Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘ironia’

Laibach on tulossa jälleen Suomeen. Tämän lisäksi pian bändin 27. maaliskuuta olevan Nosturin keikan jälkeen elokuvateattereihin saapuu Iron Sky-elokuva, jonka soundtrackistä bändi vastaa.

Näiden ajankohtaisten aiheiden tiimoilta Mesikämmenelle tuli mieleen julkaista suomeksi Alan Cabalin Gallery-lehdelle maaliskuussa 2000 kirjoittama artikkeli, josta selviää, onko nyt kuunatsi-scifistely-komediaan musiikkia tehnyt bändi itse hiukkaakaan natsahtava.

– – –

Onko Laibach natsibändi?

Mielikuva vapaudesta muuttuu ajan myötä… Meille vapaus on kanssamme samalla lailla ajattelevien vapautta – Laibach, 1985.

Alan Cabal

Näin Laibachin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1992. Paikka oli Limelight New Yorkissa. Kieroon kasvaneet ystäväni olivat vuosien ajan koettaneet saada minua kiinnostumaan tästä bändistä, mutta minusta oli tullut vanha kyynikko joka ajatteli, että rock-musiikista oli tullut täysin korporatiivista. Oli vaikea löytää mitään syytä Tower Recordsin labyrintissä haahuiluun, etsien joidenkin nuorien pseudo-kapinallisten musiikkia, joka vain apinoi keski-ikäisten itsensä myyneiden muusikoiden juttuja. Mietitäänpä nyt. Oli aika, jolloin G.G. Allin nousi lavalle, paskansi lavalle ja viskasi tuotoksensa sitten yleisön niskaan – tästä transgressiivisestä aktista tuli suurimmalle osalle rock-muusikoita täysin tavoittamaton tavoite. Marilyn Manson on ainoastaan Alice Cooper steroideilla. Mieluummin hankin Hoagy Carmichaelin kokoelmaani kaikki hänen levynsä kuin alan kuuntelemaan Marilyn Mansonia. No, mitä tuohon Laibachin keikkaan tulee, niin sisäänpääsy ei maksanut paljoa eikä minulla ollut tuona iltana muutakaan tekemistä.

Keikka oli varsin huvittava. Paikalla oli paljon riidanhaluisia nuoria skinheadeja punaisissa Doc Martenseissaan. He näyttivät pahantuulisilta ja valmiilta pistämään hösseliksi. Laibach oli kiertueella Kapital-levynsä merkeissä. Konsertti alkoi karskilla Burundi-rumpaleiden soiton tulkinnalla sekä sellaisella seinälle heijastetulla taiteella, jota natsit olivat aikoinaan julistaneet kielletyksi. Tämä sisälsi Kahe Kollwtiziä, John Heartfieldiä, sekä Entarte Kunstia. Bändin jäsenet nousivat lavalle univormuissaan ja he onnistuivat kuorimaan pääni auki kaikkein mielettömimmältä kuulostavalla industriaalimelskeellä mitä olin koskaan kuullut. Paikalla olleilla nuorilla natsipunkkareilla ei ollut lainkaan asiaan kuuluvaa kielitaitoa tai taidehistorian tuntemusta, ja he olivat täysin tietämättömiä siitä mitä oikein tapahtui. Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja. Heidän konseptinsa on melkoinen. Saksassa uusnatsit hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja laittoivat lavan tuleen. Heidän totalitaarisen oloinen konseptinsa voi hyvin olla viimeinen transgressiivinen akti mitä rock-musiikissa saattaa olla jäljellä – ja sellaisena se on todellinen Fin de siècle rock ‘n’ roll-akti.

Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja.

Laibach on hieman kuin Itä-Eurooppalainen versio Devosta, mutta siinä missä Devo parodioi amerikkalaista korporatiivifasismia, niin Laibach menee suoraan asian historialliseen ytimeen ja manipuloi natsitaidetta ja Neuvostoliiton realistista propagandaa. Devo oli hauskaa sanan “ha ha”-mielessä. Laibach taas on yhtä hauska kuin joku kadulla elävä tyyppi joka harrastaa täytettyjä eläimiä. Laibachin taiteessa on paljon vähemmän ilmiselvää ironiaa kuin Devon taiteessa. Asia on itseasiassa niin, että jos kuuntelet ainoastaan mitä he sanovat, niin heidän taiteessaan ei näytä olevan minkäänlaista ironiaa.

Laibach perustettiin Trbovljessä, Sloveniassa 1979, missä kaivostyöläisten lakko sotien välissä laukaisi Jugoslavian vallankumouksen. Bändin nimi tulee slovenialaisen kaupungin Ljubljanan saksankielisestä versiosta, mikä on jo itsessään provokaatiota. Ljubljanaa on kutsuttu Laibachiksi kahdesti historiassa, ensimmäisen kerran Itävallan miehityksen aikana noin tuhat vuotta sitten, toisen kerran natsivuosina, jolloin Hitlerin joukot piirittivät kaupunkia heikoin tuloksin. Josef Titon hallinnon aikaan vanhassa yhdistyneessä Jugoslaviassa bändiä kiellettiin käyttämästä nimeään esiintymisiensä yhteydessä. Bändin situationistinen natsi-estetiikan omiminen yhdistettynä univormu- ja lippumieltymyksiin sopivat huonosti Jugoslavian viranomaisten käsityksiin siitä, mikä oli sopivaa.

Vuonna 1984 Laibach oli perustamassa kollektiivia nimeltä NSK, Neue Slowenische Kunst (Uusi Slovenialainen Taide). Kun Jugoslavia romahti, NSK julisti itsensä “virtuaaliseksi valtioksi”. Seuraavassa on ote NSK:n informaatiopamfletista:

MIKÄ ON NSK?

