Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Jimi Hendrix’

Lihan työntökärryistä Rautaisiin rakastajiin

rautaiset_rakastajatTeininä Mesikämmen innostui surrealismista. Vastaan tuli mm. Salvador Dalin suunnittelema mutta toteutumatta jäänyt elokuva Lihan työntökärryt (The Wheelbarrow of Flesh), jossa nainen rakastuu intohimoisesti kottikärryihin. Elokuvan idea oli hilpeydessään mahtava, mutta mielessä ei käynyt että objektiseksuaaleja olisi aivan oikeasti olemassa. On heitä, vaikkakin vähän.

Objektiseksuaali kokee tunteita, intohimoa ja myös rakkautta heille erityisiä objekteja kohtaan – siis yleisestä perspektiivistä katsoen ”elottomia” objekteja kohtaan. Objektiseksuaalit itse eivät koe näitä objekteja elottomina, vaan taustalla on jos ei aina, niin ainakin usein, tietynlainen animistinen kokemusmaailma, jossa myös ”elottomat” asiat, ovat tietyllä tapaa elollisia. Tämän vuoksi objektiseksuaalit kokevat voivansa myös tietyin tavoin kommunikoida näiden objektien kanssa, olla niiden kanssa molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa, suhteessa.

Mesikämmenen ensimmäiset selvät muistikuvat tällaisista ihmisistä ovat englantilaisessa My car is my lover-dokumentissa (2008) esiintyneet amerikkalaiset Edward Smith ja Jordan Witham, jotka molemmat rakastavat autoja. Pian tuon dokumentin näkemisen jälkeen silmiin päätyi myös YouTube-pätkä naisesta nimeltä Erika Eiffel, joka on naimisissa Eiffel-tornin kanssa. Nämä filmit pistivät tavallisuudesta poikkeavuudessaan suun paikoin hymyyn kuten Dalin Lihan työntökärryt aikoinaan. Samalla ne laittoivat kuitenkin myös miettimään, mistä näiden ihmisten suuntautuneisuus oikein kumpuaa. Asia unohtui, kunnes toimittaja Janne Flinkkilä tarjosi Erika Eiffelistä kertovaa kirjaansa Rautaiset rakastajat (Like, 2012) niin Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013:n palkinnoksi kuin Mesikämmenelle arvosteltavaksi.

Kun Mesikämmen luki Rautaisten rakastajien viimeistä muutamaa kymmentä sivua, Suomessa käytiin lähes kaikissa mahdollisissa medioissa intohimoista keskustelua ja kinastelua ns. Hetero pride-tapahtuman tiimoilta. Objektiseksuaalin Erika Eiffelin maailma oli niin korkeissa toisissa sfääreissä, että Hetero priden aiheuttama mediavääntö ei jaksanut Mesikämmentä erityisemmin kiinnostaa, se kuvio kun oli entuudestaan jo perin tuttu. Flinkkilän kirjan ahmiminen oli antoisampaa. Se itsestäänselvyys Hetero pride-keskustelusta pisti jälleen tietysti silmään, että ihmisten seksuaalinen suuntautuminen ja siitä kumpuavat erilaiset asiat herättävät tämän tästä keskustelua ja suuria tunteita.

– – –

Kirja, sen päähenkilö ja kirjoittaja

Kuka on Erika Eiffel ja miten Janne Flinkkilä päätyi kirjoittamaan hänestä kirjan?

Eiffel (s. 1972) on Amerikassa syntynyt, nyt Saksassa, Berliinissä, asuva nainen. Hänellä on ollut suhde mm. Fairbanksin sillan, katanamiekan, jousen, F-15-hävittäjän ja Golden Gate-sillan kanssa. Nykyään hänellä on suhde Berliinin muurin, nostokurjen ja Eiffel-tornin kanssa, joista viimeksi mainitun kanssa hän avioitui 2007. Hän on ansioitunut monella saralla, pääsemällä mm. harvojen ja valittujen joukossa US Air Force-akatemiaan, Japanissa arvostettujen katana-miekan mestarien oppiin ja nousemalla sen käytössä maailman parhaimpien joukkoon, sekä voittamalla kaksi kertaa sarjassaan jousiammunnan maailmanmestaruuden. Näissä saavutuksissa Eiffelin objektiseksuaalisuudella on ollut keskeinen asema. Eiffelistä ei saa ulkoisesti tai sosiaalisesti mitenkään friikkiä kuvaa, hän vaikuttaa seksuaalista suuntautumistaan lukuunottamalta varsin tavanomaiselta. Eiffel pitää netissä objektiseksuaalien nettiyhteisöä Objectùm-Sexuality Internationale.

