on edessä.

Perussuomalaisista en ole oikein mitään mieltä. Tai no, siitä voisi tulla ihan hyvä puolue, jos vain pääsisivät Soinista jotenkin eroon. Soinin ns. pelin politiikka on jarru, joka estää perussuomalaisia kehittymästä oikeastaan mihinkään järjelliseen suuntaan. Ennen kaikkea se estää puoluetta kehittymästä organisaatioksi, joka agendallaan houkuttelisi todella suuria äänestäjäjoukkoja.

Päätit vuonna 2010 erota Muutoksen puheenjohtajan tehtävästä. Mistä tämä päätös syntyi, millaisia reaktioita se sai aikaan? Ymmärtääkseni Hommaforumilla, jossa Muutoksen puolueohjelma oli tehty yhteistyönä, eroamisesi puheenjohtajan pestistä sai aikaan varsin ärtynyttä tunnelmaa.

Lähdin perustamaan uuden tyyppistä yhteiskuntapoliittista organisaatiota, jonka suojissa yksittäiset ihmiset voisivat ajaa itselleen tärkeinä pitämiä asioita. Itselleni tärkein asia oli suora demokratia. Ei siis esim. islam, muslimit, ihmisten ihonväri ym. ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet, arvot tai valinnat.

Varsin nopeasti jouduin kuitenkin surukseni huomaamaan, että olin näkemysteni kanssa monessa asiassa melko yksin. Etenkin Muutoksen hallituksessa oli ajoittain hyvinkin merkittäviä näkemyseroja siitä, miten ja mihin suuntaan Muutosta pitäisi johtaa. Siinä vaiheessa, kun vaalilauseiksi alettiin jäsenkunnassa sorvailla ”Valkoinen Suomi” –tyyppisiä typeryyksiä, näin, että on minun on tullut aika jatkaa matkaani toisaalle.

Mitään kovin ihmeellistä tässä ei mielestäni sinänsä ollut, sillä alkujaankin Muutoksen puheenjohtajan pesti oli määräaikainen. Tämä lukee Muutoksen omissa säännöissä. Kauhea haloohan päätöksestäni sitten kuitenkin nousi ihan valtamediaa myöten. Tämä kyllä kertoo enemmän suomalaisen poliittisen journalismin surkeasta tasosta kuin mistään muusta. Toisaalta tämä ei ole mikään suuri yllätys, sillä eipä suomalaisen journalismin tasossa ylipäätään nykyisin juuri hurraamista ole.

Vuotta myöhemmin, 2011, sinut erotettiin Muutoksesta. Miksi, millainen prosessi tämä oli?

Enimmäkseen lapsellista kiukuttelua. Varmaan molemmin puolin.

Jotkut pahat kielet epäilivät, että koska ilmestyit ikään kuin tyhjästä Muutoksen kanssa maamme poliittiselle kentälle, olisit ollut muiden poliittisten voimien myyrä tai tarkoituksenasi olisi ollut perussuomalaisten kannatuksen nakertaminen. Miten kommentoit tätä?

Niin, mikäli nettiin ja sinne kirjoitteleviin häiriintyneisiin tyhjäpäihin on uskominen, olen mm. kokoomuksen agentti, demareiden agentti, kommunistien agentti, sisäministeriön agentti ja Supon majuri. Etenkin tuo viimeinen ”titteli” on huvittanut minua aina suunnattomasti. Tuskinpa Supossa edes mitään majureita onkaan? Yhtä kaikki salaliittoteoriat ovat hellyttäviä aikuisten satuja. Niitä lisää!

– – –

Muutoksen jälkeen

Mitä mieltä olet Muutos 2011:sta nykyään, mikä on suhteesi puolueeseen? Onko puolue onnistunut siinä, mitä odotit tai toivoit siltä alunperin?

En ole missään tekemisissä puolueen kanssa, enkä juuri sen jäsenten edesottamuksia seuraa. Jotain kummallisuuksia olen kuullut niiden Ylen toimittajille lausuneen, enempää en heidän mahdollisista saavutuksistaan tiedä.

Kuinka paljon seuraat nykyään politiikkaa? Äänestätkö vaaleissa? Jos äänestät, äänestätkö Muutosta?

En juurikaan seuraa. Poliittinen sirkus ja siihen liittyvä pelleily eivät kiinnosta enää siinä määrin, että viitsisin niihin aikaani haaskata. En äänestä sen paremmin Muutosta kuin mitään muutakaan puoluetta. Enkä todennäköisesti tule jatkossakaan äänestämään, sillä en halua osallistua nykyisen demokratiakuplan ylläpitämiseen leikkimällä heidän leikkejään.

Mitä mieltä olet James Hirvisaaresta, josta hieman yllättävien käänteiden jälkeen tuli tänä vuonna Muutoksen ensimmäinen kansanedustaja?

En mitään mieltä, kun en ole miestä koskaan tavannut. Tai sen verran voin sanoa, että ihan pätevältä blueskitaristilta vaikutti, kun joskus netistä jonkun videoklipin miehestä ja hänen soitostaan näin. Se on aina hieno piirre ihmisessä, että soittaa sähkökitaraa ja vieläpä bluesia!

– – –

Valtakunnanjohtajasta

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, kysytään pari kysymystä Pekka Siitoimesta. Tapasitko koskaan valtakunnanjohtaja Pekka Siitonta?

En tavannut, koska en ole ikinä oikein tähän ”isänmaalliseen” tai ”kansallismieliseen” sceneen tuntenut mitään erityistä vetovoimaa saati siihen jollain tapaa heittäytynyt.

Sen verran legendaarinen hahmo mies kyllä tuntuu olleen, että olisin ihan puhtaasti käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta halunnut jokusen sanan hänen kanssaan vaihtaa. Kaikki persoonalliset henkilöt kiinnostavat käyttäytymistieteilijää aina!

Mitä ajattelet Pekka Siitoimesta? Pekan vahvimmat, parhaimmat ja heikoimmat puolet?

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin Pekka taisi kyllä olla enemmän ns. kylähullu kuin Valtakunnanjohtaja, jollaisena hän mielellään esiintyi ja taisi myös itseään ihan tosissaan pitää. Ja mikäs siinä, kylähullut ovat aina rikastuttaneet omalla tavallaan suomalaista kulttuuria. Hänen mahdollisia vahvuuksiaan tai heikkouksiaan en osaa sen kummemmin eritellä, kun en ole häntä tosiaan koskaan tavannut.

Lapsuudesta on muuten jäänyt mieleeni eräs jännä Pekka Siitoimeen liittyvä juttu: olin serkkujeni luona Mäntsälässä kyläilemässä. Heillä oli vino pino kirjoja nimeltä ”Pohjolan poliisi kertoo”. Eräässä niistä oli juttu ”Kirjapaino Kursiivin” tuhopolttoyrityksestä, johon Siitoinkin oli käsitykseni mukaan jotenkin näppinsä sotkenut. Mielestäni tarina oli kuin parhaasta jännityskirjasta konsanaan. Olin tosin sen verran pikkujätkä tuolloin, että tuskin taisin edes ymmärtää, että kyseessä oli valitettavan tosi tarina eikä mikään Pertsan ja Kilun seikkailu.

