Posts Tagged ‘Hollywood’


Ladies and gentlemen, legendary the Mentors speak out!

For the beginning

If this interview could take place anywhere, anytime, where would we be doing this interview? What would be in your glass?

That is a great question! I am a student of history and so there are a lot of places and times from the past to choose from. I think doing the interview at a Roman orgy with Caligula with some nice wine in my glass would be a fun thing to do. Or at some location like the War room with Prime Mister Churchill during WWII with some brandy.

For those who for some odd reason don’t know about the Mentors, how would you describe the band? What are the Mentors all about?

The Mentors are a band that started in 1976 by myself (Steve Broy, aka Dr. Scum), El Duce (Eldon Hoke) and Sickie Wifebeater (Eric Carlson). We play heavy rock and roll with lyrics mostly about sex and other controversial topics. We started to do this when people sang about stupid things and also the music people played in many cases wasn’t that good also.

What do you think of heavy metal band nowadays?

Its is not as good as it was. There is too much de-tuning for my ears. The few good bands out there are old men. Music changes as time goes on and what sounds good to the young people does not sound good to the old people in most cases. I’m not young now, I am 56 years old and my taste is not what the kids listen to these days so much.

Who are the best and the worst put under that label and why?

The best heavy metal bands are Black Sabbath, Led Zeppelin, and Van Halen in my opinion. There have been many other good ones also besides these three. Kiss is a good band. As far as what is the worst heavy metal band, there are some ones not so good, but the worst heavy metal band is still far better than the best hip hop/rap act. So even bands I used to hate in the 80’s now I would listen to since there is nothing else right not. I never myself cared much for Twisted Sister or Def Leppard. However, I do not want to criticize any band, especially any rock band right now, because there are so few of them.

How you came up with the executioner hoods?

hoodsIt was the idea of our first drummer, El Duce, who liked horror movies, there was a movie called Mark of the Devil that he loved that showed men in hoods doing bad things. He thought this was great and wanted out band to wear hoods.

Have members of the KKK commented on your hoods at any time?

Yes, some Nazis and KKK people think we are with them because of this. Which we are not. The band is not a racist band and we have black and jewish friends. I don’t like racism I know some people who were big racists who grew out of it. Lets face it, the music we play came from black music, from black gospel church music. That is where rock and roll came from. So if you play rock music and you are a racist, you are maybe not knowledgeable.

What kind of ideas for live shows you’ve thought about that you haven’t manifested – maybe just yet?

Well, the budget for our shows is limited and so we do the best we can with no money. It would be nice to have sex on stage with some nice looking girls during a drum solo. Which has happened a few times.

How is the band politically inclined? Clearly, you are not conservatives and that you are politically incorrect in many people’s eyes. Do you vote? Who have you voted? What do you think of politics in general?

I can’t speak for the other members of the band; I don’t know what they think on this topic. Generally I am not with the conservatives since they usually don’t want people to have sex, watch porno, or smoke pot, plus they want to have wars. So I am for the political parties that are in favor of sex, drugs and not having war. I do vote and usually I would vote for the Democratic Party, which is left wing in USA. There is a philosophical difference between the right wing party and left wing, in which right wing claims they want to reduce taxes and government regulations. But the right wing party also wants people to go to jail for smoking pot and having sex, which I do not agree with. I do not like paying high taxes myself but I realize we have to pay something to the government.

I suppose you, as the kings of sleaze, watch porn. Favorite movies, magazines or actresses? Do you collect porn?

I like the Dirty Debutante series of porno movies by Ed Powers.

What are the best strip clubs around over there?

I am not so much into going to strip joints since the women try to strip the money from my wallet while they strip off their clothes. My wife used to be stripper though. I met her at the Ivar Theatre in Hollywood where El Duce worked as the light man and announcer. I like to watch nice ladies dance and strip to rock music but now they do not do that, it is rap music, and that is not good for me.

What are real men and women like?

To me real men and real women are people you can have an interesting conversation with. I like meeting people. When I was young I was very shy and would not talk to anybody but now I am very outgoing and friendly and enjoy people.

– – –

The El Duce years

elduceWhat was El Duce like? What he was like in person, in private?

El Duce was known to the public as a very funny and friendly person who like to drink alcohol. In private he struggled with being an alcoholic and tried to quit many times. Drinking too much is what led him to an early grave. He was a fantastic musician and loved to listen to music. He was somebody that had many friends, and was always fun to be around.

During the El Duce years the band appeared in the Jerry Springer Show and Hot Seat with Wally George. The interviews are now legendary. What happened outside of the camera? How were Jerry and now past George off the camera?

The Wally George interviews were fake, since Wally met with the band before the show and discussed with us what would be said once the show started. Wally was a very nice man. On camera he took on a different personality.

Can you tell us about some previously unheard stories about El Duce?

I’m saving the best ones for my book, a biography of El Duce, coming out in early 2015, called El Duce, The Truth is Funnier than Fiction.

In the mid 1990’s, El Duce claimed that Courtney Love had offered him $50,000 to kill her husband Kurt Cobain, whose death was ruled a suicide. What’s the truth behind all of this?

This is not true, it was a made up story to sell magazines. El Duce was paid to say this. But because Courtney love is so crazy, people think it is true. Even her own father used to call El Duce to discuss this with him.

How many replies you got to ”the dream date contest”? How people reacted to it?

Woman are dumb, but not that stupid. Nobody applied for this.

What is El Duce’s place in the history of rock ‘n’ roll?

You know, only the people in the future can say that. I think myself he did quite a bit to change the nature of lyrics use in rock music. We sang about topics that up until that time, nobody else would sing about. El Duce, myself and Sickie set our goal to become a great band, whose music would stand the test to time and outlive us all. Unfortunately when you set a goal like that, there is no way to know if you succeed or not.

– – –

After El Duce

mentors2How the band has changed after El Duce passed away?

We have kept going and keep doing new music. There is a big change of course because El Duce is not writing most of the lyrics. His lyrics were very good and it is hard to write lyrics as good as he did.

PMRC and some others have expressed bad feelings about your lyrics over the years. What are the highlights of this kind of actions thus far? Was it reading of Golden showers on the congressional floor? Do people and organizations give this kind of critique mostly online or do they have courage also to give the feedback in person?

Oh, some people will tell us to our face we are terrible. But over the years, people has sort of have gotten used to us, and maybe we are not as shocking as we once were. We didn’t invent Golden Showers; people were doing this kind of thing before the Mentors.

You have released eight albums thus far. Which one you consider your best and why?

Well we have done 8 Mentors albums, plus I have done a number of solo albums and also albums with El Duce and myself. I love them all; it is really hard to pick a favorite one. Maybe my favorite is El Duce/Booze and Broads.

What does the Mentors backstage rider include?

Red Wine, Perrier Water, and pizza usually.

What kind of groupies do the Mentors get nowadays? What kind of women are the Mentors fans?

Well, I am married so I’m not doing the groupie thing, but we do have women fans who are very nice. Some of them want to have sex with the band for sure. I have found that smart nice women are Mentors Fans and they show good taste in men by wanting to have sex with Mentors. They might have sex with the other guys in the band.

The wildest live shows you have done thus far? What have happened?

We have been playing shows for close of 40 years, so many crazy things have happened. Sex on stage, sex backstage, people in the band passing out, vomiting and fighting with each other. People getting stabbed, and killed. Many horrible things and many nice things also.

– – –

The Future

dirtyrottenpervertsWhat kind of future plans does the band have? New album in making? Are you going to Europe at some point? Have you been asked to play here in Finland yet? What kind of thoughts Finland brings to your mind?

Well, I don’t know about the Mentors album. I would like to do that, we will see. I write songs all the time and record them and release them, whether it is with Mentors or my solo band. I will be releasing a new solo album very soon, called Dr. Heathen Scum/Going Off Half Cocked.

As far as Finland, yes we want to play there. Maybe our dream will come true to play Finland in 2015. For anybody that wants to talk to me about it, write me at sbroy@aol.com or our booking agent Keith at keith@shredheadinc.com

Have you ever heard of Pekka Siitoin, a past Finnish devil worshipping neo-nazi cult figure and the national king of sleaze who wanted to be the first Finnish person to have sex with an space alien woman, who claimed to have had sex with over 800 women, and who did have sex in front of his followers, who made first amateur porn movies in the country, who appeared in numerous Finnish men’s magazines over the years and who called himself ”rivologi” (that roughly translates into ”pervologist”)?

No I did not hear about this person. He sounds interesting. I will look into it.

If you could pick any artist or band to play with you, who would you like to warm up for your gig?

Well, normally I don’t watch the opening bands at our shows because I’m not so interested. I like many bands however, the great rock bands, Led Zep, Stones, Iggy and the Stooges, Slade, the list can go on forever. If I had to pick one quickly, I would say The Rolling Stones.

There are some documentaries about the band done. Which one of them is the best thus far? Are there new ones in making?

To be honest, I’m not aware of any full-length documentaries on our band. We are making one right now with a lady named April Jones. You can see a trailer for it on YouTube. Search The Mentors Rockumentary.

– – –

Mesikämmen thanks Dr. Scum of the Mentors for the interview!

– – –


The Mentors in Facebook.

Mr. Wonderful.

Read Full Post »

I was exchanging few words with my friend Larry Wessel about the kings of sleaze, the Mentors, yesterday. If you don’t know it already, Larry has directed a film about the band, Hollywood Head Bash, in 1991.

During our exchange Larry shared with me a great, funny little story that he has not shared anywhere in public before. It’s a story about the Mentors’ legendary El Duce (1958–1997), “Mr. Wonderful”. The story is published here with Larry’s kind permission.

– – –

Mr. Wonderful

by Larry Wessel

hollywoodheadbashBack in the early 80’s I liked to spend my afternoons in Hollywood at The Ivar Theater with my friend Eldon Hoke popularly known as El Duce, the leader of the “rape rock” band, the Mentors. I’ve hung out in the worst of Tijuana’s Zona Rosa Pleasure Palaces but to this day, The Ivar Theater remains the sleaziest strip joint I have ever been to. One night a week was “camera night” and I used to enjoy shooting photographs of the strippers there with my Nimslo 3D camera. My eyes would water from the perpetual reek of Pinesol and I had to make sure to toss plenty of one dollar bills onto the stage or “Mister Cannonball”, the Ivar’s 500 pound black bouncer would gently tap me on the shoulder.

El had a day job there as “Mr. Wonderful”. Perched up high in the projection booth, Mr. Wonderful would lean in to his microphone and introduce each “exotic dancer” as she waited behind the red curtains to enter the stage. These were the ugliest strippers I have ever seen! Ghostly pale, bruised Hollywood street walkers with black eyes, broken teeth and arms covered in track marks and tattoos. The audience for this spectacle was 7 or 8 Japanese businessmen in beige raincoats nursing warm half empty glasses of beer. A blood curdling screech of white feedback noise would blast out from the Ivar’s broken speakers… Mr. Wonderful would then deliver his extravagant ballyhoo to the horny rubes… “Pre-pare to Pitch a Pup Tent in your Pants gentle-men…put your hands together… and give a warm Ivar welcome to the lovely Linnnnnn Dahhhhh!!!!”.

He would then push the play button on a cheap plastic ghetto blaster covered in duct tape and cigarette burns and wired to the Ivar’s antique public address system. The deafening onslaught of Deep Purple’s Smoke on the water was now the soundtrack for the lovely Linda as she seductively stumbled out into the spotlight in her six inch stilletos. While she was doing her dirty dance, El and I would pass a joint back and forth waiting for the song to end. Two more songs, two more lurid Linda dance routines and Mr. Wonderful would introduce the next one in line. “Alright gentleman, you might want to repair to the lobby for a cigarette now because the next one up is REAL ugly! How ugly? Well let me put it this way… she is a two bagger. What is a two bagger you ask? A two bagger is when you are fucking her, you put a bag over HER head AND a bag over YOUR head in case HER bag breaks! Without any further ah doo…here comes the incredibly FUG-LY No-reeeeen!”

It was showtime folks and once again Mr. Wonderful taps the play button. Mountain’s Mississippi Queen vibrates the old and sagging cum stained seats as Noreen enters the stage, black Maybelline teardrops rolling down both of her acne scarred cheeks. After Noreen’s three numbers are concluded and she slowly stoops down to pick up a wadded up one dollar bill, the house lights are turned off and Mr. Wonderful flips the on switch of a 16mm movie projector. A grainy purple and pink hued, faded and scratched up print of an old xxx rated fuck reel is projected onto the Ivar’s movie screen.

Mr. Wonderful lights up another joint and passes it to me. The Ivar Theater is now permeated with the echoing sounds of lustful moaning orgasms as my pal Eldon Hoke looks at me and smiles, “Thanks for comin’ up here to visit me man! I have a great idea Larry, we should be co-anchors on our own nightly news program. Everytime there is a fatal car crash or someone gets murdered we would both start laughing uncontrollably!” I agreed with him. I totally agreed.

– – –

Hollywood Head Bash

The year was 1991. The video begins late at night in the parking lot behind Raji’s nightclub in Hollywood. El Duce holds court with English Frank and Rev. Bud Green. Eldon and English Frank reminise about the “peanut butter and apricot brandy incident”. The party moves from the parking lot to backstage where El can be observed sampling the goodies being offered by a tattooed and pierced punk rock hottie! A wee bit later El dons a rubber Adolph Hitler mask and sieg heils the crowd before donning the black hood and launching into Peeping Tom with a killer guitar solo by Sickie Wifebeater. Golden Shower is played next by request.

I sat on the floor at the foot of the stage tilting the camera upwards for great close-up shots. It is during their third song, When you’re horny, you’re horny that an a-hole wearing a kilt and a pair of steel-toe combat boots lept off the short stage and booted me in the face, smashing the microphone off the camera and knocking the camera out of my hands and onto the floor. The remaining two minutes of the film is me, blood streaming down my face looking for the s.o.b. that sucker-kicked me. I was so pissed off and traumatized by this incident that I never showed this video to anyone…until now.

To all who miss the master of rape rock I highly recommend this amazing video, a priveleged peek into the past… a “must have” for all the fans of the one, the only, El Duce.

“The video Hollywood Head Bash is killer!” – Dr. Heathen Scum, The Mentors.

41 Minutes Color DVD (Region 1) $25. Each DVD is signed and numbered by Larry Wessel. Each DVD is packaged and mailed in it’s own protective bubblewrap mailer. Each DVD is available within the U.S. for $25 (postpaid). Other countries: $30 (postpaid).

– – –

See the trailer for the film here! Order your copy from here!

– – –

Related posts:

Larry Wessel speaks!

Boyd Rice: An Embodiment of the Wolf’s Hook.

Read Full Post »

timovuorensola2Timo Vuorensola doesn’t need long introductions. He’s known especially for directing movies and being a member of Älymystö.

