Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Kalevala’

kalevalajulisteMesikämmen ei ole vaivautunut elokuvateattereihin pitkään aikaan. Syynä tähän on se, että suurin osa Finnkinon elokuvista on taattua hollywoodhuttua, eli sisällöltään latteaa, yllätyksetöntä, sielutonta ja tylsää ajanhaaskuuta.

Jari Halosen uuden elokuvan nähneenä voi todeta, että hollywoodhutut ovat Louhen ahneen jengin illuusiokoneiston paskaisia tuotoksia. Kalevala – uusi aika tarjoaa jotain ihan muuta.

Halosen elokuvassa Kalevala-pakkaa sekoitetaan reippaasti. Mukana on uutta ja vanhaa, hahmoja tulkitaan vahvasti ja ajallisesti luovitaan niin muinaisen ajan kuin kuluvan vuoden ulottuvuuksissa, mistä mieleen tulee Mircea Eliaden tunnetuksi tekemä ikuisen paluun myytti.

Sampo ei ole yksiselitteisesti vain materiaa suoltava ihmelaite, vaan myös henkilö. Louhen pohjoinen jengi edustaa materialismia, sokeaa ahneutta, vihaa, illuusiota, aidosta elämästä vieraantumista. Kalevalan kansa edustaa edelliselle vastakkaisia arvoja ja asioita.

Moniulotteisessa elokuvassa myyttiset hahmot nousevat esiin meissä itsessämme olevina puolina. Ruotsalainen ulottuvuus elokuvassa saa suun mutruun ja sattuu tietyllä tavalla sopivan hauskasti yksiin taannoisen joulutorttuhölmöilyn kanssa. Sukkahousukuninkaat ja maatamme maailmalle myyneet sieluttomat pukumiehet ovat syöttäneet meille valheellista historiaa ja onttoja arvoja, mutta uusi tietoisuus nousee!

Jos Jungia on tullut luettua, nousee elokuvaa katsellessa varjon käsite muutamaan otteeseen mieleen varmasti.

Näyttelijätyöstä tulee mieleen, että Turkan oppilaan tunnistaa. Kuola valuu, silmät tapittavat itkusta kosteina, eriasteista maanisuutta esiintyy vaikkakaan ei ollenkaan siinä määrin tai sillä tavalla kuin vaikka Turkan Kiimaisissa poliiseissa. Tämä on hillitympää. Halosella on oma näkemys. Näyttelijäkaarti, johon kuuluvat mm. Tommi Eronen, Konsta Mäkelä, Pirjo Lonka, Olavi Uusivirta, Ari Vakkilainen ja Tanja-Lotta Räikkä, hoitavat osansa hienosti.

Ei yllätä, että elokuva on saanut osakseen ristiriitaisen vastaanoton – tämä on niin outside-of-the-box-tavaraa kuin suomalaisessa elokuvassa nyt vain voi parhaimmillaan olla. Kokemusta voi koettaa sulloa tusinaleffojen matriisiin, mutta siinä ei ole mieltä. Tässä on mahdollisuus avata päätään ja tajuntaansa, sillä tämä elokuva on yhdenlainen musteläiskätesti. Sen saama ristiriitainen vastaanotto tarkoittanee sitä, että se nostattaa tunteita ja ajatuksia, ravistelee ja onnistuu koskettamaan jotain katsojien sisällä. Tämä on hyvä merkki.

Jos Halonen tuli vuonna 1987 tunnetuksi paskaa yleisön niskaan heittäneestä Jumalan teatterista, niin vuonna 2013 hänen pitäisi tulla tunnetuksi siitä, että Kalevala – uusi aika –elokuvallaan hän osoitti kuinka paljon sieluttoman materialismin vuoksi meidän päällemme heitetään monesta suunnasta elämän merkitystä tahraavaa paskaa päivittäin.

Mesikämmen suosittelee Jari Halosen elokuvaa Kalevala – uusi aika. Tietoa esitysajoista ja paikoista löytää täältä.

– – –

Tähän loppuun on kerrottava vielä muuan mielenkiintoinen anekdootti koskien luolaa, joka näkyy elokuvan Sampo-hahmon eräässä tajunnallisessa takaumassa. Tuossa takaumassa Louhi joukkoineen on kohdannut Väinämöisen ja Kalevalan joukot suuressa luolassa ja sen lähimaastossa. Kyseinen keinotekoinen luola löytyy Helsingin Mellunmäestä, jossa kyseinen kohtaus on siis kuvattu.

Sattumaa tai ei, mutta Mesikämmenen saamien varmojen tietojen mukaan kansainvälisen esoteerisen Setin Temppeli-ryhmän ensimmäinen Suomen osasto, nimeltään Kalevala Pylon, teki säännöllisesti rituaalejaan tuossa luolassa n. vuosien 1991-1997 välillä. Aivan ensimmäisessä Kalevala Pylonin tuossa luolassa tekemässä rituaalissa läsnäolijat maagisesti perustivat ryhmän ja nostattivat tietoisuuteensa mm. Väinämöisen arkkityyppiä, tarkoituksenaan näin symbolisesti energisoida pyrkimyksiään saavuttaa uusi, syvempi tietoisuus, tai Temppelin termein Tulla Olevaksi.

Kun otin yhteyttä Setin Temppelin Suomen edustajaan ja kyselin edellä mainitusta varmistusta, sain kuulla myös sen, että Temppelin tänä vuonna Helsingissä järjestetyssä Euroclavessa (johon otti osaa Temppelin jäseniä eri puolilta Eurooppaa ja myös Yhdysvaltoja) oli sen päärituaalissa symbolisesti nostatettu ”sisäistä sampoa”. Tässä rituaalissa sampo oltiin siis koettu jonkinlaisena ideaalisena sisäisenä tilana, dynaamisena tietoisuuden ja elämän liikkeenä… aidosti elävänä ihmisenä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Elokuvan Kalevala – uusi aika viralliset Facebook-sivut, www-sivut.