Janne Flinkkilän (s. 1978) kirjaprojekti Eiffelistä sai kipinän Flinkkilän kirjoitettua Ylioppilaslehteen artikkelin Seinähullu ja renessanssinero vuonna 2010. Jutussa Flinkkilä kävi läpi mm. Eiffelin ja ruotsalaisen Eija-Riitta Berliner-Mauerin suhdetta Berliinin muuriin, heidän ystävyyttään ja siihen sen alkuaikoina kuulunutta mustasukkaisuusdraamaa. Juttuun sisältyy myös varsin perusteellinen Eiffelin haastattelu, jossa selviää miksi suurin osa objektiseksuaaleista on naisia, voiko olla objektiseksuaali olematta animisti (siis uskomatta, että elottomilla objekteilla on sielu ja tunteet), miten yleistä aspergerin syndrooma on objektiseksuaalien keskuudessa, miten suuri Eiffelin pitämä objektiseksuaalien nettiryhmä on, missä määrin objektiseksuaalien taustalta löytyy seksuaalista hyväksikäyttöä (joidenkin psykologien mukaan hyväksikäyttö voi aiheuttaa seksuaalisuuden kohdistumista esineisiin), onko objektiseksuaalisuus parafilia (pakkomielle, jossa yksilö on riippuvainen sosiaalisesti kielletystä asiasta seksuaalisen mielihyvän kohteena), mikä erottaa objektiseksuaalisuuden pakkomielteestä, sekä voiko objektiseksuaaleilla olla useampi partneri samaan aikaan.

Flinkkilän juttu ei ollut sensaationhakuinen vaan asiallinen. Eiffel sai tätä kautta hyvän kuvan Flinkkilästä toimittajana. Seuraavana vuonna idea kirjasta oli siinä pisteessä, että Flinkkilä pakkasi laukkunsa ja muutti noin vuodeksi Berliiniin kirjoittamaan Eiffelin tarinaa. ”Alusta asti oli selvää, ettei kirjasta tule perinteistä elämäkertaa vaan kirjoitan sen itseni kautta, jolloin kyse ei ole vain Erikan tarinasta vaan siitä, miten hänen maailmansa näen omasta näkökulmastani.”

Rautaiset rakastajat kertoo Erikan tarinan lisäksi myös Flinkkilän pohdintaa Erikan tarinaan liittyen. Kirjan syntykaari on pelkistetysti siinä, että suomalainen avarakatseinen heteromies muuttaa Berliiniin, prosessoi tapaamisiaan ja keskustelujaan Eiffelin kanssa siellä täällä ympäri Berliiniä, ja kun Erikan elämä on haastateltu tarpeeksi läpi, muuttaa toimittaja takaisin Suomeen. Vuoden aikana Eiffelistä ja Flinkkilästä on tulleet ystävät. Vuosi on ollut toimittajalle melkoinen trippi.

Flinkkilä kirjoittaa hyvin. Teksti on sujuvaa ja moniulotteista, paikoin kepeämpää, paikoin syvällisen pohtivaa ja analyyttistäkin. Rumban entisellä toimituspäälliköllä ja Ylioppilaslehden toimitussihteerillä on sana hallussa.

– – –

Lopuksi

Jos My car is my lover-dokumentti sai Mesikämmenen aikoinaan miettimään objektiseksuaalien suuntautumisen perimmäisiä syitä, niin Rautaiset rakastajat sai miettimään, missä määrin keskivertoheteroilla on objektiseksuaalisia taipumuksia tai jonkinlaisia yhtymäkohtia siihen suuntaan.

