Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Jonathan Shedd’

Seuraavassa muutamia havaintoja ja satunnaisia otteita Pekan kirjeenvaihdosta Turun Hengentieteen Seuran puitteissa (ja vähän muutenkin) 70-luvulta. Otteet ovat poimittu alkuperäisestä kirjeenvaihdosta, jota Mesikämmen kävi joitain aikoja sitten tutkimassa Kansalliskirjaston arkistossa.

– – –

sinettiMies Porista kysyi, jos Pekka valmistaisi hänelle Mustan Raamatun sinetit. Niiden tekeminen kun oli hänelle itselleen liian hankalaa. Pekka lupasi toimittaa sinetit 1mk kappalehintaan.

Musta Raamattu, Pekan myymien kirjojen eräs hitti, ei miellyttänyt kaikkia. Eräs nainen halusi rahansa kirjasta takaisin, koska kirja ei vastannut odotuksia. Nainen totesi, että kirjan ”teksti on kummallista”. Pekka ei bisnesmiehenä suostunut antamaan rahoja takaisin, mutta oli valmis vaihtamaan kirjan toiseen. Samantapaisia kirjeitä oli Mustasta Raamatusta tullut muitakin.

Uuden ajan unikirjan ja Ufot, uskonto ja paholainen-kirjan julkaisuajankohdasta oli tullut parikin kyselyä. Pekka vastasi: Unikirja ilmestyy noin 4.3-74 ja Ufot Uskonto ja Paholainen ilmestyy noin 15.5 tai 15.9.-74.

ufotuskontoJonathan Sheddille oli osoitettu postia teoksen Ufot, uskonto ja paholainen pohjalta.  Eräs kirjan ostanut epäili, että kirja on mielikuvitusta. Samalla tuli kriittistä palautetta kirjan painovirhepaholaisista. Pekka vastasi tälle epäilijälle näin: Rotusynnyt ja selvitykset kirjassani eivät ole mielikuvitusta, eivätkä kuviteltua luuloa. Eri rodut on todella luonut alkujaan eri Sefroth, joita on monia. Nämä ovat tavallaan taas suoranaisia persoonattoman Jumalan lähimpiä alamaisia. On totta, että kirja on painettu kovalla kiireellä, joten siihen on tullut painovirheitä esitarkastuksen ja ladonnan yhteydessä (…) Vierasperäiset sanat eivät oikeastaan tarkoita mitään, vaan ne ovat yleensä nimiä, kuten esim Virtanen (…) Aineellisia oppiarvoja ei kannata kehua, koska niillä ei juuri ole merkitystä profeetallisessa työssä. Aikaisempien elämien henkisesti periytyvillä arvoilla ainoastaan on merkitystä ja sillä, että pystyy olemaan aktiivinen ja vilpitön ihminen. Hyvää jatkoa Teille, Jonathan Shedd.

Vierasperäiset sanat eivät oikeastaan tarkoita mitään, vaan ne ovat yleensä nimiä, kuten esim Virtanen.

Vuonna 1974 eräs Turun yliopistossa opiskellut nainen kysyi, oliko Turun Hengentieteen Seuran kokouksiin mahdollista osallistua, vaikka ei kuulunut seuraan. Pekka vastasi näin: Salatieteelliset kokoukset ovat joka arkitiistai klo 19 00 ko liikkeen studiohallissa ja sinne on vapaa pääsy asian harrastajille, muttei muille. Osoite on Kaskenkatu 1 puh 24016.

Parikymppinen egyptiläismies lähetti Föreningen Veronicalle (Pekan kirjojen pohjoismaista myyntiä yms. hoitanut yhdistys) vuonna 1975 kirjeen, jossa hän haki töitä. Kaikki mahdollinen työ kiinnosti tätä faaraoiden maan nuortamiestä. Pekka vastasi kohteliaasti, pahoitteli alkuun englanninkielentaitojaan ja totesi sitten, ettei valitettavasti voinut työllistää miestä. Loppuun Pekka kertoi mm. lukevansa joka viikko Koraania ja kuvaili Mustan Raamatun sisältöä.

yhteysufoihinjaPekka sai teostensa pohjalta melko paljon kysymyksiä. Hän vastaili näihin usein, muttei aina. Mm. erittäin vaativaan sävyyn kirjoitettuihin kirjeisiin Pekka jätti usein vastaamatta. Hesiodos Foinixia (Pekan salanimi teoksessa Yhteys Ufoihin ja henkimaailmaan, 1973) oli eräs lukija epäillyt saatananpalvojaksi. Pekka vastasi tälle henkilölle näin: Mikäli ihminen tekee elämässään paljon pahaa ja tukee valheoppeja, niin joutuu hän tavallaan Paholaisen palvelijaksi kuolemansa jälkeen. Hänen täytyy tällöin esiintyä eräänlaisena riivaajahenkenä, eli demonina, joiden tehtäviin kuuluu ihmisten kiusaaminen. Näiden henkien joukoissa on myös paljon sellaisia olentoja, jotka ovat vannoneet ikuista uskollisuutta Paholaiselle (…) En ole ns Saatananpalvoja, kuten olet itsekin huomannut. Hesiodos Foinix on todella salanimi.

Vuonna 1974 eräs henkilö kyseli Pekan mielipidettä seuraavan maailmansodan syttymisen syistä, Eric von Dänikenistä, yms. Pekka vastasi mm. näin: Seuraava maailmansota ei käsitykseni mukaan tule olemaan Saatanan ja Jumalan välinen, vaan vapauden ja orjuuden kannattajien välinen. Eric von Däniken on erittäin etevä henkilö, vaikka hän ei suoranaisesti olekaan hengentieteen kannattaja. Lucifer ja Saatana ovat eri henkilöitä ja molemmilla on käytössään ns Ufo-olentoja, jotka voivat mm liikkua maan sisässä, sekä myös kaikkialla muualla avaruudessa.

Kirjailija Hesiodos Foinix, olen lukenut kirjan YHTEYS UFOIHIN JA HENKIMAAILMAAN, kolme kertaa läpi ja tämä on parhain kirja mitä olen koskaan saanut lukea.

Erittäin positiivista palautettakin saapui. Eräs lukija lähestyi Pekkaa kirjeellä ja totesi heti kättelyssä näin: Kirjailija Hesiodos Foinix, olen lukenut kirjan YHTEYS UFOIHIN JA HENKIMAAILMAAN, kolme kertaa läpi ja tämä on parhain kirja mitä olen koskaan saanut lukea.

Turun Hengentieteen Seuran kautta sai jonkinlaista listaa Raamatun virheistä. Tätä kyseltiin jonkin verran ja Pekka lähetteli listaa, ilmeisesti ilmaiseksi.

Eräs henkilö kyseli Pekalta tieteen ja hengentieteen suhteesta. Vastauksessaan Pekka tiivisti mm. seuraavasti: En usko, että ilman metafysiikan apua, tiede pääsisi perille yliluonnollisten asioiden salaisuudesta.

spiritismilauta1Spiritismistä tuli myös kysymyksiä. Erääseen tällaiseen kirjeeseen Pekka vastasi vuonna 1975 mm. näin: Kiitän kirjeestänne. Mikäli Spiritismiä pelataan oikein voi sen avulla saada mielenkiintoisia vastauksia. Tietenkin on selvää, ettei aina kaikkia viestejä voi ottaa täysin kirjaimellisesti. Lasin liikkumisen aiheuttavat henget, jotka tahdonvoimallaan siiretelevät herkistynyttä kättämme. Aineellisen tieteen kannalta ei asiaa voida selittää. Kolmas silmä on kaikilla ja se avautuu sitä mukaa hiljalleen kun ihminen saa omaksuttua itselleen kosmista tietoa ja edelleen ilmentää sitä elämässään myös muille.

Eräälle toiselle spiritismistä ja seuran toiminnasta kyselleelle Pekka vastasi näin: Viitaten kyselyynne ilmoitan, ettei spiritismiä voi pelata yksin. Käyttöohjeita on kuitenkin helppo noudattaa koska ne on selvästi kirjoitettu Suomen kielelle. Voitte käydä kokouksissamme jos ehditte. Istunnot ovat talvi-aikana arkitiistaisin klo 19.00.

Mikäli Spiritismiä pelataan oikein voi sen avulla saada mielenkiintoisia vastauksia.

Spiritismin suhteen Pekka sai myös varsin negatiivista palautetta. 90-luvulta Pekan kirjeenvaihdosta löytyy eräältä mieheltä pari lyhyttä kirjettä, joissa ensimmäisessä hän sanoi kiroavansa Pekan. Toisessa kirjeessä kirjoittaja pahoitteli aiempaa kirjettään ja sanoi että kirous on peruttu. Mies selitti kirjoittaneensa ensimmäisen kirjeensä kännissä minkä lisäksi hän tilitti sairastuneensa 70-luvulla skitsofreniaan pelattuaan ystävänsä kanssa Pekan painattamaa spiritismipeliä.

Pekan kirjat olivat omalaatuinen kudelma oman aikansa hengentieteellisiä ideoita sekä Pekan omia näkemyksiä – kasvavassa määrin myös poliittisia. Eräs lukija, joka oli poliittisesti kallellaan vasemmalle, kirjoitti Pekalle 70-luvun puolivälissä näin: Hesiodos Foinix, luin kirjanne Ufot, uskonto ja Paholainen ja Yhteys Ufoihin ja Henkimaailmaan. Olen lukenut hyvin paljon näitä kirjoja erilaisia, aina on samaa myös löytynyt, mutta nämä teidän kirjat on kai ollut ainakin minulle ensin järkytys ja tyhjään upotus, ennen kun järkeni alkoi eritellä näitä asioita, kun ne sitten alkoi tuntua aivan luonnollisilta. Kirjeen lopuksi kirjoittaja esitti poliittisia näkemyksiään.

Pekka vastasi mm. näin: Kiitän suhteellisen asiallisesta kirjeestänne. Olisivatpa kaikki Suomen kommunistit Teidän kaltaisianne, niin varmasti maailmamme olisi parempi. On valitettavaa todeta, ettette näe kommunismin todellisia kasvoja, vaan koette sen taivaallisena aatteena, valitettavasti (H.F.)

Haluan parannuksen vain, jos se tapahtuu hyvien voimien avulla!

Kaukaparannuspalveluksia pyydettiin silloin tällöin. Eräs eläkeläismies pyysi apua 66-vuotiaalle vaimolleen, jolta oli katkennut verisuoni päästä. Vanhempi nainen lähestyi Pekkaa kirjeitse taas näin: Pekka Siitoin, Turun Hengentieteen Seura, pyydän henkisten voimien avulla tapahtuvaa parannusta. Minulla on vaikeat suonikohjut vasemman jalan sisäpuolella jalkapohjasta ylös saakka, ja vähän alkavaa oikeassakin jalassa (…) Kirjeen lopuksi painotettiin seuraavaa: Haluan parannuksen vain, jos se tapahtuu hyvien voimien avulla!

Pekalle läheteltiin käsikirjoituksia julkaisun toivossa. Mukaan mahtui runoja, tarinoita, yms. Einari Lankisen Rakkautta Karjalan tanhuvilla-käsikirjoitus löytyy arkistoista kokonaisuudessaan. Seuraavassa pätkä Pekan vastauksesta erääseen lähetettyyn käsikirjoitukseen: Kiitämme tarjouksestanne, mutta kirja on valitettavasti liian lyhyt taloudellista kustannusta silmälläpitäen. Myöskin kirjan nimi ei ole hyvä, koska markkinoilla on ennestään monia samannimisiä kirjoja. Aihe on kyllä kehittämisen arvoinen ja mielenkiintoinen. Nimeksi sopisi paremmin ”Viettelijä”.