Mikko Ketolan arvio elokuvasta Vartija-lehden sivuilla.

Advertisements

Read Full Post »

kalevalaetalkuvaSeuraava Pekka Siitoimen esitelmä on Turun Hengentieteen Seuran alkuajoilta, varhaiselta 70-luvulta. Esitelmän tarkka nimi on Kalevalan olemus ja muiden kansaneeposten historia ja merkitys.

Esitelmä löytyy kolmessa osassa: Osa 1, 2, 3.

Ohessa muutamia siteerauksia esitelmästä.

– – –

Meidän tarvitsee vain muistaa muutamia tutumpia kansaneepoksia, Homeroksen eepoksia, Nibelungen tarua ja lopuksi Kalevalaa, havaitaksemme heti, että ne sallivat meidän tunkeutua syvemmälle ihmissieluihin, ihmispyrkimyksiin, kuin konsanaan historiallinen tutkimus. Ne tuovat tärkeät menneet aikakaudet niin elävinä eteemme, että ne ovat kuin välitöntä nykyaikaa, koskettaen meitä yhtä läheltä kuin ympärillämme elävien ihmisten kohtalot ja elämät (…)

Pyydän muistamaan, että Länsi-Eurooppalaisena voin puhua Kalevalasta vain silmälläpitäen sen henkistä sisältöä, sen suuria, valtavia hahmoja (…)

Kaikilla kansoilla on kerran ollut selvänäkökyky. Vasta tästä kyvystä on kehittynyt nykyinen järkemme, älymme, nykyinen ajattelemis- ja tuntemistapamme. Sielunvoimat, joita tietyssä merkityksessä voimme sanoa selvänäkövoimiksi, olivat sellaisia että ihminen samalla tunsi. Se, mikä minussa ajattelee, tuntee, en ole minä itse. Ihminen tunsi aivan kuin koko ruumiineen ja koko sielunolemuksineen olevansa alttiina korkeammille, yliaistillisille voimille, jotka hänessä toimivat ja elivät. Ihminen tunsi olevansa välikappale, jonka kautta yliaistilliset voimat itse puhuivat (…)

Muinaiset selvänäkijät jotka ovat luoneet Kalevalan hahmot ovat antaneet Väinämöisen hahmossa elävän muodon sille luomisvoimalle, jonka työtä on aistimussielu ja joka ihmistä jumalallisesti inspiroi. Väinämöinen on sen olemuspuolen luoja, joka säilyy yli syntymän ja kuoleman ja joka tuo taivaallisista ihmisen hengen maalliseen (…)

Read Full Post »

Väinö Kuisma on nimi, jonka tämän blogin lukijat tietävät hyvin. Mesikämmenen Pekka Siitointa käsittelevissä tai häntä sivuavissa artikkeleissa on Kuisma usein mainittu, mutta mitään sen enempää ei miehestä ole blogissa julkaistu. Tällä kertaa tähän asiaan tulee muutos, kun Mesikämmen julkaisee Renén haastattelun hänen vierailustaan Kuisman luo 90-luvun lopussa. Haastattelu antaa eräästä kulmasta ainutlaatuisen ensikäden katsauksen siihen, millaista Kuisman johtama toiminta 90-luvulla oli.

– – –

Tervehdys! Mitä haluaisit aluksi kertoa itsestäsi haastattelusi lukijoille? Kuka olet ja mitä teet?

Nimeni on René, olen 33-vuotias liikkeenharjoittaja ja tuleva perheenisä Varsinais-Suomesta. Teki kovasti mieli vastata “rasisti, sadisti ja fasisti”, mutta se tuskin vastaisi todellisuutta. Tämä siitä huolimatta, että sadistia lukuunottamatta kyseisiä mantteleita ovat panettelijat usein harteilleni koittaneet levittääkin. Rehellisesti sanottuna, en pahastu moisesta. Nykypäivän maailmanmenoa sivustaseuraavana pidän tuota oikeastaan imarteluna.

Tapasit Väinö Kuisman useita vuosia sitten. Koska tapasit hänet ja millaisissa olosuhteissa? Keitä muita oli paikalla, mikä oli tapaamisen tarkoitus?

Kyllä vaan. Nuoruuteni taisi olla poliittisesti yhtä epäkorrekti kuin on nykypäiväkin. Silloin tosin ehdottomuus oli sitä luokkaa, että salonkikelpoisuudesta ei ollut tietoakaan. Olin hyvin aktiivinen black metal undergroundissa kautta -90-luvun, ko. alakulttuurissa minua puhutteli erityisesti Norjassa noussut black metal-aalto, jota leimasi vahvasti äärimmäinen anti-kristillisyys, pakanuus, odinismi sekä äärimmäinen modernin maailman arvorappion vastustaminen.

Kaverini oli tuohon aikaan melko tiiviisti mukana Väinö Kuisman perustaman Isänmaallinen oikeisto ry:n toiminnassa, ja kesällä ´97 hän oli lähdössä tapaamaan Kuismaa ensimmäistä kertaa Lahteen, IO:n vuosikokoukseen. Hän pyysi minua mukaan, ja koska olin ideologisen taustani huomioonottaen varsin kiinnostunut Kuisman liikkeestä, ja etenkin koska minua pyysi mukaan läheinen kaverini, en epäröinyt lähteä mukaan.

Tapaamisessa vietit aikaa Kuisman ja muiden paikalla olleiden kanssa mm. Kuisman puutarhassa ja legendaarisessa ”Kalevala-huoneessa”. Millaisia muistoja sinulla on näistä paikoista?

