Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Italia’

outotie1Jouko Piho on eläkkeelle siirtynyt opettaja, kirjoittaja, runoilija, muusikko, oman puolueensa perustaja, maailmanmatkaaja ja suuri naiskauneuden arvostaja sekä profeetta. Jouko Piho on oman tiensä kulkija ja omalla oudolla tavallaan mielenkiintoinen hahmo, uskonnollinen radikaali. Jouko Piho aiheuttaa enemmän yleistä pahennusta kuin kaikki Suomen satanistit ja black metal bändit yhteensä. Tämä on tietysti mahdollista vain lopunaikoina.

Pihosta on viime vuosina tullut eräs tunnetuimmista uskovaisista maamme sosiaalisessa mediassa. Syy Joukon tunnettavuuteen ovat tietysti hänen uskonnolliset kannanottonsa ja näkemyksensä, jotka suurimman osan mielestä ovat hölmöjä ja absurdeja, mutta käsittämättömyydessään useimmiten samalla viihdyttäviä. Monilla on hyvässä muistissa mm. Joukon profetia, jonka mukaan Venäjän piti hyökätä Suomeen tämän vuoden kesäkuun 13. päivä. Kaikki Joukon visiot tulevaisuudesta eivät kuitenkaan ole olleet pielessä – vuonna 1998 Jouko nimittäin näki oikeaan osuneen enneunen Mika Häkkisen formula 1 -maailmanmestaruudesta.

Piho on ollut varsin aktiivinen näkemyksiensä julkituonnissa. Niitä löytää netistä ennen kaikkea hänen kotisivuiltaan, mutta onpa Jouko kirjoitellut aikanaan aktiivisesti sellaisellekin foorumille kuin Punk in Finland. Tämän lisäksi Jouko on julkaissut vuonna 2005 ensimmäisen kirjansa: Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa. Kovakantinen opus on tuhti paketti, jossa on noin 450 sivua ja joka paperivalintansa vuoksi painaa kuin keskivertosaarnaajan synnit. Kirja on runsaasti kuvitettu.

Kirjan nimi alaotsikkoaan myöten vastaa sisältöä hyvin. Mesikämmen summaa seuraavaksi kirjan sisältöä opuksen nimen mukaisesti.

– – –

Kamppailu Jumalan kanssa

Kirja antaa varsin mielenkiintoisen kurkistuksen eräästä idiosynkrastisesta kulmasta siihen outoon universumiin, mikä on uskovaisten päänsisäinen todellisuus. Tämä on uskontopsykologisesti varsin mehevää ja hämmentävää settiä niille, ketkä itse eivät tuollaisessa universumissa elä. Uskovaisena miehenä aivan kaikki asiat merkityksellistyvät Piholle viime kädessä hänen uskonsa kautta. Ainakin teoreettisesti.

Jumalan tahdon noudattamisessa ja toisinaan myös ymmärtämisessä on omat kinkkiset ulottuvuutensa. Tässä Joukoa ja kanssauskoviaan auttavat erilaiset ennemerkit ja profetiat, joita otetaan ja saadaan tämän tästä sieltä ja täältä. Se, miten näiden pohjalta asioita tosissaan arvioidaan, tulkitaan, ja sitten toimitaan, on uskossa elämättömälle silkkaa twilight zonea.

Jumala, Jumalan tahdon toteuttaminen ja naiset nivoutuvat Joukolla monella tapaa toisiinsa. Tämä tulee esiin mm. ajatuksista, joita hän kävi läpi ollessaan lähetystyössä Italiassa: Toisinaan kuumassa heinäkuun Italiassa katuja talloessani ja kirjalaukkua kantaessani mieleni pehmeni ja ajattelin vähän muutakin kuin evankeliointia. Aloin haaveilla siitä, että entäpä jos minulla olisi joskus italialainen vaimo. Tulisin takaisin Italiaan, naisin jonkun kauniin italiattaren, perustaisimme perheen ja eläisimme onnellisina elämämme loppuun asti. Niin, mitä nyt siinä välissä pitäisi myös evankelioida Italian kansaa.