Ufoaika-lehden (myöhemmin Ultra) Tapani Kuninkaan ja Pekan välistä kirjeenvaihtoa löytyy arkistosta parin kirjeen verran vuodelta 1974. Aiheena olivat Pekan Musta Magia-kirjan mainokset, joita Kuningas ei suostunut julkaisemaan lehdessä. Syy tähän oli kirjan aihe. Ufoaika-lehden toimitukselle oli tullut paheksuvia kirjeitä aiemmin Pekan lehteen laittamista Mustan Raamatun myynti-ilmoituksista.

Vuodelta 1974 löytyy museoviraston 6.9. kirjattu vastaus Turun Hengentieteen Seuralle. Kirjeen aihe on päätös pyyntöön päästä vierailemaan “jonain keskiyön hetkenä Louhisaarenpirunkamarissa‘”. Kirjeessä on heti aluksi mainittu kirjeen aihe: “Keskiyön vierailu Louhisaaren linnassa”. Museoviraston päätös oli kielteinen – mikä menetys ensiluokkaisen hengentieteellisen tutkimuksen kannalta!

Advertisements

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1974

Tammikuu

29.1. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen seuralle aiheesta “käärmesymboli” (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

12.3. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “Kristus, Lucifer, Saatana meissä itsessämme”. Pekan lisäksi paikalla oli seitsemän muuta henkilöä (Mesikämmenen arkistot).

19.3. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle ensimmäisen kerran aiheesta “arjalaisuus” (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 30 vuotta.

21.5. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “henkinen kehitys suhteessa politiikkaan” (Mesikämmenen arkistot).

Kesäkuu

Kesä-heinäkuussa Pekan ilmoituksia ja artikkeleita ei enää kelpuutettu Ufoaikaan (joka 1975 muutti nimensä Ultraksi) koska lehden päätoimittaja Tapani Kuningas katsoi niiden poikkeavan liiaksi lehden linjasta. Samana vuonna lehti julkaisi Aino Kassisen kriittisen kirjoituksen Pekasta, varoittaen henkisen tien kulkijoita olemasta hänen kanssaan tekemisissä (SUPO:n 50v. Kirja, s. 261). Nordling toteaa asiasta: ”Siitoin taisi syödä kuormasta ja ratkoa apua hakeneiden naisten ongelmia seksin alueelta käsin – pitkälti omaksi ilokseen” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 50, 51).

Syyskuu

3.9. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “itsekehitys”. Paikalla oli Pekka mukaan lukien kymmenen henkeä. Mukana oli myös myöhemmin Kursiivin iskun tehnyt Seppo Lehtonen. Tämän tapaamisen jälkeen Lehtonen otti osaa kaikkiin, tai lähes kaikkiin seuran vieras- tai jäsenkirjaan merkittyihin tilaisuuksiin (Mesikämmenen arkistot).

10.9. klo 19.30 Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “ihmiskunnan henkinen rappiotila”. Paikalla oli Pekan lisäksi kolmetoista muuta henkilöä (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

15.10. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “spiritismi” (Mesikämmenen arkistot).

22.10. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “Koraani ja spiritismi” (Mesikämmenen arkistot).

29.10. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “kansallisjumalat ja spiritismi” (Mesikämmenen arkistot).

Pekan puolustuspuhe itseleen ja myymilleen kirjoille ilmestyi Ufoaika-lehden numerossa 10/1974 (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

19.11. Turun Hengentieteen Seuran kunniapuheenjohtaja Boris Berin-Bey esitelmöi seuralle aiheesta “vapaus vai orjuus”. Paikalla oli yhteensä neljätoista henkilöä, mm. Siitoin ja Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

3.12. Turun Hengentieteen Seuran kunniapuheenjohtaja Boris Berin-Bey esitelmöi seuralle aiheenaan “kommunismi ja juutalaisuus” (Mesikämmenen arkistot).

17.12. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “noituus” (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

hengetkertovatTurun Hengentieteen Seura julkaisi Pekan salanimillä kirjoittamat teokset Henget kertovat (Peter von Weltheim, Turun Hengentieteen Seura, Forssan kirjapaino Oy, Forssa), Uuden ajan unikirja (Cassius Maximanus, Turun Hengentieteen Seura, Forssan kirjapaino Oy, Forssa), Musta Magia, I osa (Peter Siitoin, Turun Hengentieteen Seura) ja Ufot, uskonto ja paholainen (Jonathan Shedd, Turun Hengentieteen Seura, Forssan kirjapaino Oy, Forssa).

Pekka luki 1974 Trevor Ravenscroftin natsiokkultismin mielikuvituksellisesta klassikosta The Spear of Destiny tehdyn suomennoksen Pyhä Keihäs (Gummerus, 1974). Kirja teki Pekkaan suuren vaikutuksen ja se loksautti hänelle hengentieteellisiä ja poliittisia paloja yhteen (Nordling, Koskela: Suomen Führer, uudenajanomakustanne, Tampere, 2006, s. 82-86, Mesikämmen: Suomen Führer, osa II, Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Pekka ryhtyi julkinatsiksi. Hän totesi asiasta Nordlingille: ”Tavallaan se oli kyllä vaikea päätös, koska tällaisiin ääriryhmiin liittyminen ja perustaminen, se on aina riskitekijä. Sillä tulee harmia jos myös kunniaa, mutta täytyy sanoa, että valokuvaus ja elokuvausfirmani menetti paljon asiakkaita juuri poliittisen toimintani takia. Mutta en minä sitä kadu” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 51,52).

ufotuskontoPekan osakseen saamasta vastustuksesta hän 70-luvusta toteaa: ”(…) Ikkunoita rikottiin jatkuvasti Turussa. Minusta tehtiin muistaakseni kolme eduskuntakyselyä Turussa (…) Suojelupoliisi oli jatkuvassa kuulusteluyhteydessä silloin, mutta ei siinä ollut kummempia. Muutaman tunnin pidätyksiä, kuulusteluja oli (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 173).

Kommunistit tekivät Siitoimesta ja Turun Hengentieteen Seurasta eduskuntakyselyn, koska näiden katsottiin vaarantavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteet. Oikeus- ja ulkoministeriö antoi SUPO:lle oikeuden hakea Siitoimelta ja Turun Hengentieteen Seuralta näiden materiaaleja tutkimuksia varten (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon, omakustanne 2012, 66).

Turun Hengentieteen Seurasta ja sen johtajasta ilmestyi artikkeleita mm. Kotipostissa (“Kaskenkadun kummat kolkutukset“) (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Pekka perustaa myös Pegasos-seuran ja Föreningen Veronican, joiden tarkoitus liittyi osaltaan ulkomaille laajentuvaan kirjamyyntiin. Turun Hengentieteen Seuran menestyneimpiä kirjoja käännettiin myös ruotsiksi ja niitä mainostettiin Ruotsin lisäksi Norjassa ja Tanskassa. Ruotsista Pekka saikin paljon kirjatilauksia ja henkiseen kehitykseen liittyviä avunpyyntöjä (SUPO:n 50v. Kirja, 261).

Turun Hengentieteen Seura sanoi olevansa epäpoliittinen, mutta samalla kuitenkin pyrittiin ”kaikin tavoin edistämään nationalistista isänmaallishenkistä toimintaa”, painotettiin arjalaisen henkisyyden kehittämistä ja sellaisten poliittisten suuntausten vastustamista, mikä oli ensinmainittua vastaan. Näitä vastustettavia suuntauksia myös nimettiin: kommunismi, suurkapitalismi, juutalainen Jehovan hirmuvaltaan perustuva uskonto. Poliittista ideologiaa myytiin hengellisyyteen verhottuna. Jotkut hengellisyydestä kiinnostuneet eivät tästä välittäneet, toiset taas olivat asiasta hyvin närkästyneitä (SUPO:n 50v. Kirja, s. 262, 263).

Pekka julkaisi näihin aikoihin äänitteen Kristus ja juutalainen rotu (Mesikämmenen arkistot). Myös Pekan kuuluisa iltarukous lienee näiltä ajoilta.

Esa Taberman tutustui Siitoimeen ja otti osaa Turun Hengentieteen Seuran tilaisuuksiin 1974-1975 (Mesikämmen: Esa Taberman puhuu!).

– – –

Read Full Post »

Äskettäin teattereihin tulleessa kuunatsihassuttelussa Iron Sky on enemmän totuutta kuin yleisesti tiedetään. Tässä artikkelissa paljastetaan asian koko syvyys ja laajuus.

On hyvin tiedettyä, että natsit olivat teknologisesti aikaansa edellä mm. V2-raketteineen ja että II maailmansodan loputtua Yhdysvaltoihin kiikutettiin kaikessa hiljaisuudessa hyvä joukko johtavia natsitutkijoita auttamaan amerikkalaisia heidän omissa raketti- ja kuuprojekteissaan. Joidenkin arvelujen mukaan natsit auttoivat amerikkalaisia rakentamaan ensimmäiset uuden mantereen ufotkin.

Natsi-Saksan omat antigravitaatio- ja ufo-projektit ovat aivan oma lukunsa. Niistä on kirjoitettu jo useampikin teos, aihetta on puitu eritasoisissa dokumenttielokuvissa ja totta kai myös internetin syövereissä. Natsit hääräsivät myös teknologisesti hämärän rajamailla, mutta mitä he täsmälleen hääräsivät, on jäänyt selvän todistusaineiston puutteessa yleisessä historiantutkimuksessa auki. Spekulaatioita asian tiimoilta on kyllä riittänyt.

Mesikämmen on saanut käsiinsä Turun Hengentieteen Seuran salaisista arkistoista dokumentteja, jotka tuovat tähän natsiufokuvioon nyt aivan uuden kotimaisen ulottuvuuden. Nämä tiedot on Mesikämmenelle julkaistavaksi antanut vuonna 2010 uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran johtokunta.

– – –

Siitoimen yhteydet Vril-yhteisöön ja
Turun Hengentieteen Seuran perustaminen

Siitoimen isä, SS-upseeri Peter von Weltheim, kuului natsi-Saksassa toimineeseen salaiseen Vril-yhteisöön. Seura oli vaikutusvaltainen esoteerinen salaseura, jossa harjoitettiin hengentieteitä ja joka vaikutti myös natsi-Saksan politiikkaan ja teknologiseen tutkimukseen huomattavasti. 1900-luvun alkupuolella Vril-yhteisön jäsenet saivat kontaktin muutamiin toisissa ulottuvuuksissa oleviin henkisiin rotuihin. Tämän kontaktin ansiosta natsi-Saksa sai Vril-yhteisön kautta käyttöönsä myös toimivaa antigravitaatioteknologiaa ja se rakensi ensimmäiset ihmisten tekemät ufot.

Siitoin sai isänsä kautta yhteystietoja, joiden avulla hän tavoitti II maailmansodan jälkeen vielä toimineita Vril-yhteisön soluja. Hän myös useaan kertaan kävi tapaamassa näiden solujen jäseniä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alkupuolella Saksassa. Peitetarinana matkat olivat liikematkoja Siitoin filmi oy:n nimissä, mutta matkojen todellinen tarkoitus liittyi Vril-solujen jäsenten tapaamiseen.

Pian ensimmäisten saksanmatkojensa jälkeen Siitoin perustikin Turun Hengentieteen Seuran ja raportoi ensimmäisestä 3. asteen ufokokemuksestaan. Ei ole sattumaa, että ensimmäinen seuran julkaisu oli Siitoimen salanimellä Hesiodos Foinix kirjoittama Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan (Turun Hengentieteen Seura, 1973). Tässä teoksessa Siitoin kirjoitti ufoista, ufo-olennoista ja niiden tarkoituksesta aivan uudella, henkisellä otteella. Kirjassa esitetyt tiedot pohjautuvat Siitoimen Vril-yhteisöltä saamiin tietoihin sekä hänen omiin kokemuksiinsa.

Edellämainitussa teoksessa Siitoin totesi mm. seuraavaa:

Halutessamme siis saada tietoa Ufo-olennoista ja heidän tehtävistään, niin on meidän ensiksi perehdyttävä salatieteisiin yleensä, ja vasta sen jälkeen alkavat meille selvitä tuonpuoleisten maailmojen ja olentojen arvoitukset.