Kun saavuimme Lahden rautatieasemalle, asemalaiturilla ei ollut vastassa ketään, vaikka muistaakseni näin oli sovittu. Seisottuamme asemarakennuksen edessä kymmenisen minuuttia, kiinnitimme huomiomme noin 50 metrin päässä seisovaan amerikanrautaan, jossa neljät kasvot tarkkailivat meitä pitkään. Hetken kuluttua autosta nousi Kuisma ja kolme muuta miestä jotka astelivat luoksemme. Lyhyen kättelyn ja esittäytymisen jälkeen Kuisma kysyi lakonisesti: “Oottekste odinisteja?”. En tarkkaan muista mitä tähän vastattiin, mutta ilmeisesti että “jotain sinnepäin”.

Pakkauduimme autoon ja ajoimme Kuisman luokse, kauniin lahtelaisen rintamamiestalon pihaan. Siirryimme samantien sisätiloihin, jonkinlaiseen toimistoon/neuvotteluhuoneeseen, jonka suuren pöydän ääressä seisoi noin kahdeksan miestä. Myös meidät kutsuttiin pöydän ääreen. Miehet istuutuivat, ja myös me aloimme hapuilla tuoleja kohti, johon yksi miehistä reagoi hyvin jämäkällä “KOKELAAT SEISOO!”-komennolla.

Tästä alkoi noin vartin mittainen ristikuulustelu, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti selvittää mitä oikeasti olimme miehiämme. Yksi nuorehko skinhead katsoi ryppyotsaisesti päälläni ollutta suomalaisen black metal-yhtyeen paitaa, ja tokaisi “tämähän ei sitten ole mitään satanismia!”. Pian tämän jälkeen keski-ikäinen mieshenkilö kertoi meille, että “tämähän on, kyllä te tiedätte… kansallissosialismia.” Kun olimme saaneet vakuutettua kuulustelijamme että olemme liikkeellä vakavin ja rehdein tarkoitusperin, meidät pyydettiin istuutumaan. Sinunkaupat oli tehty, ja uusien kokelaiden kunniaksi kohotettiin Marskin ryyppy.

Tästä siirryimme viereiseen huoneeseen, jossa Kuisma halusi näyttää meille videopätkän hiljattain kuvatusta tapahtumasta, jossa Kuisma oli mukana jonkinlaisessa keskustelutapahtumassa ilmeisesti Lahden torilla. En tarkkaan muista videon sisältöä. Kiinnitin huomiota seinillä oleviin julisteisiin ja kuviin, ja siirryin tarkastelemaan lähempää SS-sotilaan sivuprofiilia esittävää kuvaa. Tästä intoutuneena Kuisma mainitsi, että kyllä saksalainen sotilas on maailman paras, lisäten kiireesti että tietysti vasta suomalaisen jälkeen.

Tämän jälkeen siirryimme puutarhaan, jossa alkoi vapaamuotoinen illanvietto sisältäen grillausta ja oluenjuontia. Nuorina poikina kipaisimme hakemaan jälkimmäistä läheiseltä huoltoasemalta. Kuisman puutarha oli erittäin kaunis ja viihtyisä, vaikutelmaa toki edesauttoi puolellamme ollut kaunis kesäsää. Olut virtasi ja lipputangossa liehui IO:n symboli, timanttinen kädenpuristus! Tunnelma oli hyvä ja välitön, tosin useat “aluejohtajat” olivat nauttineet hieman liikaa muutakin kuin kansalaisluottamusta, mikä ei missään nimessä ollut omiaan lisäämään käsitystämme useimpien osanottajien sosiaalisesta tasosta. Tässä ilmenikin koko IO:n suurin ongelma: tuntui että suurin osa oli mukana vain lausumassa mahtipontisia iskulauseita ja hokemia, sen sijaan että oltaisiin vakavasti oltu tuomassa mitään muutosta valtakunnalliselle poliittiselle kartalle.

Kuisma ja vieraat.

Kertoiko Kuisma ajatuksiaan kansallisesta mytologiasta, magiasta, okkultismista, tms.? Lukiko Väinö teille Kalevalasta loitsuja?

Aiheita ei sivuttu sen syvällisemmin, mutta pitkän valvotun kesäyön jälkeen, aamun jo sarastaessa, Kuisma vei meidät “Kalevala-huoneeseen”, jossa saisimme rauhassa nukkua. Huoneessa ei tosin ollut sänkyjä tai patjoja, vaan vietimme yön lattialla ja nojatuolissa. Ennen nukkumaanmenoa Kuisma kertoi meille hetken ajan kalevalaisesta uskostaan, sekä kyseisen huoneen tärkeydestä. Hän kertoi myös elämänsä vaikeimmasta tilanteesta ollessaan kerran sairaalassa isänsä kuolinvuoteella. Tällä vaikealla hetkellä hän oli murtumisen partaalla pakottanut itsensä ryhdistäytymään, ja kertomansa mukaan oli tuolloin saanut uskomattoman paljon lohtua ja voimaa Kalevalasta.

Mistä aiheista keskustelut ylipäätään koostuivat? Politiikka ja sitä sivuavat aiheet lienevät olleen keskeisessä roolissa, pitääkö paikkansa?

Aiheet vaihtelivat sen mukaan kenen kanssa juttelin. Useimmat hokivat ennalta opeteltuja fraaseja ja iskulauseita, mutta Kuisma (joka nautti pelkkää appelsiinimehua) esiintyi ja keskusteli asiallisen ryhdikkäästi aiheesta kuin aiheesta. Toki keskustelun pääaiheena olivat poliittinen tilanne, poliittinen historia sekä siihen kuuluvat aiheet ja käänteet, mutta keskustelun taso oli hänen kanssaan eri asteella kuin muiden kanssa. Muistan nuotion äärellä käymäni keskustelun todellista 30-luvun arjalaista perheenemäntää muistuttavan vaalean naisen kanssa, ja muistikuvieni mukaan käymäni keskustelu oli astetta välittömämmällä tasolla (sisältäen hyvin henkilökohtaisiakin asioita) ja täten se oli piristävä poikkeus muiden aiheiden lomassa.

Miten Väinö ja muut paikalla olleet suhtautuivat Pekka Siitoimeen?