Kamppailu Jumalan kanssa vaikuttaa kirjan perusteella ilmenneen Joukon elämässä erityisesti naisenkaipuun ja eri seurakuntien kanssa tapahtuneen väännön kautta. Ja sitä vääntöä on sitten riittänytkin.

– – –

Kamppailu naisten kanssa

Huima osa kirjasta käsittelee Pihon rakastumisia ja ihastumisia, joista jälkimmäisiä näyttää usein olleen monta samaan aikaan. Piho toteaakin kirjassaan, että päiväkirjoistani voisi saada sen kuvan, että olen haaveillut elämässäni lähinnä naisista. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkina vuosina Jumalan ikävä on ollut aina voimakkaasti läsnä, vaikka en ole kovin usein kirjoittanut sitä muistiin.

Ihastuksiaan läpikäydessään Piho usein pohtiikin, onko se tai tämä nainen Jumalan hänelle tarkoittama. Erääseen venezuelalaiseen naiseen Piho ihastui vain kirjeiden perusteella niin paljon, että alkoi opiskella espanjaa. Homma kusi lopulta kuitenkin reisille: Ja pettymyshän siitä tuli. Sain kahden kuukauden odottelun jälkeen viimein kuvan Nancyltä (…) Kuva oli minulle tyrmistys. Se ei herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita puhumattakaan rakkaudesta. Koin voimakkaasti, että Nancy ei ole tuleva vaimoni.

Vaikka naiset vetävät Joukoa vahvasti puoleensa, ei hän kuitenkaan uskovaisena ole harrastanut esiaviollista seksiä, mistä kertoo mm. seuraava esimerkki: (…) Siitä huolimatta Anita rakasti minua, jopa siinä määrin, että hän ehdotti tulopäiväni iltana, että me menisimme sänkyyn rakastelemaan. Torjuin ajatuksen seksistä kauhistuneena. Sanoin Anitalle: ”Ei missään nimessä. Emmehän me ole naimisissa.” Nyt oli Anitan vuoro hämmästellä: ”Niin, mutta jos me rakastamme toisiamme, niin kyllä me voimme rakastella”. En suostunut. Sinä iltana erosimme hiukan kireissä väleissä.

Jo kirjan alkupuolella olevasta Seksuaalisuuteni herää-kappaleessta alkaa tulla ilmi, että Jouko on kirjassaan harvinaisen suorasanainen ja avoin myös elämänsä intiimeimmistä puolista. Kyseisestä kappaleesta saamme kuulla mm. sen, että Joukolle paljastui vasta 14-vuotiaana, mistä lapset tulevat maailmaan: Lopulta sain tietää suuren salaisuuden eräältä kaverilta Lahden helluntaiseurakunnan kesäleirillä Kotirannassa v. 1961. Olin järkyttynyt. En voinut mitenkään käsittää, että lasten saaminen tapahtuisi sillä tavalla, siis jotenkin niin kuin rumasti (…) No, myöhemmin aloin ymmärtää eri tavalla. Itse asiassa miehen ja naisen välinen sukupuoliyhdyntä on yksi kauneimpia asioita maailmassa.

Itsetyydys nousee kirjassa aika ajoin esiin. Jouko kertoo, mitä mieltä asiasta on: Olen sitä mieltä, että itsetyydytys on luonnon antama purkautumiskeino tapauksissa, jolloin normaali sukupuoliyhdyntä ei ole mahdollista. Itsetyydytys ei saa kuitenkaan hallita ihmistä niin kuin ei mikään muukaan asia.

Itsetyydytys nousee esille myös Joukon brutaalin avoimessa ensimmäisen avioliittonsa tilityksessä. Sairaalloisen mustasukkainen vaimo sai Joukon kerran pakenemaan kotoaan, kuitenkin vain palatakseen takaisin vaimon luo:Kun olin aikani kierrellyt Helsinkiä, juonut pari olutta, ostanut yhden seksilehden, runkannut vessassa sekä käynyt katsomassa Marion Brandon elokuvan Viimeinen tango Pariisissa, alkoi mieleni muuttua. Päätin palata takaisin. En ollut valmis eroon.