Mesikämmen decided to ask few questions from Timo. In the following interview Star Wreck, Iron Sky, Laibach, Älymystö, Nazi UFO’s, Nazi’s in movies, Sarah Palin and her supporters, Pekka Siitoin, and many other subjects are covered.

Ladies and gentlemen, Timo Vuorensola speaks!

 – – –


If this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary, where would we sit now making this interview?

I’d pick some nice, cozy pub in Tharbad, Cardolan. That’s in Middle-Earth, of course. And year would be around 1650 Third Age.

Who are you, what do you do? What did you do before Iron Sky that made you a celebrity?

I’m some kind of a all-round-random-shit -guy who just ended up focusing on film. I’ve been interested in anything, from writing to music, from graphics to marketing, and have done a many jobs on each of those fields. I used to be a telemarketer before I started filmmaking and financed my ass during the the making of my first film, Star Wreck: In the Pirkinning.

What made you start Star Wreck-movies? Were you a typical Star Trek-fan?

I wasn’t the brains behind Star Wreck-series, before I met him, Samuli Torssonen from Tampere who had been working on Star Wrecks all his life. I joined in first as an actor to Star Wreck V: Lost Contact -short film, and he asked me – because I was always loud and buzzing about the set – to direct the second. I hadn’t directed anything of that scale before, but decided to take the “job” (not like anyone was paying…).

Regarding Star Trek, I hand’t seen even one full Star Trek episode before I started working on Star Wreck, and didn’t get around to watch the series until years after I had already finished my work on Star Wreck. Maybe it was good, brought the film a bit above the typical fanwank level of fan films on the Internet.

Who are your favorite Star Trek characters and why? The first or the next generation? Deep space nine?

Now that I’ve seen every episode of Star Trek (me and my girlfriend took a 1,5 year Star Trek marathon, watching every episode (729 episodes) and every movie (11 movies then), I find myself a “first generation” -guy, meaning the Original Series is the one that speaks loudest to me, although every other series have had their awesome bits. And out of all the characters in Star Trek, I’d go picking Kirk, Spock, Data and Archer. They all are interesting, stand-alone characters that really bring incredible flavour to the series.

What are your all time favorite movies and directors, top 10? Why these directors, movies?

Top-10 is rather hard, but let’s give it a go:

1. David Lynch – For the freedom of expression.

2. Ridley Scott – For the science fiction mindset.

3. James Cameron – For the beyond-this-world visions.

4. Stanley Kubrick – For the best films I’ve seen in my life.

5. Gus van Sant – For the challenging topics he tackles with such ease.

6. John Cameron Mitchell – For the best film I’ve seen in my life (Hedwig and the Angry Inch).

7. Peter Jackson – For being the guy I want to be one day.

8. Darren Aronofsky – For the darkness, and the light at the end of the tunnel, that turns out to be a train of horrors roaring at you.

9. Steven Spielberg – For my childhood.

10. Terry Gilliam – For taking us on a ride out of this world.


– – –

Iron Sky and things related

Where were the seeds of the Iron Sky planted? I recall some mentions about sauna…

Yeah, we were sitting in a sauna, a bunch of us, and friend of ours, one of the writers of Star Wreck: In the Pirkinning suggested we should do a film about Moon Nazis. He had been reading bout this conspiracy theory and thought it might turn into something interesting. First we of course were just laughing about it, but the more we thought about the topic, read about it and researched it, the more we realised there could be a story there.

Turun Hengentieteen Seura made notions about sending metaphysical magical signals into the collective field of human consciousness as the real origin for Iron Sky. What is the truth about the matter? Did you feel some odd itching in your head when the idea came to you?

Yeah, but we believed it to be just dirty nerd sweat exiting our bodies in the heat of the sauna, but apparently, well, that’s what it was then.

ironskyufosWhat do you think of the Nazi-UFO-mythos in general? What do you think, is there is any base to Nazi’s having had man-made UFO’s?

Absolutely, there’s quite a lot of photographic evidence of a saucer-shaped ships being tested by Nazi scientists and later these researches found their way to USA where they were taken even further. I assume the problem eventually was that there was no way to create an energy source that could take the advantage of the saucer shape, and the research was abandoned, after Roswell accident, and all the focus was put into building a space rocket based on V2 technology.

Your take on UFO’s in general?

Whatever saucer-shaped there’s flying it’s man-made. I’m also a firm believer in life outside of our solar system, even ponder it’s possible to think there could be a form of intelligence, but I highly doubt we’ll ever have any contact with anything more than few worms buried in Mars and weird fishy things in Europa. So, in that way I believe we Earthlings should use our imagination as wide, far and crazy as possible in imagining conscious life out there, since we’ll never find it out anyway.

Why does Nazi aesthetics appeal to the people? What’s the reason behind their appeal to the people nowadays? What do you think of Nazis? Was was the worst and the best in them in your books?

Strength and cool come from strong will and great taste in the visuals. Unfortunately, what’s driving these is an ideology that’s so badly rotten inside it’s not worth celebrating. But Nazi cool can be thanked only by Hollywood film industry, which put these soldiers in pedestal and made them demigods of evil. Mankind loves evil, so we love nazis. What’s always forgotten, and what’s very sad is that Nazis were not ‘evil’, they were just pathetic ignorant mislead shitheads. But you can’t really make a multi-billion branch of entertainment industry based on hunting pathetic ignorant mislead shitheads, they are not fun. Evil is much more fun. Making nazis evil you make them entertaining and making them entertaining you make people want to watch them and pay for them.

What I believe how Nazis should be treated is to be revealed as the pathetic ignorant mislead shitheads they are, so no more people want to follow them, because, who wants to identify being a pathetic ignorant mislead shithead?


I recall there has been some problems in getting the movie distributed, etc. Tell us about that. It must have dealt with the Nazi-dimension of the movie, right?

In the beginning, people were very worried about how we will approach the topic of Nazism, given its’ strong negative baggage, so we did get a lot of interest but a lot of “no thank yous” in the end. It took years of convincing for people to understand that this is a comedy, that it’s dismantling the Nazi mythos not appraising it, and that it’s not making fun of the victims of the Nazis. After this was managed to be slammed into the heads of people, getting the distributors was a bit easier, but for a small marginal european scifi film, it’s never easy.

Eventually, we succeeded, selling the film to theatres in over 60 countries with DVD and VOD finding its’ way to even more. The film is somehow still coming out here and there; just last weekend Hungary released the film to theatres, so there’s some serious longevity in the film.

ironskysarahpalinHave Sarah Palin supporters contacted you regarding the movie? What have they said?

It took them about six months to really form an intelligible response to the film, and it contained a lot of death threats, curse words and Euro-bashing. It was probably one of the best times I’ve had as a filmmaker, reading as some right-wing nutcase found out about Iron Sky, tweeted about it and then the whole republican media on Internet went nuclear.

How you got Laibach to make the soundtrack to Iron Sky? Were they instanty all in for it or was it a matter of negotiations or some such process? Were you a Laibach fan before the movie, an NSK-citizen?

I’ve never been an NSK citizen, but was a big big fan of Laibach since I first found out about them, and was listening to them constantly as I was working and writing Iron Sky. It was one of the initial goals for me production-wise, to get Laibach to do the music, and although contacting them and the initial negotiations were not easy, as soon as we got a chance to meet and talk what the film will be, and how it will be like, they decided to help. And when Laibach is on board, they are on board 150%, and will pull in every resource and bit of energy they have to create something extraordinary.

What do you think of the reception the movie has got? How do you feel about it?

Reception has been mixed. I usually think it’s divided into those with IQ under 100 or above 100. Those above seem to be more likely to get it, those under seem to have hard time getting their heads around it. And, well, of course there’s the film critics, but then again, who cares of them anyway? I’m happy the right people find the film, and I’m happy it has created a huge, intense following that’s going to help us making the sequel, and I promise even the sequel won’t even try to make everyone happy.

ironskylaibachWhat do you think of the movie yourself? What could have been done better, what ended up perfect?

I’m proud and happy of it. Looking back, the more I see what choices we made during the production, the less I think something could’ve been done different. Films are more than sum of their parts, and the magic happens not only as it is written, but also in certain time and space, where no other end result could’ve come out. I could go back and chance this and that, but I fear it would result in a worse film. To me, Iron Sky is perfect as it is, with all its’ flaws, and I wouldn’t really go changing too much. I would’ve liked to stay in the Moon Base a bit more, but we really had to get going with the story around 29 minutes, when we leave the base for the first time.

The movie must have brought you into many interesting situatons. Do you have some special stories to share with us about those? The most surprising, memorable, weird situations?

I’ve had great time with the film’s release. Travelling to tens of film festivals all over the world you get to meet the most amazing people, most interesting world views and end up into strangest situations. Let’s just say I’ve understood that there’s no glamour in film, but there’s something very wicked, dark and perverted in the world of film that’s rather interesting. Weirdest people I’ve met are usually the UFO freaks thanking me for a great documentary.

– – –


What is Älymystö all about?

alymystoÄlymystö an industrial noise project me and Mr. Haapanen set up some 12 years ago. Our intention was originally only to do few songs and one live show, but it grew out of its’ proportions, and although we haven’t released a lot, and haven’t toured like animals, we’ve established a small niche of which we are proud, and which we are also expanding on nowadays.

What made you interested in industrial music? The biggest influences? Top ten best industrial albums – or other kinds of albums, if you prefer to broaden the question?

Industrial music is also a glance into the dark side of electronic music and metal music, sort of like looking under the hood of what this shit is made of. It has beauty in the crust, rot and malfunctions, and it’s very digiprimitive in its’ nature. Top ten industrial albums listed here:

Laibach: Opus Dei.

GGFH: Disease.

Ministry: Psalm 69.

Die Krupps: II.

Alec Empire: Futurist.

Godflesh: Pure.


Front Line Assembly: Hard Wired.

NON: Music for Iron Youth.

You ”sing” and write lyrics for Älymystö. What inspires your lyrics? What do you want or aim to express via them?

Usually sexual frustration, religious frustration, murder fantasies and some kind of a compilation of these elements.

If you would be either a musician or a movie director (not both) which one you would be?


The best Älymystö album to date, and why that?

Atomgrad is our only full-length album so far, and I’m proud of it. It has a very unique atmosphere that’s unrepeatable.

– – –

Pekka Siitoin

siitoinufoWhat do you think of Pekka Siitoin? What do you think was the best and the worst in the man? What do you think of him, in general?

I think Finland needs these strong personalities, whatever side of the imaginary ‘fence’ they stand. We tend to be a society which ridicules and abhors anyone with unique personality and see standing out as a negative trait. I’m talking of Pekka Siitoin, but also of Spede Pasanen, Lenita Airisto, Jörn Donner and Matti Nykänen to name a few. All of these are interesting people, some are creepy, some just plain insane and some considered intellectuals. What I like about them all is that they give a nice kick in the ass of us Finns, forces us to think beyond the “kahvia-ja-pullaa” universe we so easily float in. So, I don’t agree with Pekka’s views at all, but I respect his uniqueness.

Did you consider having Pekka Siitoin as a character in Iron Sky at any point? Do you consider doing so in the sequel of the movie that is in planning?

Yes, actually we did, at least partially. In the very first draft of Iron Sky, there was supposed to be a character called Pekka Lehto on the Moon, playing much similar character as Klaus Adler is now. His name comes from a Pekka Siitoin – Seppo Lehto -mash-up, and he was to be a crazy son of a bitch nazi, main antagonist of the film. This was a bit before Johanna Sinisalo joined us, though.

– – –

Keys of success, future, etc.

As a creative and successful person, what kind of advice you would give to persons wishing to create something like Star Wreck or Iron Sky? What are the ingredients of success, of making it all come true today? What you would have done differently if you would have had some advice in the early stages of your process? Or is is all just ”try and see”-kind of process?

I like to say that there’s really nothing you can take or achieve to have the qualifications to make a feature film, other than making it. So, I’d suggest evaluate your life and think, would you be willing to do years of work without being paid to become a filmmaker. Most wouldn’t, and that narrows it down to those would. Then, making a film itself is obviously the main task, and only very few really get to finish. And out of those who finish, even smaller portion are willing to do the work it takes to make a film.

First film doesn’t have to be great in every respect, but it needs to show you have the guts to finish a feature film, you have some kind of a vision on what you are doing. So, instead of talking about it, start making a film. And instead of skipping the corners, spend years on it to make it as good as you humanely can. Then, release it and see what happens.

What you would like people to know about you that they haven’t got to know about you thus far via mainstream media?

I’m an egoistic asshole. It helps repositioning me in the field of who’s a great guy and who’s not. I am.

What kind of plans you have in for your near future when it comes to Älymystö, movies?

Right now I’m working on two feature films – Jeremiah Harm, a scifi actioner and Iron Sky sequel. There’s also talks about more films to which I’ve attached my ass to, one of them being I Killed Adolf Hitler, then there’s Deadrise and a bunch of others.

What makes you happy?

Right now, Oranssi Pazuzu. In general, when I’m right and people listen to me and things click. What makes me sad is when I’m wrong but people still listen to me and things fall apart. Both happen at equal intervals.

– – –

Thank you for the interview, Timo!

– – –


Iron Sky official webpage.

Iron Sky in Facebook.


– – –

Iron Siitoin.

Reich of the Black Sun.

We come in peace.

– – –

Read Full Post »

Sunnuntain eli ns. pyhäpäivän kunniaksi Mesikämmen tarjoaa katsauksen Mike Pohjolan teokseen Ihmisen poika (Gummerus, 2011). Katsaus sopii blogiin hyvin mm. siitä syystä, että kirjassa seikkailee muiden hahmojen ohessa myös edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, jota tässä blogissa on jonkin verran käsitelty jo aiemmin. Kirjan Siitoin-kohdat käydään seuraavassa muun ohessa säntillisesti läpi.

Pohjolan uusin teos on liitteineen 607-sivuinen järkäle. Siinä on siis enemmän sivuja kuin viimeisimmän suomenkielisen Koraanin versiossa ja jokunen sivu vähemmän kuin Raamatussa. Tämä sopii kuvaan, sillä teos, jonka kappaleiden nimet usein mukailevat Raamatun kappaleiden nimiä, kertoo Jeesuksen toisesta tulemisesta. Takakansi kertoo kirjasta tarkemmin seuraavaa:

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä sanoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64-koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on järisyttävä lukuelämys.

Kuten monissa hyvissä teoksissa joissa on alkusivuilla kartta seudusta, johon tarina sijoittuu, niin on myös tässä: Turku – Jeesuksen toisen tulemisen aikoihin. Kartasta löytyy monta tärkeää maamerkkiä, mm. vanha hirttopaikka, Pyhän Henrikin parantava lähde ja “paikka jossa on hämähäkkejä“.