On Jimi Hendrixin kaltaisia muusikoita, jotka ovat nukkuneet instrumenttiensa kanssa koska heillä on ollut erittäin läheinen side instrumenttiinsa, monet sanovat ”rakastavansa” jotain kaupunkia, joidenkin heteromiesten suhde heidän autoonsa tuntuu ylittävän vain neutraalin autoharrastuksen ulottuvuuden, ja joidenkin miesten suhde seksinukkeihin tuo mieleen saman (kts. Guys and dolls-dokumentti). Onko objektiseksuaaleja enemmän animististisessa shintolaisessa Japanissa kuin Euroopassa? Mesikämmenen mieleen muistui myös tositarina Varsinais-Suomesta parin vuosikymmenen takaa, jossa maalla asunut pariskunta päätyi eroon. Syy eroon oli se, että vaimo kyllästyi siihen, että mies halusi vuoteessa aina seksin aikana leikkiä, että vaimo on traktori jota hän ajaa.

Rautaiset rakastajat kertoo monen muun asian ohessa muuten myös sen, että rauva Eiffelillä on varsin lämpimiä muistoja Suomesta. Suomalaisilla jousiampujilla oli tärkeä rooli Erikan julkiseen esiintuloon suuntautumisensa kanssa. Saamme lukea myös hänen tavastaan kokea sauna ja saunominen, sekä suomalaisten siltojen ja aitojen seksikkyydestä. Tämä tuli esiin jo Flinkkilän edellämainitusta Ylioppilaslehden jutusta: “I adore Finland! You guys make some very sexy Sillat and Puuaita!”

Rautaiset rakastajat herättää ajatuksia ja venyttää tajuntaa. Mesikämmen suosittelee.

Kun ihminen on rakastunut, hän on väkisinkin surrealisti, jonka katsannossa todellisen ja kuvitellun välinen ero on älyn turhamaisuutta – Kari Salminen.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Erika Eiffelin ylläpitämä Objectùm-Sexuality Internationale-sivusto.

Love among the objectum sexuals. Amy Marsh, DHS, ACS. Abstract.

Rautaiset rakastajat Liken sivuilla.

Rautaiset rakastajat Facebookissa.

Seinähullu ja renessanssinero. Flinkkilän juttu Ylioppilaslehdessä, jonka pohjalta Rautaiset rakastajat-kirja sai alkusysäyksensä.

Flinkkilän tekemä My car is my lover-dokumentista tutun Edward Smithin haastattelu.

Nainen, joka nai Eiffel-tornin. Helsingin Sanomien vuonna 2012 tekemä Erika Eiffelin haastattelu.

Ilmajoen kirkkoherra: Kolme halunnut naimisiin mielikuvitusolennon kanssa. Seinäjoen Sanomien julkaisema juttu Flinkkilän kirjan julkaisun jälkeen, jossa kysyttiin Etelä-Pohjanmaan kirkkoherroilta tai heidän viransijaisilta vihkisivätkö nämä ihmisiä avioliittoon jonkin esineen tai rakennuksen kanssa.

Pentti Oinonen: ”Mihinkä tää maailma on mennyt?” Oinonen YLE:n politiikkaradion haastateltavana, ihmettelemässä mm. Eiffel-tornin kanssa naimisiin menoa.

Read Full Post »

ComeBack Records oli 80-90-luvuilla Turun parhaimpia, ellei parhain, levykauppa punk/hc/metalli-ihmisille. Muutenkin valikoimat olivat hyvät. Ostin liikkeestä todella paljon vinyyliä, samoin erilaisia pienlehtiä. Elämäni ensimmäisen CD:nkin, Joni Mitchellin Nightride Home:n, hankin Comebackistä.

Liikkeen Läntisen pitkänkadun tilat ovat jääneet hyvin mieleen. Valkoisilla laastiseinillä oli kuvalevyjä (jostain syystä muistan erityisesti alastoman Marilyn Monroen kuvalevyn), lattia oli tummanruskeaa puulankkua. Teje fiilisteli kassan takana tai takahuoneessa. Juttua syntyi vaikka mistä, musiikista nyt eritoten. ComeBackissä tai osin sen kautta tuli ihmisiä tutuiksi, monista ystäviäkin.