Lukijalle ei jää epäselvyyttä siitä, että Jouko pitää isorintaisista naisista ja että hän on hetero. Eräs Joukon ihastuksista oli hänen historian opettajansa, jolla Jouko kertoi olleen minuakin kovasti kiinnostaneet isot puskurit. Lukiovuosien alkaessa Joukon elämästä jäivät naiset yllättäen pois. Hänen elämässään ei ollut tuolloin muuta kuin koulunkäynti, seurakunta ja Raimo Leino [Joukon ystävä]. Jouko täsmensi asiaa: Enkä ollut kuitenkaan mikään homppeli.

Toisaalla kirjassa Jouko täsmentää millaisista naisista hän pitää: Tiedän, että olen hulluna kauniisiin vaaleaveriköihin. Toisaalta uskon, että Jumala ymmärtää minua ja antaa minulle jonain päivänä sen uskomattoman kauniin, pienen ja vaalean, hyväluonteisen, pehmeästi puhuvan, isorintaisen, seksikkäästi pukeutuvan ja meikkaavan, minua rakastavan ja ymmärtävän ihanan NAISEN, jota olen koko ikäni tähän mennessä turhaan etsinyt. Toive oli kohtuullinen ja Jumala palkitsi Joukon sittemmin elämänsä naisella, jonka kanssa hän on ollut naimisissa nyt yli 20 vuotta.

Kuten heteromiehille yleensäkin, myös Joukolle naiset aiheuttavat myös vaaratilanteita, mistä kertoo mm. kirjan kappale Tyttöystäväni halusi tappaa itsensä ja minut. Asiaan liittyivät usein autot: Vuonna 1969 olin ollut kaksi kertaa lähellä kuolemaa annettuani naisten ohjata autoani. Vuonna 1978 tuli kolmas kerta, joka oli näistä kolmesta kaikkein vakavin. Viimekätinen syy näihin tilanteisiin eivät kuitenkaan olleet naiset. Jouko selitti tapahtuneen näin: Kyseessä oli selvästi Saatanan tappoyritys, jonka Jumalan enkelit estivät.

Eräät Joukon ihastusten kohteet ovat olleet julkkiksia, kuten Marilyn Monroe, Marion, Tabe Slioor (joka tapasi 60-luvulla muuten Anton LaVeyn), Liana Kaarina, Pirkko Mannola ja Kike Elomaa. Kiken kohtaamisesta Tapiola Gardenissa Jouko kertoo seuraavaa: Kaipaan hirveästi naista. Tämä tuli hyvin ilmi eilen Tapiola Gardenissa. Siellä ei ollut ketään sen kummempaa. Loppuillasta lauloi Kike Elomaa. Silloin kaikki kaipaukseni purkautui häneen. Menin lähelle lavaa ja aloin katsoa ihaillen Kikeä, joka huomasi sen ja vastasi katseisiini katsomalla minua usein hymyillen. Kerran lähetin jopa lentosuukon Kikelle, joka tuntui hyväksyvän sen hymyillen.

Marilyn Monroeta Jouko ei valitettavasti pystynyt muiden julkkisihastustensa tapaan lähestymään, mutta Jouko kertoo, että Marilyn on kolmen ensimmäisen ihmisen joukossa, ketkä hän haluaa tavata taivaassa.

– – –

Kamppailu helluntaiherätyksen kanssa

Jouko tuli uskoon jo lapsena. Hän julisti Jumalasta pihapiirinsä lapsille, oli omassa piirissään ilmeisen hyvänä puhujana pidetty ja meni upotuskasteelle 11-vuotiaana. Hänelle profetioitiin, että hänestä tulee vielä suuri Jumalan sanan julistaja. Hän muistelee, miten puhui ensimmäisen kerran kielillä, miten häntä uskonsa takia kiusattiin ja miten helluntaiherätyksessä oli kaikenlaisen hyvän lisäksi myös kääntöpuolensa: lähes kaikki mahdollinen oli syntiä. Tivolit, Korkeasaari, Linnanmäki, teatteri, elokuvat, kulttuuri- ja urheilukilpailut, televisio, radio, yms. olivat poissa laskuista. Ulkonäön ja pukeutumisen säätely ja valvonta kuului seurakunnan toimintaan sekin. Seuraava pätkä kuvaa meininkiä hyvin:

Kun melkein kaikki oli syntiä, niin raja kulki siinä, että sain sentään kerätä postimerkkejä. Mutta siinäkin kävi kerran niin, että liimaillessani postimerkkejä kansiooni isäni tuli luokseni ja sanoi: ”Kuule, olisi paljon hyödyllisempää lukea Raamattua.” No, minä kilttinä poikana laitoin postimerkkikansioni sivuun, otin Raamattuni esille ja aloin lukea sitä. Isäni huomasi sen ja tuli kohta kehumaan minua, että noin sitä pitää.

Kirjassa käydään läpi Joukon historia eri seurakunnissa ja uskonnollisissa ryhmissä. Mukaan mahtuu toimintaa niin Suomessa, Ruotsissa, Italiassa kuin Yhdysvalloissakin. Piho oli vuosien varsilla tekemisissä mm. Niilo Ylivainion ja Leo Mellerin kanssa. Viimeksi mainitun naisseikkailuista ja raamatunsalakuljetuksista entisen Neuvostoliiton alueelle kirjassa on varsin mielenkiintoinen kappale Leo Mellerin kiirastuli. Näin sivumennen sanoen, olisi hienoa jos Meller kirjoittaisi elämästään yhtä avoimen tilityksen kuin mitä Piho on tässä kirjassaan tehnyt.

Joukon räväköiden tekstien kirjoittelu alkoi jo vuonna 1967 helluntaiherätyksen äänenkannattaja Ristin Voitto-lehdessä. Homma jatkui myöhemmin mm. Hyvän Sanoman toimittajana ja Kirkko ja Kaupunki-lehden jutuissa. Hyvän Sanoman sivuilla Jouko kävi julkisesti kirjeenvaihtoa erään ulkosuomalaisen ateistin kanssa. Netmission-sivuilla 2003 Piho puolusti transsukupuolista uskovaista, mistä hyvästä hän sai foorumille 40 päivän bännin. Kyseinen bänni ei ole muuten ainut hankaus lajiaan Joukon uskonnollisen kotimaaston kanssa. Joukon suhde helluntaiherätykseen on ollut varsin ristiriitainen. Vuosien varsilla Joukoa on helluntailaisten piireissä niin diggailtu kuin karsastettukin. Eri asemiin on pyydetty ja niistä on annettu myös monoa.

Piho pohtii kirjassaan tietysti myös uskonnollisia kysymyksiä, kuten voiko uskovassa olla pahoja henkiä, oppia lopunajoista, milloin Jeesus tulee takaisin, mitä on pyhyys, sekä teodikean ongelmaa.

Kaiken tämän lisäksi kirjassa on yhtä ja toista muutakin. Jouko kertoo mm. ensimmäisestä kännistään, mielipiteensä ufoista, ennustamisesta, Urantia-kirjasta, Da Vinci-koodista, yhteydenpidostaan Jari Sarasvuohon ja Lenita Airistoon, miksi teologia on ”modernismin myrkkykylvöstä”, sekä siitä onko parta syntiä. Mukana on myös Joukon runoja ja eri julkaisuihin kirjoittamia tekstejä. Saamme nauttia myös Joukon matkakertomuksista, mm. Israelista, sekä hänen aforismeistaan.