Pekka Siitoin ei muistikuvieni mukaan ollut keskustelunaiheena juuri lainkaan. Tuntui kuin aihetta oltaisiin jollain tavalla jopa vältelty, kenties siitä syystä että ko. henkilön maineeseen haluttiin tehdä mahdollisimman selvä pesäero.

Missä määrin alkoholilla oli osuutta illanviettoon? Joiko Väinö mitään jugurttia vahvempaa? Paloivatko pikkusikarit?

Alkoholilla oli suuressa määrin osuutta illanviettoon! Jossain vaiheessa iltaa pakkauduimme jälleen kahteen amerikanrautaan, ja karautimme keskustaan oluelle. Kävelimme pitkin Lahden keskustaa ohittaen mm. joitakin kesäterasseja joista meidät selvästi pantiin merkille. Pikkubaarin portsari toivotti meidät kaikki tervetulleiksi, eikä papereita kysytty vaikka olin vasta täyttämässä 18. Koko muu porukka tilasi olutta ja viinaa, Kuisma joi appelsiinimehua. Yksi jäsen intoutui lavalle tulkitsemaan herkkää iskelmää, jonka aikana me muut hieman huvituimmekin. Kuismakin näytti naureskelevan hyväksyvästi siemaillen samalla mehulasistaan. Pikkusikarien poltosta minulla ei ole muistikuvaa, eli tuskin kovin näkyvästi ainakaan olisivat esillä olleet.

Kotimatkalla eräällä Lahtelaisella IO:n jäsenellä (sama keski-ikäinen mies, joka oli maininnut liikkeen edustavan kansallissosialismia) oli puhelimitse ilmennyt riitaa vaimonsa kanssa, ja tätä asiaa lähdettiin Kuisman johdolla selvittämään. Kuisma oli luonnollisesti selvinpäin, ja hänelle oli suoraselkäisenä ja vastuuntuntoisena miehenä tärkeää huolehtia läheistensä hyvinvoinnista. Tämä siis ilman sarkasmia.

Aamulla kaikkien Kuisman luona yöpyneiden jo herättyä, meidät kutsuttiin keittiöön, jossa liityimme jonoon vastaanottamaan Kuisman tarjoaman aamiaisen. Kun oma vuoroni tuli, hän löi minulle käteen ison palan jälkiuunileipää ja lasillisen appelsiinimehua, jonka painuin nauttimaan puutarhan puolelle muiden seuraan.

Millaisen vaikutelman sait Väinöstä tapaamisenne johdosta?

Vaikutelmani perusteella Kuisma oli rehti, suoraselkäinen, mukava mies. Kuisma oli myös keskimääräistä huomattavasti karismaattisempi, ja hänellä oli erityisen merkitsevä katse. Dominoivasta olemuksestaan huolimatta hän oli miellyttävää seuraa.

Usein olen miettinyt, että Väinö Kuisma oli koko liikkeen sielu ja tähti, jota ilman sitä tuskin olisi niinkin vahvana syntynytkään. Ilman Kuisman esimerkkiä, uskoa ja vakaumusta koko liike olisi jäänyt pääosin heikkolahjaisen, sosiaalisesti taantuneen rupusakin leikkikentäksi. Ja tätä se omasta näkökulmastani valitettavasti isoilta osin olikin. Sen sijaan Kuismasta, tietynasteisesta naiivista dogmattisuudestaan huolimatta, en suostu puhumaan negatiiviseen sävyyn. En vaikka hänen persoonansa on vedetty moneen eri lokaan niin joidenkin sisäpiiriläisten kuin sosiaalisen valtamediankin toimesta.

Minulla on näihin päiviin asti säilynyt mielikuva Kuismasta tahdikkaana ja fiksuna miehenä, jonka kirouksena oli olla vähäpätöisten näpertelijöiden ja lakeijoiden ympäröimänä. Jos joskus vielä tapaan hänet, puristan varmasti hänen kättään samoin kuin puristin 15-vuotta sitten ennen kuin tarjoan hänelle koko kaupungin suurimman ja kylmimmän appelsiinimehun. Sen vannon.

– – –

Mesikämmen kiittää Renéä haastattelusta ja sen ohessa julkaistuista kuvista!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Väinö Kuisma ja kansallinen henkisyys.

Väinö Kuisma ja AGV.

Väinö Kuisman arkielämää

Väinö Kuisma salilla.

Kansallinen rintama.

Read Full Post »

Kai M. Aallon tunnetuksi tekemä termi “hypnoottis-magneettinen katse” on ollut tiedossa aina vuodesta 1986 asti, jolloin sitä ensimmäisen kerran käytettiin julkisesti Alibi-lehdessä. Termi pysyi kuitenkin vain hyvin pienien piirien tietona lähes kaksikymmentäviisi vuotta.

Kuten Mesikämmen arveli jo artikkelissaan Hypnoottis-magneettisen katseen alkuperä vuonna 2010, oli Kai M. Aallon innoittajana katseeseen edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Tämän Aalto myönsi Mesikämmenen Aallosta tekemässä haastattelussa vuonna 2011.

Sitten Mesikämmenen edellä mainittujen artikkelien ja ensimmäisen ja toisen Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisojen on hypnoottis-magneettinen katse tullut julkisesti varsin tunnetuksi. Asiasta on tullut jo lähes valtakunnallinen instituutio. Olisikin jo korkea aika, että termi liitettäisiin mm. sivistyssanakirjaan ja yliopistoilla panostettaisiin tämän valtakunnallisesti tärkeän asian eksoteeriseen tutkimiseen. Esoteerisesti asiaa on tutkittu ja harjoitettu jo pitkän aikaa mm. Turun Hengentieteen Seurassa ja Kymenlaakson Esoteeris-Mytologisessa Seurassa.