– – –

Siilit ja onnellisuus

Olet Facebookin kautta tullut tunnetuksi erittäin vahvana siilimiehenä. Miten tämä suhteesi siileihin alkoi?

Olin nuorena poikana kotikaupungissani Ikaalisissa grillijonossa, kun huomasin vieressä kulkevalla tiellä pienen siilinpoikasen paniikissa välillä säntäilevän ohikulkevien autojen välissä, välillä käpertyvän kerälle mukamas suojaan autoilta. Minä tietenkin suurena luonnon ja eläinten ystävänä siltä seisomalta jätin makkaraperunat tiskille, otin farkkutakin päältäni, kiepautin pikku siilukaisen siihen ja kannoin sen puiston laitaan kauas tiestä, minne sen sitten vapautin. Taisinpa toivottaa vielä turvallista kotimatkaakin pikku piikkitakille.

Kohta tuon jälkeen huomasin, että kotini lähellä liikuskelee paljonkin siilejä. Niille tuli sitten silloin tällöin vietyä pientä iltapalaa. Niinpä niitä alkoi kerääntyä pihaamme oikein urakalla, joten pakkohan niitä oli alkaa ruokkia, kun olin itse niitä sinne houkutellutkin. Siitä se sitten alkoi.

Sittemmin minulla on ollut tapana jeesailla siilejä aina siellä, missä kulloinkin olen asunut, jos niitä on nurkissa pyörinyt. Olenkin elämäni aikana ruokkinut vähintään satoja siilejä. Punkkeja olen poistanut kymmenistä siileistä. Niin ikään kymmenille olen antanut loishäätöjä ja antibioottikuureja, hoitanut niiden haavoja, lihottanut sisätiloissa jne. Onpa jokunen ollut talvenkin yli täyshoidossa ulkovarastossani horrostamassa, kun aikainen talvi on päässyt yllättämään pikkukaverin. Siilien talvimökkejä on tullut rakennettua lähemmäs sata. Olen myös luennoinut siileistä esim. kansalaisopistoissa ja vetänyt pesämökinrakennuskurssejakin.

Parasta siileissä on niiden alkuperäinen, yli 40 miljoonaa vuotta sitten syntynyt reiru villieläimen luonne. Ne tekevät juuri niin kuin itse haluavat, eivätkä yritä miellyttää ketään. Toisaalta ne tottuvat hyvinkin nopeasti niille ystävällisiin ihmisiin ja oppivat tunnistamaan nämä sekä äänen että hajun perusteella. Pihassani on ollut useampikin siili, joka tulee huudettaessa syömään ihan niin kuin koiratkin.

Kaiken kaikkiaan ne ovat todella ainutlaatuisen hienoja ja persoonallisia otuksia.

Siili on ehdottomasti voimakkain voimaeläimistäni. Oikeaan käsivarteeni onkin tatuoitu siilin tassunjälki. Kuva on tarkka kopio takapihani kivilaattaan jääneestä tassunjäljestä.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Erilaiset luonnon ja eläinten hyvinvointiin liittyvät asiat. Erityisesti se, kun saan kulkea koirani kanssa metsässä, missä ei kuulu ensimmäistäkään ihmisen aikaan saamaa ääntä eikä näy merkkiäkään ihmisen kädenjäljestä. Valitettavasti tuollaisia metsiä on nykyään entistä harvemmassa.

Jos joskus vielä alan puuhaamaan politiikan kanssa, niin perustan puolueen, joka ajaa vain ja ainoastaan luonnon ja eläinten hyvinvointia. Ne menevät aina ihmisen hyvinvoinnin edelle, sillä ilman hyvinvoivaa luontoa ei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta pärjätä.

– – –

Mesikämmen kiittää Juha Mäki-Ketelää haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Juha Mäki-Ketelän kotisivut.

Helena Eronen puhuu!

Read Full Post »

Suomen Führer, osa II

Alkusoitto: Suomen Führer, osa I

Kolme vuotta Pekka Siitoimen kuoleman jälkeen ilmestyi Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja Suomen Führer, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin 1944-2003. Teoksessa, jota tässä blogissa on useaan kertaan aiemmin siteerattu, käytiin läpi niin Pekan elämäntarinaa kuin kylmän sodan aikaista Suomen poliittista ilmapiiriä johon Pekan toiminta kontekstualisoitui, sekä tietysti nationalistisen tai kansallismielisen toiminnan muutoksia vuosien varsilla muutenkin.

Suurimman osan reilun 200-sivuisen teoksen tekstistä kirjoitti Nordling, Koskelan täydentäessä kuvaa varsin elävästi kirjoitetuilla muistoilla Pekan niiltä Naantalin vuosilta, jolloin Koskela asui Pekan kanssa samassa talossa ja oli Pekan puolueen KDP:n toiminnassa aktiivisesti mukana. Kai M. Aalto kertoi viime vuonna Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa, että häntä oli alunperin myöskin pyydetty mukaan kirjoittamaan tuota kirjaa. Aalto oli syystä tai toisesta kuitenkin kieltäytynyt kunniasta. Hän valotti ensimmäisen kerran syvemmin menneisyyttään Pekan riveissä tuossa edellämainitussa haastattelussa.

Suomen Führer oli n. 200 kappaleen omakustanteena tehty laitos, joka olisi kaivannut kovasti oikolukua ja ammattimaisempaa taittoa, eikä muutama kuvakaan Pekan värikkään elämän varrelta olisi ollut pahitteeksi sisältöä tukemaan. Näiden seikkojen lisäksi kirja painottui esittämään ja pohtimaan Pekan elämää ja toimintaa sen poliittisen ulottuvuuden kautta. Tämä tarkoitti sitä, että Pekan tosissaan ottamat hengentieteet jäivät teoksessa hyvin pieneen rooliin, ja se mitä aiheesta kerrottiin osoitti sen, ettei uskontotieteen piiriin kuuluvat asiat ole Nordlingin ominta alaa. Jokainen kirjoittaa tietysti omasta näkökulmastaan, niin myös historiaa opiskellut Nordling, joka on myös myöntänyt Suomen Führerin puutteet.

Puutteistaan huolimatta tuo opus oli kuitenkin ensimmäinen Pekasta tehty elämänkerta ja se onnistui maalaamaan kohteestaan tietyistä kulmista katsoen varsin informatiivisen kuvan. Tietyllä tapaa teoksen hiomattomuus jopa sopi kohteeseensa, kun miettii niin Pekan elämää kuin hänen itse kustantamiaan kirjojaankin. Tarkkaavainen lukija löysi niistäkin kuitenkin homman ytimen ja sen mehut.