– – –

outotiePiho myy kirjaansa nykyään kotisivujensa kautta alennushintaan, mikä postikuluineen tarkoittaa vajaata 18:a euroa. Pyytäessä opukseen saa varmaankin tekijän nimikirjoituksen. Mikään best-seller kirja ei ole ollut, sillä Joukon vanhojen kotisivujen tietojen pohjalta voi päätellä, että kirjaa on nykyisellään myyty ehkä reilut 700 kappaletta. Eiköhän nyt pistetä joukolla Joukon kirjamyynti kovaan nousuun. Kertokaa tilatessanne Mesikämmeneltä terveisiä.

18 euroa voi kuulostaa aika kovalta hinnalta paketista uskonnollista huuruilua. Samalla rahalla kun saa vaikkapa mäyräkoirallisen olutta tai pari pulloa Gambinaa. Pihon kirjaan sijoittamisessa on kuitenkin puolensa. Uskonnollisen huurun ja -tykityksen saralla Pihon kirja on nimittäin helmi. Mikäli kulttuurin raja-alueiden ilmiöt kiinnostavat, myös kristillisissä muodoissaan, on tämä kirja suhteessa hintaansa varsin mainio hankinta (tähän väliin todettakoon kuitenkin, että Mesikämmen itse sai kirjan ystävältään lahjaksi).

Jouko Pihon Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa on varmasti yksi oudoimpia kristillisiä elämäkertoja, joita Mesikämmen on lukenut. Tämä on kulttiteos, joka kuuluu alan keräilijöiden hyllyyn siinä missä vaikkapa Leo Mellerin Rock, Keijo Ahorinnan Saatananpalvonnan monet kasvot, Pat Pullingin Noidankehässä, Horst Knautin Paluu tulevaisuudesta, tai Hal Lindseyn Saatana elää ja voi hyvin maa planeetalla.

Mesikämmen suosittelee.

[Päivitys 15.7.2013: Jouko Piho pyysi tarkentamaan seuraavia asioita: Hän ei omien sanojensa mukaan ole saanut mitään profetiaa siitä, että Venäjä olisi hyökännyt Suomeen 13.6.2013 – “Minä olen vain julkaissut sivuillani nimimerkki ‘Pauliinan’ sen sisältöisen sanoman”. Kirjan myynnistä ja painosmäärästä Jouko valotti seuraavaa: “Olen myynyt kirjaani 691 kpl ja antanut lahjaksi ystäville ja sukulaisille sekä ilmaisina markkinointikappaleina (esim. lehtien toimituksiin) 184 kpl eli kirjaani on mennyt 875 kpl ja jäljellä on vielä 125 kpl. Painos oli 1000 kpl.” Näiden lisäksi kirja-arvioon on korjattu Joukon ja hänen elämänkumppaninsa avioliiton kesto “yli 15 vuodesta” “yli 20 vuoteen” ja loppulinkkeihin on Joukon toiveesta lisätty Suomen laillisuuspuolueen kotisivulinkki.]

– – –

Aiheeseen liittyen:

Jouko Piho puhuu! Mesikämmenen tekemä haastattelu.

Tilaa Pihon kirja alennushintaan 10e + postit täältä.

Jouko Pihon uudet ja vanhat kotisivut.

Jouko Piho Facebookissa.

Jouko Piho Twitterissä.

Jouko Piho Fingerporissa.

Jouko Piho Hikipediassa.

Jouko Piho kertoi Radio Cityn haastattelussa demoneista.

Joukon Pihon perustaman Laillisuuspuolueen kotisivut.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1984

