Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘juutalaiset’

Edellinen posti käsitteli Siitoimen kuuluisaa esiintymistä Radio Cityssä vuonna 1985. Paikallisradiolinja jatkuu tälläkin kertaa Pekan 10.3. 1997 Radio Inarille antaman haastattelun muodossa, josta Mesikämmen teki hiljattain transkriptin. Radiohaastattelun lainasta Mesikämmen kiittää nimettömänä pysyttelevää Siitoin-keräilijää.

Radio Inarin haastattelu keskittyy satanismiin ja saatananpalvontaan. Ohjelman sisältö on varsin viihdyttävää niin nuorten toimittajien aihepiirin tietämättömyyden johdosta, Pekan vetämän linjan johdosta, toimittajien ajoittaisen hämmennyksen johdosta, kuin näiden osasten muodostaman kokonaisuuden johdosta. Asiasisällössä vilisee virheitä puolin ja toisin. Kuvan kruunaa haastattelun lopuksi saatu kommenttisoitto sekä Radio Inarin erään toimittajan näkemys aihepiiristä.

Haastattelu on pilkottu kolmeen osaan. Niistä kaksi ensimmäistä pitää sisällään Pekan haastattelun, kolmannessa osassa taas päästään palautesoittoon ja loppukaneetteihin.

– – –

Hyvää iltaa kaikille Radio Inarin kuuntelijoille. Tämä on Radio Inarin tiistaimakasiinilähetys ja lähetys tulee pajalta, Ivalon studiolta. Studiolla tänään Sippo Seurujärvi, elikkä allekirjoittanut ja Mikko Mattila.

Tiistaimakasiinissa on esitelty aiemmin lukuisia seurakuntia ja eri uskontoja mutta tänään sitten hypätäänkin aivan toiseen äärilaitaan, nimittäin tänään käsittelemme satanismia.

[Carl Orffin Carmina Buranan O Fortuna soi].

Mikko Mattila ja Sami Ropponen haastattelivat tuossa aiemmin iltapäivällä alan todellista erikoismiestä, nimittäin Pekka Siitointa.

Radio Inari (RI): Puhelimessa on Pekka Siitoin…

Pekka Siitoin (PS): Pitää paikkansa. Terveisiä Naantalista Inariin ja Ivaloon.

RI: Missä vaiheessa sinä aloit pohtimaan näitä hengellisiä asioita?

PS: Vuonna 1971 olin taloudellisessa ahdinkotilanteessa ja käännyin opettaja-äitini, selvänäkijä Aino Kassisen puoleen, joka oli Oulusta kotoisin. Hän vihki minut saatanismiin ja selvänäköisyyteen ja okkultismiin. Siitä lähtien olen harrastanut aktiivisesti näitä asioita. Olen kirjoittanut mm. itse 13 kirjaa, suurimman osan salanimellä.

RI: No, miten tämä… saatananpalvonta, voiko sitä kutsua siksi nytten…?

PS: Sanoisin mieluummin satanismi, koska saatananpalvonta on rituaalien harrastamista teurastamalla eläimiä, mutta satanismi on taas ns. henkistä laatua, siinä ei välttämättä tarvita mitään eläinuhreja.

RI: No…

PS: Olen satanisti.

RI: No, miten tämä satanismi on vaikuttanut sinuun ennen kuin aloit siihen… satanismiin…

PS: Se on vaikuttanut sillä tavalla että jo pikkupoikana näin ennusunia ja minulla oli piileviä kykyjä, aloin niitä sitten kehitellä ja sen jälkeen asia on kehittynyt huomattavasti ja siitä on ollut myöskin aika paljon hyötyä, mutta toisaalta taas ne ihmiset jotka eivät hyväksy tätä asiaa niin leimaavat minut hulluksi ja kirkon piireissä en ole oikein suosittu. Kehottaisin lukemaan kirjani Paholaisen katekismus jota mainostetaan myöskin internetissä tällä hetkellä Kirjavälitys oy:n toimesta.

Ne ihmiset jotka eivät hyväksy tätä asiaa niin leimaavat minut hulluksi ja kirkon piireissä en ole oikein suosittu.

RI: Tämä saatananpalvonta se on saanu aika negatiivista palautetta julkisuudessa.

PS: Se pitää paikkansa. Se johtuu siitä, että tällaiset amatöörihenkilöt alkavat sitä harrastaa jotka eivät tiedä asiasta yhtään mitään. Saatanismilla voidaan tehdä paljon hyvää, se on lähestulkoon kuin shamanismi, ei sillä välttämättä tarvitse pahaa kenellekkään tehdä. Sitä me emme ole harrastaneet.

RI: No, kun sinä sanoit tuossa nämä amatöörit, niin tarkoitatko sinä näitä asiantuntemattomia, esimerkiksi joku 10v. penikka niin… jossakin black metal konsertissa ollu ja se sitten tullee sieltä etusormi ja pikkurilli pystyssä ja menee potkimaan hautakiviä nurin ja semmosta?

PS: Joo, kyllä. Siis sanoisin näin rehellisesti, että saatanismi kuuluu täysi-ikäisille ihmisille joiden on ensin luettava suuri määrä kirjoja ja tällaiset ala-ikäiset ihmiset kuvittelevat olevansa satanisteja vaikka he eivät todellisuudessa sitä ole, että tähän asiaan pitää perehtyä ensin sanoisin näin vähintään viisi vuotta lukemalla alan kirjoja ennen kuin voi väittää olevansa satanisti tai hallitsevansa tilanteen.

[Hiljaisuus]

RI: [Hämmentynyttä hiljaista mutinaa]

PS: Olen aina ollut sadisti, mutta olen ollut sitä ainoastaan henkisesti, en fyysisesti.

[Hiljaisuus]

RI: [Hämmentyneenä] Joo…

[Hiljaisuus]

PS: Siis lähinnä vihamiehiä kohtaan, tarkoitan tällä sitä.

Olen aina ollut sadisti, mutta olen ollut sitä ainoastaan henkisesti, en fyysisesti.

[Hiljaisuus]

RI: [Hämmentynyttä mutinaa] No… sinä kun puhuit tässä rituaaleista, mitä nämä saatananpalvojat tekee…

PS: Niin.

RI: Niin, minkälaisia niitä on ja mikä on niiden merkitys… ja tämä välineistö, yleinen välineistö, mitä siinä tarvitaan…?

PS: Noo, tämä on niin pitkä juttu että tästä tulee varmasti viiden tunnin puhelu jos kaikki alan kertoa, mutta niinkuin olen julkisesti kertonut niin tästä olen julkaissut monia kirjoja, mm. Musta magia I:n, Musta magia II:n, meillä on myöskin myynnissä alkuperäinen Musta raamattu, ynnä muita alan kirjoja, niistä ne selviävät. Sitä ei voi oikeastaan puhua, niistä ei voi puhua puhelimessa lyhyesti, koska ne ovat niin pitkiä asioita.

RI: No, kun tuli puhe tästä Mustasta raamatusta, niin, siinähän on tämä Mooseksen 6. ja 7. kirja…

PS: Pitää paikkansa.

RI: Niin miksi se on poistettu siitä?

PS: Se johtuu siitä, että muinaiset juutalaispapit eli rabbiinit niin he pelkäsivät että jos kansa saa liikaa tietoa maagisista rituaaleista niin heidän valtansa häipyy kuin pieru Saharaan. Ja, se on ainoastaan heidän yksinoikeutensa noitua… yrittää noitua meitä arjalaisia tuhoon juutalaisuuden kustannuksella, koska tavallaan juutalaisuus ei ole uskonto vaan se on elämäntapa, jolla on tarkoitus orjuuttaa arjalaiset heidän oppiensa ja politiikkaansa alle. Kommunismi on mm. juutalainen keksintö. Kaikki Venäjän kommunistijohtajat aikoinaan olivat juutalaisia. Yhdysvalloissa Clintonin klaanin [epäselvää] olivat juutalaisia. Tästä johtuu, että Hitler tuhosi juutalaisia, koska juutalaiset halusivat orjuuttaa germaanit, orjuuteen.

Muinaiset juutalaispapit eli rabbiinit niin he pelkäsivät että jos kansa saa liikaa tietoa maagisista rituaaleista niin heidän valtansa häipyy kuin pieru Saharaan.

RI: No kun näistä juutalaisista tuli puhe niin, niin… ovatko ne siinä mielessä totaalisia saatananpalvojia koska ne haluavat tukahduttaa muut uskonnot ja politiikat ja sen semmoset?

PS: Mielestäni ovat koska Jeesuskin sanoi silloin, yhdessä kohdassa meni temppeliin niin hän ruoski rahanvaihtajat, juutalaiset ja kaupustelijat temppelin portilta ulos ja sanoi “te olette isästä perkeleestä, te olette valehtelijan ja valehtelijan lapsia, poistukaa täältä”, eli Jeesus tavallaan tuomitsi myöskin juutalaiset tässä mielessä koska Jehova on mielestäni todellinen Saatana. Voidaan sanoa näin, että Jeesus oli arjalainen. Ja äpärä niinkuin minäkin.

Voidaan sanoa näin, että Jeesus oli arjalainen. Ja äpärä niinkuin minäkin.

RI: Niin, mutta kun se syntyi juutalaiseen rotuun…

PS: Se johtui siitä, että hän halusi puhdistaa juutalaisen rodun pahuudesta. Mutta hän ei ilmeisesti siinä onnistunut, koska tänä päivänä juutalaiset hallitsevat kommunismia ja rahamaailmaa.

[Hiljaisuus]

RI: No, näistä nykyajan kirkoista… niin, onko ne menneet liian maallisiksi…

PS: Nykyajan kirkot ovat täysiä maallisia laitoksia. Pappiperkeleet puhuvat paskaa. He saavat 20 000 mk palkkaa kuukaudessa kun pitävät muutaman typerän saarnan, pitävät muutamat ristiäiset, ynnä muuta.

[Hiljaisuus]

RI: Niin eli, toisin sanoen… vois sitten nämä nykyajan kirkot leimata saatanan konttoreiksi?

PS: Mielestäni olen sitä mieltä.

[Taustalta kuuluu jotain melua ja joku kuiskaa Pekan luurin läheisyydessä “hiljaa!”]

RI: Millainen tämä saatananpalvonta, niin, millaista se oli alunperin, että…?

PS: Alunperin se oli, jos ajatellaan juutalaisia, muinaishistoriasta inkoja, niin se oli uhraamista elävillä ihmisillä tai eläimillä [yskii käheästi]. Ja, nykyaikanahan se ei oo mahdollista, mutta sitä on mahdollista harrastaa ilman mitään uhreja.

RI: Kuten esimerkiksi…?

PS: Ottamalla henkisiä rituaaleja.

RI: Millaisena sinä sitten näet tämän saatananpalvannon tulevaisuuden?

PS: Mielestäni se kehittyy kyllä koko ajan enenevään suuntaan. Pitäisi vaan olla se kontrolli, että sitä eivät harrasta asiantuntemattomat vaan asiantuntijat. Ja Lapissa on paljon ollut noitia, seitoja ynnä muita ja shamaaneja. Kyllä he hallitsevat varmasti asiansa varmasti melko hyvin.

RI: No, erottaako nykyajan saatananpalvojan muista ihmisistä?

PS: Ei välttämättä, ellei häntä tunne. Sanoisin näin, että jos on jonkun henkilön kanssa tekemisissä kuukauden verran niin kyllä silloin varmasti tarkka henkilö huomaa, että asia on näin. Ei sitä muutamalla tutustumiskerralla erota.

RI: No, näitten saatananpalvojien määrä… niin kuin iso se oikein on ja kuinka ne on oikein järjestäytyneet?

PS: No, sanotaan, meillä on täällä Naantalissa Kansallis-mytologinen yhdistys, siinä on noin parisataa jäsentä, suurin osa on tämmöistä keski-ikäistä väkeä, mutta kyllä varmasti nuorison piirissä näitä voi olla jopa tuhansia, mutta he eivät hallitse asiaa.

RI: Niin ja, se hallitsemattomuus voi johtaa…

PS: Ihan mihin vaan.

RI: Hulluuteen?

