Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Jumala’

outotie1Jouko Piho on eläkkeelle siirtynyt opettaja, kirjoittaja, runoilija, muusikko, oman puolueensa perustaja, maailmanmatkaaja ja suuri naiskauneuden arvostaja sekä profeetta. Jouko Piho on oman tiensä kulkija ja omalla oudolla tavallaan mielenkiintoinen hahmo, uskonnollinen radikaali. Jouko Piho aiheuttaa enemmän yleistä pahennusta kuin kaikki Suomen satanistit ja black metal bändit yhteensä. Tämä on tietysti mahdollista vain lopunaikoina.

Pihosta on viime vuosina tullut eräs tunnetuimmista uskovaisista maamme sosiaalisessa mediassa. Syy Joukon tunnettavuuteen ovat tietysti hänen uskonnolliset kannanottonsa ja näkemyksensä, jotka suurimman osan mielestä ovat hölmöjä ja absurdeja, mutta käsittämättömyydessään useimmiten samalla viihdyttäviä. Monilla on hyvässä muistissa mm. Joukon profetia, jonka mukaan Venäjän piti hyökätä Suomeen tämän vuoden kesäkuun 13. päivä. Kaikki Joukon visiot tulevaisuudesta eivät kuitenkaan ole olleet pielessä – vuonna 1998 Jouko nimittäin näki oikeaan osuneen enneunen Mika Häkkisen formula 1 -maailmanmestaruudesta.

Piho on ollut varsin aktiivinen näkemyksiensä julkituonnissa. Niitä löytää netistä ennen kaikkea hänen kotisivuiltaan, mutta onpa Jouko kirjoitellut aikanaan aktiivisesti sellaisellekin foorumille kuin Punk in Finland. Tämän lisäksi Jouko on julkaissut vuonna 2005 ensimmäisen kirjansa: Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa. Kovakantinen opus on tuhti paketti, jossa on noin 450 sivua ja joka paperivalintansa vuoksi painaa kuin keskivertosaarnaajan synnit. Kirja on runsaasti kuvitettu.

Kirjan nimi alaotsikkoaan myöten vastaa sisältöä hyvin. Mesikämmen summaa seuraavaksi kirjan sisältöä opuksen nimen mukaisesti.

– – –

Kamppailu Jumalan kanssa

Kirja antaa varsin mielenkiintoisen kurkistuksen eräästä idiosynkrastisesta kulmasta siihen outoon universumiin, mikä on uskovaisten päänsisäinen todellisuus. Tämä on uskontopsykologisesti varsin mehevää ja hämmentävää settiä niille, ketkä itse eivät tuollaisessa universumissa elä. Uskovaisena miehenä aivan kaikki asiat merkityksellistyvät Piholle viime kädessä hänen uskonsa kautta. Ainakin teoreettisesti.

Jumalan tahdon noudattamisessa ja toisinaan myös ymmärtämisessä on omat kinkkiset ulottuvuutensa. Tässä Joukoa ja kanssauskoviaan auttavat erilaiset ennemerkit ja profetiat, joita otetaan ja saadaan tämän tästä sieltä ja täältä. Se, miten näiden pohjalta asioita tosissaan arvioidaan, tulkitaan, ja sitten toimitaan, on uskossa elämättömälle silkkaa twilight zonea.

Jumala, Jumalan tahdon toteuttaminen ja naiset nivoutuvat Joukolla monella tapaa toisiinsa. Tämä tulee esiin mm. ajatuksista, joita hän kävi läpi ollessaan lähetystyössä Italiassa: Toisinaan kuumassa heinäkuun Italiassa katuja talloessani ja kirjalaukkua kantaessani mieleni pehmeni ja ajattelin vähän muutakin kuin evankeliointia. Aloin haaveilla siitä, että entäpä jos minulla olisi joskus italialainen vaimo. Tulisin takaisin Italiaan, naisin jonkun kauniin italiattaren, perustaisimme perheen ja eläisimme onnellisina elämämme loppuun asti. Niin, mitä nyt siinä välissä pitäisi myös evankelioida Italian kansaa.

Kamppailu Jumalan kanssa vaikuttaa kirjan perusteella ilmenneen Joukon elämässä erityisesti naisenkaipuun ja eri seurakuntien kanssa tapahtuneen väännön kautta. Ja sitä vääntöä on sitten riittänytkin.

– – –

Kamppailu naisten kanssa

Huima osa kirjasta käsittelee Pihon rakastumisia ja ihastumisia, joista jälkimmäisiä näyttää usein olleen monta samaan aikaan. Piho toteaakin kirjassaan, että päiväkirjoistani voisi saada sen kuvan, että olen haaveillut elämässäni lähinnä naisista. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkina vuosina Jumalan ikävä on ollut aina voimakkaasti läsnä, vaikka en ole kovin usein kirjoittanut sitä muistiin.

Ihastuksiaan läpikäydessään Piho usein pohtiikin, onko se tai tämä nainen Jumalan hänelle tarkoittama. Erääseen venezuelalaiseen naiseen Piho ihastui vain kirjeiden perusteella niin paljon, että alkoi opiskella espanjaa. Homma kusi lopulta kuitenkin reisille: Ja pettymyshän siitä tuli. Sain kahden kuukauden odottelun jälkeen viimein kuvan Nancyltä (…) Kuva oli minulle tyrmistys. Se ei herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita puhumattakaan rakkaudesta. Koin voimakkaasti, että Nancy ei ole tuleva vaimoni.

Vaikka naiset vetävät Joukoa vahvasti puoleensa, ei hän kuitenkaan uskovaisena ole harrastanut esiaviollista seksiä, mistä kertoo mm. seuraava esimerkki: (…) Siitä huolimatta Anita rakasti minua, jopa siinä määrin, että hän ehdotti tulopäiväni iltana, että me menisimme sänkyyn rakastelemaan. Torjuin ajatuksen seksistä kauhistuneena. Sanoin Anitalle: ”Ei missään nimessä. Emmehän me ole naimisissa.” Nyt oli Anitan vuoro hämmästellä: ”Niin, mutta jos me rakastamme toisiamme, niin kyllä me voimme rakastella”. En suostunut. Sinä iltana erosimme hiukan kireissä väleissä.

Jo kirjan alkupuolella olevasta Seksuaalisuuteni herää-kappaleessta alkaa tulla ilmi, että Jouko on kirjassaan harvinaisen suorasanainen ja avoin myös elämänsä intiimeimmistä puolista. Kyseisestä kappaleesta saamme kuulla mm. sen, että Joukolle paljastui vasta 14-vuotiaana, mistä lapset tulevat maailmaan: Lopulta sain tietää suuren salaisuuden eräältä kaverilta Lahden helluntaiseurakunnan kesäleirillä Kotirannassa v. 1961. Olin järkyttynyt. En voinut mitenkään käsittää, että lasten saaminen tapahtuisi sillä tavalla, siis jotenkin niin kuin rumasti (…) No, myöhemmin aloin ymmärtää eri tavalla. Itse asiassa miehen ja naisen välinen sukupuoliyhdyntä on yksi kauneimpia asioita maailmassa.

Itsetyydys nousee kirjassa aika ajoin esiin. Jouko kertoo, mitä mieltä asiasta on: Olen sitä mieltä, että itsetyydytys on luonnon antama purkautumiskeino tapauksissa, jolloin normaali sukupuoliyhdyntä ei ole mahdollista. Itsetyydytys ei saa kuitenkaan hallita ihmistä niin kuin ei mikään muukaan asia.

Itsetyydytys nousee esille myös Joukon brutaalin avoimessa ensimmäisen avioliittonsa tilityksessä. Sairaalloisen mustasukkainen vaimo sai Joukon kerran pakenemaan kotoaan, kuitenkin vain palatakseen takaisin vaimon luo:Kun olin aikani kierrellyt Helsinkiä, juonut pari olutta, ostanut yhden seksilehden, runkannut vessassa sekä käynyt katsomassa Marion Brandon elokuvan Viimeinen tango Pariisissa, alkoi mieleni muuttua. Päätin palata takaisin. En ollut valmis eroon.

Lukijalle ei jää epäselvyyttä siitä, että Jouko pitää isorintaisista naisista ja että hän on hetero. Eräs Joukon ihastuksista oli hänen historian opettajansa, jolla Jouko kertoi olleen minuakin kovasti kiinnostaneet isot puskurit. Lukiovuosien alkaessa Joukon elämästä jäivät naiset yllättäen pois. Hänen elämässään ei ollut tuolloin muuta kuin koulunkäynti, seurakunta ja Raimo Leino [Joukon ystävä]. Jouko täsmensi asiaa: Enkä ollut kuitenkaan mikään homppeli.