Suomen Führerin painos on sittemmin myyty loppuun, mutta halukkaat voivat pienellä pitkäjänteisyydellä löytää niitä silloin tällöin mm. Huutonetistä.

– – –

Suomen Führer, osa II

Nyt alkuvuodesta 2012 ilmestyi Huutonettiin Nordlingin uusin kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012. Kuten Suomen Führer, niin myös tämä uusi teos olisi kaivannut kipeästi oikolukua ja muutakin hiomista, taitosta ja kansista alkaen, aina sisällysluetteloon (joka puuttuu kokonaan), ja sisältöön asti. Kirja on jälleen julkaistu omakustanteena, painosmäärän jäädessä tällä kertaa vain sataan kappaleeseen. Sivuja on jälleen reilu pari sataa. Sisältöä tukevaa kuvitusta ei teoksessa ole tälläkään kertaa. Mikäli kirja kiinnostaa, kannattaa kipin kapin suunnata Huutonettiin ja hankkia tämä opus, joka epäilemättä myydään pian loppuun.

Kirjan takakansi kertoo teoksesta ja sen tarkoituksesta seuraavaa:

Kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston vaiheisiin Pekka Siitoinin ajoista nykyhetkeen. Pekka Siitoinin arkiston aukeaminen vuonna 2010 tarjosi aiheen kirjalle. Vietin useita viikkoja kansalliskirjastossa penkomassa tuota valtavaa aineistoa. Havaitsin sen oivaksi aineistoksi tutkia kuinka antikommunismista ja kekkosvastaisuudesta alkanut äärioikeiston kehitys on kulkenut nykyiseen persuaikaan ja Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyteen.

Lähtökohta on Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisin. Kansalliskirjaston Siitoin-kansiot tosiaan avautuivat vuonna 2010. Pekka lähetti elämänsä aikana runsaskätisesti itseään koskevaa aineistoa kansallisarkistoon, jossa ne ovat antaneet odottaa itseään. Eräs Mesikämmenen tuttu oli puhunut asiasta jo vuosia, aikomuksenaan hyödyntää noita arkistoja omaan akateemiseen jatkotutkintoonsa. Tarkoituksena oli, että Mesikämmen olisi hypännyt tämän tutun kyytiin ja Pekan arkistoja oltaisiin menty yksissä tuumiin tutkimaan, useampaankin kertaan. Ne reissut ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa arkistoille ehti Nordling. Voin kuvitella, miten kiehtovia hetkiä hän on noina kansallisarkistossa viettämiensä viikkojen aikana kokenut.

Nordlingin uuden teoksen suurin vahvuus onkin siinä käytetty ainutlaatuinen arkistomateriaali. Mikäli teoksessa olisi yleisen aihepiirin kontekstualisoinnin lisäksi viitattu aiempaan aihepiiriä sivuavaan tutkimukseen ja pureuduttu aineistoon jostain selkeästä ja hyvin valitusta näkökulmasta käsin, olisi tuo aineisto päässyt avautumaan ja puhumaan varmasti paljon nykyistä paremmin. On selvää, että Nordling ei ole pyrkinyt tekemään teoksestaan akateemista tutkimusta, mutta siitä huolimatta ainakin avainkäsitteiden määrittelyä olisi pitänyt tehdä huomattavasti nykyistä paremmin, sillä jo teoksen populaarimpikin käsittely sitä vaatisi edes jotenkin. Nyt avainkäsitteet jäävät hyvin väljästi pyörimään läpi teoksen. Mm. äärioikeistoa tai kansallismielisyyttä ei määritellä teoksessa juuri ollenkaan. Tästä seuraa yhtä ja toista, mm. hyvin väljästi tehtyä ja monin paikoin perusteetonta Siitoimen niputtamista samaan laatikkoon kuin Halla-aho.

Myös itse aineistosta, joka on kirjan suurin vahvuus, olisi ollut hyvä kuulla enemmän, ja aineistoon viittaaminenkin olisi voinut olla tarkempaa. Nordlingin teos on varsin yleisiä suuntaviivoja ja kirjan aihepiirin maastoa maalaileva. Kansallisarkiston materiaalien käsittely jää lähinnä kuvailevaksi, eikä aineiston syvempää analyysiä ole. Kaikki edellä oleva on harmillista, sillä aineisto olisi ollut varmasti kohtuullisen helppo saada avautumaan ja puhumaan enemmän kuin mitä lopputulos on nyt.

Tämän lisäksi jo teoksen aihepiirin rajaus olisi kannattanut jättää suosiolla itse Pekkaan, sillä teoksen aineisto käsittelee selvästi ennen kaikkea Pekkaa, on melko äsken avautunutta ja siksi ainutlaatuista ja tämän päälle sitä on vielä paljon. Halla-ahosta on teoksessa hyvin vähän, eikä teoksen nimeäminen Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ole sen vuoksi hyvin perusteltua. Kun katsoo, mitä Nordlingilla on Halla-ahosta sanottavaa, olisi Halla-aho kannattanut jättää kirjan nimestä yksinkertaisesti pois. Osuvampi nimi teokselle olisi vaikka Suomen Führer, osa II. En usko, että Nordling on kirjan raflaavalla nimeämisellä halunnut saada kirjalleen lisähuomiota, kun ottaa huomioon jo sen, miten pienestä painoksesta on kyse. Mutta jos tarkoituksena on ollut kirjoittaa “Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012”, olisi niin Halla-ahosta kuin muistakin kenttään niputetuista nimistä pitänyt kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nyt otsake ei vastaa sisältöä. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea Pekkaa.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että teoksen Pekkaa koskevan epäilemättä uutteran arkistonkaivuun kautta paperille tuodut löydöt ovat kenelle tahansa Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisinta luettavaa. Se antaa paljon anteeksi kirjan puutteista. Arkistojen löytöjen esittely ei jää vain Pekan poliittiseen ulottuvuuteen, vaan mukana on myös aimo annos Pekan hengentieteeseen liittyviä löydöksiä. Myös Pekan teatteritaustaa koskien kirjassa on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Nordlingin heikkoudet uskontotieteen aihepiiriin kuuluvan materiaalin käsittelyssä ei tällä erää haittaa, koska hän on antanut Pekan oman äänen puhua puolestaan, jättäen liiallisen tulkinnan niistä viisaasti sikseen.

Puutteistaan huolimatta suosittelen tätä teosta kaikille, ketkä ovat Pekan sanomisista, tekemisistä ja legendasta kiinnostuneita. Opus täydentää Suomen Führeriä hienosti. Jos vain jomman kumman Nordlingin Pekka-kirjoista haluaa lukea, niin tämä voisi olla se parempi.

– – –

Otteita Suomen Führer II:sta

Seuraavassa muutamia otteita Nordlingin teoksesta, sekä niiden kommentointia. Lisäksi yhteenvetoa teoksen sisällöstä muutenkin.