– – –


[Jos et halua pilata omaa Ihmisen pojan lukukokemustasi vaan haluat lukea ennen kaikkea Mesikämmenen ajatuksia teoksesta, siirry kohtaan “Ajatuksia”. Jos taas et halua lukea näistä kumpaakaan vaan sinua kiinnostaa vain Mesikämmenen omakohtaiset muistot kirjan maaston ja teemojen tienoilta, siirry kohtaan “Horinoita”].

Kirja alkaa ei enemmällä eikä vähemmällä kuin maailman luomisella. Tämän jälkeen tarina kertoo isolla pensselillä maalaten maailmankaikkeuden ja Maan historiaa, niin astronomista, biologista kuin lopulta kulttuuristakin. Painotus jälkimmäisen suhteen on uskonnoissa, mikä käy perpektiivinä tietysti järkeen, sillä onhan kirjassa kyse Jeesuksen toisesta tulemisesta. Vähä vähältä päästään alkuräjähdyksestä tarkempiin yksityiskohtiin, kuten ihmisten touhuihin Suomessa 1970-luvulla. Pohjustus on mainio tiivistelmä maailmanhistoriasta ja se laittaa väkisinkin miettimään sitä, että vaikka ihmiset ovat kulttuurihistoriansa kautta muuttuneet ajan saatossa huimasti mm. teknologisesti, niin pohjalla tuntuu universaalin sitkeästi pysyvän ajasta ja paikasta toiseen aina vain samoja elementtejä – niin hyvässä kuin pahassa, mm. uskonnollisuuden ja uskontojen suhteen.

Kirjan päähenkilö Julius syntyy Ulvilassa vuonna 1978 umpiuskonnolliseen perheeseen, jossa Raamatusta löytyy opetuksia tilanteeseen kuin tilanteeseen ja niin ruoka- kuin iltarukouksetkin luetaan tunnollisesti. Sen jälkeen kun hän on pudonnut metsässä puusta ja onnistunut ihmeellisesti jäämään kengästään oksaan roikkumaan (vähän kuin Jeesus ristillä tai Óðinn vastaanottaessaan riimujen viisauden), häntä alkaa perustavalla tapaa nakertaa ajatus, että Jumala on varannut hänelle jonkin suuri tehtävän.

Jos kirjan alun maailmanluontikappale antoi historiallista perspektiiviä ihmisten touhujen suhteellisuudelle ja universaalisuudelle, niin samaa tekevät myös kautta teoksen kerrotut tarinat erilaisista Juliuksen elinaikana muualla maailmalla nousseista kulteista ja niiden johtajista. Aika ajoin pullahtaa esiin Jim Joneseja ja vastaavia tapauksia, jotka ovat uskoneet olleensa, ja uskovat yhä edelleenkin olevansa, jos nyt eivät aivan jeesuksia, niin jonkin sortin messiaita kuitenkin.

Perhettä alkaa vaivata huoli Loviisan ydinvoimalan läheisyydessä elämisen turvallisuudesta ja he päätyvät muuttamaan Naantaliin. Kaupunkia kuvaillaan sellaisella tarkkuudella kuin vain paikat tunteva voi niistä kertoa.

Pekka Siitoin mainitaan kirjassa kaikkiaan kuudessa eri kohtaa. Ensimmäinen näistä on sivulla 81:

Kaupungilla oli myös synkkä puolensa, jota edusti Pekka Siitoin, tunnettu natsijohtaja ja saatananpalvoja, josta pieni Julius ei kuitenkaan vielä tiennyt mitään.

Uskovaisen Juliuksen päässä pyörii monenlaisia suuria kysymyksiä. Ne koskevat niin teologisia, uskontotieteellisiä, eettisiä kuin politiittisiakin asioita. Ja niitä asioita riittää. Samalla kun Juliuksen kasvutarina ja henkinen etsintä kehittyy, kehittyy samalla myös kerronta paikallispolitiikan kiemuroista. Varsinkin ns. Turun tautia, eli Turun kaupungin korruptoitunutta politiikkaa ruoditaan oivasti. Tarinan poliittisesta pääroistosta Ilkka Sadinkuusesta ei voi olla tulematta mieleen eräs nimeltämainitsematon paikallinen pitkänlinjan poliittinen “mulkkurikollinen”, edesmenneen valtakunnanjohtajan terminologiaa käyttääkseni.

Juliuksen elämään saapuu fantasian maailma. Tärkeää roolia siinä näyttelevät roolipelit, Tolkienin luoma maailma ja televisiosarja Star Trek the Next Generation. Ydinvoiman ja ydinaseiden kauhut kummittelevat Juliuksen ja hänen perheensä päässä edelleen ja Julius piirtelee sinappiputkilon korkilla potentiaalisia ydintuhovyöhykkeitä Suomessa ja muualla. Pikkuhiljaa Julius alkaa myös kehittää päässään utopiaa yhteisöstä, joka olisi turvassa tällaisilta potentiaalisilta kauheuksilta. Koulussa alkaa keskeiseksi identiteetin muokkaajaksi muodostua nörttien ja kovisten lokerot, ilman harmaan vyöhykkeitä. Koulun liikunnantunnit jalkapallojoukkueiden jäsenten valintoineen (joissa Julius on aina listan hännillä) alkavat merkitä toistuvaa julkista nöyryytysnäytelmää.

80/90-lukujen taitteessa maailmalla, varsinkin Yhdysvalloissa, nousi ns. “Satanic panic“-hysteria. Saatananpalvojia nähtiin joka puolella ja heidän nähtiin pyörittävän maailmanlaajuista verkostoa, jossa harjoitettiin kaikkia mahdollisia alan kuviteltuja kauheuksia huumeineen, orgioineen, rikoksineen ja ihmisuhreineen. Ilmiö rantautui myös Suomeen, vaikkakin kohtuullisen lievässä muodossa. Tämäkin ajankuva nivoutuu osaksi Juliuksen tarinaa, sillä roolipelien pelaajana häntä katsotaan tietysti tässä skenaariossa epäilevin katsein. Tarinassa Naantalissa toimiva pastori Farforst päättääkin pistää nuorisotiloissa pyörineelle roolipelien pelaamiselle lopun, sillä konsultoituaan Pat Pullingin kirjaa Noidankehässä hän tulee siihen johtopäätökseen, että roolipelit haiskahtavat epäilyttävästi sarvipäälle.

Satanismihysterian yhteydessä Siitoimesta kirjoitetaan kirjassa toisen kerran (s. 131-134).

Naantalissakin tiedettiin olevan yksi saatananpalvojajengi, jota veti Pekka Siitoin. Yleisesti ottaen Siitointa pidettiin kuitenkin harmittomana hulluna, joka tuskin harrasti rituaalimurhia.

Siitoimesta tulee tässä yhteydessä saman tien juttua kolme sivua putkeen, historiallisine perustietoineen ja muumipapan hirttäjäisineen. Julius menee tarinan tässä kohdassa Pekan ovelle myymään seurakunnan nuorisoseuran kalenteria. Kauppoja ei tule. Kohtaus on dialogeineen erittäin hupaisaa luettavaa varmasti monelle sellaisellekin, joka ei Pekan edesottamuksia ja ääntä entuudestaan tiedä tai muista. Seuraavassa tästä näyte:

Ovi avattiin. Sisällä oli väsähtäneen näköinen keski-ikäinen mies, joka haisi viinalta. Miehellä oli pyöreät kasvot, Hitler-viikset ja koppalakki, mutta vaatteina shortsit ja teepaita.

“Miten voin auttaa?” sanoi mies hitaasti erittäin möreällä äänellä. Tässä oli nyt Pekka Siitoin.

“Päivää”, sanoi Julius. “Haluaisittekste ostaa partiolaisten joulukalenterin? Rahat menee hyvään tarkoitukseen.”

“Minä en vietä joulua.” Mies sytytti tupakan ja yskäisi.

“Ai miten nii ette vietä jouluu?”

“Joulu on sielulle sama kuin keskitysleiri juutalaisille.”

“No vietättekste juhannusta?”


“Tää voi olla juhannuskalenterikin. Ei maksa kun viistoista markkaa.” Julius alkoi päästä vauhtiin.

“Ei se mene hyvään tarkoitukseen, se menee pahaan tarkoitukseen. Kristillisen kirkon patamustat papit tuhoavat Suomen ja suomalaiset. Me olemme niin lannistuneita, että äänestämme kaikissa vaaleissa samat mulkkurikolliset eduskuntaan ja kaupunginvaltuustoihin. Käyttäisit sinä poika ne rahat mieluummin vaikka huoriin”.

Jossain vaiheessa Juliuksen tajuntaan iskee koko voimalla vahvat epäilyt siitä, että hän saattaa hyvinkin olla Jeesuksen toinen tuleminen. Hän alkaa myös suunnitella asioita tätä mahdollisuutta silmälläpitäen. Samanaikaisesti Julius kuitenkin elää useammassa maailmassa, jotka tuntuvat monin tavoin yhteensovittamattomilta. Roolipelit, Tolkien ja Star Trek ovat laittaneet hänet vakavasti miettimään uskontojen fiktiivisyyttä ja epäily kalvaa hänen sieluaan. Satanismihysterian aalloilla tämä Jeesuksen toinen tuleminen tutustuu myös Anton LaVeyn Saatanallisen Raamatun ajatuksiin ja päätyy jopa pitämään satanismista esitelmän koulun uskonnontunnilla.

Siitoin pomppaa esiin kolmannen kerran sivulla 214 seuraavalla maininnalla:

Pekka Siitoin oli varmaan hullu, mutta tuskin nörtti.

Neljännen kerran Siitoimesta kerrotaan sivulla 263:

Myös Pekka Siitoin oli ehdolla Naantalin valtuustoon. Vaalimainoskehikoita levisi Naantalissa. Sarioloidenkin kodin lähelle. Kehikoissa oli vierekkäin eri puolueiden julisteet ja Siitoimen oma vaalimainos. Mainoksissa oli Siitoimen naama ja teksti: ‘Natsi-Siitoin valtuustoon’. Julius piti ensin niitä pilana, mutta tajusi sitten, että tämä todella oli virallinen vaalilause. Joku tosin ehti nopeasti tuhria sen muotoon: ‘Natsi-Siitin valtuustoon’. Siitoin sai kuudenneksi eniten henkilöääniä koko kaupungissa, mutta vertailuluvun vuoksi ei siltikään päässyt valtuustoon.

Viidennen kerran valtakunnanjohtajasta kerrotaan sivuilla 288-289, joissa kerrotaan, miten Julius löytää hänen kirjojaan helsinkiläisestä kirjakaupasta. Ufot, uskonto ja paholainen-teoksesta lainataan kuuluisaa kohtaa, jossa kerrotaan käärmeen siitin-symboliikasta.

Kuudennen ja viimeisen kerran Siitoin mainitaan sivulla 308, jossa pastori Farforst törmää häneen Naantalin vanhassakaupungissa ja vaihtaa hänen kanssaan pari sanaa käydyistä vaaleista.

Lopputeos on yleisesti ottaen Juliuksen kasvutarinaa, siinä missä alkukin. Hän käy läpi kaikkia niitä kysymyksiä joita nuoret käyvät läpi. Roolipelit jatkavat tärkeän osan näyttelemistä hänen elämässään. Hän matkustaa Israeliin, jatkaa opintojaan, ryhtyy kasvissyöjäksi, päättää mennä sivariin, ryhtyy aktivistiksi, harrastaa seksiä, muttei ryyppää tai polta kuten ikätoverinsa. Ystäväpiiriin kuuluu monenkirjavaa väkeä. Vaikka välillä Julius menettää uskonsa Jumalaan, kasvaa sisäinen kutsu ihmisen poikana kasvamistaan, kunnes lopussa kulminoituu huipennukseensa.

En viitsi paljastaa tämän enempää mitä loppuhuipennuksessa tapahtuu, mutta paljastettakoon sen verran, että roolipelimiehenä Pohjola on tehnyt kirjaan varsin erikoisen ja yllättävän, roolipelinomaisen, lopun. Se toimii hyvin ja on omaperäinen loppu kirjalle.

– – –


Jeesuksen toinen tuleminen on teemana loistava. Näin vahvassa länsimaiseen kulttuuriin liittyvässä hahmossa ja asiassa on helposti menestyksen ainekset käsissä, aihe kun kiinnostaa ja puhuttelee eri tavoin hyvin erilaisia lukijoita. Uskovaiset, satanistit, agnostikot ja ateistitkin löytänevät tämän kirjan käsiinsä. Mesikämmen ei ollut mitenkään yllättynyt kun kuuli, että kirjasta on jo tehty Hollywood-sopimus.

Pohjola, jonka toinen nimi on muuten Julius, on kutonut tarinassaan yhteen omaelämänkerrallisia aineksia ja fiktiota ja pistänyt Jeesuksen tallomaan maamme ensimmäisen pääkaupungin ja Naantalin katuja. Tätä kautta historiallisen Jeesuksen hahmo ja hänen touhunsa menevät varsin hauskaan, mutta myös ajatuksia kutkuttavaan valoon. Monty Pythonin Life of Brian-tyyppiseksi homma ei kuitenkaan mene missään vaiheessa, vaikka viihdyttävää teksti usein onkin. Perusvire teoksessa on pohtiva. Kun myytti tuodaan lähelle niin ajassa kuin paikassa, tulee siitä jotain riisutuksi, mikä on helposti koomista, mutta samalla paljastuu jotain myytissä olevaa ajatonta ja yleisinhimillistä. Tässä on eräs tämän romaanin hienouksista.

Ihmisen poika on hyvin kirjoitettu. Väliin kävi kuitenkin mielessä, että teoksessa muista kirjoista käytetyt siteeraukset ovat paikoin varsin pitkiä, vaikka ne paikkansa teoksessa puolustavatkin. Mielessä kävi myös se, että Juliuksen kehitystarinaan sitoutuvat sivujuonet olisivat voineet olla ainakin paikoin lyhyempiä tai selvemmin Juliuksen kehitystarinaan liittyviä, mutta kirjan punainen lanka onnistuu kuitenkin sitomaan paketin mainiosti yhteen.

Kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan “järisyttäväksi lukuelämykseksi”. Järisyttävästä en tiedä, mutta mainiosta ja lukemisen arvoisesta teoksesta tässä kuitenkin on kyse. En epäile, etteikö tämä voisi joillekin järisyttäväkin lukuelämys olla.

