Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘James Hirvisaari’

JMK

Mesikämmenen blogin vuoden 2014 ensimmäinen posti on Muutos 2011-puolueen perustajan, kasvatustieteiden tohtori Juha Mäki-Ketelän haastattelu. Haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. miksi Muutos 2011 perustettiin, mikä johti Mäki-Ketelän eroon puolueen puheenjohtajuudesta, mitkä ovat suoran demokratian vahvuudet ja heikkoudet ja miksi siilit ovat upeita eläimiä.

Hyvät naiset ja herrat, Juha Mäki-Ketelä puhuu!

– – –

Aluksi

Kuka olet ja mitä teet?

Ammatiltani olen opettaja. Opetan mm. myyntiä, asiakaspalvelua ja psykologiaa kauppaoppilaitoksessa. Opetan lisäksi ammattikorkeakoulussa tutkimustyön perusteita ja laadullista tutkimusta. Koulutukseltani olen kaiken muun lisäksi kasvatustieteen tohtori.

Olet Tampereelta. Millainen paikka Tampere on verrattuna vaikka Turkuun tai Helsinkiin?

Tällä hetkellä asun kolmatta vuotta Ylöjärvellä, joka on oikein mukava paikka asua. Tampereellakin olen asunut liki 20 vuotta, joten siitäkin tohdin jotain lausua. Turkuun tai Helsinkiin verrattuna Tampere on erittäin hieno paikka, sillä siellä ei ole juurikaan turkulaisia eikä helsinkiläisiä, vaan hekin muuttuvat nopeasti tamperelaisiksi.

– – –

Muutos 2011 yms.

Muutos 2011 perustettiin 4.6.2009 olohuoneessasi Tampereella. Millaisia muistoja sinulla on tästä tapahtumasta? Keitä oli paikalla, millainen oli tunnelma?

Sanotaanko vaikka, että ilmassa oli orastavaa muutoksen tuntua. Paikalla oli jokunen ihan tavallinen rivikansalainen ja jokunen julkisuudestakin tuttu henkilö, joiden nimet jääkööt nyt ainakin toistaiseksi salaisuudeksi…

Ennen puolueen perustamista tulit tunnetuksi adressista, jolla vaadittiin uuden ulkomaalaislain hylkäämistä. Adressi keräsi 30000 nimeä, mutta laki puskettiin eduskunnassa kuitenkin läpi 25.4.2009. Miten ratkaiseva vaikutus tällä kaikella oli suoraa demokratiaa, suomalaisten etua ja sananvapautta ajavan Muutoksen syntymiseen?

Adressi ja Muutoksen perustaminen eivät sinänsä suoranaisesti liity toisiinsa. Adressi oli lähinnä yksittäisen, poliittiseen suhmurointiin kyllästyneen veronmaksajan vastalause suomalaisen (poliittisen) eliitin mistään piittaamattomalle näennäisdemokratialle. Mielestäni olisi vähintään kohteliasta, että myös maksajalta kysyttäisiin edes joskus, mihin hölmöilyyn hän haluaa verorahojaan kulloinkin käytettävän. Maahanmuuton perusteeton lisääminen ei ole mielestäni sellainen. Ensin tulee laittaa suomalaisten asiat kuntoon. Sitten vasta parannetaan maailmaa, jos ylimääräistä rahaa löytyy. Tällä hetkellä ei löydy eikä löytyne tulevaisuudessakaan.

Toisaalta adressirumban voi tietyllä tapaa nähdä jonkinlaisena lähtölaukauksena Muutoksen perustamiseen, sillä noihin aikoihin tajusin lopullisesti, että suomalaista (poliittista) eliittiä ei kiinnosta tippaakaan tavallisen kansalaisen mielipiteet, hänen eduistaan tai oikeuksistaan puhumattakaan. Jotain muutosta asioihin piti saada. Niinpä aloin sitten puuhata organisaatiota, jonka tunnusten alla Suomen kehittämisestä kiinnostuneet aktiiviset kansalaiset voisivat ajaa itselleen tärkeitä asioita.

Mitkä ovat suoran demokratian vahvimmat ja heikoimmat puolet?

Vahvin puoli on se, että kansa saa itse päättää itseään koskevista ja arkeensa vaikuttavista asioista. Samalla se on myös suoran demokratian heikoin puoli, sillä kansa saattaa saada aikaan todella typeriäkin päätöksiä.