Toisaalla kirjassa Jouko täsmentää millaisista naisista hän pitää: Tiedän, että olen hulluna kauniisiin vaaleaveriköihin. Toisaalta uskon, että Jumala ymmärtää minua ja antaa minulle jonain päivänä sen uskomattoman kauniin, pienen ja vaalean, hyväluonteisen, pehmeästi puhuvan, isorintaisen, seksikkäästi pukeutuvan ja meikkaavan, minua rakastavan ja ymmärtävän ihanan NAISEN, jota olen koko ikäni tähän mennessä turhaan etsinyt. Toive oli kohtuullinen ja Jumala palkitsi Joukon sittemmin elämänsä naisella, jonka kanssa hän on ollut naimisissa nyt yli 20 vuotta.

Kuten heteromiehille yleensäkin, myös Joukolle naiset aiheuttavat myös vaaratilanteita, mistä kertoo mm. kirjan kappale Tyttöystäväni halusi tappaa itsensä ja minut. Asiaan liittyivät usein autot: Vuonna 1969 olin ollut kaksi kertaa lähellä kuolemaa annettuani naisten ohjata autoani. Vuonna 1978 tuli kolmas kerta, joka oli näistä kolmesta kaikkein vakavin. Viimekätinen syy näihin tilanteisiin eivät kuitenkaan olleet naiset. Jouko selitti tapahtuneen näin: Kyseessä oli selvästi Saatanan tappoyritys, jonka Jumalan enkelit estivät.

Eräät Joukon ihastusten kohteet ovat olleet julkkiksia, kuten Marilyn Monroe, Marion, Tabe Slioor (joka tapasi 60-luvulla muuten Anton LaVeyn), Liana Kaarina, Pirkko Mannola ja Kike Elomaa. Kiken kohtaamisesta Tapiola Gardenissa Jouko kertoo seuraavaa: Kaipaan hirveästi naista. Tämä tuli hyvin ilmi eilen Tapiola Gardenissa. Siellä ei ollut ketään sen kummempaa. Loppuillasta lauloi Kike Elomaa. Silloin kaikki kaipaukseni purkautui häneen. Menin lähelle lavaa ja aloin katsoa ihaillen Kikeä, joka huomasi sen ja vastasi katseisiini katsomalla minua usein hymyillen. Kerran lähetin jopa lentosuukon Kikelle, joka tuntui hyväksyvän sen hymyillen.

Marilyn Monroeta Jouko ei valitettavasti pystynyt muiden julkkisihastustensa tapaan lähestymään, mutta Jouko kertoo, että Marilyn on kolmen ensimmäisen ihmisen joukossa, ketkä hän haluaa tavata taivaassa.

– – –

Kamppailu helluntaiherätyksen kanssa

Jouko tuli uskoon jo lapsena. Hän julisti Jumalasta pihapiirinsä lapsille, oli omassa piirissään ilmeisen hyvänä puhujana pidetty ja meni upotuskasteelle 11-vuotiaana. Hänelle profetioitiin, että hänestä tulee vielä suuri Jumalan sanan julistaja. Hän muistelee, miten puhui ensimmäisen kerran kielillä, miten häntä uskonsa takia kiusattiin ja miten helluntaiherätyksessä oli kaikenlaisen hyvän lisäksi myös kääntöpuolensa: lähes kaikki mahdollinen oli syntiä. Tivolit, Korkeasaari, Linnanmäki, teatteri, elokuvat, kulttuuri- ja urheilukilpailut, televisio, radio, yms. olivat poissa laskuista. Ulkonäön ja pukeutumisen säätely ja valvonta kuului seurakunnan toimintaan sekin. Seuraava pätkä kuvaa meininkiä hyvin:

Kun melkein kaikki oli syntiä, niin raja kulki siinä, että sain sentään kerätä postimerkkejä. Mutta siinäkin kävi kerran niin, että liimaillessani postimerkkejä kansiooni isäni tuli luokseni ja sanoi: ”Kuule, olisi paljon hyödyllisempää lukea Raamattua.” No, minä kilttinä poikana laitoin postimerkkikansioni sivuun, otin Raamattuni esille ja aloin lukea sitä. Isäni huomasi sen ja tuli kohta kehumaan minua, että noin sitä pitää.

Kirjassa käydään läpi Joukon historia eri seurakunnissa ja uskonnollisissa ryhmissä. Mukaan mahtuu toimintaa niin Suomessa, Ruotsissa, Italiassa kuin Yhdysvalloissakin. Piho oli vuosien varsilla tekemisissä mm. Niilo Ylivainion ja Leo Mellerin kanssa. Viimeksi mainitun naisseikkailuista ja raamatunsalakuljetuksista entisen Neuvostoliiton alueelle kirjassa on varsin mielenkiintoinen kappale Leo Mellerin kiirastuli. Näin sivumennen sanoen, olisi hienoa jos Meller kirjoittaisi elämästään yhtä avoimen tilityksen kuin mitä Piho on tässä kirjassaan tehnyt.

Joukon räväköiden tekstien kirjoittelu alkoi jo vuonna 1967 helluntaiherätyksen äänenkannattaja Ristin Voitto-lehdessä. Homma jatkui myöhemmin mm. Hyvän Sanoman toimittajana ja Kirkko ja Kaupunki-lehden jutuissa. Hyvän Sanoman sivuilla Jouko kävi julkisesti kirjeenvaihtoa erään ulkosuomalaisen ateistin kanssa. Netmission-sivuilla 2003 Piho puolusti transsukupuolista uskovaista, mistä hyvästä hän sai foorumille 40 päivän bännin. Kyseinen bänni ei ole muuten ainut hankaus lajiaan Joukon uskonnollisen kotimaaston kanssa. Joukon suhde helluntaiherätykseen on ollut varsin ristiriitainen. Vuosien varsilla Joukoa on helluntailaisten piireissä niin diggailtu kuin karsastettukin. Eri asemiin on pyydetty ja niistä on annettu myös monoa.

Piho pohtii kirjassaan tietysti myös uskonnollisia kysymyksiä, kuten voiko uskovassa olla pahoja henkiä, oppia lopunajoista, milloin Jeesus tulee takaisin, mitä on pyhyys, sekä teodikean ongelmaa.

Kaiken tämän lisäksi kirjassa on yhtä ja toista muutakin. Jouko kertoo mm. ensimmäisestä kännistään, mielipiteensä ufoista, ennustamisesta, Urantia-kirjasta, Da Vinci-koodista, yhteydenpidostaan Jari Sarasvuohon ja Lenita Airistoon, miksi teologia on ”modernismin myrkkykylvöstä”, sekä siitä onko parta syntiä. Mukana on myös Joukon runoja ja eri julkaisuihin kirjoittamia tekstejä. Saamme nauttia myös Joukon matkakertomuksista, mm. Israelista, sekä hänen aforismeistaan.

– – –

outotiePiho myy kirjaansa nykyään kotisivujensa kautta alennushintaan, mikä postikuluineen tarkoittaa vajaata 18:a euroa. Pyytäessä opukseen saa varmaankin tekijän nimikirjoituksen. Mikään best-seller kirja ei ole ollut, sillä Joukon vanhojen kotisivujen tietojen pohjalta voi päätellä, että kirjaa on nykyisellään myyty ehkä reilut 700 kappaletta. Eiköhän nyt pistetä joukolla Joukon kirjamyynti kovaan nousuun. Kertokaa tilatessanne Mesikämmeneltä terveisiä.

18 euroa voi kuulostaa aika kovalta hinnalta paketista uskonnollista huuruilua. Samalla rahalla kun saa vaikkapa mäyräkoirallisen olutta tai pari pulloa Gambinaa. Pihon kirjaan sijoittamisessa on kuitenkin puolensa. Uskonnollisen huurun ja -tykityksen saralla Pihon kirja on nimittäin helmi. Mikäli kulttuurin raja-alueiden ilmiöt kiinnostavat, myös kristillisissä muodoissaan, on tämä kirja suhteessa hintaansa varsin mainio hankinta (tähän väliin todettakoon kuitenkin, että Mesikämmen itse sai kirjan ystävältään lahjaksi).

Jouko Pihon Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa on varmasti yksi oudoimpia kristillisiä elämäkertoja, joita Mesikämmen on lukenut. Tämä on kulttiteos, joka kuuluu alan keräilijöiden hyllyyn siinä missä vaikkapa Leo Mellerin Rock, Keijo Ahorinnan Saatananpalvonnan monet kasvot, Pat Pullingin Noidankehässä, Horst Knautin Paluu tulevaisuudesta, tai Hal Lindseyn Saatana elää ja voi hyvin maa planeetalla.

Mesikämmen suosittelee.

