Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Jayne Mansfield’

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Kirjoitin jonkin aikaa sitten, että olin vieraillut Turun Kaskenkadulla sijainneessa liikkeessä jututtamassa sen henkilökuntaan kuulunutta miestä liiketilojen menneisyydestä ja muista asiaa sivuavista seikoista. Kaikenlaista mielenkiintoista tulikin esiin. Tuolla kertaa en päässyt käymään Turun Hengentieteen Seuran sanctum sanctorumissa, eli liiketiloihin kuuluvassa kellaritilassa, jossa seuran temppeli 70-luvulla sijaitsi. Mahdollisuus tähän sittemmin avautui, ja tänään pääsin astumaan tuohon myyttiseen tilaan.

Liiketilat olivat Pekalle kaikkinensa varsin hyvät. Paikka sijaitsi ja sijaitsee aivan keskustan kupeessa, tilaa oli mainiosti ja talo oli ja on yleisestikin varsin viihtyisä. Takahuoneessa sijaitsi Pekan toimisto, jossa oli tarinan mukaan seinällä hakaristilippu toimistopöydän vieressä. Tuosta tilasta on olemassa valokuva, joka ilmestyi 70-luvulla Pekkaa ja Turun Hengentieteen Seuraa käsitelleessä jutussa. Laitoin pätkän tuota juttua aiemmin postiini Turun Hengentieteen Seura, osa 3.

Tässä vaiheessa, tuon huoneen keskellä seistessä, Mesikämmenen selvänäkökyky ja Akaasisten aikakirjojen lukukyky alkoi aktivoitua. Oltiin selvästi kulttipaikalla. Universumin rakenteet alkoivat natista liitoksissaan, aika ja paikka vääristyä, jotain valtavaa liikahteli kosmoksen syvyyksissä ja kurotteli kohti.

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, oli kuin parhaasta lovecraftilaisesta novellista. Kapeiden ja vanhojen alas vievien portaiden eteen oli laitettu tavaraa, kuin peittämään jotain salattua ja kiellettyä. Kun ne oltiin siirretty, oli edessä hivenen vaivaalloinen tasapainoilu kohti kellaria.  Puiset askelmat joustivat hivenen askelten alla, seinästä oli otettava tukea. Ja sitten… siinä sitä oltiin. Turun Hengentieteen Seuran temppelissä.

Mieleen tuli välittömästi tilasta näkemäni kuvat (kts. myös tämä) ja filminpätkät. Täällä se kaikki tapahtui. Täällä kokoontui Turun Hengentieteen Seura, sen Kristuksen, Luciferin ja Saatanan palvelijat. Täällä rituaalisesti rivoili Musta Veljeskunta. Täällä marssi IKR:n tuimat poliittis-hengentieteelliset joukot ympyrää hakaristilippujen edessä. Täällä Pekka kameroiden edessä toivotti roomalaisen tervehdyksen siivin “hyvää päivää IKR:n sotilaat!” johon mustiin pukeutunut seurakunta vastasi samoin käsi ojossa “hyvää päivää, herra johtaja!” Täällä iti maamme olosuhteissa varsin hämäriä ja oudoista ulottuvuuksista kumpuavia ideoita. Täältä myös heitettiin universumin kudoksiin outoja metafyysisiä siemeniä ja saman henkisiä konkreettisia toimintasuunnitelmia. Täällä tapahtui aivan helvetin hämäriä asioita.

Jostain universumin ulottuvuuksista Mesikämmen kuuli itse Luciferin arkkipiispan hyväntuulista röhönaurua…

Tähdet tähän uinuvien ja kirottujen asioiden kellarin metafyysiseen luotaamiseen olivat selvästi kohdallaan. Siinä on vinha perä, että jos pääsee käymään paikoissa joista on nähnyt kuvia ja lukenut, niin nuo paikat ja niihin liittyvät asiat saavat aivan toisen ulottuvuuden. Niitä ymmärtää paremmin. Ne voivat ikään kuin puhua sinulle. Siltoja voi syntyä yli ajan ja paikan. Niin tälläkin kertaa. Sen enemmästä minun on kiellettyä puhua.

Mutta entä se muinainen valokuva, josta edelliskerralla oli ollut juttua tässä osoitteessa nykyään olevan liikkeen henkilökunnan edustajan kanssa? Sitä ei ollut löytynyt. Toivoa tosin kuulemma on, että se on edelleen jossain tallessa. Oli tuossa kuvassa sitten kieli poskessa heittämäni Thelma Ramström tai ei, niin mieleen tulee, että jos Anton LaVeyn legendaan kuului näyttelijä Jayne Mansfield, niin kuuluupa Pekankin legendaan näyttelijäkaunotar. Pekkahan otti Ramströmistä kuvan, jolla tämä pääsi Miss Cinema Europeen osallistujaksi, voitti sen, ja saikin sitä kautta paljon julkisuutta ja menestystäkin. Siinä missä Mansfield diggaili LaVeyn satanismia, ei Ramström taas tiettävästi diggaillut Pekan saatananpalvontaa, kun hän sellaiseen myöhemmin ryhtyi (siihen aikaan, kun Pekka Ramströmistä tuon kuuluisan kuvan otti, ei Pekka ollut vielä julkaissut mitään mustaan magiaan liittyvää). Eikä Ramström poseerannut Turun Hengentieteen Seuran temppelikuvissa, toisin kuin Mansfield LaVeyn Mustassa talossa. Sitä voi kyllä pitää varmana, että siinä missä LaVey kuolasi Mansfieldin perään, kuolasi herra rivologi varmastikin valokuvaajana herrasmiesulkokuorensa takana Ramströmiä.

Poistuin liikkeestä kokemusta rikkaampana takaisin lumiseen Turun katuvilinään. Turun Hengentieteen Seuran pyhistä pyhin oli nyt täynnä uuden liikkeen varastomateriaalia, mutta paikan henki oli ollut siellä siitä huolimatta läsnä ja puhunut. Mieleeni muistui Mircea Eliaden ajatuksia ajasta ja avaruudesta, liittyivät ne sitten suoraan kokemaani tai ei.

Yölukemiseksi taitaa tänään mennä Charles Dexter Wardin tapaus.

[Turun Hengentieteen Seura, osa 7, löytyy täältä].

Read Full Post »

Anton LaVey ja Jayne Mansfield.

Erääseen suureen Hollywood-nimeen LaVey sentään oikeasti tutustui – Jayne Mansfieldiin. Tämä suuri nimi myös kuului Saatanan kirkkoon, ja hänen väitetään sanoneen satanismia ”Khalil Gibraniksi, jossa on munaa”. LaVeyn ja Mansfieldin ystävyys kesti noin vuoden verran, päättyen näyttelijättären traagiseen kuolemaan vuonna 1967. Kuvailut heidän suhteestaan vaihtelevat. LaVeyn mukaan Mansfield oli seksuaalinen masokisti, kun taas Mansfieldin elämänkerran kirjoittaja May Mannin mukaan LaVey hyvin aggressiivisesti halusi Mansfieldin huomiota, mennen tässä välillä niin pitkälle, että se välillä pelotti näyttelijätärtä. Niin tai näin, varmaa kuitenkin on, että Mansfieldin lakimies Sam Brody ei pitänyt LaVeystä hitusen vertaa. Miesten välille kehittyikin riita, minkä pohjalta LaVey kirosi Brodyn, sanoen tämän kuolevan kirouksen vuoksi vuoden kuluessa. Näin myös tapahtui. Brodyn hengen vieneessä auto-onnettomuudessa tosin kuoli myös Mansfield.

Vasta vuosia tapahtuman jälkeen LaVey alkoi kertoa, että Mansfield olisi joutunut osaksi kirousta sattumalta. Tämä olisi tapahtunut niin, että leikatessaan sanomalehdestä kuvaa Marilyn Monroesta, LaVey olisi samalla leikannut sivun toisella puolella olleesta Mansfieldin kuvasta kaulan poikki – ja näin maagisesti sattumalta liittänyt Mansfieldin Broadyn kiroukseen. Kohtalokkaassa autokolarissa Mansfieldiltä kirjaimellisesti irtosikin pää.

LaVeyn elokuvapiirien tuttavuuksien suhteen on tietysti muistettava myös Kenneth Anger, omalla tavallaan menestynyt valkokankaan maagikko ja revittelevien Hollywood Babylon-paljastuskirjojen röyhkeä kirjoittaja. Tästä Hollywoodiin viha-rakkaussuhdetta potevasta ohjaajasta oli Blood Ceremony-lehdessä nr. 4 syväluotaava artikkelini nimeltä Kenneth Anger, valkokankaan kapinallinen maagikko. Tämän lisäksi myös nyt käsillä olevasta numerosta löytyy ohjaajan haastattelu. Jätän tämän vuoksi Angerin ja LaVeyn suhteen tarkemman kuvailun tässä yhteydessä sikseen ja suosittelen lukijaa tutustumaan edellämainittuihin artikkeleihin.

Kun miettii Anton LaVeyn elämää, siihen kuuluvia myyttisiä ulottuvuuksia, voittoja ja tappioita, tragediaa, sekä maagisia käsityksiä, tulee helposti mieleen, että siinä on todellakin saatanallisen hienon elokuvan ainekset. Ja kun miettii, kuinka suuresti LaVey elokuvista nautti ja kuinka suurta roolia ne hänen maailmankuvansa muodostumisessa esittivät, ei todellakaan ole kaukaa haettua sanoa, että hänen elämänsä oli kuin suurta kosmista elokuvaa, jota hän tietyissä rajoissa ohjasi ja jossa hän myös itse näytteli pääroolia.

Kuollut urkuri "Mustassa talossa".

Ehkä on vain ajan kysymys, että joku tekee Anton Szandor LaVeyn elämästä elokuvan – kauhuelokuvan. Viime vuonna Aleister Crowleystä, toisesta värikkäästä, vahvapersoonaisesta ja edesmenneestä maagikosta ilmestyi varsin onnistunut kauhuelokuva nimeltään Chemical Wedding. Tuossa Julian Doylen ohjaamassa elokuvassa Crowley inkarnoitui nuoruusvuosiensa yliopistomaisemaan ja jatkoi siitä, mihin viime kerralla jäi… Samaan tapaan, myös Anton LaVeyn elämästä saisi varmasti onnistuneen elokuvan. Se voisi olla nimeltään vaikkapa The Abominable Dr. LaVey Resurrects (mukaillen aikoinaan kaavaillun kolmannen Dr. Phibes elokuvan nimeä) ja se voisi alkaa vaikkapa seuraavalla siteerauksella Saatanallisesta raamatusta:

Jos henkilö on ollut elinvoimainen koko elämänsä ja taistellut maallisen olemassaolonsa loppuun asti, juuri tämä ego on se, joka kieltäytyy kuolemasta, jopa sen majoittaneen lihan hävittyä. Lapset ovat ihailtavia pakottavan elämänhalunsa vuoksi. Hyvä esimerkki tästä on pikkulapsi, joka kieltäytyy menemästä vuoteeseen kun on tekeillä jotakin jännittävää, ja kun hänet laitetaan vuoteeseen, hän hiipii alas portaita kurkistelemaan verhojen välistä. Tämä lapsenkaltainen elinvoimaisuus antaa satanistille mahdollisuuden kurkistaa pimeyden ja kuoleman verhojen välistä ja pysyä monin sitein kiinni elämässä.

[Tämä on artikkelin osa 6/6. Artikkeli julkaistiin kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran Blood Ceremony -lehdessä 4/2009. Voit ostaa lehden täältä.

Read Full Post »