Ensimmäiset, lähinnä meidän näköisemme ihmiset tuotiin tänne maapallolle linnunradan takaa muutamilla planeetoilta UFOissa. Tämä tapahtui noin 79 000 vuotta sitten, ja siitä lähtien ovat UFO-alukset liikkuneet maanpiirissämme suorittaen tärkeitä ihmiskuntaa ja sen kehitystä edistäviä toimenpiteitä.

Ufot, ja monet muut henkiolennot ovat ystäviäni, ja ensimmäisen kerran kohtasin heitä 22.7. -71 taloni katolla, ja tämän jälkeen olen ollut viikottaisessa yhteydessä heidän kanssaan.

Joka tapauksessa näitä olentoja on paljon täällä meidänkin joukossamme, mutta ne jotka heidät tuntevat, eivät saa heitä paljastaa, ettei heidän työnsä laatu paljastu, koska aika ei ole vielä kypsä siihen.

Myöhemmin Jonathan Shedd-nimellä kirjoittamassa teoksessaan Ufot, uskonto ja paholainen (Turun Hengentieteen Seura, 1974) Siitoin täsmensi kontaktiensa luonnetta:

Itse tapasin ensimmäiset Ufo-ukot vuonna 1971, jonka jälkeen olen ollut heihin yhteydessä, lähinnä telepatian avulla, mutta myös näköyhteyksiä on ollut aina silloin tällöin.

Siitoin kirjoitti ufoista ja niiden todellisesta tarkoituksesta vielä edellämainittujen teoksien jälkeenkin, eri sanomalehtien yleisönosastoilla (kts. tämä ja tämä linkki) sekä alan julkaisuissa, mm. Ufoaika-lehdessä (julkaisu tunnetaan nykyään nimellä Ultra). Näiden lisäksi hän viittasi runsaasti ufoihin myös muissa teoksissaan.

– – –

Todellinen syy Siitoimen järjestöjen
lakkauttamiseen ja vankilatuomioon

Siitoimen ja Vril-yhteisön henkisten oppien mukaan kommunismi edusti ennenkaikkea henkistä rappeutumaa, jota vastaan tulee taistella. Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa Vril-yhteisön toiminta Saksassa oli salaisen poliisin ja liittoutuneiden joukkojen (erityisesti Neuvostoliiton vakoilijoiden) tiukassa tarkkailussa, eivätkä olosuhteet toiminnalle olleet siksi Saksan maaperällä aivan otollisimmat. Myös Puolassa sijaitseva entinen natsiufojen testauspaikka Wenceslasin kaivoksella oli poissa laskuista, koska se oli paljastunut liittoutuneiden joukoille ja viranomaisille.

Siitoin sai tehtäväkseen siirtää Vril-yhteisön toiminnan Suomeen, joka kylmän sodan aikakautena oli strategisesti otollisessa paikassa idän ja lännen välissä. Saksalaisten luomaa kontaktia toisien ulottuvuuksien henkisiin olentoihin (ja heidän teknologiansa tutkimista ja käyttöä) oli tarkoitus kehittää eteenpäin nyt ennen kaikkea Turussa ja Vehmaalla. Siitoin filmi oy ja sen alaiset yritykset olivat tässä skenaariossa peite ufoteknologian kehittämiselle, hengentieteen seura taas ryhmä asian henkisen puolen toiminnalle. Koko operaatio oli osa suurempaa operaatiota, jonka tarkoituksena oli hyökätä Neuvostoliittoon ja muihin kommunistisiin maihin niin ufoilla kuin myös maagisen sodankäynnin keinoin. Tämä kaikki kuului suureen henkiseen aikakausien skenaarioon, jossa pelissä oli ihmiskunnan henkisen kehityksen edistäminen.

Vril-yhteisön jäsenet antoivat Siitoimelle tässä skenaariossa hyvin tärkeän roolin ja mandaatin, koska he näkivät teosofi Helena Blavatskyn ennustuksen “pohjolasta nousevasta valosta” tulevan Siitoimessa todeksi. Vaikka Blavatsky ei suoranaisesti kuulunutkaan Vril-yhteisöön, jakoi niin Blavatsky kuin Vril-yhteisökin saman henkisen maailmankatsomuksen juurirotuineen ja maailman henkisine kehityslinjoineen kaikkineen. Blavatskyn monivuotinen työtoveri, kreivitär Constance Wachtmeister, tapasi kotimaisen teosofian suuren nimen, Pekka Erwastin, Tukholmassa kesäkuussa 1903. Tuossa tapaamisessa kreivitär kertoi Erwastille seuraavaa:

Tulee aika, niin vaikea koko maailmalle, että kaikki ihmiset ovat vähällä kadottaa tasapainonsa, ja teosofitkin, jotka ovat saaneet niin paljon henkistä valoa, kysyvät itseltään ja toisiltaan toivottomina, mitä teosofia oikeastaan on ja mikä on Teosofisen seuran tehtävä maailmassa? Kaikki tuntuu pettävän jalkojen alla ja pimeys vallitsee maailmassa. Muistakoot teosofit silloin kääntää katseensa Pohjolaa kohti, sillä Suomesta tulee valo. Niin sanoi madame Blavatsky.

Ei ole sattumaa sekään, että Suomen kuuluisin selvänäkijä Aino Kassinen piti Siitointa parhaimpana oppilaanaan. Siitoin oli ennustettu “Pohjolasta nouseva valo” ja Kassinen tiesi tämän.

Tämä ennustus yhdistettynä Siitoin filmi oy:n ja Turun Hengentieteen Seuran toimintaan sai Neuvostoliittoa nuoleskelevan Kekkosen ja hänen hallintonsa kauhun valtaan. Oli hyvässä muistissa, että vaikka natsit auttoivat sodan aikaan Suomea stukineen, niin he myös polttivat ja hävittivät Lapin lähtiessään maasta. Kekkonen epäili, etteivät avaruuden arjalaiset pystyisi ufoineen kuitenkaan kaatamaan suurta Neuvostoliittoa, ja hänen kaljulleen nousi kylmä hiki kun hän mietti, miten pahasti Lappi tällä kertaa tulisi poltetuksi ja hävitetyksi. Kekkonen päätti, että Siitoimen missio piti abortoida sen alkumetreille.

SUPOn agentit kävivät säännöllisesti urkkimassa hengentieteen seuran toimintaa ja heille oli selvää, että Blavatskyn ennustukset olivat käymässä toteen. Kommunismin vastaisen taistelun toinen suuri aalto alkaisi pian Suomen Turusta, jossa kaikessa hiljaisuudessa oltiin Kaskenkatu 1:ssä kehitetty ufoteknologiaa ja vahvistettu yhteyksiä toisten ulottuvuuksien antikommunistisiin olentoihin. Nuo olennot vain odottivat, että ihmiskunnan keskuudessa jossain päin maailmaa noustaisiin sellaiselle henkiselle tasolle, että aika olisi kypsä ihmiskunnan avoimeen auttamiseen henkisen ja materiaalisen kommunismin vastaisessa taistelussa. Erityisen toivon ufo-olennot asettivat tässä tilanteessa Pekka Siitoimen harteille.

Siitoimelle, Pohjolan valolle, oltiin varattu tässä suunnitelmassa myös uuden rodun luomiseen liittyvä tärkeä tehtävä, kuten oheisesta Kursiivin oikeudenkäynnin aikaisesta Kansan Uutisten lehtileikkeestä epäsuoraan paljastuu. Sivumennen, Siitoin totesi näistä ufo-naisista teoksessaan Ufot, uskonto ja paholainen seuraavaa:

Naiset ovat yleensä joko erittäin vaaleita, tai erittäin tummia, sekä iholtaan, että hiuksiltaan. Naisten lantio on yleensä leveä, ja kauniisti muotoutunut. Iho on läpikuultava ja ohut. Huulet ovat myös ohuet ja katse on terävä. Tukka on voimakas ja kaunis. Naiset ovat erittäin siististi pukeutuneita ja heistä saa erittäin hygieenisen kuvan. Naiset kävelevät hauskan sipsuttavasti lyhyin askelin suoraryhtisesti.

Tässä tilanteessa Kekkosen hallinto järjesti salaliiton, jossa Kursiivin kirjapainoon tehtiin murhapolttoisku, ja josta sitten syytettiin Siitointa. Tämä salaliitto toimi ja Siitoin sai täysin poliittisin perustein 5 vuoden vankeustuomion. Siitoin totesikin Kursiivin oikeudenkäynnin aikana olevansa “salaliiton uhri”. Samaan syssyyn ulkoasiainministeriö asetti toimintakiellon kaikille Siitoimen perustamille järjestöille. Taantumuksen voimat olivat ottaneet erävoiton suuressa kosmisessa henkien taistelussa.

– – –

Kuun pimeä puoli

Iron Sky-elokuvassa natseilla on tukikohta kuun pimeällä puolella. Pekka Siitoin tiesi jo 70-luvulla, että ufoilla, eli eräänlaisilla kosmisilla arjalaisilla, henkisen kehityksen jättiläisillä, on tukikohtia kuussa. Teoksessaan Ufot, uskonto ja paholainen, hän kirjoitti aiheen tiimoilta mm. seuraavaa:

Onko ufoilla tukikohtia kuussa? Koska NASA on tähän saakka ehdottomasti pitänyt yllä “kuolleen Kuun” myyttiä, oli se ymmärrettävästi pidättyväinen, kun valokuvissa näkyi jotain epätavallista. Koska nyt on olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että Kuussa on lentolautasten tukikohtia, käy NASAn UFO:jen vastainen asenne yhä selvemmin ilmi kuin koskaan aikaisemmin.

Tri Carl Sagan Caltech’ista päätteli aivan yksinkertaisesti, että jos Maan ulkopuoliset olennot ovat tulleet tutkimaan planeettaamme, heillä on erittäin todennäköisesti tukikohtia Kuussa, ja on varsin loogista, että heidän päätukikohtansa ovat Kuun toisella puolella, jossa ne ovat turvassa Maan ihmisten tutkivilta katseilta.

On näinollen erittäin arveluttavaa, kun NASA varastoi Kuun toiselta puoliskolta otettuja Apollo-kuvia, aivan kuin ne paljastaisivat jotain, joka voisi järkyttää suurta yleisöä. Odottamaton ja yhtäkkinen päätös lähettä Apollo-astronautit Kuuta kiertämään, (se ei ole koskaan aikaisemmin ollut ohjelmassamme) tämä voisi kuulua yhtenä osana tähän sensuroituun salaisuuteen. Lähetettiinkö heidät ensisijaisesti tutkimaan Kuun toista puolta?

Toisaalla samassa teoksessa Siitoin kertoo kuun strategisesta asemasta ihmisen psyyken suhteen:

Kuu on eräällä tavalla ihmisen sielun salainen vartija. Ilman kuuta ihminen kokisi fyysisen kuoleman joka kerta, kun hän nukahtaisi. Ihmisen astraalitason henkinen olemuspuoli on nimittäin yhteydessä kuun magneettikenttiin. Ihmisen nukahtaessa irtoaa hänen henkinen olemuspuolensa, ja se siirtyy ns. planeettamaailmaan, jossa henki saa uusia vaikutteita ja virikkeitä, sekä ennustuksia. Nämä kokemukset ilmenevät usein unikuvina, ja kokemuksien jälkeen, vetävät kuun-voimat ihmisen takaisin fyysiseen kehoon maan päälle.

Tämä kaikki antaa ymmärtää, että Siitoin tiesi, mistä kirjoitti. Hän ei kertonut kaikkea tietämäänsä kaikelle kansalle, vaan viisaasti vain vihjasi asioista niille, ketkä ymmärsivät vihjeet.