Sinänsähän jälkimmäinen ei muuttaisi mitään nykytilanteeseen verrattuna, sillä nykyiset, elinkeinoelämän naruissa roikkuvat ammattipoliitikot nukkehallituksineen saavat joka tapauksessa aikaan todella typeriä päätöksiä. Monet niistä on paljon typerämpiä kuin mihin kansalaiset koskaan pystyisivät. Tästä mainioina esimerkkeinä toimivat vaikkapa Ollilan työryhmän kaavailemat tiemaksut satelliittiseurantoineen tai Tampereen Rantatien tunnelihanke.

Mielestäni kansalaisten pitää antaa tehdä myös typeriä ja itselleen haitallisia päätöksiä. Ehkäpä niillä ja niiden seurauksilla olisi kansakuntaa kasvattavia vaikutuksia. Ja vaikkei olisikaan, niin missään tapauksessa ammattipoliitikot eivät opi mitään virheistään. Tämän meille on jo opettanut niin historia kuin nykyhetki. Valitettavasti tulevaisuus tulee vahvistamaan sanani.

Olit 2009 Jussi Halla-ahon valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehenä ja keräsit tarvittavat kannattajakortit. Halla-aho ei kuitenkaan lähtenyt ehdokkaaksi. Mitä ajattelit Jussi Halla-ahosta tuolloin, entä nykyään? Entä perussuomalaisista yleensä?

Ensin tahdon huomauttaa, että en suinkaan minä niitä kortteja kerännyt, vaan Jussin mielipiteet jakavat suuret kansanjoukot. Minä olin vain eräänlainen yhteyshenkilö, jolle kannattajakortit toimitettiin.

Kävimme ennen Jussin päätöstä hänen kanssaan kirjeenvaihtoa siitä, miten hänen tulisi menetellä eurovaaliehdokkuutensa suhteen. Jussilla oli erittäin hyvät perusteet olla lähtemättä ehdolle. Hyväksyin hänen ratkaisunsa täysin ja hyväksyn edelleen.

Mitäkö ajattelen Jussista nykyään?

Kuten olen jo monesti aiemminkin todennut, tavallisen, lapsensa, työnsä, veronsa ja muut asiansa hoitavan veronmaksajan on varsin helppoa olla monessa asiassa Jussin kanssa samaa mieltä.

Hänen näkemyksiään esimerkiksi islamiin ja muslimeihin liittyviin asioihin en ole koskaan jakanut, mutta jokainen vetää tyylillään. Toivotan hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa poliitikkona ja olen varma, että sellainen hänellä myös on edessä.

Perussuomalaisista en ole oikein mitään mieltä. Tai no, siitä voisi tulla ihan hyvä puolue, jos vain pääsisivät Soinista jotenkin eroon. Soinin ns. pelin politiikka on jarru, joka estää perussuomalaisia kehittymästä oikeastaan mihinkään järjelliseen suuntaan. Ennen kaikkea se estää puoluetta kehittymästä organisaatioksi, joka agendallaan houkuttelisi todella suuria äänestäjäjoukkoja.

Päätit vuonna 2010 erota Muutoksen puheenjohtajan tehtävästä. Mistä tämä päätös syntyi, millaisia reaktioita se sai aikaan? Ymmärtääkseni Hommaforumilla, jossa Muutoksen puolueohjelma oli tehty yhteistyönä, eroamisesi puheenjohtajan pestistä sai aikaan varsin ärtynyttä tunnelmaa.

Lähdin perustamaan uuden tyyppistä yhteiskuntapoliittista organisaatiota, jonka suojissa yksittäiset ihmiset voisivat ajaa itselleen tärkeinä pitämiä asioita. Itselleni tärkein asia oli suora demokratia. Ei siis esim. islam, muslimit, ihmisten ihonväri ym. ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet, arvot tai valinnat.

Varsin nopeasti jouduin kuitenkin surukseni huomaamaan, että olin näkemysteni kanssa monessa asiassa melko yksin. Etenkin Muutoksen hallituksessa oli ajoittain hyvinkin merkittäviä näkemyseroja siitä, miten ja mihin suuntaan Muutosta pitäisi johtaa. Siinä vaiheessa, kun vaalilauseiksi alettiin jäsenkunnassa sorvailla ”Valkoinen Suomi” –tyyppisiä typeryyksiä, näin, että on minun on tullut aika jatkaa matkaani toisaalle.

