Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘IKR’

vappumarssi77

Tällä kertaa Pekka-aiheisen materiaalin esittelyssä on Isänmaallisen Kansanrintaman (IKR) käsivarsinauha. Sisäasiainministeriö lakkautti IKR:n Pariisin rauhansopimuksen vastaisena 1977.

“Entinen turkulainen skinhead” osti kuvan käsivarsinauhan Pekalta tämän Vehmaan “museosta” 1999 hintaan 20mk.

Mesikämmen kiittää “entistä turkulaista skinheadiä” nauhan lainaamisesta valokuviin. Viimeisessä kuvassa taustalla oleva Pekka-kuva on Mesikämmenen omista arkistoista.

P1160435

P1160436

P1160441

Read Full Post »

Oheinen teksti ilmestyi Pohjolan poliisi kertoo -teoksessa 1979. Koska Kursiivin isku oli varsin tuore tapaus, oli siihen liittyvien henkilöiden nimiä muutettu artikkeliin. Henkilöiden oikeat nimet ovat nykyään kuitenkin helppo päätellä.

Mesikämmen kiittää H.L.:ää tämän materiaalin välittämisestä.

– – –

img004 (1)

img005 (1)

img006 (1)

img007 (1)

img008 (1)

img010 (1)

img011 (1)

img012 (1)

img013 (1)

img014 (1)

img015 (1)

img016 (1)

img017 (1)

img018

img019 (1)

img020 (1)

img021 (1)

img022 (1)

Read Full Post »

“Entinen turkulainen skinhead” välitti Mesikämmenelle Isänmaallisen Kansanrintaman propagandamateriaalia 1970-luvulta. Mesikämmen kiittää.

IKR

Read Full Post »

Tällä kertaa Kursiivin iskua käsittelevissä lehtileikkeissä tunnelma kiristyy. Uutiset kertoivat uusista pommiuhkauksista, uudesta tuhopoltosta, vääristä valoista tulleista uusista syytteistä ja kovien tuomioiden vaatimisesta.

– – –

Tiedonantaja 11.10.1978: “Kursiivissa pommiuhka. Puhelu jäljitettiin. Toistaiseksi tuntematon miesääni ilmoitti maanantai-iltana Tiedonantajan toimitukseen puhelimitse kirjapaino Kursiiviin sijoitetusta pommista, ‘joka räjähtää kahden tunnin kuluttua’. Paikalle hälytettiin poliisi, joka tutki kirjapaino Kursiivin ja Tiedonantajan toimituksen tilat mm. koirien avulla. Räjähdysuhkan vuoksi jouduttiin talo tyhjentämään yli puolen tunnin ajaksi. Uhka oli ajoitettu siten, että se vaaransi tiistain Tiedonantajan ilmestymisen.”

uhkaussoittaja2

Tuntemattomaksi jäänyt lehti uutisoi samasta asiasta: “Ilkivaltainen uhkaus. Poliisi etsi taas pommia Kursiivista.”

uusipommiuhkaus

Soittaja jäi kiinni. Tuntemattomaksi jäänyt lehti uutisoi: “Uhkaussoittaja kiinni. Kirjapaino Kursiiviin torstaina uhkaussoiton tehnyt mieshenkilö on jäljitetty (…) Uhkaussoittoja on viime päivinä tullut eri kohteisiin Helsingissä”.

uhkaussoittaja

Kursiiviin oli kohdistunut uhkauksia kuluneen vuoden aikana aikaisemminkin. Huhtikuussa tuntemattomaksi jäänyt lehti uutisoi näin: “Fasistit taas asialla. Pommiuhka Kursiivissa.”

taaspommiuhkakursiivissa

Uusi Suomi 17.10.1978: “Kursiivin jutussa väärävalasyyte. Kun Kirjapaino Kursiivin murhapolttoa koskevan jutun käsittelyä jatkettiin Helsingin raastuvanoikeudessa, kaupunginviskaali Hannu Kuusisto vaati 18-vuotiaalle turkulaisnuorukaiselle rangaistusta perättömästä lausumasta.”

vaaravala

Näihin aikoihin sijoittuu myös seuraava lehtileike tuntemattomaksi jääneestä lehdestä:

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti lokakuussa 1978: “Lisäsyyte Siitoinille. Apuri tunnusti väärän valan (…) Uuden käänteen oikeudenkäyntiin toi todistajana kuultu 18-vuotias helsinkiläinen arkistoapulainen, joka selvitti yksityiskohtaisesti syytettynä olleen naantalilaisen liikkeenharjoittajan Pekka Siitoinin johtaman Isänmaallisen kansanrintaman IKR:n toimintaa ja tavoitteita. Todistajan kertoman mukaan Siitoin oli puolueen kiistaton johtaja, joka edellytti alaisiltaan ehdotonta tottelevaisuutta ja käskyjen noudattamista. Juuri tämän Siitoinin luonteenpiirteen vuoksi IKR:n varapuoluesihteerinäkin jonkin aikaa toiminut todistaja sanoi viime keväänä riitaantuneensa Siitoinin kanssa. Erottuaan tämän jälkeen IKR:n toiminnasta ei todistaja omien sanojensa mukaan uskaltanut kostotoimien pelosta todistaa puolueen johtoa vastaan, kun häntä myöhemmin kuulusteltiin Kursiivin murhapolton johdosta.”

lisasyyte

Turun Sanomat 31.10.1978: “Kursiivi mutkistui.

mutkistui

Tiedonantaja 8.11.1978: “Fasistien uusi tuhopoltto. Etelä-Saimaan sosialistisen nuorisoliiton toimisto sytytettiin perjantain vastaisena yönä tuleen. Teon tekijät jättivät paikalle näkyvän ‘käyntikortin’ maalaamalla ulko-oveen hakaristin.”

jatkoa

Tiedonantaja 10.11.1978: “Murhapoltto-oikeudenkäynti päättymässä. Fasisteille annettava kovat rangaistukset. Kursiivin murhapolton lähes vuoden kestänyt oikeuskäsittely on päättymässä. Ensi maanantaina Helsingin raastuvanoikeudessa tullaan todennäköisesti antamaan tuomiot asiasta.”

kovatrangaistukset– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (1978).

Read Full Post »

Blogin lukija E.S. lähetti Mesikämmenelle oheisen Aamusetissä 1.11.2008 julkaistun Pekka-jutun. “Naantalin natsi” oli osa paikallislehden juttusarjaa “Nostalginen Turku” (osa 89).

Heikki Möttösen kirjoittama lyhyt juttu on varsin neutraali ja sen faktat ovat enimmäkseen kohdillaan. Pari pikkuvirhettä tekstistä löytyy: Pekka muutti Turkuun 16-vuotiaana (ei 15-vuotiaana) ja hän hirtti Naantalissa muumipapan (ei muumipeikon).

Teksti alkaa toteamuksella: “Suomen tunnetuin kansallissosialisti, Pekka Siitoin, herätti elämänsä aikana melkoisen ristiriitaisia tuntemuksia. Naantalissa suurimman osan elämästään viettänyt mies tunnettiin kaupungissa mustista hitlermäisistä viiksistään, natsityylisestä pukeutumisestaan sekä erilaisista tempauksistaan.”

Mesikämmen kiittää E.S.:ää jutusta!

– – –

aamuset_ps_011108003

– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (post 2003).

Read Full Post »

Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu touko- ja kesäkuun 1978 lehtileikkeillä. Tällä kertaa esitellyistä jutuista selviää, että Pekka pääsi väliaikaisesti vapaalle, Lehtonen määrättiin viimein mielentilatutkimukseen (minkä vuoksi jutun käsittely lykkääntyi hieman), Siitoimen järjestöt (Isänmaallinen Kansanrintama, Isänmaa ja Vapaus, Turun Hengentieteen Seura ja Pegasos-seura) lakkautettiin lopullisesti, että Siitoin ja hänen tukijansa kertoivat saman tien uusien järjestöjen perustamisen olevan jo suunnitteilla, ja että Pekan toiminnan tukijat jatkoivat kommunistien häirintää.

– – –

Kuva tuntemattomaksi jääneestä lehdestä (todennäköisesti Tiedonantaja). Kuvateksti kertoo: “Pekka Siitoin (vas.) laskettiin vapaalle jalalle eilen. Timo Pekkala (toinen vas.) pääsi pois tutkintovankeudesta jo viime helmikuussa. Siitoimen yllättävästä vapauttamisesta päätti oikeus, jonka puheenjohtajana toimi Tatu Tulenheimo (pöydän takana keskellä). Kursiivin asianajaja varatuomari Arjo Suonperä ei saanut oikeutta – hänen palkkioanomuksensa hylättiin lähes kokonaan.”

oikeudessa

Iltasanomat kertoi 9.5.1978: “Siitoin vapaaksi”. Jutussa todettiin: “Vangittuna ollut liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin lasketaan vapaaksi ja murhapoltosta syytetty laitosmies Seppo Lehtonen passitetaan mielentilatutkimukseen.” (…) “Yli neljä kuukautta kestänyttä kirjapaino Kursiivin murhapolttojuttua käsitellään seuraavan eli 14. kerran kesäkuun lopussa.” (…) “Pari viikoa sitten vaati syyttäjä, kaupunginviskaali Hannu Kuusisto, että murhapoltosta epäillylle Seppo Lehtoselle tehtäisiin mielentilatutkimus. Lehtonen itse ei ole hetkeen osallistunut oikeudenkäynteihin, sillä hän on lääkärinlausunnon mukaan oikeudenkäyntikelvoton. Lehtosen tutkiminen kestää yhdestä kahteen kuukautta ja on epävarmaa valmistuuko mielentilatutkimus 28. kesäkuuta mennessä. Silloin juttu käsitellään seuraavan kerran.”

pekkavapaaksi3

Kansan Uutiset uutisoi 9.5.: “‘Valtakunnanjohtaja’ vapaaksi vankilasta”. Jutussa todettiin mm. näin: “Siitoin määrättiin saapumaan 1000 markan sakon uhalla oikeuteen asian tullessa seuraavan kerran esille 28. päivänä kesäkuuta.” (…) “Eräs Siitoinin johtamiin uusfasistisiin järjestöihin kuulunut nuorukainen vakuutti oikeudessa lakkautettujen järjestöjen tilalle jo perustetun uutta järjestöä. Todistajana kuultiin mm. turkulaista teknikkoa, jolle Siitoin oli alkoholia nautittaessa kertonut tavoitteenaan olevan järjestelmän muuttamisen. ‘Kohta rupeaa paukkumaan ja on jo paukkunutkin’, oli ‘valtakunnanjohtaja’ luvannut teknikon kertoman mukaan.”

Lisäksi samassa jutussa kerrottiin mm. näin: “Oikeudessa luettiin myös Seppo Lehtosen äidin kirjelmä, jossa hän totesi poikaansa käytetyn hyväksi ja että nyt tästä koetaan tehdä syntipukki.” (…) “Juuri Lehtosen mielentilan selvittämiseksi pyysi syyttäjä jutun lykkäämistä.” (…) Neljän fasistisista toimista syytetyn turkulaisen seuran lakkauttamisvaatimus jouduttiin lykkäämään toisen kerran maanantaina Naantalin raastuvanoikeudessa, koska käsittely sattui samaksi päiväksi, kuin ns. Kursiivin oikeusjuttu.”

pekkavapaaksipekkavapaaksi2

Turun Sanomat kirjoitti 16.5.1978: “Oikeus lakkautti fasistiyhdistykset” (…) “Naantalin raastuvanoikeus lakkautti maanantaina neljä liikkeenharjoittaja Pekka Siitoimen perustamaa rekisteröimätöntä yhdistystä. Nämä ovat Isänmaallinen Kansanrintama, Turun Hengentieteen Seura, Isänmaa ja Vapaus sekä Pegasos-seura. Siitoin ilmoitti heti tyytymättömyytensä päätökseen.” (…) “Oikeus katsoi päätöksessään, että yhdistysten tarkoituksiin on kuulunut valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, eivätkä ne ole olleet pelkästään metsästystä ja metsästyksen hoitoa varten. Oikeuden mukaan yhdistysten toiminta on ollut lain, hyvien tapojen ja helmikuun 10. päivänä 1947 allekirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen vastaista. Rauhansopimus kieltää fasismin luonteisen toiminnan Suomessa.” (…) “Jutun käsittely kesti noin tunnin. Syyttäjällä, polisiitarkastaja Jyrki Levonilla ei ollut esitettävänään enää mitään uutta, mutta Siitoimen oikeusasiamies Raimo Iivarinen esitti, että Turun Hengentieteen Seura ja Pegasos-seura voisivat jatkaa toimintaansa. Puolustuksen mukaan ne ovat keskittyneet noituuteen ja muihin henkimaailman asioihin.”

lakkautettu

Uusi Suomi kirjoitti 16.5.1978: “‘Samaa soppaa kaikki’. Siitoimen seurat lakkautettiin”. (…) “Siitoin oli läsnä maanantaisessa oikeuden istunnossa ja ilmoitti valittavansa nyt tehdystä päätöksestä. Hän ei vastustanut nytkään Isänmaallisen Kansanrintaman eikä Isänmaa ja Vapaus -seuran lakkauttamista, mutta katsoi edelleen, että kahdella muulla seuralla ei ollut yhteyttä IKR:ään paitsi muutaman yhteisen jäsenen osalta sekä joidenkin painettujen tuotteiden kustantajana. Siitoimen puolustusasianajaja Raimo Iivarinen luki vastineen lisäksi otteita useista kymmenistä liitteistä ja luovutti oikeudelle Hengentieteen Seuran pöytäkirjat, joiden perusteella ei Iivarisen mukaan voitu osoittaa todisteita kaikkien seurojen lakkauttamiseen.” (…) “Pekka Siitoin oli oikeudessa mukanaan valtakunnankanslerinsa ja propagandapäällikkönsä. Uusien yhdistysten perustaminen on hänen mukaansa jo aloitettu.”

lakkautus

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: “Fasistit leivättömässä pöydässä. Toimintakielto vahvistettiin” (…) “Tutkimusten mukaan ainakin Isänmaallinen kansanrintama nimisen yhdistyksen puitteissa on annettu jäsenille aseharjoittelua ja harjoitettu jäseniä ampumaan.”

fasistitleivattomassapoydassa

Tiedonantaja kirjoitti 1.6.1978: “Fasistit jatkavat tihutöitään” (…) “Suomen fasistiset ainekset jatkavat toimintaansa siitä huolimatta, että sisäministeriö ja oikeuslaitos ovat muodollisesti lakkauttaneet Pekka Siitoinin johtaman ‘isänmaallisen kansanrintaman'” (…) “Fasistit ovat mm. tehneet ilkivaltaa Tiedonantajan kirjapainon autolle ja jättäneet autoon uhkauksen. Samaten uhkaussoittoja ja -kirjeitä on tullut.”

fasistitjatkavattihutoita

Seuraavassa Kursiivin jutun käsittelyn osassa Timo Pekkala järjestää yllätyksen…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä, 1978.

Read Full Post »

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tommi Kotonen on kirjoittanut erittäin hyvän tekstin Ylikansallista nationalismia – Ruotsalainen äärioikeisto Suomessa 1970-luvulla, joka julkaistiin äskettäin Ennen ja nyt – historian tietosanomat sivustolla.

Kotonen kertoo tekstissä myös Pekka Siitoimen yhteyksistä Nordiska rikspartietiin. Mesikämmen on aiemmin maininnut Siitoimen yhteyksistä NRP:n posteissaan Kursiivin isku, osa 2 ja blogin Valtakunnanjohtajan elämä-alasivun vuoden 1976-kohdalla. Näistä jälkimmäisessä Mesikämmen summasi asian seuraavasti:

Nordlingin mukaan ruotsalainen Nordiska Rikspartiet lähestyi Siitointa. Yhteistyö alkoi vuonna 1976 ja jatkui noin vuoden päivät. Suojelupoliisi kielsi Pekkaa yhteistyöstä NRP:n kanssa ja Pekan tähän ilmeisesti suostuttua katsoi Pekan tekemisiä jossain määrin läpi sormien. Pekka loi kontaktin myös Ahvenanmaalla olleeseen Levande Jord-natsijärjestöön jota pyöritti Claes Landz. Tätä kautta Pekka sai lisää kontakteja (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 13, 54).

SUPO:n 50v. kirjan mukaan Pekka ei saanut vakiinnutettua suhteita Ruotsiin, koska siellä Pekan toimintaa pidettiin hölmönä, niin poliittisesti kuin henkimaailman juttujen osalta. Englanninkielen opiskelut aloittanut Pekka oli rauhoitellut Landzia kirjeitse näin: ”Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)…” (SUPO:n 50v. kirja, s. 272).

Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)Pekka Siitoin.

Artikkelissaan Kotonen kirjoittaa asiasta tätä perusteellisimmin. Siitoimesta hän kirjoitti seuraavasti:

– – –

NRP:n aktiivinen toiminta jatkui Suomessa 1970-luvun puoliväliin asti. Ilmoituksia heidän lentolehtistään, hakaristien piirtelystä ja muusta vahingonteosta saapui Suojelupoliisille parhaimmillaan lähes viikoittain. Erään Suojelupoliisille tulleen ilmoituksen mukaan Mandellin laatimien lehtisten painosmäärä oli jopa 3000. NRP:n suomeksi käännettyjä lentolehtisiä jaettiin lehtien toimituksiin, niitä leviteltiin yliopistoilla ja postitettiin äärivasemmistolaisille. Jotain toiminnan merkittävyydestä kertonee sekin, että Kekkosen poikkeuslailla toteutetun uudelleenvalinnan jälkeen NRP päätyi mukaan presidentille toimitettuihin Suojelupoliisin katsauksiin.

Toiminta näyttää 1970-luvun jälkipuoliskolla osin hiljenneen sen vuoksi, että turkulainen valokuvaaja ja okkultisti Pekka Siitoin varasti kaiken huomion äärioikeistokentällä. Osa vanhoista toimijoista jättäytyi kokonaan pois toiminnasta ja osa liittyi Siitoinin joukkoihin. Myös Suojelupoliisissa todettiin uuden toimijan vaikutus: ”Muiden äärioikeistolaisten keskuudessa pelätäänkin sitä, että tämä pikku-hitler omahyväisenä ja itsekkäänä sekä vain itseään esille tuovana saattaa pilata koko heidän toimintansa tarkoituksen ja asiallisuuden”.

Suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti epäili sisäasiainministeriölle 8.10.1976 lähettämässään kirjelmässään Siitoinin toimien olevan vain tahallista härnäämistä:

“Vaikuttaa siltä, että Siitoin’in poliittinen toiminta olisi täysin keinotekoista. Erään Siitoinin tuttavan kertoman mukaan ensin mainitun tarkoituksena ei olisi puolueen perustaminen vaan Suomen kommunistien, Suomen ulkopoliittisen johdon ja Neuvostoliiton härnääminen.”

Yhteistyö Siitoinin ja NRP:n välillä oli alkanut vuoden 1976 aikana jatkuen tiiviinä reilun vuoden ajan. Vielä vuonna 1977, Siitoinin oikeudenkäynnin aikaan, yhteistyö ruotsalaisten aatetoverien kanssa oli sellaisella tolalla, että esimerkiksi Mandell saapui paikalle tueksi. Välit olivat tosin jo viilenneet. Ruotsalaisia yhteistyökumppaneita häiritsi erityisesti Siitoinin spektaakkelimainen toiminta.

Aluksi yhteistyö Siitoinin kanssa oli kuitenkin jouhevaa. Ensimmäiset Mandellin yhteydenotot Siitoiniin sujuivat kohteliaissa merkeissä, kuten hänen kirjeestään keväällä 1976 käy ilmi:

”Ilmoitan että olemme täällä Ruotsissa varsin kiinnostuneita arvoisasta toiminnastanne. (…) Käytännön syistä emme voi vielä tässä vaiheessa tukea suoraselkäistä valistustyötänne Suomen kansan vapauttamiseksi bolshevismin ja sionismin ikeestä täältä Ruotsista käsin.

Mandell osallistui vuonna 1976 yhteiselle vappumarssille Siitoinin joukkojen kanssa, ja Siitoin järjesti kesäasunnolleen Vehmaalla pohjoismaisten toimijoiden yhteistapaamisen. Paikalle saatiin tosin vain suomalaisia NRP:n aktiiveja. Lopulta Siitoinin julkisuushakuisuus oli liikaa erityisesti Oredssonille. Mandell lähettikin 20.2.1977 Siitoinille tuskastuneen kirjeen, jossa hän selitti ”vakavia syitä” yhteydenpidon viivästymiselle ja ilmoitti laittavansa välit poikki:

“Tämä vakava syy on se että Strängnäsistä (NRP:n päämajasta) on tullut minulle haukkumisia sen johdosta että olin kanssasi marssimassa Vappuna 1976. He eivät oikein voi mitenkään hyväksyä sinun ”provokaatiotyyliäsi”. Me emme voi ylläpitää mitään suhdetta järjestötasolla – se on käsky NRP:n taholta. käsky jota on parasta totella vitkastelematta sillä NRP:n kuri on säilyvä vuosikymmenien.”

Mandell toteaa kirjeessään, että järkipuhe ei enää tehoa: ”Olen toivonut että sinua voisi suostutella järkevämmälle linjalle, mutta se näyttää olevan turha toivo…” Siitoin katsoi tilanteen kilpailuasetelmaksi ja ilmoitti jatkavansa entisillä linjoilla: ”Aika sitten näyttää, kuka vie Pohjolan ihmisten kannatuksen, NRP vaiko IKR Suomesssa”

Siitoinin ja NRP:n toiminnassa oli paljon päällekkäisyyttä, ja toimijat olivat johtotasollakin osin samoja. Siitoinilla oli toki omiakin linkkejä ulkomaiseen äärioikeistoon. Aluksi NRP:n Kotkan alaosastossa ja sittemmin Siitoinin ”varavaltakunnanjohtajana” toiminut Tapani Pohjola kertoi kuulusteluissaan muun muassa Siitoinin kontakteista ruotsalaiseen äärioikeistolaiseen Levande Jord – organisaatioon. Pohjola tuomittiin vuonna 1978 kirjepommin lähettämisestä kommunistien nuorisoliiton Vaasan toimistoon. Hän muutti Ruotsiin vuonna 1980.

NRP:n ja Siitoinin välien tulehduttua ruotsalaiseksi yhteistyökumppaniksi jäi lopulta vain Maarianhaminassa tuolloin toiminut Claes Lantz, Levande Jord – järjestön johtaja, jonka kanssa Siitoin teki muun muassa kustannusyhteistyötä. Lantz asettui kiistassa Siitoinin kannalle:

“En voi ymmärtää Mandellin asennetta sinua kohtaan. Mutta luulen että hänellä on Oredssonin määräys olla ottamatta poliittista toimintaasi vakavasti, ja Mandell noudattaa aina kaikkea mitä Oredsson sanoo. Luulen että Oredsson pelkää näyttää paljoa hakaristejä. Mutta katson, että se mitä te teette, Suomi on täysin teidän asianne, ja Oredsson saa hoitaa ruotsalaisen politiikan kuten tahtoo.”

Täysin kitkatta ei yhteistyö Lantzinkaan kanssa sujunut. Kieliongelmat olivat yksi suuri este. Lantzia häiritsi myös se, että Siitoin ei aina noudattanut oppeja kovin kirjaimellisesti. Siitoinin näkemykset Hitlerin okkultismista ja holokaustista olivat Lantzin mielestä vanhanaikaisia. Lantz ei ollut tyytyväinen siihen, että Siitoin hyväksyi kaasukammioiden olemassaolon – seikka jonka kiistämisen Lantz näki ”hyvin tärkeänä meidän tulevaisuutemme kannalta”. Holokaustin kiistäminen palveli aatetta: ”sillä keinoin voidaan tavoittaa uusia kiinnostuneita”. Lantzin kehotuksesta Siitoin julkaisikin holokaustin kiistäjä Richard Harwoodin teoksen Minne katosi 6 000 000 ihmistä? – Totuuteen perustuva dokumentti.

Lopulta myös Lantz tuskastui Siitoinin toimintaan. Hänen mukaansa Siitoin esiintyi liikaa julkisuudessa ja käyttäytyi juuri kuten vastustajat toivoivatkin. Lantz oli kuitenkin Siitoinin ensimmäinen pidempikestoinen yhteys ruotsalaiseen äärioikeistoon. Lantz opasti Siitoinia kansainväliseen toimintaan sekä ohjasi tätä aatteellisesti ”oikeammille linjoille”.

Erilaisista yhteistyöyrityksistä huolimatta holtiton Siitoin karkotti yksi kerrallaan ruotsalaiset toimijat Suomesta. Yhteydenpito Lantziinkin katkesi lopulta Siitoinin saatua vankilatuomion osallisuudestaan kommunistien kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon. Vankilatuomioon loppui myös liki kymmenen vuoden ajoittain tiiviskin yhteistyö ruotsalaisen ja suomalaisen äärioikeiston välillä. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa oli omiaan radikalisoimaan toimintaa Suomessa, ja erityisesti antisemitismin uusi nousu oli paljolti ruotsalaista tuontitavaraa.

– – –

Mesikämmen suosittelee lukemaan Kotosen koko artikkelin, joka siis löytyy Ennen ja nyt – historian tietosanomat-sivuilta.

Read Full Post »

Older Posts »