Liikkeen ikkunassa oli levyjen lisäksi aito ihmisen kallo. Myöhemmässä vaiheessa myös spiritismilauta.

Toisella puolella katua sijaitsi tuolloin Partiovaruste. Muistan kun Teje kerran kertoi, että voisi maalata niitten logosta pari sormea pois (siitä tulisi näin keskisormea näyttävä käsi). Päälle Teje nauroi nauruaan jonka muistan hyvin.

Nykyään samoissa Läntisen pitkänkadun tiloissa sijaitsee pornokauppa, jossa on myös private show. Olin aikoinaan siellä kassan takana töissäkin. Oli aika outo fiilis nähdä siinä ComeBackin kassan kohdalla ensimmäisen kerran private shown tilat, mutta niin ne ajat muuttuvat. Muistot ComeBackistä ovat kuitenkin vahvat ja ne ajat jättivät pysyvät jäljet niin minun kuin varmasti monen muunkin elämään. Good times.

Facebookiin ilmestyi jonkun aikaa sitten ComeBack Recordsin fanisivut. Pian tuon jälkeen kysyin Tejeltä, onnistuisiko haastattelu. Onnistui. Alla Tejen kuulumisia, muistoja ja ajatuksia muutoinkin.

– – –

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Teje Caldén ja teen kaikenlaista, varsinkin pelaan potfarmia netissä :)

Soitatko tai oletko soittanut itse bändeissä tms.?

Teen musiikkia, olin rumpali joskus bändissä, käytän nykytekniikkaa esim. paljon sampleja ja tietokoneella käsittelyä.

Teje 35 vuotta sitten.

Suosikkimusiikkisi ennen ja nykyään, joitain nimiä? Milloin sinusta tuli musiikin harrastaja?

Kuuntelen hyvin monipuolista musiikkia edelleen, suosikkia on vaikea löytää, ehkä Jill Scott olisi jonkinlainen suosikki tällä hetkellä. Olen aina ollut musiikin harrastaja :)

Hienoimmat keikkamuistot?

Paras keikka? Joka keikka josta olen nauttinut, koulutansseista Pink Floydiin…

Parhaimmat levyt kautta aikojen, top 10?

Parhaat levyt? White noise: Electric storm in hell
Zodiac cosmic sounds
Betty Davis: Nasty gal
Pink Floyd: A saucerful of secrets
Growing Concern!
Lou Reed: Rock n roll animal
Cream: Fresh cream
Latin Kings: Välkommen till förorten
Eno: Music for airports
Guru & Jazzmatazz: Streetlife? tai jotain…

Tässä 10, lisää kyllä löytyy mielin määrin, eiks oo fiiliksen mukaan?

– – –

ComeBack Records

Tulit tunnetuksi Turussa pyörineen ComeBack Recordsin pitäjänä. Missä ja milloin ComeBack aloitti, mistä idea liikkeeseen?

ComeBack aloitti Käsityöläiskadulla nyt puretussa talossa toisessa kerroksessa. Idea syntyi kun sen aikainen naiseni äiti pyöritti antikvariaattia toisessa kaupungissa ja saimme ostaa levyjä, paljon… Idea oli tehdä jotain missä ihmiset saisi ostaa ja myydä levyjään arvon mukaan, vähän enemmän kun 1 sisään 50 ulos systeemiä. Toimin jopa vakuutusyhtiön arvostelijana. Aina oli tarkoitus myös julkaista musiikkia, kesti vaan aloittaa.

Jo 1984 myin punk sinkkuja, siis pienjulkaisuja joita bändit myi suoraan kauppaan. En muista yhtäkään bändiä siltä ajalta kuitenkaan, mitäköhän ne oli? Oi bändejä? :)

Ennen Läntisen pitkänkadun osoitetta ComeBack toimi myös Yliopistonkadulla ja ymmärtääkseni jossain muuallakin?