– – –

Neuvostoliiton hajoamisen todellinen syy
ja natsiufo Pohjanlahden syvyyksissä

Siitoimen päästyä vankilasta oli Turun Hengentieteen Seura ja Siitoin filmi oy raunioina. SUPO oli takavarikoinut ja tuhonnut niiden puitteissa kehitettyä antigravitaatioteknologiaa ja lukemattomia asiaan liittyviä dokumentteja. Siitoimen henkinen toiminta muuttui organisaation puitteissa toimivasta enemmän yksityiseksi suhteessa muiden ulottuvuuksien entiteetteihin. Astrologisesti ja henkisesti organisatorinen toiminta oli siirtynyt eräänlaiseen limboon, tähdet eivät olleet ns. otollisesti paikoillaan mihinkään laajempaan avoimeen operaatioon. Arjalaiset ufo-olennot olivat kuitenkin noteeranneet Siitoimen aiempien touhujen kaliiberin ja he halusivat jatkaa työskentelyä hänen kanssaan siitä, mihin homma Siitoimen vankilatuomion myötä aiemmin tyssäsi.

Salaisiin hengentieteellisiin operaatioihin ufo-olentojen kanssa Siitoin ryhtyikin kaikella tarmollaan. Hän sai näihin aikoihin toimintaansa mukaan mm. lahtelaisen Väinö Kuisman, joka pyöritti Arjalaista Germaaniveljeskuntaa ja oli uppoutunut pikkusikariaan myöten natsi-Saksan okkultismiin ja suomalais-kansalliseen mytologiaan ja magiaan. Monet muutkin olivat vähintään intuitiivisesti jyvällä Siitoimen pohjimmaisesta kosmisesta esoteerisesta agendasta. Tämä ilmeni mm. Kai M. Aallon ja hänen ystävänsä yläilmoihin sijoittuvissa suunnitelmissa. Ufon sijaan yläilmoihin oltiin tosin suuntaamassa Finnairin koneella. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että Aalto kunnostautui kulissien takaisissa Siitoimen ryhmän henkisissä operaatiossa niin hyvin, että Siitoin lopulta nimesi hänet seuraajakseen valtakunnanjohtajana.

Homma oli kaiken kaikkiaan varsin kovassa nousussa, mistä kertoo mm. se, että Siitoin ja hänen ryhmänsä tekivät ufo-olentojen kanssa pitkän ja laajamittaisen salaisten operaatioiden sarjan (Operaatio Taivaan Pojat, 1983-1991), minkä seurauksena Neuvostoliitto romahti joulukuussa 1991. Siitoin siis lopulta onnistui eräässä pitkäaikaisessa tavoitteessaan, jonka toteutumista Kekkonen ja hänen hallintonsa oli 70-luvun lopussa hieman viivyttänyt.

Myös takaiskuja sattui.

Aluekomentaja Arjen romuttama Hanebau III Pohjanlahden syvyyksissä.

Eräs suurimmista kömmeistä tapahtui huhtikuussa 1993 eräällä Siitoimen joukkojen saamalla ufokoulutuslennolla, kun aluekomentaja Arje rysäytti pienessä maistissa Hanebau III-luokan ufon Pohjanlahteen, jossa alus vieläkin makaa.

Vuonna 2011 Ocean Research-ryhmä onnistui paikantamaan Arjen pudottaman ufon tarkan sijainnin. Tapaus on herättänyt paljon huomiota. Tutkimusryhmässä mukana ollut Peter Lindbergh kommentoi kaikuluotainlöytöä tuoreeltaan: Olen ollut tässä ammatissa 18 vuotta, enkä ole koskaan nähny mitään tällaista. Esineen muoto on täysin pyöreä.

Tässä vaiheessa viranomaiset tietävät jo, mikä Pohjanlahden syvyyksissä todella makaa, eikä olekaan sattumaa, että asiasta ei ole annettu mitään tyhjentävää selontekoa julkisuuteen. Paljon puhuvia ovat kuitenkin julkisuuteen vuotaneet tiedot, joiden mukaan Pohjanlahden syvyyksissä makaavan objektin yhteydessä on valtavat jäljet, jotka kertovat objektin syöksyneen yläilmoista pohjaan ja raahautuneet siellä huomattavan matkan.

– – –

Turun Hengentieteen Seuran toinen tuleminen
ja totuus Iron Sky-elokuvasta

Turun Hengentieteen Seura perustettiin uudelleen joulukuussa 2010. Seuran informaatio kertoo:

Turun Hengentieteen Seura perustettiin uudelleen vuonna 2010 sen jälkeen kun seuran perustajan, Mestari Pekka Olavi Siitoimen henki oli ilmestynyt ja puhutellut järjestön toisen tulemisen perustajia, antaen heille henkimaailmasta salaiset ohjeet ja mandaatin seuran uudelleen perustamiseen.

Nyt esiin tulleiden salaisten asiakirjojen mukaan edellä mainitut “salaiset ohjeet ja mandaatti” ovat pitäneet sisällään saman ufo-ulottuvuuden kuin mikä sisältyi seuran toimintaan jo 70-luvulla. Tällä erää kommunismi ei ole enää toiminnan ykköskohteena, koska ihmiskunta on yleisesti ottaen, ei vain poliittisesti, vajonnut otsaansa myöten kaikenlaiseen rappioon. Uudelleen perustetun seuran toiminnan polttopisteessä on nyt yleisesti ihmisten henkisen tietoisuuden herättäminen.

Asiakirjoista selviää, että ufo- ja alien-ulottuvuus kuuluu seuran mandaattiin, koska toisten ulottuvuuksien henkiset olennot ovat edelleen valmiina astumaan Kuun pimeältä puolelta esiin ja avoimesti auttamaan ihmiskuntaa, jos sen henkinen taso vain nousee sen verran, että ihmiskunnan suorasta auttamisesta on sille oikeasti hyötyä. Avaruuden ja toisten ulottuvuuksien arjalaiset harjoittavat Maan suhteen selvästikin sellaista kehitysapua, että sillä pyritään ennen kaikkea tsemppaamaan ihmisiä itse parantamaan tilaansa ja olojaan. Imukuppimiehet tietävät, että jos he ilman ihmisten omaa motivaatiota ja yritystä vain antaisivat meille suoraan kaiken teknologiansa ja tietonsa, niin ihmiset henkisesti tähän vastuuseen alikehittyneinä vain tuhoaisivat itsensä ennätysvauhdilla.

Tämän tiedostaen on Mestari Siitoin astraalitasolta yhdessä uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran jäsenten kanssa jo vuosia maagisesti lähettänyt ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan kenttään mm. sellaista viestiä, että jonkun olisi hyvä tehdä huumorimielessä “kuunatsielokuva”. Huumorin siivin seuran tärkeä asia ufoista ja henkimaailman todellisuudesta on laajojen ihmismassojen helpompi vastaanottaa, ja kun psyykkiset puolustusmekanismit on saatu alas, alkaa ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan kautta vaikuttaa myös idean syvempi todellisuus. Ensin tämä tapahtuu alitajuisesti, mutta vähä vähältä asia alkaa nousta myös arkitajunnan tasolle, minkä seurauksena ihmiskunnan henkinen tietoisuus alkaa jälleen nousta. Eräänlaisena testinä ja pohjustuksena tässä samassa hengessä toteutettiin viime vuonna Mesikämmenen blogin ja Turun Hengentieteen Seuran yhteistyönä Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisat. Asiasta perillä ollut kisan voittaja Jaarli Kaikkitaival totesi kisan suosiosta kysyttäessä profeetallisesti:

Salatut käyvät julki! Seisomme murroksen partaalla. Kaukana ei ole se aika kun suuret massat ja valtamedia joutuvat kohtaamaan totuuden. Totuuden itsestään, ja maailmasta, sekä totuuden hypnoottis-magneettisen tekniikan ja sensellaisten esoteeristen menetelmien olemassaolosta, voimasta ja vaikutuksesta. Tämä kisa on jäävuoren huippu, esimerkki siitä miten kiinnostus luonnon todellisiin toimintaperiaatteisiin sen kuin kasvaa. Ilmentyen vaikka sitten hupaisan kisailun viihteellisessä muodossa, jos ei muuten.

Ei ole sattumaa, että Iron Sky-elokuvaa alettiin kuvata vuoden 2010 syksyllä Saksassa, samoihin aikoihin kun päätös Turun Hengentieteen Seuran uudesta perustamisesta tehtiin. Ei ole sattumaa myöskään se, että idean elokuvaan ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan eetteristä poimi suomalainen Timo Vuorensola. Vaikka ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan eetteri kattaa koko maailman, on melko yleistä, että siihen lähetetyt maagiset signaalit tuppaavat voimakkaimmin vaikuttamaan signaalien lähetyksen lähimaastossa.

Turun Hengentieteen Seura ja astraalitasolta sen perustaja ovat olleet vaikuttamassa myös siihen, että elokuva valmistui nyt vuonna 2012 – vuonna johon liittyy suuria ennustuksia. Kaikki muut ennustukset ja tulkinnat tämän vuoden henkisestä merkityksestä ihmiskunnalle ovat olleet vääriä – ne ovat vain vääristyneesti heijastelleet totuutta. Totuus vuodesta 2012 on se, että Mestari Siitoin yhdessä muiden henkimaailman Mestareiden, ennenkaikkea Kristuksen, Luciferin ja Saatanan, ovat olleet suurten kosmisten kehityslinjojen ja Jumalan tahdon mukaisesti johdattamassa ihmiskuntaa sen uuteen henkiseen heräämiseen.

Totuus Iron Sky-elokuvasta ja vuodesta 2012 on siis yleisesti käsitettyä todellisuutta ihmeellisempi. Tervehtikäämme Pohjolan Valoa, Kuun takana tukikohtaansa pitäviä hyväntahtoisia arjalaisia imukuppimiehiä ja heidän ilosanomaansa!

Ihmiskunta on heräämässä uuteen aamunkoittoonsa.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

“Worshipping the Devil in the name of God”

May 20th 2011 marked 67 years since Pekka Siitoin’s birth. It is a good time to take an academic perspective on the man’s (1944-2003) odd, outrageous, unorthodox and rather inconsistent spiritual and magical views.
– – –

“Worshiping the Devil in the Name of God”

Anti-Semitism, Theosophy and Christianity in the Occult Doctrines of Pekka Siitoin

Dr. Kennet Granholm

Assistant Professor in History of Religions, Stockholm University

Abstract

This article explores the occult doctrines of Finnish Satanist and neo-Nazi politician Pekka Siitoin (1944-2003). Siitoin was a national celebrity in Finland, but previous studies of him have almost exclusively focused on his political activities. The aim with this article is to contextualize Siitoin’s curious mix of racist politics and Theosophicaly inspired Satanism to the political climate of post-World War II Finland. The unorthodox appropriation of Jewish mysticism in an anti-Semitic context, and the specifics of Siitoin’s pro-Christ Devil Worship, will also be treated.

Introduction

The history of Western esotericism is full of colourful and eccentric characters. The Finnish occultist and neo-Nazi politician Pekka Siitoin is one of them. In Finland, Pekka Siitoin became (in)famous throughout the country for his curious mix of radical racists political activism and satanic magic practice, both of which he championed since the early 1970s. In the few studies of the man, the focus has been on his political activism, whereas the occult dimension has not been deemed worthy of serious attention in itself (see Kalliala, 1999a; 1999b; 1999c; Kaplan 1999; 2001). The short discussion of Siitoin in the postscript of the Finnish translation of Gary Valentine Lachman’s Turn of Your Mind (Vil, 2003) is one of the few texts where the occult aspect is given primary attention. This article is an attempt to remedy the situation, and provide an insight into the very interesting, and indeed highly disturbing, occult teachings of Pekka Siitoin.