Tammikuu

pahoinpitely521.1. Iltalehti julkaisi pienen jutun, jossa kerrottiin Pekan uudelleen vankeuteen joutumisesta mm. seuraavasti: “Kursiivin murhapoltosta saamastaan useamman vuoden vankilatuomiosta Siitoin pääsi vapaalle alun toista vuotta sitten. Pohjalle jäänyt ehdonalainen olisi mennyt katkolle näinä päivinä. Menevänä miehenä Naantalin pikkuhitler ei kuitenkaan sitä ajatellut. Marraskuun lopulla kun piti ihan välttämättä saada naapurin mies kuriin ja nuhteeseen. Yömyöhällä Siitoin esikuntineen pieksi miehen sairaalakuntoon. Jo vuosi sitten oli ehdonalainen hilkulla. Silloin valtakunnanjohtaja kärähti kiljunkeitosta, mutta silloin hän selvisi rimaa hipoen sakoilla. Niittivyöllä roiminen kuitenkin riitti oikeusministeri vankeinhoito-osastolle. Nyt Siitoin lusii kakkunsa jämiä ja odottelee kevään kuluessa käytävää oikeudenkäyntiä marraskuisesta pieksennästä. Vankilasta Siitoin pääsee päivisin Turun linnan korjaustyömaalle. Työn laadusta ei ole tietoa, mutta todennäköisesti se on lähinnä arjalaista mieskuntoisuutta kohentavaa ruumiillista työtä” (Mesikämmenen arkistot).

ps223.1. Ruotsalainen miestenlehti Lektyr julkaisi Pekasta jutun otsakkeella ”Jag ska befria norden!” (Mesikämmenen arkistot).

27.1. Ilta-Sanomat uutisoi, että Pekka pääsi vapaaksi Turun lääninvankilasta. Hänellä oli tämän jälkeen 2v. ehdonalaista. Jutussa todettiin mm. näin: “Kahden kuukauden vankilareissunsa aikana valtakunnanjohtaja teki Turun lääninvankilassa ulkotöitä ja loppuvaiheessa hän restauroi Turun linnaa” (Mesikämmenen arkistot).

rockpekkarumbaMusiikkilehti Rumban vuoden 1984 ensimmäisessä numerossa tiedettiin kertoa, että Siitoin olisi ollut levyttämässä Propaganda-recordsille levyä ja että yhtyeen nimi olisi ollut Skinhead. Tällaista levyä ei koskaan ilmeisesti kuitenkaan äänitetty, eikä sellaista ainakaan ilmestynyt (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

omapoikapieksi28.3. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Oma poika pieksi Siitoinin”. Uutinen kertoi, että tappelu Petri-pojan kanssa oli syntynyt poliittisista erimielisyyksistä. Tappelun vuoksi Pekalta kerrotaan katkenneen kylkiluun, käden menneen sijoiltaan ja ”naamasta tulleen hakkelusta”. Juttu oli myös Ilta-Sanomien päivän suurin lööppiotsake (Mesikämmenen arkistot).

Huhtikuu

itsepuolustusta2.4. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Poika-Siitoin: Se oli itsepuolustusta”. Jutussa Petri Siitoin selvensi tapahtumia mm. näin: “Minulla oli radio auki. Pekka katsoi uutisia toisessa huoneessa tavallisen kännissä, arvelisin että kolmen promillen humalassa. Suhteellisuudentaju oli kadonnut ja muistikin menossa, poika kertoo”. Jutusta selviää myös, että tappelun olisi aloittanut Pekka, että Petri olisi ollut 39:n asteen kuumeessa ja että Ilta-Sanomien aiemmin kertomat Pekan saamat vammat olisivat olleet suuresti liioiteltuja (Mesikämmenen arkistot).

luvatonase29.4. Ilta-Sanomat uutisoi: “Siitoin syytteessä luvattomasta Mauserista”. Juttu alkoi sanoilla “Naantalissa ei kulu juuri viikkoa etteikö valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin olisi syytteessä jostakin rötöksestä”. Samassa jutussa tiedettiin kertoa, että Siitoin ja ”joukko hänen hengenheimolaisiaan” olisi viikon päästä syyteessä mm. ryöstöistä ja pahoinpitelystä. ”Tuolloin valtakunnanjohtajan vapaus on todella katkolla, sillä hän on jälleen kahden vuoden ehdonalaisessa. Hän on saanut jo huomautuksen myös valvontamääräysten rikkomisesta” (Mesikämmenen arkistot).