Mitään kovin ihmeellistä tässä ei mielestäni sinänsä ollut, sillä alkujaankin Muutoksen puheenjohtajan pesti oli määräaikainen. Tämä lukee Muutoksen omissa säännöissä. Kauhea haloohan päätöksestäni sitten kuitenkin nousi ihan valtamediaa myöten. Tämä kyllä kertoo enemmän suomalaisen poliittisen journalismin surkeasta tasosta kuin mistään muusta. Toisaalta tämä ei ole mikään suuri yllätys, sillä eipä suomalaisen journalismin tasossa ylipäätään nykyisin juuri hurraamista ole.

Vuotta myöhemmin, 2011, sinut erotettiin Muutoksesta. Miksi, millainen prosessi tämä oli?

Enimmäkseen lapsellista kiukuttelua. Varmaan molemmin puolin.

Jotkut pahat kielet epäilivät, että koska ilmestyit ikään kuin tyhjästä Muutoksen kanssa maamme poliittiselle kentälle, olisit ollut muiden poliittisten voimien myyrä tai tarkoituksenasi olisi ollut perussuomalaisten kannatuksen nakertaminen. Miten kommentoit tätä?

Niin, mikäli nettiin ja sinne kirjoitteleviin häiriintyneisiin tyhjäpäihin on uskominen, olen mm. kokoomuksen agentti, demareiden agentti, kommunistien agentti, sisäministeriön agentti ja Supon majuri. Etenkin tuo viimeinen ”titteli” on huvittanut minua aina suunnattomasti. Tuskinpa Supossa edes mitään majureita onkaan? Yhtä kaikki salaliittoteoriat ovat hellyttäviä aikuisten satuja. Niitä lisää!

– – –

Muutoksen jälkeen

Mitä mieltä olet Muutos 2011:sta nykyään, mikä on suhteesi puolueeseen? Onko puolue onnistunut siinä, mitä odotit tai toivoit siltä alunperin?

En ole missään tekemisissä puolueen kanssa, enkä juuri sen jäsenten edesottamuksia seuraa. Jotain kummallisuuksia olen kuullut niiden Ylen toimittajille lausuneen, enempää en heidän mahdollisista saavutuksistaan tiedä.

Kuinka paljon seuraat nykyään politiikkaa? Äänestätkö vaaleissa? Jos äänestät, äänestätkö Muutosta?

En juurikaan seuraa. Poliittinen sirkus ja siihen liittyvä pelleily eivät kiinnosta enää siinä määrin, että viitsisin niihin aikaani haaskata. En äänestä sen paremmin Muutosta kuin mitään muutakaan puoluetta. Enkä todennäköisesti tule jatkossakaan äänestämään, sillä en halua osallistua nykyisen demokratiakuplan ylläpitämiseen leikkimällä heidän leikkejään.

Mitä mieltä olet James Hirvisaaresta, josta hieman yllättävien käänteiden jälkeen tuli tänä vuonna Muutoksen ensimmäinen kansanedustaja?

En mitään mieltä, kun en ole miestä koskaan tavannut. Tai sen verran voin sanoa, että ihan pätevältä blueskitaristilta vaikutti, kun joskus netistä jonkun videoklipin miehestä ja hänen soitostaan näin. Se on aina hieno piirre ihmisessä, että soittaa sähkökitaraa ja vieläpä bluesia!

– – –

Valtakunnanjohtajasta

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, kysytään pari kysymystä Pekka Siitoimesta. Tapasitko koskaan valtakunnanjohtaja Pekka Siitonta?

En tavannut, koska en ole ikinä oikein tähän ”isänmaalliseen” tai ”kansallismieliseen” sceneen tuntenut mitään erityistä vetovoimaa saati siihen jollain tapaa heittäytynyt.

Sen verran legendaarinen hahmo mies kyllä tuntuu olleen, että olisin ihan puhtaasti käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta halunnut jokusen sanan hänen kanssaan vaihtaa. Kaikki persoonalliset henkilöt kiinnostavat käyttäytymistieteilijää aina!

Mitä ajattelet Pekka Siitoimesta? Pekan vahvimmat, parhaimmat ja heikoimmat puolet?

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin Pekka taisi kyllä olla enemmän ns. kylähullu kuin Valtakunnanjohtaja, jollaisena hän mielellään esiintyi ja taisi myös itseään ihan tosissaan pitää. Ja mikäs siinä, kylähullut ovat aina rikastuttaneet omalla tavallaan suomalaista kulttuuria. Hänen mahdollisia vahvuuksiaan tai heikkouksiaan en osaa sen kummemmin eritellä, kun en ole häntä tosiaan koskaan tavannut.

Lapsuudesta on muuten jäänyt mieleeni eräs jännä Pekka Siitoimeen liittyvä juttu: olin serkkujeni luona Mäntsälässä kyläilemässä. Heillä oli vino pino kirjoja nimeltä ”Pohjolan poliisi kertoo”. Eräässä niistä oli juttu ”Kirjapaino Kursiivin” tuhopolttoyrityksestä, johon Siitoinkin oli käsitykseni mukaan jotenkin näppinsä sotkenut. Mielestäni tarina oli kuin parhaasta jännityskirjasta konsanaan. Olin tosin sen verran pikkujätkä tuolloin, että tuskin taisin edes ymmärtää, että kyseessä oli valitettavan tosi tarina eikä mikään Pertsan ja Kilun seikkailu.

– – –

Siilit ja onnellisuus

Olet Facebookin kautta tullut tunnetuksi erittäin vahvana siilimiehenä. Miten tämä suhteesi siileihin alkoi?

Olin nuorena poikana kotikaupungissani Ikaalisissa grillijonossa, kun huomasin vieressä kulkevalla tiellä pienen siilinpoikasen paniikissa välillä säntäilevän ohikulkevien autojen välissä, välillä käpertyvän kerälle mukamas suojaan autoilta. Minä tietenkin suurena luonnon ja eläinten ystävänä siltä seisomalta jätin makkaraperunat tiskille, otin farkkutakin päältäni, kiepautin pikku siilukaisen siihen ja kannoin sen puiston laitaan kauas tiestä, minne sen sitten vapautin. Taisinpa toivottaa vielä turvallista kotimatkaakin pikku piikkitakille.

Kohta tuon jälkeen huomasin, että kotini lähellä liikuskelee paljonkin siilejä. Niille tuli sitten silloin tällöin vietyä pientä iltapalaa. Niinpä niitä alkoi kerääntyä pihaamme oikein urakalla, joten pakkohan niitä oli alkaa ruokkia, kun olin itse niitä sinne houkutellutkin. Siitä se sitten alkoi.

Sittemmin minulla on ollut tapana jeesailla siilejä aina siellä, missä kulloinkin olen asunut, jos niitä on nurkissa pyörinyt. Olenkin elämäni aikana ruokkinut vähintään satoja siilejä. Punkkeja olen poistanut kymmenistä siileistä. Niin ikään kymmenille olen antanut loishäätöjä ja antibioottikuureja, hoitanut niiden haavoja, lihottanut sisätiloissa jne. Onpa jokunen ollut talvenkin yli täyshoidossa ulkovarastossani horrostamassa, kun aikainen talvi on päässyt yllättämään pikkukaverin. Siilien talvimökkejä on tullut rakennettua lähemmäs sata. Olen myös luennoinut siileistä esim. kansalaisopistoissa ja vetänyt pesämökinrakennuskurssejakin.

Parasta siileissä on niiden alkuperäinen, yli 40 miljoonaa vuotta sitten syntynyt reiru villieläimen luonne. Ne tekevät juuri niin kuin itse haluavat, eivätkä yritä miellyttää ketään. Toisaalta ne tottuvat hyvinkin nopeasti niille ystävällisiin ihmisiin ja oppivat tunnistamaan nämä sekä äänen että hajun perusteella. Pihassani on ollut useampikin siili, joka tulee huudettaessa syömään ihan niin kuin koiratkin.

Kaiken kaikkiaan ne ovat todella ainutlaatuisen hienoja ja persoonallisia otuksia.

Siili on ehdottomasti voimakkain voimaeläimistäni. Oikeaan käsivarteeni onkin tatuoitu siilin tassunjälki. Kuva on tarkka kopio takapihani kivilaattaan jääneestä tassunjäljestä.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Erilaiset luonnon ja eläinten hyvinvointiin liittyvät asiat. Erityisesti se, kun saan kulkea koirani kanssa metsässä, missä ei kuulu ensimmäistäkään ihmisen aikaan saamaa ääntä eikä näy merkkiäkään ihmisen kädenjäljestä. Valitettavasti tuollaisia metsiä on nykyään entistä harvemmassa.