[Päivitys 15.7.2013: Jouko Piho pyysi tarkentamaan seuraavia asioita: Hän ei omien sanojensa mukaan ole saanut mitään profetiaa siitä, että Venäjä olisi hyökännyt Suomeen 13.6.2013 – “Minä olen vain julkaissut sivuillani nimimerkki ‘Pauliinan’ sen sisältöisen sanoman”. Kirjan myynnistä ja painosmäärästä Jouko valotti seuraavaa: “Olen myynyt kirjaani 691 kpl ja antanut lahjaksi ystäville ja sukulaisille sekä ilmaisina markkinointikappaleina (esim. lehtien toimituksiin) 184 kpl eli kirjaani on mennyt 875 kpl ja jäljellä on vielä 125 kpl. Painos oli 1000 kpl.” Näiden lisäksi kirja-arvioon on korjattu Joukon ja hänen elämänkumppaninsa avioliiton kesto “yli 15 vuodesta” “yli 20 vuoteen” ja loppulinkkeihin on Joukon toiveesta lisätty Suomen laillisuuspuolueen kotisivulinkki.]

– – –

Aiheeseen liittyen:

Jouko Piho puhuu! Mesikämmenen tekemä haastattelu.

Tilaa Pihon kirja alennushintaan 10e + postit täältä.

Jouko Pihon uudet ja vanhat kotisivut.

Jouko Piho Facebookissa.

Jouko Piho Twitterissä.

Jouko Piho Fingerporissa.

Jouko Piho Hikipediassa.

Jouko Piho kertoi Radio Cityn haastattelussa demoneista.

Joukon Pihon perustaman Laillisuuspuolueen kotisivut.

Read Full Post »

blogiinVuonna 1972 Pekka Siitoin täytti 28 vuotta. Hän oli tuossa vaiheessa pyörittänyt Turun Hengentieteen Seuraa reilun puoli vuotta, tutustunut Aino Kassiseen ja toden teolla paneutunut hengentieteisiin päädyttyään taloudelliseen ahdinkoon.

Kassiselta ilmestyi samana vuonna kirja Aino Kassinen kertoo, jossa hän nimesi Siitoimen lahjakkaimmaksi oppilaakseen. Pekasta ja Kassisesta oli 1971 ilmestynyt Kotiposti-lehdessä haastattelu, joka oli tuonut Pekan ensimmäistä kertaa laajempaan julkisuuteen. Taloudellisista vaikeuksista huolimatta tämä oli julkisuudesta nauttivalle Pekalle hyvää aikaa. Hänen tähtensä oli alkanut loistaa koko maan yllä, hänestä oli tullut tunnettu.

Tähän aikaan Pekan painotukset hengentieteissä olivat vielä varsin puhtoiset. Rudolf Steiner ja antroposofia yleisemminkin oli Pekalle tärkeää materiaalia. Samoin Raamattu. Tämä kuuluu hyvin Pekan Turun Hengentieteen Seuralle 5. ja 12.9.1972 pitämissä esitelmissä, joiden aiheena oli Jeesus Kristus ja juutalainen rotu (seuran jäsenkirjaan tämä on tosin merkitty muotoon “Kristus ja juutalaiset”).

Siinä missä vuonna 1974 ilmestyneessä Musta Magia osa 1:ssä Pekka ei juutalaisista juuri hyvää sanaa sanonut, ei samanlaista painotusta löydy tästä vuoden 1972 esitelmästä. Poliittisesti Pekka oli tässä vaiheessa vielä SMP:n jäsen – hän oli myös 1972 puolueen listoilla kunnallisvaaliehdokkaana. Myös kirkollisvaaleissa Pekka koetti onneaan samana vuonna, ilman menestystä tosin. Julkinatsiksi kääntymiseen oli vielä muutama vuosi matkaa.

Pekka tunnetaan paremmin “Meidän jumalamme on Lucifer eikä Jeesus, Jeesus on humanisti!” ja “äitini toivoi minusta teologia, mutta minusta tulikin rivologi”-tokaisuistaan kuin puheistaan Jeesuksen ylistykseksi tai Raamatun lukujen pohdiskeluistaan. Tämä esitelmä tarjoaa melkein puolitoista tuntia tätä vähemmän tunnettua, hengentieteellisen polkunsa alkuaikojen Pekkaa, joka pohti raamatunjakeita ja Jeesuksen olemusta, eikä julkeasti vielä ylistänyt Luciferia ja Saatanaa. Tämä oli aikaa, jolloin asiat olivat vielä toisin, intonaatiota myöten.

Jeesus Kristus ja juutalainen rotu: osa 1, 2, 3, 4, 5, 6.

Read Full Post »

uudenajanblogiinMesikämmen latasi hieman harvinaisempaa Pekkaa eetteriin. Tarjolla on Uuden ajan hengentieteen historia-esitelmä, jonka Pekka esitti alun perin Turun Hengentieteen Seuralle 1973.

Nyt kuultava täydennetty esitelmä on äänitetty kaikella todennäköisyydellä 1982, jolloin Pekan elämässä tapahtui mm. kuuluisa kiljuepisodi. Uuden ajan hengentieteen historia tuo varsin mielenkiintoisen ulottuvuuden vuoteen, jolloin Pekan elämää tuntui värittäneen lähinnä erilaiset kahnaukset viranomaisten ja oman puolueen jäsentenkin kanssa.

Jossain vaiheessa tuon kaaoksen keskellä Pekka päätti jostain syystä äänittää vanhan hengentieteen esitelmänsä nauhalle. Lopputulos tuo Pekasta esiin melko vähän kuullun puolen. Tällä nauhalla Pekka ei lauo karskeja vitsejä tai brutaalin inhorealistisia arkielämän totuuksia, vaan kertoo vakavasti syventyneenä, jollei peräti herkistyneenä, hengentieteellisistä asioista, jotka ilmeisesti vastasivat paljossa myös hänen hengentieteellistä vakaumustaan. Pekan äänensävy on varsin toisenlainen kuin mitä häneltä yleensä osattiin odottaa. Tämän esitelmän kuunteleminen syventää lähes kenen tahansa käsitystä Pekka Siitoimen persoonan moniulotteisuudesta.

osakolmeÄänite on kauttaaltaan hyvin atroposofis-sävytteinen ja Pekka tekeekin heti alkuun selväksi, että esitelmä on tehty Rudolf Steinerin ja Albert Steffenin “antamien virikkeiden pohjalta”. Tunnettua on että Steiner ja antroposofia yleisestikin olivat tärkeitä vaikuttajia Pekan hengentieteellisen ajattelun kehittymiseen 70-luvun alussa. Tästä voi päätellä myös sen, että nauhalta kuullut hengentieteelliset näkemykset eivät ole Luciferin tai Saatanan ylistystä, vaan jotain aivan muuta. Kannattaa muistaa, että Pekan maagisessa maailmankuvassa hän palvoi Luciferia ja Saatanaa viimekädessä tietyllä tavalla Jumalan kunniaksi. Tietysti pitää muistaa sekin, että Pekalle Jumala oli persoonaton voima, jolle sekä “hyvä” että “paha” ovat molemmat kokonaisuuden tärkeitä osia…

Uuden ajan hengentieteen historia-esitelmä löytyy täältä: osa 1, 2, 3. Viimeiseen osaan sisältyy myös Pekan tekemä lyhyt kommentaari Walter Goodmannin lyhyestä kertomuksesta Matkalla.

– – –

Otteita esitelmästä:

Kuvitelkaamme nykyistä sielua ja sielua, joka oli ruumiillistuneena noina esihistoriallisina aikoina. Nykyajan ihmisellä on jokin kokemus. Hän muodostaa siitä mielikuvia ja käsitteitä. Nämä hän säilyttää muistissaan. Jos hän unohtaa ne, niin ne voivat kuitenkin enemmän tai vähemmän selvinä uudestaan nousta hänen tietoisuuteensa. Yleisen tunteen mukaan, jonka nykyinen tiede pitää täysin perusteltuna, sijoittaa hän nämä muistot päähän. Muinaisajan ihminen ei sitä vastoin sanonut: mitä olen kokenut elämässä, sen säilytän muistona päässäni. Minulla on ajatuksia jotka täyttävät pääni, ajattelen, vaan hän tunsi päänsä, niin kummalta kuin se nykyaikaisesta sielutieteilijästä kuuluukin, olevan maäärätyssä suhteessa maahan. Hänen elämystään voitaisiin kuvata seuraavalla tavalla.

Maailmassa toisella puolen maa, toisella puolen minä ynnä pääni. Ja pääni, jota niin rauhassa kannan olkapäilläni, on kosmillinen muisto maasta, jolla vaellan. Tajuan päässäni koko sen olemuksen, josta virrat ja meret ja vuoret ja laaksot ja tasangot kertovat. Pääni on sisäiseltä rakenteeltaan sen kuva. Maata ympäröi aaltoileva ilma, valon ja ilman läpäisevänä. Maa avautuu maailmankaikkeudelle. Se säteilee ulospäin olemustaan ja sekoittaa sen ilmakehään. Se imee itseensä auringon vaikutuksia, se hengittää sisään ja ulos, joka seudulla eri tavalla. Noina vanhoina aikoina tunsi Maan asukas sen seudun, jossa hän vietti elämänsä, olevan erikoisen tärkeän, kun taas kaikki mikä oli oikealla ja vasemmalla, edessä ja takana, oli epäoleellista ja hämärästi hävisi kaikkeuteen. Häntä liikutti vain se, miten hänen kotiseutunsa rajoittui taivaallisiin avaruuksiin.