In this article I will provide a discussion of the occult worldview of Pekka Siitoin, and contextualize it to his racist political philosophies. I seek to understand his highly unorthodox politics and occultism through the lens of the political and social history of post-World War II Finland. As my aim is to first and foremost focus on the occult dimensions of Pekka Siitoin’s life, certain artificial divisions need to be made. As the radical political philosophies of Siitoin easily out-shadow his occult practices, my discussion of Siitoin’s life history will make a division of these two aspects. In practice, these two fields of Siitoin’s life were intrinsically linked, which will be apparent in my more detailed discussion of Siitoin’s theories regarding magic.

Pekka Siitoin: Biography and Legend

Pekka Siitoin was born in Varkaus, Finland, on May 29th, 1944, and lived his early years with his parents in Loimaa, in south-eastern Finland. Later on, however, Siitoin came to claim that he was adopted. His real parents were supposed to be the German officer, or obersturmbannführer, Peter von Weltheim, and his mother a Russian-Finnish whorei and/or nurse. Consequently Siitoin sometimes referred to himself as Baron von Weltheim, and would actually publish some of his book under the pseudonym Peter von Weltheim. Siitoin’s childhood was generally happy and normal, although there are some indications that his father may have had an inclination towards alcoholism. At age 15 or 16 Siitoin and his mother moved to Turku, Finland, following some monetary arguments between his parents, according to Siitoin. (Kalliala, 1999a, 258; Nordling & Koskela, 2006, 37-38).

In the early 1960s Siitoin took up photography and video filming as hobbies, something which he later came to make a profession of (Kalliala, 1999a, 258; Nordling & Koskela, 2006, 45). In the mid 1960s he founded the photography firm Siitoin-filmi oy in Turku. At age 22, he married and eventually had four children with his wife. Two of these children later died, and Siitoin conceived two more children with other women after his wife’s passing away. (Nordling & Koskela, 2006, 182-183).

In 1973 Siitoin and his family moved to Naantali, a neighbouring town to Turku, and it was here that most of Siitoin’s political and metaphysical activities would be centred. In 1997 Siitoin moved to Vehmaa, also near the city of Turku. (Nordling & Koskela, 2006, 52-53). On December 8, 2003, Siitoin died of cancer (Nordling & Koskela, 2006, 161).

Political Activities

It is his controversial extreme right-wing politics that Siitoin is most (in)famous for, and he claimed to have become interested in Nazism at the age of four (Nordling & Koskela, 1999, 35, 40). Siitoin’s political activism and career can be divided into three main eras; political awakening and direct action in the 1970s, stagnation in the 1980s, and a re-awakening and in the 1990s.

Siitoin’s political activities started in the late 1960s, with sympathies for the bourgeois party Kokoomus. Quite soon, however, Siitoin’s political interests started to take on a more radical flavour. In the early 1970s Siitoin started to publish populist writings in local newspapers, and he was even a candidate for Suomen maaseudun puolue (SMP, The Finnish Rural Party) in the 1972 municipality and church elections in Turku, albeit without much success. He was also a member of the Suomen kansan yhtenäisyyden puolue (SKYP, The Party for The Unification of the Finnish People), an offshoot of SMP. As the 1970s progressed Siitoin’s political ambitions started taking an increasingly right-wing turn. In the mid 1970s he started to use his metaphysical society, Turun hengentieteen seura (THS, Turku Occult Society), as a forum for his right-wing, nationalistic politics. The small journal, Nationalisti-pasuuna (The Nationalist-Bassoon), published on a weekly basis, served this interest, as did several books published by the society. At the end of 1975 Siitoin started to wear black shirts and blue ties in his public appearances, a style of clothing borrowed from the 1930s Finnish fascist organization Isänmaallinen kansallisliitto (IKL, Patriotic People’s Alliance). He also sported an Adolf Hitler-styled moustache, which he claimed to have grown per request of the members of his political party (Nordling & Koskela, 2006, 182). The Isänmaa ja vapaus (Fatherland and Freedom) group was founded in early 1976, and the more organized Isänmaallinen kansallisrintama (IKR, Patriotic People’s Front) in late 1976. For IKR the main enemy consisted of the Soviet Union and communism, and rhetorical devices used where derived from German Nazism. The Soviet Union was argued to be the “product of a Jewish communist conspiracy”. (Kalliala, 1999a, 259-265).

After the mid 1970s Siitoin’s political interests led him to organize coups against communist media personalities. He admits to having staged several instances of threat-calls to what he perceived to be communist journalists, as well as a smoke-bomb attack on the offices of communist newspaper Kansan uutiset (The People’s News) (Nordling & Koskela, 2006, 13, 61, 175-176; The incident is also mentioned in the diaries of Urho Kekkonen, president of Finland from 1956 to 1981. Kekkonen, 2004, 225). However, it was the arson of the communist-owned printing house Kursiivi which led Siitoin to be incarcerated. In late 1977 the ministry of internal affairs made the decision to disband all of Siitoin’s unregistered organizations as contrary to the 1944 (Paris) and 1947 (Moscow) peace treaties, which outlawed fascist organizations (Pekonen et al, 1999, 37). Less than a week later an attempt to arson Kursiivi occurred. An individual close to Siitoin was arrested for the deed, and Siitoin was found guilty of incitement. He received a jail sentence of five years on November 13th, 1978. (Kalliala, 1999a, 274-275). Siitoin himself consistently argued his innocence, and regarded himself to have been the victim of political conspiracy on the part of Finnish president Urho Kekkonen (Nordling & Koskela, 2006, 13).

When Siitoin was released from jail in 1981 the political atmosphere of Finland had changed, and so had the public and media views on Pekka Siitoin. The era of political activism was over, and Siitoin appeared hopelessly outdated. As a convicted felon, he was now deemed dangerous and the media portrayals of him reflected this. His background as a felon also attracted the criminal element to his politics, something which he disliked. Increasingly he started to figure in porn magazine articles to further his causeii, although he did appear in other media as well. (Nordling & Koskela, 2006, 31, 182-183). Siitoin’s new political party, Kansallis-Demokraattinen Puolue (KDP, the National-Democratic Party), was mentioned for the first time in 1978, and was officially announced in after Siitoin’s release from jail in 1981. The party published the newsletter/magazine Rautaristi (Iron Cross). The death of Siitoin’s oldest son in 1985 led him to greatly decrease his public appearances, and he spent the rest of the 1980s mostly in correspondence with his foreign contacts in the neo-Nazi and -Fascist milieus. (Kalliala, 1999a, 277-279).

The rise of neo-Nazism and the White Power movement in the 1990s brought Siitoin to the front anew. The circulation of the KDP newsletter Rautaristi increased, and it now included translated texts from the global right-wing radical scene. Instead of the anti-communist politics, which had been at the absolute centre during the 1970s, a shift towards White Power ideologies occurred. In 1993 Siitoin appeared with other leading neo-Nazis in the documentary Sieg Heil Suomi, which depicted the foundation of Kansallinen rintama [National Front]iii (Stenros, 1994). Amidst all of this, Siitoin expressed rather negative sentiments of the Skinhead movement, which he saw as being more focused on mindless violence than on political ideology (Nordling & Koskela, 2006, 180, 185-186). However, Siitoin was now regarded a drunkard and a “Nazi-clown”, not as a serious political or religious figure (see e.g. Kaplan, 2001, for this view of Siitoin). He was a candidate in both the 1992 and the 1996 city council elections in Naantali, and actually received the sixth most votes, 141 in total, in the 1996 elections. He was not elected, however, as he was nominated as an individual, and the D’Hondt system used in Finland favours political parties and coalitions. (Kalliala, 1999a, 280-282; Nordling & Koskela, 2006, 171-172).

Metaphysical Career

In later retellings, Pekka Siitoin’s metaphysical journey appears to have started early. He claimed to have met a friend of his father who was clairvoyant at a young age (Nordling & Koskela, 2006, 39). He also claimed that a gypsy woman foretold that the young lad would grow up to be a famous man (Nordling & Koskela, 2006, 40, 188-189). However, Siitoin’s actual career in magic and metaphysics can be regarded to have started in 1971, when he contacted the famed Finnish fortune-teller Aino Kassinen due to some financial troubles (Nordling & Koskela, 2006, 50-51, 172).

Aino Kassinen (1900-1977) was something of an “official fortune-teller” of Finland from the 1930s onwards. Kassinen claims to have been consulted by, among others, Risto Ryti, president of Finland 1940-1944, and Marshall in the army, Marshall Mannerheim (Kassinen, 1972, 49-52, 57). Kassinen seems to have been largely self-taught in fortune-telling and esoteric philosophy, but she did come into contact with at least the Theosophical Society and some of its Finnish offshoots, as well as the writings of Rudolf Steiner (Kassinen, 1972, 47). It is highly likely that she would have been influenced by these contacts. In her autobiography Kassinen mentions Siitoin as one of her two most promising students in the occult (Kassinen, 1972, 64-65). Siitoin would throughout his life stress his initial contacts with Kassinen (e.g. Siitoin, 1973, 21; 1985, 88), and claim that he was baptized into Satanism by her (Nordling & Koskela, 2006, 192).

In 1971 Siitoin founded Turun Hengentieeteen Seura, mentioned above (Kalliala, 1991a, 261). Aino Kassinen was in contact with this group, which she claims had about thirty members in the early 1970s (Kassinen, 1972, 64). Siitoin’s association held meetings and lectures in Turku, offered spiritual healing over distance, and published and sold books (Ultra, 1974b, 36; Kalliala, 1999a, 261). Later the two sister-organizations Föreningen Veronica (The Veronica Organization) and Pegasos-seura (the Pegasus-Society) formed in order to market and sell occult material outside the borders of Finland (Kalliala, 1999a, 261). According to Mari Kalliala, Siitoin was fairly popular in the occult milieu of Finland in the early 1970s, and did receive plenty of contacts from people seeking spiritual guidance. In the mid 1970s, however, this changed as his political sentiments and activism caused resentment. Aino Kassinen, who had earlier praised Siitoin, warned people to stay away from him (Kalliala, 1999c, 92; Nordling & Koskela, 2006, 50-51), and the only alternative spiritual magazine in Finland, Ultra, refused to print Siitoin’s articles and advertisements from the summer of 1974 onwardsiv (Kalliala, 1999a, 260-261). In November 1977, when the Finnish ministry of internal affairs discontinued all of Siitoin’s societies and political parties, THS was discontinued as well (Kalliala, 1999a, 274-275).

The new organization Kansallis-mytologinen seura (National-Mythological Society) was formed in 1981 after Siitoin’s release from jail (Kalliala, 1999a, 277), and it was under this organization that Siitoin published his remaining books.

Although Siitoin wrote books under his given name, most of his books on metaphysical subjects were published using pseudonyms. They were also mostly published before his imprisonment. Books dealing with magic written by Siitoin and published by his societies include:

Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan [Contacts with UFOs and the Spirit World], originally published in 1973 under the pseudonym Hesiodos Foinix. Also published in Swedish as Kontakt med ufos och andevärlden, parts one and two.

Musta magia, osa 1 [Black Magic, part 1], originally published in 1974 under the pseudonym Peter Siitoin. Also published in Swedish as Svart magi, del 1.

Uuden ajan unikirja [Dream-Book for the New Age], originally published in 1974 under the pseudonym Cassius Maximanus. Also published in Swedish as Nya tidens drömbok.

Ufot, uskonto ja paholainen [UFOs, Religion, and the Devil], originally published in 1974 under the pseudonym Jonathan Shedd.

Musta magia, osa 2 [Black Magic, part 2], originally published in 1975 under the pseudonym Peter Siitoin. Also published in Swedish as Svart magi, del 2.

Paholaisen katekismus [The Catechism of the Devil], originally published in 1977.

Kohti uutta uskoa [Towards a New Faith], originally published in 1989 under the pseudonym Peter von Weltheim.

Besides the books written by Siitoin himself, his societies also published and sold books such as a translation of the grimoire The Sixth and Seventh Books of Moses (Siitoin, 1986), a book on witchcraft by Ray Isaksson (Isaksson, 1985), and various works by persons connected to the Theosophical/Anthroposohical-milieu, such as H. P. Blavatsky, Rudolf Steiner and Pekka Ervast.