Kuten edellä on jo tullut mainittua, on Nordlingin teoksessa sen keskeisten käsitteiden (mm. oikeisto, äärioikeisto, kansallismielisyys) määrittelemättömyys eräs teoksen vakava ongelma. Osittain tästä johtuen seuraa usein seuraavan tapaista maalailua, jossa ei ristiriitaisuuksia ja ilmeisiä perusteettomia yhteen niputtamisia puutu. Myös solvaamis-sanan käyttöä voidaan alla olevassa kritisoida parillakin tapaa. Jätän asian tarkemmin avaamisen lukijalle itselleen.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana “natsina”, vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestään ja Islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta. (s. 23)

Seuraava siteeraus pitää sisällään useampia huvittavia seikkoja:

Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrastaneena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neronleimaus oli esittää avioliitto “homojen hommaksi” . (s. 29)

Pitääkö Nordling homoseksuaalisuutta perverssinä? Asia jää hivenen auki, mutta siltä vaikuttaa. Halla-aho ei varmaankaan ole profiloitunut homovastaisella teemalla koska sellainen ei ole hänen ajamiensa asioiden keskiössä – eikä Halla-aho ymmärtääkseni ole mitenkään homovastainen. Jiri Keronen taas ei tietääkseni “kannata homoutta”, vaan homojen tasa-arvoa.

Eräs mielenkiintoinen kirjan hengentieteitä koskeva seikka on se, miten tärkeäksi Pekka koki Trevor Ravenscroftin teoksen Pyhä Keihäs. Asian tiimoilta Mesikämmen oli muuten ensimmäinen, joka internetissä esitti, että juuri tuo teos onnistui niputtamaan Pekalle 70-luvun alussa niin hengentieteet kuin politiikankin yhteen, ja sai Pekan lopulta kallistumaan julkinatsiksi. Esitin tämän näkemyksen joulukuun 4. päivä vuonna 2010 artikkelissa Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi. Nordlingin arkistonpenkominen vahvistaa näkemykseni paikkansapitävyyden. Asiaan viitataan teoksessa useampaankin kertaan, mm. seuraavissa kohdissa:

Siitoinin suurin natsismiin innoittanut teos ennen Kursiivin tapausta oli Ravenscoftin Pyhä Keihäs. Tämä teos näyttää kolahtaneen Siitoiniin hänen opiskellessaan hengentieteitä 1970-luvun alussa. Siitoin kertoo monissa kirjeissä lukeneensa ko. teoksen heti tuoreeltaan 1974. (s. 45)

Kirjeenvaihdosta käy selväksi, että Siitoinille suurin totuus kansallissosialismista löytyi Ravenscoftin teoksesta Pyhä Keihäs. (s. 46)

Pekan istuessa vankilassa hän luki paljon kansallissosialismiin liittyvää historiankirjoitusta. Kirjojen ääressä hän koki toisinaan myös seuraavanlaisia maagisia ahaa-elämyksiä:

Siitoin kirjoittaa maagisesta yhtäläisyydestä oman ja Hitlerin elämän välillä Tuomiluodolle 23.7.1979: “Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923, sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olla jokin “maaginen” merkitys?” (s.47)

Jo edellä mainitsemassani artikkelissani Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi pohdin Pekan elämän selkeitä eri vaiheita ja niiden osittaista päällekkäin nivoutumista. Rivologia ja ördäys kasvoi ajan saatossa, mutta merkkejä siitä oli jo varhain. Eräs tällainen esimerkki rivologiasta löytyy Pekan kirjeestä Suomen Uutisten päätoimittaja Enävaaralle 70-luvun alkupuolella. Siteerauksessa mainittu “asiantuntijaryhmä” oli epäilemättä Turun hengentieteen seura.

Lähetän ohessa erään varsin ajankohtaisen kirjoituksen Suomen Uutisiin julkaistavaksi, mielellään seuraavassa lehdessä. Kuulun erääseen ns. asiantuntijaryhmään täällä Turussa, jossa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä eri tilanteissa… Kunnioittavasti samalla pyydän teitä järjestämään minulle lehtimieskortin, jotta pääsen tekemään helpommin juttuja politiikasta ja muista tärkeistä asioista. (s. 60)

Nordling painottaa teoksessaan useaan otteeseen Pekkaa asiassa kuin asiassa näyttelijänä, minkä painotuksen Mesikämmenkin allekirjoittaa. Tapa jolla Nordling asiasta teoksessaan kirjoittaa, herättää kysymyksen, että missä määrin Nordling on saanut tulkinnalleen ideaa vaikkapa juuri tuosta Mesikämmenen edellä mainitusta artikkelista. Kenties jossain määrin, mutta kenties Nordling on päätynyt tähän melko itsestään selvään näkökantaan aivan omillaan.

Turun hengentieteen seuraa ruoditaan kirjassa kiitettävästi. Kuuluisa rituaalimenokuva, jonka täsmällinen alkuperä on ollut Mesikämmenelle aiemmin hämärässä, paljastuu Nordlingin salapoliisityön jäljiltä Jermu-lehdeksi.

Myös Pekan elämän alamäkeen luisua valotetaan kirjassa Pekan omin dokumentein. Mukana on mm. Pekan vaimolle erään naapuruston asukkaan lähettämä kirje, joka pitää sisällään rajuja syytöksiä kavalluksista ja jopa väkisinmakaamisista. Mielenkiintoista asiaan liittyen on se, että Pekka pisti tällaistakin materiaalia itsestään kansallisarkistoon, eikä siivonnut kuvaansa, kuten varmasti moni olisi tehnyt. Nordling toteaakin, että “harva henkilö olisi yhtä rehellinen omien likaisten asioidensa jättämisestä muiden tutkittavaksi” (s. 77)

Pekan vankilasta vapautumisen jälkeen ilmestyi jakeluun “Klaus Jorvaksen” teksti Siitoin Der Führer – Wir Folgen Dir!, jossa puolitotuudellisesti maalaillaan kuvaa Pekasta. Lyhyehkö teksti on julkaistu kirjassa kokonaisuudessaan. Teksti on Pekkaa von Münchausenina parhaimmillaan, sen verran värikästä on sen kerronta ja sisältö. Mesikämmen pitää lähes varmana, että tuo teksti oli Pekan itsensä kynäilemä. “Jorvaksen” teksti päättyi seuraavaan perin pekkamaiseen julistukseen:

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA, ON AIVAN LIIKAA!

