Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Hitler’

miljoonakavijaa

3.10.2014 Mesikämmenen blogin vierasmittari pamahti yli miljoonan vierailijan. Mesikämmen kiittää blogin lukijoita!

Advertisements

Read Full Post »

Tällä kertaa Päivän Pekka-materiaaleissa seuraavaa.

KDP:n propaganda-moniste (vuosi tuntematon, mutta aikaisintaan vuodelta 1978, jolloin KDP perustettiin). Huomatkaa, että Pekka tituleerasi tässä itseään Valtakunnanjohtajan lisäksi “komentajaksi”!

P1160354

 

P1160357

Pekan propaganda-materiaalia 80-luvun lopusta tai 90-luvun puolelta, jolloin Pekka oli ottanut white power-käsitteen käyttöönsä. Mukana oli myös Pekan postimyyntituotteita. Tässä välissä sanottakoon, että blogiin on tulossa alasivu, josta tulee löytymään täydellinen listaus kaikista Pekka-materiaaleista koskaan.

P1160358

P1160361

P1160362

P1160364

Ja vielä lisää Pekan postimyyntimainontaa monistemuodossa:

P1160366

P1160368

Aivan lopuksi vielä Pekan Jo riittää homouden vouhotus -teksti, mikä on joko 80-luvun loppupuolelta tai sitten 90-luvun puolelta.

P1160370

Mesikämmen kiittää “entistä turkulaista skinheadiä” näistä materiaaleista.

 

 

Read Full Post »

P1160588

Final Conflict-zine julkaisi vuonna 1998 mielenkiintoisen 100-sivuisen A5-julkaisun: Satanism and its allies. The Nationalist Movement Under Attack. Kirjasen nimi kertoo osuvasti mistä sen kansien välissä on kyse, introssa kulmaa vielä tarkennetaan: “The writers wish to be clear where they stand: they are Christian and revolutionary nationalists”. Tästä kulmasta on ymmärrettävää, että samalla kentällä suhaavat enemmän tai vähemmän satanistiset henkilöt ja ryhmät voivat ottaa pattiin.

No, vihkosta ei tarvitse lukea kovin pitkälle, kun tekstin historiallinen paikkansapitävyys, analyyttiset ja tulkinnalliset “ansiot” alkavat paljastua. Sen lisäksi, että “satanismiksi” niputetaan asioita jotka eivät sitä mitenkään järkevästi tarkastellen ole (kuten vaikka uuspakanuus yleisesti), ovat historialliset faktat riemastuttavan usein aivan totaalisen päin helvettiä. Teksti on niin hulppeaa, että sitä on monin paikoin erittäin viihdyttävää lukea. Vertailukohdiksi käyvät melko hyvin uskovaisten tekstit satanismista tai siihen heidän toimesta niputetuista asioista yleisestikin. Argumentaatioltaan tämä näyttää Pat Pullingia, Bob Larsonia, Leo Melleria tai Keijo Ahorintaa paremmalta, mutta siihen ei tietysti paljoa vaadita.

Heikkouksistaan huolimatta opus antaa varsin mielenkiintoisen kurkistuksen alan skeneen vajaan parinkymmenen vuoden takaa. Näin tehdessään se myös listaa vinon pinon eri ryhmiä ja henkilöitä teoksessa esitetystä perspektiivistä, jakaen niistä murskatuomioita toisensa perään. Tarkkaavainen lukija pääsee tekstikokonaisuudesta kyllä jyvälle siitä, millaisesta tavasta jäsentää alan kenttää on kyse.

The National Renaissance Party:ä käsittelevässä kappaleessa mainitaan myös Pekka Siitoin lyhyesti aivan kappaleen lopussa. Muistutuksena on tähän väliin sanottava, että Pekka oli NRP:n kanssa jonkin verran tekemisissä ja sopi mm. 1975 materiaalin vaihdosta heidän kanssaan. NRP lytätään opuksessa useammastakin kulmasta, eräiden niistä ollen ryhmän johtaja James Madolen kiinnostus teosofiaan sekä hänen intoilunsa “Luciferin ylpeydestä”. Tässä valossa Pekan yhteydenpito NRP:n kanssa alkaa viimeistään kuulostaa ymmärrettävältä!