Ennen Läntisen kadun osoitetta oltiin ensin Käsityöläiskadulla kahdessa paikassa (84-86), sitten Yliopistonkadulla (87-88?) ja lopulta Läntiselläkadulla vuoteen 94.

80-90-luvun taitteen tienoilla Comeback profiloitui vahvasti punkin/vaihtoehtometallin huippuliikkeenä, mutta muutakin musiikkia löytyi. Millainen profiili ComeBackillä oli ollut ennen tätä punk/metalliprofiloitumista?

Myytiin tosiaan alusta saakka pienjulkaisuja mutta muuten käytettyjä levyjä kaikilta vuosikymmeniltä, mahdollisimman laadukkaita, myös nuotteja, musiikkikirjoja, kaikki aakkosjärjestyksessä ja tyylin mukaan lajiteltu. Hendrix, Mahogany rush, Captain beyond, Damnation ja muut kovat kitara jutut oli aina lähellä sydäntä (Mountain) ja lisää tulee mieleen tietysti, tilailin ulkomailta kaikennäköistä mitä täältä ei löytynyt ja jossain vaiheessa ulkomaiset jakelijat ottivat yhteyttä ja sain kaikenlaista mielenkiintoista uutta musiikkia, esim. Nirvanan Bleach levy joka tuli ennen Nevermindia… kukaan ei ostanut sitä, liian huono :)

Seattle-bändejä myytiin sellaisia kun Mudhoney ja Soundgarden ja ne voitti Nirvanan mennen tullen. Crackwhoren Tapsa muistutti mua siitä että myin Turboneger! (Turbonegro) ekaa sinkkua kun bändi toi sitä mulle… vuosiluvut on toki vähän epäselviä.

Teje-logo Xysman Yeah-LP:n keskiössä.

Julkaisit ComeBack Recordsin kautta kaiken kaikkiaan reilun tusinan verran levyjä. Mitkä niistä ovat jääneet syystä tai toisesta erityisesti mieleen? Mitkä levyt olivat/ovat suosikkejasi ja miksi?

Ai suosikit? Mähän kuitenkin pidin niistä sen verran että julkaisin ne, mutta Noise in dirt/sleep away my son seiska (Miettinen valitsi vuoden parhaaksi indiesinkuksi rumbassa) ja Sharonees seiska Muddy river ja Neon light child ja sitten Xysma Above the mind of morbidity 12″ olisi ne jotka on parhaiten pysynyt, toimii vielä :)

ComeBackiä muisteli jonkun aikaa sitten Herra Ylppö jossain mediassa – Mitä hän muisteli ja missä?

Herra Ylppö oli ilmeisesti mun asiakkaana kauan teini-ikäisenä. Helsingin Sanomissa sunnuntai-osassa olisiko ollut toukokuu 2005, luin sen kaverin luona kun kaveri soitti ja sanoi että tuu tänne lukeen hesari, ja Herra Ylppö muisteli haikeana kaikkia demoja joita oli ostanut meiltä, koko palsta! Nice! En usko että missään muussa liikkeessä koko maaailmassa myytiin demoja juurikaan ja ostin suoraan bändeiltä ympäri maailmaa. Täytyy hankkia se teksti hesarissa jostain, ei vaan oo tullut tehtyä.

Kauko Röyhkän jostain videosta osa kuvattiin liikkeesi tiloissa, menikö näin?

Kauko Röyhkä kuvasi osan videosta meidän liikkeessä Käsityöläiskadulla 1985-6, en ole nähnyt sitä enkä tiedä edes biisiä.

Keitä muita julkkiksia liikkeessä vuosien varsilla kävi, joitain hauskoja tms. muistoja?

Keitä julkkiksia liikkeessä kävi? Huh, tunsin miljoona eri ihmistä musiikkialalla ja näyttelijöitä jne. Istuttiin Dingon basistin kanssa takahuoneessa, tai M.A. Numminen tuli hakemaan levyn kaverilleen, Kauko teki videon, Mikko Rintanen soitti urkuja Sharoneesin sinkulla (Mikko soitti Royalseissa koko loppuajan, Kirkan kanssa, Hectorin kanssa, jne.) Tarjosin Albert Järviselle hyvän päivän kerran, Jouni Mömmö oli tosi tutkalla, täys skitso, really, vaihtoi mun puhtaan vaihto t-paidan päälle ja jätti oman… ja kirjoitti tussilla salaperäisiä merkkejä sinne tänne. Pasi Raappana oli mun frendi 70-luvun keskivälistä saakka.

Mitähän kaikkea ja ketkä olen unohtanut, sitä en tiedä, se oli ihan vaan jokapäiväistä elämää. Ai juu, Turun jääkiekko juniorit joista tuli maailmanmestareit, Aki Petter Berg oli iso superbeibi, näytti nuorelta mutta oli silti iso, Jani Hurme myi koko levykokoelmansa mulle, mm. levy missä Metallican nimmarit! Eihän ne silloin vielä ollut julkkiksia… Ja tietysti kaikki metallibändit jotka kävi liikkeessä, niitä oli monta! Dismember oli yksi…

Sinulla oli liikkeen ikkunassa aito ihmisen kallo ja spiritismilauta. Taisivat herättää joissain närääkin, eivätkö jotkut uskovaiset käyneet niistä valittamassa?

Juu, tulivat kolmen voimin saarnamaan, en tiedä oliko pelkän ikkunan takia, mutta eiköhän se herättänyt närästystä vähän joka tasolla… Taidan herättää eri syistä joissakin ihmisissä halun lopettaa mitä tahansa teen :)

Mitkä olivat ComeBack recordsin huippuhetket? Entä kehnoimmat hetket?

ComeBackin huippuhetket? Riippuu siitä kuka katsoo. Jonkun mielestä huippu oli kun ehkä tehtiin voittoa joskus.

Töitä oli aina vähän liikaa, sosiaalista elämää samaten ettei oikein pysynyt kotielämä mukana ja tulin sairaaksi, osittain laktoosiintoleranssi! Sai mut ihan tosi sairaaksi enkä jaksanut enää tehdä töitä, silloin ei enää ollut mukavaa eli huonoimmat hetket, olin kyllä ajatellut lopettamista muutenkin silloin.

Oliko ComeBackin pyörittäminen taloudellisesti kannattavaa?

Ei, kyllähän siinä rahaa tuli välillä sisään muttei koskaan tarpeeksi. Viimeinen piikki silloin oli devalvaatio, valtiovalta lupasi ettei devalvoi, yhtäkkiä meillä oli 30% kalliimmat levyt, iso lasti jonka myyminen oli nollavoittoa… Levyjen kustantaminen oli ainoastaan kannattavaa jos käytti halpaa studiota ja myi suoraan asiakkaille, tukkumyynti oli tuskaa, välitysfirmat vei kaiken välistä, että joutui myymään satoja levyjä muutaman markan voitolla niille, kaikki samanlaisia, Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa. USA:ssa oma systeemi, bändeille ei yleensä jäänyt mitään käteen…

Tunnetuin ComeBack recordsin julkaisema bändi oli Xysma. Miten levytyssopimus syntyi? Mitä bändistä ja noista vuosista on jäänyt mieleen? Harmittiko, kun Xysma lähti ComeBack recordsilta Spinefarmille First and magicalin jälkeen?

Sopimus? Kuulin demon joka oli huippu ja halusin tehdä levyn! Sopimus oli että levy tehdään, yritän saada kustannukset takas ja sitten jaetaan loput jonkun systeemin mukaan, ja että bändillä on täys oikeus lähteä tekemään mitä tahansa koska tahansa kenen kanssa tahansa jotta en olisi turhaan sopimuksen kanssa tekemässä bisnestä… Underground!