Pekan harjoittamaa hengentiedettä on usein ja perustellusti pidetty karskin maanläheisenä ja pragmaattisena, vaikka sen teoreettinen pohja huitoo usein mitä korkeimmissa metafyysisissä sfääreissä. Kirjasta löytyy osuva esimerkki siitä, minkälaisia neuvoja ja mihin tyyliin Pekka saattoi antaa hänen puoleensa hengentieteellisistä syistä kääntyneille opastusta tarvitseville ihmisille. Seuraavan neuvon Pekka antoi jollekin nuorelle miehelle 21.1.1980:

…mutta kaikesta huolimatta täytyy aina muistaa, että naiset ovat maailman katalampia, kieroimpia ja ilkeimpiä olentoja, joihin ei voi koskaan luottaa ja joille ei koskaan saa antaa valtaa. Nainen on hyvä orja, mutta huono isäntä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin mies osaa pitää naisensa kurissa ja ojennuksessa, eikä anna tälle tilaisuutta hyppiä silmille”. Lisäksi: “Toinen asia, joka sinun on ehdottomasti opittava on se, että pidät turpasi kiinni. Et ikinä saa vakituista paikkaa ja kunnon ystäviä, jos lörpötät jokaiselle elämäntarinasi ikävät puolet. Siis päätä nyt itsellesi se, ettet kerro enään kenellekään yhtään mitään ja muista myös tämä. Mikäli minä olisin työnantajasi ja tietäisin ne jutut mitä olet minulle kertonut, niin saisit kallossinkuvan takapuoleesi. Ellet tätä opi, niin pirukaan ei voi sinua auttaa, vaan saat elää elämäsi liekki majoissa. OPI SIIS TÄMÄ! (s. 91)

Meno 70-luvun kylmän sodan Suomessa oli hurjaa. Kun Pekka joutui linnaan, jatkoivat Pekalle myötämieliset tahot silti touhujaan. Alla esimerkki.

Kotkassa toiminta oli myöskin Siitoinin käsistä pois, mutta antikommunistien aktivismi jatkui siellä vahvana. Siellä mm. maalattiin Leninin patsas punaiseksi Siitoinin vankilaan joutumisen jälkeen. Siitäkin tuli kansainvälinen selkkaus ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen valitteli tapahtunutta maailmalle. (s. 93)

Muistaakohan Väyrynen tapahtuneen? Mesikämmenen blogissa haastateltu Esa Taberman tulee monen muun ohella teoksessa mainituksi. Tabermannista kirjoitetaan hivenen enemmän kuin monista muista Pekan joukoissa 70-luvulla olleista henkilöistä, ja häntä myös siteerataan Abdullah Tammen suhteen pitkästi. Pekka oli soluttautujien suhteen ilmeisen tarkkana, ja Tammen tapaus osoittaa, että hänellä oli siihen perustellut syynsä.

Pekan vankilaan saamat uhkaukset kirjeitse ovat karua luettavaa. Vankilasta käsin Pekka lähetti säännöllisesti myös presidentti Kekkoselle kirjeitä. Hän mm. kertoi olevansa valmis kulissien takaiseen korvaukseen siitä hyvästä, että hän joutui poliittisista syistä vankilaan. Vastakaikua ei tullut ja Pekan sävy Kekkoselle kiristyi kirjeissä. Romanssinnälkäänsä Pekka hoiti vankilasta käsin myöskin kirjeitse, viritteillä oli mm. pari avioliittoa. Romantiikan luokkaan meneviin siteerattuihin kirjeisiin kuuluu myös erään taideopiskelijaneidon kirje Pekalle, jossa neito tilittää olan takaa mm. siitä, miten Pekka piti häntä huorana. Tulikivenkatkuinen ja tahattoman humoristinen kirje on erokirje.

Kokonaisuudessaan on teoksessa julkaistu myös Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen nimiin laitettu kirje, jota Pekka yritti käyttää todistusaineistona Kursiivin jutussa omasta syyttömyydestään. Kirje, jossa Lehtosen nimeen on liitetty titteli “Lusiverin poika”, on mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta kaikella todennäköisyydellä se on Pekan itsensä kirjoittama.

80-luvulla Pekan kurssi oli laskusuhdanteinen ja jäsenkato KDP:stä oli tosiasia. Tilanteen keskellä Pekka joutui puolustelemaan myös hengentieteiden harjoittamista, joka monille KDP:n jäsenille oli kuin punainen vaate:

Okkultismi on hyvä ja tärkeä asia ja kuten tiedättekin, niin koko kolmannen valtakunnan ylin johto harrasti sitä. Asiasta on monia kirjoja, kuten esimerkiksi Pyhä Keihäs, joka kertoo Hitlerin vihkiytymisestä asiaan, jne. Sanontasi, etteivät okkultismin harrastajat ole järki-ihmisiä on täysin väärä. Asia on täysin päinvastoin. Tietenkin on selvää, että monet häiriintyneet ihmiset kiinnostuvat okkultismista ja tulevat mukaan toimintaan siksi, etteivät ole löytäneet muilta tahoilta apua. Sama pätee myös muissa uskonlahkoissa. (s. 135)

Homma suistui 80-luvulla kovaan laskuun, mistä Nordling löytää pohjalukemat KDP:n Rautaristi-lehdestä:

Vuonna 1982 alkaa näkyä Siitoinin veltostuminen. Lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – KDP on yksimielisesti valinnut sleepparit Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. Vuonna 1984 jutut madaltuvat entisestään. Lehdessä pohditaan sitä, että Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen. Riman alitus lienee spermapankin perustaminen (s. 139)

80-luvun yhteydenotoista mainitaan ulkomailta David Dukelta ja National Alliancelta tulleet kirjeet. Duken kirje myös siteerataan kokonaisuudessaan. Pekalta siteerataan kokonaisuudessan kirje Pentti Linkolalle, jonka Pekka halusi nimetä KDP:n kunniajäseneksi. Linkola ei vastannut kirjeeseen.

Pekalle ominainen huumori on läsnä teoksen alusta loppuun. Loppupuolelta teosta löytyy tästä esimerkkinä huima teksti Suojelupoliisin puliukot:

Supon tärkein ase ääriryhmien oikealta/vasemmalle vakoilussa ovat puliukot. Kaikissa yleisissä tilaisuuksissa, joissa ns. ääriryhmät esiintyvät, on vähintään 1-2-naamioituneita ns. puliukkoja, likaiset vaatteet päällä ja lippalakki päässä. Yleensä niillä on Lasol-pullo taskussa, jossa ei tietenkään ole sitä ainetta, vaan vettä. He esiintyvät ko. juoppoina lähellä puhujankoroketta ja juovat vettä Lasol-pulloistaan. Osalla on kuulolaite, joka on käytännössä naamioitu radiolähetin, joka lähettää ko. tilaisuuden viestit Supon päämajaan. Välistä niillä on lähetin kauluksen alla näkymättömissä. Rinnassa heillä on usein kirkas merkki, jossa on piilokamera. Nämä valejuopot herättävät hilpeyttä yleisön keskuudessa Lasol-pullojensa kanssa, koska yleisesti ottaen suomalaiset juopot rakastavat kanssakumppaneitaan. Näin Supo saa äänitettyä ja kuvattua rauhassa ko. tilaisuudet ja yleisesti ottaen tyhmät nauris-aivo suomalaiset eivät “hoksaa” mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Führer ei voi todeta muuta kuin sen, että autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku vaan kelluvat. Heil Hitler! (s. 196-197)