(…) Varhaisemmalla ihmisellä oli pää-elämyksiä jotka koskivat Maata kokonaisuudessaan ja rinta-elämyksiä jotka olivat yhteydessä Maata ympöivän avaruuden kanssa aina Aurinkoon saakka. Jäsentensä liikunnassa, käsivarsien nostamisessa, polvien taivutuksessa, sisäisen olemuksensa ulottamisessa jäseniinsä, hän ei kokenut ainoastaan Maata ja sitä ympäröivää vyöhykettä koskevaa, vaan hän koki koko maailman, avaruuden, kaukaisimpia tähtiä myöten. Hänestä tuntui kuin voisi hän saavuttaa ne ja kulkea niiden keskelle. Sellainen ihminen ei sanonut: Tahdon kävellä, vaan: Mars ajaa minua niin, että kävelen. Tarttuminen käsin johonkin oli hänelle Venus-elämys, sormella osoittaminen Merkurius-elämys, kunniapaikalla istuminen Jupiter-elämys, lepääminen Saturnus-elämys, hän tunsi kosmoksen jokaisessa kokemuksessaan. Kun tarkastelija suuntasi katseensa päästä alaspäin ja koki, mitä sydän ja keuhkoelimistössä oli henkistä, ja sitten mitä jäsenten elimistössä oli henkistä, silloin hän eli mikrokosmillisesti sen, mikä vallitsi makrokosmoksessa. Tämä oli aikaisemmalla ihmiskunnalla vaistomainen kokemus.

(…) Toinen ihmiskunnan aste alkaa silloin kun paikallismuisti muuttuu rytmilliseksi. Silloin ihminen rupeaa sisäisen kaipauksen pakottamana, joka syntyy siitä, että hän tuntee voimakkaammin keskiruumiinsa elimistön, valtimon ja hengityksen, antamaan rytmillisen ilmaisun kokemalleen. Hän kasaa havaitsemansa päällekkäin, jotta se paremmin painuisi mieleen. Hän kertaa sen määrätyssä tahdissa. Lehmä ei ole vain muu-muu, vaan muu-muu tai vallan muu-muu-muu. Kuk-kuk, käki, ja muut sellaiset rytmilliset kertailut ovat näiden aikojen perintöjä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Horst Knautin ja Pekka Siitoimen perverssiyden ylistys.

Read Full Post »

Karhupuiston pohjapiirros.

Karhupuiston pohjapiirros.

Helsingin Kalliossa sijaitseva Karhupuisto vaikuttaa äkkiseltään tavalliselta viihtyisältä puistolta. Totuus asiasta on kuitenkin ihmeellisempi. Puiston todellinen luonne paljastuu hengentieteitä ymmärtäville välittömästi, kun puiston pohjapiirros paljastuu.

Karhupuisto on suunniteltu pentagrammin muotoon. Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Suunnitelman takana ovat olleet luciferiaaniset ja saatanalliset tahot, jotka ovat ymmärtäneet perkeleellisen symboliikan ja kansallismytologisten arkkityyppien päälle. Saman maailmanlaajuisen sarvipääjengin tekosia ovat myös Washingtonin pohjapiirroksen symboliset ratkaisut.

Tähän väliin kannattaa muistaa pari seikkaa Illuminatista Suomessa. Helsingissä toimi Walhalla-seura (1781-1786) ja Turussa Aurora-seura (1770-1779). Näistä jälkimmäisen tiedetään pitäneen symbolinaan pentagrammia. Varmana voidaan pitää, että myös Helsingin seura on pitänyt pentagrammia tärkeänä symbolinaan, kuten Illuminatissa maailmanlaajuisesti muutenkin tehdään.

Ilmakuva Karhupuistosta.

Ilmakuva Karhupuistosta.

Miten karhu sitten eläimenä sopii tähän perkeleelliseen kuvioon? Karhuahan monet pitävät yksikantaan vain mainiona kansalliseläimenä. Karhu on valittu pentagrammin sisälle tietysti siksi, että karhu ja Suomalaisten harjoittama karhunpalvonta edusti kristinuskolle itse sielunvihollista.

Piispa Rothovius lausui Turun akatemian avajaisjumalanpalvelussaarnassa paheksuvasti vuonna 1640 seuraavaa: Kun karhu vangitaan, järjestetään pimeässä kestit, juodaan karhun pääkallosta, äännellään ja muristaan kuten karhu ääntelee. Näin sitten saadaan muka enemmän onnea. Tällä piispa Rothovius viittasi tietysti esikristillisen perinteen karhukulttiin ja karhunpeijaisiin. Lahossa päässään Rothoviuksella oli tietysti tämä lähtöoletus: Pakanamenoin palvotut pedot nähtiin paholaisen sanantuojina ja ne alistettiin symbolisesti kirkon ja jumalan valtaan –  peijaisissa kunniapaikalla ollut karhuntaljakin joutui kirkon lattialle papin jalkojen tallattavaksi.

Normaalia viikonlopun viettoa Karhupuistossa.

Viikonlopun viettoa Karhupuistossa.

Huomioitavaa on myös se, että Karhupuistossa oleva kuvanveistäjä Jussi Mäntysen veistos Mesikämmen muurahaispesällä on asetettu puiston pohjoiskulmaan. Tämäkään ei ole sattumaa. Pohjoinen kun on merkinnyt kansallismytologisesti varsin perkeleellisiä ja samalla kosmisesti tärkeitä asioita. Helsingin kaupungin taidemuseo kertoo sivuillaan patsaan luonteesta kuin Taivaan jättäneen Saatanan itsensä luonteesta: Teos viestii voimaa ja omanarvontunnetta.

Karhupuiston elämää.

Karhupuiston elämää.

Karhupuistossa on myös kaksi tyyppikioskia. Karhupuiston luonteen huomioiden on selvää, että niistä avoimesti jaetaan kansalle yön pimeinä tunteina eräänlaisia epäpyhiä ehtoollisia.

Kuten Kallio yleensäkin, on Karhupuistokin hurjan paikan maineessa. Puistossa sattuu ja tapahtuu varsinkin öiseen aikaan kaikkea saatanallista. Piispa Rothoviusta mukaillen pimeässä puistossa voi tuolloin todistaa irstaita kestejä, joissa juodaan, naidaan ja muristaan kuten karhut. Ihmiset kokevat arkaaista onnea.

Maailmalla Illuminatin tiedetään tunkeneen sormensa myös musiikkiteollisuuteen. Sama pätee myös Suomessa. Aarne Tenkanen, tunnettu kotimainen Illuminatin jäsen, on avoimesti laulanut Karhupuiston irstaista öisistä bakkanaaleista hyväntuuliseen sävyyn kappaleessaan Karhupuiston boogie woogie. Näin Suomen keski-ikäisten mieliin ujutetaan vaivihkaa iki-aikaisia pimeiden salaseurojen epäkristillisiä arvoja.

Summa summarum: Karhupuisto on kunnianosoitus pimeyden voimille. Karhupuistossa palvotaan Luciferia ja Saatanaa.

Mesikämmen arvostaa.

– – –

Aiheeseen liittyen:

“Can u help mi with Alluminati Anti-Christ ocult?”

Read Full Post »

Seuraavassa muutamia havaintoja ja satunnaisia otteita Pekan kirjeenvaihdosta Turun Hengentieteen Seuran puitteissa (ja vähän muutenkin) 70-luvulta. Otteet ovat poimittu alkuperäisestä kirjeenvaihdosta, jota Mesikämmen kävi joitain aikoja sitten tutkimassa Kansalliskirjaston arkistossa.

– – –

sinettiMies Porista kysyi, jos Pekka valmistaisi hänelle Mustan Raamatun sinetit. Niiden tekeminen kun oli hänelle itselleen liian hankalaa. Pekka lupasi toimittaa sinetit 1mk kappalehintaan.

Musta Raamattu, Pekan myymien kirjojen eräs hitti, ei miellyttänyt kaikkia. Eräs nainen halusi rahansa kirjasta takaisin, koska kirja ei vastannut odotuksia. Nainen totesi, että kirjan ”teksti on kummallista”. Pekka ei bisnesmiehenä suostunut antamaan rahoja takaisin, mutta oli valmis vaihtamaan kirjan toiseen. Samantapaisia kirjeitä oli Mustasta Raamatusta tullut muitakin.