Epäilemättä jo Väinämöinen hallitsi hypnoottis-magneettisen katseen, vaikka Kalevalassa kerrotaankin lähinnä hänen maagisista laulu-, soitto- ja loitsutaidoistaan. Mesikämmen arvioi, että Elias Lönnrot editoi asiaa koskevat runot pois Kalevalasta. Hypnoottis-magneettinen katse on varmasti ollut tärkeä osa suomalaista esoteeris-mytologis-maagista kulttuuria jo ammoisista ajoista asti, vaikka siitä ei ole käytetty kyseistä termiä ennen vuotta 1986.

Elämme hypnoottis-magneettisen katseen voimakasta renessanssia, mistä tämänkin vuoden hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisat on selkeä osoitus. Viime vuoden hypnoottis-magneettisen katseen SM-kilpailun voittaja Jaarli Kaikkitaivalta siteeraten: Salatut käyvät julki! Seisomme murroksen partaalla!

Read Full Post »

[Haastattelu jatkuu osasta 1].

Radio Inari (RI): Hyvää päivää, saanko tulla väliin mukaan keskusteluun?

Pekka Siitoin (PS): Ole hyvä.

RI: Mitä, tuleeko tuohon satanismiin sitten jonkinlainen sitten mielenkiinto minkä takia siinä haluaa pysyä?

PS: Tulee, juu. Se on semmonen, siihen tulee semmonen himo ja tahto. Se on sama et jos sä olet tietokoneinsinööri, niin sä haluat yhä enemmän oppia ja elektroniikkaa ja tietokoneasioita. Sama pätee tällä alalla. Siitä ei niinkun halua luopua.

RI: Joo mä oikeastaan, oikeastaan sikäli hyvä sattuma että mä satun olemaan tietokoneinsinööri, harrastaja tosin.

PS: Mmm. Meilläkin on ne vehkeet ihan viimestä mallia täällä Naantalissa.

RI: Joo, mutta sitä mää sitten halusin kysyä, että siinähän on sitten sama homma ku muissakin uskonnoissa, että ku siihen pääsee kiinni niin haluaa lisää oppia ja selvittää asioita, vai mitä?

PS: Joo, kyllä. Se on aivan sama ku opiskelee tietokonetekniikkaa niin tulee semmonen himo siihen et haluaa aina vaan enemmän tietoja asioista ja kyllä se onnistuu kun vaan pysyy alalla. Ja harjottelee näitä rituaaleja ja meditaatioita.

RI: Joo, tota… millähän tavalla te sitten meditoitte oikeestaan? Onko se tämmöstä miettimistä?

PS: On, ja keskittymistä ja rituaaleja ja… siitä se lähtee. Siinä tavallaan aivoissa aukeaa semmonen uus kanava. Niinku symbolisesti löydetään tietokoneesta joku uus yhteys johonkin erikoiskohteeseen niin sitä haluaa ruveta penkomaan pohjaan asti.

RI: Onko tämä kanava sitte, öö, vaan kuvainnollinen vai voiko se toimia kanavana niinku puhuit tässä näistä voimista, niitten käyttöön? Tai yhteyksiin?

PS: Kyllä.

RI: Sitä tarkoitit myöskin?

PS: Joo, kyllä.

RI: Joo-o. Mitä mieltä sinä sitte oot yleisön käsityksestä et se varmastikkaan täysin oikea ole?

PS: Ei, kyllä nykyään yleisön käsitykset ovat kyllä muuttuneet positiivisesti saatanismia kohtaan, mutta sittenkin suuri osa ei hyväksy asiaa johtuen siitä, että heillä ei ole kokemuksia ja se on täysin ymmärrettävää.

RI: Varsinkin viime aikoina on julkisuus ollut erittäin negatiivista.

PS: Joo, mut se johtuu kirkon tiedotuskeskuksesta, kirkko pelkää, että ihmiset kääntyvät liiaksi tälle magian puolelle ja pelkää että heidän kannatuksensa katoaa.

Kirkko pelkää, että ihmiset kääntyvät liiaksi tälle magian puolelle ja pelkää että heidän kannatuksensa katoaa.

RI: Joo, no onko sama homma sitte toisin päin, että suhtaudutteko te kielteisesti kirkon toimintaan?

PS: Ei, ei, ei me suhtauduta siihen [yskäisee] …kirkko perustuu tällaiseen astraalitoimille, tunne-elämän hyväksikäytöksille, ihmisen aivopesulle ja luvataan ummet ja lammet, Helvetissähän me kaikki herätään, et ei kukaan tästä Taivaaseen pääse [armotonta käheää yskintää].

Helvetissähän me kaikki herätään, et ei kukaan tästä Taivaaseen pääse.

RI: Joo, tuosta tuli mieleen tuo ku…

PS: [Armotonta köhä-yskintää]

RI: …ku aikasemmin sanoit, että Jumala on todellinen perkele niin, mikä sitte on niinku Raamatussa kun puhutaan perkeleestä, tai Saatanasta siis…

PS: Niin, se on tuota Jehova. Esimerkiksi jehovantodistajat jotka ovat väärentäneet Raamatun ja näin, et Jumalahan on persoonaton henki, hän tukee pahaa sekä hyvää.

RI: No, entä sitte, miten Saatana jota käytetään oikeastaan vastakohtana Jumalalle, niin mikä se sitten sinun käsityksen mukaan on?

PS: No sanotaan näin et meil on kolme voimaa tääl Maan päällä, Lucifer, Kristus ja Saatana. Saatana edustaa himoja ja haluja ja nautintoja, Lucifer edustaa diktaattoreita ja kuninkaita ja maailmanvaltaa, Jeesus taas edustaa inhimillisyyttä siinä mielessä että hän haluaisi et ihmiset luopuisi kaikesta maanpäällisestä nautinnosta ja keskittyisivät muitten ihmisten auttamiseen ja lähettäisivät omaisuutensa köyhille. Tässä on kolme tällaista voimatekijää.