Olen hyvin kriittinen Nordlingin tavasta niputtaa Pekka samaan laatikkoon Halla-ahon kanssa, sekä hänen löyhästä tavastaan käyttää käsitteitä (oikeisto, äärioikeisto, jne.), kuten on jo aiemmin käynyt ilmi. Jostain olen kuitenkin hänen kanssaan samaakin mieltä, jos unohdetaan Halla-ahon laskeminen äärioikeistoon kuuluvaksi. Aivan teoksensa lopussa Nordling toteaa:

Vielä 1980-luvulla Euroopan äärioikeisto oli mieluummin arabien nationalismia tukevaa. Islam ei ehkä silloin ollut niinkään tapetilla. (s. 200)

Pekka itse on tästä hyvä esimerkki. Musta magia-teoksissaan hän viittasi positiiviseen sävyyn Koraaniin miehen ja naisen välisistä suhteista puhuessaan, ja yleissävy arabimaita kohtaan oli Pekalla muutenkin positiivinen.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että on hyvä, että joku on kansallisarkiston Pekka-kansioita jo tutkinut ja aiheesta kirjoittanutkin. Olisi sääli, jos kukaan ei olisi näin jo tehnyt. Vaikka olen kautta tämän katsauksen kovinkin sanoin arvostellut Nordlingin uuttakin kirjaa, on Nordling kuitenkin saanut Pekasta jo kaksi kirjaa ulos. Muita kirjoja samasta aiheesta ei ole ilmestynyt. Kritisointi on aina tietysti helpompaa kuin se, että alkaa itse toimeen ja kirjoittaa aiheesta, kenties paremman teoksen. Alan harrastajille molemmat Nordlingin kirjat ovat joka tapauksessa kulttikamaa.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Vuonna 1977 Siitoimen ja hänen luotsaamiensa seurojen välit muuhun suomalaiseen yhteiskuntaan alkoivat hiertää pahemman kerran. Alla aiheen tiimoilta lehtileikkeitä.

Aamulehti kirjoitti 16.2. 1977 “Natsipaukku”-otsakkeella mm. näin: “Kissoja keittämällä ei ulkopolitiikkaa luoda, eikä liioin kuvasteta kansalaismielipidettä maassamme. Mutta Yhteistyön ‘tiedonvälityksen’ kaltaisiin uutispaukkuihin tällaisella temppuilulla voidaan antaa aihetta ja herättää maan rajojen ulkopuolella ties millaisia mielikuvia (…) Toisaalta viranomaisten passiivisuus asiassa on ollut ymmärrettävää; psykiatria ei liene ulkoministeriön keskeisin toimintapiiri”.

Keväällä 1977 Hymy-lehti julkaisi kovasanaisen jutun, jossa kerrottiin Taisto Sinisalon saamista nimettömistä uhkaussoitoista. Tulilinjalla nähtiin olleen myös presidentti Kekkosen ja SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon. Syyttävä sormi osoitettiin hyvin arvioiden Siitoimen ja hänen porukoittensa suuntaan. Tekstissä todettiin mm. näin: “Turkulaisen Pekka Siitoinin johtama Pegasos-seura ja Isänmaallinen Kansanrintama on – eduskuntakyselyistä huolimatta – saanut jatkaa toimintaansa (…) Me emme ryhdy tässä yhteydessä jakamaan tuomioita herra Pekka Siitoinin toimille ja tuulahduksille, mutta kehotamme kyllä sisäministeriötä pitämään yhden ylimääräisen iltakoulun, jonka aiheena on ‘länsimaisen demokratiamme uhkana olevat järjestöt ja niiden toiminnan arvioiminen'”. Sinisalo sanoi jutun lopussa profeetallisesti: “…esimerkiksi Turusta versovat natsi-ilmiöt eivät ole vähäteltäviä. Suuret katastrofit alkavat usein juuri tuollaisista siemenistä (…) On hyvä, että tällaisten järjestöjen toiminta saadaan julkistettua. Jos niitä jatkuvasti salaillaan, saattaa niiden julkisuudenkaipuu toteutua vaarallisilla ja raaoilla tavoilla”.

Nordlingin ja Koskelan kirjaa Pekka Siitoin, Suomen Führer (1944-2003) varten antamassaan haastattelussa Pekka tunnusti ensimmäisen kerran missä määrin hän oli ollut osallinen niin puhelinhäiriköintiin kuin muuhunkin toimintaan: “Vuonna 2001 Siitoin tunnusti haastattelun aikana – katsoen niiden vanhenneen rikosoikeudellisesti – organisoineensa häirintäsoitot kommunistisille toimittajille 1970-luvun puolessa välissä ja jopa palopommihyökkäyksen Kansan Uutisten toimitukseen. Näistä tuli raportteja Kekkosellekin, mutta tämä vähätteli Siitoinin toimintaa aina Kursiivin kirjapainon tuhopolttoon asti” (s. 13)

Kansa Uutiset kirjoitti 16.8. 1977 otsakkeella “Fasismi ei ole naurun asia”:

Turun Sanomat kirjoitti 27.8. 1977 otsakkeella “uusnatsien kieltäminen valmisteilla”: “Turkulaisen Pekka Siitoinin johtamien uusnatsien toiminta estetään, mikäli viranomaiset löytävät keinot, joilla he voivat puuttua Isänmaalliseksi kansanrintamaksi itseään nimittävän pienen uusnatsien ryhmän esiintymiseen. Sisäministeriö valmistelee paraillaan ryhmän toiminnan kieltämistä”.

Nimimerkki “Vinkkeli” runoili Pekasta ja hänen joukoistaan Tiedonantajassa 30.8. 1977:

Turun Päivälehdessä kirjoitettiin 7.9. 1977 otsakkeella “Natsitoiminta kieltoon”: “Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Turun piiritoimikunta on jälleen uudistanut kehotuksensa valtiovallalle natsien toiminnan estämiseksi”.

Syyskuussa tilanne kiristyi siihen pisteeseen, että Pekka alkoi joukkoineen suoraan toimintaan. Kansan Uutisten Turun toimistoon lähetettiin pommipaketti 9.9. ja Suomen demokraattisen nuorisoliiton Vaasan piirijärjestön toimistoon vastaava lähetys saapui 20.9. Kansan Uutiset raportoi aiheesta: “Rikospoliisi jatkaa Turun pommipaketin lähettäjän etsimistä”. Syyttävä sormi osoitti jälleen luonnollisesti Siitoimen ja hänen ryhmiensä suuntaan. Pekka ei ottanut asian vuoksi matalaa linjaa, vaan alkoi levittää lentolehtistä, jossa kerrottiin: “Useat kymmenet kannattajamme ovat vaatineet meitä ryhtymään terrorismiin tätä ‘valedemokratiaa’ vastaan. Koska liikkeemme on rekisteröimätön, en tietenkään voi vastata siitä jos eräät fanaattiset kannattajamme alkavat tulevaisuudessa ‘listiä’ eräitä kotikommunistejamme ja vierailevia ryssiä”.