Teos aukeaa erityisen hyvin niille, jotka ovat syntyneet 70-luvulla. Potentiaalisesti teos puhuttelee kaikkein parhaiten Naantalin ja Turun seuduilla kasvaneita, joille kirjan maasto on tullut oman nuoruuden aikana tutuksi pussikaljoineen, Cosmic Comic Cáfessa istumisineen, paikallispolitiikan ihmettelyineen, ja joille kirjassa runsaasti käytetty turunmurre on puhuttunakin tuttua. Roolipelien maailmaan uppoutuminen auttaa teoksen sisään pääsemiseen myöskin. Ajankuva kirjassa on yhtä kaikki elävää monine yksityiskohtineen ja tapahtumineen ja asioita paljon pohtivan nuoren kasvutarinaan löytää helposti omat yhtymäkohtansa muutkin kuin turkulaiset, naantalilaiset tai roolipelaajien parissa nuoruuttaan viettäneet entiset teinit. Kirja tarjoaa paitsi mehevää aikamatkailua myös suurien kysymyksien monipuolista ja runsasta pohdintaa. Uskontotiedettä, teologiaa, filosofiaa ja sosiologiaa opiskelleet pääsevät tekstiä läpikäydessään masturboimaan aihepiirin taustatiedoillaan hienosti.

Jos Mesikämmenellä olisi murrosikään ehtineitä pikkukarhuja pesässään, niin Mesikämmen laittaisi niiden tassuihin Pohjolan kirjan ja sanoisi, että tämä kannattaa muuten lukea. Saisi jälkikasvu samalla tärkeiden kysymysten pohdinnan lisäksi oivan peilipinnan siihen ajanjaksoon, jolloin maailmaansiittäjänsä nuoruuttaan vietti.

Jostein Gaarderin Sofian maailmassa (Tammi, 1994) käydään vähän samantapaisesti tarinana läpi länsimaisen filosofian historiaa kuin Pohjolan Ihmisen pojassa käydään läpi monenlaisia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia teemoja. Gaarderin kirja on kuitenkin aivan pirun paljon tylsempi, eikä sen ärsyttävä ja steriili tarina varmastikaan toimi tai puhuttele teinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Tietysti Gaarderin kirjassa on ajattoman tärkeitä teemoja, mutta se jää kuitenkin selvästi kakkoseksi Pohjolan teokselle tärkeiden kysymysten pohdinnassa ihan jo siksi, että Sofian maailmassa tärkeiden kysymysten pohtimisen lisäksi ei ryypätä, naida, puhuta saatananpalvonnasta, eikä siinä seikkaile päähenkilöiden ohella myös Pekka Siitoin.

– – –


Lopuksi muutamia omakohtaisia kirjaan ja sen maastoon liittyviä horinoita.

Luotettavat lähteet ovat kertoneet, että Pohjolalle oli kirjan Pekka Siitointa koskeviin kohtiin Mesikämmenen blogista apua. Hieno juttu.

Teoksen maasto on Mesikämmenelle niin tuttu kuin olla ja voi, sillä juuri noissa maisemissa ja kutakuinkin samoihin aikoihin myös Mesikämmen alkoi luoda universumin kaaoksesta omaa kosmostaan. Siitoimen naapurustossakin asuneena tulivat hänen sanomisensa ja tekemisensä ja niistä liikkuneet jutut varsin tutuiksi.

Kirjan mukaansatempaavuudesta voi päätellä jotain siitä, että Mesikämmeneltä jäi kirjan aloittamisen jälkeen John Carterin kirjoittama Jack Parsonsin elämänkerta Sex and Rockets kesken. Se on aika huimaa se. Parsons kutsui itseään antikristukseksi.

Commodore 64:n Mesikämmen muistaa hyvin, sillä sellaisen kanssa pelattiin erään hyvän ystävän luona kaksiulotteista viivapingistä, mikä oli tuohon aikaan häkellyttävä peliteknologinen virstanpylväs. Myös Star Trek the Next Generation tuli erittäin tutuksi, mutta Wesley Crusherin sijaan, jota kirjan Julius diggailee, diggailee Mesikämmen kapteeni Picardia ja erityisesti neuvonantaja Deanne Troita. Mesikämmenellä on teinivuosilta vieläkin tallessa jättimäinen Troi-juliste ja astiakaapista löytyy edelleen Troi-muki. Muusta Star Trek-sälästä puhumattakaan.

Roolipeleistä Mesikämmen ei taas koskaan innostunut, vaikka hilkulla oli. Se oli sitä aikaa, kun käsiin oli ylä-asteella päätynyt Siitoimen painattama Musta raamattu ja magian yhteydessä asiasta pelottelijat mainitsivat samassa hengenvedossa myös roolipelit. Se sai tietysti roolipelit kuulostamaan mielenkiintoisilta. Näin jälkeenpäin ajatellen roolipeleistä meni kuitenkin se jonkinlainen kiehtovuuden hehku jo aivan alkumetreillä pois, koska asiaa tarkemmin valottanut tyyppi, jota kutsuttakoon tässä Neuvoseksi, oli omalaatuisella tavallaan kajahtanut tapaus eikä muilla tuntunut koulussa olevan tuolloin asiaan kiinnostusta. Neuvonen oli epävakaa tapaus jolla oli väkivaltaisia taipumuksia. Koulussa kiersi noihin aikoihin hänen itse alulle panemansa tarina, jossa hänen äitinsä oli yllättänyt hänet ronkkimassa haarukalla perseeseensä katkennutta nakkia. Muutaman vuoden kuluttua tästä oli tämä nakki-Neuvonen kuulemma päätynyt hullujenhuoneelle. En tiedä, oliko saatanallisilla roolipeleillä tapahtuneeseen osuutta.

Ihmisen pojassa eräs keskeisistä hahmoista on pappi nimeltä Farfors. Hän muistuttaa kovasti 80-luvulla Naantalin seurakunnassa toiminutta nuorisopastori Antero Virtasta, joka oli varsin omalaatuinen tapaus, kuten kirjan Farforskin. Antero muistutti ulkonäöltään hivenen tunnetumpaa veljeään, Pertti “Veltto” Virtasta. Antero sai tarinan mukaan Naantalin seurakunnasta 80-luvun lopulla potkut, koska häntä pidettiin seurakunnan toimintaan liian outona. En tiedä, onko tarinassa perää, mutta uskottavalta se kuulostaa.

Kirjassa mainittu “Naantalin ensimmäinen graffiti” on täsmälleen ottaen sen mäen päällä, joka on kutakuinkin Ukko-Pekka-nimisen kaupan vieressä. Graffiti, joka on hopeasprayllä maalattu “SID”, ilmestyi paikalleen aikoinaan jonkun punkkarin maalaamana. Sana viittaa tietysti Sid Viciousiin. Hurjina 80-luvun punk-vuosina jopa Naantalin kaivopuistossa, siis aivan Naantalin kirkon ja Kaivohuoneen vieressä, sekä noin parin sadan metrin päässä Siitoimen tukikohdasta, mellasti mm. kotimaisen hardcorepunkin suuri nimi Kaaos. Pekkaa luultavasti otti aivan julmetusti pattiin moinen meno aivan valtakunnankanslian vieressä. Sen c-kasetin perusteella, joka Mesikämmenellä tuosta puistokonsertista on, oli meno varsin huuruista. Jopa Kaaoksen lavalle intronnut kaupunginedustaja tuntui puheesta päätellen olleen kaasussa, eikä humalatilasta ollut epäilystä ainakaan Kaaoksen suhteen, sillä bändi joutui aloittamaan biisin tai parikin epämääräisen tilansa takia uudestaan.

80/90-luvun taitteen satanismihysteria oli monin tavoin huvittavaa aikaa. Ihmisen pojassa mainitun Pat Pullingin Noidankehässä-teoksen (Kuva ja Sana, 1993) lisäksi muita alan merkkitekeleitä maassamme ovat Leo Mellerin legendaarinen Rock (Kuva ja Sana, 1986), Mellerin TV-“dokumentti” Enkeliruhtinas, Nyt!, sekä helluntailaisten nuorten liikkeelle laskema c-kasetti Rock ‘n’ rollin maailma. YouTubesta löytyy kasetin tiimoilta tehty Kotimaan katsaus vuodelta 1986 (osa 1 ja osa 2), joka puhuu omaa kieltään asian vakavastiotettavuudesta. Vaikka satanismihysteriä oli monin tavoin huvittavaa sitä sivustaseuraaville, ei se sitä ollut niiden kohdalla, jotka joutuivan tämän uusnoitavainon kynsiin. Tästä kertoo omaa tylyä kieltään mm. Robert Hicksin teos In pursuit of Satan (1991) ja Antony Thomaksen BBC:lle tekemä dokumenttielokuva In Satan’s name (1994). Myös FBI:n K.V. Lanningin tekemä raportti vuodelta 1992, Investigator’s Guide to Allegations of ‘Ritual’ Child Abuse, summaa tyhjentävästi, että satanismipaniikissa ei ollut järjen häivää.

Aivan lopuksi on vielä mainittava, että myös Mesikämmenellä on ollut lapsuudessaan Juliuksen tavoin erityisen mieleenpainunut puusta putoamisen ja oksassa roikkumisen kömmellys, sekä “olenko minä Jeesuksen toinen tuleminen?”-pohdinta. Tuo pohdinta oli tosin suhteellisen lyhyt hetki, joka iski karhunpojan tajuntaan hirveällä ravisuttavalla voimalla, kosmisen kaameine vastuuntunteineen ja potentiaalisien seuraamuksien taakkoineen. Onneksi tuo kokemus hiipui kuitenkin melko nopeasti pois tajunnasta, eikä palannut, toisin kuin Ihmisen pojan Juliuksella. Tämän huomioiden oli kuitenkin kuin kosmista vinoilua, että Mesikämmenelle saapui postista vain muutamaa päivää ennen Ihmisen pojan arvostelukappaletta Mustan Raamatun deluxe-painos, jonka pakettiin oli paketoija tituleerannut Mesikämmentä “Jumalan karitsaksi”. Hemmetti, onko tässä nyt sitä paljon puhuttua johdatusta?

Ihmisen poika on hieno kirja. Mesikämmen suosittelee.

– – –




– – –

Päivän musiikkivalinnat:

Laibach: Jesus Christ Superstar.
Charles Manson: Son of Man-levy (side A, side B).
Hassisen Kone: Jeesus tulee.
CMX: Jesse delaa.

Read Full Post »

Osama bin Ladenin elämä ja kuolemat

Mesikämmenen esitelmä Dokumenttiprojekti Uuden Näkemyksen tilaisuudessa: Terrori-ilta spesiaali 21.5. 2011

Osama bin Laden tunnetaan länsimaissa ennen kaikkea ns. terroristijärjestö al-Qaidan perustajana ja johtajana, ja häntä pidetään virallisessa tarinassa vastuullisena syyskuun 11. 2001 iskuista Yhdysvaltoihin. Viralliseen tarinaan kuuluu myös hänen “hiljattain” tapahtunut kuolemansa: Yhdysvallat kertoi hänen kuolleen 2. toukokuuta 2011 Abbottabadissa, Pakistanissa tapahtuneen Yhdysvaltain erikoisjoukkojen tekemän operaation päätteeksi. Vaikka suuren yleisön silmissä tämä oli ensimmäinen kerta, kun bin Laden oli julistettu kuolleeksi, oli presidentti Barack Obaman ilmoitus asiasta kuitenkin kaikkea muuta kuin ensimmäinen bin Ladenille julkisuudessa annettu au revoir. Monet korkeat tai muuten noteeramisen arvoiset tahot ovat aina vuodesta 2001 alkaen antaneet lausuntoja vakavasti sairaan bin Ladenin kuolemasta ainakin yksitoista kertaa. Jos kissalla sanotaan olevan yhdeksän elämää, niin bin Laden on pistänyt paremmaksi. Tällaisia korkeiden tai muuten noteeraamisen arvoisten tahojen antamia arvioita bin Ladenin kuolemasta lienee enemmänkin. Bin Ladenin arvioituihin kuolemiin, muiden seikkojen ohessa, palataan tässä artikkelissa myöhemmin, kun hänen taustaansa ja syyskuun 11. tapahtumia on ensin hieman ruodittu.


Osama bin Laden syntyi 10. maaliskuuta 1957 Riadissa, Saudi-Arabiassa. Hän vietti enimmän osaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan Saudi-Arabiassa Jeddassa. Hänen isänsä oli jemeniläissyntyinen Muhammad bin Ladin (k. 1968) ja äitinsä syyrialaissyntyinen Alya Ghanim. Vanhemmat erosivat pian Osaman syntymän jälkeen, ja hän jäi äitinsä luokse Saudi-Arabiaan. Hän oli vanhempiensa ainoa poika, mutta hänellä on yli 50 sisarpuolta isänsä avioliitoista 10–20 naisen kanssa. Kun isä kuoli, Osama peri ensi arvioiden mukaan noin 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin omaisuuden; myöhempien arvioiden mukaan omaisuus olisi vajaan 25 miljoonan arvoinen. Osama bin Laden opiskeli Jeddassa Al Thagherin Model School -lukion oppilaana. Hänen uskotaan omaksuneen uskonnollisen vakaumuksensa opiskeluaikoinaan islamistisen veljeskunnan tapaamisissa. Hän on itse kertonut opiskelleensa taloushallintoa Kuningas Abdulazizin yliopistossa. Eri lähteissä Osama bin Ladenilla kerrotaan olevan joko rakennusinsinöörin tai julkishallinnollisen alan tutkinto tai ei kumpaakaan tai molemmat.


Osama bin Laden kävi perheensä kanssa lomailemassa 1971 Falunissa, Ruotsissa. Osama oli tuolloin 14-vuotias. Lokakuussa 2004 bin Ladenin nimiin laitetussa videossa, jossa hänen sanottiin puhuneen ennen Yhdysvaltojen presidentivaaleja amerikkalaisille, hän heti puheen alussa sanoi: “Turvallisuus on tärkeä perusta ihmiselämälle, ja vapaat ihmiset eivät haaskaa turvallisuuttaan, vaikka Bush väittikin että me vihaamme heidän vapauttaan. Kertokoon hän [Bush] miksi me emme hyökänneet vaikkapa Ruotsiin”. Jos video olisi autenttinen, voisi syy Ruotsiin hyökkäämättömyydelle olla vaikkapa se, että nuorella bin Ladenilla oli perheensa kanssa ilmiselvästi mukavaa Ruotsissa…


Osama bin Laden siirtyi 22-vuotiaana syntymämaastaan Saudi-Arabiasta Afganistaniin vuonna 1979. Afganistanissa hän liittyi Neuvostoliiton miehitysjoukkoja vastaan CIA:n ja ISI:n tuella taistelevien muslimisissien riveihin. Zbigniew Brezezinski, joka kuuluu nykyään Obaman hallinnon tärkeimpiin tiedonantajiin, johti 1979 Yhdysvaltain salaista operaatiota, jossa rahoitettiin ja annettiin mujahadeeneille koulutusta, jotta he pystyisivät taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Tämä operaatio, ja siten Brizinski, loi pohjan al-Qaidalle.

Vuonna 1979 tapahtui muutakin merkittävää. Bushin ja bin Ladenin sukujen nyt jo vuosikymmeniä kestänyt liiketoiminta alkoi tuolloin, kun bin Ladenin perheen Salam bin Laden investoi Arbusto Energyyn huomattavan suurella summalla. Yhteistyö kehittyi vuosien varsilla, mm. vuonna 1988 perustetun Carlyle Groupin kautta. Carlyle on yksityinen sijoitusryhmä, johon pääsee vain kutsusta mukaan. Carlyle on eräs tärkeimpiä Yhdysvaltojen puolustusvoimille työskentelevistä ryhmistä. Esimerkkinä tästä on mm. se, että Carlyle omisti United Technologiesin, joka tekee Yhdysvaltojen hävittäjiä. Sekä Bush vanhempi että nuorempi ovat toimineet Carlyle Groupsissa kiinteästi, Bush vanhempi teki mm. 1999 Carlylen asioilla matkan Saudi-Arabiaan. Bin Ladenit olivat Carlyle Groupin valittujen tukijoiden joukossa aina syyskuun iskuihin asti, jolloin asia muodostui poliittisesti hankalaksi. Kun World Trade Centerin torneihin iskeytyi lentokoneet, piti Carlyle Group vuosikonferenssiaan. Osallistujiin kuului mm. Shafig bin Laden, Osaman veli.

Voi syylläkin sanoa, että Bushin dynastialla on ollut huomattavasti läheisemmät suhteet bin Ladenin sukuun kuin Saddam Husseinilla koskaan oli – mikä on varsin mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, mitä syytöksiä Bush ja hallintonsa lateli Husseinia kohtaan ennen hyökkäystä Irakiin vuonna 2003. Lisää Bushin suvun ja Yhdysvaltain kytköksistä bin Ladenin sukuun löytyy hyvin selvitettynä mm. täältä, täältä, täältä, ja täältä.

On huomioitava, että Bush ei ole tällaisine bin Laden ja Saudi-yhteyksineen Yhdysvaltain poliittisesti nimekkäimmissä henkilöissä ainoa laatuaan. Mm. Henry Kissingerin asiakkaisiin ainakin kuului bin Laden, minkä vuoksi hän joutui myös eroamaan 9/11-komission johdosta vuonna 2002.


Vuoteen 1984 mennessä Osama oli perustanut Maktab al-Khadamat -peiteorganisaation (MAK), joka toimitti aseita, rahaa ja taistelijoita Afganistanin sotaa varten.


Elokuussa 1986 lontoolaisessa Al-Quds al-Arabi -lehdessä julkaistiin Osaman sodanjulistus “kahden pyhän paikan maata miehittäviä amerikkalaisia vastaan”.


Vuonna 1988 Osama erosi MAKista ja hänen kerrotaan perustaneen uuden al-Qaida-nimisen ryhmän, johon liittyi useita MAKin äärijäseniä. Al-Qaidaan liittyy tosin yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin bin Ladeniin, ja monien mielestä koko järjestö on Yhdysvaltojen omaa luomusta – eikä al-Qaidaa sellaisena uhkakuvana kuin meille on kerrottu, ole oikeasti olemassakaan. Tätä kattavasti myöhemmin tänä iltana nähtävä Corbett Reportin dokumentti Al-Qaidaa ei ole. Toinen hyvä asiaa käsittelevä dokumentti on BBC:n al-Queda does not exist.

Mielenkiintoista esiintulleissa dokumenteissa al-Qaidan perustamisen suhteen on sekin, että Yhdysvallat ei ainoastaan antanut mujahadeeneille koulutusta ja rahoitusta Afganistanissa, vaan että heitä lähetettiin myös Yhdysvaltoihin saamaan koulutusta. Bin Ladenin tiedetään tässä yhteydessä myös työskennelleen CIA:lle, hankkimalla Afganistaniin taistelijoita. Näihin aikoihin bin Laden kävi Yhdysvalloissa tapaamassa CIA:n edustajia, ja nimi jota hän tuolloin käytti Los Angelesin alueella, oli Tim Osman.


Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1989, ja Osamasta tuli Saudi-Arabiassa sankari. Persianlahden sodan aikoihin hän kuitenkin kritisoi Saudi-Arabian riippuvuutta Yhdysvaltain armeijasta ja vaati kaikkien ulkomaalaisten poistumista maasta.


Bin Laden arvosteli kuningaskuntaa ja joutui lopulta pakenemaan Sudaniin 1991, jossa hän aloitti uudet operaatiot.


Helmikuun 23. 1998 bin Ladenin kerrotaan antaneet Al Quds Al Arabi-lehdessä fatwan amerikkalaisia vastaan.

Elokuussa 1998 bin Ladenin sanottiin organisoineen terroristi-iskut Yhdysvaltojen Kenian ja Tansanian suurlähetystöihin. Iskuissa kuoli yli 200 ihmistä. Tämä isku toi Osaman länsimaiden tietoisuuteen.


U.S.S. Coleen kohdistui lokakuun 12. 2000 terrori-isku, josta bin Ladenia pidetään vastuullisena.


1. Kuolema

Bin Ladenilla oli vakavia terveysongelmia, ja hän tarvitsi munuaisvaivojensa takia säännöllistä dialyysihoitoa. Heinäkuussa 2001 bin Laden lennätettiin amerikkalaiseen sairaalaan Dubaissa näiden vaivojensa takia. Ranskan tiedustelupalvelun mukaan bin Laden tapasi sairaalassa CIA:n paikallisen edustajan. Kun tämä agentti myöhemmin kehuskeli tapaamisellaan, hänet lähetettiin takaisin Washingtoniin.

Yhdysvaltain hallinnon korkea-arvoinen sisäpiiriläinen, tri. Steve R. Pieczenik, joka palveli useissa vaikutusvaltaisissa asemissa viiden eri presidentin hallinnossa, kertoi radiopersoona ja dokumenttielokuvantekijä Alex Jonesille pian presidentti Obaman kerrottua bin Ladenin kuolemasta, että bin Laden kuoli marfan syndroomaan pian sen jälkeen kun CIA:n lääkärit vierailivat hänen luonaan amerikkalaisessa sairaalassa Dubaissa heinäkuussa 2001.

Päivää ennen syyskuun 11. iskuja bin Ladenin kerrotaan olleen pakistanilaisessa armeijan sairaalassa, missä hänen peräänsä kerrotaan katsoneen Pakistanin ISI:n, joka on “pakistanin CIA”, ja jolla on syvät suhteet amerikkalaisten tiedustelupalveluun.

Syyskuun 11. iskut

Olen aiemmin kirjoittanut bin Ladenista ja syyskuun 11. 2001 iskuista artikkelisarjassa “Mitä todella tapahtui?” Kuten tuossa artikkelisarjassa olen käynyt läpi, liittyy syyskuun 11. iskujen viralliseen tarinaan häkellyttävän paljon epäilyttäviä piirteitä.

Yhdysvallat julisti syyskuun 14. 2001 virallisesti, että iskujen takana oli varmasti Osama bin Laden. Yhdysvaltain tiedotusvälineissä bin Ladenia alettiin epäillä iskujen tekijäksi jo toisen koneen iskeydyttyä Word Trade Centeriin. Taleban ilmoitti pian Yhdysvaltojen virallisen julistuksen jälkeen, että jos Yhdysvallat antaa heille todistusaineistoa asiasta, he luovuttavat bin Ladenin Yhdysvalloille. Todistusaineistoa ei tullut. Bin Laden itse kielsi neljä kertaa (syyskuun 12., 16., 17., ja 28.) iskujen jälkeen olevansa iskujen takana.

Näistä syyskuun 28. päivän viesti kuului näin: “Olen jo sanonut, että en liity syyskuun 11. iskuihin Yhdysvalloissa. Muslimina teen parhaani, jotten valehtelisi. Minulla ei ollut tietoa näistä hyökkäyksistä, enkä myöskään pidä viattomien naisten, lapsien ja muiden ihmisten tappamista arvostettavana tekona. Islam kieltää viattomien naisten, lasten ja muiden ihmisten vahingoittamisen. Sellainen on kiellettyä jopa taistelussa. Sen sijaan Yhdysvallat tekee kaikenlaista vahinkoa naisille, lapsille ja eri uskontojen harjoittajille, erityisesti Islamin harjoittajille…”

Syyskuussa 2001 alkoikin väitettyjen bin Ladenin julkisuuteen antamien videoiden ja äänitteiden sarja, jota kesti aina tammikuulle 2011 asti. Vuonna 2001 näitä videoita ja äänitteitä ilmestyi 5 kappaletta. Monien, ellei useimpien, näiden videoiden ja äänitteiden aitoutta on laajasti epäilty (Kts. esim täältä).

Välittömästi iskujen jälkeen Yhdysvallat lennätti maasta siellä olleet bin Ladenin sukulaiset. Asiasta ei hiiskuttu julkisuuteen mitään. Miksi? Jotenkin luulisi, että he olisivat viimeisiä, keitä maasta lennätettäisiin pois aikana, jolloin maan ilmatila oli hyvin suljettu. Tuntuisi järkeenkäyvältä, että heitä kuulusteltaisiin iskujen julkisuudessa esitetystä pääepäillystä, joille he ovat sukua. Mutta ei. Kenties asiaan vaikutti se, että Bushin suku oli ja on liiketoiminnan kautta niin läheisiä bin Ladenin kanssa kuin tuntuu mahdolliselta vain olla.

Joulukuun 13. 2001 Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi videon, jolla sen mukaan bin Laden tunnusti olleensa syyskuun 11. iskujen takana. Kansainvälisesti videon aitoutta epäiltiin laajasti. Videolla ollut “bin Laden” oli terveydentilaltaan paremmassa kunnossa kuin aiemmin, hänen ihonvärinsä oli tummempi kuin aiemmin, hänen nenänsä on aivan eri muotoinen kuin aiemmin, ja hänen sormensakin olivat erilaiset kuin aiemmin. Hän näyttää videossa olevan myös oikeakätinen, vaikka hänen tiedettiin olleen vasenkätinen. Vaikka tätä videota ei varmuudella ole osoitettukaan huijaukseksi, myönsi toukokuussa 2010 kaksi CIA:n entistä työntekijää tehneensä bin Ladenista huijausvideoita.

Pian bin Ladenin “tunnustusvideon” jälkeen ensimmäisiä huhuja hänen kuolemastaan alkoi liikkua. Tästä huolimatta bin Laden-videoita ja nauhoitteita alkoi ilmestyä julkisuuteen Bushin hallinnolle sopivina ajankohtina, mm. juuri ennen Yhdysvaltojen vuoden 2004 presidentinvaaleja.

Mielenkiintoista asiassa on sekin, että FBI:n etsityimpien terroristien listalla bin Ladenia ei syytetty syyskuun 11. iskuista lainkaan – koska FBI:lla ei omien sanojensa mukaan ollut kiistatonta näyttöä bin Ladenin syyllisyydestä iskuihin.

Onko mahdollista, että bin Laden oli Bushin hallinnolle vain sopiva syntipukki, jonka nojalla hyökätä Afganistaniin, ja jonka avulla psykologisesti manipuloida niin oman kuin muiden maiden kansalaisia? Yhdysvalloillahan on historiaa tukea heidän omia intressejään ajavia tahoja ympäri maailman – ja heillä on historiaa myös siinä, että myös nuo tuetut tahot voidaan uuden tarinan siivin sitten tilanteiden muututtua poistaa tieltä. Muistellaanpa vaikka Saddam Husseinia.

Entinen FBI:n kääntäjä Sibel Edmonds on paljastanut, että bin Laden työskenteli Yhdysvalloille aina syyskuun iskuihin asti. Samasta asiasta ovat puhuneet muutkin, mm. neljä pakistanilaista Good Morning America-ohjelman vierasta joulukuussa 2007, jotka sanoivat bin Ladenin olleen CIA:n agentti. Ehkä ei ole mikään ihme, että bin Ladenia ei koskaan saatu elävänä kiinni?

Syyskuun iskujen jälkeen presidentti George W. Bush sanoi cowboy-tyyliinsä haluavansa bin Ladenin kiinni “elävänä tai kuolleena”, koska hän oli iskujen pääepäilty. Vain kuukausia tämän jälkeen Bush kuitenkin jo sanoi, ettei bin Laden ole hänelle niin tärkeä, keskittäen huomionsa sen sijaan Irakiin – jolla ei hänen myöhempien sanojensa mukaan ollut “mitään tekemistä syyskuun iskujen kanssa”. Vuonna 2006 Bush kertoi, ettei bin Ladenin kiinni saaminen kuulunut Yhdysvaltain terrorismin vastaisen strategian prioriteetteihin. Jotenkin luulisi, että jos bin Laden todella oli syyskuun iskujen takana, olisi Yhdysvallat tehnyt kaikkensa hänen löytämisekseen, vangitsemisekseen ja oikeuden edessä tuomitsemisekseen.

2. Kuolema

Joulukuun 26. 2001 Fox News kertoi Pakistan Observer-lehden uutisesta, jonka mukaan afgaani-talebanit olivat virallisesti julistaneet bin Laden kuoliaaksi aiemmin kuluvan kuun aikana. Raportin mukaan bin Laden haudattiin wahabisti-sunni-tapojen mukaan nimettömään hautaan 24 tunnin kuluttua kuolemasta.

Joulukuu oli myös aikaa, jolloin Yhdysvallat “kävi taistelua” Afganistanissa sijaitsevassa Tora Boran vuoristossa, koska bin Ladenin ja hänen joukkojensa väitettiin oleilevan siellä. Vuoristossa väitettiin olevan valtavat maanalaiset rakennelmat ilmastointeineen, asevarastoineen, jne. Mitään tällaisia rakennelmia ei koskaan kuitenkaan löydetty, ja jostain kumman syystä myös bin Ladenin sanottiin päässeen Yhdysvaltain ja liittoutuneiden joukkojensa kynsistä pakoon. Operaatiota epäiltiin ja kritisoitiinkin runsaasti.


3. Kuolema

Tammikuussa 2002 Pakistanin presidentti Pervez Musharrah sanoi ykskantaan: “Rehellisesti sanoen, uskon, että hän on kuollut”.

4. Kuolema

Heinäkuun 17. 2002 FBI:n terrorisminvastaisen toiminnan johtaja, Dale Watson, kertoi viranomaisille pitämässään konferenssissa, että “itse uskon, että hän (bin Laden) ei ole enää keskuudessamme”. Hän lisäsi tähän, ettei hänellä kuitenkaan ollut näkemyksen tueksi todistusaineistoa.

5. Kuolema

Lokakuussa 2002 Afganistanin presidentti Hamid Karzai kertoi CNN:lle, että “uskoakseni (bin Laden) on kuollut”.

Vuonna 2002 bin Ladenin nimissä julkaistiin vain yksi äänite, marraskuun 12. päivä. Sen aitoutta epäiltiin laajasti. Tallenteella oli ainoastaan ääni, ja maailman johtaviin äänentunnistusekspertteihin kuuluva sveitsiläinen asiantuntija totesikin nauhasta, että sillä ei puhu aito bin Laden. Muut bin Laden asiantuntijat totesivat samaa (Kts. esim. tämä ja tämä).


Vuonna 2003 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaksi äänitettä. Toisessa näistä bin Ladenin väitetään sanoneen olevansa liitossa Irakin kanssa, ja toisessa hän patikoi oikean kätensä, al-Zawahirin kanssa jossain vuoristossa.


Lokakuussa 2004, neljä päivää ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, al-Jazeera lähetti 18-minuutin videon, jossa bin Ladenin väitetään myöntäneensä osallisuutensa syyskuun 11. päivän iskuihin. Al-Jazeera ilmoitti nauhan olevan peräisin Pakistanista, ja Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset pitivät sitä aitona. Nauhoituksessa bin Laden sanoo muun muassa: “Olimme sopineet komentaja Attan kanssa – Allah olkoon hänelle armollinen, – että kaikki operaatiot pitäisi toteuttaa 20 minuutissa, ennen kuin Bush ja hänen hallintonsa huomaavat”. Hänen mukaansa vahinkoja olisi tullut vähemmän, jos Bush olisi toiminut nopeammin. “Mutta nyt, Jumalan kiitos, meillä oli kolme kertaa enemmän aikaa”. Tämä oli ainut vuonna 2004 bin Ladenin nimissä esitetty video, jonka senkin aitoutta on epäilty laajasti.


6. Kuolema

Marraskuussa 2005 senaattori Harry Reid paljasti, että hänelle oli kerrottu, että bin Laden oli saattanut kuolla lokakuussa Pakistania kohdanneessa maanjäristyksessä.

Vuonna 2005 bin Ladenin nimissä ei julkaistu ensimmäistäkään äänitettä tai videota.


Huhtikuussa 2006 julkaistiin ääninauha, jossa Osama bin Ladeniksi esitelty mies vaati länsimaisia ja yhdysvaltalaisia tuotteita boikottiin profeetta Muhammadista julkaistujen pilakuvien takia.

7. Kuolema

Huhujen mukaan Osama bin Laden olisi kuollut elokuun lopulla 2006. Asiasta kertoi ranskalaislehti L’Est Républicain verkkosivullaan. Tiedot on kiistetty. Lehti sanoi saaneensa tietonsa salaiseksi luokitellusta asiakirjasta, jonka oli laatinut Ranskan tiedustelupalvelu DGSE. Raportin tiedot on lehden mukaan välitetty presidentti Jacques Chiracille, pääministeri Dominique de Villepinille ja Ranskan sisä- ja puolustusministereille. “Tavallisesti luotettavan lähteen mukaan sauditiedustelu on nyt vakuuttunut siitä, että Osama bin Laden on kuollut”, raportissa todetaan. Raportin mukaan Osama olisi 23. elokuuta 2006 sairastunut harvinaisen ärhäkkään lavantautiin, mikä aiheutti hänen sisäelintensä lamaantumisen. Sauditiedustelu olisi saanut tietää tapahtumasta ensi kertaa 4. syyskuuta 2006.

8. Kuolema

Entinen CIA:n agentti, joka asuu nykyään Turkissa, kertoi 2011 Russia Today:lle, että kului viisi vuotta siitä, että Yhdysvaltain viranomaiset vihdoin ilmoittivat Osama Bin Ladenin kuolemasta. “Tunsin Bin Ladenin tsetseenitaustaiset vartijat hyvin,” sanoo Berkar Yashar, itsekin alkuperältään tsetseeni, venäläiselle TV-kanava ykköselle. “Samy, Ayub ja Mahmud olivat hänen rinnallaan loppuun saakka. Muistan hyvin sen päivän hyvin, koska siinä oli kolme kuutosta – kesäkuun 26. päivä vuonna 2006.” “Kaikki nuo kolme miestä, kuten kaksi muslimia Lontoosta ja toiset kaksi USA:sta näkivät Bin Ladenin kuolleena. Hän oli vakavasti sairas ennen kuolemaansa, hän kuihtui luuksi ja nahkaksi. Kolme tsetseeniä pesivät hänen ruumiinsa ennen hautaamista.”

Yashar mainitsee, että toukokuun 2. kun Obama ilmoitti Bin Ladenin kuolleen, he löysivät vain hänen hautansa läheltä Afghanistanin ja Pakistanin rajaa ja lavastivat operaation. Hän myös epäilee, että hänen kaverinsa Samy, jonka Yhdysvaltain erikoisjoukot olivat napanneet vain paria päivää ennen kuoleman julistamista, olisi kertonuyt tarkan paikan Osaman hautapaikasta.

Vastauksena siihen, miksi Berkan Yashid oli valmis kertomaan nämä tietonsa Venäjän televisiolle, johtuu siitä, että viimeaikaisten tapahtumien vuoksi hän pelkää henkensä puolesta.

Vuonna 2006 bin Ladenin nimissä julkaistiin neljä äänitettä.


8. syyskuuta 2007 tuli julki video, jossa Osama mm. kehottaa kannattajiaan tekemään iskuja Irakissa olevia amerikkalaisjoukkoja vastaan. Video oli ensimmäinen lähes kolmeen vuoteen.

20. maaliskuuta 2008 tuli julki äänitallenne jossa Al-Qaida-johtaja Osama bin Laden uhkaa Euroopan Unionia “vakavalla rangaistuksella” Muhammed-pilapiirrosten uudelleenjulkaisun vuoksi. Osama sanoo internetiin välitetyllä ääninauhalla tanskalaisten ja muunmaalaisten lehtien julkaisemien piirrosten olevan osa “ristiretkeä”, johon myös paavi on osallisena. Äänitallenne Osama puheesta julkaistiin al-Qaidan viestejä aiemminkin julkaisseella islamistisella verkkosivulla ja on suunnattu EU:ta vastaan. Viestin kesto on runsaat viisi minuuttia ja sen yhteydessä näytetään still-kuvaa Osamasta. Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n mukaan ääninauha on aito.

9. Kuolema

Marraskuussa 2007 entinen Pakistanin pääministeri Benazir Bhutto kertoi Al-Jazeeran David Frostille, että Omar Sheikh oli tappanut bin Ladenin. Bhutto salamurhattiin pian tämän lausunnon jälkeen. Bhutton lausunnon suhteen on kuitenkin esitetty mielenkiintoinen huomio siitä, ettei Bhutto olisi todellisuudessa tarkoittanut Osama bin Ladenia.

Vuonna 2007 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaikkiaan seitsemän videota/äänitettä.


Marraskuussa 2008 CIA:n johtaja arvioi, että Osama bin Laden elää, mutta on syrjässä aktiiviterrorismista. CIA piti Osaman kiinnisaamista silti ensiarvoisen tärkeänä hänen symboliarvonsa vuoksi.

Osaman sanottiin piileskelleen pitkään Pakistanissa, vaikka hänen uskottiin erääseen aikaan olevan yhä Tora Boran vuoristossa missä hänet väitettiin nähdyn viimeksi.

Vuonna 2008 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaikkiaan neljä videota/äänitettä.


10. Kuolema

Maaliskuussa 2009 entinen Yhdysvaltain tiedusteluvirkailija ja Bostonin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Angelo Codevilla sanoi, että “kaiken todistusaineiston pohjalta Osama bin Laden ei ole sen enempää elossa nykyään kuin Elvis Presley”.

Vuoteen 2009 mennessä näkemys siitä, että Osama bin Laden oli ollut jo hyvän tovin kuolleena kasvoi kasvomistaan. Erään näistä monista näkemykstä esitti tri. David Ray Griffin vuonna 2009 tulleessa kirjassaan Osama bin Laden – Dead or alive? Hyvä Griffinin haastattelu aiheesta löytyy mm. täältä.

11. Kuolema

Toukokuussa 2009 Pakistanin presidentti Asif Ali Zardari vahvisti, että hänen amerikkalaisten kanssa toimivat tiedustelupalvelun edustajat eivät olleet kuulleet bin Ladenista mitään seitsemään vuoteen. Zardari totesi, “en usko, että hän on elossa”.

Vuonna 2009 bin Ladenilta julkaistiin kaikkiaan neljä videota/äänitettä.


Lokakuun 2. 2010 bin Laden yllätti – hänen nimissään sanottiin tulleen ääniviesti, jossa hän kritisoi Pakistanin auttamista ja puhui ilmastonlämpemistä vastaan. Tätä pidettiin syystäkin outona vetona.

Samoihin aikoihin “ilmastonlämpenemis”-äänitallenteen kanssa ilmestyi maailmalle toinen yhtä kummallinen uutinen: bin Ladenin tiedettiin nyt elävän lähellä Kiinan rajaa, hulppeassa huvilassa vuoristossa.

Vuonna 2010 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaikkiaan kuusi videota/äänitettä.


12. kuolema

Tammikuun 21. 2011 bin Ladenin nimissä julkaistiin hänen ainut äänite tälle vuodelle. Hänen väitetyn kuolemansa jälkeen toukokuun alussa Yhdysvallat julkaisi hänen väitetyn kuolemaan johtaneen iskun yhteydessä löytynyttä uutta kuvamateriaalia bin Ladenista.

Huhtikuun lopussa uutisissa kerrottiin, että jos bin Laden kuolee, niin “Euroopassa räjähtää kätketty ydinpommi”. Muutamia päiviä tämän jälkeen Osaman kerrottiin kuolleen Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen iskuun 2. toukokuuta 2011 40 minuuttia kestäneen tulitaistelun jälkeen. Barack Obaman kannatusluvut nousivat kohisten. Ja pitihän Obaman siinä pari päivää Osaman virallisen kuoleman jälkeen käydä valokuvattana New Yorking Ground zerolla.

Jos Osama todella tapettiin 2.5. 2011, miksi häntä ei otettu kiinni elävänä ja kuulusteltu? Kuoliaaksi ampuminen tuntuu oletettavasti “maailman etsityimmän miehen” suhteen järjettömältä ratkaisulta. Jos Osama todella oli syyskuun iskujen takana, hänestä olisi varmasti saanut yhtä ja toista irti kuulusteluissa.

Miksi Yhdysvallat ei halunnut Osamaa tuomituksi oikeuden edessä? Eikö Yhdysvallat kuulutakin olevansa lain ja oikeudenmukaisuuden esitaistelija? Miksi kuvia kuolleesta Osamasta ei näytetty? Miksi väitetystä kuolemasta tunnin sisään tehdystä pikahautajaisesta mereen ei ole mitään dokumentaatiota? Miksi Yhdysvaltain virallista versiota Osaman tappamisesta on muuteltu jo monta kertaa? Mitään mikä osoittaisi Osama bin Ladenin tulleen tapetuksi 2.5. 2011 ei ole annettu, mutta tästä huolimatta koko maailman pitäisi uskoa Yhdysvaltain tarinaa asiasta.

Virallisia kuvia kuolleesta bin Ladenista ei siis ole tullut esiin, mutta muutamia tekaistuja kuvia kylläkin (kts. tämä ja tämä).

Yhdysvallat kertoi saaneensa bin Ladenin viimeisestä piilopaikasta valtavan määrän materiaalia – tietokoneita (joilta kerrottiin löytyneen mm. valtava määrä pornoa ja viesti Obamalle) ja myös videomateriaalia, jossa bin Ladeniksi väitetyn miehen näytetään (takaviistosta kulmasta kuvattuna) katselevan itseään uutisista. Tämänkin videon aitoutta on epäilty laajasti, ja siinä olevia kummallisuuksia on myös listattu.

Lähinnä tästä kaikesta tulee mieleen jo hyvin tunnetut satuilut mm. Irakissa tehdystä sotilas Jessica Lynchin “pelastusoperaatiosta”, sotilas Pat Tilmannin kuolemasta, Saddam Husseinin nappaamisesta, ja tietysti syyskuun 11. iskuista. Yhdysvallat käsikirjoittaa tarinankulkua kuin Hollywood-elokuvaa ikään. Kaikki on muovista kuin kalkkuna, jota Bush kameroiden edessä “tarjoili” amerikkalaisille sotilaille Irakissa vuonna 2003. Tämä ilmiö löytyy myös bin Ladenin väitetyn kuoleman suhteen – valokuva Obamasta, Hillary Clintonista, Joe Bidenista ja muista Obaman hallinnon nimistä katselemassa bin Ladenin kohtaloa “suorana lähetyksenä” osoittautui ainoastaan pr-kuvaksi, jolla haluttiin iskostaa suuren yleisön mieliin tiettyä mielikuvaa. Syystäkin tarinaa bin Ladenin kuolemasta ovat epäilleet niin paikalliset ihmiset Pakistanissa, Pakistanin viranomaiset, Iranin tiedustelupalvelu, kuin asiantuntijat ympäri maailman muuallakin.

Mitä seuraavaksi?

Yhdysvallat on taloudellisissa ongelmissa, heidän valkakattonsa tuli aivan hiljan vastaan. Onko tulossa uusi false-flag-operaatio ja sitä seuraava uusi sota – ja sitä kautta taloudellinen nousu, kuten toisessa maailmansodassa? Sota ja sitä sivuavat toimet ovat Yhdysvalloille jo kauan, aina ajoista kun Eisenhower varoitti aseteollisuuden vaaroista demokratialle, olleet valtava bisnes.

Condaleezza Rice totesi taannoin antamassaan haastattelussa, että al-Queda on “suurempi uhka kuin natsi-Saksa oli”. Niinköhän? Jos Natsit olivat fasisteja, ja jos fasismi määritellään Benito Mussolinin tapaan, on Yhdysvallat nykyään moninkertaisesti fasistisempi kuin natsi-Saksa koskaan oli, ja sitä kautta moninkertaisesti suurempi uhka maailmalle kuin natsi-Saksa koskaan oli.

Obama sanoi bin Laden kuoleman jälkeen, että maailma on nyt turvallisempi paikka. Melkein välittömästi tämän jälkeen alettiin kuitenkin puhua, että terrori-iskujen vaara on nyt korkeampi kuin koskaan, ja kostoiskuja bin Ladenin kuoleman johdosta pidetään todennäköisenä. Bin Ladenin tietokoneilta väitetään nyt löytyneen tietoja, että hän suunnitteli uusia iskuja Yhdysvaltain nopeimpiin juniin. Tämä sai “terroristi-ekspertit” välittömästi puhumaan siitä, että TSA-virkailijoiden pitää alkaa nyt perin pohjin tutkia ei ainoastaan lentomatkustajia, vaan myös kauppakeskuksissa kävijöitä. Senaattori Chuckie Schumer intoutui ehdottamaan, että “no fly”-listat pitää laajentaa koskemaan myös junia ja metroja.