RI: Mitenkä tarkkaa tuo satanistien järjestäytyminen sitten on, onko, vaikuttaako esimerkiksi tuo teiän yhistys muualla ku siellä Naantalissa päin?

PS: Kyllä, meil on ympäri Suomee jäseniä, mutta eivät satanistit ole oikeastaan mitenkään järjestäytyneitä. He ovat ihan tällaisia 5-6 hengen kuppikuntia meitä lukuunottamatta. Et ei siinä oo oikeastaan mitään organisaatiota.

RI: Se jää sille kylässä toimivan kerhon tasolle?

PS: Suurin piirtein.

RI: Oisko suurempi järjestäytyminen hyväksi sillä tavalla sitten, että nämä penikat jotka kuulee jostain että tämmönenkin asia on olemassa niin, että ne jotenkin saatais aisoihin?

PS: Siinä mielessä se olis kyllä, mutta kun ajatellaan jotain tällaisia ala-ikäisiä jotka harrastavat näitä väärällä tavalla ja tuhoavat itsensä nii, eihän heillä ole varaa liittyä mihinkään tällaisiin isompiin asiantuntijajärjestöihin. Joko etäisyys tai rahallisista syistä.

RI: Joo, mutta järjestöhän vois tietenkin neuvoa, että mistä on nytte tässä kyse ja…

PS: Niin no järjestöhän on semmonen kun meilläkin parisen sataa jäsentä niin, eihän meillä ole varaa kustantaa kenenkään matkoja esimerkiksi Oulusta Naantaliin johonkin kursseille ja… sehän on rahakysymys [yskii].

RI: Joo, no minkälainen merkitys tuolla Mustalla raamatulla on satanismissa?

PS: Kyllä se on yksi pääteoksista. Myöskin Anton LaVey on kirjoittanut paljon kirjoja, mm. Saatanan Raamattu ja Saatanalliset ihmeteot ja näin. Valitettavasti niitä ei ole, LaVeyn kirjoja, suomeksi käännettynä, mutta… Musta raamattu on aika vaikeaselkoinen kirja ja [armotonta yskimistä] siellä on rituaalit aika sekasin et siinä pitäis ennen kuin Mustaan raamattuun perehtyy lukea näitä suomalaisia alan kirjoja missä on niinku perustiedot, niinku johdantoa Mustaan raamattuun. Jota justiin me tällä hetkellä täällä teemme. Teemme 15. painosta parasta aikaa tässä tehdään.

RI: Joo, onko Musta raamattu sitte, sehän on siis niinku perusteos teillä? Mistä kaikki muu on sitte peräsin?

[Pekan puhelimesta kuuluu nesteen lasiin kaatamisen lorinaa]

PS: Joo, no näin voi sanoa tavallaan, mut kyl niitä on muitakin et ei se nyt välttämättä ole mut näinki voidaan sanoa.

RI: Te ette ole yhen kirjan varassa sillä tavalla?

PS: Ei, ei, meillä on paljon alan kirjoja täällä.

[Pekan puhelimesta kuuluu pullonkorkin pyörittämisen ääntä]

RI: Kuvailisitko vähän että millanen opus se oikeastaan on?

PS: No, se on sellanen vajaa 200-sivunen kirja missä on näitä Mooseksen rituaaleja selvitetty, mut tuota niin, ei se nyt välttämätön ole, kyl muittenkin kirjojen avulla saavuttaa näitä, näitä yhteyksiä, et ei se mikään ainoa vaihtoehto ole, muitakin löytyy et, suomalaisille kyl sopis paremmin joku muu kirja kun Musta raamattu, mutta. Kalevalassa on rituaaleja ja sit näissä meidän julkaisemissa kirjoissa, Musta magia I:n ja Mustan magian salaisuudet, ne on paljon helppotajuisempia ja niil on helpompi päästä alkuun ja esimerkiks spiritismipelillä saa yhteyksiä.

RI: Mitenkä sitten tuo Kalevala ei sitten ainoastaan ole tämmöinen Suomen pienen alkuperäiskansan…

PS: Tavallaan se on suomalainen, symbolisesti suomalainen Musta raamattu, näin symbolisesti.

RI: Joo, mutta, onko se sitten tekemisissä samanlaisten asioitten kanssa ettei se ole erillinen?

PS: No, kyl se liittyy, kyl se liittyy. Suunnilleen liittyy joo. Kyl siin on niinkun symbolisesti samoja asioita. Ei nyt ihan kaikki mut symbolisesti paljonkin samaa.

RI: Mutta tämmösiä kirjojahan on sitte mun käsittääkseni suunnilleen joka kansalla omansa, että käsitelläänkö niissä samoja voimia?

PS: Suurin piirtein. Voidaan sanoa näin yleisesti ottaen, että suurin piirtein.

RI: Siinä sitten eri kansoilla vain nimet poikkeaa?

PS: Joo. Kyllä. Tässä justiin otetaan vähän Herran ehtoollista tässä samalla kun jutellaan.

RI: Ruokailu menossa?

PS: Eiii. Spiritus fortus [nauraa].

RI: Ahaa.

PS: Mmmm.

RI: Minkälainen merkitys tällä Saatanalla on koko ihmiskuntaan nähäden?

PS: Erittäin suuri merkitys. Saatana on oikeestaan, sanotaan näin, et Saatana ja Lucifer hallitsee maapalloa ja meidän toimintoja ja Kristuskin sano Raamatussa et “minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” Niin kauan kun me olemme luciferiläisiä, Lucifer on Apollo eli auringon jumala, sitä palvottiin Roomassa Jupiter-nimellä, et Zeus oli Kreikassa Saatana, niin kauan kun me olemme heidän leivissään niin me jälleensynnymme aina uudestaan ja se on mielenkiintosta. En minä ainakaan haluaisi joutua Jeesuksen leipiin taivaankannelle omenapuun juurelle soittelemaan harppua ja laulamaan virsiä. Se jälleensyntyminen on mielenkiintoista, petetään ja huijataan välistä ja sitten voitetaan ja pelataan ja tässä on jotain mielenkiintoa.

En minä ainakaan haluaisi joutua Jeesuksen leipiin taivaankannelle omenapuun juurelle soittelemaan harppua ja laulamaan virsiä.

RI: Kertositko oikeestaan millä tavalla maailma on syntynyt satanismin mukaan? Onko käsitys sama ku, tai suunnilleen sama ku eri kansoilla, neki varmaan eroaa?

PS: No, sanotaan näin, et Luciferhän meidät loi, me synnyttiin aikoinaan Atlantis-mantereelle, siel oli seitsemän juurirotua ja neekerit on apinan ja ihmisen välimuoto ja me edustimme lähinnä Atlantis-mantereella toltekkilaista kulttuuria. Eli siis yhteiskunta-ajattelua, arjalaista ajattelua, militarismejä, ja tällaista. Ja Lucifer loi meidät kun hänet karkoitettiin aikoinaan taivaskapinan myötä Taivaasta ja tästä on tarkemmat tiedot Urantia-kirjassa. Se on, siin on muistaakseni 7000 sivua, mul on se kyllä täällä mutta jos mä sellaisen sulle lähetän niin se maksaa 10 000 mk jos mä painan sulle ne kaikki sivut [nauraa], se on siellä selitetty.

RI: Joo, siin on varmasti oma hommansa.

PS: O.

RI: Millanen sinun käsitys on sitte siitä, että löytyykö noita alan kirjoja yleensä kirjastoista?

PS: Kyl niit löytyy aika paljon, esimerkiks tuolla mul on internetilläkin saa yhteyden tähän kansainväliseen kirjanvälitysfirmaan siel on, kyl siel on tuhansia niitä mut siin on vaan se ongelma et ne on englanninkielisiä ja niit on, suomalaiset ei oo mitään englanninkielen neroja oikeen, niin niit on aika vaikea tulkita, kun siin on tätä okkulttista kieltä joka on lähinnä teknillistä englantia, ne on aika vaikea tajuta.

RI: Onko noita mitä suomenkiellä on kirjoittettu nii, tiiätkö miten niitä on saatavilla kirjastoissa tai mistä yleensä ihminen täälläpäin ku pohjoisessa asuu nii mistä se voi saada tietoa?

PS: No, sä menet lähimpään kirjastoon ja sitte sä kysyt okkulttista kirjallisuutta. Tai hengentieteen kirjallisuutta, ne on nyt eri nimikkeillä eri kirjastoissa, mut kyllä niitä löytyy täälläkin aika paljon mut ne on kyllä lähinnä sellasta teosofista jeesustelua, mutta sellasta kovaa saatanallista kirjallisuutta ei oikeastaan saa kun meiän kautta.

Kovaa saatanallista kirjallisuutta ei oikeastaan saa kun meiän kautta.

RI: Mitenkä teihin sitten saa yhteyden, onko…

PS: Meillehän voi, jos asia kiinnostaa niin, meillähän on täällä kaikki luettelot, me voidaan niitä Yhdysvalloista tilata mut ne on kaikki englanninkielisiä, niit on satoja. Kirjottaa vaan esimerkiks et Pekka Siitoin, postilokero 7, Naantali, niin kyl me lähetetään luettelo ja toimitetaan näitä kirjoja mut ne tulee maksamaan kun ne Yhdysvalloista tilataan niin riippuen kirjasta 100-200 mk kappale, siin tulee, jenkit ottaa jo puolet kirjan hinnasta postikuluihin, se on ymmärrettävää tietenkin ku tulee sielt lentokoneella ni jos on satasen kirja niin ne ottaa satasen lähetyskuluja.

RI: Mitäs sitten sanoisit semmoselle joka, jos nyt joku on tästä kiinnostunut aiheesta?

PS: No, mä pyytäisin et ottais minuun yhteyden. Meillähän on täällä faksit ja puhelinnumerot ja kaikki tai sit kirjoittaa postilokero 7 Naantali niin sillä se selviää. Kyl me aina vastataan kaikkiin kirjeisiin, et ei oo mihinkään jäänyt vastaamatta jos kirje vaan on tullut perille.

RI: No joo. Jos ei sinulla, ellei ole mitään erikoista mielessä mitä vielä haluaisit sanoa, onko muuten?

PS: Ei, mä kehottaisin vaan kaikkia niinkun ryhtymään tälle alalle luciferiläisiksi, mut se et tuota niin ei sais mitään rituaaleja ruveta harrastamaan ellei ensin hallitse näitä perusperiaatteita, koska siin voi käydä itselle köpelösti. Ja sit jos on vähän häiriintynyt tai ala-ikäinen niin ei kannattais ryhtyä ollenkaan ryhtyä koko hommaan. Siin sekoaa muuten itte.

Mä kehottaisin vaan kaikkia niinkun ryhtymään tälle alalle luciferiläisiksi.

RI: Se on oikeestaan tällä alalla vielä tärkeempää…

PS: Joo.

RI …ku muilla?

PS: Näin o.

RI: Sanotaan maallisilla aloilla…

PS: Kyllä.

RI: No joo. Kiitos vaan tästä, Pekka Siintoinen.

PS: Kiitos samoin. Hyvää jatkoa. Hail.

RI: No niin, äskeisessä satanisti Pekka Siitointa haastattelivat duona Sami Ropponen ja Mikko Mattila. Ja nyt jos teillä Radio Inarin kuuntelijoilla on jotakin sanottavaa tästä äskeisestä haastattelusta tai satanismista, saatananpalvonnasta ylipäänsä, niin tarttukaahan puhelimeen ja soittakaa numeroon 661 408, sana on vapaa. Numero oli 661 408. Kuunnellaan tässä odotellessa J. Karjalaisen ja Electric Saunan kappale Keihäänkärki. Soittakaa.

[J. Karjalaisen kappale]

– – –

[Haastattelun osa 3/3 julkaistaan huomenna].