PS: Murhiin ja mihin vaan. Huumeisiin ja murhiin ja tämmösiin.

RI: No, jos järjestöön tulee joku asiantuntematon ihminen, niin… miten ne yleensä niin kertoo ne asiat niinku ne on?

PS: No, yleensä jos tulee tämmönen asiantuntematon tai ala-ikäinen yrittää päästä, me ei oteta ala-ikäisiä, niin, hänhän ensmäiseks haluaa tehdä liiton Saatanan kanssa ja haluaa saada rituaalit selville ja tämmöstä kaikkea, se johtaa kyllä sitten ennen pitkää itsetuhoon jos ei hallitse henkimaailman voimia koska ne ovat hyvin suuria voimia ja siinä voi helposti tuhota itsensä.

RI: No, kun näissä lehdissä on ollu näitä juttuja ku joku on halunnut päästä pois jostakin lahkosta niin, sitä ei ole sitten päästetty, sitä on uhkailtu ja painostettu ja käytetty fyysistä väkivaltaa, niin mitä sanot tämmösistä järjestöistä?

PS: No, mielestäni se on rikollista toimintaa koska, meilläkin tässä meidän piirissämme niin jokainen saa lähteä jos haluaa, eikä me ei millään tavalla järjestetä mitään kostoiskuja kyseistä henkilöä kohtaan jos se siitä on kysymys. Kaikki täytyy tällaset asiat perustua vapaaehtoisuuteen ja jos on alalla viis vuotta ja opiskelee alaa hyvin niin ei kukaan halua edes lähteä pois… tästä piiristä.

RI: Nii että siihen on sitten mieltynyt, että on katsonut että tämä asia on minulle perhaaksi?

PS: Aivan oikein.

RI: Äskeisessä Pekka Siitointa haastatteli Mikko Mattila. Kuunnellaanpas tähän väliin kokonaisuudessaan Carmina Buranan kappale O Fortuna, jonka jälkeen haastattelemista jatkaa Sami Ropponen.

– – –

[Haastattelun osa 2/3 ilmestyy huomenna].

Advertisements

Read Full Post »

Maaliskuun 21. päivä Robert de Niro heitti Yhdysvalloissa vitsin presidentin puolisoista: Callista Gingrich. Karen Santorum. Ann Romney. Uskotteko te todella, että maamme on valmis siihen, että presidentin puoliso onkin ihonväriltään valkoinen?

Ei tainnut de Niro arvata, mikä älämölö tuosta vitsistä, jota hän ei ollut tarkoittanut rasistiseksi, syntyisi. Lihapää presidenttiehdokas Newt Gingrich tarttui tilaisuuteen heti tyypillisenä poliittisena oppurtunistina ja tekopyhästi tuomitsi asian, vaatien muiden kaltaistensa tavoin de Nirolta anteeksipyyntöä “sopimattomasta kielenkäytöstään”.

Bill Maher tarttui aiheeseen The New York Timesiin kirjoittamassaan kolumnissa Please stop apologizing. Maher havainnoi tekstissään amerikkalaisten poliittisen korrektiuden kulttuuria ja siihen liittyviä jatkuvia loukkaantuneiden vaatimuksia anteeksipyynnöistä monin esimerkein. Seuraavassa eräs ote näistä huomioista, joka sopii hyvin tämän jutun yhteyteen:

Presidentti Obaman tärkein poliittinen strategisti David Axelrod kuvaili tällä viikolla Mitt Romneyn massiivista mainoskampanjaa Illinoisissa “Mittzkriegiksi”, mistä välittömästi seurasi se, että republikaanien juutalainen koalitio raivostui ja sanoi Axelrodin käyttämää “holokaustin ja natsimielikuvien” ilmaisua “järkyttäväksi”. Tämä johtui tietysti siitä, että sanan “Mittzkrieg” viesti oli selvä: Tappakaa kaikki juutalaiset. Tämän jälkeen koalitio ei vaatinut ainoastaan sitä, että Axelrod pyytää välittömästi anteeksi, vaan he vaativat myös sitä, että edustaja Debbie Wasserman Schultz “julkisesti moittii” Axelrodia! Mikä vitsi! Mikä vitsi ihmiskuntaa kohtaan!

11. kuluvaa kuuta, vajaa kuukausi de Niron murjaiseman vitsin jälkeen, kirjoitti Suomessa kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Eronen Uuden Suomen blogiinsa tekstin Ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin. Ei tainnut Eronen arvata, mikä älämölö asiasta syntyisi. Turun Sanomat julkaisi Erosen satiirisesta tekstistä uutisen, josta sai sen vaikutelman, että Eronen oli tosissaan ehdottamassa hihamerkkejä erilaisille vähemmistöryhmille.

Monet maamme lihapäät poliittiset oppurtunistit tarttuivat asiaan yksioikoisen tuomitsevasti, vaatien Eroselta anteeksipyyntöä tai jopa hänen erottamista tehtävästään Hirvisaaren avustajana. Näiden poliittisten oppurtunistien tarkoituksella mustavalkoisessa tulkinnassa Erosen viesti oli selvä: Kohta ollaan maassamme maahanmuuttajille ja erilaisille vähemmistöryhmille vaatimassa hihamerkkejä kuin juutalaisille natsi-Saksassa ikään. Pian Turun Sanomien julkaiseman uutisen jälkeen asia kehittyi siihen pisteeseen, että perussuomalaisten kansanedustajaryhmä vaati, että kansanedustaja Hirvisaari julkisesti moittisi Erosta ja antaisi hänelle tehtävästään potkut.

Bill Maherin sanoin: Mikä vitsi! Mikä vitsi ihmiskuntaa kohtaan! Ja mikä vitsi suomalaisia kohtaan. Onko meistä tullut yhtä tyhmiä kuin amerikkalaisista?

Erosen “hihamerkkipostin” tiimoilta on käyty nyt reilun viikon verran varsin kuumaa keskustelua kaikissa mahdollisissa maamme foorumeissa. Mesikämmen päätti kysyä asian tiimoilta muutaman kysymyksen suoraan Eroselta itseltään.

– – –

Helena Eronen puhuu!

Turun Sanomat julkaisi hihamerkkiblogitekstistäsi uutisen, josta sai sen vaikutelman, että olit tosissasi ehdottamassa erilaisia hihamerkkejä erilaisille vähemmistöryhmille Suomessa. Turun Sanomien jutun jälkeen uutinen asiasta levisi ympäri maailmaa, päätyen ykkösuutiseksi mm. Venäjällä, Kazakstanissa, Valko-Venäjällä ja Azerbaidzhanissa. Tehdäänpä tämä kaikille selväksi – oliko blogitekstissäsi vakavaa ideaa vai oliko kaikki vain satiiria, miltä asia tekstisi luettua näyttää?

Tekstissä ei ollut mitään vakavaa ideaa. Ajatus oli ainoastaan se, että mitä vaihtoehtoja poliisin paheksutulle käytännölle olisi. Siis ehdotus oli hieman vastaava kuin jos olisin ehdottanut, että rattijuopomukset estetään sillä, kun alkoholituotteet kielletään koko maasta.

Oletko rasisti tai ihailetko natseja?

En koe olevani keskivertosuomalaista rasistisempi ihminen. Natsejakaan en ihaile, pahoja olivat, vaikka Suomen itsenäisyyden kannalta ratkaisevassa asemassa saattoivatkin toisen maailmansodan aikana olla. Kuitenkin mielestäni olisi hyvä jo päästä yli sen natsikammon tai sitten natsit tulisi suhteuttaa muihin sekopäätotalitarismeihin, esim. Stalinin Neuvostoliittoon. Stalin tapatti pelkästään Ukrainassa nälänhätään 30-luvulla yhtä paljon ihmisiä kuin Hitler keskitysleireillään. Kukaan ei silti vedä herneitä nenäänsä, jos heittää läppää, jonka voi ymmärtää jotenkin liittyvän Ukrainan nälänhätään. Mielestäni se on jotenkin todella tekopyhää ja pinnallista.

Mistä Turun Sanomien kirjoitus kertoo? Poliittisesta oppurtunismista? Ampuiko Turun Sanomat itseään jaloilleen julkaistessaan uutisensa?

Turun Sanomien toiminta on ollut ylimielistä ja jotenkin irstasta. En tiedä oliko kohun taustalla se, että haluttiin saada katsetta pois esim. Wallinin asuntokaupoista ja Åbo akademin touhuista tai jostain kuntapolitiikasta, käsitykseni mukaan se ei olisi Turun Sanomien tapauksessa suuri ihme, ja varmasti yksi syy Turun Sanomien touhuille on median inho Perussuomalaisia kohtaan.

Mahtaako Turun Sanomat julkaista uutisen 21.4. järjestettävästä mielenosoituksesta puolestasi Turun Sanomien toimipisteen edessä? Miten Turun Sanomat mahtaa suhtautua saamaansa julkisuuteen, saako jutun kirjoittaja palkankorotuksen?

Tuskinpa uutisoi. Luulen että Turun Sanomat pyrkivät painamaan typerän toimintansa unholaan mahdollisimman nopeasti, koska tajuavat itsekin, että heidän uskottavuutensa on mennyt. Turun Sanomien päätoimittaja yritti A-Studio Streamissa jopa vedota sananvapauteen ja siihen, että heidän juttunsa on irrotettu kontekstista, mikä on jo hyvinkin koomista.

Ovatko suomalaiset huumorintajuttomia? Miksi blogikirjoitukseesi reagoitiin kuten reagoitiin, samalla kun vaikkapa Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvat, joissa on satiirista huumoria natsiaiheista, ovat suurimman osan suomalaisten mielestä ok? Miksi Turun Sanomat ei ole tarttunut Fingerporiin?

Koska minä olen kytköksissä Perussuomalaisiin ja Jarla ei. Se nyt vaan on sellainen juttu, että Suomessa saa sanoa mitä tahansa, mutta ei kuka tahansa.

Ovatko suomalaiset oikeasti suvaitsevaisia, mitä tulee erilaisiin mielipiteisiin ja mielipiteen ilmaisutapoihin yhteiskunnallisista asioista? Osaavatko suomalaiset keskustella poliittisista asiosta?

No ehkä jotkut suomalaiset eivät ymmärrä, että ihmisillä on erilaisia arvoja ja mielipiteitä. Moni pitää omaa näkökulmaansa absoluuttisena totuutena ja jos joku on toista mieltä, niin nostetaan kädet korville ja aletaan hokea ”en kuuntele en kuuntele”. Mielestäni sellaisesta ajatusmaailmasta on pelottavan lyhyt matka siihen, että ”väärät” mielipiteet kielletään ja ennemmin kielletään keskustelu kuin keskustellaan. Ja kuten on nyt nähty, niin asiasta keskustelun sijaan keskustellaan mieluummin siitä, kuka keskustelee ja miksi.

Onko poliittinen korrektius mennyt maassamme liian pitkälle? Miksi on tai ei ole, esimerkkejä?

Kyllähän se silloin jotenkin on, kun takkia käännellään ja petetään ne vaaleissa annetut lupaukset, eikä se ole mitään, mutta joku Teuvo Hakkarainen on pahis, kun hän julkaisee Facebookissa julkisesta asiakirjasta kopioidut rikollisten nimet.

Mitä mieltä olet siitä, miten maamme media on suhtautunut tähän hihamerkkiepisodiin?

Olen todella surullinen ja pettynyt. En luota mediaan enää pätkääkään. Silloin, kun vastuu on lukijalla ja lukija joutuu itse tekemään toimittajan työn, eli tarkastamaan faktat, niin onhan se melkoisen säälittävää. Toimittajilla on kuitenkin hyvin paljon valtaa, tietyllä tavalla jopa enemmän kuin poliitikoilla, ja tuntuu pelottavalta, kun toimittajat käyttävät valtaansa väärin.

James Hirvisaari ei erottanut sinua tehtävästäsi Perussuomalaisten ryhmäpainostuksen alla. Nyt Hirvisaari on sitten erotettu määräajaksi tehtävästään. Mitä sinulle tulee tästä mieleen niin Perussuomalaisista kuin Hirvisaaresta? Ovatko perussuomalaiset oikeasti poliittista oppositiota?