Uuden ajan unikirjan ja Ufot, uskonto ja paholainen-kirjan julkaisuajankohdasta oli tullut parikin kyselyä. Pekka vastasi: Unikirja ilmestyy noin 4.3-74 ja Ufot Uskonto ja Paholainen ilmestyy noin 15.5 tai 15.9.-74.

ufotuskontoJonathan Sheddille oli osoitettu postia teoksen Ufot, uskonto ja paholainen pohjalta.  Eräs kirjan ostanut epäili, että kirja on mielikuvitusta. Samalla tuli kriittistä palautetta kirjan painovirhepaholaisista. Pekka vastasi tälle epäilijälle näin: Rotusynnyt ja selvitykset kirjassani eivät ole mielikuvitusta, eivätkä kuviteltua luuloa. Eri rodut on todella luonut alkujaan eri Sefroth, joita on monia. Nämä ovat tavallaan taas suoranaisia persoonattoman Jumalan lähimpiä alamaisia. On totta, että kirja on painettu kovalla kiireellä, joten siihen on tullut painovirheitä esitarkastuksen ja ladonnan yhteydessä (…) Vierasperäiset sanat eivät oikeastaan tarkoita mitään, vaan ne ovat yleensä nimiä, kuten esim Virtanen (…) Aineellisia oppiarvoja ei kannata kehua, koska niillä ei juuri ole merkitystä profeetallisessa työssä. Aikaisempien elämien henkisesti periytyvillä arvoilla ainoastaan on merkitystä ja sillä, että pystyy olemaan aktiivinen ja vilpitön ihminen. Hyvää jatkoa Teille, Jonathan Shedd.

Vierasperäiset sanat eivät oikeastaan tarkoita mitään, vaan ne ovat yleensä nimiä, kuten esim Virtanen.

Vuonna 1974 eräs Turun yliopistossa opiskellut nainen kysyi, oliko Turun Hengentieteen Seuran kokouksiin mahdollista osallistua, vaikka ei kuulunut seuraan. Pekka vastasi näin: Salatieteelliset kokoukset ovat joka arkitiistai klo 19 00 ko liikkeen studiohallissa ja sinne on vapaa pääsy asian harrastajille, muttei muille. Osoite on Kaskenkatu 1 puh 24016.

Parikymppinen egyptiläismies lähetti Föreningen Veronicalle (Pekan kirjojen pohjoismaista myyntiä yms. hoitanut yhdistys) vuonna 1975 kirjeen, jossa hän haki töitä. Kaikki mahdollinen työ kiinnosti tätä faaraoiden maan nuortamiestä. Pekka vastasi kohteliaasti, pahoitteli alkuun englanninkielentaitojaan ja totesi sitten, ettei valitettavasti voinut työllistää miestä. Loppuun Pekka kertoi mm. lukevansa joka viikko Koraania ja kuvaili Mustan Raamatun sisältöä.

yhteysufoihinjaPekka sai teostensa pohjalta melko paljon kysymyksiä. Hän vastaili näihin usein, muttei aina. Mm. erittäin vaativaan sävyyn kirjoitettuihin kirjeisiin Pekka jätti usein vastaamatta. Hesiodos Foinixia (Pekan salanimi teoksessa Yhteys Ufoihin ja henkimaailmaan, 1973) oli eräs lukija epäillyt saatananpalvojaksi. Pekka vastasi tälle henkilölle näin: Mikäli ihminen tekee elämässään paljon pahaa ja tukee valheoppeja, niin joutuu hän tavallaan Paholaisen palvelijaksi kuolemansa jälkeen. Hänen täytyy tällöin esiintyä eräänlaisena riivaajahenkenä, eli demonina, joiden tehtäviin kuuluu ihmisten kiusaaminen. Näiden henkien joukoissa on myös paljon sellaisia olentoja, jotka ovat vannoneet ikuista uskollisuutta Paholaiselle (…) En ole ns Saatananpalvoja, kuten olet itsekin huomannut. Hesiodos Foinix on todella salanimi.

Vuonna 1974 eräs henkilö kyseli Pekan mielipidettä seuraavan maailmansodan syttymisen syistä, Eric von Dänikenistä, yms. Pekka vastasi mm. näin: Seuraava maailmansota ei käsitykseni mukaan tule olemaan Saatanan ja Jumalan välinen, vaan vapauden ja orjuuden kannattajien välinen. Eric von Däniken on erittäin etevä henkilö, vaikka hän ei suoranaisesti olekaan hengentieteen kannattaja. Lucifer ja Saatana ovat eri henkilöitä ja molemmilla on käytössään ns Ufo-olentoja, jotka voivat mm liikkua maan sisässä, sekä myös kaikkialla muualla avaruudessa.

Kirjailija Hesiodos Foinix, olen lukenut kirjan YHTEYS UFOIHIN JA HENKIMAAILMAAN, kolme kertaa läpi ja tämä on parhain kirja mitä olen koskaan saanut lukea.

Erittäin positiivista palautettakin saapui. Eräs lukija lähestyi Pekkaa kirjeellä ja totesi heti kättelyssä näin: Kirjailija Hesiodos Foinix, olen lukenut kirjan YHTEYS UFOIHIN JA HENKIMAAILMAAN, kolme kertaa läpi ja tämä on parhain kirja mitä olen koskaan saanut lukea.

Turun Hengentieteen Seuran kautta sai jonkinlaista listaa Raamatun virheistä. Tätä kyseltiin jonkin verran ja Pekka lähetteli listaa, ilmeisesti ilmaiseksi.

Eräs henkilö kyseli Pekalta tieteen ja hengentieteen suhteesta. Vastauksessaan Pekka tiivisti mm. seuraavasti: En usko, että ilman metafysiikan apua, tiede pääsisi perille yliluonnollisten asioiden salaisuudesta.

spiritismilauta1Spiritismistä tuli myös kysymyksiä. Erääseen tällaiseen kirjeeseen Pekka vastasi vuonna 1975 mm. näin: Kiitän kirjeestänne. Mikäli Spiritismiä pelataan oikein voi sen avulla saada mielenkiintoisia vastauksia. Tietenkin on selvää, ettei aina kaikkia viestejä voi ottaa täysin kirjaimellisesti. Lasin liikkumisen aiheuttavat henget, jotka tahdonvoimallaan siiretelevät herkistynyttä kättämme. Aineellisen tieteen kannalta ei asiaa voida selittää. Kolmas silmä on kaikilla ja se avautuu sitä mukaa hiljalleen kun ihminen saa omaksuttua itselleen kosmista tietoa ja edelleen ilmentää sitä elämässään myös muille.

Eräälle toiselle spiritismistä ja seuran toiminnasta kyselleelle Pekka vastasi näin: Viitaten kyselyynne ilmoitan, ettei spiritismiä voi pelata yksin. Käyttöohjeita on kuitenkin helppo noudattaa koska ne on selvästi kirjoitettu Suomen kielelle. Voitte käydä kokouksissamme jos ehditte. Istunnot ovat talvi-aikana arkitiistaisin klo 19.00.

Mikäli Spiritismiä pelataan oikein voi sen avulla saada mielenkiintoisia vastauksia.

Spiritismin suhteen Pekka sai myös varsin negatiivista palautetta. 90-luvulta Pekan kirjeenvaihdosta löytyy eräältä mieheltä pari lyhyttä kirjettä, joissa ensimmäisessä hän sanoi kiroavansa Pekan. Toisessa kirjeessä kirjoittaja pahoitteli aiempaa kirjettään ja sanoi että kirous on peruttu. Mies selitti kirjoittaneensa ensimmäisen kirjeensä kännissä minkä lisäksi hän tilitti sairastuneensa 70-luvulla skitsofreniaan pelattuaan ystävänsä kanssa Pekan painattamaa spiritismipeliä.

Pekan kirjat olivat omalaatuinen kudelma oman aikansa hengentieteellisiä ideoita sekä Pekan omia näkemyksiä – kasvavassa määrin myös poliittisia. Eräs lukija, joka oli poliittisesti kallellaan vasemmalle, kirjoitti Pekalle 70-luvun puolivälissä näin: Hesiodos Foinix, luin kirjanne Ufot, uskonto ja Paholainen ja Yhteys Ufoihin ja Henkimaailmaan. Olen lukenut hyvin paljon näitä kirjoja erilaisia, aina on samaa myös löytynyt, mutta nämä teidän kirjat on kai ollut ainakin minulle ensin järkytys ja tyhjään upotus, ennen kun järkeni alkoi eritellä näitä asioita, kun ne sitten alkoi tuntua aivan luonnollisilta. Kirjeen lopuksi kirjoittaja esitti poliittisia näkemyksiään.

Pekka vastasi mm. näin: Kiitän suhteellisen asiallisesta kirjeestänne. Olisivatpa kaikki Suomen kommunistit Teidän kaltaisianne, niin varmasti maailmamme olisi parempi. On valitettavaa todeta, ettette näe kommunismin todellisia kasvoja, vaan koette sen taivaallisena aatteena, valitettavasti (H.F.)