Tätäkin asiaa Pekka kommentoi Pekka Siitoin, Suomen Führer (1944-2003) kirjaa varten antamassaan haastattelussa: “Kyllä minä organisoin sen, että säännölliset häirintäsoitot menivät kommunistisille toimittajille ja Kansan Uutisille. Meillä oli vahva paikallisosasto Kotkassa. Minä en henkilökohtaisesti pidä tällaisia uhkauksia minään terrorismina, koska minullehan niitä tuli melkein joka yö. En mä sellaisesta tehnyt edes rikosilmoitusta, koska ei siitä mitään hyötyä olisi ollut”, ripittäytyy Pekka (s. 61) (…) “En ollut Kursiivin takana, mutta sitä ennen me järjestimme sellaisen homman, että lähetimme Kansan Uutisten toimitukseen… se oli siinä Keskon lähellä Läntisellä Pitkälläkadulla… savupommin. Käärittiin sanomalehteen… otettiin varmistin ja kun päätoimittaja Kivinen meni toimistoon se pamahti ja sieltä ne hyppäs ulos. Siitä oli kovat jutut lehdissä. Me järjestimme sen, mutta eihän savupommi mikään murha-ase ole. Sekin on vanhentunut.” (s. 61-62).

Lokakuussa ruotsinkilinen Veckans plus-ohjelma käsitteli Turun isänmaallista kansanrintamaa. Ohjelma sai suurta huomiota osakseen, ja siitä todettiin mm. alla olevan jutun tapaan: “Jos lehtijutut eivät ole kyllin havainnollisesti osoittaneet että ilmiö on otettava todesta, tämän viileän asiallisesti tehty ohjelma viimeistään sai vakavaksi”.

Alla tuntemattomaksi jääneen lehden aihetta sivuavan jutun kuvitusta. Paikkana Pekan huvila Vehmaalla, jossa IKR järjesti mm. aseharjoituksia. Alakuvassa Pekka on kolmas vasemmalta ylärivissä, hänen vieressään aseella kameraan osoittamassa Seppo Lehtonen.

Tiedonantaja-lehdessä sodan ja fasismin vastaisen Työ-järjestön varapuheenjohtaja Eino Pekkarinen arvioi suomalaista uusfasismia 26.10.: “Ensinnäkin on sanottava, että näitä asioita ja ilmiöitä on Suomessa tuotu aivan liian vähän esille. Meidän järjestömme on niistä jatkuvasti muistuttanut, varoittanut uusfasismin vaarasta”. Jutussa nostettiin esiin myös ajatus, että Pekan ja porukoittensa touhut eivät olisi olleet vain heidän pienten piiriensä työtä, vaan että taustalla olisi merkittävää ns. hiljaista tukea.

Samaan syssyyn nousi soppa myös IKR:n lehtisten pohjalta, joissa värvättiin työttömiä palkkasotilaiksi Rhodesiaan. Kansanedustaja Mikko Ekorre (kd) teki asiasta eduskuntakyselyn. Uusi Suomi uutisoi asiasta:

Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta:

Rhodesia-juttua Pekka kommentoi Koskelan ja Nordlingin kirjaa Pekka Siitoin, Suomen Führer (1944-2003) varten seuraavasti, törkeinkin sanankääntein: “Minuun otettiin paljon yhteyttä. Lähinnä sellaisia alikersantteja ja korpraaleja, että he haluaisivat jatkaa sotilasuraa, mutta Suomessa ei ole tilaa. Mulla oli hyvät yhteydet silloin Rhodesiaan… annoin yhteystiedot eteenpäin. Kyllä ne siellä oli ja sitten ne meni Etelä-Afrikkaan. Oli ne siellä monta vuotta ja ja sit ku ne tuli Suomeen ne toi mulle pistoolin lahjaksi ku mä järjestin… ne oli tienannu siellä aika hyvin. Oli ne jotain toista sataa neekeriäkin siellä murhannu. Siinä mielessä vakaumuksellinen juttu”.

Read Full Post »

Eräs Mesikämmenen blogin suosituimpia tekstejä kautta aikain on ollut “Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä“. Tuo juttu saa edelleen säännöllisesti lukijoita. Kyseisessä tekstissä käydään läpi Alibin juttua vuonna 1986 tehdystä epäonnistuneesta lentokonekaappauksesta, jutun yhteydessä mainittua “hypnoottis-magneettista katsetta”, sekä pohditaan tuota katsetta Alibin jutun tekijälle demonstroineen Kai M. Aallon innoittimia ko. katseen käyttöön. Jutun lopuksi lukijoille on esitetty vielä kysely, kenellä Sieg Heil Suomi-dokumentissa esiintyneellä nationalistilla on vakuuttavin hypnoottis-magneettinen katse. Kyselyyn voi edelleen ottaa osaa.

Yllätyksekseni itse Aaltokin innostui tuosta tekstistä, osoittaen itseironiaa, mikä yllätti. Näihin aikoihin muistelen Aallon jossain maininneen, että hän on aina ollut dadaisti, ja että sitä eivät ihmiset aina tunnu tajuavan. Mesikämmenen blogi otti Aaltoon noihin aikoihin yhteyttä ja tiedusteli, olisiko häntä mahdollista haastatella hänen taustojensa ja nykytoimiensa, hypnoottis-magneettisen katseen, sekä Pekka Siitoimen suhteen. Aalto suostui haastatteluun, mistä myös mainitsimme tekstissä “Luvassa hypnoottis-magneettista menoa“. Tuo oli aikaa ennen nyt jo käytyjä vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Aalto lupasi vastata Mesikämmenen blogin hänelle lähettämään 29:n kysymyksen osioon vaalien jälkeen, ja nyt tuo aika on tullut. Koska Mesikämmen lähetti Aallolle laajoja ja syvällistä pureutumista vaativia kysymyksiä, tullaan haastattelu julkaisemaan kolmessa osassa. Nyt julkaistu haastattelun osa 1/3 pureutuu Aallon taustaan sekä suurta huomiota saaneeseen hypnoottis-magneettiseen katseeseen.

Jotain tämän haastattelun ainutlaatuisuudesta voi päätellä Aallon hiljattain antamasta kommentista asiaa koskien: “Ajattelen paneutuvani tähän haastatteluun intensiivisesti, koska tämä tulee olemaan tähän mennessä ainoa näin laaja ja totuudenmukainen haastattelu, kun muistamme senkin, että pyynnöistä huolimatta en kymmenisen vuotta sitten suostunut kirjoittamaan omaa osiotani Olavi Koskelan ja Iiro Nordlingin kirjoittamaan teokseen Suomen Führer, valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944-2003), joka ilmestyi vuonna 2006.”