Olen päättänyt olla mitenkään Perussuomaisia ja heidän toimintaansa kommentoimatta. Hirvisaari tiesi, että sanktiot voivat olla melkoiset, mutta hän kuitenkin päätti tehdä kuten oikeaksi koki ja seisoi päätöksensä takana.

Mitä tämä episodi kertoo sananvapaudesta Suomessa? Suomalaisen median vastuusta? Mediasta Suomessa yleensä? Suomalaisesta oikeuslaitoksesta? Mitä tästä on opittavaa?

Hysteerinen ilmapiiri, jossa hakemalla haetaan natseja ja rasisteja, on tekemässä Suomesta sulkeutunutta ja pelolla hallittua yhteiskuntaa, jossa sanojaan saa asetella tarkasti, jollei halua toimittajia ja oikeuslaitosta niskaansa. Jos ihmisillä olisi järkeä päässä, tämä tapaus saisi ihmiset säpsähtämään ja pohtimaan vakavasti sitä, mihin Suomea halutaan viedä. Realistina en kuitenkaan usko, että tästä tapauksesta kukaan oppisi mitään.

Mikä Suomessa mättää tällä hetkellä mielestäsi poliittisesti eniten ja miksi? Mihin ihmisten pitäisi kiinnittää huomiota?

Kukaan ei vaadi eikä odota politiikalta tai politiikan toimijoilta enää mitään. Kaikenlaisesta kähminnästä, (älyllisestä) epärehellisyydestä ja salailusta on tullut normaalia toimintaa. Poliitikot ajattelevat ensisijaisesti omaa poliittista uraansa eivätkä Suomen tai suomalaisten etua. Se on hyvin vastenmielistä. Toivoisin enemmän avoimuutta ja suoraselkäisyyttä.

Mitä tästä eteenpäin? Jatkatko blogikirjoittelua?

Aivan varmasti jatkan. Kukaan ei voi kieltää minua kirjoittamasta blogia. Toki tämä tulee vaikuttamaan ainakin alitajuisesti siihen, kuinka kirjoitan, mutta pyrin kirjoittamaan jatkossakin mahdollisimman aidosti ja turhia pohdiskelematta.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Pitkät kävelylenkit koirani Sampon kanssa ja se kun huomaa, että lapset ovat onnellisia.

– – –

Jutun alussa mainitussa Bill Maherin kolumnissa Maher toteaa, että meidän on opittava elämään sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olemme asioista täysin eri mieltä. Mesikämmen on Maherin kanssa asiasta samaa mieltä. Siitä ei tule mitään, jos aina kun joku pahoittaa jonkun sanomisista mielensä, aletaan vaatia jollekin potkuja tai muita sanktioita tai paikalle soitetaan poliisi.

Se, että vaatii eri mieltä olevien tai eri tavoin itseään ilmaisevien ihmisten pitämään suunsa kiinni tai että pyrkii sellaisten ihmisten maton alle lakaisemiseen, ei ole kovin viisasta. Asioiden oppurtunistinen mustavalkoiseksi kääntäminen ja poliittisena löymäaseena käyttäminen ei ole kovin rakentavaa tai fiksua.

“Suvaitsevaisuus” joka ei suvaitse eri tavoin ajattelevia tai itseään ilmaisevia ihmisiä on tekopyhää. Yhteiskunnassa on aina täysin eri tavoin ajattelevia ja itseään ilmaisevia ihmisiä. Heidän kanssaan kannattaisi koettaa oppia elämään ja keskustelemaan, ellei sitten pidä ajatuksesta, että yhteiskunnallisen keskustelun särmät hiotaan pois. Jos niin käy, niin keskustelu muuttuu helposti vain mustavalkoisemmaksi ja kaikin tavoin polarisoituneemmaksi. Sitä kautta saadaan pahimmillaan aikaan latteaa, yksipuolista ja tekopyhää keskustelua sekä ajatusrikollisia.

Maheria siteeratakseni: En halua elää sellaisessa maassa, jossa kukaan ei koskaan sano mitään sellaista, joka ei loukkaisi jotakuta.

Jos jollain on huono huumorintaju, typerät näkemykset tai typerät argumentit näkemyksilleen (tai nämä kaikki – enkä viittaa tällä Eroseen), hän laittaa itse itsensä niiden kanssa muiden eteen likoon. Eivätköhän fiksut ihmiset osaa jättää sellaiset ihmiset vitseineen, murjauksineen ja argumentteineen omaan arvoonsa, tai jos tarve vaatii, osoittaa omilla argumenteillaan miksi tuon toisen argumentit ovat heikot tai miten asioita voisi katsoa toisella tapaa, ehkä fiksummin – ilman, että tuon toisen sanomiset tahallaan tulkitaan täysin pieleen.

Mesikämmenelle ei tulisi mieleenkään vaatia, että vaikkapa Björn Wahlroosilta, Jyrki Kataiselta tai Päivi Räsäseltä riistettäisiin heidän sananvapautensa ja oikeutensa suoltaa suustaan sitä itseään, vaikka se kerta toisensa jälkeen syvästi loukkaakin Mesikämmenen käsityksiä siitä, mikä on totta, hyvää ja kaunista. Suomi lienee vielä demokraattinen maa, jossa on ajattelun- ja sananvapaus.

Sanat, teot ja vastuu ovat tässä hihamerkkiepisodissakin tietysti monimutkainen vyyhti. Hyvä, että asiasta keskustellaan.

Huomenna on sunnuntai. Se sattui sopivasti sen kanssa, mitä Maher edellä mainitussa artikkelissaan ehdotti:

Tehdään tästä sunnuntaista kansallinen Tänään emme loukkaannu -päivä. Olkoon tämä päivä, jolloin emme loukkaannu jonkun pienistä sanomisista tai tekemisistä niin pahasti, että emme kykene tekemään mitään ennen kuin olemme saaneet tuosta asiasta anteeksipyynnön.

– – –

Mesikämmen kiittää Helena Erosta haastattelusta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Halla-aho ja Saatanan lonkerot

Kielletään kaikki!

– – –

Read Full Post »

Johdanto

Siinä, että Leo Meller saapuu kaupunkiin, on aina jotain elämää suurempaa. Luvassa on aina rautaisan karismaattinen ja maskuliininen show, joka pistää mummoilla sydänmentahdistajat hakkaamaan villisti ja ruskeat tukisukkahousut savuamaan. Miehille Meller antaa arkkityyppisen mallin siitä, millainen on väkevä evankelista joka taistelee Jumalan puolesta läpeensä rappeutuneessa ja syntisessä maailmassa näin lopunaikoina. Leo Meller ja Suomen Siion on niitä artisteja, joista mm. Helsingin Sanomat ja Kirkko & Kaupunki ovat meitä vuosien varsilla varoittaneet. Turhaan ei Melleriä edelleen lasketa maamme rajun kristillisen undergroundin ykkösartistiksi. Maanantai-illan kuvia kumartelematon show Turun VPK:n talolla osoitti sen jälleen.

Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman.

Jos edellisvuotena viimeksi kokemani Mellerin keikka Turussa oli silkkaa rautaa, niin tämänkertaisesta keikasta saattoi jo etukäteen odottaa jotain vielä huimempaa. Patmoksen sivuilla kun oli ennen keikkaa seuraava kryptinen tiedotus, jonka perusteella osasi odottaa erityisen vaikuttavaa settiä:

TURKU – Ajankohtainen ja karismaattinen patmosilta, vieraana tri SAMUEL MAHER.

Pyhä Henki antoi minulle maanantai-iltaan sanoman, jonka kaltaista en koskaan ole tuonut julki. Jos suinkin mahdollista, Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman. Yliampumatta uskallan sanoa: sanoma vaikuttaa tulevaisuuteesi syyskuusta alkaen” LEO MELLER.

Varsinaisessa illan ohjelmassa alkaen klo 19 kanssamme on Kairon Patmossairaalan ylilääkäri SAMUEL MAHER ja hänen tiiminsä. Näitten ystävien palvelutyössä jopa kuolleita herää! Ihmeellisiä parantumisia tapahtuu. Tri Maher on taitava lääkäri ja vaikuttava, innoittava Raamatun opettaja. Tule ja koe oma ihmeesi.

Mukana PIRKKO SÄILÄ ja PASI TURUNEN.

Pelkästään yllä oleva teksti osoittaa eräästä kulmasta sen, miksi Meller on niin valovoimainen artisti. Hänen tulkintakykynsä on ilmiömäistä. Miettikääpä nyt, niin yllä mainitussa kuin monessa muussakin asiassa, Meller vetää kosmisesta hatustaan toinen toistaan villimpiä profetioita, varoituksia, kytköksiä asioiden välillä yms. ja aloittaa niiden pohjilta tilaisuuksia, kampanjoita (viimeisimpinä mm. Aktio Joosef, Totuusaktio Israel ja Rukousrintama Suomen ja Israelin puolesta), yms., ja myy koko paketin faneilleen, jotka ovat kerta toisensa jälkeen haltioissaan tarjotusta inspiroivan tuoreesta näkökulmasta ja visiosta, mikä se sitten milloinkin on. Tähän liittyy myös Mellerin uusiutumiskyky, vaikka hän samoja teemoja periaatteessa vuosikymmenestä toiseen kierrättääkin. Erään kristillisen kirpputorin kassatäti totesi kerran eräälle ystävälleni tämän ostaessa pariakymmentä Meller-kasettia tukkuhintaan, että tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun. Mielestäni tuo kuvaa Mellerin karismaa ja taitoja viihdyttäjänä varsin hyvin.

Tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun.

Mellerin genre on monella tapaa vaativa, mm. sen vuoksi, että hänen esittämät tulkinnat eivät kerta kaikkiaan toimisi genretietoisille faneille ilman artistin timantinkovaa itsevarmuutta. Ja sitähän Mellerillä on. Jos hänellä ei sitä olisi, ei hän pystyisi myymään yleisölleen rajuja omia tulkintojaan edellä mainitun kaltaisesti toteamalla: “Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman”. Tähän ei kuka tahansa pysty. Mutta Meller pystyy, koska hänellä on erikoiskyky kertoa, mitä Jumalalla on meille asiaa. Profeetalliseen lopun ajan Siion-genreen kuuluu sekin haasteellisuus, että on osattava vyöryttää uusia visioita niin, että aiemmat toteutumattomat ennustukset yms. eivät jää kuulijoita vaivaamaan. Meller on onnistunut tässä jo monet kerrat, ja epäilemättä hän onnistuu siinä taas uudelleen, mm. nyt kuumimpana hittinä olevan Israelin tilanten kanssa.

Patmoksen sivuilla ei tämän kertaisen Turun keikan varsinaista teemaa suoraan kerrottu, mutta se paljastui paikallislehdestä: Paljastaako Israelin Jumala miekan pakanakansoja vastaan YK:ssa 20.9.2011 – mikä on Suomen kohtalo ennustusten valossa? Asiasta uutisoitiin keikan edellä myös Leo Meller Fan Clubin sivuilla.

Showtime!

Itse keikka polkaistiin Turun VPK:lla käyntiin täsmällisesti ajallaan. Koska Meller on suuri nimi, niin hän tietysti tarvitsee itselleen lämppärin, vaikka toimisikin itse pääartistin lämppärinä. Mellerin lämmittelystä vastasi Patmoksen levymerkille työskentelevä Pirkko Säilä.

Säilän setti oli lyhyt mutta iskevä. Introna kuultiin jo aiemmilta kerroilta tutuksi tullut Turkuun on niin ihana tulla, kun tänne tulee, on sellainen olo kuin tulisi kotiin. Jostain syystä tästä muistui mieleeni kauppatorin vieressä, yökerho Börsin sisäänkäynnin tienoilla oleva arvoituksellinen seinäreliefi, jossa Daavidin tähdellä koristeltu laiva kyntää merta purjeet pullollaan. Onko Turku Suomen Siionin salaisia voimapisteitä? Tätä ei Säilä kertonut.