Meillä oli niin erilaiset mielipiteet miten tehdään jotain, että se oli selviö että tiet eroavat. En esim. olisi ikimaailmassa julkaissut yhtäkään levyä First & magicalin jälkeen, tyyli muuttui liian popmaiseksi eikä se enää toiminut. Tajuskohan Olli sen että kerran annoin hänelle vintage putket vahvistimeen jotta olis mahdollisimman hyvä saundi ja ostin itselle uudet kiinalaiset, ihan ok mutta ei vintage…

Samoin yritin saada studiosaundin mahdollisimman hyväksi, kyllä maksoi… olishan levyistä tullut enemmän voittoa jos olisin ollut ekonomi, mutta mun bisnes ei perustunut siihen jos osaan riipiä rahaa ihmisiltä, vaan unelmia ihmisille, uutta mielenkiintoista ja vanhaa myös :)

Bändistä jäänyt mieleen? Paljon tietysti, mutta kundit oli puolet mun iästä, eihän meillä mitään yhteistä ollut, ja mä olisin pitänyt alkuperäiskokoonpanon ja jatkanut ehdottomasti samaa linjaa, se meni liikaa kokeiluksi. Niinkuin sanoin meillä oli täysin avoin sopimus, ei ollut mitään sanomista siihen että halusivat Spinefarmille, ja jos olisin jatkanut silloin niin olisin kyllä ollut hyvin pettynyt musiikin suhteen. Above the mind of morbidity on edelleen paras!

Miksi Comeback lopetti toimintansa?

Verovirasto lopetti toiminnan, niitten toiminnassa oli jotain mätää (asiantuntijan mukaan), mutta se on ollutta ja mennyttä, enkä aio enää puuttua asiaan, vaikka esim. todistettavasti asianajaja joka hoiti “konkurssin” varasti vaikka mitä, todistettavasti!, jne. Konkurssilakia esim. ei seurattu jne. ja sen takia enimmäkseen toiminta loppui, mun sairaus oli myös syynä, liikaa töitä.

– – –

Tulevaisuus

Tekeekö ComeBack joskus comebackin? Oletko miettinyt ryhtyväsi uudelleen levykauppiaaksi tai levyjen julkaisijaksi tms.? Jos vastaus on kielteinen niin millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

No comeback for ComeBack. Maailma on niin erilainen tänään, julkaisut erilaisia, vielä vaikeampaa myydä, suurin osa lataa jo musiikkinsa mp3 nettijuttuna, saundeista viis… Olen eläkkeellä sen takia että minulla on adhd ja paniikkihäiriö, haha, olen ihan samanlainen kun 7 vuotiaana, kestipä diagnoosi :)

ComeBackin tiloissa on nykyään pornokauppa, mitä siitä tuumaat?

Ei oo pornokauppa vaan hierontaa… enkä haluaisi todellakaan niihin epähygieenisiin tiloihin sellaista, vessasta näkyi maa irtolaudan alla ja lämmitystä ei ole :)

Koska pilvestä tulee Suomessa laillista?

Laillistaminen voi tapahtua yhtäkkiä, en olisi koskaan uskonut että monella tutullani olisi laillinen kannabisresepti, niillä on jo!

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onnellisuus on olo jonka helpommalla saa aikaiseksi jos on terve ja syö ok, joten olen keskittynyt oman terveyden hoitamiseen, on vain yksi keho!

– – –

Kiitos ComeBackin vuosista ja haastattelusta, Teje!

ComeBack Recordsin julkaisut (lista puutteellinen):

CB-001 Hard Road (LP)
CB-002 Doctor’s special (7″)
CB-003 Sharonees: Muddy River (7″) 1987
CB-005 Sharonees: Neon Light Child (7″) 1988
CB-006 Pasin liiga: Omissa ajatuksissaan (LP) 1988
CB-007 Noise In Dirt: Sleep Away, My Son (7″, Single) 1988
CB 008 Noise In Dirt: In The Locosonic World (LP) 1989
TC-1 Xysma: Above The Mind Of Morbidity (MiniAlbum) 1990
TC-2 Today’s Waste: We’ve Made The Choice! (7″, EP) 1990
TC-3 Xysma: Yeah (Album) 1991
TC-4 Interment: Life Here After (7″) 1991
TCD-5 Xysma: First & Magical (CD, Album)1993

Read Full Post »