“NSK:n perusinformaatiota kysytään usein: mistä siinä on kyse, koska se perustettiin, mikä on Laibachin ja NSK:n filosofia, jne. Pähkinänkuoressa, NSK on rakenteeltaan yksinkertainen mutta monimutkainen mekanismi, jonka täsmällinen selittäminen muutamin sanoin on mahdotonta. NSK aloitti toimintansa suurena kollektiivina 1984. Kollektiivin muodostivat useat eri ryhmät, joita yhdisti heidän ajattelunsa ja samankaltainen itseilmaisunsa erilaisten medioiden kautta. Keskeisimmät NSK:n muodostavat ryhmät ovat Laibach, Irwin, Noordung, New Collectivism Studio ja Department of Pure and Applied Philosophy. Näiden lisäksi on olemassa eräitä joustavia alaosastoja, jotka nousevat esiin kun tarve niin vaatii, ja jotka sitten katoavat oman inertiansa voimasta. Jokainen edellämainituista ryhmistä toimii omana yksikkönään, vaikkakin ryhmien siteet ovat lujat ja hedelmälliset. Ryhmien jäsenet tapaavat toisiaan säännöllisesti, he puhuvat ja suunnittelevat suurempia yhteisiä kampanjoita, testaavat keskenään esteettisiä ja muita preferenssejä, vaihtavat ideoita ja konteksteja, matkustelevat yhdessä, jne.

Mitä näiden ryhmien filosofiaan tulee – sitä voidaan sanoa mahdottomaksi laittaa sanoiksi, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että sen ymmärtävät ne ketkä sen ymmärtävät. Kyseessä on tietynlainen runous, joka heijastuu kaikessa Laibachin taiteessa, mikä pitää sisällään haastattelut, ja mikä voidaan tulkita monin eri tavoin.

Taide ja totalitarismi eivät ole toisiaan poissulkevia. Totalitaariset hallinnot tuhoavat illuusion vallankumouksellisesta, yksilöllisestä taiteellisesta vapaudesta. NSK perustuu yksilöllisen maun, arvioiden, ja vakaumuksien tietoisen hylkäämisen periaatteelle, vapaaehtoisiin depersoonallisuuksiin, sekä tahdonalaiseen ideologian omaksumiseen ja “ultramodernin” hallinnon naamioistariisumiseen ja päätökseen viemiseen.”

Oliko kyllin selvää tekstiä? Todennäköisesti ei, ellei taidehistoria ja Guy DeBordin ja Situationalist Internationalin työt ole sinulle tuttuja. Pieni Jugoslavian historian tunteminen ei sekään ole pahitteeksi. Jos palataan vielä bändin vertailuun Devoon, niin oli aina ilmiselvää, että Devo laski asioista vain leikkiä. NSK/Laibach taas on yhtä vakavasti otettava kuin sydänkohtaus. Asiaan liittyy huumoriakin, mutta se on hyvin Itä-Eurooppalaista ja sävyltään synkkää.

NSK on alkanut laskea liikkeelle omia passeja ja omaa valuuttaa. Tämän lisäksi he myyvät monenlaisia korkealaatuisia tuotteita aina solmioista, solmioneuloista, videonauhoista, huiveista, kirjoista, nallekarhuista, mukeista ja tuhkakupeista alkaen. Nallekarhujakin? Kyllä vain, kauniilla pikkukarhulla on asiaan kuuluvasti myös pahaenteinen Laibachin käsivarsinauha.

Laibach julkaisi 1994 NATO-nimisen albumin ja aloitti Occupied Europe NATO-kiertueensa. Kiertue kattoi 31 kaupunkia ja kesti vuodesta 1994 vuoteen 1995, kiertueen viimeisen konsertin sijoittuen sodan keskellä olevaan Sarajevoon. Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida. Se on myös tuhannesti radikaalimpaa kuin happolappujen jakaminen tie-dyed-vaatteisiin pukeutuneille hemmotelluille urpoille, jotka kuluttavat pikkutuntejaan parkkipaikalla Birkenstock-kengilleen yrjöillen. Mute Records julkaisi 1996 pienilevikkisen video/CD-paketin, joka dokumentoi tätä kiertuetta ja tuolloisia Sarajevon tapahtumia. Näitä paketteja ei ole jakelussa kuin 2000 kappaletta.

Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida.

Laibachin discografia on valtava ja vaikuttava. Omiin suosikkeihini kuuluvat heidän tekemänsä soundtrack Noodrungin tuottamaan Macbethiin, huomattavan fasistiselta kuulostava Opus Dei (joka sisältää Ezra Poundin vanhan sodanvastaisen puheen), sekä heidän Sympathy for the Devil ja Let it Be -coverinsa. Bändi äänitti ei enempää eikä vähempää kuin 18 erilaista versiota Sympathy for the Devil:stä ja laittoi The Beatlesin koko Let it be -albumin aivan uuteen muottiin. Aikaisempi inhottavan siirappinen ja sokerinen The Beatlesin kuolinhenkäys on Laibachin versiona laitettu tiukaksi ja äänekkääksi oluttupabakkanaaliksi. Kapital-levy miellyttää sellaisia industrial-musiikin kuuntelijoita jotka pitävät myös hip hopista. Bändin viimeisin levy Jesus Christ Superstars taas pitää sisällään sellaista oivaa metallista ulottuvuutta, joka sopii loistavasti pitkiin automatkoihin tai huoliteltuihin fantasioihin kaupunkielämän tuhoutumisesta.