Intron jälkeen lämppärin setti koostui Patmoksen uusimpien tuotteiden mainostamisesta. Eräästä Patmoksen myymästä kirjauutuudesta luettiin näytteeksi ohjeita kristityille. Ohjeisiin kuului mm. se, että kanssauskovaisten väärintekemisistä, synneistä, ei saanut puhua ei-uskovaisille. Nämä sanat jäivät päähäni soimaan Säilän setistä parhaiten. Kävin myöhemmin katsomassa Patmoksen merchandisen keikkapaikan takaosassa. Kirjoja ja CD-levyjä oli reilusti, mutta bändipaitoja ei ensimmäistäkään. Kauppa kävi hyvin.

Meller astui lavalle huolettomassa asussa, lyhythihaisessa paidassa, jonka hän oli jättänyt tumman harmaiden housujen päälle. Asuvalinta oli hämäävä, sillä itse setti oli kaikkea muuta kuin huoleton ja kepeä. Mellerin maanantai-illan setti oli rankin, mitä olen hänen nähnyt koskaan esittävän. Esityksen sisältö oli hyvin raskasta ja mustaa, mikä tietysti heijastelee aikoja, joita nyt elämme. Raskautensa ja mustuutensa puolesta tämä Mellerin setti oli tyylisuunnaltaan ehkä raskainta lopunaikojen verbaalista unblack metallia, mitä maassamme on koskaan esitetty. Stryper-faneilta menee tällaista materiaalia kuunnellessa kurat housuun.

Pakanakansat vs. Israel

Heti setin alkuun tehtiin selväksi, mistä on kyse. Israel on pakanakansojen uhkaamana, ja tämä heittää ei ainoastaan Israelin, vaan koko maailman ylle suuren synkän pilven. Maailmantilanne sai artistin erittäin herkkään ja intensiiviseen iskuun jo keikan alkumetreillä. Kuten tiedämme, kuuluu Mellerin vakiosettiin aina tavalla tai toisella Israel ja lähes aina myös lopunajat. Tällä kertaa nämä kummatkin olivat setissä korostetun vahvasti läsnä.

Me elämme lopunajan viimeisiä päiviä.

Keikan ensimmäiset osat avasivat tulevaa YK:n yleiskokousta väkevän raamatullisesti. Meller esitti, että YK:n seuraava yleiskokous, 66. sellainen, ei ole sattumalta 66… luvussa on yhtä 6:sta vaille ihmisen luku 666, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että me elämme lopun ajan viimeisiä päiviä. Näissä lopun ajan tapahtumissa Israel näyttelee tietysti hyvää roolia, ja Palestiina taas pahaa roolia. Palestiinan itsenäisen valtion tunnustaminen (myös niiden maiden osalta, jotka eivät näin ole vielä tehneet, Suomi ja USA mukaanlukien) on Mellerin mukaan helvetillinen siirto maailman shakkilaudalla, ja sellaista ei saisi tapahtua. Kappaleessaan YK 666 Meller esitti palestiinalaisten esittämää pilkkaa juutalaisista varsin dramaattisin sanoin: Ja yksikään juutalainen ei koskaan enää tule tuon meidän pyhän vuoren juurelle… jälkeen YK:n 66. yleiskokouksen synti ja saasta nimeltä juutalaiset ja Israel pyyhitään pyhältä maalta!

Tässä vaiheessa keikkaa huomasin, että jopa Mellerin Raamatuin ja muistikirjoin varustautuneet die hard -fanit ottivat rohkaisevaa ryyppyä ja nitroa kului. Ja keikka oli vasta alkanut!

Toinen mieleen jäänyt numero keikan alkupuoliskolta oli biisi nimeltä Valkoisen talon www-sivut. Yhteiskunnallisesti kantaaottavissa sanoissa Meller kritisoi sitä, että Valkoisen talon www-sivuilla on jo pitkään oltu mainitsematta, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki!… Jerusalem on ryöstetty palestiinalaisille! Tällä Meller antoi tietysti ymmärtää, että USA jo valmistelee osaltaan Palestiinan valtion tunnustamista.

Kappale esitteli myös teeman, joka kantoi hienosyisesti läpi koko loppusetin, nousten esiin aika ajoin: Israelin pyhä Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan! Meller lauloi: Sillä katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä aloitan onnettomuuden tuottamisen! Sen sijaan, että Meller olisi selvästi avannut, mitä tämä tarkoittaa, hän suhteessa tarinankulun loogisuuteen esitti yllättäen aivan huiman armolahjoja koskevan soolon, jossa oli jazzahtavaa vivahdetta sikäli, että siinä vedeltiin aivan omissa sfääreissä, silti maastoutuen hienosti kappaleen pohjalla kulkevaan rytmiin. Veikkaan, että vähemmän teologiaan perehtynyt yleisö ei ymmärtänyt soolon hienouksista yhtään mitään, mutta hyvin tämäkin osio näytti silti yleisöön uppoavan.

Meller oli jo keikan tässä vaiheessa osoittanut monipuolista skaalaa niin vokaaleissa (aina syvästä surusta ja tuskasta tuliseen ja vimmaiseen paatokseen asti) kuin lavaliikehdinnässäkin – tämä oli tietysti tuttua ja taidokasta Melleriä. Kokonaisuudessaan keikan alkuosio oli sävyiltään erittäin monipuolinen, mieleen tuli niin kristitty doom metal kuin kristitty emogoottirock, pääpainon ollessa selvästi jo mainitussa verbaalisessa unblack metallissa.

Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla.

30 rabbia oli selvä täytebiisi, mutta ei millään muotoa yhdentekevä. Kappale kertoi 30 rabbista, jotka ovat viime vuosina kohdanneet messiaan, Jeshuan. Tätä seurasi kappale Taivaalliset pasuunat, jonka sanat kertoivat siitä, että Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla. Meller korosti kappaleen sanoja niin, että ne toistettiin pariin kertaan, samalla havainnollistavasti ilmatorvea soittaen. Tässä vaiheessa niin minua kuin varmasti monia muitakin kävi hieman harmittamaan oma ympärileikkaamattomuus, sillä olisihan se nyt nastaa kuulla, mitä hermeettistä lähetystä Taivaasta on jo parin kuukauden ajan maahan oikein lähetetty. No, esinahoista huolimatta Meller sai meidät tuntemaan, että olemme Jumalan valittuja ja Suomen Siionia!

Pakanakansojen myrsky ja maan ääret

Pakanakansojen myrsky sijoittui keikan keskivaiheille ja esitteli Melleriä parhaimmillaan. Tässä biisissä Meller otti vanhoja keikkojensa kestoelementtejä ja mestarillisesti tulkitsi niitä ajankohtaisin sävyin. Meller lauloi: Kun pakanakansojen myrsky alkaa, se alkaa maan perimmäisistä ääristä… Hän jatkoi julistamalla, että kun kaikkialla puhutaan Suomesta, niin puhutaan maan ääristä (Fin-land), maan lopusta. Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!, Meller jylisi tavalla mikä hieman muistutti minua Lemmyn verbaalisesta ulosannista Motörheadin kappaleessa Sex and death. Meller jatkoi raamatullisesti (Jeremia 25:31): Pauhinta käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa, jumalattoman hän antaa miekalle alttiiksi… Jumalattomat, keitä ne sitten ovat? Meller antoi kysymykseen saman tien selkeän vastauksen, upean dramaattisesti ääntään käyttäen: Jumalaton ihminen on ihminen, jolle Jumalan on sanonut, tästä hetkestä eteenpäin… Minä. En. Enää. Välitä… Sinusta.

Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!

Edellämainittu kohta osaltaan alleviivasi sitä, että uusissa sanoituksissaan Meller on ottanut Jumalan tulkinnassaan varsin vanhatestamellisen painotuksen – armollinen ja rakastava, anteeksiantava Jumala on taka-alalla ja oikukas, tuittuileva, tantrumeita vetävä kosminen sadisti on päästetty valloilleen. Mutta tämä on ymmärrettävää, kun asia laitetaan nyt akuuttiin Israelin kontekstiin.

Maan äärien käsittelyssä nostettiin rohkeasti esiin myös suorasanaisesti demonisia nimiä. Meller riimitteli, että maan ääret eivät ole vain yksi ainut pohjoinen alue, esim. Suomi, Ruotsi, tai Norja, vaan että käsitteellä viitataan pohjoiseen yleisesti, ja erityisesti em. maan lopun maihin, Jerusalemista katsoen. Itärajan alue ei kuulu viimeisissä tapahtumissa Mellerin kuvaamiin maan ääriin. Itärajan alueillamme on Mellerin mukaan oma kohtalonsa, johon viimeisissä tapahtumissa vaikuttavat Goog, Maagog, Beesek ja Buubal. Tämä oli eräs keikan väkevimpiä unblack metal -hetkiä ja se kirvoittikin yleisöstä erityisen paljon amen, halleluja! -huutoja.

Norja, Suomi, ja lopun ajan tummat pilvet

Meller omisti keikasta huomattavan siivun Norjan tilanteen käsittelyyn. Hän muistutti, että Norja on ollut maan äärien maista jo vuosikymmenien ajan Israelia eniten tukeva ja että Jumala on tämän vuoksi siunannut Norjaa suurella vauraudella, erityisesti öljyn kautta. Artisti muistutti myös, että hänen henkinen oppi-isänsä oli suuri Norjan ystävä, ja että hän itsekin suuresti rakastaa Norjaa. Onhan hän mm. asunut Norjassa, saarnannut Norjassa ja kääntänyt tekstejä norjasta suomeksi. Tässä vaiheessa illan ohjelmaa Meller käytti erittäin näyttävästi eräitä keikkojensa vakioelementtejä, nimittäin lähteittensä fyysisten kappaleitten esittelyä ja dramaattista heiluttelua.

Bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!

Utøyan saari oli epäilemättä illan kontroversaalein biisi. Siinä Meller kertoi siitä, mitä hänen näkemyksensä mukaan saarella tapahtui, kun Anders Behring Breivik alkoi siellä julman verityönsä: Nämä nuoret eivät suinkaan huuda kauhusta, vaan he ovat huvittuneita, mitä he luulevat olevan tapahtumassa? He muistavat mitä heille on opetettu Israelin terrorista palestiinalaisia vastaan… ja he kuvittelevat, nyt alkaa, kun ministeri on lähtenyt kaksi päivää sitten, nyt alkaa havainnollistettu draama, jonka tarkoituksena on käytännössä opettaa meille, mitä palestiinalaiset raukat joutuvat kärsimään, kun juutalaiset tulevat yllättäen aseineen ja tappavat palestiinalaisia. Ja ensimmäiset, jotka surmataan, niin heidän viimeiset sanansa eivät suinkaan ole kauhunhuudot, vaan heidän viimeiset sanansa silminnäkijän mukaan ovat “bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!”

Jollain lailla em. biisi, sen esitystapa ja siihen liittyvät tulkinnat tuntuivat minusta hivenen oudoilta ja sopimattomiltakin. Meller muistutti, että ennen verilöylyä saarella oli esiintynyt puhuja, joka kirjaimellisesti pui nyrkkiä kaikkivaltiaalle Jumalalle, ja joka hyvän paimenen sijaan oli susi, joka vei laumansa syvemmälle Jumalan kovien tekojen kosketukseen. Minulle jäi hieman auki, liittyikö verilöyly Mellerin mielestä jotenkin jo keikan alkupuolella esitettyyn ajatukseen, että “Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan” ja että oliko tapahtuma jollain lailla Jumalan vihan ilmaisu rakkaalle maan äären kansalleen, tai jotain sellaista. No, monet vaikutusvaltaiset ja hienot taiteilijat ovat kautta aikain esittäneet asioita kärjekkäästi, provosoiden ja jopa tahallaan ikävään valokeilaan astuen. Näin he ovat onnistuneet osoittamaan jotain vallitsevista kulttuurisista normeista, rajoista, siitä, miten me määrittelemme itseämme ja kulttuuriamme. Utøyan saari muistuttikin minua em. seikkojen vuoksi mm. Boyd Ricesta, jolta Meller on epäilemättä saanut eri tavoin vaikutteita.

Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan!

Yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivä kappale oli myöskin Suomi on lehmä, jossa Meller oli käyttänyt sanoina jonkun anonyyminä pysyttelevän henkilön unta. Kappaleessa Suomi kuvataan miehenä, joka kulkee eteenpäin. Hänen vieressään kerrotaan olevan tekstin, jossa sanotaan Jumalan yrittäneen estää Suomea menemästä EU:ssa eteenpäin, aina vuoteen 1999 asti. Tämän jälkeen kerrotaan, että tuon vuoden jälkeen Jumala ei ole Suomesta enää välittänyt. Kappale päättyy armottomaan visioon, jossa Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan! Olin haistavinani kappaleessa lievää plagiointia CMX:n vanhasta hitistä Jumalan ruoska, mutta voi olla, että kappaleiden yhteneväisyydet ovat silkkaa sattumaa.

Onnistuneen keikan lopuksi Meller teki vielä perinteiset rock-kliseet, eli nostatteli hurmioituneen yleisön käsiä, ja VPK:n salissa tehtiinkin liki aaltoja Jumalalle. Meller lopetti keikan dramaattisesti todeten: Jos sinä et ole Jumalan ihminen tänä iltana tässä huoneessa, miten sinä uskallat elää? Jos sinulla ei ole Jeesusta vapahtajana, miten sinä uskallat kuolla? Jos sinulla ei ole pyhän hengen täyteyden kastetta, miten sinä kuvittelet selviäväsi arjesta, jota eletään tänä syksynä? Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana… sinä voit nostaa kätesi, nyt, juuri nyt, juuri nyt ja sanoa, Jeesus, otan sinut vastaan! Joku huusi tähän hurmiossa: Lisää pyhää henkeä! ja Meller komppasi asiaa.

Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana.

Jos tämän keikkaraportin aluksi tein huomion Mellerin itsevarmuudesta ja käsityksestä itsensä ainutlaatuisuudesta artistina, voisi saman huomion tehdä tässäkin kohtaa. Huomatkaa keikan lopetuspuheesta kohta “…tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana” – Meller tietää, että hänen kutsustaan Jeesukseen sydämeen ottaminen on ainutlaatuisen hienoa ja arvokasta. Hän on tähti. Hän tuntee arvonsa.

Keikan jälkeen Pirkko Säilä vielä johti pienen rukouksen, josta mieleeni jäi elävästi, että Jumalan käy niin paljon Israelia sääliksi, että hän säälii siellä pientä sorakasaakin.

Patmoksen ilmaismateriaali keikkapaikalla

Rukouksen jälkeen yleisölle jaettiin avokätisesti Patmoksen materiaalia, missä kerrotaan tarkemmin Mellerin keikan kappaleiden sanoista ja taustoista, sekä siitä, mitä materiaalia Patmoksella on myynnissä ja mille tilille voi maksaa Israelin hyväksi vapaavalintaisen summan (mutta 50€:tä suositellaan). Nämä materiaalit ovat hurjaa luettavaa, kuten valtavirtaa vastaan porskuttavalta underground-artistilta sopii odottaakin.

Koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa.

Aktio Joosef -info kertoo, että koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa. Tämän lisäksi kerrotaan, että maailma on palautumassa Kolmannen valtakunnan henkiseen ja hengelliseen ilmastoon (tähän väliin on hyvä muistuttaa, että on olemassa myös mielipiteitä, joiden mukaan Israel on itse harjoittanut varsin “natsistista” politiikkaa suhteessa palestiinalaisiin aina vuodesta 1947 asti).

Infossa Patmos kertoo myös olevansa lahjoitusrahoituksella mukana lobbaustoiminnassa (!) Israelin hyväksi. Kyseessä sanotaan olevan hengellisen sodankäynnin Israelin, Raamatun ja jopa Jumalan kunnian puolesta. Nyt ennen YK:n yleiskokousta USA:n presidentti Obaman kerrotaan sanelleen Israelille vaatimuksen suostua valtiolliseen holokaustiin. Halosta ojennetaan valitsemaan sanansa YK:n yleiskokouksessa oikein. Mikäli “pakanakansojen vaatimuksiin” suostutaan olisimme kertaiskulla syvällä viimeisten päivien profetioiden täyttymisessä. Tämä on raamatullista hardcorea, jos mikä!

Pienempi Aktio Joosef -lappu kertoo Mellerin visiosta Aktio Joosefin suhteen. Kyseessä on pyrkimys palata “Joosefin talousohjelmaan”. Meller kirjoittaa: Kuukausien ajan olen seurannut Herran Hengen vaikutusta. Minusta on tullut Joosefin ja erityisesti hänen talousfilosofiansa oppilas. Olen ihmetellen oppinut ja oppinut – ja samalla miettinyt, mitä aikaa varten henkeeni sijoittuu aivan mullistava kokonaisfilosofia kylvämisestä ja niittämisestä, sijoittamisesta ja siitä elämisestä. Myöhemmin Meller toteaa, että TOTUUSAKTIO ja AKTIO JOOSEF aivan ilmeisesti liittyvät toisiinsa jumalallisessa kutsumuksessa ja ohjauksessa. Lisäksi: Olen myös saanut henkeeni nostattaa esiin RUKOUSRINTAMAN SUOMEN JA ISRAELIN PUOLESTA. Ilmeisesti nämä kaksi ilmiötä jollakin tavalla sitoutuvat toisiinsa. Syyskuussa tiedät enemmän. Mitä luovuutta! Tällaiseen ei pysty kuin aidosti monilahjakas ja rohkea taiteilija!

Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten!

Paperin toisella puolella mainostetaan Kalevi Lehtisen kirjaa ja kehoitetaan ostamaan myös hänen CD-levyjä: Kuuntele Kalevin erilaisimpia äänitteitä. Paperin yläpuolella mainostetaan CD-levyjä Koko ihmisen terveeksi tuleminen ja Ajat ovat vaikeat – näin Jumala hoitaa omiansa armosta perille. Viimeksimainitusta kerrotaan mm. näin: Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten! Et ole orpokodissa – nämä ja muut esikuvat opettavat sinua. Äänitteet ovat osa Sana, henki, rukous ’10 -tapahtumaa, josta todetaan: …hämmentävien henkivaltojen, taistojen, uhrien että suuren siunauksen tapahtuma. Psykedeliaa ja esoteerista erotiikkaa!

Miten sinun rahalahjasi monistuu -paperi vetoaa lukijaan sillä, että jos olisimme voineen olla paikanpäällä Jeesuksen aikaan, olisimme olleet valmiita todella paljon palvomaan häntä ja tekemään hänen vuokseen. Tähän vedoten pyydetään nyt samanlaista panosta Israelin lobbausrahoiksi. Lapussa todetaan: 3000 x 50€: Saisimme vastata ‘kyllä’ Israeliin. Tilisiirtokuitissa on tunteisiin vetoava kuva halaavista ihmispoloista ja teksti Rakkauden kautta vaikuttava uskoni. Tämä tekoni Israelin elämäksi koetuksen hetkissä 2011. Palestiinan valtion perustamisen puolesta seuraavassa YK:n yleiskokouksessa äänestäviä kutsutaan jälleen pakanoiksi ja Tarja Halosen linjanvetoja arvuutellaan.

Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa.

Jykevin ilmaismateriaaleista on Totuusaktio Israel -tabloid. Sen kannessa on kuva Tarja Halosesta puhumassa YK:ssa, kuvan alla teksti: Tasavallan presidentti Tarja Halonen puhunee YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2011. Aikaisemmat puheet ovat olleet tasaisia. Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa. Miettikää sitä.

Mellerin keikan jälkeen päätin katsoa vielä, millainen egyptiläinen pääartisti oikein oli miehiään. Jo ensimmäisen kappaleen aikana tuli kuitenkin selväksi, että vaikka mainosteksti lupasi kovaa kamaa (“hän on herättynyt kuolleen eloon”), niin Samuel Maher bändeineen oli kuitenkin aika keskinkertaista kristillistä perussettiä.

Illan kovin artisti oli ilman epäilyn häivää Leo Meller.

– – –

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi

Pekka Aurajoen rannalla saksalaisen sotilasaluksen edessä. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Edesmennyt valtakunnajohtajaksi ja Luciferin arkkipiispaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli omalla tavallaan moniulotteinen persoona. Hän ehti elämänsä aikana mm. opiskella Turun kauppakoulussa ja Suomen teatterikoulussa, kotiutumaan varusmiespalveluksestaan reservin kersanttina, olemaan Suomen tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilas (ollen Kassisen mukaan hänen paras oppilaansa), toimimaan Turun kaupunginteatterissa pikkurooleissa näyttelijänä,  pyörittämään menestynyttä valokuvausliike Siitoin-filmi oy:tä, okkulttista Turun Hengentieteen Seuraa (ja sen sisällä toiminutta Mustaa Veljeskuntaa), okkulttis-poliittista Pegasos-seuraa, olemaan SMP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, olemaan ehdolla seurakuntavaaleissa, perustamaan Isänmaallinen Kansanrintama-ryhmän ja Kansallis-Demokraattisen puolueen, kirjoittamaan ja julkaisemaan 14 kirjaa okkultismista ja politiikasta, hoitamaan postimyyntiä, vuokra-asuntobisnestä, matkustelemaan, sekä olemaan naimisissa ja saamaan lapsia. Omien sanojensa mukaan hän oli myös ollut 50 kertaa kihloissa ja maannut 800:n naisen kanssa. Hän myös pariin kertaan lähes ansioitui Naantalin kunnanvaltuutettuna 90-luvulla. Siitoimen toiminta, aikaansaamiset ja vaikutus meni välillä yli lain sallimien rajojen, ja hän mm. sai Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta ja Naantalissa tapahtuneesta kiljunmyynnistä sakkotuomiot, vankeustuomion Suomen kommunistisen puolueen kirjapaino Kursiiviin kohdistuneeseen tuhopolttoon yllyttämisestä, patruunoiden luvattomasta hallussapidosta ja yksityisarmeijan ylläpidosta, ja tämän päälle sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa ryhmää uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Koko palapeliin liittyi oleellisella tavalla lähes alusta loppuun Siitoimen värikäs, provosoiva ja humoristinen (usein tahatonkin sellainen, varsinkin 80-luvulta eteenpäin) esiintyminen julkisuudessa, sekä lukemattomat maalailevat median raportoinnit hänen sanomisistaan ja tekemisistaan.

Ei ole mikään ihme, että näin värikäs hahmo on erilaisista syistä johtuen jaksanut kiinnostaa monia ja että Siitoin on saanut ylleen legendan auran. Siitoimen moniulotteista persoonaa ei ole helppo laittaa yhden nimikkeen alle. Jotkut ajattelevat häntä ennenkaikkea uusnatsina eivätkä ymmärrä, miksi hän hääräsi hengentieteitten kanssa. Nämä henkilöt tuntuvat usein myös ajattelevan, että loppupeleissä Siitoin ei ollut hengentieteitten kanssa tosissaan. Monet pitivät Siitointa yksinkertaisesti harmittomana ja alkoholistina natsipellenä joka kirjoitti törkeydessään ja lentävyydessään tietyllä tavalla jumalattoman huvittavia kirjoja ja oli tämän lisäksi täysipäiväinen stand-up koomikko. Siitä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä, että Siitoin oli monessa asiassa käsittämätön vastavirtaan soutaja, yleisten hyväksyttävien näkemyksien ruokoton pilkkaaja. Mitä Siitoin oikein pohjimmiltaan oli? Nähdäkseni tähän kysymykseen vastaaminen vaatii katsauksen siihen, miten hänen hahmonsa oikein muodostui.