Jos joskus vielä alan puuhaamaan politiikan kanssa, niin perustan puolueen, joka ajaa vain ja ainoastaan luonnon ja eläinten hyvinvointia. Ne menevät aina ihmisen hyvinvoinnin edelle, sillä ilman hyvinvoivaa luontoa ei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta pärjätä.

– – –

Mesikämmen kiittää Juha Mäki-Ketelää haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Juha Mäki-Ketelän kotisivut.

Helena Eronen puhuu!

Read Full Post »

Maaliskuun 21. päivä Robert de Niro heitti Yhdysvalloissa vitsin presidentin puolisoista: Callista Gingrich. Karen Santorum. Ann Romney. Uskotteko te todella, että maamme on valmis siihen, että presidentin puoliso onkin ihonväriltään valkoinen?

Ei tainnut de Niro arvata, mikä älämölö tuosta vitsistä, jota hän ei ollut tarkoittanut rasistiseksi, syntyisi. Lihapää presidenttiehdokas Newt Gingrich tarttui tilaisuuteen heti tyypillisenä poliittisena oppurtunistina ja tekopyhästi tuomitsi asian, vaatien muiden kaltaistensa tavoin de Nirolta anteeksipyyntöä “sopimattomasta kielenkäytöstään”.

Bill Maher tarttui aiheeseen The New York Timesiin kirjoittamassaan kolumnissa Please stop apologizing. Maher havainnoi tekstissään amerikkalaisten poliittisen korrektiuden kulttuuria ja siihen liittyviä jatkuvia loukkaantuneiden vaatimuksia anteeksipyynnöistä monin esimerkein. Seuraavassa eräs ote näistä huomioista, joka sopii hyvin tämän jutun yhteyteen:

Presidentti Obaman tärkein poliittinen strategisti David Axelrod kuvaili tällä viikolla Mitt Romneyn massiivista mainoskampanjaa Illinoisissa “Mittzkriegiksi”, mistä välittömästi seurasi se, että republikaanien juutalainen koalitio raivostui ja sanoi Axelrodin käyttämää “holokaustin ja natsimielikuvien” ilmaisua “järkyttäväksi”. Tämä johtui tietysti siitä, että sanan “Mittzkrieg” viesti oli selvä: Tappakaa kaikki juutalaiset. Tämän jälkeen koalitio ei vaatinut ainoastaan sitä, että Axelrod pyytää välittömästi anteeksi, vaan he vaativat myös sitä, että edustaja Debbie Wasserman Schultz “julkisesti moittii” Axelrodia! Mikä vitsi! Mikä vitsi ihmiskuntaa kohtaan!

11. kuluvaa kuuta, vajaa kuukausi de Niron murjaiseman vitsin jälkeen, kirjoitti Suomessa kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Eronen Uuden Suomen blogiinsa tekstin Ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin. Ei tainnut Eronen arvata, mikä älämölö asiasta syntyisi. Turun Sanomat julkaisi Erosen satiirisesta tekstistä uutisen, josta sai sen vaikutelman, että Eronen oli tosissaan ehdottamassa hihamerkkejä erilaisille vähemmistöryhmille.

Monet maamme lihapäät poliittiset oppurtunistit tarttuivat asiaan yksioikoisen tuomitsevasti, vaatien Eroselta anteeksipyyntöä tai jopa hänen erottamista tehtävästään Hirvisaaren avustajana. Näiden poliittisten oppurtunistien tarkoituksella mustavalkoisessa tulkinnassa Erosen viesti oli selvä: Kohta ollaan maassamme maahanmuuttajille ja erilaisille vähemmistöryhmille vaatimassa hihamerkkejä kuin juutalaisille natsi-Saksassa ikään. Pian Turun Sanomien julkaiseman uutisen jälkeen asia kehittyi siihen pisteeseen, että perussuomalaisten kansanedustajaryhmä vaati, että kansanedustaja Hirvisaari julkisesti moittisi Erosta ja antaisi hänelle tehtävästään potkut.

Bill Maherin sanoin: Mikä vitsi! Mikä vitsi ihmiskuntaa kohtaan! Ja mikä vitsi suomalaisia kohtaan. Onko meistä tullut yhtä tyhmiä kuin amerikkalaisista?

Erosen “hihamerkkipostin” tiimoilta on käyty nyt reilun viikon verran varsin kuumaa keskustelua kaikissa mahdollisissa maamme foorumeissa. Mesikämmen päätti kysyä asian tiimoilta muutaman kysymyksen suoraan Eroselta itseltään.

– – –

Helena Eronen puhuu!

Turun Sanomat julkaisi hihamerkkiblogitekstistäsi uutisen, josta sai sen vaikutelman, että olit tosissasi ehdottamassa erilaisia hihamerkkejä erilaisille vähemmistöryhmille Suomessa. Turun Sanomien jutun jälkeen uutinen asiasta levisi ympäri maailmaa, päätyen ykkösuutiseksi mm. Venäjällä, Kazakstanissa, Valko-Venäjällä ja Azerbaidzhanissa. Tehdäänpä tämä kaikille selväksi – oliko blogitekstissäsi vakavaa ideaa vai oliko kaikki vain satiiria, miltä asia tekstisi luettua näyttää?

Tekstissä ei ollut mitään vakavaa ideaa. Ajatus oli ainoastaan se, että mitä vaihtoehtoja poliisin paheksutulle käytännölle olisi. Siis ehdotus oli hieman vastaava kuin jos olisin ehdottanut, että rattijuopomukset estetään sillä, kun alkoholituotteet kielletään koko maasta.

Oletko rasisti tai ihailetko natseja?

En koe olevani keskivertosuomalaista rasistisempi ihminen. Natsejakaan en ihaile, pahoja olivat, vaikka Suomen itsenäisyyden kannalta ratkaisevassa asemassa saattoivatkin toisen maailmansodan aikana olla. Kuitenkin mielestäni olisi hyvä jo päästä yli sen natsikammon tai sitten natsit tulisi suhteuttaa muihin sekopäätotalitarismeihin, esim. Stalinin Neuvostoliittoon. Stalin tapatti pelkästään Ukrainassa nälänhätään 30-luvulla yhtä paljon ihmisiä kuin Hitler keskitysleireillään. Kukaan ei silti vedä herneitä nenäänsä, jos heittää läppää, jonka voi ymmärtää jotenkin liittyvän Ukrainan nälänhätään. Mielestäni se on jotenkin todella tekopyhää ja pinnallista.

Mistä Turun Sanomien kirjoitus kertoo? Poliittisesta oppurtunismista? Ampuiko Turun Sanomat itseään jaloilleen julkaistessaan uutisensa?

Turun Sanomien toiminta on ollut ylimielistä ja jotenkin irstasta. En tiedä oliko kohun taustalla se, että haluttiin saada katsetta pois esim. Wallinin asuntokaupoista ja Åbo akademin touhuista tai jostain kuntapolitiikasta, käsitykseni mukaan se ei olisi Turun Sanomien tapauksessa suuri ihme, ja varmasti yksi syy Turun Sanomien touhuille on median inho Perussuomalaisia kohtaan.

Mahtaako Turun Sanomat julkaista uutisen 21.4. järjestettävästä mielenosoituksesta puolestasi Turun Sanomien toimipisteen edessä? Miten Turun Sanomat mahtaa suhtautua saamaansa julkisuuteen, saako jutun kirjoittaja palkankorotuksen?

Tuskinpa uutisoi. Luulen että Turun Sanomat pyrkivät painamaan typerän toimintansa unholaan mahdollisimman nopeasti, koska tajuavat itsekin, että heidän uskottavuutensa on mennyt. Turun Sanomien päätoimittaja yritti A-Studio Streamissa jopa vedota sananvapauteen ja siihen, että heidän juttunsa on irrotettu kontekstista, mikä on jo hyvinkin koomista.

Ovatko suomalaiset huumorintajuttomia? Miksi blogikirjoitukseesi reagoitiin kuten reagoitiin, samalla kun vaikkapa Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvat, joissa on satiirista huumoria natsiaiheista, ovat suurimman osan suomalaisten mielestä ok? Miksi Turun Sanomat ei ole tarttunut Fingerporiin?