laitonase10.4. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Siitoin sai sakot”. Ingressi summasi: ”Natsijohtaja Pekka Siitoin sai 225 markkaa sakkoja laittomasta aseen hallussapidosta. Mauser-merkkisen aseen hän menetti valtiolle. Tuomittu valittaa päätöksestään hoviin”. Jutussa todettiin tarkemmin mm. näin: “Pistooli löytyi valtakunnanjohtajan päämajasta Saksan lipun takaa”. Siitoimen mukaan ase oli keräilyase koska se ei ollut välittömästi käyttökunnossa. Oikeus kuitenkin katsoi, että ase oli helposti saatavissa ampumakuntoon ja antoi täten Siitoimelle sakot laittoman aseen hallussapidosta (Mesikämmenen arkistot).

16.4. Siitoin on muutamien muiden kanssa syytettynä ryöstöistä ja pahoinpitelystä.

potkut30.4. Ilta-Sanomat ilmoitti päälööppinään: ”Siitoin sai potkut”. Asia koski KDP:n johtoa (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

Pekan lyhyt teksti julkaistiin näihin aikoihin englantilaisessa vuodesta 1972 ilmestyneessä natsistisessa julkaisussa The Phoenix. Tekstissä Pekka kertoi mm. siitä, että swastika ei ole Suomessa kielletty symboli ja että Neuvostoliiton naapuruus tekee hänen toimintansa Suomessa vaikeaksi (Mesikämmenen arkistot).

natsijohtajavalittiin1.5. Hufvudstadsbladet kertoi Pekan puolueestaan saamista potkuista (Mesikämmenen arkistot).

18.5. Rannikkoseutu uutisoi: ”Siitoin syrjäytettiin. Natsipuolue vaihtoi johtajaa”. Jutussa Siitoin kertoo hyväksyvänsä päätöksen ja pitävänsä Saloseutua tehtäväänsä puoluejohdossa hyvänä (Mesikämmenen arkistot).

20. Pekka täytti 40 vuotta.

28.5. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Natsijohtaja valittiin rauhallisesti”. Uutisessa kerrottiin, että Pekka Siitoimen johtopaikan Suomen uusnatsien keskuudessa oli ottanut helsinkiläinen Jarmo Saloseutu. Päätös oli tehty Vehmaalla pidetyssä kokouksessa, johon otti osaa noin 50 henkeä. Johtajan vaihdos ei kuitenkaan ollut yksimielinen, ja jotkut Pekan kannattajat olivat jopa uhanneet kidnapata ja pahoinpidellä Saloseudun (Mesikämmenen arkistot).

Heinäkuu

siitossonni118.7. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Uusnatsit siitossonneiksi”. Pekka sanoo perustaneensa arjalaisen spermapankin. Tuntemattomaksi jääneessä lehdessä kirjoitettiin: “Porno-Führer Pekka Siitoin on päättänyt puolestaan monistaa pikku-Pekkoja Suomen tarpeisiin. Hän aikoo kavereineen perustaa spermapankin natsitarpeita täyttämään” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 139, Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

7.8. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Pekka Siitoin olisi puhunut politiikkaa. Natsidisko peruuntui” (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

14.9. Rannikkoseutu uutisoi: ”Siitoin selvisi syytenipusta vain yksittäisillä sakoilla”. Siitoimen syytteet koskivat ”yllytystä varkauteen, avunantoa varkauteen, varastetun tavaran kätkemistä, ryöstöä, kahta kotirauhan rikkomista ja lievää pahoinpitelyä”. Pekka sai 40 päiväsakkoa (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

puoluelakkautettu27.10. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Natsit lopettivat puolueensa”. Jutussa kerrottiin, että uusnatsit olivat lopettaneet puolueensa koska halusivat päästä puolueen varapuheenjohtaja Siitoimesta eroon ja pudottaa hänet yksityishenkilöksi (Mesikämmenen arkistot).

31.10. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Minua ei syrjäytetä! Siitoin iski takaisin”. Uutisessa kerrottiin, että Siitoin oli ottanut puolueen vallan jälleen itselleen ja erottanut ”petturit” puolueesta (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

Pekasta ilmestyy juttu italialaisessa Oggi-lehdessä.