Haluan parannuksen vain, jos se tapahtuu hyvien voimien avulla!

Kaukaparannuspalveluksia pyydettiin silloin tällöin. Eräs eläkeläismies pyysi apua 66-vuotiaalle vaimolleen, jolta oli katkennut verisuoni päästä. Vanhempi nainen lähestyi Pekkaa kirjeitse taas näin: Pekka Siitoin, Turun Hengentieteen Seura, pyydän henkisten voimien avulla tapahtuvaa parannusta. Minulla on vaikeat suonikohjut vasemman jalan sisäpuolella jalkapohjasta ylös saakka, ja vähän alkavaa oikeassakin jalassa (…) Kirjeen lopuksi painotettiin seuraavaa: Haluan parannuksen vain, jos se tapahtuu hyvien voimien avulla!

Pekalle läheteltiin käsikirjoituksia julkaisun toivossa. Mukaan mahtui runoja, tarinoita, yms. Einari Lankisen Rakkautta Karjalan tanhuvilla-käsikirjoitus löytyy arkistoista kokonaisuudessaan. Seuraavassa pätkä Pekan vastauksesta erääseen lähetettyyn käsikirjoitukseen: Kiitämme tarjouksestanne, mutta kirja on valitettavasti liian lyhyt taloudellista kustannusta silmälläpitäen. Myöskin kirjan nimi ei ole hyvä, koska markkinoilla on ennestään monia samannimisiä kirjoja. Aihe on kyllä kehittämisen arvoinen ja mielenkiintoinen. Nimeksi sopisi paremmin ”Viettelijä”.

Ufoaika-lehden (myöhemmin Ultra) Tapani Kuninkaan ja Pekan välistä kirjeenvaihtoa löytyy arkistosta parin kirjeen verran vuodelta 1974. Aiheena olivat Pekan Musta Magia-kirjan mainokset, joita Kuningas ei suostunut julkaisemaan lehdessä. Syy tähän oli kirjan aihe. Ufoaika-lehden toimitukselle oli tullut paheksuvia kirjeitä aiemmin Pekan lehteen laittamista Mustan Raamatun myynti-ilmoituksista.

Vuodelta 1974 löytyy museoviraston 6.9. kirjattu vastaus Turun Hengentieteen Seuralle. Kirjeen aihe on päätös pyyntöön päästä vierailemaan “jonain keskiyön hetkenä Louhisaarenpirunkamarissa‘”. Kirjeessä on heti aluksi mainittu kirjeen aihe: “Keskiyön vierailu Louhisaaren linnassa”. Museoviraston päätös oli kielteinen – mikä menetys ensiluokkaisen hengentieteellisen tutkimuksen kannalta!

Read Full Post »

Kansalliskirjaston Siitoin-arkistojen eräs helmi on Mesikämmenen silmissä Turun Hengentieteen Seuran vieraskirja. Kyseinen kirja on noin A5-kokoinen, sentin paksuinen kovakantinen, tumma kirja. Kirjan kannesta löytyy sama kuva rautaristiä kynsissään pitävästä kotkasta, joka myöhemmin tuli tutuksi monien Siitoimen julkaisemien teosten alkulehdiltä.

kotka

Vieraskirjan alkulehdiltä löytyy otsake “Turun antroposofien ja Turun Hengentieteen Seuran jäsen- ja vieraskirja”. Samalla sivulla on lisäksi teksti “Kokouksia varten 1.9.1971-77. Seura perustettu 1.9.1971”. Tämän alle Siitoin oli piirtänyt kolmion, jonka sisällä on sydän. Tämän kolmion alle hän oli lisäksi piirtänyt seitsemän liekkiä. Kirjasta löytyy pari muutakin Siitoimen tekemää pientä piirrosta: Sydän jonka sisällä risti ja eräänlainen “tiedon puu”-piirros, jossa siinäkin samanlainen sydän jonka sisällä on risti.

Kirjaa seuran kokouksista on pitänyt omakätisesti Siitoin itse. Hän on kirjoittanut useimmiten tikkukirjaimilla, vaikka tekstaustakin kirjasta löytyy.

Varsin mielenkiintoinen yksityiskohta vieraskirjan otsakkeessa on maininta siitä, että kirja olisi myös “Turun antroposofien” ei vain Turun Hengentieteen Seuran, jäsen- ja vieraskirja. Kirjan sisällön ja muun tunnetun valossa on kuitenkin niin, että maininta antroposofiasta viittaa seuran perustamisaikojen erääseen tärkeään vaikutteeseen – ei de facto antroposofiseen seuraan.

Kirjan välissä on hieno värivalokuva Siitoimesta ja Aino Kassisesta. Kuvan takana on teksti “Pekka Siitoin ja opettaja Aino Kassinen Turussa 1970”.

Seuraavaksi esitän joitain yleisiä mainintoja siitä, mitä tämä kirja pitää sisällään. Nämä maininnat ovat Mesikämmenen mielestä kirjan mielenkiintoisinta antia. Niiden lisäksi kirjassa on paljon merkintöjä myös muista seuran tapaamisista ja niiden aiheista. Näiden mainitsemattomien kokousten aiheet ovat olleet seuran mielenkiinnon kohteet huomioiden ajalleen hyvin tyypillisiä. Seuran kokousmerkinnöistä on selvästi havaittavissa, miten politiikka pikku hiljaa tulee kasvavassa määrin mukaan seuran toimintaan, nivoutuen yhteen hengentieteen kanssa.

1971

Kirjan alkupuolelta löytyy maininta vierailevista esitelmöitsijöistä väliltä 1.9.-71 – 30.5.1972. Suurimman osan näistä, kuten muistakin seuran esitelmöinneistä, on pitänyt Siitoin itse. Ensimmäinen vieraileva esitelmöitsijä on ollut itse Aino Kassinen, joka oli Siitoimen hengentieteellinen opettaja. Siitoin on kuvaillut Kassista esitelmän kohdalla sanoin “neiti ja ihmiskunnan auttaja”. Kassisen esitelmän aihe oli “henkimaailman sanomat ja kaukoparannusosaston perustaminen Turkuun”.

1972

Seuraavan kerran Kassinen oli esitelmöimässä seuran tiloissa 2.7.1972. Tuolloin aihe oli “nykymaailman tilanne ja hengentiede menneinä aikoina”.

Syksyn avauskokous 1972 oli 5.9. klo 19.00 Siitoin-filmin studiossa. Siitoin esitelmöi tuolloin seuralle aiheesta “kristus ja juutalaiset”. Paikalla oli vieraskirjan mukaan tuolloin Siitoimen lisäksi yhdeksän muuta henkilöä.

Seuralla oli tapa, että kaikki esitelmätilaisuuksiin osallistuneet signeerasivat vieraskirjaan kulloisenkin tapahtumamerkinnän kohdalle nimensä. Varsinaista erillistä listaa seuran jäsenistä ei kirjasta löydy, joten vieraskirjan nimet muodostavat samalla kirjan ensilehdellä mainitun “jäsenluettelon”. Vieraskirjasta voi päätellä, että seuran toiminta oli varsin pienimuotoista. Viikottaisiin ilta seitsemän tapaamisiin on osallistujamäärä saattanut keskimäärin olla henkilöä tai paria pienempi kuin kirjaan merkittyihin esitelmätilaisuuksiin, joissa osallistujien määrä on vaihdellut n. 5-15 henkilön välillä per kerta. Aivan varmaa ei ole, ovatko kaikki kirjaan eri tapahtumien yhteyteen nimensä signeeraaneet kuuluneet seuraan, vai ovatko he olleet tilaisuuksissa vierailevia ulkopuolisia. Seura päästi myös muita kuin jäseniään tilaisuuksiinsa.

Syksyn 1972 toinen kokous oli 12.9. ja siinä oli sama aihe “kristus ja juutalaiset” kuin saman vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Samaa aihetta käsiteltiin myös 3.10.

10.10.1972 pidetyn kokouksen aihe oli “paholaisen todellinen kuva”, josta Siitoin esitelmöi. Paikalla oli tuolloin Pekan lisäksi kahdeksan muuta seuran jäsentä.

7.11.1972. klo 20.00 pidetystä tilasuudesta löytyy kirjasta merkintä: “Postisäästöpankin virkanais yhdistyksessä kuultiin Pekka Siitoimen esitelmä aiheesta Ufot ja henget. Kuulijoita oli noin 50.”

16.11.1972 löytyy merkintä, jonka mukaan Siitoin oli esitelmöinyt Helsingissä erään henkilön luona aiheesta “Atlantis-ajasta nykyisyyteen”. Vierailun oli järjestänyt “Helsingin vapaa parapsykologinen tutkimusseura” ja kuuntelijoita tilaisuudessa oli “noin 25 henkeä”.