Aino Kassinen had instructed Siitoin to read works by the founder of the Anthroposophical Society, Rudolf Steiner (Kalliala, 1999a, 260), and it is indeed apparent that Siitoin was indebted to this writer for much of his occult philosophies. As Siitoin began to increasingly combine his unorthodox political views with his occultism, while continuing to recommend Anthroposophical literature to his correspondents, the Finnish members of the Anthropological Society started to become concerned. In 1972, the president of the Anthropological Society in Finland and Siitoin discussed the issue publicly on the pages of Ufoaika, the precursor to the earlier mentioned alternative spiritual magazine Ultra (Kalliala, 1999a, 260).

Metaphysical Worldview and Magical Practice

The Heavenly Hierarchy

In Siitoin’s view of the cosmos, the world was created by an impersonal and all-powerful being, or electro-magnetic force-field (Siitoin, 1974, 14). Although this being is regarded impersonal, it is often referred to in the masculine as Father. This creator-being does not in any way participate in worldly events, as it has created several subordinate beings who have taken this role. In the book Ufot, uskonto ja paholainen these subordinate beings are identified as Kether, Chokmah, Binah, Chesed, Geburah, Tiphereth, Netzach, Hod, Yesod, and Malkuth (Siitoin, 1974, 15). These divine beings, or “gods”, have their negative counterparts in another ten beings; Saatan-Moloch, Beelzebub, Lucifer, Ashtaroth, Asmodeus, Belphegor, Baal, Adrammalech, Lilith, and Nahema (Siitoin, 1974, 15).

In the book Svart Magi del I the divinities, now called arch-angels and Zefirothsvi, get slightly different names; Eheje-Eleie-Ether Elion (Metatron), Jrhowah (whose “class is Chochma”), Tetragrammaton Elohim (whose “class is Bizah”), El (whose “class-number is Aesed”), Elohim (whose “class-number is Geburah”), Eloha (whose “class-number is Tipheret”), Tetragrammaton Zebaoth (whose “class-number is Nezaed”), Elohim Sabaoth (whose “class-number is Hod”), Sadai (whose “class-number is Jesod”), and Adonay Melech (whose “class-number is Malchat”) (Siitoin, 1985, 46-51). Although the existence of “shadows” to these Zefiroths is mentioned, they are not named. Siitoin does, however, write that the “angels of light” are led by Mikael and the “angels of darkness” are led by Lucifer, and that the Creator-Father does not interfere in their operations (Siitoin, 1985, 51-52).

In connection to these divine beings a nine-levelled hierarchy of spiritual attainment is described (Siitoin, 1985, 41-45). Jesus Christ is mentioned as the only being to have attained the sufficient degree of spiritual evolution to attain the highest level, and thus as the highest personified divine being in cosmos. Lucifer is described as having attained the next highest spiritual evolutionary level, and Satan as having attained a stage under this (Siitoin, 1974, 104). Jesus Christ is also described as the reincarnation of Zoroaster, who on the request of the Creator-Father left his material body and manifested as the Christ (Siitoin, 1974, 29). However, it is not Jesus Christ who is the most important divinity for Pekka Siitoin, this is reserved for Satan and Lucifer.

As mentioned earlier, Lucifer is in Siitoin’s writings identified as the ruler of the “angels of darkness”. This does, however, not mean that Lucifer is deemed an evil being. In Ufot, uskonto ja paholainen Lucifer is described as one of the highest beings on the spiritual planes, and the one who created the material world. He is also said to have severed his ties to the heavenly host by refusing to leave earth when human beings had been created. (Siitoin, 1974, 11-13). Lucifer is also said to support the development of physical beings into “great personalities” through the use of technology and material luxuries, and that love and emotive behaviour stands in the way of this (Siitoin, 1985, 55). According to Siitoin, it is important to accept both “Christ-consciousness” and “Lucifer-consciousness” in our existence, as they are both necessary forces that balance each other (Siitoin, 1973, 145).

Satan, then, is regarded as a being separate from Lucifer, and as the divinity of material and physical indulgence. This being is said to value material lusts and animalistic orgies, the amassment of monetary wealth, heavy drinking and all other kinds of over-indulgence (Siitoin, 1985, 55-56). Satan-Moloch is also identified as the current ruler of the material world, as Lucifer has chosen to dwell on the spiritual planes (Siitoin, 1974, 24).

The last central divinity in Siitoin’s metaphysical system is Jehovah. This being is not identified as the Creator-Father, but rather as a divine being comparable to Satan and Lucifer, and the creator of the Jewish people. In Siitoin’s mythology Jehovah is the spiritual being most closely identified as “evil”. He is described as having a competitive relationship with Lucifer and Satan, and as striving for dominion over the world.

Cosmogony, Anthropogony and Misogyny

Pekka Siitoin displays a very unorthodox view on the creation of the world and of man. The “electromagnetic force-field”, the Creator-Father in Siitoin’s metaphysical system, is the original source of everything. However, the process of creation was performed by the subordinate divine beings mentioned above. One of these beings, Lucifer, was responsible for the creation of our solar system (Siitoin, 1974, 12-13). The creation of our world was a seven-staged process, where each stage was assigned a responsible creator out of Lucifer’s servants. When reaching the fourth stage, earth was ready for population. However, human beings were created on other planets through selective breeding, and were transported to earth using spacecrafts (Siitoin, 1974, 17). The technologically advanced society of Atlantis was founded about 90.000 years ago, and Lucifer severed his ties to the Heavenly Host in order to become the overlord and god of the Atlanteans. The Atlanteans were more spiritual in nature than modern humans, and they eventually divided into seven sub-races (Siitoin, 1974, 17-21). When the Atlanteans started to abuse their spiritual powers, their gods destroyed their island in a flood (Siitoin, 1973, 21). The fifth sub-race of Atlanteans, the Semites, had come to develop the capacities of morality and individual thought, but this development of independent thought diminished man’s occult powers. It is from the Semitic race that modern humans, the Aryans, descend (Siitoin, 1973, 20).

Although Siitoin’s focus is on the Atlanteans, he does not consider them to be the first root-race of human beings. Instead, the Atlanteans were preceeded by the Lemurians, whom where in turn preceded by two other root-races (Siitoin, 1974, 17). Here Siitoin’s account takes an overtly racist turn. The Lemurians procreated with animals and thus “cave-men” were created. According to Siitoin, the Africans, and the gorillas, are the result of cross-species procreation of these “cave-men”, animals and Atlanteans (Siitoin, 1974, 23). Thus, the African people are, in Siitoin’s view, comparable to primates, and are less human than “the Aryans”.

When Lucifer created the world, the divine being Jehovah was part of his “team” (Siitoin, 1974, 26). However, Jehovah was a jealous and power-hungry being, and secretly plotted against Lucifer and his people. He created Adam and Eve in his own image, and thus the Jewish people was born. At the same time he created the notion of sin, in order to gain control over the people he had created. Siitoin describes Jehovah as a being that constantly seeks to dominate others, and these characteristics are transferred to the Jewish people as well. (Siitoin, 1974, 26-27).

The Japanese and Chinese are a curious anomaly in Siitoin’s mythology. Siitoin explains the advanced and alien culture of the Asian peoples by placing their origin on an alien planet (Siitoin, 1974, 23-24). According to Siitoin, the Japanese and Chinese destroyed their home planet in an atomic war and a handful of them escaped using spacecrafts. The answer to why these peoples have an advanced, but not extraordinarily advanced, culture is that all the scientist and scientific knowledge were destroyed in the war. Siitoin does not seem to dislike Asians, and values them much higher than he does people of Jewish and African origin.

UFOs are central to Siitoin’s philosophy. This can probably be attributed at least partly to the alternative spiritual milieu of Finland in the 1970s, which was strongly focused on UFO beliefs. For example, the only real alternative spiritual magazine of the time was the 1972 launched Ufoaika (UFO Age), which focused heavily on UFOs (Ultra, 1974a; 1974b). Many of Siitoin’s publications from the 1970s feature the word UFO in the title (i.e. Siitoin, 1973; 1974). In Siitoin’s mythology UFOs are the vehicles of higher spiritual beings.

In addition to being racist in his accounts of non-European cultures and people, Siitoin is also explicitly misogynistic. In his mythology and philosophy women have no real substance. In esoteric contexts highly evolved spiritual beings are commonly described as androgynous, but in Siitoin’s account they are strictly male. Women can only evolve on a high spiritual level once they are reborn as men (Siitoin, 1976, 63). In several of Siitoin’s books the ideal roles and natures of women are described. A woman should ideally get married at an age between fourteen and sixteen, to a man twenty to thirty years her senior. The reason for this is that she can then easily be “taught” by her man, and become subordinate and eager to please her man, and thus the marriage would be a “happy” one (Siitoin, 1976, 59-61; 1985, 102-103). Siitoin regards it “a pity that women fast become spoilt after the age of sixteen”, presumably because adult women are more independent. (Siitoin, 1985, 102-103). Furthermore, a woman should be monogamous, while a man can have several wives (Siitoin, 1976, 59-61). Interestingly, but hardly surprisingly, Siitoin seems to regard all women as having loose sexual morals (e.g. Siitoin, 2000, 22), and this also applies to his imagined birth mother (Nordling & Koskela, 2006, 37-38).

The Practice of Magic

Magical practice for Pekka Siitoin entails “speaking with God in his own language”. The use of this “mystery-language”, which entails the use of symbols, incantations and ritualistic practices, grants the magician power over the natural world. (Siitoin, 1985, 10-11). Even though two of Siitoin’s books are named Black Magic, he seems unsure of how to define this “black” magic. In some regard he adheres to the classic distinction of white magic being benevolent in nature, and black magic being malevolent. However, only violence is regarded as truly evil, and is as such something which Siitoin does not condone in his books (Siitoin, 1985, 10-12). Generally he is very strict in pointing out that the goal of metaphysical studies should first and foremost be the evolution of mankind and the world (Siitoin, 1974, 95). It needs to be pointed out that what is most likely meant by mankind is “the Aryan race” and men only, and that Siitoin’s views of what is beneficial for the world probably differ greatly from common sentiments.

Of Siitoin’s books, Svart magi del I (Siitoin, 1985) and del II (Siitoin, 1976) contain the most detailed instructions for magical practice, largely consisting of an amalgam of Theosophical notions and folklore material. The classic grimoire The Sixth and Seventh Books of Moses, in Finland often named “The Black Bible”, was a central piece of magical literature in Siitoin’s system. Siitoin’s translation of the book (Siitoin, 1986) was published in several printings from the 1970s, and is often referred to in his other books (e.g. Siitoin, 1976, 5-6; 1985, 14-18).

In Svart Magi del I two ways of making a pact with Satan are described, both involving ceremonial sacrifice. The first involves the ceremonial sacrifice of a black cat. The cat should be boiled alive during a midnight with a full moon (Siitoin, 1985, 60-63). During the cooking the would-be magician is to read the following phrases aloud, eight times at the different cardinal points: “I call to You Oh Prince of Darkness Lucifer, In Your name I ask Satan to take me as his servant” (Siitoin, 1985, 62). When the cat is cooked, it flesh is burnt and the bones are collected for keeping under one’s mattress. Three months after doing this ceremony the magician is to contact Satan through the use of an Ouija-board, and hope for a positive answer from the Prince of Darkness. However, in a TV-interview Siitoin says that he is very fond of cats and has never performed a sacrifice comparable to the one described in his book (Youtube, 2007vii).

The second way of gaining the favour of Satan is reserved for men only, and is an indication of Siitoin’s misogynistic tendencies. The would-be magician is to find a young woman who has not yet lost her virginity. He should then seduce her, and when he sleeps with her for the first time he should mentally focus on the following incantation: “Here, oh Prince of Darkness, You have a humble gift so that Satan in your name may take me as his pupil” (Siitoin, 1985, 63).