10.11. Ilta-Sanomat julkaisee jutun Pekan Oggi-lehden haastattelusta. Suurlähettiläs Jyrkänkallio toteaa jutussa: ”Tämähän on hyvää mainosta Suomelle!” (Mesikämmenen arkistot).

siitoiniskitakaisinJoulukuu

20.12. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Helsingin natseille oma puolue”. Uutinen kertoo, että uuden puolueen jäsenet haluavat tehdä selvän pesäeron Siitoimeen (Mesikämmenen arkistot).

Pekka sai helsinkiläiseltä ylioppilastaiteilijaopiskelijaneidolta joulukuussa erokirjeen. Neito totesi kirjeessään mm. näin: ”Olen kuullut humisevana huhuna, että pidät minua todella huorana. Tämä on niin pahasti ajateltu eräässä mielessä, että en voi enempää sietää seuraasi… (…) röyhkeästi Kai Salmen äänellä käskit minun tulla Naantaliin pantavaksi. Lupasin tulla Turkuun asti. Sinä et tullutkaan paikalle ja jouduin seisoskelemaan ‘huorahtavan’ näköisenä inhottavalla asemalla. Sitten keksit väittää, että olen huora. Etkö muista, että tulin autoon, söin perunoita ja lähdin pois. Olet silmissäni inhoittava halvalla elävä äijänrähjä, jolla ei ole mitään asiaa siistille helsinkiläiselle ylioppilastaiteilijaopiskelijalle.” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 127, 128).

Yleistä

010Pekka julkaisi kirjoittamansa vihkosen Demokratia vaiko Fasismi? (Peter Siitoin, Kansallis-mytologinen yhdistys), sekä poikansa Petrin kirjasen Machiavellin käsityksiä vallasta ja vallankäytöstä (Kansallis-mytologinen yhdistys, Siitoin-filmi Oy:n offset-paino, Naantali). Petri voitti kyseisellä tekstillä Naantalin lukiossa järjestetyn kirjoituskilpailun (Mesikämmenen arkistot).

Kansallis-Demokraattisen Puolueen toiminta oli vuonna 1984 taantunut lähes pelkäksi postimyynniksi. KDP:ssä yritettiin vallankaappausta jäsenistön ollessa tyytymättömiä johtajansa toimintaan (SUPO HM 6463).

Rautaristi-lehdessä pohdittiin sitä, että “Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen”. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 139).

Pekan ja entisen KDP:n varajohtaja Salonseudun välille syntyi lopullinen välirikko (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 140).

– – –

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Marraskuun 10. 1984 julkaisi Ilta Sanomat jutun, joka käsitteli Pekka Siitoimesta ollutta juttua italialaisessa Oggi-lehdessä. Asiaa oltiin pyydetty kommentoimaan Suomen Rooman suurlähettilästä, Paul Jyrkänkalliota. Alla jutun huippukohtia, koko juttu on luettavissa niiden perästä löytyvästä lehtileikkeestä (jutun saa luettavampaan kokoon kuvaa klikkaamalla).

“Nyt laajalevikkinen Oggi on lyönyt neljälle sivulleen ilmeisesti kaikkien aikojen pohjanoteerauksen. Italialaiset muistavat tämän jälkeen Suomen varmasti pitkään pahasti fasistien heiluttamana pohjoisen valtiona”.

“Valta, kunnia, lait ja järjestys ovat kansallisdemokraattisen yhteiskunnan perusta. Tämä yhteiskunta katsoo länteen, ennen muuta Ruotsiin. Suomen ja Ruotsin yhteisin voimin luomme yhteisen Pohjolan ja voimme valloittaa maailman, mies höpöttelee”.

“Suomen Rooman suurlähettiläs Paul Jyrkänkallio rauhoittui luettuaan Oggi-lehden Siitoin-artikkelin, sillä se on itse asiassa hyvää mainosta Suomelle. Siitä saa kuvan vapaasta demokratiasta”.

Read Full Post »