1973

13.3.1973 Siitoin oli esitelmöinyt seuralleen filmistudionsa tiloissa aiheesta “hengen tehtävä ja yhteys vainajiin, sekä kuun vaikutus”.

24.8.1973 seura on järjestänyt “II avustusretken” “kummitussaarelle”. Osallistujia tähän tilaisuuteen on ollut kuusi henkeä.

13.11.1973 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Jumala-Saatana käsite”. Osallistujia oli kymmenen.

1974

29.1.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “käärmesymboli”.

12.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Kristus, Lucifer, Saatana meissä itsessämme”. Pekan lisäksi paikalla oli seitsemän muuta henkilöä.

19.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle ensimmäisen kerran aiheesta “arjalaisuus”.

21.5.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “henkinen kehitys suhteessa politiikkaan”.

3.9.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “itsekehitys”. Paikalla olleiden signeerauksia on kymmenen kappaletta, niiden joukossa mm. myöhemmin Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen. Tämän jälkeen Lehtosen nimi löytyykin kaikista, tai lähes kaikista seuran tilaisuuksista, jotka kirjaan on merkitty.

10.9.1974 klo 19.30 Siitoin esitelmöi aiheesta “ihmiskunnan henkinen rappiotila”. Paikalla oli Pekan lisäksi 13 muuta henkilöä.

15.10. Siitoin esitelmöi aiheesta “spiritismi”.

22.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “Koraani ja spiritismi”.

29.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “kansallisjumalat ja spiritismi”.

BerinBey19.11.1974 Seuran kunniapuheenjohtaja Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vapaus vai orjuus”. Paikalla oli yhteensä 14 henkilöä, mm. Siitoin ja Lehtonen.

3.12. Berin-Bey esitelmöi jälleen, tällä kertaa aiheenaan “kommunismi ja juutalaisuus”.

17.12. Siitoin esitelmöi aiheesta “noituus”.

1975

7.1.1975 oli seuran ohjelmassa aiheet: “tulevaisuuden työ, hengen siirto tikariin”. Esitelmöitsijöiksi oli merkitty Boris Berin-Bey ja Peter Siitoin. Osallistujia kokouksessa oli ennätykselliset 17 henkilöä, mm. Lehtonen ja Simo Törni.

14.1.1975 klo 19.00 oli kokouksen aiheena “nationalismi”.

28.1.1975 oli kokouksen aiheina “nationalismi II osa, vapaa keskustelu, spiritismi”.

4.2.1975 olleen kokouksen aiheeksi on merkitty “magiat ja spiritismi”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

11.2.1975 olleen kokouksen aihe oli “uforintama v. 1974”. Esitelmöitsijänä oli Tapani Kuningas, jonka kanssa Siitoimella tuli pian Ufoaika-lehden puitteissa niin pahoja erimielisyyksiä, että Siitoin vei asian oikeuteen asti – ja voitti käsittelyn.

siitoinmalka8.4.1975 Kaapo Malka esitelmöi aiheesta “Terveys ja ravinto”. Kuva Malkasta ja Siitoimesta löytyy Siitoimen teoksesta Ufot, uskonto ja Paholainen (s. 176).

15.4.1975 Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vallankumous ja juutalaisuus”.

1976

12.10.1976 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “noituus suhteessa kansallismytologiaan”.

2.11.1976 oli kokouksen aiheena “nationalismi maailmassa III osa”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

9.11.1976 on seura kuunnellut nauhalta vieraskielisen äänityksen aiheesta “kolmannen valtakunnan tarkoitus”. Seura on merkinnyt kirjaan henkilön, joka on tulkannut äänitteen paikalla olijoille.

30.11.1976 klo 18.00 on Seppo Lehtonen esitelmöinyt seuralle aiheesta “okkulttinen tieni”. Paikalla on ollut Lehtosen ja Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä.

14.12.1976 klo 18.00 on kokouksen aihe ollut “hengen tehtävä ym. vapaata keskustelua”. Puheenjohtajaksi on poikkeuksellisesti merkitty Seppo Lehtonen, jonka lisäksi paikalla on ollut kolme muuta henkilöä. Kokouksen kohdalla on merkintä: “Huomautus: Päätöskokous 1976. Siitoin oli Ruotsissa veljesjärjestön vieraana”.

1977

Turun Hengentieteen Seuran viimeinen merkitty kokous on päivätty 15.2.1977. Aiheeksi on merkitty “maalaus talkoot + vapaa keskustelu”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi. Hänen lisäkseen paikalla on ollut kolme muuta henkilöä.

22.2.1977 klo 18.00 on kirjaan merkitty Pegasos-seuran kokous. Aiheeksi on merkitty “vapaa keskustelu”. Puheenjohtajaksi on merkitty Siitoin. Paikalla on ollut Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä, mm. Lehtonen.

Kirjan viimeisellä merkityllä sivulla lukee vinottain, keskellä sivua:

NATSISMI LOPETTI KOKOUKSET 15.3.-77 JA VANKILA KUTSUU MEITÄ JOULUKUUSSA -77. NM. KURSIIVI MURHAPOLTTO. PS. OLIN SYYTÖN YLLYTYKSEEN.

Siitoin

Read Full Post »

Seuraava lyhyt elämäkerta Pekasta on vuodelta 1976. Tekstin tyyli ja sisältö viittaavat vahvasti siihen, että kirjoittaja “Klaus Jorvas” on Pekka itse. Teksti löytyy Iiro Nordlingin kirjasta Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (s. 79-87) sekä Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelmasta.

– – –

Siitoin der Führer – wir folgen dir!

Puolitotuudellinen kuvakertomus liikemies Timo Pekka Olavi Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä. Tehty edellä mainitun luvalla ilman ns. ennakkosensuuria.

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA ON AIVAN LIIKAA!

Tuottanut Klaus Jorvas, sekä joukko muita aiheen sankarin kannattajia.

Turku 1976.

Kaikki alkoi siitä kun joku, kuka lieneekin keksi kameran, paljon, paljon myöhemmin syntyi maailmaan Timo Pekka Siitoin. Jo hyvin varhain hän tutustui kameraan. Tähtien asennosta naapurin Kaisa muori ilmoitti Timo Pekasta tulevan kuulun kameramiehen, yms. Führerin ja okkultistin.

Timo-Pekka varttuu ja saa oman kameran. Sitä hän käyttää innokkaasti. Ensimmäisen kerran hän käyttää naapurin Jussin päähän. Myöhemmin hän siirtyy tosi kuvauksiin. Joskus tahtoi jopa kamera unohtua muiden mielenkiintoisempien harrastusten tähden.

PEKAN TARINA

Pekka Siitoin syntyi Varkaudessa 20.5.1944. Tätä ennen hänet oli tietenkin tehty suuren intohimon vallassa Mikkelissä. Tämä oli suuri kunnia jo tuolloin Pekalle. Miksi? No tietenkin siksi, että Pekka oli synnynnäinen militaristi ja Mikkelihän oli tuolloin Suomen kunniakkaan armeijan Päämaja-kaupunki, eikä rauhaakaan vielä oltu tuolloin solmittu punaisten paholaisten kanssa.

Pienenä äidin pieni Pekka oli todella suloinen lellivauva. Kaikki kauppalan lapset kadehtivat tuolloin Pekkaa ja hänen mahtavaa leikkikalukokoelmaansa. Lapsuutensa ensimmäiset 15 vuotta vietti Pekka Loimaan kauppalassa. Pekka oli kameramies ja “fasisti” jo neljä vuotiaasta lähtien. Eräs lähistöllä asunut vanha kommunisti meinasi usein saada hermoromahduksen, kun Pekka juoksi pitkin peltoja isän vanhat sotilasvarusteet päällä ja leikkikivääri kainalossa, huutaen “kuolema kurjille kommunisteille”! Se oli sitä lapsuuden kultaista aikaa se. Viidentoista ikävuoden jälkeen muutti Pekka ja hänen vanhempansa Turkuun, tuonne kulttuurin kehtoon. Siellä Pekasta tuli pärinäpoika surinasussuineen ja lemmenretkineen. Myöhemmin kaksipyöräiset vaihtuivat nelipyöräisiin.

Turkuun tultuaan Pekka pääsi liikeapulaiskouluun, josta hänet heitettiin ulos kolmen viikon kuluttua, liian levoton kun oli. Sitten alkoivat juoksupojan hommat monissa turkulaisissa liikkeissä. Tätä Pekka teki aikansa kunnes päätti pyrkiä kauppakouluun, jonne hänet hyväksyttiin, sillä olihan hän jo miehistynytkin. Koulussa Pekka filmasi ja politikoi niin, että meinasivat muut oppilaat mennä välillä lakkoon Pekan vuoksi, mutta aina sentään puhumalla selvittiin.