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Elokuussa 1977 piti Siitoimen pyörittämän IKR:n marssia Kotkassa. Aiheesta uutisoitiin seuraavasti:

Viimeksimainittu Kansan Uutisten juttu mainitsee ohimennen myös Pekan ja porukoidensa tuolloin hiljattain tekemän Belgian matkan, mikä ei ollut mennyt aivan putkeen. Tätä aihetta tulemme käsittelemään myöhemmin omana postinaan.

Jos ei Pekan ja porukoidensa Belgian matka mennyt aivan putkeen, niin eipä heidän Kotkan marssikaan ollut onnistunut – marssi meni plörinäksi kun sisäministeriö päätti sen kieltää. Aiheesta uutisoitiin seuraavasti:

Asiaa oli tyytyväisenä kommentoinut mm. SKDL:n eduskuntaryhmä:

Ilta-Sanomissakin oltiin tapahtunutta kommentoitu. Samalla kyseissä lehdessä oltiin pohdittu swastikan luonnetta: “Pielessä ollaan, jos hakaristi kuviona halutaan saattaa pannaan. Sehän on ikivanha ornamentti, joka meillä liittyy mm. Kalevalaan. Jos maailmanhistorian jossakin vaiheessa Saksan kansallissosialistit ovat sattuneet pitämään sitä tunnuksenaan, se tuskin ikuisiksi ajoiksi pilaa tätä merkkiä”.

Kansan Uutisissa ei tälle näkemykselle herunut sympatiaa ja Ilta-Sanomien tekstiä kritisoitiin seuraavasti: “Pielessä todella ollaan kun Suomesta löytyy uusfasistien pelleilyn ymmärtäjiä, jotka saavat käsityksiään julkisuuteen maan suurilevikkisimpiin kuuluvan lehden pääkirjoituspalstoilla”.

Hakaristi puhutti noihin aikoihin muitakin ja asiasta kirjoitettiin yleisönosastoillakin. Mm. nimimerkki “perustuslaillinen” kysyi yleisönosastolla “miksi tasavallan presidentin virallisen lipun vasemmassa yläkulmassa on hakaristi?”. Presidentinkanslialta oltiin pyydetty vastaus kysymykseen jo samaan numeroon ja se julkaistiin kysymyksen perään. Vastauksessa todettiin mm. se, ettei “ristillä ole yhteyttä natsiristiin”:

Tähän väliin Mesikämmenen blogi haluaa muistuttaa parista aikaisemmasta postistaan, joissa käsiteltiin swastikaa: “The origin of swastika” ja “Kielletään KAIKKI!“.

Kotkan marssikielto ei ollut kuitenkaan lannistanut Pekkaa, sillä hän oli kaikesta huolimatta suunnannut autonsa nokan kohti Kotkaa ja huristellut ympäri todennäköisiä suunniteltuja marssipaikkoja. Turun päivälehti kertoi asiasta seuraavaa:

Pian Kotkassa autoilun jälkeen Pekka ja muutama kannattajansa olivat jo hakaristilippuineen jakamassa Turussa IKR:n lentolehtisiä. Tiedonantaja huomioi asian 24. samaa kuuta. Artikkelissa paheksuttiin Turun poliisin toimia, muistutettiin Pariisin rauhansopimuksesta ja muistutettiin myös siitä, että “Fasistisen toiminnan lopettamisen vaatimus on esitetty lukuisissa demokraattisten järjestöjen huolestuneissa kannanilmaisuissa. Myös on vaadittu, että toiminnan ylläpitävät ja sitä rahoittavat taustavoimat tulee paljastaa”.

Artikkelissa kerrottiin myös, että Pekkaa ja hänen porukoitaan epäiltiin myös Turun Kärsämäen neuvostosotilaiden hautamuistomerkin häpäisystä. Samoin mainittiin, että eräs Turussa levitetyistä materiaaleista oli avoin kirje presidentti Kekkoselle otsikolla “Johdatko suomalaiset terrorismiin?”. Lentolehtisten teksti oli paikoin pelottavan profeetallista: “Joukkomme kasvaa jatkuvasti ja jäsentemme joukossa on mm. paljon poliiseja ja armeijan väkeä. Useat kymmenet kannattajamme ovat vaatineet meitä ryhtymään terrorismiin tätä ‘valedemokratiaa’ vastaan. Koska liikkeemme on rekisteröimätön, en tietenkään voi vastata siitä, jos eräät fanaattiset kannattajamme alkavat tulevaisuudessa ‘listiä’ eräitä kotikommunistejamme ja vierailevia ryssiä. Emme pelkää valtakunnanpetturien ja punikkien politiikkaa, me taistelemme aina ja kaikkialla suur-Suomen puolesta”. Artikkelin kirjoittamisen aikaan Pekka oli joukkoineineen jo saanut aikaan yhtä ja toista harmia vastustajilleen, kuten myöhemmin tulemme läpikäymään. Huomioitavaa on myös se, että Pekan ja joukkojensa välit virkavaltaan ja muihin tahoihin oli tässä vaiheessa jo eskaloitunut siihen pisteeseen, että kuuluisa Kursiivin iskukin oli enää kolmen kuukauden päässä.

IKR:n kuviot, pieleen mennyttä Kotkan marssia myöten, noteerattiin myös ulkomailla. Mm. Puolan reserviläisjärjestön viikkolehti Za Wolnose i Lud kirjoitti aiheesta, muistuttaen Pariisin rauhansopimuksesta:

Mesikämmen tulee myöhemmin tarkemmin palaamaan Pekan ja hänen porukoidensa vuonna 1977 aiheuttamiin tummiin pilviin Suomen yllä. Sitä ennen tulemme kuitenkin seuraavaksi läpikäymään Pekan varhaisempia vuosia niin politiikan, hengentieteiden kuin yksityisyrittäjyydenkin parissa.

Read Full Post »

Older Posts »