Laibachin haastattelut ovat kinkkisiä tilanteita: bändin jäsenet tiukasti karttavat julkisuuden henkilöiden kulttia ja kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin yksilöinä. Jos bändiä haluaa haastatella, on varauduttava tähän: He tulevat vastaamaan kollektiivina. NSK on julkaissut suurikokoisen, kauniisti toteutetun kovakantisen kirjan joka pitää sisällään taidetta, runoja, manifesteja, sekä otteita haastatteluista, joita bändi on antanut vuosien 1985 ja 1989 välillä. Bändin haastatteluissa antamat vastaukset ovat hyvin osuvia ja huvittavia. Kun bändiltä kysyttiin “kiehtooko teitä fasistinen vaatetus?”, he vastasivat että “fasismi on seksikästä! – tämä on täsmälleen sama kaupallinen slogan, jota länsimaissa käytetään Carnaby-street-tyylisille tuotteille. Meidän näkökulmastamme natsi-fasismissa on kyse avoimen terroristisesta diktatuurista, jossa ilmenee finanssikapitaali kaikessa konservatiivisuudessaan, nationalismissaan ja imperialismissaan. Demokratiaan naamioidussa natsi-fasismissa on kyse FINASSIKAPITAALIN ITSENSÄ VALLASTA.” Kun bändiltä kysyttiin suoraan, ovatko he fasisteja, he vastasivat: “Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari”, minkä jälkeen he jatkoivat itsensä kuvailua “maailman ulkopuolella olevan Hengen tiiliskivinä”.

Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari.

On rohkaisevaa tietää, että rock-musiikissa on edelleen olemassa älyllisen elämän merkkejä, ja jollain tavalla tähän kuvaan sopii, että nuo merkit tulevat Balkanin niemimaalta. Winston Churchill totesi kerran, että “balkanialaiset tuottavat enemmän historiaa kuin he pystyvät sitä kuluttamaan”.

– – –

Sitten tämän artikkelin kirjoittamisen (maaliskuu 2000) on Laibach ja NSK saaneet aikaan yhtä ja toista, mitä artikkelista ei tietenkään selviä. Niiden, ja Laibachin historian suhteen muutenkin, kannattaa tutustua seuraaviin linkkeihin:

Laibachin viralliset sivut.

NSK:n viralliset sivut.

– – –

Dokumenettielokuvia:

Laibach: Victory under the Sun.

Laibach: Predictions of Fire.

Laibach: A Film from Slovenia.

Laibach: A film about WAT.

Laibach: Divided States of America.

– – –

Aiheesta aikaisemmin Mesikämmenen blogissa:

Art is fanaticism that demands diplomacy.

– – –

Read Full Post »

Mesikämmen törmäsi Facebookissa Pekka Siitoin Fan Club -nimisessä ryhmässä jonkin aikaa sitten henkilöön nimeltä Esa Taberman. Tabermanin nimi oli tullut vastaan joskus aiemminkin Siitoimen yhteydessä, mutta vain jotenkin ohimennen. Tällä kertaa em. ryhmässä tuli esiin, että Taberman oli ollut mukana Pekan porukoissa kuuluisalla 70-luvulla. Tämä herätti ajatuksen, josko Taberman suostuisi pieneen haastatteluun asian tiimoilta – ja suostuihan hän.

Tästä on tuloksena seuraava nettiviestien pohjalta kursittu haastattelu, jota voitaneen pitää harvinaisena katsauksena Siitoimen ja hänen porukoittensa toimintaan 70-luvulla. Mesikämmen ei muista äkkiseltään ensimmäistäkään vastaavaa tuolloisen sisäpiiriläisen (tai ulkopuolisenkaan) haastattelua aiheen tiimoilta, poislukien Nordlingin ja Koskelan kirjassa Pekka Siitoin, Suomen Führer, olleen Pekan itsensä haastattelun, jossa aihepiiriä luonnollisesti ruodittiin. Pekan ja hänen ryhmiensä edesottamuksista 80-luvulta eteenpäin taas löytyy em. kirjan lisäksi myös Mesikämmenen tekemästä Kai M. Aallon haastattelusta.

Tässä blogissa viime aikoinakin paljon käsiteltyä Kursiivin vuoden 1977 iskua käydään sitäkin tässä haastattelussa luonnollisesti läpi. Ajankohta tähän haastatteluun on sikäli sopiva, että kuluvan kuun 26. päivä tulee Kursiivin iskusta kuluneeksi 34 vuotta.

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet? Mitä nykyään teet poliittisesti, onko ideologiasi muuttunut miten sitten 70-luvun?

Siirryin juuri eläkkeelle Turun kaupungin palveluksesta (talkkarina vuodesta 1984, sitä ennen useita työsuhteita mm. yövartijana, varastomiehenä, ruosteharjaajana yms.)

Mitä ideologiaani tulee, niin eräin osin se on sama kuin 70-luvulla, mutta jo tuolloin en ollut mikään “natsi”, jos kyse on selkeästä määritelmästä, mitä “natsiuteen” tulee.

Pekka Siitoin

Mitä kautta ja milloin tutustuit Pekka Siitoimeen? Ensivaikutelmat ja muistikuvat?

Tutustuin Siitoimeen 1974 aluksi tilaamalla häneltä kirjallista materiaalia, pian myös henkilökohtaisestikin. Pidin häntä tuolloin kohtuullisen karismaattisena henkilönä, joka oli yllättävänkin älykäs, mutta jossain määrin kykenemätön laatimaan pitkäntähtäimen suunnitelmia, jonka tietopohja oli horjuva ja jolla oli paheneva alkoholiongelma, mikä ensitapaamisella ei ollut niin ilmeistä.