Kauppakoulun päättymisen jälkeen meni Pekka melkein heti armeijaan. Hän pääsi Mittauspatteristoon Niinisaloon. Siellä taas filmattiin kymmeneen kertaan kaikki varuskunnan jäsenet ja taas politikoitiin niin, että harmia meinasi tulla. Pekka oli kuitenkin synnynnäistä “upseeriainesta”, koska hänet määrättiin AUK:n tulenjohtolinjalle. Vähän myöhemmin Pekka nimitettiin myös Niinisalon varuskunnan joulupukiksi. Pukki kuin pukki, ajatteli Pekka ja oli onnellinen. Pekka puhui niin makeasti ja kauniisti lapsille juhlassa, etteivät muut upseerit kestäneet kuulla tekstiä, vaan menivät ulos jäähylle.

Pekka sai myös toimia armeijassa TK-miehenä ja sai näin etuoikeuksia, joka toisia kismitti. Kerran Pekka meinasi herätä yöllä vesirännissä, joka oli täynnä kylmää vettä.

Ensimmäisen filmi-studionsa Pekka perusti kesällä 1965, päästyään armeijasta. Tämä studio laitettiin vanhempien olohuoneeseen. Pekka sai ensimmäiset asiakkaansa tietenkin jakamalla kasarmeihin edullisia kuvatarjouskuponkeja. Myöhemmin, ts. v. 1966, Pekka hankki uuden asuin- ja studiohuoneiston läheltä keskustaa. Osoitteeksi tuli Kaskenkatu 1 A II kerros. Siellä Pekalla oli aluksi noin 200 neliömetrin tilat, kunnes niitä sitten taas laajennettiin noin 100 neliömetriä ja ostettiin vielä lisäksi noin 120 neliömetrin huoneisto omaksi. Tämän jälkeen Pekka perusti tuontiliikkeen ja alkoi matkustella ympäri Eurooppaa liikematkoilla, tai paremminkin “bordellikiertueilla”, kuten hänen tuttavansa aivan oikein arvelivat. Avioliittokin alkoi uhkaavasti lähestyä Pekkaa, olihan hän aiemmin jo ehtinyt monien muiden tuttavuuksien ohella tutustua Pirkko Orvokkiin, savitaipalelaisen maanviljelijän tyttäreen Helsingissä. Rakkaus syttyi heti ensi silmäyksellä. Kihloihin meno tapahtui viikossa ja avioliitto vajaassa kolmessa kuukaudessa. Avioliitto teki hyvää hurjalle Pekalle, eikä hän enään uskaltanut juuri nimeksikään filmata iltaisin alastomia tyttöjä, koska vaimo oli kuin Sherlock Holmes. Pekan oli siis pakko kokeilla rauhallista perhe-elämää hurjan nuoruutensa vastapainoksi. Mikään muu ei auttanut.

Avioliitto ilmeisesti sotki Pekan pasmat täysin, hän ei oikein uskonut pystyvänsä olemaan mamman pullapoikana ja siinä hän oli täysin oikeassa. Hän purki energiansa työhön ja perusti värilaboratorioyhtiön saman talon kellarikerrokseen. Vähän myöhemmin hän vuokrasi samasta talosta pienen myymälän, jossa putiikkia pidettiin vuoden verran, kunnes hän osti tuon pienen myymälän, jossa putiikkia idettiin vuoden verran kunnes hän osti tuon pienen myymälän vieressä olevan huonekaluliikkeen huoneiston, jonka neliömäärä oli noin 150. Pekka investoi liikaa ja, eikä tajunnut revalvaation vaaraa L-Saksassa, vaan joutui ansaan. Tuontiliike meni konkurssiin ja muutkin Pekan asiat joutuivat hankalaan vaiheeseen. Huvilakin oli juuri hankittu muutamaa kuukautta ennen vaikeuksia. Pekka joutui henkiseen ahdinkotilaan, mutta ei masentunut. Hän muisti lapsuutensa ja nuoruutensa ajan muistikuvat yliluonnollisista voimista ja olennoista, jotka voivat auttaa. Pekka uskoi näihin voimiin ehdottomasti ja päätti kirjoittaa Aino Kassiselle Helsinkiin. Aino vastasi Pekan kyselyihin nopeasti ja kertoi Pekalla olevan piileviä yliluonnollisia kykyjä, jotka heräävät eloon, jos hän niitä oikealla tavalla kouluttaa.

Pekka siis ryhtyi tuumasta toimeen ja jo muutaman vuoden kuluttua hän saavutti määrätyn koulutusasteen ja alkoi opettaa muita. Tätä tarkoitusta varten hän perusti Turun Hengentieteen Seuran, johon aluksi liittyi noin 130 jäsentä. Myöhemmin toimintaa laajennettiin ja perustettiin myös ns. poliittinen okkulttinen seura, jolle annettiin nimeksi Pegasos-seura. Tämän jälkeen päätettiin tulevaisuudessa perustaa puolue, jonka nimeksi tulisi Isänmaallinen Kansanrintama I.K.R. Tämän uuden organisaation valtakunnanjohtajaksi hyväksyttiin 99%:sesti Pekka Siitoin. Nyt edellämainituilla järjestöillä oli jo jäseniä ja kannattajia v. 1976, yli 2500 henkeä. Toimintaa oli myös laajennettu ympäri Eurooppaa suhdetoiminnan muodossa vastaavien järjestöjen kanssa. Pekka järjesteli kokouksia, mielenosoituksia, ryyppyjuhlia, filmauksia ym ym ym ja sai ilokseen joukon aktiivisia ja rohkeita äärioikeistolaisia patriootteja mukaan ns. aktiiviseen toimintaan isänmaan vapauden puolesta. Kommunistit ja siionistit olivat kauhuissaan ja yrittivät tehdä kaikkea vahinkoa Pekan järjestöjen toiminnalle, mutta turhaan.

Korkeampien voimien suojelu piti ja pitää, vaikka Pekka joutuikin monasti hyvinkin hankaliin tilanteisiin. Pekan rohkeus ei pettänyt. Kerran hän sanoi minulle, ettei pelkää muuta kuin Jumalaa ja sitä ettei ole liian passiivinen. Kohtuus kaikessa, niin viinassa kuin naisissakin, sanoi Pekka. Suopo ja rikospoliisi ovat olleet Pekan jokaviikkoisia tuttavuuksia, mutta koskaan ei Pekka ole joutunut aiheellisesti syytteeseen toimintansa vuoksi. Kommunistit ja muut rappiososialistit ovat kyllä koettaneet saada Pekkaa kiinni poliittisesta vehkeilystä, mutta turhaan. Pekan lapsilaumastakin on tulossa kovia “fasisteja”, kuten isästäkin. Nuorin lapsikin huusi jo 10 kk:n ikäisenä käsi ylhäällä “Heil Hitler!” Mutta ennenkaikkea Pekka on rehellinen ihminen ja ajattelee Suomen kansan parasta. Häntä ei ehkä nyt vielä ymmärretä, kuten ei ymmärretä muitakaan kehittyneitä okkultisteja. Henkisellä ajattelulla ja materialismilla on oleva suuri ero. Pekan mielestä suomalainen politiikka on hölmöläistarinoiden tasolla ja että demokratia ei sovi meille, koska kansan keskiarvon älykkyysosamäärä on pakkasen puolella. Saksassa on taas kehittyneempää rotua, toteaa Pekka. Pekan mielestä mikään muu ei ole syntiä, kuin se, että Jumalan henkimaailman olemassaolo kielletään ja kohtuuttomuus asiassa kuin asiassa, sekä se, että syyllistymme aloittavaan väkivaltaan. Jos taas joku toinen aloittaa väkivallan on meidän puolustauduttava toteaa Pekka ja sanoo, ettei viimeksimainittu ole syntiä.

Tämä kirjanen on puolitotuudellinen kertomus Pekka Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä.

Pekka Siitoin on ollut aina varsin eriskummallinen ihminen. Häntä on väitetty noidaksi, roistoksi, huijariksi, porno-Pekaksi, natsiksi ja miksi. Lehdet ovat hänestä kirjoitelleet jos jonkinlaisia juttuja, niin hyviä kuin pahojakin.

Koska Pekka Siitoimella on okkultistina eräällä tavalla varsin merkittävä mahdollisuus vaikuttaa eräisiin asioihin joita en halua tässä yksilöidä, niin on ollut välttämätöntä tehdä hänestä huumoriin perustuva kirjanen. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin pilailla Pekan saavutusten kustannuksella, vaan päinvastoin. Tiedämmehän kaikki sen suuren voiman joka tahattomaan huumoriin kätkeytyy. Se joka ei ymmärrä huumoria on auttamattomasti kehityksestä jäljessä.

Tämä kuvitettu kirjanen antaa varmasti ystävästämme Pekasta meille kaikille hänen kannattajilleen reilun ja hauskan kuvan.

Tekijä K.J.

– – –

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »