Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘John Milton’

Turun Hengentieteen Seuran Facebook-sivulle ilmestyi jokin aika sitten ilmoitus, jossa eräs ryhmän jäsen ilmoitti saaneensa käsiinsä pienen erän Pekka Siitoimen Musta Magia trilogiaa. Trilogian kerrottiin pitävän sisällään Pekan teokset Musta Magia I (Turun Hengentieteen Seura, 1974), Musta Magia II (Turun Hengentieteen Seura, 1975), ja Paholaisen Katekismus (Kansallis-mytologinen yhdistys, 1977, 2000). Näistä Musta Magia I:n ja II:n Pekka oli kirjoittanut nimellä Peter Siitoin, Paholaisen katekismuksen taas omana itsenään, Pekka Siitoimena.

Aihepiirin keräilijänä otin kirjasta ilmoittaneeseen henkilöön tietysti heti yhteyttä ja tilasin kirjan. Kirja putosi postiluukkuun pari päivää sitten.

Nyt samoissa kansissa uudelleen julkaistut klassikot löytyvät A5-kokoisena pokkarina, jossa sivuja on 114. Painopaikasta ei ole mitään tietoa, mutta teos on joka tapauksessa painettu kirjapainossa. Kustantajaksi on ilmoitettu Total Fucking Underground Publishing.

Kun nämä teokset ilmestyivät alunperin 70-luvulla, oli niistä ainoastaan Musta Magia I:ssä säntillinen painojälki, mikä johtui siitä, että teos oli painettu kirjapaino Sasemassa Loimaalla, ei Pekan amatööripainotyönä Turussa tai Naantalissa. Osa Pekan alkupuolen tuotannosta on painettu ammattimaisesti painossa, mutta suurin osa Pekan julkaisuista on omalla tavallaan ihastuttavan karskia amatöörityötä. Tietyllä tavalla se sopi oikein hyvin suhteessa Pekan persoonaan ja kirjojen sisältöönkin.

Mitä tulee kirjapaino Sasemaan, niin pienellä tonkimisella selviää, että se ei ollut mikä tahansa tavallinen kirjapaino, joka oltaisiin valittu Pekan joidenkin kirjojen painopaikaksi. Tiedonantaja osasi kertoa Sasemasta seuraavaa vuonna 1977: Loimaalla toimiva kirjapaino Sasema, jonka omistaa kokoomuslainen entinen SS-mies Antti Aaltonen, painoi “Venäjän punainen lihamylly” -kirjan. Antti Aaltonen on henkilö, joka tuli tunnetuksi keväällä 1975 kieltäydyttyään kovaäänisesti allekirjoittamasta Loimaan kaupunginvaltuuston jäsenenä Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden puolesta kerättyä rauhanadressia. Blogipostini, josta koko em. Tiedonantajan juttu löytyy, on luettavissa täällä.

Painojälki nyt (2011?) julkaistussa trilogiassa on hyvä. Tekstin koko voisi olla ehkä pistekoon tai pari suurempi, mutta se on nykyiselläänkin kuitenkin aivan luettava. Osa kirjan kuvista on hivenen epätarkkoja, mutta ei häiritsevässä määrin. Yleisilme kirjassa on varsin mainio, ja suhteessa Pekan alkuperäispainoksiin selkeästi siistimpi. Siisteys näkyy painojäljen lisäksi siinä, että Paholaisen Katekismuksessa alunperin mukana olleita mainoksia yms. huttua ei ole otettu teokseen mukaan. Mukaan ei ole otettu myöskään em. teoksessa alun perin mukana olleita Pekan tekemiä piirroksia genitaaleista. Myös em. teoksen lopussa oleva vitsi puuttuu kirjasta, mikä voi johtua kenties puhtaasti taittoon liittyvistä syistä, tai sitten se voi liittyä siihen, että teoksesta on pyritty tekemään tietyllä tapaa jopa arvokkaan oloinen, sikäli kuin se on näin härskistä ja levottomasta materiaalista mahdollista. Arvokkuuteen pyrkimistä voisi nähdä tukevan sen, että kirjan takakannesta löytyy toteamus “julkaistu Pekan muistoa kunnioittaen”.

Edellä mainittua vitsin poisjättöä lukuunottamatta teosten tekstit on julkaistu kokonaisina, sen enempää editoimatta. Jotkut alkuperäisten teosten painotekniset kömmit rivienjuoksutuksessa on korjattu, samoin joitain kielioppiseikkoja on korjattu. Kielenkorjausta ei ole kuitenkaan viety siihen pisteeseen, että Pekan omintakainen tyyli olisi vesitetty, mm. “seksuaalisuus” on teoksessa edelleen alkuperäisessä muodossaan “sexuaalisuus”. Lauseenrakenteisiin, yms. ei ole puututtu. Alkuperäisten teosten tekstien lisäksi trilogiasta löytyy Pekan elämästä kirjoitettu lyhyt esitys, sekä seuraavat kolme siteerausta Pekalta teoksen alussa:

Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu.

Irstailija olen kyllä. Olen perverssi. Äitini toivoi minusta teologia, mutta minusta tulikin rivologi.

Saatana elää ja voi oikein hyvin.

Teoksesta löytyy myös alkuperäisten teosten kaikki kuvat. Niiden lisäksi mukaan on laitettu myös muutamia lisäyksiä. Heti teoksen alusta löytyy Pekka ponchossa ja pirunsarvissa Vehmaan huvilalla -kuva (joka löytyy alkuperäisenä valokuvana allekirjoittaneen kokoelmista), kuva Luciferista John Miltonin Kadotetusta Paratiisista, suomalaisessa pornolehdessä 70-luvulla julkaistussa jutussa ollut kuva Pekasta elävän alttarin äärellä veitsi kädessä, sekä kaksi pikkukuvaa Pekasta ilkosillaan pikkuviitassa ja pirunsarvissa Vehmaalla. Trilogian kansi on mukaelma alkuperäisestä Musta Magia I:n kannesta.

Tilatessani kirjaa kysyin, mistä kirjasta Facebookissa maininnut henkilö oli näitä opuksia oikein saanut. Vastaus kuului, että hän ei voinut asiasta sanoa muuta kuin sen, että kirjat oli toimitettu hänelle eräällä syrjäisellä metsätiellä jossain Helsingin ulkopuolella. Välikäteni ei tiennyt omien kontaktihenkilöidensä nimiä. Kirjojen välitystapahtumassa häntä oli kuuleman mukaan pyydetty katsomaan toisaalle, kun pari viittapukuista henkilöä oli asettanut kirjat auton takalaatikkoon. Totta tai ei, mutta huvittavuudessaan kirjaan liittyen sopivaa. Sen verran värikkäisiin henkilöihin näiden asioiden tiimoilta toisinaan törmää, että en kyllä ihmettelisi, jos tarina olisi aivan totta. Kummallisempiakin asioita tiedän tapahtuneen.

Loppukaneettina voisi sanoa, että kuka tai ketkä tämän kokoelman ovatkaan julkaisseet, ovat he omalla tavallaan tehneet pienimuotoisen kulttuurityön. Uudelleen perustettu Turun Hengentieteen Seura laittoi nämä samat teokset viime vuoden lopussa omana editionaan jäsenilleen jakeluun .pdf-tiedostona, mutta fyysistä kirjaa he eivät siitä julkaisseet. Seura on sivuillaan ilmoittanut, että se ei ole julkaissut nyt fyysisenä kirjana ilmestynyttä kokoelmaa, eikä se myöskään tiedä, kuka kokoelman takana on.

Teosta saa mahdollisesti edelleen Turun Hengentieteen Seuran Facebook-sivulla kirjasta mainostaneen henkilön kautta, Kvlt Record Storesta, Tajunnan verkkokirjakaupasta, sekä Horror Shopin verkkokirjakaupasta.

Olen varma, että jos Pekka eksistoi jossain universumin ulottuvuudessa (tai vampyyrinä Naantalissa) jollain tapaa tiedostavana entiteettinä, hän olemuksessaan hymyilee ja arvostaa tätä julkaisua. Kyseessä on ensimmäinen uusintapainos Pekan kovimmista klassikoista. Legenda elää.

– – –

Kuvat

Musta Magia I:n, II:n ja Paholaisen katekismuksen alkuperäiset kannet:

Paholaisen Katekismuksen alkuperäistä Pekan piirtämää kuvitusta:

Musta Magia trilogiasta poisjäänyt vitsi:

Musta Magia trilogian selkä:

Pekka ponchossa ja sarvissa Vehmaan huvilalla:

Lucifer:

Pekka ja elävä alttari:

“Julkaistu Pekan muistoa kunnioittaen”:

Read Full Post »

Jimmy Page Lucifer Risingissa.

Totuus siitä, miksi Anger ja Page riitautuivat, saattaa kuitenkin olla jossain määrin toinen kuin Anger on antanut ymmärtää. Jimmy Page ja hänet asian tiimoilta tuntevat tahot kun ovat antaneet ymmärtää, että Page toimitti Angerille musiikin tarvittavan mittaisena ja ajallaan, sekä olisi tämän päälle antanut Angerin asua Pagen kotona, ynnä käyttää tämän omia filmineditointi tiloja – ja laitteita elokuvan valmistamiseen. Pagen mukaan oli ainoastaan perfektionistisesta ja saamattomasta Angerista itsestään kiinni, että elokuva olisi valmistunut ajallaan. Kuultuaan, että Anger olisi uhannut yhteistyön katkaistuaan vielä kirota Pagen asian tiimoilta, tämä totesi vain, että on menettänyt paljon kunnioituksestaan Angeria kohtaan. Ohjaajan käytös oli kitaristista järjetöntä ja ilkeää, laittaen Angerin Hollywood Babylonin hänelle täysin uuteen valoon peilinä Angerin häijystä ja oikukkaasta luonteesta. Oudosti katkenneen yhteistyön takana Page epäili olevan Angerin elokuvan rahoituskiemuroita, aivan kuten Beausoleil oli aiemmin epäillyt oman yhteistyönsä katketessa Angerin kanssa.

Kun elokuvaan oli lopulta saatu näyttelijät ja sitä oli jo hyvä määrä kuvattu niin Englannissa, Egyptissä, Saksassa ja Yhdysvalloissa, päätyi filmi useaksi vuodeksi takavarikoiduksi. Tämän jälkeen vielä taloudelliset vaikeudet vaikuttivat elokuvan tekemiseen, minkä vuoksi se lopullisessa vuoden 1980 muodossaan on huomattavasti lyhyempi kuin Anger alun perin suunnitteli. Suunnitellun 93 minuutin sijaan elokuvasta tuli vain 30 minuuttinen.

Lucifer Rising.

Vastoinkäymisistä huolimatta Angerilla oli elokuvan tekemisessä lopulta hivenen onneakin matkassa. Hän sai sen tekemiseen jonkin verran taloudellista tukea Englannista, ja omien sanojensa mukaan egyptiläisen virkamiehen (joka Angerin tavoin kuului Ordo Templi Orientisiin) myötämielisellä avustuksella hän sai luvan kuvata elokuvaa niin Sphinksin luona kuin muissakin yleensä jopa suurempien elokuvatahojen pääsemättömissä historiallisissa Egyptin kohteissa. Näiden asioiden lisäksi Anger sai Lucifer Risingiin myös hyvän näyttelijäkaartin (Marianne Faithfull, Myriam Gibril, Leslie Huggins ja Sir Francis Rose), ja Bobby Beausoleilin kanssa välit paranivat vuosien varrella siinä määrin, että tämä teki 1976 vankilassa elokuvaan soundtrackin, jota on myös kiitelty (se on tiettävästi edelleen ainut vankilassa elokuvaan tehty soundtrack). Myös 1966 San Franciscossa elokuvaan alun perin kuvattu materiaali, mitä Angerilla oli kymmenisen minuuttia (oli sitä sitten varastettu enemmän tai ei) päätyivät myöhemmin kiiteltyyn elokuvaan Invocation of my Demon Brother (1969). Soundtrackin siihen teki Moog-syntetisaattorilla Mick Jagger, joka myöhemmin 1970-luvulla kieltäytyi Luciferin roolista Angerin elokuvaan.

Lucifer Rising.

Lucifer Rising:n piti Angerin vuonna 1973 elokuvaohjaaja Jonas Mekasille Village Voice:n antaman haastattelun mukaan korostaa Luciferia langenneena enkelinä, John Miltonin jalossa Kadotettu Paratiisi-mielessä. Tämä ei elokuvan lopullisessa versiossa tule alleviivattuna kuitenkaan esiin, mikä saattaa johtua juuri siitä, että Anger joutui lopulta tekemään elokuvastaan huomattavasti aiottua lyhyemmän. Samassa haastattelussa esiintuotu elokuvan metaforisuus sen sijaan tulee esiin erinomaisesti. Elokuva korostaa luonnonvoimia, elementtejä, niiden esiin kutsua ja niiden juhlintaa. Tämä elementaarinen ulottuvuus on ehkä selvimmin läsnä aivan elokuvan alussa, joka sijoittuu Egyptiin. Robert Haller toteaa aiemmin mainitussa monografiassaan Angerista, että Lucifer Rising ei ole kerronnaltaan lineaarinen, vaan assosiatiivinen, kooten mielikuvia voimasta, joka on hallinnut elämää kautta historian. Hän näkee elokuvan olevan myös ennen kaikkea transformaatiota korostava, ei niinkään apokalyptinen, kuten sen jotkut ovat nähneet. Holler kirjoittaa Lucifer Rising:sta lisäksi, että ”se, mitä Anger on antanut meille on visio rakkaudesta, ei mistään tuomiopäivästä. Anger on antanut meille julistuksen siitä, että transformaatio ja transsendentti voi olla meidän”. Tässä näkyy Angerin elokuvien maaginen ulottuvuus jälleen hyvin. Hänen elokuvansa eivät ole vain irrallisia tarinoita, vaan tarkoituksellista maagista valkokankaalla operointia, pyrkimystä vaikuttaa omalla visiollaan ja tahdollaan maailmaan.

[Tämä on artikkelin osa 4/6. Osan 5/6 voit lukea täältä. Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan alun perin Blood Ceremony -elokuvalehdessä 4/2008. Voit ostaa lehden täältä.

Read Full Post »