Jutun mehukkain siivu on kuitenkin itse kappaleen lopussa, jossa kerrotaan: “With the death of Madole in 1979, the NRP rapidly came to an end, but does not mean that it is the end of the road for the ‘Occult-fascist axis’. One organisational vehicle has gone, but the poisonous spirit and deformed politics live on, in Bolton’s words, ‘in new forms’ – forms that we will be looking at later, and forms not limited to the wacky world of America. For example, Final Conflict received and e-mail in March 1998 from one Pekka Siitoin, who is the leader of the Finnish Nazis, and who informed us that ‘Satan is the king in the world. Heil Hitler and Ave Satan!’ His PS kindly informed us ‘I was again in Casino and 500 US dollars victory! Thank you very much for Satan’. A crank? Possibly. An isolated case? No. An evil influence. Certainly.”

Mesikämmen kiittää entistä turkulaista skinheadia tämän julkaisun lainasta.

P1160590

P1160592

P1160608

P1160606

Read Full Post »

Blogin lukija E.S. lähetti Mesikämmenelle oheisen Aamusetissä 1.11.2008 julkaistun Pekka-jutun. “Naantalin natsi” oli osa paikallislehden juttusarjaa “Nostalginen Turku” (osa 89).

Heikki Möttösen kirjoittama lyhyt juttu on varsin neutraali ja sen faktat ovat enimmäkseen kohdillaan. Pari pikkuvirhettä tekstistä löytyy: Pekka muutti Turkuun 16-vuotiaana (ei 15-vuotiaana) ja hän hirtti Naantalissa muumipapan (ei muumipeikon).

Teksti alkaa toteamuksella: “Suomen tunnetuin kansallissosialisti, Pekka Siitoin, herätti elämänsä aikana melkoisen ristiriitaisia tuntemuksia. Naantalissa suurimman osan elämästään viettänyt mies tunnettiin kaupungissa mustista hitlermäisistä viiksistään, natsityylisestä pukeutumisestaan sekä erilaisista tempauksistaan.”

Mesikämmen kiittää E.S.:ää jutusta!

– – –

aamuset_ps_011108003

– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (post 2003).

Read Full Post »

valtakunnanjohtajatTämän kuvan, samoin kuin seuraavankin, Mesikämmenen blogi bongasi Facebookista. Kaikki kunnia kuvista niiden muokkajille.

pekkajuoma– – –

Aiheeseen liittyen:

Hitler kuulee Mesikämmenen blogin Pekka-posteista.

 

Read Full Post »

blutleuchte

I made an interview with Gerhard Hallstatt earlier this year. Among other things I asked Gerhard about his book Blutleuchte. If you want to have a good introduction to the following brief book review, I recommend you to read the interview.

Blutleuchte is a compilation of Gerhard Hallstatt’s writings from the 90’s. The texts appeared originally in Gerhard’s pre-internet era Aorta and Ahnstern publications, which were ”home-made bi-lingual booklets done with typewriter, copying machine, and stapler”, to quote Ph.D. Joscelyn Godwin who wrote foreword to the book. Twenty nine issues of Aorta and Ahnstern were published altogether.

The 324-page book is a nice, stylish hardcover, not a product of ”kitchen-table industry” like the original publications. The English edition of the book, published by :AJNA:, is printed on soft recycled paper with wine red and chestnut brown text. Binding is in red cloth and on the front cover there is a duo-tone inset photo. The book contains sixteen pages of b/w-photos from Gerhard’s archives.

The book’s description contains the following info on its contents:

– – –

photoplates2Foreword by Joscelyn Godwin

Lucifer Rising: Kenneth Anger

Konnersreuth- Therese Neumann and her bleeding stigmata.

Night of the Stigmata- the pagan drums of Calanda.

Anubis- focusing on one art performance of Joseph Bueys.

Schwarzkogler- of the Aktionists, including an interview with Hermann Nitsch.

Karl Maria Wiligut.

Katharsis- The Search for Otto Rahn.

Castel del Monte.

Corneliu Codreanu.

The Blue Light: Leni Riefenstahl.

Montsegur- the Cathar caste.

Z’ev- rhythmajik; with an interview.

Storm Songs- Gardner, Clutterbuck and the witches who kept Hitler from attacking Great Britian.

Blutleuchte- Alfred Schuler and his cult of the Blutleuchte.

Leonora- Max Ernst’s lover and muse.

Angizia.
Fidus.
Mithras.
photoplates3Blood Axis- with an interview with Michael Moynihan.

Oskorei- the article that originally appeared in Lords of Chaos, including an interview with Varg Vikernes.

Viktor Schauberger- “green visionary”, “technosophical revolutionary”, flying disc pioneer.

Lucifer Rising- an interview with Kenneth Anger.

Baptism of Fire- Ernst Jünger.

Hidden World.

Heidnat : Heathan Homeland.

Brown Magic- a scatological piece.

Field of Force- crop circles.

Feathered Dreams- a psychdelic journey brough on my “narrische Schwammerln”.

Andreas Epp- flying discs, UFO’s, BMW and strange alliances after WWII.

Blutleuchte should be viewed as a meta-historical compendium. The book becomes a romantic vision of Gerhard’s own personal take on many topics that have inspired many and grown into popular themes within the industrial, neo-folk, heathen and black metal underworlds.

Gerhard’s research, along with magical-mystery tours to various cultic sites and interviews with prime players in the world of art, music and culture, culminate in a passionate narrative drawn from primary documents, heretical and sacred writings, philosophical treatises, psychotropic experimentations, and experiential learning.

The book works through Gerhard’s enthusiasms for various persons and movements, religious sites, architectural accomplishments, natural mysteries, celebratory festivals and scientific advancements.

– – –

Throughout the book there is a strong and evident current against what Gerhard calls Panzermaterialismus. He explains the word in a footnote: “Panzermaterialismus – A word I invented. There used to be the term Panzerkommunismus – for communists conquering the world not with ideology but with the power of tanks. Panzer means tank. It is a metaphor for a brutal capitalism/materialism”.

Gerhard is an artist who seeks beyond the mere material, evident reality. The articles reflects this in fine descriptions of subjective experience in Gerhard’s search. The articles are a fascinating record of a romantic, esoterically inclined seeker. Those who share this spark with Gerhard will find this book very inspiring. Those who are familiar with Gerthard’s music will get a whole new dimension to it with what this book contains.

This is a unique and beautiful book. I highly recommend it.

photoplates

– – –

Related:

Write with blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Aorta mail-order in Facebook.

Blutleuchte in Facebook.

Blutleuchte reviewed by Gangleri.

Read Full Post »

Esa Taberman julkaisi 20.6. kuluvaa vuotta seuraavan tekstinsä Facebookin Pekka Siitoin Fan Clubissa. Mesikämmen kommentoi tekstiä Tabermanin tekstin perään.

– – –

Pekka Siitoimen hengentieteelliset ulottuvuudet ja esikuvat

Kirjoittanut Esa Taberman

rituaalimenot2Vaikka Pekka kiinnosti minua lähinnä enemmänkin poliittisten näkemystensä ja toimiensa vuoksi kuin ns. ”hengentieteen” näkökulmasta en tietenkään voinut välttää kosketusta Pekan tuohonkaan puoleen jo siksi, että se vaikutti voimakkaasti Pekan kaikkeen ajatteluun ja tekemiseen. Hänen poliittiset näkemyksensä olivat tuon mainitun aspektin värittämiä ja väitteet siitä, että suuri osa Pekan siirtymisestä poliittiselle linjalleen johtui hänen tutustumisestaan noihin aikoihin ilmestyneeseen okkultistiseen kirjaan (Ravenscroft: Pyhä keihäs) eivät ole täysin tuulesta temmattuja.

Minkälaisia sitten olivat nuo Pekan ”hengentieteelliset” näkemykset? Itse hän väitti usein uskottavastikin saaneensa vaikutteita tuolloin 70-luvulla tunnetulta ”selvännäkijältä” Aino Kassiselta, mutta mielestäni Pekka kaikesta päätellen yksinkertaisti asioita huomattavastikin antaessaan ymmärtää, että oli pelkkä Aino Kassisen työn jatkaja. Itse asiassa uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu!

Käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa. Se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa. Vaikutus oli niin kaiken kattava, että minun ja Timo Pekkalan tapaiset aatteelliset puristit saimme syyn suhtautua kyynisesti ylipäätään kaikkiin Pekan tekemisiin. Olimmehan ns. nuoria vihaisia miehiä ja ainakaan minä en tuolloin ymmärtänyt, ettemme olleet tekemisissä ns. normaalin poliittisen toimijan kanssa vaan henkilön, joka oli pikemminkin omaa maailmanselitystään haparoiden ja jäsentymättömästi rakentava guru. Guru, jolla oli oma poliittinen agendansa ja hyvin erikoinen filosofiansa, mutta joka ei siis ollut poliittinen toimija vaan jotain samanlaista kuin Charles Manson, vaikka Pekan yhteydet Mansonin toimintatapoihin ovatkin eräitä kiinnostavia yhtäläisyyksiä ja ideologisia lausuntoja lukuunottamatta onneksi vain näennäisiä. Molemmat miehet olivat saman aikakauden luomuksia, mutta erosivat toisistaan merkittävillä tavoin ja ennenkaikkea Pekalta puuttui Mansonille ominainen äärimmäinen sosiopatia ts. ehkä joku psykologi saattaisi pitää Pekkaa narsistina, mutta hänessä ei ollut taipumuksia joukkomurhien organisointiin!

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaikken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisuus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi. Ts. Pekasta ei loppujen lopuksi tullut gurua vaan pelleksi koettu ja löysiä puhuva kehno Hitler-Pastissi, joka tunnettiin lähinnä kiljun voimin naisseuraa etsivänä vitsinä!

En tiedä, kuinka paljon Pekka tiesi Aleister Crowleystä ylipäätään ja tämän aatemaailmasta erikseen. Ehkä Pekka oli omin päin päätynyt samanlaisiin päätelmiin kuin itseään ”Suureksi Pedoksi” nimittänyt Crowley ja yritti, kuten Crowleykin, elää filosofiaansa todeksi. Molempien elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttavat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

– – –

Mesikämmen kommentoi:

Kiitos Esa mielenkiintoisista näkemyksistäsi.

Tässä välissä olisi varmasti hyödyllistä määritellä muutamia termejä, mm. “rivologia” ja sen suhde “hengentieteeseen”, mutta eiköhän tässä pärjätä ilmankin.

Koska olit Pekan joukoissa mukana, todistit Pekan toimintaa 70-luvulla suoraan kentällä, on pohdinnoissasi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vaikutelmia ja havaintoja. Kaikkein mielenkiintoisinta tekstissäsi on mielestäni se, miten sinä ja Pekkala koitte Pekan omalaatuisen yhdistelmän politiikkaa, hengentieteitä ja Pekan münchausenmaista persoonaa. On helppo uskoa, että monille poliittisin painotuksin mukana olleille (”vihaisille nuorille miehille” kuin muillekin) tuo kokonaisuus oli enemmän tai vähemmän hämmentävä, vaikea sulattaa ja ottaa tosissaan – vaikka tuolloin, 70-luvulla, Pekka oli kuitenkin poliittisen vakavasti otettavuutensa kannalta vahvimmillaan (kts. tekstini Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Kirjoitit mielenkiintoisesti siitä, miten ”käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa” ja miten ”se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa”. Nämä seikat ovat ilmiselvästi totta, myös niiden silmissä, jotka eivät Pekan toimintaa paikan päällä nähneet mutta jotka ovat Pekan legendaan eri lähteiden kautta myöhemmin tutustuneet. Näyttää siltä, että ”rivologia” oli Pekalla verissä jo 60-luvulla Siitoin-filmi oy:n alkuaikoina (kts. tekstini Porno-pekan kadonneet rivoilut) ja että Turun Hengentieteen Seuran puhtoisten ensimmäisten vuosien jälkeen asia pääsi kunnolla kukkaansa vuosien 74-76 välillä.

Pekka otti Aino Kassiseen yhteyttä jouduttuaan yrityksensä kanssa taloudellisiin vaikeuksiin 1970. Kassisen kautta Pekka tutustui erityisesti antroposofiaan ja teosofiaan, mutta myös tuohon aikaan hengentieteen kentällä olleisiin yleisiin teemoihin laajemminkin, mm. ufoihin. Vuoden 1971 lopussa perustettu Turun Hengentieeen Seura heijasteli tätä kaikkea hyvin (kts. Tri Kennet Granholmin teksti Pekasta nimeltä Worshipping the Devil in the name of God).

Puhtoisen alkunsa jälkeen Turun Hengentieteen Seura alkoi kuitenkin julkaista materiaalia, jossa oli selvästi ”rivologisia” ulottuvuuksia. Näihin kuuluvat erityisesti Musta Magia, osa I (1974) ja II (1975), sekä Paholaisen Katekismus (1977). Pekka alkoi kunnostautua myös julkisuudessa rivologisesti, tunnetuin tapaus näistä oli Jermu-lehden (8/1976) Pekasta tekemä juttu nimeltä Turun saatananpalvojien rituaalimenot. Huomionarvoinen seikka tässä yhteydessä on, että Pekan oppilassuhde Kassiseen katkesi näihin aikoihin. Huvittavaa asiassa on se, että Pekka myöhemmin kertoi Kassisen vihkineen hänet satanismiin, vaikka tosiasiassa Pekan liukuminen siihen suuntaan oli hänen samanaikaisesti ottamansa äärioikeistolaisen poliittisen linjauksen kanssa se syy, miksi Kassinen lopetti yhteydenpitonsa Pekkaan.

Kirjoitit tekstissäsi Kassisen ja Pekan väleistä: (…) uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu! Mitä tällä tarkoitat? Epäilemättä Pekalla oli moniakin “esikuvia” jo 70-luvun alussa, mutta on kiistatonta, että hengentieteellisen uransa alussa Aino Kassinen oli Pekalle tärkein opettaja ja tien viitoittaja.

Mainitsemasi Trevor Ravenscroftin Pyhä Keihäs (1973) oli Pekalle merkittävä teos, siitä ei ole epäilystäkään. Vaikka opus on historiallisesti ja tosiasiallisesti muutenkin enimmäkseen täyttä satua (ja sellaisena ennen kaikkea pseudohistoriaa, ei niinkään okkultismia), onnistui se nivomaan Pekalle mielekkäällä tavalla yhteen hengentieteitä ja politiikkaa. Kirjan vaikutus on nähtävissä jo Musta Magia, osa I:ssä (kts. tekstini Suomen Führer osa II sekä jo edellä mainitussa tekstissäni Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Mutta mistä Pekka sitten sai hengentieteisiinsä ”rivologisia” vaikutteita? 70-luvun alussa ei suomeksi ollut magiaa käsittelevää kirjallisuutta liiemmin olemassa, eikä ns. seksimagiaa käsittelevää kirjallisuutta lainkaan. Englanniksi aiheesta löytyi maailmalta jo tuolloin joitain teoksia, mutta niistä kuuleminen ja niiden käsiinsä saaminen oli hivenen työlästä Suomesta käsin. Tämän lisäksi Pekan englannin kielen taidot eivät riittäneet niiden lukemiseen. Voidaan siis pitää varmana, että ”rivologiset” ulottuvuudet hengentieteelliseen repertuaariinsa Pekka loi luovasti itse, omaa mielikuvitustaan ja sopivia lähteitä yhdistellen. Tämä tietysti sopii kuvaan, sillä Pekan koko hengentieteellinen ajatusrakennelma on omalaatuinen kudelma “omaa ja lainattua”. Eräs teos, joka on saattanut Pekkaa asian rivologisissa ulottuuksissa inspiroida on Horst Knautin 1970 suomeksi julkaistu teos Paluu tulevaisuudesta (kts. tekstini Horst Knautin ja Pekka Siitoimen perverssiyden ylistys).

Mainitsit tekstissäsi yleisluontoisesti, että Pekalla olisi jotain yhtäläisyyksiä Charles Mansoniin. Eroavaisuuksia näiden miesten välillä löytyy monella tapaa, mutta löytyy niitä yhtäläisyyksiäkin. Molempia miehiä kiinnosti henkisyys ja molemmilla oli tavalla tai toisella kiinnostusta myös yhteiskunnallisiin asioihin. Molemmat olivat karismaattisia ja molempiin liitettiin jo tuolloin, no, sanokaamme ”rivologia”. Molemmilla oli oma ”kulttinsa”. Molemmat maastoutuivat ”vesimiehen ajan pimeälle puolelle” (kts. Gary Lachmannin Tajunnan alkemistit, joissa sekä Pekasta että Charliesta on juttua, sekä jo edellä mainitsemani tri. Granholmin artikkeli). Amerikkalaisista aikalaisista Mansonia luontevammin löydän Pekan vertailukohdaksi kuitenkin edesmenneen Anton LaVeyn, mistä artikkelin verran olen kirjoittanutkin (kts. Luciferin arkkipiispan nauru).

Tekstisi mielenkiintoisin pohdinta on tässä:

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaiken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi.

Pekan hengentieteellisessä kudelmassa seksuaalisuus ja Saatana todellakin liittyivät yhteen ja oleellisesti tähän konkreettiseen maailmaamme, kuten vaikka seuraavasta lainauksesta selviää:

Käärme, eli siitin, eli Paholainen ja niiden voima hallitsevat tätä aineellista maailmaa. Käärme kuvaa myös ikuisen elämän kiertokulkua munan, eli maapallon puitteissa. Muinaiset ihmiset pitivät siitintä Jumalan vertauskuvana, koska siitin oli elämän antaja ja jatkaja. Aineellisesti ajatellen he olivat uskossaan melko oikeassa, koska Paholainen on aineellisen maailman herra eli “Jumala”, ja juuri hän hallitsee siittimen käyttöön liittyviä voimia. Tästä johtuu, että katoliset papit ja buddhalaiset munkit eivät ollenkaan hyväksy siittimen käyttöä mihinkään muuhun kuin virtsaamiseen (teoksessa Ufot, uskonto ja Paholainen, 1974).