Most of the practical magic described in Svart Magi del I and del II are based on folkloristic sources, and deal with mundane things. For example, spells and rituals for causing haunting in an enemy’s home, the humiliation of and victory over antagonists, the cessation of bleeding, the calming down of an angry dog, and curing warts, ear infections, and sleeplessness are described (Siitoin, 1985, 70-73, 89-93, 121-129). However, Siitoin also includes a quit elaborate ceremony for waking the dead (Siitoin, 1985, 78-86).

Siitoin attributes great importance to sexuality as an avenue of magical practice (Siitoin, 1976, 58-60). The earlier example of a pact with Satan includes the ritual use of sex, and sexual magic is also described as a part of other ceremonies as well. A peculiar ritual, again in order to seek the approval of Satan, is described in Svart magi del I. Here the practitioners are divided into groups of four women and four men. These individuals should undress and stand so that the men and the women are opposite each other, staring at each others’ genitalia. The participants who are sexually aroused, indicated with an erect penis for men and vaginal secretion for women, are suitable to be servants of Satan (Siitoin, 1985, 108-110). Another sexually explicit ritual described involves the sacrifice of semen. In this ritual the oldest women of the group, attributed the role of priestess, has her genitalia smeared in olive oil by the youngest man in the group, and her behind smeared in olive oil by the oldest man in the group. At the same time the participants proclaim: “Demon est deus Inversus, hallow and blessed be You oh holy snake” (Siitoin, 1985, 112). Hereafter the rest of the women in the group are to sexually stimulate the men and collect their semen in coffee cups. While this occurs, the Priestess circles the group and repeatedly incants “Legich, Legich, Legich, come and witness our loyalty to Satan” (Siitoin, 1985, 112). Finally the priestess blesses the semen, which has been poured into a big jar, and it is then burnt and the smoke inhaled (Siitoin, 1985, 111-113). No descriptions as to what specific effects these sexual rituals are thought to have are given, other than that they are enjoyable to Satan, and that the participants may ask Satan for general favours after having performed a ritual of sexual nature (Siitoin, 1985, 113).

Sources of Inspiration

Pekka Siitoin self-identified as a Satanist, but his particular brand of Satanism is very different to most common forms of contemporary satanic philosophy. The advent of modern Satanism can be attributed to Anton Szandor LaVey (1930-1997). In 1966, LaVey founded the Church of Satan in San Francisco, USA, and in 1969 his Satanic Bible (LaVey, 1969), which was to become the holy book of a great number of contemporary Satanists (see Lewis, 2002), was published for the first time. Pekka Siitoin, however, does not seem to have been particularly influenced by LaVey. The former was aware of the existence of the latter, and expressed a willingness to translate his works into Finnish (Nordling & Koskela, 2006, 103). However, he did not regard LaVey as the instigator of Satanism (Nordling & Koskela, 2006, 191).

Pekka Siitoin’s brand of Satanism and Devil Worship is also unorthodox in its interesting take on traditional Christian concepts and figures. In Siitoin’s system, it is fully acceptable to worship any of one the higher divine beings. However, this worship must be performed in the name of God! Also as discussed above, Siitoin’s view of Christ is very positive, and his Satanism can therefore not be regarded as anti-Christian per se. When taking Siitoin’s extensive use of Christian mythology and his positive view of Jesus the Christ into account, his philosophy could in a loose sense be termed “Christian Devil Worship”. It goes without saying that Siitoin’s doctrines are very far removed from any forms of traditional Christianity. My use of the term Christian in the description of Siitoin’s philosophy should be understood in a comparison to organizations such as Church of Satan. Most forms of contemporary Satanism are very far removed from any Christian context, and rarely make use of Biblical figures other than Satan (the use of whom is heavily detraditionalized). It should be noted that Siitoin did express sentiments that the true teachings of Christ had been distorted by the Church (e.g. Siitoin, 1973, 156; 1974, 105-107; 2000, 24-27), and his doctrines can therefore be seen as anti-Church.

There are significant differences between the satanic philosophies and doctrines of Siitoin and the main strands of contemporary Satanism. When comparing LaVey’s “Nine Satanic Statements” (LaVey, 1969), with Siitoin’s “Ten Satanic Commandments”, as found in Siitoin’s Paholaisen Katekismus (Siitoin, 2000), the differences are apparent. Pekka Siitoin’s Ten Satanic Commandments are the direct reversals of the ten biblical commandments. In contrast, LaVey’s Nine Satanic Statements are presented in a manner which implicitly refer to the biblical Ten Commandments, but cannot be regarded as simple reversals. Also, whereas the Church of Satan was essentially an atheist organization, the Satanism of Pekka Siitoin is metaphysically grounded.

Siitoin actually has a peculiarly inclusive view of who is to be regarded a Satanist, as he mentions H.P. Blavatsky, Merlin the Magician, Christian Rosencreutz and emperor Caligula as such (Nordling & Koskela, 2006, 191). In the same context, Siitoin also mentions Manly Palmer Hall’s book “The Secret Teachings of All Ages” (Hall, 2001) as a work in which famous Satanists are named. This book has indeed influenced him a great deal.

The Theosophical Society – mainly through the books of H.P. Blavatsky, and the Anthroposophical Society – through the texts of Rudolf Steiner, have been extremely influential on Siitoin’s esoteric speculations. Siitoin’s doctrines on cosmogony and anthropogony are to a large extent derived from Theosophical sources. The notions of seven root-races, the seven souls of man, and the seven stages of creation are found both in Blavatsky’s and Siitoin’s books, as are the mythological continents of Lemuria and Atlantis. Blavatsky similarly assumed a rather positive view of Lucifer, even naming the magazine of her London-based Esoteric Section of the Theosophical Society after this character. Lucifer was here not equated with the Biblical Satan, but instead as a being who could illuminate the spiritual path of the occultist. Rudolf Steiner, in turn, based much of his speculations on the nature of reality on his notion of The Akashic Chronicles – the past, present and future history of creation as recorded in astral realms. The notion of the Akashic Chronicles is frequently mentioned in Siitoin’s books as well, and is featured as one of the main legitimising factors of his speculations. Siitoin probably first came across these sources in the early 1970s, when his mentor, the fortune-teller Aino Kassinen, suggested that he should read works by Rudolf Steiner (Kalliala, 1999a, 259).

Another book which Siitoin himself names as influential on him is Trevor Ravenscroft’s The Spear of Destiny, a book which Nicholas Goodrick-Clarke identifies as essentially derived from Anthroposophic doctrine (Goodrick-Clarke, 2001, 120-121). In the book, Hitler’s military and political success is attributed to him having had the mythical Spear of Longinus in his possession (Ravenscroft, 2000). The legend of the spear is that it was the one used to pierce Jesus’ abdomen during his crucifixion, and that a person in possession of it will hold the destiny of mankind in his hands. The book was first published in 1972, and it is very likely that Siitoin got hold of it early on.

Clearly then, Siitoin’s use of Blavatsky’s, Steiner’s, Hall’s and Ravenscroft’s works consists of rather radical reinterpretations, in which the latent seed of racism is utilized to its fullest possible extent.

Anti-Semitism and Magic

Anti-Semitism has a long and profound, although not uniform, history in West. During the Alexandrian and Roman occupations of Israel the Jewish religion was regarded as a potential source of rebellious uprising, in the early Christian writings of Paul the Jewish people were seen as overwhelmingly sinful, and in the latter parts of the Middle Ages official Christian sentiments towards Jewry were explicitly negative (Chazan, 2005, 398-399). It was, however, with the rise of nationalism in the 19th and 20th centuries that anti-Semitism as we know it today emerged. Jews were now perceived as foreign elements in otherwise homogenous national cultures (Chazan, 2005, 402).

The Protocols of the Elders of Zion (see Marsden, 2006), from the turn of the 19th century, expressed the anti-Jewish sentiments of the time, and have continued to exert influence to this day. The text was produced in 1897 by Philip Petrovich Stepanov as the manuscript Subjugation of the World for Jews, and was first published in 1905 as an appendix to the second edition of Sergei Nilus’ book The Great in the Small (Ben-Itto, 2005, 21-25) The Protocols were presented as the authentic proceedings of a meeting arranged by King Solomon in 929 BCE (Ben-Itto, 2005, 21). The protocols of the meeting, which was arranged in order to devise of a way of conquering the world for the Jews without bloodshed (Ben-Itto, 2005, 21), contained numerous examples of the perceived sinister nature of the Jewish people. Divided into twenty-four protocols, the text deals with subjects such as economic and military control, brainwashing and re-education of the gentile, and control of the press, all in order to keep the world under Jewish control (Marsden, 2006). Phrases of the following nature are plentiful in the protocols:

The ruler who is governed by the moral is not a skilled politician (Marsden, 2006, 19).

Whether a State exhausts itself in its own convulsions, whether its internal discord brings it under the power of external foes – in any case it can be accounted irretrievably lost: IT IS IN OUR POWER (Marsden, 2006, 18).

Without an absolute despotism there can be no existence for a civilization which is carried on not by the masses but by their guide (Marsden, 2006, 22).

In order to incite seekers after power to a misuse of power we have set all forces in opposition one to another (Marsden, 2006, 32).

The Protocols were conclusively proven to be falsifications as early as 1921 (Ben-Itto, 2005, 67), but they have nevertheless been used for anti-Semitic purposes throughout the 20th century. Famous examples are Adolf Hitler’s and Henry Ford’s propagandist use of it (Ben-Itto, 2005, 58-73). Marc Levin’s documentary film The Protocols of Zion (2005) provides a number of examples of the anti-Semitic use of the Protocols in the contemporary world.

For Pekka Siitoin the Protocols of the Elders of Zion were the truth. He published the text, and refers to them in several of his books. It is, however, interesting to note that his view of Jews was somewhat ambivalent. Moses is identified as the person who rebelled against the will of the evil god Jehovah, and strived to convey the secrets of magic to non-Jews (Siitoin, 1985, 14-16). Siitoin’s sentiment seems to be that Jews have the chance to reform, just as long as they abandon Jehovah and aspirations of world domination. However, at other times Siitoin seems to regard Jews as utterly irredeemable and flawed on a racial level.

It is fascinating that a man who holds extreme anti-Semitic views, and actively pursues an anti-Semitic agenda, would base his magical philosophy on Jewish mysticism. For anyone even faintly familiar with Jewish Kabbalah the god-names of Siitoin’s Heavenly Hierarchy, as mentioned earlier, should be familiar. They are of course the names of the different Sefirot on the Kabbalistic Tree of Life (see Idel, 2005). The counterparts are in turn named after the arch-demons of Kelipoth, the shadow-side of the Sefirot (see Pick, 1974, 77-78; Scholem, 1991, 73-77, 232-244; Giller, 2001, 49-148-149; Idel, 2002, 465-467; Granholm, 2005, 22-23). It is very unlikely that Siitoin would have borrowed these names directly from Kabbalistic sources. Instead the likely source is Manly Palmer Hall’s The Secret Teachings of All Ages, which Siitoin himself names as a book which has inspired him (Nordling & Koskela, 2006, 192). In Hall’s book both the Sefirot and the Kelipothic arch-demons are named, albeit slightly differently than in Siitoin’s books (Hall, 2001, 120-122). Another author that treated the Kelipoth in the 1970s is the British magician Kenneth Grant (see Evans, 2007, 284-344), whose “Typhonian Trilogies” contain ample reference to the night-side of Kabbalah (See Grant, 1994a; 1994b). It is, however, unlikely that Siitoin would have been familiar with these works, and it needs to be noted that Grant’s works do not contain the blatant racism which is infused in Siitoin’s books.