Olit mukana Siitoimen porukoissa 70-luvulla aina Kursiivin iskuun asti. Millaisia Pekan ryhmien tapaamiset olivat? Järjestettiinkö kaikki tapahtumat Pekan Kaskenkadun liikkeen alakerrassa?

Kävin 1974-1975 Kaskenkadun kellaritiloissa pidetyissä Hengentieteen kokouksissa ja keskustelin muutaman kerran lyhyesti Siitoimen kanssa politiikasta muissakin yhteyksissä. Asevelvollisuuteni suoritus 1975-1976 keskeytti lähes täysin yhteydenpidon pitkäksi aikaa. Tuolloin Pekan kontaktit VS:n ulkopuolelle olivat, jos niitä oli, minun tietämättömissäni.

Kävitkö Pekan kotona, ja jos kävit, niin millaista siellä oli?

En käynyt tuolloin suhteemme luonteestakin johtuen Pekan kotona. Suhteeni Pekkaan oli etäinen aina vuoteen 1977 asti.

Millainen mies Pekka oikein oli kun hänet paremmin tunsi? Vastasiko julkisuuden kuva yksityishenkilöä? Oliko Pekka oikeasti niin kova naistenmies kuin antoi ymmärtää? Millainen Pekan viinankäyttö oli 70-luvulla? Ilmeisesti homma pysyi varsin hyvin hanskassa vielä tuolloin? Mitkä olivat mielestäsi Pekan parhaimmat ja heikoimmat puolet? Missä olit hänen kanssaan eniten samaa mieltä, missä vähiten? Mistä kehuisit häntä, mistä kritisoisit?

Pekan alkoholiongelma pysyi hallinnassa vielä 70-luvun, joskin sen olemassaolon jo huomasi. Hänen naissuhteensa olivat runsaat ja hän oli lähes avoimesti uskoton avioliitossaan. Suhteissa Pekkaa kiinnosti enemmän määrä kuin laatu, ts. riitti kun partnerilla oli “hame ja hän hengitti”. Paljon myöhemmin 90-luvulla eräs Vehmaan mökillä “orgioihin” osallistunut tyyppi kertoi uskomattomia tarinoita, joita en voi täysin uskoa, mutta 1977 näin itsekin ko. mökillä Pekkalan kanssa aika hurjan kohtauksen (Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!) Muukalaislegioonassa ollut Pekkalakin äimistyi!

Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!

Pekka oli kiistatta jossain määrin karismaattinen ja hyvinkin huumorintajuinen, muttei mikään vakavastiotettava suuri johtaja. Hänellä oli kyky itseironiaan ja hänen toimintansa tähtäsi usein enemmänkin performanssiin kuin merkityksellisiin päämääriin. Pekkala luonnehti hänen ideologista substanssiaan sanoilla: “Viina, vittu ja saatanan Kekkonen”. Se oli liian pelkistetty, mutta ei täysin hakoteilla oleva kommentti.

Turun hengentieteen seura

Millaista meno oli Turun hengentieteen seurassa? Otit osaa muutamiin seuran kokouksiin, ja mukana oli mm. nyt jo edesmenneet Timo Pekkala ja Seppo Lehtonen, jotka sattuneesta syystä olivat näkyvästi esillä myös Kursiivin oikeudenkäynnissä. Mitä tuumasit seuran toiminnasta?

Osallistuin Turun hengentieteen seuran kokouksiin rajoitetussa määrin jo siksi, etten jo tuolloin uskonut tuonpuoleiseen ja pidin menoja lähinnä Pekan vedätyksenä.

Millaista väkeä kävi paikalla, millaista seuran järjestämä toiminta ja ohjelma oli? Ilmeisesti paikalla kävi vierailevia gurujakin?

Mukana oli useita naishenkilöitä, jotka jo tuolloin määrittelin omassa elämässään turhautuneiksi ja jotka kävivät näissä kokouksissa saadakseen elämäänsä sisältöä. Ehkä he saivatkin, sillä Siitoimella oli kai suhde heistä useisiin. Itse hän kehui olleensa suhteessa tunnettuun selvännäkijään Aino Kassiseen ja tämä pitänee paikkansa. Ainakin he tunsivat toisensa.

Siitoimella taisi olla yksityisiä “hedelmällisyysmenojaan”, mutta noin ylipäätään kaikenkarvaiset meediot ja spiritistit (mm. tyyppi, joka esiteltiin Sarawakin sulttaanina) olivat osin kaiketi tosiuskovia.

Millainen Turun hengentieteen seuran “temppeli” oli tilana? Mitä siellä oli? Vanhoista lehtijutuista on saanut vaikutelman, että paikalla oli tuolirivejä, kuvat Jeesuksesta, Luciferista ja Saatanasta, iso pyöreä peili, yms.

Siitoimen “temppelitila” oli paljossa kuvatun kaltainen. Hänellä saattoi olla ennen politiikkaan sekoamistaan kunnianhimoisia hankkeita seuran tulevaisuuden suhteen ja ainakin hän julkaisi monilla tekijänimillä alan kirjallisuutta. Ko. seuran toiminta oli paljossa hiipunut vuoteen -77 mennessä.

Isänmaallinen kansanrintama

Turun hengentieteen seuraa enemmän sinua kiinnosti Isänmaallinen kansanrintama, eli IKR. Kerrotko tästä? Et tainnut olla niinkään kiinnostunut hengentieteistä kuin politiikasta ja poliittisesta toiminnasta?