Vääjäämättä mieleen nousee, että kuka on seuraava myyttinen mörkö, kun bin Ladenin sanotaan nyt jo virallisestikin kuolleen? Varmaankin bin Ladenin oikeana kätenä toiminut al-Zawahiri kuten asiasta on jo joillain tahoilla uutisoitu. Melko varmana voi pitää, että presidentti Obama tulee käyttämään bin Ladenin tappamista hyödyksi vuoden 2012 vaaleissa – varsinkin, jos sitä ennen “sattuu” vielä sopivasti joku suuri terrori-isku, kuten nyt on taas uhkailtu.

Russia Todayn Thom Hartmann ihmetteli äskettäin olleessa teemalähetyksessään: “Miksi emme jahtaa terroristien sijaan pankkiireja?” – ne kun aiheuttavat niin Yhdysvalloille kuin maailmalle muutenkin massiivisesti suurempia ongelmia. Niinpä. Mutta en yhtään ihmettelisi, jos seuravaksi olisi jälleen Luvassa terrorimyrskyä, mistä kertoo toinen tänään nähtävä dokumentti.

“Mitä seuraavaksi?” kysymyksen tiimoilta kannattaa katsoa myös tri Webster Tarpleyn ja James Corbettin analyysiä.

Osama bin Laden on kuollut, eläköön Osama bin Laden!

Read Full Post »

Boyd Rice: An Embodiment of the Wolf’s Hook

As many of you know, I wrote an article “Church of Satan is dead” some time ago. That article got me in touch with a documentary movie maker Larry Wessel, who’s interview “Larry Wessel speaks!” I then made. Wessel’s latest movie, Iconoclast, was six years in making. The result is a four hour long ride that goes through Boyd Rice’s life in three parts. This includes a good deal of history of pop culture and art too. After watching the movie I knew I wanted to write a review of it. However, after reading Carl Abrahamsson’s excellent review I thought I would have nothing to add to what he had said, because he put it all so well. You can find Abrahamsson’s review from here. Well, I thougth I could still write something about the documentary. If nothing else, I could write down my notes of the contents of the film and some of my rambling notes in between. What follows might be boring reading as it pretty much just lists the contents of the film. For those who are interested in Boyd’s art, life, and persona and have not seen the film yet, my notes and ramblings might still be interesting. So, with this note, or warning, let me begin.

Part One: Lemon Grove

Part one of the movie starts with Boyd reading his poem Secrets:

That is most powerful which remains unknown

Except unto you, and to you alone

There are secrets that slumber behind these eyes

And I stand by my secrets, my truths and my lies

There are secrets that soar where the eagle flies

Above man’s truths and beyond his lies

There are secrets that slither like snakes in the night

Coiled in shadows, far distant from light

There are secrets that confront you in the midday sun

Yet remain unknown to everyone

A secret burns bright when its law is obeyed

But is doomed to fade when that law is betrayed

For that is most powerful which remains unknown

Except unto you, and to you alone.

It seems to me that in some poetical way the ethos of this poem carries through the whole documentary. I don’t know Boyd but it seems to me that the poem carries the spirit that is present in all that Boyd has done and what he is like. He is difficult to label, he is multidimensional. He is often labeled this and that, often as something sinister and suspicious. But the truth probably lies somewhere between the lines, one could say between the opposites. I was reminded already at this point of the film of the wolf’s hook rune and how it really well seems to symbolize the essence of Boyd and his work.

After that Bob Larson does exorcism, Boyd goes to a tobacco store and buys a whole box of Samuel Gawith snuff. Wait! Is that that nasal tobacco? Yes it is, you can see Boyd taking it later in the film, in part three of the documentary, at the Absinthe studios. I have never tried nasal snuff, but I enjoy a lot the kind of snuss (especially portioned General) that you can buy in Sweden (I am having one portion under my lip right now while writing this).

A family history follows. A whole bunch of old pics. A story of a neighbohour average man’s everyday routine and how Boyd decided he will never be like that. We hear of a tv prank and a good deal of a tiki-culture. Already at this point my idea of Boyd starts to get new dimensions. I did not know that much of his interest in tiki and of things related. My idea of Boyd had previously been formed pretty much through some of his NON-recordings and his association with the Church of Satan. I think I am not the only one  like that. Much more interesting new dimensions to Boyd and his works is about to follow. This is getting really interesting.

We hear what happened in 1969. We hear of a Dark Shadows character who said: “Two natures have always existed in man, one good the other evil, perhaps with this we can bridge the gap in man’s divided nature”. Boyd comments on this: “And like a portal opened in my soul”. I am again reminded of the wolf’s hook rune and its essence. It is becoming apparent that the symbol has found a resonance within Boyd very early and that he has ever since worked to unfold the symbol’s mystery.

“Two natures have always existed in man, one good the other evil, perhaps with this we can bridge the gap in man’s divided nature”.

We hear of Strange paradise. We hear of Anton LaVey, Charles Manson, and Tiny Tim – how they were totally different and still much alike. We hear a story about Martin Denny. We hear a story about a man who lost his keys in Italy and found them from Florida. We hear about decadent Hollywood and its coolness. Rodney Bingenheimer. Glamrock. Principal in a nazi uniform poster prank. We hear a story about Boyd making a life size cross in high school and his work at Taco Bell – and of eating a moth there every now and then. Bean-qhr-qwr-qhr. We hear about how to make photos of things that does not exist, St. Jean Cocteau and Captain Beefheart’s nightly calls. Then Boyd tells about dada, surrealism, alchemy. I like it all, I can totally relate to what I hear. An image of Boyd as an artist starts to surface, an image that is new to me. The guy starts to get more and more interesting, minute by minute.

Boyd tells us how “women like it weird”. He tells us of his open-ended paintings, and again the wolf’s hook rune comes to my mind. The principle is there again. Skinned sheep’s head gift to the first lady is pure gold. A priceless prank, instant art performance. Next we hear how Boyd was living dada real. Steve Hitchcock illuminates us about how magic and alchemy is part of what Boyd does: “Boyd was someone who introduced me to the idea of alchemy of thought, where by you take negative or valueless proposition and turn it to your own advantage, by sort of inverted perception of it, which can be done, it takes a disciplined mind, a disciplined mentality if you want to make use of that, but it certainly is a valid principle”. Do you see the wolf’s hook and its principle at work again here? I do.

We hear of Boyd meeting Genesis P-Orridge. We hear of 1977 and the famous The Black Album, Boyd’s deal with Mute records, the birth of NON, and why punk was just glam rock with harder edge. Next we hear of something in which Boyd was again ahead of the time: Pagan muzak record that can be played with different speeds. This happened years, years ago. The first time I heard of such a record was when Butthole Surfers’ Hairway to Steven came out in 1988. Before of that I had for my own amusement listened to lots of records with different speeds – pretty much with the perspective of “open-ended paintings” of which Boyd spoke about earlier in the documentary. You can find the same thing interesting with different angles, perspectives. Things are most of the time not black and white, but composed of many colors and shades.

Who invented tape-loops? It was Boyd. He tells us how nothing in the world is fixed. We hear of “the world’s weirdest record”. We hear of the first NON show, which was “louder than Led Zeppelin”. There is a note of music as sounds, not so much as songs. Iitywimwybmad. Roto-guitar. Stuff ahead of the time. Live sounds from that part of the documentary remind me of some amazing underground noise gigs that I attended at Some Place Else in Turku, South-West of Finland around 2004 and 2005. Boyd did that kind of stuff about 30 years earlier. I find that rather impressive.

Part two: San Francisco

Part two of the movie deals with Boyd’s years in San Francisco area. We hear of Incredible strange films and research involved. Director Ray Dennis Steckler is revealed to be also actor Cash Flagg. The amazing scopitone machines are introduced. Boyd tells us of “close-ups of tits shaking a few seconds too long” and girls doing dances in bright colors. Sounds and looks good to me.

Then comes something I knew there was going to be covered, Boyd’s association with Anton LaVey. “Living in San Francisco it was inevitable that our paths would cross”. Blanche Barton tells about getting to know Boyd and why Boyd and Anton got so well along. “Role of the Devil has to be… one that challenges”. Barton also tells that Boyd also understood the trickster, prankster side of satanism… which is something that not everyone understands. Coop, the artist, tells about “making it hot for them”… and that “of course that applies to Boyd, perfectly”. We hear of Blinky the friendly hen’s funeral and resurrection. Vampire aesthetics. There is a note about romance and cultured gentleman in a vampire – and how below that side is a beast. A perfect wolf’s hook principle at work again.

Stanton LaVey, Anton LaVey’s more known daughter’s son, appears briefly in the film too. His first sentence in the film is “Boyd did fuck my mother!” which is followed with a warm laugh. He clearly has positive thoughts of Boyd. It seems that Boyd has had much warmer relationship with Zeena than I had. Back in the late 90’s and early 2000 I met Zeena few times, corresponded with her and it was an ongoing argument. Zeena and her husband Nikolas thought that I was trying to put too much love into the left hand path. They even called me “Jesus of darkness”. But that is another story.

Beth Moore-Love is an artist who I was not familiar with earlier. We see some of her amazing paintings. She says of Boyd: “He’s very intelligent. I like people who not only think outside of the box, but outside of the entire packeting industry… Boyd is one of them”. Boyd tells a chilling story of San Francisco’s Chinatown and its rats. It is very easy to believe. I lived in the city for some time in 2004 and Chinatown was one of my favorite places there. I visited it quite often and wondered about the smell of the place. Rats fit in the picture well.

“He’s very intelligent. I like people who not only think outside of the box, but outside of the entire packeting industry… Boyd is one of them”.

Next Boyd tells us how all the women who he brought to LaVey’s house had the next night a dream of having sex with LaVey. Boyd tells of LaVey’s different alter egos, the crime boss, the china man, and how LaVey could keep with a role for hours. The stories are hilarious and Boyd cracks up telling them. To readers of LaVey’s works it comes as no surprise that LaVey was living in a sort of alternative reality or realities he chose to live in. We hear very interesting angles on the subject. The famous Johnson & Smith’s catalogue is covered, and how “consternation” is the word related to it. Whoopee cushion. Remote controlled fart machine. How Anton programmed his keyboard with different fart sounds. The movie has been very fun already from the beginning, not just at this point. Barton tells how she and Boyd got Anton to record his music. It is very much likely that without them there would be no recorded music of LaVey.

Then comes the part dealing with Charles Manson. “Two minutes after meeting him he is giving me this you-are-me-and-I-am-you -routine”. Boyd tells us how Manson has one feet in the world of a fantasy, another in reality. We hear a story of Charlie telling to Boyd about taking a helicopter and visiting Ajatollah Khomeini. We hear that there are secrets Manson has told to Boyd – and which Boyd has promised to not tell to anyone while Manson is still alive (this reminds me of Boyd’s poem Secrets, with which the movie begins). Why Boyd got in touch with Manson in the first place? Why he seems to have interest in individuals who have been labeled very “sinister”? Some of Boyd’s associates gives a perspective on this: “Boyd has always been sort of attracted to those people who disrupt society in some way, that cause, that show the limitations of what we pretend to be civilized, I don’t want to put words into Boyd’s mouth but I know that’s part of what attracts him to this stuff”. I think this is a good angle to the question. The documentary gives a broad context where one can reflect on that. I think the documentary also gives an idea of the wolf’s hook rune, its essence and principle in artistic action – pursued by a questioning mind that does not see things in black and white but as “an open ended paintings”. Things are not fixed. In his pursuit Boyd is not afraid of putting himself in positions where he can easily get misunderstood. He is not so much afraid of social pressure as most of the people are.  Such a courage in looking at the human equation is hardly a bad thing. I would rather argue that seeing things in black and white is a bad thing. Finally, we hear of how Manson got into a solitary confinement for two weeks because of a bullet that happened to be in Boyd’s pocket – and how that ruined their relationship.

“Boyd has always been sort of attracted to those people who disrupt society in some way, that cause, that show the limitations of what we pretend to be civilized, I don’t want to put words into Boyd’s mouth but I know that’s part of what attracts him to this stuff”.

Then the documentary comes to the symbol that I’ve already mentioned few times, the wolf’s hook rune. We hear of the balance point between creation and destruction, “exactly the meaning that has been the guiding force in my life”. Adam Parfrey enters the picture – the guy is “on the same wavelenght “with Boyd. We are informed about the Apocalypse culture, 8-8-88 at Strand Theatre, San Francisco. We hear of the nazi accusations Boyd has been thrown with. “Boyd was not, is not, and will never be a nazi… you could take it as seriously as the Producers movie”. Anyone who has watched the documentary thus far must agree with that.  To say that Boyd is a nazi is absurd. We hear about the victim culture that likes to whine about everything. We learn of a mexican poster and ABBA-book that was stolen from Boyd (whoa – I did not know that Boyd likes ABBA. I have always liked them too. In my article “Church of Satan is dead” I pondered how much common ground I might have with Boyd. It seems there is much more than I thought). The San Francisco part of the movie ends with a story of Boyd moving to Denver. We hear why the place is cool. We hear that the building Boyd lives in was built in 1890. We hear how Boyd had a Carnival of souls welcome to Denver.

“Boyd was not, is not, and will never be a nazi… You could take it as seriously as the Producers movie”.

Part three: Denver

Part three deals with Boyd’s time in Denver and the stuff he has done since moving there. There is a recording session at Absinthe studios. Fredrik Nilsen gives another perspective on Boyd that tells of his wolf’s hook nature and approach to things: “He is a scholar of evil. He’s not evil. In fact, he’s a very sweet, loving, guy. But he seems to have an incredible knowledge of the nature of evil and he seems to be willing to chronicle and look at it in a sort of… empirical way, I’m not sure it is empirical… aesthetic way. And I think he is pretty great”. We see a footage of Boyd’s guest lecture “Regarding evil” at Massachusetts institute of technology. We hear of Oswald Mosley and his ralleys – and how his symbolism influenced Throbbing Gristle and David Bowie. We hear how Marilyn Manson (who has called Boyd his mentor) also used the Mosley symbolism after Boyd noted to him about it and about “a cross between glam rock and Nürenberg rally”. We hear about how to manipulate archetypes – how to step into a role you want to be in and how it then flows into you. There is a funny anti-fascism demonstrators talk with Boyd. After that there starts a really interesting part where Bob Larson talks with Boyd. He says with a big smile: “Bob has been working with me for the past 14 years… he doesn’t give up”. Boyd’s sense of humor is great and a watcher of the documentary is blessed with tons of it.

“He is a scholar of evil. He’s not evil. In fact, he’s a very sweet, loving, guy. But he seems to have an incredible knowledge of the nature of evil and he seems to be willing to chronicle and look at it in a sort of… empirical way, I’m not sure it is empirical… aesthetic way. And I think he is pretty great”.