Political Climate in Finland

When treating Pekka Siitoin’s anti-Semitism the political climate of Finland in the 1970s needs to be taken into consideration. The political atmosphere of Finland after World War II deeply was affected by the country’s close proximity to the Soviet Union (see Allison, 1985). Finland had waged war against the Soviet Union in 1939-1940 and 1941-1944, and had received aid by Nazi Germany. Finland, of course, lost the war, and, while maintaining its independence, fears for a Soviet retaliation were imbedded in the collective consciousness of the people. During the 1930s fascist political parties and groups had a presence in Finland, as elsewhere in Europe. The peace treaties of 1944 (Moscow) and 1947 (Paris) outlawed fascist organizations, and these laws were quite strictly enforced in Finland (Pekonen et al, 1999, 33). Furthermore, the Soviet Union exercised pressure to silence anti-communist and anti-Soviet sentiments (Singleton, 1998, 134), which were indeed strong in Finland (Kalliala, 1999b, 73). In short, the major concern of Finnish post-World War II foreign policy, and of Finnish politics in general, was to maintain peaceful relations with its eastern neighbour (Pekonen et al, 1999, 33-34). The major political parties of the era were in general agreement of this condition, and thus no real room for radical right wing parties to grow and prosper existed (Pekonen et al, 1999, 34). Indeed, radical right-wing and racists political parties have never been particularly successful in Finland (Kestilä, 2007, 33-34).

It was in this political climate that Pekka Siitoin was born and raised. Anti-communist and anti-Soviet sentiments were widely spread, but they could not find expression. The sentiments towards Nazi Germany were mainly positive for quite a long time. Hitler’s regime had been regarded as the only force powerful enough to withstand the “evil” Soviet empire, and while the terrors of the holocaust were known in Finland as elsewhere, it took a long time before the subject received any substantial discussion in the country. Thus, it was not before the 1970s that the mostly positive view of Nazi Germany started to change.

It is within this context that Siitoin’s anti-Semitic sentiments must be examined. Siitoin had strong anti-communist and anti-Soviet sentiments, and came to see communism as part of a Jewish conspiracy. As detailed above, Siitoin was well familiar with the Protocols of the Elders of Zion, and in these a section entitled “We support communism” can be found (Marsden, 2006, 33-37). Basing his anthropogony on the writings of Helena Petrovna Blavatsky, which are infused with the racism of the late 19th century, an anti-Semitic worldview was easy to formulate.

Before the 1990s there is an apparent lack of articulated racist sentiments towards non-Jews in Siitoin’s written production. While the genealogy of African people provided in Ufot, uskonto ja paholainen, as discussed above, is obviously racists, it is not an articulation of reflected racism per se. It should be interpreted more as an expression of utter unfamiliarity and orientalism. Before the 1990s the number of people of foreign origin in Finland was almost non-existent (see Pekonen, 1999, 52), and it is really with the increasing number of asylum seekers in the 1990s that the neo-Nazi movements and racism directed towards non-Caucasian people took hold (Pekonen, 1999, 37-39). As Siitoin wrote most of his books before the 1990s, not much of an expressed racism towards coloured people is to be found in them. He did, however, express radical racist sentiments in, for example, TV-interviews (see Youtube, 2007).

Conclusion

During my youth, in the 1980s and 1990s, Pekka Siitoin was most commonly regarded a joke. A rather representative example of this is a TV-show from the 1990s, where Siitoin is called a “Nazi-clown” to his face by the interviewer (Youtube, 2007), a comment which he dismissed but did not seem all too bothered with. Having familiarized myself with the occult productions of Siitoin, I believe that the outrageous comments made by him are better understood when put into the context of his magical worldview and life-philosophy. In short, Siitoin was not simply a “Nazi-clown”, and his quite elaborate metaphysical worldview, a synthesis of both occult and political sources, demonstrates that he was not simply a moron. Rather, he led his life in accordance to the “will of Satan” in his magical system. This is also what makes his political sentiments more disturbing. Pekka Siitoin was a true nihilist, and had he ever attracted any significant following the results could have been devas
tating.

Although the search for Philosophia Perennis, the eternal and infallible teaching which is beyond time, is a common trait of esoteric philosophies (see Faivre 1998: 114-115), esoteric teachings are as firmly grounded in their history as are all other human endeavours. The books by H.P. Blavatsky were imbued by popularized understandings of one of the most influential scientific theories of the 19th century; evolution. Thus, the notion of a succession of more and more advanced human races, as expressed in her The Secret Doctrine (Blavatsky, 2007a; 2007b), is a consequence of late nineteenth century preferences. Pekka Siitoin’s unorthodox appropriation of Theosophically grounded material also needs to be understood in the historical and societal context of his time. The racist ideologies inherent in early Theosophist material were easily fitted together with the anti-Semitism of The Protocols of the Elders of Zion, the fear of the communist Soviet Union, the admiration of Nazi Germany as the antagonist of this “Evil Empire”, and the view of Adolf Hitler as a master occultist as expressed in Trevor Ravenscroft’s The Spear of Destiny.

References

Allison, Roy, 1985, Finland’s Relations with the Soviet Union 1944-1984. London, Macmillan
Ben-Itto, Hadassa, 2005, The Lie That Wouldn’t Die. The Protocols of the Elders of Zion. London, Vallentine Mitchell
Blavatsky, Helena Petrovna, 2007a, The Secret Doctrine. Volume 1: Cosmogenesis. URL: http://www.theosophy.org/Blavatsky/Secret%20Doctrine/SD-I/SDVolume_I.htm. (accessed July, 17th, 2007)
Blavatsky, Helena Petrovna, 2007b, The Secret Doctrine. Volume 2: Anthropogenesis. URL: http://www.theosophy.org/Blavatsky/Secret%20Doctrine/SD-II/SDVolume_2.htm. (accessed July, 17th, 2007)
Chazan, Robert, 2005, “Anti-Semitism, Revision of Alan Davies’ original article from 1987,” in Encyclopedia of Religion, 2nd edition. Edited by Lindsay Jones. Detroit, Macmillan, 397-403
Evans, Dave, 2007, The History of British Magick after Crowley. Kenneth Grant, Amado Crowley, Chaos Magic, Satanism, Lovecraft, The Left Hand Path, Blasphemy and Magical Morality. London, Hidden Publishing
Faivre, Antoine, 1998, “Renaissance Hermeticism and the Concept of Western Esotericism,” in Gnosis and Hermeticism from Antiquity to Modern Times. Edited by Roelof van den Broek & Wouter J. Hanegraaff. Albany, State University of New York Press, 109-123
Granholm, Kennet, 2005, Embracing the Dark. The Magic Order of Dragon Rouge – Its Practice in Dark Magic and Meaning Making. Åbo, Åbo Akademi University Press
Grant, Kenneth, 1994a (1975), Cults of the Shadow. London, Skoob Books
Grant, Kenneth, 1994b (1977), Nightside of Eden. London, Skoob Books
Giller, Pinchas, 2001, Reading the Zohar. The Sacred Text of the Kabbalah. Oxford, Oxford University Press
Goodrick-Clarke, Nicholas, 2001, Black Sun. Aryan Cults, Esoteric Nazism and the Politics of Identity. New York, New York University Press
Hall, Manly Palmer, 2001, The Secret Teachings of All Ages. An Encyclopedic Outline of Masonic, Hermetic, Qabbalistic and Rosicrucian Symbolic Philosophy. Available at http://www.sacred-texts.com/eso/sta/index.htm
Hanegraaff, Wouter J., 1996, New Age Religion and Western Esotericism. Esotericism in the Mirror of Secular Thought. Leiden, Brill
Idel, Moshe, 2002, Absorbing Perfections. Kabbalah and Interpretation. New Haven, Yale University Press
Idel, Moshe, 2005, “Qabbalah,” in Encyclopedia of Religion, 2nd edition. Edited by Lindsay Jones. Detroit, Macmillan, 7533-7539
Isaksson, Ray, 1985, Mustan magian salaisuudet. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Kalliala, Mari, 1999a, “Radikaalioikeisto – tapaus Pekka Siitoin,” in Isänmaan puolesta. Suojeluspoliisi 50 vuotta, edited by Matti Simola and Tuulia Sirvio. Jyväskylä, Gummerus. 253-287.
Kalliala, Mari, 1999b, “Traditions of the Radical Right in Finnish Political Culture,” in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 61-83. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Kalliala, Mari, 1999c, “Pekka Siitoin – A Representative of the Cultic Milieu,” in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 87-113. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Kaplan, Jeffrey, 1999, “The Finnish New Radical Right in Comparative Perspective,”in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 205-224. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Kaplan, Jeffrey, 2001, “Radical Religion in Finland?,” in Nova Religio 5:1, 121-142
Kassinen, Aino, 1972, Sierskan. Täby, Larson
Kekkonen, Urho, 2004, Urho Kekkosen päiväkirjat. Osa 4 ’75 – ’81. Ed. by Juhani Suomi. Helsinki, Otava
Kestilä, Elina, 2007, Radikaalioikeistopuolueet länsi-euroopassa. Tutkimuksia vaalikannatuksen vaihteluun vaikuttavista kysyntä- ja tarjontateoreettisista tekijöistä. Turku, Turun yliopisto
LaVey, Anton Szandor, 1969, The Satanic Bible. New York, Avon
Lewis, James R., 2002, “Diabolical Authority. Anton LaVey, The Satanic Bible and the Satanist ‘Tradition’.” In Marburg Journal of Religion 7:1, 1-16. Online journal, URL: http://web.uni-marburg.de/religionswissenschaft/journal/mjr/pdf/2002/lewis2002.pdf
Levin, Marc, 2005, Protocols of Zion. Documentary film. HBO/Cinemax Documentary
Marsden, Victor E., 2006, The Protocols of the Elders of Zion. (No place of publication given), Filiquarian Publishing
Nordling, Iiro and Koskela, Olavi, 2006, Suomen Führer. Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Tampere, self-published (ISBN 952-92-0509-0)
Pekkonen, Kyösti, Hynynen, Pertti and Kalliala, Mari, 1999, “The New Radical Right Taking Shape in Finland,” in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 31-60. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Pick, Bernhard, 1974, The Cabala. Its Influence on Judaism and Christianity. La Salle, Open Court
Ravenscroft, Trevor, 2000, Pyhä keihäs. Jyväskylä, Gummerus
Scholem, Gershom, 1991, On the Mystical Shape of the Godhead. Basic Concepts in the Kabbalah. New York, Schocken Books
Siitoin, Pekka (as Hesiodos Foinix), 1973, Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Turku, Turun hengentieteellinen seura
Siitoin, Pekka (as Jonathan Shedd), 1974, Ufot, uskonto ja paholainen. Turku, Turun hengentieteellinen seura
Siitoin, Pekka (as Peter Siitoin), 1976, Svart magi del 2. Turku, Pegasos-club
Siitoin, Pekka (as Peter Siitoin), 1985 (1974/5), Svart magi del 1. Turku, Pegasos-club
Siitoin, Pekka (translator), 1986, Kuudes ja seitsemäs Mooseksen kirja eli Mooseksen taika- ja henkioppi ja selityksiä ihmetöistä joita tekivät vanhat ja viisaat heprealaiset. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Siitoin, Pekka (as Peter von Weltheim), 1989, Kohti uutta uskoa. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Siitoin, Pekka, 2000, Paholaisen katekismus. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Singleton, Fred, 1998, A Short History of Finland. Revised and updated by A. F. Upton. Cambridge, Cambridge University Press
Stenros, Nina, 1994, Sieg Hail Suomi. Documentary film. Helsinki, Oblomovies oy
Ultra, 1974a, Ultra, issue 1, November 1974.
Ultra, 1974b, Ultra, issue 2, December 1974.
Vil, Ike, 2003, ”Suomentajan jälkisanat. Ex boreus lux,” in Tajunnan alkemistit. Kuusikymmentäluvun mystiikka ja vesimiehen ajan pimeä puoli. (Gary Valentine Lachman). Helsinki, Like kustannus

Read Full Post »