Vuoteen -77 asti en ollut äärimmäisen läheisissä tekemisissä Siitoimen kanssa, koska en ottanut häntä todesta, mutta kaksi seikkaa muutti kesällä -77 mieleni. Ensinnäkin kommunistien voimakas reaktio herran toimintaan ja toiseksi Afrikasta kotiutuneen Pekkalan vaikutus. Hän oli sitä mieltä, että koska Siitoimen järjestö oli vielä pieni niin henkilökohtaisella panoksellamme voisimme kenties todella pistää asioihin vipinää. Niin liityimme IKR järjestöön, joskin petyimme kun tutustuimme asioihin paremmin. Olimme odottaneet jonkinlaista toiminnallista alkusolua, mutta kyseessä oli hyvin sekava kokoelma persoonia, jotka olivat ideologisesti täysin pihalla, joista osa oli entisiä ja nykyisiäkin mielisairaalapotilaita, naisjärjestön puheenjohtaja paransi seksuaalisia turhautumiaan Pekan avulla ymmärtämättä, missä oli mukana ja “puoluesihteeri” Lehtosen kehittyvä psykoosi oli jo tuolloin maallikonkin havaittavissa.

Olimme odottaneet jonkinlaista toiminnallista alkusolua, mutta kyseessä oli hyvin sekava kokoelma persoonia, jotka olivat ideologisesti täysin pihalla, joista osa oli entisiä ja nykyisiäkin mielisairaalapotilaita, naisjärjestön puheenjohtaja paransi seksuaalisia turhautumiaan Pekan avulla ymmärtämättä, missä oli mukana ja “puoluesihteeri” Lehtosen kehittyvä psykoosi oli jo tuolloin maallikonkin havaittavissa.

Ylläoleva on totuus kesän -77 tilanteesta ja paljon mainostetut salaiset sotaharjoituksetkin olivat 10% totta ja loppu oli Pekan katteetonta puhetta ja kommunistista fictiota, jolla yritettiin todistella, että Suomi oli luokkasodan partaalla.

Minä ja Pekkala seurasimme sitä touhua muutaman kuukauden ennen Kursiivia ja yritimme kehittää jotain, joka saisi toiminnan raiteilleen. Emme ehtineet ja sitten jo mopo karkasikin.

Minä ja Pekkala seurasimme sitä touhua muutaman kuukauden ennen Kursiivia ja yritimme kehittää jotain, joka saisi toiminnan raiteilleen. Emme ehtineet ja sitten jo mopo karkasikin.

Pekan tämän kauden vaikuttavimpia touhuja oli myös SKYP:n romahduksen kiihdyttäminen. Kesällä -75 luin sotilaskodissa Suomen Kuvalehden ison jutun SKYP:n puoluekokouksesta, jossa ko. puolueen tuolloinen jäsen varasti shown uniformuesiintymisellään ja poliittisesti hyvin epäkorrekteilla julkisilla puheillaan. Lehti kauhisteli avoimesti, mutta tietyllä tavalla se oli Pekan tähtihetki! Hän taatusti nautti joka sekunnista ko. performanssissa…

Onko vaikutelmani oikea, että vaikka IKR:lle naureskeltiinkin, niin se otettiin myös varsin vakavasti – ja että 70-luvulla ylipäätään oli Pekan poliittinen kulta-aika?

70-luku oli Pekan “kulta-aikaa”, koska hänen toimintansa herätti valtavaa huomiota, maan ilmapiiri suosi pelkällä pysähtyneisyydellään hänen kaltaistaan kuvainsärkijää ja taistolaiset tekivät hänelle saman, minkä jenkit aikoinaan Pancho Villalle. 

Jos Pekka olisi elossa, mitä arvelisit hänen ajattelevan nykyisistä suomalaisista puolueista ja politiikasta ylipäätään? Mitä Pekka mahtaisi tuumata Timo Soinista, joka on entinen SMP:n mies, kuten Pekkakin oli?

Soinin vaalivoitto saattaisi piristää Pekkaa, mutta ei hän tähän luottaisi.

Kursiivin isku

Missä määrin tunsit, olit tekemisissä Seppo Lehtosen ja Timo Pekkalan kanssa, jotka olivat syytettyinä Kursiivin iskusta ja saivat siitä myös tuomiot? Miten kuvailisit näitä edesmenneitä alan miehiä? Tunsitko heidät hyvin?

Tunsin sekä Lehtosen, että Pekkalan. Pekkala oli itseasiassa yksi harvoista ihmisistä, joita saatoin vähän totuutta venyttäen nimittää läheiseksi ystäväksi. Luotin häneen jossain määrin. Hän oli niitä harvoja, joiden kanssa pystyin keskustelemaan samalla tasolla ja kadehtin hänen kameramuistiaan ja tappavan kirkasta ajatteluaan. Lehtonen herätti minussa epämääräistä huolta joka selkiytyi hiukan ennen Kursiivia kun ymmärsin, että hän oli “sekoamassa”.

Tuliko Kursiivin isku sinulle tai muille Pekan porukoissa olleille yllätyksenä, vai osattiinko sellaista jotenkin odottaa? Olivatko Lehtonen, Pekkala, Siitoin tai muut puhuneet siitä mitään etukäteen Pekan porukoissa olleille? Vai oliko Lehtonen puhtaasti sooloillut koko jutun?

Siitoimen vastuu oli siinä, että hän tiesi varmaankin Lehtosen kyhäilleen jonkinmoista pommia (minäkin pääsin asiasta hajulle jossain määrin hiukan ennen tapahtumien alkua), eikä hän ymmärtänyt, missä mennään. Siitoin ei ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Ts. Lehtonen oli lähdössä “Kuuhun”.

Siitoin ei ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Lehtonen oli lähdössä “Kuuhun”.

Hyvin kuvaavaa on se, että Lehtonen käytti pomminsa kokoamiseen Siitoimen firman mainosteippiä, mitä hyödykettä hän muutenkin sormenjälkiensä ohella levitteli rikospaikalle!

Siitoimen virhe oli sekin, ettei hän välittömästi ja täysillä sanoutunut irti Lehtosesta vaan yritti rakentaa hänelle jopa alibin. Toisaalta, tuomiot oli, näin epäilen, laadittu jo etukäteen. Pekkalakin sai puolivuotta, vaikka ei aidosti tiennyt mitään Lehtosen aikeista ja tuomio tuli “aseellisen järjestön johtamisesta” tms., mikä oli täyttä shittiä se. Herraa oli vain pidetty kuukausia tutkintovankeudessa ja jo se loi paineita tuomioon!

Kuulusteliko poliisi myös sinua iskujen tiimoilta? Entä muita Pekan seuroihin kuuluneita?

Poliisi kuulusteli satoja henkilöitä ja suuri osa näistä todisti oikeudessa aina erästä Siitoimen liikkeessä viikoittain morjestamassa käynyttä ikiliikkujan keksijää myöten! Itse todistin kolmesti oikeudessa ja todistajan aitiossa poikkesi mm. myös kommunistien IKR:n riveihin soluttama Risto, nykyisin Abdullah, Tammi. Voisin kertoa hänestä paljonkin, mutta herra saattaa olla hanakka olemattoman kunniansa perään.

Koko oikeudenkäynti oli massiivinen farssi.

Koko oikeudenkäynti oli massiivinen farssi, jossa hyvin eksentriset tyypit (kuten mainittu ikiliikkujan kehittelijä ja Pekan seksikumppanit ml Rakel M., tuo mainio opetuslapsi!) todistivat osin siksi, että kommunistit halusivat todistaa, että Pekalla oli takanaan hyvin suuri järjestö ja jopa se tuhatlukuinen armeija, jolla Pekka aina puolitosissaan vitsaili.

Allekirjoittanut sanoi alkuvuodesta -78 muutamia kovia sanoja oikeudelle ja pääsi Tiedonantajaan kuvan kera. Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Mitä mieltä olit Siitoimen, Pekkalan ja Lehtosen saamista tuomioista? Oliko tuomio mielestäsi oikeudenmukainen?

Suoraan sanoen, niin tuomiot olivat vähintään kiistanalaisia. Pekkala olisi pitänyt kokonaan vapauttaa, Siitoimen touhut olisivat oikeuttaneet lakia venyttäen enintään muutaman kuukauden tuomioon ja Lehtonen olisi pitänyt tuomita pelkkään hoitoon kunnes tervehtyy. Siitoin oli mielestäni yllyttänyt apureitaan ilkivallan tekoihin ja hän kai tiesi, että Lehtonen kyhäili pommia, mutta siinä kaikki sitten olikin ja tuonkin kiistaton oli niin ja näin.

Olitko Pekan kanssa tekemisissä vielä Pekan vankilassa istumisen ja vankilasta vapautumisen jälkeen?

Olin Pekan kanssa jonkinmoisissa morjes-väleissä Pekan vapauduttua. Vielä 2000-luvulla soitin muutaman kerran.

Milloin ja mihin Seppo Lehtonen ja Timo Pekkala kuolivat? Olitko heidän kanssaan tekemisissä Kursiivin oikeudenkäynnin aikoihin tai vielä sen jälkeen?

Pekkala kuoli jo -79 alkoholi/lääkeaine myrkytykseen. Se oli mielestäni typerä tapa kuolla, eikä oikein hänen arvoisensa. Hänen kanssaan sekoillut tyyppi kuoli 2002 Jouluna tappamalla itsensä. Lehtosta en tavannut -78 jälkeen.

Lopuksi

Kaduttaako, että olit mukana Pekan porukoissa ja niiden aktiviteeteissä? Vai oliko se siihen aikaan parasta, mitä poliittisella rintamalla maassamme mielestäsi oli?

Kadunko jotain? En oikeastaan. Menin mukaan koska uskoin voivani kehittää jotain ja vaikka se oli virhearvio, niin opin jotain ja opin tuntemaan muutamia ihmisiä. Pekkakin virheineen oli mielenkiintoinen tyyppi, vaikka hänen merkityksensä olikin lähinnä sama kuin mitä muuten unohtuneella Koposella hänen touhuttuaan hiukan aiemmin jonkun naisen kanssa flyygelin päällä julkisella paikalla! Joillakuilla alkoi ns. “keittää” ja he reagoivat tavalla, joka pitkänpäälle sai heidät näyttämään vähän tyhmiltä.

Nykyajallemme on ominaista se, että Pekka koettiin suuremmaksi uhaksi maallemme ja sen hyvinvoinnille kuin joku kansainvälisiä yhteyksiä omaava ja oikeasti väkivaltainen “kansallinen vastarintaliike”.

Miten Suomi on muuttunut poliittisesti sitten 70-luvun? Mikä on samaa, mikä on erilaista?

Noin yleisesti ottaen Suomi oli tuolloin ja yhä vieläkin “yhden totuuden” maa. Joka väittää muuta voi miettiä tykönään, miten joku Halla-aho on niin demonisoitu persoona jos näin ei olisi ja häntä ei koettaisi uhaksi. Kannattaa muistaa, että elokuvassa Kaasua komisario Palmu tuolloinen toisinajattelija kuvattiin hyvin helposti tunnistettavana mm. USA:a ja uusnatseilta rahoitusta saavana pääpahiksena! Se voisi tapahtua nyttenkin.

Jos sinulla olisi valta muuttaa Suomea miten vain, niin mitä muuttuisi ja miksi?

Mitä tulee mielipiteisiini ns. “natsi ideologiaan”, niin pidän siiheen kirjaimellisesti uskovia kuolleen hevosen ruoskijoina. Omaan ajatteluuni ovat vaikuttaneet mm. Lenin (Mitä on tehtävä?, Valtio ja Vallankumous) ja Platon enemmän kuin Hitler.

Joissain kysymyksissä olen hyvinkin vapaamielinen kun taas jotkut näkymykseni ovat hyvin drastisia. Uskon, että ideologioiden on selvittävä tieteen haasteesta kestääkseen ja lopullinen ideologia on fiktio, koska entropia voittaa aina lopuksi.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onni? Historia ei tunne onnellisia loppuja.

– – –

Mesikämmen kiittää Esa Tabermania haastattelusta.

Haastattelussa käytetty muokattu Tabermanin kuva on alunperin julkaistu Turun Sanomien Extra-viikkoliitteessä 17.1.2004. Kuva löytyy alkuperäisessä muodossaan Tuomas Tähden blogista, josta löytyy hänen Turun Sanomien em. numeroon kirjoittamansa artikkeli Sisu on kansallisen identiteetin asialla.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Eräs Mesikämmenen blogin suosituimpia tekstejä kautta aikain on ollut “Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä“. Tuo juttu saa edelleen säännöllisesti lukijoita. Kyseisessä tekstissä käydään läpi Alibin juttua vuonna 1986 tehdystä epäonnistuneesta lentokonekaappauksesta, jutun yhteydessä mainittua “hypnoottis-magneettista katsetta”, sekä pohditaan tuota katsetta Alibin jutun tekijälle demonstroineen Kai M. Aallon innoittimia ko. katseen käyttöön. Jutun lopuksi lukijoille on esitetty vielä kysely, kenellä Sieg Heil Suomi-dokumentissa esiintyneellä nationalistilla on vakuuttavin hypnoottis-magneettinen katse. Kyselyyn voi edelleen ottaa osaa.

Yllätyksekseni itse Aaltokin innostui tuosta tekstistä, osoittaen itseironiaa, mikä yllätti. Näihin aikoihin muistelen Aallon jossain maininneen, että hän on aina ollut dadaisti, ja että sitä eivät ihmiset aina tunnu tajuavan. Mesikämmenen blogi otti Aaltoon noihin aikoihin yhteyttä ja tiedusteli, olisiko häntä mahdollista haastatella hänen taustojensa ja nykytoimiensa, hypnoottis-magneettisen katseen, sekä Pekka Siitoimen suhteen. Aalto suostui haastatteluun, mistä myös mainitsimme tekstissä “Luvassa hypnoottis-magneettista menoa“. Tuo oli aikaa ennen nyt jo käytyjä vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Aalto lupasi vastata Mesikämmenen blogin hänelle lähettämään 29:n kysymyksen osioon vaalien jälkeen, ja nyt tuo aika on tullut. Koska Mesikämmen lähetti Aallolle laajoja ja syvällistä pureutumista vaativia kysymyksiä, tullaan haastattelu julkaisemaan kolmessa osassa. Nyt julkaistu haastattelun osa 1/3 pureutuu Aallon taustaan sekä suurta huomiota saaneeseen hypnoottis-magneettiseen katseeseen.

Jotain tämän haastattelun ainutlaatuisuudesta voi päätellä Aallon hiljattain antamasta kommentista asiaa koskien: “Ajattelen paneutuvani tähän haastatteluun intensiivisesti, koska tämä tulee olemaan tähän mennessä ainoa näin laaja ja totuudenmukainen haastattelu, kun muistamme senkin, että pyynnöistä huolimatta en kymmenisen vuotta sitten suostunut kirjoittamaan omaa osiotani Olavi Koskelan ja Iiro Nordlingin kirjoittamaan teokseen Suomen Führer, valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944-2003), joka ilmestyi vuonna 2006.”

Haastattelun seuraavat osat tulevat pureutumaan Aallon kokemuksiin ja näkemyksiin Pekka Siitoimesta, sekä Aallon nykytoimintaan ja ajatuksiin. Mutta nyt, ladies and gentlemen, yksinoikeudella Mesikämmenen blogissa: Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3).

Taustaa

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Kai Mikael Aalto, syntynyt Oulussa 22.03.1966. Olen siis oululainen 45-vuotias isänmaansuojelija. Poliittiselta maailmankatsomukseltani edustan aitoa kansallismielistä kristillissosialismia ja hengellisesti olen lähinnä karismaattinen protestantti.

2. Olet jossain yhteydessä sanonut itseäsi dadaistiksi. Mitä olet tällä tarkoittanut?

Sitä, mitä koko dadaismilla taiteensuuntauksena alunperin tarkoitettiinkin, eli kaiken kyseenalaistamista ja maailmanlaajuista vastareaktiota silloisen ensimmäisen maailmansodan järjettömyyttä ja mielettömyyttä vastaan ja siitä kummunnutta yleiskattavaa pasifismia. Minulla persoonakohtaisesti dadaismi kietoutuu piikikkääseen sarkasmiin, joka yksinkertaisesti on järjettömyyden verhoamista järkevyyden kulisseihin. Monesti kuitenkin sorrun vastoin kaikkia periaatteitani räikeään ja suoraan irrationalismiin.

3. Kadutko joitain nuorempana tekemiäsi asioita? Vai onko kaikki ollut ajallaan mielekästä osana suurempaa kokonaisuutta ja suuntaa?

En kadu mitään. Elämä on itse elämistä varten. Ja hän, ken ei saa aikaiseksi virheitä, ei saa aikaiseksi yleensä mitään muutakaan, varsinkaan mainitsemisen arvoista. Kuoleman jälkeen on aikaa katua, vaikka se silloinkin fundamentaalis-kristillisen maailmankatsomuksen näkökulmasta onkin turhaa (virnistää).

Hypnoottis-magneettinen katse

4. Olet saanut paljon huomiota hypnoottis-magneettisen katseen tunnetuksi tekijänä. Mistä sait idean hypnoottis-magneettiseen katseeseen? Pekka Siitoimelta? Miten harjoittelit hypnoottis-magneettista katsetta?

Olen lainannut termin huumorimielessä Pekka Siitoinilta ja Turun Hengentieteen seuralta, mutta itse katse edustaa maaailmankaikkeuden kaunista, jaloa, puhdasta ja dynaamista alkuvoimaa. Se juontaa juurensa nuoren ihmisen kiihkeyteen, elinvoimaan, suojeluvaistoon ja rakkauteen. Se on katse täynnä nuoruuden voimaa ja aitoja tunteita. Vain ihminen, jolla on aidot tunteet, pystyy katsomaan kaiken läpi tulevaisuuteen – ja jos tarve vaatii, vielä sitäkin kauemmas, aina sinne asti, missä maailmankaikkeuden korkein totuus, suurin kirkkaus, ylin valta ja äärettömin rakkaus vastaa katseeseemme.

5. Mistä hypnoottis-magneettisessa katseessa on kyse?

Siinä on kysymys ennenkaikkea katsottavan henkilön auttamisesta, äärettömän rakkauden ilmapiirissä tapahtuvasta ympäristön opettamisesta ja jalostamisesta kaikkien totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden lakien mukaisesti ja pyrkimyksestä saada katsottava henkilö käyttämään omia, osittain piileviäkin henkisiä resursseja. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että siinä ei koskaan saa olla kysymys toisten vahingoittamisesta, valehtelemisesta tai muusta vääryydestä lähimmäisiämme kohtaan. Vastoin kuin moni varmasti kuvittelee, siinä ei ole kysymys “ajatusten siirrosta” tai muusta parapsykologisesta hömpästä.

6. Miten opastaisit lukijoita hypnoottis-magneettisen katseen harjoittamiseen? Miten se tehdään?

Kysymyksessä on lahja, joka annetaan tietyille ihmisyksilöille jo heidän syntymässään. Sitä ei voi opetella ja matkiminenkin tuottaa vain naurettavia lopputuloksia.

7. Näin jälkeenpäin ajatellen, harmittaako kun et päässyt mukaan siihen vuoden 1986 lentokonekaappaukseen? Vai oliko parempi niin kuin kävi? Jos olisit päässyt mukaan em. kaappaukseen, olisiko homma hoitunut hypnoottis-magneettisella katseella?

Ei todellakaan harmita, mutta voin taatusti sanoa, että jos olisin päässyt/joutunut mukaan koneeseen, olisin katunut koko loppuelämäni. Todellisuudessa en muutenkaan ole niin julkisuushakuinen persoona kuin mitä pahat kielet ja mustamaalaajat toistuvasti väittävät. – En olisi hoitanut hommaa hypnoottis-magneettisella katseella vaikka vuoden 1986 Alibi-lehti näin räikeästi valehteleekin. Koko lentokonekaappaushan oli “aseita” myöten Markku J. Järvenpään kännissä kehittelemä “loistoidea”. Todellisuudessa hypnoottis-magneettista katsetta oli tarkoitus käyttää nimenomaan lentokoneen miehistön, henkilökunnan ja matkustajien rauhoittamiseen ja kaikenlaisen paniikin ja sen mahdollisesti aiheuttamien epätoivoisten tekojen estämisiin. Ihmisten rauhoitteleminen oli todellinen syy – ei kait nyt kukaan ole tosissaan niin hullu, että yrittäisi kaapata ison liikennelentokoneen pelkästään katseiden avulla (virnistää).

8. Käsittelikö lehdistö em. lentokonekaappausta ja siihen liittyviä kuvioita reilusti vai vääristeltiinkö tapahtunutta tms.?

Lehdet valehtelevat ja liioittelevat aina, eikä Alibi Suomessa siinä suhteessa tee minkäänlaista poikkeusta. Tuo vuoden 1986 Alibin haastattelu oli maksettu haastattelu, eli sain siitä silloin 3500 mk, olisiko vähän alle 1000 euroa nykyrahassa ja myynnin edistämiseksi lupasin haastattelun ilman omaa sensurointiani eli en tarkastanut juttua, kirjoitusta enkä kuviakaan ennen jutun painoon menoa. Kyseessä oli Alibin heinäkuun numero kyseisenä vuonna ja toimittajan mukaan heinäkuun numerot myyvät niin huonosti, että niihin olisi hyvä aina pakostakin saada “säväyttäviä” juttuja, kun muistamme mm. nämä seikat tuota juttua lukiessamme, kykenemme hahmottamaan senkin taustoja enemmän.

Oulussa 25.04.2011 Kai Michael Aalto

[Haastattelun osa 2 löytyy täältä]

Read Full Post »