We hear of the Partridge family & Partridge family temple: “Our religion is based on fun”. We hear of archetypes on TV. Giddle Partridge speaks. A story of Boyd as a catholic priest “blessing” kids rosery beads is pure prankster Boyd. Gidget Gein speaks how his idea of Boyd went up and down. The subject of social darwinism is touched upon. Another angle to wolf’s hook is given: Abraxas – an entity that is good and evil at the same time. We learn that Boyd has Charles Manson’s copy of the Bible. Bob Larson tells Boyd that “maybe you need an exorcism”. Boyd and Bob talk about paradigms of reality, good and evil. All in a very good spirit, pretty different from what it was like in Bob Larson’s radio show in the early 90’s. Boyd tells about Might is Right by Ragnar Redbeard and about Lions Lair and women who got spontaneously naked for him there. We hear of Tiny Tim and his phonecalls, talk about women. Nutcase letters LaVey got. LaVey’s guns. We hear a hilarious prank that Boyd did with “Got milk?”-campaign’s billboard that featured David Copperfield. The billboard had  a picture of Copperfield’s face with some milk on his upper lip and a text saying “What’s the magic word? Calsium”. Boyd changed “Calsium” with some paint into ”Cum”. I once made a similar prank with Canal plus billboard… maybe you guess what I painted it to be? Margaret Radnick tells about Boyd’s love letters to her. Boyd’s friendship with Rozz Williams is covered. Douglas P. tells an amazing story about nazi-monkeys attacking old German men with bananas. Boyd’s bar Tiki-Boyd as an alternative reality is covered.

The talk between Boyd and Bob Larson continues. If there has been lots of interesting, even surprising turns in the film thus far, it gets even more such at this point. Boyd and Bob talk about some kind of possibility to survive death, and Boyd even tells that he nowadays thinks that some kind of reincarnation of consciousness might be possilbe. Bob comments: “You may have to turn back your Church of Satan card!” Boyd: “I tried and they wouldn’t take it!” Bob: “What happened to your old misanthropic idea of things? Obviously you must have mellowed in your hatred for humanity”. Boyd: “I’m still fairly misanthropic, I just don’t think I’m not actively misanthropic. Because I’m a very happy individual and I just find it if I treat everybody with a certain degree of civility they usually treat me with civility so generally they’ve used to people treating rotly and when somebody comes along who is nice to them it is big change for them and I gotta see the best sides of everybody if I treat everybody decently and they in turn are nice to me”. Bob says back in amazement: “Do you realize what you just said? You have just recited a part of Sermon of the Mount. You have just articulated one of the most important ethics that Jesus taught! Do unto others as you would have them to do unto you”. Bob continues: “At least you’re not at this point trying to bring back Thor and declare total war!” Boyd says smilingly: “Yea, I need to change the lyrics…” We hear “People” with improvised lyrics. The movie ends with Boyd’s poem, just like it started. The ending poem is Boyd’s Gift:

On my own

Hour after hour

Sipping cocktails

And reading Schopenhauer

Living in a world

Without imagination

I see that hope

Is a lack of information

I turn my back

I shut the door

I lock the key

A prisoner in my home

But it’s lovely to be free.

After that we hear Boyd singing Terry Jacks’ Seasons in the Sun. The film ends.

As I said, the movie is multidimensional. It covers a lot. It is funny as hell. It is thought provoking. It is surprising. It gives a picture of Boyd that one might not expect. Anton LaVey said once that “Boyd is a true iconoclast” and one cannot but agree. As it has most likely become clear, I would like to add that Boyd is an embodiment of the wolf’s hook rune, the symbol he has carried with him since his childhood.

Larry Wessel has made one hell of a film and I highly recommend it to everyone who is even cursorily interested in Boyd and his art. This documentary is a classic.

Read Full Post »

Only in America. Autoleffa saatanallisella konseptilla: The Car.

The Car (1978)

Elliot Silversteinin kauhuelokuva, jossa pääosassa on omaa elämäänsä elävä ja muille päänvaivaa aiheuttava paholaisauto, oli elokuva,  jossa LaVey sai jälleen nimensä lopputeksteihin taiteellisena neuvonantajana. LaVey sanoi itse tästä elokuvasta seuraavaa: ”…tämä on toinen aidosti diabolinen elokuva, josta todella sain myös maininnan lopputeksteihin. Elokuvan auto oli muokattu erään oman autoni mukaan, aina moottorin ääntä myöten. Tämä on niitä elokuvia, joita on hyvin tyydyttävää katsoa. Kun vertaa elokuvan suhteellisen arvottomia uhreja ilkeänoloiseen, dramaattiseen ja mysteeriseen autoon, niin yleisö tuppaa kääntymään näistä kahdesta auton puolelle”.

Death Scenes (1989)

Anton LaVey The Washington Postin kannessa.

Kahdeksankymmentäluvun puolivälin jälkeen LaVey nousi useammin esiin talonsa uumenista. Huhtikuun 23. 1986 The Washington Post julkaisi LaVeystä näyttävästi artikkelin. Tämä oli aikaa, jolloin 80-luvun uusnoitavaino erityisesti satanisteja vastaan oli Yhdysvalloissa kuumimmillaan. Näihin aikoihin LaVey myös erosi toisesta vaimostaan Dianesta ja alkoi olla Blance Bartonin kanssa, joka myös auttoi häntä nostamaan Saatanan kirkon uudelleen aktiivisemmaksi. LaVey kuitenkin itse pysytteli enimmäkseen taka-alalla, omassa universumissaan. Tähän LaVeyn elämän ajanjaksoon sijoittuu myös Nick Bougasin ja F.B. Vincenzon kirjoittama dokumentti Death Scenes, jossa käydään läpi vanhoja, poliisien 40- ja 50-luvuilla ottamia verisiä ja tylyjä rikospaikkakuvia läpi. LaVey oli dokumentin isäntä ja kertova ääni, käyden tyynesti läpi sen hurmeista tarinaa. Jokseenkin samaan sarjaan meni myös samana vuonna julkaistu Nicholas Schreckin ohjaama dokumentti Charles Manson Superstar, johon LaVey on merkitty tutkimusavustajaksi. Omalta osaltaan LaVeyn kasvavasta kyynisyydestä ja misantropisuudesta, ”tri phibesmäisyydestä”, kertovat hänen osallistumisensa tämänkaltaisiin projekteihin. Kirjallisesti LaVeyn uusi, dekadentti linja nosti ensikerran päätään esseessä nimeltä ”Misantropia”, jonka hän kirjoitti 1989 julkaistuun, Bob Blackin ja Adam Parfreyn toimittamaan esseekokoelmaan Rants and Incendiary Tracts: Voices of Desperate Illuminations 1558-Present! Tätä seurasi pian toinen samanhenkinen essee ”Invisible War” Parfreyn vuotta myöhemmin(1990) toimittaan teokseen Apocalypse Culture.

Anton LaVey: Minne helvettiin putosi etuhammas?

Speak of the Devil (1995)

Death Scenesiin osallistumisen jälkeen LaVeyn tuotoksia alkoi pitkästä aikaa ilmestyä enemmänkin. Ja niitä tulikin muutaman vuoden sisään melko paljon. Feral Housen kautta 1992 ilmestyi kirja nimeltä The Devil’s Notebook. Ero LaVeyn aiempiin kirjoihin oli huomattava. Siinä missä aiemmat kirjat käsittelivät magiaa ja olivat miltonilaisen jaloja saatanallisuudessaan, käänsi The Devil’s Notebook lehden, jonka myötä teksti oli muuntunut eräänlaiseksi dekadentiksi yhteiskuntakritiikiksi. Misantropinen ja jopa hyvin lohduton tunnelma on läsnä myös 90-luvun puolivälin tienoilla julkaistuilla LaVeyn urkumusiikkilevyillä Answer Me/Honolulu Baby 7” (1993), Strange Music, 10″, sekä Satan Takes a Holiday CD:llä (1995).

Vuonna 1995 Nick Bougasin ja Adam Parfreyn ohjaama dokumentti LaVeystä heijastaa samaa linjanmuutosta. Vaikka 1993 LaVeylle ja Blanche Bartonille syntynyt poikalapsi Satan Xerxes LaVey oli varmastikin tuonut vanhalle kärttyisälle äijälle jossain määrin uutta iloa elämään, oli hän kuitenkin äänensävyltään jokseenkin toinen mies kuin vaikka vuoden 1969 dokumentissa Satanis. Dokumentissa LaVey puhuu yhden etuhampaansa menettäneenä mm. huumorintajustaan, maailmansodista, amerikkalaisesta pop-musiikista, keinotekoisten kumppaneiden eduista oikeisiin ihmisiin nähden, ja hän myös tietysti soittaa urkujaan. Dokumentti jäi LaVeyn viimeiseksi esiintymikseksi missään elokuvassa, ja hän kuoli paria vuotta myöhemmin sydänsairauteen, lokakuun 29, 1997. Häneltä julkaistiin tämän jälkeen vielä postyymisti kirja Satan Speaks!, joka jatkoi samoilla synkeän humoristisilla ja misantropisilla linjoilla kuin hänen edellinen kirjansa.

Hollywoodin lumoissa

Hollywoodilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta vain kaupunkia sinällään, vaan elokuvan maailmaa yleensä, jota LaVey omin preferensseineen rakasti. LaVeyn linkki Hollywoodiin alkoi vuonna 1967 julkisen saatanallisen hääseremonian järjestämisestä kirjailija John Raymondille ja Judith Caselle, jolloin paikalla oli myös musta näyttelijä ja laulaja Barbara McNair. Vuosien varrella LaVey väitti olleensa ystävä mm. Kim Novakin, Christopher Leen, Laurence Harveyn ja Keenan Wynnin kanssa. Nämä väitteet näyttävät kaikki suuresti liioitelluilta, mutta ainakin Christoper Leen hän näistä näyttelijöistä oikeasti tapasi – tapaaminen tosin oli täydellinen katastrofi.

Good old days: Michael A. Aquino, Sammy Davis Jr, Anton LaVey.

70-luvun alkupuolella San Franciscon alueella kuvattiin TV-sarjaa nimeltä Poor Devil, jossa sekä Sammy Davis Jr. että Christopher Lee esiintyivät. LaVeyt pitivät sarjasta kovasti, ja koska Davis osoitti olevansa hyvin myötämielinen Saatanan kirkolle, myönnettiin hänelle asian vuoksi kirkon kunniajäsenyys. Davis oli asiasta otettu ja jatkoi kirkon ihailuaan julkisesti. LaVeyt näkivät tämän hienona pr:nä ja melko lailla samaan kyytiin päättivät antaa kunniajäsenyyden myös Christopher Leelle. Näiden tapahtumien mainingeissa Davis järjesti Leelle ja LaVeylle yksityisen tapaamisen. Siitä, mitä näiden kahden jättiläisen tapaamisessa täsmälleen tapahtui, ei ole kunnolla selvyyttä. Ilmeistä LaVeyn vaiteliaisuuden suhteen asiasta oli, että heidän kemiansa eivät olleet tavalla tai toisella kohdanneet ollenkaan. Tämä on selvää myös melko pian tuon kohtaamisen jälkeen Leen antamasta haastattelusta National Enquirer-lehdelle vuonna 1974, jossa hän suurin sanoin varoitti mustan magian vaaroista:

Olen täysin varma, että maailmassa on nykyään tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka aktiivisesti käyttävät mustaa magiaa saadakseen sitä, mitä he haluavat. Olen varma, että he ovat vastuussa monista hirveistä asioista, joita maailmassa tapahtuu, kuten sodista Lähi-Idässä, tapoista Pohjois-Irlannissa, öljykriisistä, poliittisesta korruptiosta, kommunismista, kuin myös pörssin huonosta tilasta (…) Musta magia näyttelee niin voimakasta roolia yhteskunnassamme, että rehellisesti sanottuna pelkään tulevaisuuden puolesta (…) Mustaan magiaan liittyy kirkonkaltainen hierarkia johtajineen, joita kiinnostaa muiden hallitseminen. Pohjan perimmäisenä on ihmisiä, jotka tulevat huijatuksi mukaan paholaisen palvontaan koska he ovat yksinäisiä, epävarmoja, tai turhautuneita ja he ajattelevat, että palvomalla paholaista he saavat itselleen tyydyttävämmän elämän (…) Roolini kauhuelokuvissa on tuonut minulle kontakteja ihmisiin, jotka ovat lisänneet tietojani okkulttisesta tiedosta. Koen, että on velvollisuuteni taivutella ihmisiä pois mustasta magiasta. Mielestäni elokuvani palvelevat tätä päämäärää näyttämällä pahuuden todellisen kauhun. Elokuvieni moraali on, että ilkeys on hirvittävää ja että hyvä voittaa aina lopulta. Muistakaa, että kun sanasta ”good” otetaan pois ”o”, saadaan God, ja kun sanaan ”evil” lisätään ”d”, saadaan ”Devil”.

Ei liene ihme, että tämän jälkeen Saatanan kirkon suhde Christopher Leehen alkoi hiipua…  Kuuluisin näyttelijä, kenet LaVey väitti tunteneensa Hollywoodista, oli tietenkin Marilyn Monroe. LaVey itseasiassa väitti Bartonin kirjassa The Secret Life of a Satanist, että hänellä olisi ollut lyhyt suhde Monroen kanssa 1948. Myytin mukaan LaVey olisi tuolloin soittanut urkuja Los Angelesissa sijaitsevassa burleski-teatteriassa nimeltä Mayan, ja tavannut siellä nuoren stripparin nimeltä Marilyn Monroe. Tämän jälkeen heillä myytin mukaan oli kiihkeä suhde ennen Monroen suureen suosioonsa nousua. LaVey väitti tietäneensä, että Monroe päätyi strippaamaan saadakseen vuokransa maksetuksi. LaVey myös esitteli vierailijoilleen Monroen alastonkuvakalenteria, jossa oli omistuskirjoistus ”Tony, kuinka monta kertaa tämän oletkaan nähnyt! Rakkaudella, Marilyn”.

Monroen läheinen Robert Slatzer ja hänen agenttinsa vuodelta 1948, Harry Lipton ovat kuitenkin osoittaneet tämän tarinan olleen hölynpölyä. Tuohon aikaan Lipton maksoi Monroen kulut, vuokran mukaanlukien. Mayanteatterin ohjaaja Paul Valentine taas on kertonut, että kyseinen teatteri ei ole koskaan ollut burleski-teatteri ja ettei sen tiloissa ole koskaan esiintynyt sen enempää Monroe kuin LaVeykään. Ja mitä tulee LaVeyn Monroenakukalenteriin, on LaVeyn entinen vaimo Diane myöntänyt tehneensä siinä olevan ”omistuskirjoituksen”. Tämän lisäksi LaVeyn entinen julkisten asioiden hoitaja Edward Webber on sanonut, että LaVey oli tunnustanut hänelle, ettei hän koskaan tavannut Monroea.

[Tämä on artikkelin osa 5/6. Osan 6/6 voit lukea täältä. Artikkeli julkaistiin kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran Blood Ceremony -lehdessä 4/2009. Voit ostaa lehden täältä.

Read Full Post »

Older Posts »