Haastattelun seuraavat osat tulevat pureutumaan Aallon kokemuksiin ja näkemyksiin Pekka Siitoimesta, sekä Aallon nykytoimintaan ja ajatuksiin. Mutta nyt, ladies and gentlemen, yksinoikeudella Mesikämmenen blogissa: Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3).

Taustaa

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Kai Mikael Aalto, syntynyt Oulussa 22.03.1966. Olen siis oululainen 45-vuotias isänmaansuojelija. Poliittiselta maailmankatsomukseltani edustan aitoa kansallismielistä kristillissosialismia ja hengellisesti olen lähinnä karismaattinen protestantti.

2. Olet jossain yhteydessä sanonut itseäsi dadaistiksi. Mitä olet tällä tarkoittanut?

Sitä, mitä koko dadaismilla taiteensuuntauksena alunperin tarkoitettiinkin, eli kaiken kyseenalaistamista ja maailmanlaajuista vastareaktiota silloisen ensimmäisen maailmansodan järjettömyyttä ja mielettömyyttä vastaan ja siitä kummunnutta yleiskattavaa pasifismia. Minulla persoonakohtaisesti dadaismi kietoutuu piikikkääseen sarkasmiin, joka yksinkertaisesti on järjettömyyden verhoamista järkevyyden kulisseihin. Monesti kuitenkin sorrun vastoin kaikkia periaatteitani räikeään ja suoraan irrationalismiin.

3. Kadutko joitain nuorempana tekemiäsi asioita? Vai onko kaikki ollut ajallaan mielekästä osana suurempaa kokonaisuutta ja suuntaa?

En kadu mitään. Elämä on itse elämistä varten. Ja hän, ken ei saa aikaiseksi virheitä, ei saa aikaiseksi yleensä mitään muutakaan, varsinkaan mainitsemisen arvoista. Kuoleman jälkeen on aikaa katua, vaikka se silloinkin fundamentaalis-kristillisen maailmankatsomuksen näkökulmasta onkin turhaa (virnistää).

Hypnoottis-magneettinen katse

4. Olet saanut paljon huomiota hypnoottis-magneettisen katseen tunnetuksi tekijänä. Mistä sait idean hypnoottis-magneettiseen katseeseen? Pekka Siitoimelta? Miten harjoittelit hypnoottis-magneettista katsetta?

Olen lainannut termin huumorimielessä Pekka Siitoinilta ja Turun Hengentieteen seuralta, mutta itse katse edustaa maaailmankaikkeuden kaunista, jaloa, puhdasta ja dynaamista alkuvoimaa. Se juontaa juurensa nuoren ihmisen kiihkeyteen, elinvoimaan, suojeluvaistoon ja rakkauteen. Se on katse täynnä nuoruuden voimaa ja aitoja tunteita. Vain ihminen, jolla on aidot tunteet, pystyy katsomaan kaiken läpi tulevaisuuteen – ja jos tarve vaatii, vielä sitäkin kauemmas, aina sinne asti, missä maailmankaikkeuden korkein totuus, suurin kirkkaus, ylin valta ja äärettömin rakkaus vastaa katseeseemme.

5. Mistä hypnoottis-magneettisessa katseessa on kyse?

Siinä on kysymys ennenkaikkea katsottavan henkilön auttamisesta, äärettömän rakkauden ilmapiirissä tapahtuvasta ympäristön opettamisesta ja jalostamisesta kaikkien totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden lakien mukaisesti ja pyrkimyksestä saada katsottava henkilö käyttämään omia, osittain piileviäkin henkisiä resursseja. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että siinä ei koskaan saa olla kysymys toisten vahingoittamisesta, valehtelemisesta tai muusta vääryydestä lähimmäisiämme kohtaan. Vastoin kuin moni varmasti kuvittelee, siinä ei ole kysymys “ajatusten siirrosta” tai muusta parapsykologisesta hömpästä.

6. Miten opastaisit lukijoita hypnoottis-magneettisen katseen harjoittamiseen? Miten se tehdään?

Kysymyksessä on lahja, joka annetaan tietyille ihmisyksilöille jo heidän syntymässään. Sitä ei voi opetella ja matkiminenkin tuottaa vain naurettavia lopputuloksia.

7. Näin jälkeenpäin ajatellen, harmittaako kun et päässyt mukaan siihen vuoden 1986 lentokonekaappaukseen? Vai oliko parempi niin kuin kävi? Jos olisit päässyt mukaan em. kaappaukseen, olisiko homma hoitunut hypnoottis-magneettisella katseella?

Ei todellakaan harmita, mutta voin taatusti sanoa, että jos olisin päässyt/joutunut mukaan koneeseen, olisin katunut koko loppuelämäni. Todellisuudessa en muutenkaan ole niin julkisuushakuinen persoona kuin mitä pahat kielet ja mustamaalaajat toistuvasti väittävät. – En olisi hoitanut hommaa hypnoottis-magneettisella katseella vaikka vuoden 1986 Alibi-lehti näin räikeästi valehteleekin. Koko lentokonekaappaushan oli “aseita” myöten Markku J. Järvenpään kännissä kehittelemä “loistoidea”. Todellisuudessa hypnoottis-magneettista katsetta oli tarkoitus käyttää nimenomaan lentokoneen miehistön, henkilökunnan ja matkustajien rauhoittamiseen ja kaikenlaisen paniikin ja sen mahdollisesti aiheuttamien epätoivoisten tekojen estämisiin. Ihmisten rauhoitteleminen oli todellinen syy – ei kait nyt kukaan ole tosissaan niin hullu, että yrittäisi kaapata ison liikennelentokoneen pelkästään katseiden avulla (virnistää).

8. Käsittelikö lehdistö em. lentokonekaappausta ja siihen liittyviä kuvioita reilusti vai vääristeltiinkö tapahtunutta tms.?

Lehdet valehtelevat ja liioittelevat aina, eikä Alibi Suomessa siinä suhteessa tee minkäänlaista poikkeusta. Tuo vuoden 1986 Alibin haastattelu oli maksettu haastattelu, eli sain siitä silloin 3500 mk, olisiko vähän alle 1000 euroa nykyrahassa ja myynnin edistämiseksi lupasin haastattelun ilman omaa sensurointiani eli en tarkastanut juttua, kirjoitusta enkä kuviakaan ennen jutun painoon menoa. Kyseessä oli Alibin heinäkuun numero kyseisenä vuonna ja toimittajan mukaan heinäkuun numerot myyvät niin huonosti, että niihin olisi hyvä aina pakostakin saada “säväyttäviä” juttuja, kun muistamme mm. nämä seikat tuota juttua lukiessamme, kykenemme hahmottamaan senkin taustoja enemmän.

Oulussa 25.04.2011 Kai Michael Aalto

[Haastattelun osa 2 löytyy täältä]

Read Full Post »