Asiasta kannattaa katsoa myös Musta Magia osa I:stä löytyvä lyhyt kuvailu Saatanasta (s. 58).

Pekka ei missään yksiselitteisesti kuitenkaan kirjoittanut, että seksuaalisuus olisi viime kädessä kaiken olemassa olevan (myös ”henkisen maailman”) takana oleva voima. Pekan tekstien pohjalta voisi päätellä jotain aivan päinvastaista, sillä kirjoittamissaan näkemyksissä ”tämän maailman herraa” palveltiin viime kädessä Jumalan kunniaksi – ja Jumala abstraktina otuksena oli Pekan käsityksissä jotain pelkän seksuaalisuuden tuolla puolen olevaa. Pekan henkiset päämäärät (mitä ne täsmällisesti ottaen sitten olivatkaan) eivät vuosien varrella nähdäkseni “vaihtuneet rivologiaan”, vaan ne ja hänen toimintansa muutenkin “rivologisoituivat” aiemmasta puhtoisesta antroposofiasta ja teosofiasta. Oma kysymyksensä sitten on, missä määrin münchausenmaista showta vetävä Pekka kirjaimellisesti uskoi kirjoittamaansa ja kertomaansa okkulttiseen maailmankuvaan. Ateisti Pekka ei kuitenkaan koskaan ollut, se on varmaa.

Voidaan pitää varmana, että Aleister Crowley oli Pekalle nimenä tuttu, sen verran häneen on viitattu jo suomenkielisessä kirjallisuudessakin. Crowleytä ei kuitenkaan Pekan elinaikana käännetty suomeksi, joten Crowleyn ajatuksiin tarkemmin tutustuminen jäi Pekalta kaikella todennäköisyydellä väliin. Crowleyn tekstit ovat myös aivan liian hienosyisiä, jotta Pekka olisi niistä sen enempää kiinnostunut. Pekka ei ole teksteissään tai missään tunnetuissa haastatteluissaan maininnut Crowleytä sanallakaan.

Kirjoitit, että molempien (Siitoin ja Crowley):

(…) elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttivat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin, kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

En kyllä mitenkään näe, miten Siitoimen ja Crowleyn elämänkaaret tai näkemykset muistuttaisivat toisiaan mitenkään ”aavemaisesti”. Yleisellä tasolla yhtäläisyyksiä toki löytyy, ennen kaikkea kiinnostus salatieteisiin ja voimakas seksuaalisuus (mikä näkyi myös molempien magiassa niin sanoissa kuin teoissa) ynnä värikäs provokatiivinen persoonallisuus. Tällaiset yleiset seikat tosin yhdistävät varsin monia, jotka tietyn tyyppisestä esoteriasta ovat ylipäätään kiinnostuneita (kts. vaikka aiemmin mainitsemani Anton LaVey).

Merkittäviä eroavaisuuksia miesten välillä oli huomattavasti mm. oppineisuudessa, yleisessä sofistikoituneisuudessa sekä poliittisissa näkemyksissä. Aiheeseen liittyen suosittelen tutustumaan Richard Kaczynskin Perdurabo:n, Tobias Churtonin Aleister Crowley, the biography:n, sekä Oxford University Press:n julkaisemaan akateemiseen antologiaan Aleister Crowley and Western Esotericism. Mesikämmenen Aleister Crowleytä käsitteleviä tekstejä parin edellä mainitun tekstin lisäksi löytyy täältä.

Mitä Siitoimen ja Crowleyn legendan vertailuun tulee, on lähtökohdiksi huomioitava tietysti se, että Siitoin operoi ennen kaikkea suomeksi ja Suomessa, Crowley taas ennen kaikkea englanniksi ja ympäri maailmaa, erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Omassa kontekstissaan molempien miesten, ei vain Crowleyn, legendan ja suosion voidaan sanoa heidän kuolemansa jälkeen vain kasvaneen. Jo kursorinen vilkaisu vaikkapa LAShTAL – Home of the Aleister Crowley Societyn sivustoon ja Mesikämmenen Valtakunnanjohtajan elämä-sivun alasivuun post 2003 kertoo asiasta selkeää kieltään.

P.S. Tämä on Mesikämmenen blogin 666. posti.

Read Full Post »

Older Posts »