 

60-luvun lopulta 70-luvulle: Vakavammin otettava kausi

Siitoin oli Suomen olosuhteissa perin merkillinen tapaus. Hän oli kovin touhukas eikä jättänyt hengentieteitä tai politiikkaa vain puhumisen ja kirjoittamisen asteelle vaan myös hääräsi  perustamiensa seurojen ja järjestöjen kautta yhtä ja toista yhteiskunnassa. Turun Hengentieteen Seura harjoitti julkaisutoimintaa, kaukoparannuspalveluita, ja kokoontui Siitoin-filmi oy:n alakerrassa olevassa seuran tilassa, “Temppelissä”. Samaa tilaa käytti kokoontumisissaan myös Pegasos-seura ja sittemmin IKR, joka järjesti myös mielenosoituksia ja marssi pitkin Turun katuja mustiin pukeutuneina, kypärät päässä, pamput ja aseet vyöllä, rumpu päristen, megafoniin iskulauseita huutaen ja hakaristilippu liehuen. Vaikka jo 70-luvulla Siitoimen ja hänen ryhmiensä touhuille naurettiin, ottivat monet tahot niiden tekemiset ja sanomiset kuitenkin hyvinkin tosissaan, mistä kertoo mm. hänen ja ryhmiensä touhuista tehdyt kyselyt eduskunnalle, niistä vakavana uhkana tehdyt lehtikirjoitukset ja hänen järjestöjensä sittemmin tapahtunut lakkauttaminen. Oman lajinsa camp-klassikko Musta Magia, osa II, sai jonkun tekemään Turun Hengentieteen Seurasta ilmoituksen viranomaisille ja Siitoimen porukoita epäiltiin rituaalisista kissankeittämisistä. Näyttöä ei lopulta tullut, mutta lehdet repostelivat asialla kuitenkin näyttävästi. Siinä vaiheessa kun SKP:n kirjapaino Kursiiviin kohdistui isku vuonna 1977, jossa se sytytettiin tuleen ja yritettiin räjäyttää, otettiiin Siitoimen porukoiden touhut hyvin vakavasti yhteiskunnallisena uhkana. Iskun oli tehnyt Siitoimen joukoissa ollut Seppo Lehtonen, mutta Siitoin sai iskusta kuitenkin pitkän tuomion siihen yllyttäjänä. Siitoin kutsui tätä tuomiota puhtaasti poliittiseksi.

Kun miettii millainen poliittinen ilmapiiri oli 70-luvulla, menee Siitoimen ja hänen porukoittensa tuolloiset tekemiset oikeaan kontekstiin. Tuohon aikaan elettiin vielä kylmän sodan maailmassa, missä Suomi ja presidentti Kekkonen olivat hyvin mielin kielin Neuvostoliiton suuntaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä avoimesti natsina esiintynyt Siitoin kärjekkäin kommunismin vastaisine mielipiteineen ollut oikein pop. Siitoimen esiintyminen ja julkikuva oli tuolloin myös hivenen skarpimpaa kuin 80-luvulta eteenpäin, mikä myös vaikutti asiaan. 70-luvun maastossa ei myöskään Turun Hengentieteen Seuran julkaisemat kirjat vaikuttaneet monista aivan niin huvittavilta ja käsittämättömiltä kuin nykyään, mikä voi niiden nykylukijasta tuntua kummalliselta. Myöhemmin Siitoin kommentoi tämän ajan toimintaansa Iiro Nordlingin hänestä tekemässä haastattelussa (joka löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 197) näin: “Uskoitko koskaan poliittisiin mahdollisuuksiisi? Vai oliko kyse pelkästä protestista esim. 1960-1970 radikaalien vastapainoksi?” Pekka vastasi tähän: “Sekä että. Se oli aluksi protestia, sitten yritettiin kerätä 5000 nimeä. Se epäonnistui sen Kursiivin tuhopolton takia”.

Siitoimen hahmon muotoutumisen kannalta on tärkeää huomata, että hän kiinnostui hengentieteistä kauan ennen kuin ryhtyi julkinatsiksi vuonna 1976 (vaikka myöhempinä vuosina väitti, että  hänen kasvatusäitinsä olisi tehnyt hänelle natsiunivormun hänen ollessaan jo 4-vuotias ja että hän olisi ollut natsi jo aivan pienestä pitäen). Siitoimen omien puheiden perusteella hänen kiinnostuksensa kaikkeen yliluonnolliseen sai alkunsa jo lapsuudessa, ja että hänen sukulaisissaan oli ennustustaitoisia henkilöitä. Hengentieteiden kentällä, joka 60-luvun lopulta alkaen oli saanut Suomessakin kasvavaa kiinnostusta osakseen, Siitointa kiinnosti nähtävästi kaikki mahdollinen. Ufot, ennustaminen, spiritismi, henkiparantaminen ja magia, yms. meni sulassa sovussa Blavatskyn, Ervastin ja muiden alan kirjailijoiden tekstien ohessa. Siitoin kirjoitti aiheesta paljon, kirjojensa lisäksi mm. Ufoaika lehteen (joka sittemmin muutti nimensä Ultraksi) ja paikallisiin sanomalehtiin. Siitoimen kiinnostus hengentieteisiin oli epäilemättä aitoa. Tämän kiinnostuksen seurauksena Siitoin myös päätyi maamme tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilaaksi. Kun Siitoimen linja alkoi liukua enemmän mustaan magiaan ja natsismiin, varoitti Kassinen ihmisiä Turun Hengentieteen Seurasta ja otti etäisyyttä Siitoimeen. Myöskään Ufoaika ei enää ottanut Siitoimen tekstejä julkaistavakseen. Pekan harjoittamasta Luciferin palvonnasta suosittelen lukemaan aiemmin kirjoittamani artikkelin Luciferin arkkipiispan nauru.

Siitä, miten Siitoin liukui natsismiin, ei ole täyttä varmuutta, mutta oman arvioni mukaan asiaan on vaikuttanut yksityisyrittäjänä toimineen nuorenmiehen kyrsiintyminen vasemmistolaiseen politiikkaan ja yleiseen Suomessa tuolloin vallalla olleeseen Neuvostoliiton mielistelyyn. Varmasti pohjalla oli ollut jo pitkäaikaista mielenkiintoa  natsismiin,  mutta ratkaisevana katalyyttinä on saattanut toimia Trevor Ravenscroftin vuonna 1972 suomeksi julkaistu natsiokkultismin klassikko Pyhä Keihäs. Teos, joka on faktuaalisesti suurelta osin aivan poskellaan, kertoo siitä, miten Natsi-Saksa oli  alusta loppuun okkultismin ja magian, eritoten mustan sellaisen, kyllästämää. Hengentieteisiin uppoutuneelle ja vasemmistolaiseen politiikkaan ärsyyntyneelle Siitoimelle kirja on saattanut loksauttaa monta palaa yhteen ja antaa selvän, viimekädessä henkiseltä pohjalta nousevan idean siitä, miltä pohjalta yhteiskunnassa vaikuttaa. Jo teoksessaan Musta Magia, osa I (1974), Siitoin tekee selväksi, että magia ja hengentieteet kulkevat käsi kädessä politiikan kanssa, ollen henkisen maailmankatsomuksen yhteenkietoutuneita osa-alueita, ja että siinä kuvassa niin kommunistit kuin juutalaisetkin ovat vihollisia. Sama painotus jatkui läpi koko Siitoimen loppuelämän, niin puheissa kuin teksteissä. Kuten jo edellä mainitsin, on Ravenscroftin kirjan faktat useinmiten pielessä. Teos on kuitenkin varsin mukaansatempaavaa luettavaa ja ilman syvempää aihepiiriin tutustumista se voi vaikuttaa joistain lukijoista jopa uskottavalta. 70-luvulla natsiokkultismia ei oltu juurikaan kunnolla akateemisesti tutkittu, eikä sellaisia objektiivisia esityksiä kuin Goodrick-Clarken The Occult Roots of Nazism tai Flowersin ja Moynihanin The Secret King ollut vielä olemassa. Viimeisinä vuosinaan Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (joka löytyy Koskelan ja Nordlingin teoksesta Suomen Führer) Siitoin mainitsee Ravenscroftin kirjan siihen tyyliin, että tuntee kirjan hyvin. Hän kertoi Nordlingille, että  “se (Ravenscroftin Pyhä Keihäs) on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Uusnatsit eivät sitä kirjaa oikein hyväksy, mutta minä pidän sitä erittäin hyvänä kirjana. Luin sen heti kun se oli käännetty suomeksi”.

Samat perusteemat natsiokkultismista vilahtelivat vahvasti myös Siitoimen vuonna 1993 siviilipalveluslehdelle antamassa haastattelussa. Mitä tulee 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolen okkulttiseen ja henkiseen maastoon, saa siitä hyvän kuvan Gary Lachmannin teoksesta Tajunnan Alkemistit (Like, 2009). Teos avaa mainiosti myös natsiokkultismiin liittyviä koukeroita ja sen suomenkieliseen laitokseen on suomentaja kirjoittanut kirjan aihepiirin Suomea koskevia huomioita – joissa on mukana myös Pekka Siitoin.

Vaikka rivologia ja ördäys ei ollut tällä kaudella vahvasti esillä (ördäys ei oikeastaan ollenkaan), oli rivologia kuitenkin elementtinä selvästi läsnä. Tämä tuli esiin mm. Turun Hengentieteen Seuran rituaalisessa rivoilussa, miestenlehdille annetuissa jutuissa kuvineen, sekä Siitoin-filmi oy:n tiloissa tehdyissä pornofilmeissä ja alastonkuvauksissa.

 

80-luvulta kuolemaan asti: Uusnatsismin ja okkultismin von Münchausen

Pekan istuttua vankilassa ja perustettuaan Kansallis-Demokraattisen Puolueen kiellettyjen puolueidensa raunioille hän piti poliittisesti matalampaa linjaa, ymmärrettävästäkin syystä. Tässävaiheessa SUPO seurasi Siitoimen tekemisiä tarkasti, taustaa kun oli. Toki Pekka esillä oli, mm. Naantalin Unikeonpäivillä hän joka vuosi tuli vastaan täydessä univormussaan vanhankaupungin rantamaastossa ja lehdet kirjoittivat hänestä aika ajoin. Homma alkoi kuitenkin luisua enemmän ja enemmän huumorin ja humalaisen kohkauksen kuin edes jotenkin vakavasti otettavan politiikan tai hengentieteen puolelle. Joskus Pekka oli ryhtymässä rock-tähdeksi, joskus hän esiintyi Sleepy Sleepersin keikalla, joskus hän heilui Naantalin sambakarnevaaleilla etelävaltion lipun kanssa saaden lehdistöltä lempinimen “rockabilly Siitoin”, ja jäipä hän myös kiinni laajamittaisesta kiljunmyynnistä paikalliselle juopporemmille, joka luuhasi hänen “bunkkerillaan”. Kun Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa 1985, alkoi Siitoimen juonti vielä rankemmaksi.

Pekan kurssi vakavasti otettavasta uusnatsista alkoi pahan kerran luisua myös kannattajien silmissä alaspäin. Vakavasti otettavuuden aika Siitoimen toimissa oli auttamattomasti mennyttä. Nuoremman polven uusnatsit alkoivat kasvavassa määrin pitää Siitointa aatteelleen haitaksi olevana humalaisena örveltäjänä ja julkisuudessa milloin minkäkinlaisia tempauksia tekevänä koomikkona. Germaanisen Arjalaisveljeskunnan bodaava ja raitis Väinö Kuisma vinoili Siitoimelle puhelimessa aivan suoraan Sieg Heil Suomi -dokumentin jälkimainingeissa kun Kansallinen Liittoneuvosto oli mennyt läskiksi. 70-luvulla Turun Hengentieteen Seuran puitteissa harrastettu rituaalinen rivoilu oli nyt muuntunut rivoiluksi ihan vain yleisesti ja Pekka antoikin itselleen valtakunnanjohtajan ja Luciferin arkkipiispan tittelin lisäksi vielä rivologin tittelin. Iiro Nordling kysyi Siitoimelta tämän viimeisinä vuosina tehdyssä haastattelussa (Suomen Führer, s. 183), että “Mites nämä pornolehtien jutut sitten sun imagoosi sopi… arjalaiset siitossonnit jne.?” Pekka vastasi tähän: “Nythän pitää ottaa huomioon, että saksalaiset harjoitti rodunjalostusta, nythän sitä kokeillaan Englannissa ja Yhdysvalloissa… kloonausta ja kaikkea. Eihän siinä mitään uutta ollut”. Toinen kysymys jossa mentiin samoilla linjoilla kuului näin: “Mites sitten kun sinulla on aika karski versio natsismista. Kansallissosialismiin liittyi Hitlerjugend ja Hitlerin tyttöjärjestö, jossa tytöistä tehtiin hyviä äitejä. Sinä korostat enemmän kuria ja miehistä puolta”. Pekka tähän: “En mä väittäis näin. Mä sanoisin, etä olen fifty-fifty linjalla. Tietysti luonteeltani mä olen perverssi ja mä kannatan rodunjalostusta, perversioita ja tämmöstä. Se on ihan terveen miehen merkki, kyllähän se on parempi nussia ku runkata. Tällä tavalla. Sanoisin et se on fifty-fifty enemmänkin. Huorat on elämän suola”.