Koska minä olen kytköksissä Perussuomalaisiin ja Jarla ei. Se nyt vaan on sellainen juttu, että Suomessa saa sanoa mitä tahansa, mutta ei kuka tahansa.

Ovatko suomalaiset oikeasti suvaitsevaisia, mitä tulee erilaisiin mielipiteisiin ja mielipiteen ilmaisutapoihin yhteiskunnallisista asioista? Osaavatko suomalaiset keskustella poliittisista asiosta?

No ehkä jotkut suomalaiset eivät ymmärrä, että ihmisillä on erilaisia arvoja ja mielipiteitä. Moni pitää omaa näkökulmaansa absoluuttisena totuutena ja jos joku on toista mieltä, niin nostetaan kädet korville ja aletaan hokea ”en kuuntele en kuuntele”. Mielestäni sellaisesta ajatusmaailmasta on pelottavan lyhyt matka siihen, että ”väärät” mielipiteet kielletään ja ennemmin kielletään keskustelu kuin keskustellaan. Ja kuten on nyt nähty, niin asiasta keskustelun sijaan keskustellaan mieluummin siitä, kuka keskustelee ja miksi.

Onko poliittinen korrektius mennyt maassamme liian pitkälle? Miksi on tai ei ole, esimerkkejä?

Kyllähän se silloin jotenkin on, kun takkia käännellään ja petetään ne vaaleissa annetut lupaukset, eikä se ole mitään, mutta joku Teuvo Hakkarainen on pahis, kun hän julkaisee Facebookissa julkisesta asiakirjasta kopioidut rikollisten nimet.

Mitä mieltä olet siitä, miten maamme media on suhtautunut tähän hihamerkkiepisodiin?

Olen todella surullinen ja pettynyt. En luota mediaan enää pätkääkään. Silloin, kun vastuu on lukijalla ja lukija joutuu itse tekemään toimittajan työn, eli tarkastamaan faktat, niin onhan se melkoisen säälittävää. Toimittajilla on kuitenkin hyvin paljon valtaa, tietyllä tavalla jopa enemmän kuin poliitikoilla, ja tuntuu pelottavalta, kun toimittajat käyttävät valtaansa väärin.

James Hirvisaari ei erottanut sinua tehtävästäsi Perussuomalaisten ryhmäpainostuksen alla. Nyt Hirvisaari on sitten erotettu määräajaksi tehtävästään. Mitä sinulle tulee tästä mieleen niin Perussuomalaisista kuin Hirvisaaresta? Ovatko perussuomalaiset oikeasti poliittista oppositiota?

Olen päättänyt olla mitenkään Perussuomaisia ja heidän toimintaansa kommentoimatta. Hirvisaari tiesi, että sanktiot voivat olla melkoiset, mutta hän kuitenkin päätti tehdä kuten oikeaksi koki ja seisoi päätöksensä takana.

Mitä tämä episodi kertoo sananvapaudesta Suomessa? Suomalaisen median vastuusta? Mediasta Suomessa yleensä? Suomalaisesta oikeuslaitoksesta? Mitä tästä on opittavaa?

Hysteerinen ilmapiiri, jossa hakemalla haetaan natseja ja rasisteja, on tekemässä Suomesta sulkeutunutta ja pelolla hallittua yhteiskuntaa, jossa sanojaan saa asetella tarkasti, jollei halua toimittajia ja oikeuslaitosta niskaansa. Jos ihmisillä olisi järkeä päässä, tämä tapaus saisi ihmiset säpsähtämään ja pohtimaan vakavasti sitä, mihin Suomea halutaan viedä. Realistina en kuitenkaan usko, että tästä tapauksesta kukaan oppisi mitään.

Mikä Suomessa mättää tällä hetkellä mielestäsi poliittisesti eniten ja miksi? Mihin ihmisten pitäisi kiinnittää huomiota?

Kukaan ei vaadi eikä odota politiikalta tai politiikan toimijoilta enää mitään. Kaikenlaisesta kähminnästä, (älyllisestä) epärehellisyydestä ja salailusta on tullut normaalia toimintaa. Poliitikot ajattelevat ensisijaisesti omaa poliittista uraansa eivätkä Suomen tai suomalaisten etua. Se on hyvin vastenmielistä. Toivoisin enemmän avoimuutta ja suoraselkäisyyttä.

Mitä tästä eteenpäin? Jatkatko blogikirjoittelua?