Jos Pekan touhut olivat niin huvittavia jo Sieg Heil Suomi -dokumentin aikoihin, että hänen tuossa dokumentissa laukomia sanojaan toistellaan nyt mehevinä vitseinä, on reiluuden nimissä sanottava että absurdilta meno näytti kyllä kaikilla tuossa dokumentissa mukana olleilla. Yhtä kaikki, aika oli pahasti ajanut Pekasta ohi. Hänestä oli tullut suuren yleisön silmissä ennen kaikkea harmiton kummajainen, humalainen rivouksia ja muita karkeuksia suustaan melko hyväntuulisesti laskeskeleva ylipainoinen keski-ikäinen uusnatsi.

Siitoin ei kuitenkaan vaikuttanut katkeralta. Jollain lailla hän tuntui olevan sinut uuden tilanteen kanssa. Hän oli menneisyyden meriiteillään saanut itselleen tietyn eksentrisen nimen ja maineen ja hän selvästikin piti saamastaan julkisuudesta. Vankilasta vapauduttuaan Siitoin kirjoitti teoksensa Laillinen laittomuus Suomessa (1979),  Rotu-oppi (1983), Demokratia vaiko fasismi (1984) ja Kohti uutta uskoa (1989). Hän oli myös ehdolla Naantalin kunnallisvaaleissa 90-luvulla pariin kertaan ja sai kaupungissa toisella näistä kerroista kuudenneksi eniten ääniä, mutta ei huonon vertailuluvun vuoksi päässyt valtuustoon. Myös toisella näistä kerroista hän oli ääniharava, silläkin kertaa todennäköisesti protestihengessä. Tämän lisäksi hän ylläpiti vanhoja kansainvälisiä alan kontaktejaan ja loi uusia kontakteja. Nämä ovat varmaan Siitoimen vankilasta vapautumisen jälkeiset suurimmat saavutukset toimintansa kentällä. Em. “kirjat” tosin olivat itse amatöörityönä tehtyjä vihkosia, joita sai vain Pekan postimyynnistä, mutta ne kuitenkin olivat merkkejä siitä, että niin politiikka kuin hengentiedekin sai miehen edelleen kirjoittamaan. Pekan uskottavuus molempien edellä mainittujen aihepiirien kentällä jäi kuitenkin pahasti Pekan persoonan ympärillä pyörivän shown jalkoihin.

Siitoimen 80-luvulta hänen kuolemaansa asti kestänyttä kautta voisi kutsua hänen von Münchausen-kaudeksi. Aivan kuten legendaarinen Paroni von Münchausen, niin myös Pekka sepitti mielellään liioiteltuja juttuja vähintään naisseikkailuistaan ja von Münchausenin tapaan (ainakin Terry Gilliamin elokuvaversion) Pekka oli persoona, jonka ympärillä pyöri tämän tästä jonkinlainen uskomattoman oloinen show. Painopiste oli kallistunut edes jotenkin vakavasti otettavasti hengentieteellisestä ja poliittisesta toiminnasta hänen persoonansa ympärillä pyörivään humoristiseen esiintymiseen. Tietyllä tapaa Pekka oli palannut nuoruutensa teatterikuvioihin – tällä kertaa hän ei tosin näytellyt Turun kaupunginteatterin lavalla vaan kaikkialla missä liikkui. Paroni von Münchausen ei ördännyt humalassa tai pitänyt jumalanaan Luciferia, mutta hän ei ollutkaan suomalainen okkultismia harrastava uusnatsi vaan saksalainen vapaaherra. Hassua yhteensattumaa Paroni von Münchausenin ja Pekan välillä on sekin, että Pekka väitti isänsä olleen saksalainen Peter von Weltheim. Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 164) Siitoin sukutaustaansa selvittäessään myös ykskantaan totesi, että “Minä olen oikeasti paroni von Weltheim”. Ettei vain Pekka olisi aivan tarkoituksella ottanut vaikutteita von Münchausenilta?

Mainitsin tämän jutun alussa, että jotkut tuntuvat pitäneen Siitointa ennenkaikkea uusnatsina ja että monet näin ajattelevista eivät usko Pekan olleen tosissaan hengentieteen juttujensa kanssa. Aiemmin kertomieni taustojen valossa en pidä viimeksi mainittua asiaa ollenkaan paikkaansa pitävänä. Uusnatsi Pekka varmasti oli, mutta hän oli myös omansalainen hengentieteet vakavasti ottanut uusnatsi. Pekka aloitti hengentieteiden harrastuksen paljon ennen natsismia, ja natsismiin hän arvelujeni mukaan saattoi kääntyä saatuaan käsiinsä natsiokkultismin klassikon, Trevor Ravenscroftin Pyhän Keihään. Jotain Pekan hengentieteiden vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että niin Olavi Koskela (teoksessa Suomen Führer) kuin Siitointa tämän kuolinvuoteella hoitanut nainen, molemmat kertoivat Pekan vielä kuolinvuoteellaankiin huutaneen Luciferia avukseen ahdingossaan.

Pekan hengentieteen vakavasti ottamista epäilijöille voin käänteisesti kertoa omakohtaisen tarinan, joka jo aikoinaan pisti minut ihmettelemään sitä, miten vakavasti hän oikein oli uusnatsismin ja Hitlerin arvostuksensa kanssa. Soitin joskus 80-luvun lopussa Siitoimelle ja kysyin hänen myynnissä olleista kirjoistaan. Jotain kautta puheeksi tuli Hitlerin Taisteluni, josta kysyin small talkina, että onko hänellä sitä myynnissä ja paljonko se sitten maksaa. Tähän Pekka vastasi, että hänellä ei ole sitä kuin oma kappale, “mutta paljon sä olisit siitä valmis maksamaan?” Jotenkin tämä tuntui kummalta, koska Pekka oli kuka oli ja Hitler oli oletettavasti hänen suurimpia esikuviaan ja Taisteluni ehkä hänelle kovin kirja ikinä. Mutta olin väärässä. Myöhemmin jo edellä useaan otteeseen mainitusta Suomen Führer kirjasta löytyi tätäkin asiaa valottava pätkä: “Suhtautumisesi Hitleriin, koska luit Taisteluni? Kolahtiko kuten Lincoln Rockwellille Jenkeissä?” Pekka: “Luin 1970-luvun alussa. Ei se mitenkään kolahtanut kun mä olin ollut natsi jo ennen sitä. Hänen historiansa ei ole oikein mielenkiintoista. Toinen osa on mielenkiintoisempi. Ensimmäinen osa ei oikein ole”. Samasta haastattelussa toisaalla löytyy myös toinen asiaa sivuava kohta: “Ketä fasisti/natsijohtajaa kunnioitat eniten?” Pekka: “Vaikka olenkin natsi, niin Francoa. Hitler vähän munas nää hommat. Se hosu noissa sotahommissa. Jos hän olisi antanut ylipäällikkyyden vaikka Rommelille, niin se olisi hieman hillinnyt tätä rintamalaajennusta”.

Yhteenvetona voisi todeta, että hengentieteet, politiikka ja rivologia olivat aina osa Pekan palettia. 60-luvun lopusta 70-luvulle Pekka oli vielä vakavammin otettava niin politiikassa kuin hengentieteissä ja häntä pidettiin sen ajan sosiaalis-poliittisessa maastossa (kylmän sodan aikaisessa Suomessa joka kumarteli Neuvostoliittoon päin) jopa vakavana poliittisena uhkana. Kursiivin tuhopolton ja vankilatuomion jälkeen Pekan poliittinen ura alkoi luisua vakavammin otetusta vähemmän vakavasti otettuun, kun Pekka alkoi raskaalla kädellä juoda ja vetää oman persoonansa ympärillä pyörivää viinanhuuruisen münchausenmaista showta. Hän seisoi loppuun asti niin hengentieteellisten kuin poliittistenkin näkemystensä takana, vaikka hänen uskottavuutensa niiden suhteen oli mennyt olemattomaksi.

 

Lopuksi: Mitä jos…?

Kun miettii Siitoimen elämää, tulee hänen julkinatsiksi kääntymisensä siinä selväksi taitekohdaksi. Siitoin-filmi oy:tä pyörittäessään Pekka oli vielä mallikansalainen ja hyvin menestynytkin sellainen. Vaikka Pekka ei ollut kirjailijana koskaan lahjakas, oli hän siinäkin silti varsin tuottelias. Tuottelias ja toiminnan mies hän ennen kaikkea olikin. Pekan teatteritaustat ja valokuvausliikkeen menestyksekäs pyörittäminen puhuivat omalta osaltaan siitä, että tietyillä aloilla hän oli varsin monipuolisesti lahjakaskin. Jos Pekka ei olisi ryhtynyt natsiksi vaan pysynyt valokuvausliikkeen pitäjänä sekä hengentieteissä soveliaammaksi katsotuilla laduilla, hänen elämänsä olisi varmastikin muotoutunut varsin erilaiseksi kuin miksi se sitten muotoutui. Millaisena me tuntisimme Pekka Siitoimen tänään, jos hän ei olisi ryhtynyt natsiksi?

 

Read Full Post »

Germaanisissa kielissä päivien nimet pohjautuivat kristinuskon omaksumisen jälkeenkin osittain vanhojen pakanallisten jumalien nimiin. Germaaninen viikonpäivänimistö on puolestaan vaikuttanut meidän kieleemme. Siitä on saatu suomen sana sunnuntai (vrt. ruotsin söndag, saksan Sonntag, englannin Sunday), joka merkitsee auringon päivää (latinan dies solis). Virossa sunnuntai on yksinkertaisesti pühapäev. Maanantai merkitsee useissa kielissä kuun päivää (ruotsin måndag, saksan Montag, englannin Monday, latinan dies lunae, josta taas ovat peräisin romaanisten kielten maanantaita merkitsevät sanat lunedi ja lundi).

Tiistain nimitys on eri kielissä epäyhtenäinen. Meille se lienee tullut ruotsista, jonka sana tisdag on alkuaan ollut tyrsdag, Tyrin päivä. Tyrin anglosaksinen nimi on Tiw, josta tulee englannin Tuesday. Tyr eli Tiw oli vanha pohjoismainen sodan jumala (=germaaninen Ziu). Myös roomalaiset olivat omistaneet tämän päivän omalle sodan jumalalleen Marsille. Tästä juontuu mm. tiistain ranskalainen nimi Mardi. Aivan toista juurta on saksan Dienstag, palveluspäivä.

Keskiviikon nimitys ilmaisee päivän sijainnin kahden sunnuntain keskivälissä. Vastavalla tavalla on saatu saksan Mittwoch ja virossa kolmapäevan rinnalla käytössä oleva kesknädal. Roomalaiset omistivat keskiviikon aurkonkoa lähinnä kiertävälle planeetalle Merkuriukselle, germaanit ylijumala Wodanille (=skandinaavisten kansojen Oden), mistä tulevat ruotsin sana onsdag ja englannin Wednesday. Torstai oli roomalaiseille ukkosen jumala Jupiterin päivä. Muinaisilla germaaneilla sama asema oil Donarilla ja skandinaaveilla Torilla. Näistä on saatu ruotsin torsdag, oma torstaimme, saksan Donnerstag ja englannin Thursday.

Perjantain roomalaiset yhdistivät Venukseen, joka oli sekä planeetta että lemmen jumalatar (=kreikkalaisten Afrodite). Tästä johtui nimitys dies Veneri, joka näkyy vielä mm. ranskan sanassa vendredi. Virossa vastaava sana on reede. Germaanit samastivat Venukseen omasta jumalistostaan Wodanin eli Odenin vaimon, myrskyn ja kuoleman jumalattaren Freijan. Tästä syntyneitä sanoja ovat mm. ruotsin fredag, saksan Freitag ja englannin Friday. Samaa juurta on oma perjantaimme.