Aivan varmasti jatkan. Kukaan ei voi kieltää minua kirjoittamasta blogia. Toki tämä tulee vaikuttamaan ainakin alitajuisesti siihen, kuinka kirjoitan, mutta pyrin kirjoittamaan jatkossakin mahdollisimman aidosti ja turhia pohdiskelematta.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Pitkät kävelylenkit koirani Sampon kanssa ja se kun huomaa, että lapset ovat onnellisia.

– – –

Jutun alussa mainitussa Bill Maherin kolumnissa Maher toteaa, että meidän on opittava elämään sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olemme asioista täysin eri mieltä. Mesikämmen on Maherin kanssa asiasta samaa mieltä. Siitä ei tule mitään, jos aina kun joku pahoittaa jonkun sanomisista mielensä, aletaan vaatia jollekin potkuja tai muita sanktioita tai paikalle soitetaan poliisi.

Se, että vaatii eri mieltä olevien tai eri tavoin itseään ilmaisevien ihmisten pitämään suunsa kiinni tai että pyrkii sellaisten ihmisten maton alle lakaisemiseen, ei ole kovin viisasta. Asioiden oppurtunistinen mustavalkoiseksi kääntäminen ja poliittisena löymäaseena käyttäminen ei ole kovin rakentavaa tai fiksua.

“Suvaitsevaisuus” joka ei suvaitse eri tavoin ajattelevia tai itseään ilmaisevia ihmisiä on tekopyhää. Yhteiskunnassa on aina täysin eri tavoin ajattelevia ja itseään ilmaisevia ihmisiä. Heidän kanssaan kannattaisi koettaa oppia elämään ja keskustelemaan, ellei sitten pidä ajatuksesta, että yhteiskunnallisen keskustelun särmät hiotaan pois. Jos niin käy, niin keskustelu muuttuu helposti vain mustavalkoisemmaksi ja kaikin tavoin polarisoituneemmaksi. Sitä kautta saadaan pahimmillaan aikaan latteaa, yksipuolista ja tekopyhää keskustelua sekä ajatusrikollisia.

Maheria siteeratakseni: En halua elää sellaisessa maassa, jossa kukaan ei koskaan sano mitään sellaista, joka ei loukkaisi jotakuta.

Jos jollain on huono huumorintaju, typerät näkemykset tai typerät argumentit näkemyksilleen (tai nämä kaikki – enkä viittaa tällä Eroseen), hän laittaa itse itsensä niiden kanssa muiden eteen likoon. Eivätköhän fiksut ihmiset osaa jättää sellaiset ihmiset vitseineen, murjauksineen ja argumentteineen omaan arvoonsa, tai jos tarve vaatii, osoittaa omilla argumenteillaan miksi tuon toisen argumentit ovat heikot tai miten asioita voisi katsoa toisella tapaa, ehkä fiksummin – ilman, että tuon toisen sanomiset tahallaan tulkitaan täysin pieleen.

Mesikämmenelle ei tulisi mieleenkään vaatia, että vaikkapa Björn Wahlroosilta, Jyrki Kataiselta tai Päivi Räsäseltä riistettäisiin heidän sananvapautensa ja oikeutensa suoltaa suustaan sitä itseään, vaikka se kerta toisensa jälkeen syvästi loukkaakin Mesikämmenen käsityksiä siitä, mikä on totta, hyvää ja kaunista. Suomi lienee vielä demokraattinen maa, jossa on ajattelun- ja sananvapaus.

Sanat, teot ja vastuu ovat tässä hihamerkkiepisodissakin tietysti monimutkainen vyyhti. Hyvä, että asiasta keskustellaan.

Huomenna on sunnuntai. Se sattui sopivasti sen kanssa, mitä Maher edellä mainitussa artikkelissaan ehdotti:

Tehdään tästä sunnuntaista kansallinen Tänään emme loukkaannu -päivä. Olkoon tämä päivä, jolloin emme loukkaannu jonkun pienistä sanomisista tai tekemisistä niin pahasti, että emme kykene tekemään mitään ennen kuin olemme saaneet tuosta asiasta anteeksipyynnön.

– – –

Mesikämmen kiittää Helena Erosta haastattelusta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Halla-aho ja Saatanan lonkerot

Kielletään kaikki!

– – –

Read Full Post »