Roomalaisten launtain planeetta Saturnus näkyy englannin sanassa Saturday. Romaanisista kielistä italiassa ja espanjassa lauantain nimitys pohjautuu juutalaisten ja samalla Raamatun käyttämään sapatti-sanaan (sabato, sábado). Samaa juurta ovat ranskan samedi ja saksan Samstag. Jälkimmäisen rinnalla käytetään sanaa Sonnabend, joka ilmaisee lauantain aseman sunnuntain aattona. Ruotsin lördag (muinaisnorjassa laugardagar), josta meidän lauantaimme lienee kehittynyt, merkitsee alkuaan pesu- ja kylpypäivää. Samaan ryhmään kuuluu viron laupäev.

Almanakkamme noudatti vuoteen 1972 asti kristillistä järjestystä alkaen viikon sunnuntaista. Vuodesta 1973 viikot on siinä alettu maanantaista. Tämä menettely poikkeaa sekä kristillisestä että Raamatun luomiskertomukseen perustuvasta jumalakeskeisestä järjestyksestä. Jälkimmäistä seuruaavat nykyisinkin juutalaiset sekä kristiillisistä yhteisöistä seitsemännen päivän adventistit. Muutos pohjautui Kansainvälisen standardisoimisjärjestön suositukseen. Perusteluna oli lähinnä työviikon alkaminen maanantaista. Ihmiskeskeinen ajattelutapa syrjäytti Kristus- ja jumalakeskeisen. Eräissä maissa viikko aletaan kuitenkin edelelen sunnuntaista.

– Pentti Lempikäinen teoksessaan Pyhät Ajat (Kirjapaja, 2008)

Read Full Post »

Vanha Testamentti (tässä postissa yhdennentoista, 1933 pidetyn yleisen kirkolliskokouksen käytäntöön ottama suomennos)

1. Mooseksen kirja

20. Luku

18. Sillä Herra oli sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin huoneessa Saaran, Aabrahamin vaimon, tähden.

[Kommentti: Jumala kunnostautuu jälleen alapää-aiheissa. Tuntuu olevan hänen erikoismielenkiinnon kohteissaan].

22. Luku

1. Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: “Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen”.

2. Ja hän sanoi: “Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon”.

9. ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.

10. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.

11. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: “Aabraham, Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen”.

12. Niin hän sanoi: “Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”.

[Kommentti: Jumala käyttää melkoisen äärimmäistä koettelukeinoa. Pistää miettimään, millainen Jumala tällaista koettelukeinoa oikein käyttäisi. Ja millainen Jumala tahtoo, että häntä pelätään? Jos joku sinulle tärkeä ihminen tai instanssi – vaikka Jumala – koettelisi sinua näin (vaikka jotenkin pakottaen), nousisiko luottamus, arvostus, yms. seikat tämän tärkeän ihmisen/instanssin suhteen? Minulla ei. Minä ottaisin täydellisen pesäeron moiseen häiriintyneeseen uhkatekijään].

24. Luku kertoo, miten Aabrahamin palvelija noutaa Rebekan Aabrahamin pojalle, Iisakille, vaimoksi. Tämän kappaleen merkillinen tarina jumalallisesta deittipalvelusta laittaa miettimään, kuinka surkeita Jumalalle tärkeiden miesten lapset vastakkaisen sukupuolen kanssa oikein olivat, kun eivät itse pystyneet itselleen kumppania löytämään. Aiemmin vastaavaa on tullut mieleen Lootin tyttärien tapauksen yhteydessä (heidän suhteensa katso tämän postiketjun osa 1). Aabrahamilla ei tuntunut olleen samanlaista naisongelmaa kuin pojallaan Iisakilla. Hän meni vielä ensimmäisen vaimonsa Saaran kuoltua uusiin naimisiin (1. Moos., 25 luku), ja tämän lisäksi hänellä oli “sivuvaimoja”(1. Moos., 22:24, 25:6).

26. Luvussa tulee eräästä kulmasta esiin se, kuinka erilaisessa maailmassa elämme suhteessa Raamatun tarinoiden ihmisiin: 9. jae: “Niin Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: “Katso, hänhän on sinun vaimosi! Miksi olet sanonut: “Hän on minun sisareni”? Iisak vastasi hänelle: “Minä ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä”. 10. jae: “Abimelek sanoi: “Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut sinun vaimosi kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidät syyhyn!” Nykyperspektiivistä katsoen edellämainitut käsitykset ja lähtökohdat ovat kuin suoraan Boratista.

Tässä vaiheessa raamatunlukua on käynyt jo useamman kerran mielessä, että ainakin Vanha Testamentti vaikuttaa Kauniit ja rohkeat-tyyppiseltä hölmöltä saippuasarjamateriaalilta, joka on vain asetettu ikivanhaan juutalaiseen kontekstiin. Kaikki tarinan osapuolet vaikuttavat tavalla tai toisella epävakailta hölmöiltä, jotka juonittelevat ihmeellisiä kuvioita toisiaan vastaan, naivat milloin kuka kenenkin kanssa, potevat kummallisia vahvoja tunnetiloja ja harhoja, ovat äärettömän kateellisia, äkkipikaisia, ja hamuavat samalla maallista mammonaa. Kovasti tärkeäksi koetaan myös laajan suvun saaminen, jota Jumala lupaileekin tämän tästä milloin kenellekin, kunhan nämä vain toimivat hänen määräystensä mukaan ja pystyttävät hänelle alttaria.

Koska edellisestä Raamatun lukemiskerrastani oli jo vierähtänyt aikaa, olin hiukan jopa toiveikkaasti ajatellut, että nyt uudelleen teosta lukien tämä maailmanlaajuiselta vaikutukseltaan tärkeä opus avautuisi minulle jollain sellaisella uudella tavalla, että sen arvostukseni jollain tapaa nousisi tms. Mutta tämä ei kyllä vaikuta lupaavalta tähän mennessä. Mielessäni on käynyt useampaan kertaan jo sekin, että olisipa Platonin dialogit saaneet länsimaisessa kulttuurissa sen aseman, jonka Raamattu on saanut. Maailma voisi olla jollain tapaa parempi paikka elää. No, pitää lukea koko Raamattu, ennen lopullista tuomiotani koko kirjasta. Kristinuskolle omin osuus tästä kirjastahan on vasta Uusi Testamentti. Sen verran vielä ennen tätä Vanhan Testamentin suossa eteenpäinrämpimistä on sanottava, että kun katsoo Israelin valtion arroganttia touhua nykypäivänä, alkaa päässä pyöriä sekoitus Vanhan Testamentin tarinoita ja CMX:n kappaletta Anethema. Siinä todetaan mm. näin: “pojat kostavat isien virheet toistamalla ne! Nyt ei säästy yksikään!” Kovin paljon pieleen ei tunnu menevät Slayerkään kappaleellaan Discipline.

31. Luku

19. Mutta Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.

[Kommentti: Niin juuri, kotijumalat. Hyvä muistaa, että tähän maailman aikaan juutalaisilla oli yleisesti vielä moisia epäjumalankuvia. Niiden luopumisesta tosin kerrotaan jo 35. luvun jakeissa 2-4].

27. Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein.

[Kommentti: Joskus kääntäjien työ menee ilmiselvän koomisesti pieleen. “Kantelein”? Samaa voi todeta myös “tuonela”-sanan käytöstä, joka löytyy ensimmäisen kerran 1. Moos. 37. jae  35:stä. Selkeästi suomalaiseen kulttuurikontekstiin kuuluvat sanat sopivat perin huonosti juutalaisille.]

24. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.

25. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

26. Ja mies sanoi: “Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua”.

27. Ja hän sanoi hänelle: “Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: “Jaakob”.

28. Silloin hän sanoi: “Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”.

29. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: “Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: “Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.

31. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.

32. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.

[Kommentti: Tämä on kyllä yksi hämärimpiä tappelutarinoita, mitä olen koskaan kuullut. Kaverit alkavat tapella ja tappelevat sitten vielä aamuun asti. Tässä vaiheessa sitten toinen näistä alkaa pyytää toista siunaamaan hänet! Tätä voi pitää kohtuullisen absurdina käänteenä usean tunnin tappelun jälkeen. Tai no, ehkä tämän tyyppiset jutut ovat nykyään jopa ihan Suomessakin aika yleisiä, varsinkin viikonloppuisin, nakkikioskien yms. paikkojen lähistöillä. En kyllä usko, että kenenkään tällaisen naggaritappelijan suku on muuttanut ruokavaliotaan sen takia, että Kake sai sai nyrkistä reisijänteeseen aika pahasti. No, israelilaiset ovat tietysti toista maata…]

Rakkauselämä oli tuohon aikaan karua touhua, kuin suoraan Boratista, kuten jo yllä kerran totesin. Tämä tulee esiin taas 34. luvussa, jonka ensimmäiset neljä jaetta kertovat omaa karskia kieltään:

1. Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä.

2. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.

3. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.

4. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: “Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi”.

[Kommentti: Melko erikoinen tapa osoittaa “rakkautta”, tuo raiskaaminen ja väkivalloin kohtelu. Mutta asia menee vielä erikoisempaan valoon, kun Jaakobin porukat ovat ensin valmiita suostumaan Diinan luovuttamiseen hänen pahoinpitelijälleen ja raiskaajalleen, jos hän ja sukulaisensa vain leikkaavat esinahkansa (!). Tilanne näyttää aluksi molemminpuolin tämän suhteen hyvältä, mutta lopulta Jaakobin porukat kuitenkin teurastavat Hamorin porukat].

Jostain ihmeen syystä Vanhan Testamentin henkilöt ovat lähes pääsääntöisesti käsittämättömiä kuumakalleja, jotka ovat aivan älyttömistäkin syistä mitä kateellisimpia ja tämän jälkeen murhanhimoisia jopa omia veljiään vastaan. Tämä nähtiin tietysti jo Kain ja Aabelin tapauksesta, ja 37. luvun tarina Joosefista ja veljistään jatkaa täsmälleen samaa rataa. Kuuluisa tarina menee tietysti niin, että Joosef näkee enneunet, jossa häntä kumartaa milloin tähdet, milloin veljien lyhteet, ja tämän pohjalta veljet kyrsiintyvät Joosefiin ja suunnittelevat hänen murhaamistaan. Lopulta he myyvät hänet orjaksi ja Joosef päätyy Egyptiin. Jumalan valitun kansan tarinassa aika harvalla on ns. murot kulhossa.

Jumalan suhde valitun kansansa seksielämään ja lastensaantiin on myöskin silmiinpistävän vinksahtanutta, kuten on jo aiemmin tullut esiin. 1. Mooseksen kirjan 38 luku on asian suhteen jälleen oma käsittämätön kappaleensa. Tuossa kappaleessa kerrotaan, että koska Juudan esikoinen ei ollut Jumalalle otollinen, antoi Jumala hänen kuolla. Tämän jälkeen seuraa veljen vaimon naimista niin, että siemen lasketaan maahan eikä naiseen, ja tästäkös Jumala polttaa  jälleen pahemman kerran kääminsä. Tästä seuraa erinäisten mutkien kautta lisää veljen vaimon naimista (tällä kertaa asianosaisen miehen luullen tätä “pyhättöportoksi”). Nykyajan siirappiset saippuasarjat eivät usein pääse näin absurdiin kuka-nai-ketä-skenaarioon, vieläpä jumalallisella twistillä.

Yllätyksekseni 1. Mooseksen kirja kuitenkin paranee loppuaan kohden. Odotin jo, että syöksykierteessä ollut tärähtäneisyys ja sekopäisyys veisi jonkinlaiseen loogiseen loppupäätökseensä, mutta olin väärässä. Jo edellä mainittu Joosef osoittautuu ensimmäiseksi henkilöksi, jolla on selvästi keskivertoa 1. Mooseksen kirjan henkilöä enemmän järkeä, tasapainoa ja tukuttain muitakin hyveitä.

[Tämä on valittujen raamatunkohtien osa 2. Osan 1 voit lukea täältä].

Read Full Post »