Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘hirvi’

Anshelm Ingemar von Weltheim kokkaa!

AnshelmvonWeltheim

– – –

Anshelm Ingemar von Weltheim on tullut monille tutuksi Kymenlaakson Esoteeris-Mytologisesta Seurasta, Hammer Open Air 2013 -dokumentistaan sekä monista muista värikkäistä YouTube-videoistaan, joista suurin osa käsittelee kokkailua, ruokaa ja juomaa.

Mesikämmen on seurannut Anshelmin kokkailuun liittyviä YouTube-posteja jo pitkään ja pitänyt niistä. Idea haastattelusta syntyi pitkän kypsyttelyn jälkeen, mutta olihan näin hienoon aiheeseen lopulta tartuttava.

Hyvä naiset ja herrat, Anshelm Ingemar von Weltheim kokkaa!

– – –

Koska ja miksi innostuit ruoanlaitosta? Mistä innostuksesi ruoanlaittoon sai alkunsa?

Kun pyrähdin maailmalle kotoisten lihapatojen ääreltä, olin suu ymmyrkäisenä. Nyt voin syödä ranskalaisia ja nakkeja vaikka joka päivä. Niin teinkin, vuoden tai kahden ajan, sitten kasvanut vyötärönympärys ja kyllästyminen samoihin ”makuihin” ajoivat minut internetin reseptipalveluita tutkailemaan. Osasin toki jo tehdä ruokaa jollain tapaa, vaikka silloin tällöin tuotokset olivatkin syömäkelvottomia. Menin kauppaan, aloin ostaa tuoreita aineksia ja väsäillä ruokaa. Onnistumiset ruokkivat innostusta ja lopulta ruoanlaitto oli minulle rakas harrastus. Nykyään se taitaa olla enemmänkin elämäntapa.

Miksi ruoka on tärkeä asia, fyysisesti ja esoteerisesti? Miksi ruoalla on väliä? Onko ihminen sitä mitä hän syö?

Ihmiselle käy heikosti jos hän ei syö. Ruoka ravitsee sekä kehoa että mieltä jos sen valmistamiseen on paneuduttu oikealla tavalla. Toki on keksitty kaikenlaisia nutriloafeja sun muita jotka kyllä pitävät ihmisen hengissä, mutta eipä niistä henkiseen nälkään saa tyydytystä. Hyvän ruoan laittaminen sisäänsä parantaa mahdollisuutta työntää jotain hyvää ulos, enkä puhu nyt siitä mitä moni voisi ajatella.

Hyvän ruoan laittaminen sisäänsä parantaa mahdollisuutta työntää jotain hyvää ulos, enkä puhu nyt siitä mitä moni voisi ajatella.

Vertaa ruokaa seksiin.

Kun rypsiöljy lotisee, munat ovat kädessä ja suuria makkaroita tungetaan himokkaisiin aukkoihin, niin silloin ihminen tuntee elävänsä.

Millaista palautetta olet saanut pitämästäsi YouTube-ruokatilistä?

Lähinnä positiivista. Eniten olen yllättynyt siitä, että tuntemattomat ihmiset ovat tulleet kommentoimaan kokkauksiani kun olen esimerkiksi istunut puistossa keskioluttölkki kourassani. Negatiivinen palaute liittyy lähinnä värikkääseen ja epäkorrektiin persoonaani, YouTube-tililläni on myös monenmoista muuta asiaa kuin ruoanlaittoa.

Ketkä ovat suurimpia innoittajiasi kokkeina, ruokaguruina?

Jaakko Kolmonen, ehdottomasti. Perinteet, hyvät raaka-aineet ja tekninen taituruus niiden käsittelyssä. Suomen luonto pursuaa osasia joista taitava kokki saa koostettua ihmeellisiä ruokalajeja, Kolmonen osaa tämän mahtavasti. Pakko mainita myöskin Keith Floyd, hän osasi ottaa ilon irti kokkaamisesta ja elämästä yleensä.

Mitä mieltä olet kasvisruoasta, kasvisruokailijoista? (Tähän väliin on lukijoita muistutettava tietysti Hitlerin vegeilystä ja Pekka Siitoimen kommenteista Musta Magia osa I:ssä kasvisruoan suotuisasta vaikutuksesta henkistymiseen).

marxismileninisminperusteetItse en henkilökohtaisesti pidä kasvisruokaa suuressa arvossa, koska arvostan suuresti erilaisia lihoja. Toki tiettyjä esoteerisia aspekteja ei saa unohtaa. Kasvisruoka voi olla askeesin muoto ja täten henkisesti hyvinkin voimauttava. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle ollenkaan. Suosittelen kaikille itsensä kuuntelemista ja toimimista havaintojen johdattamana.

Suosikkiruokajuomasi?

Riippuu ruokalajista. Vesi, olut, maito, punaviini, Kossu. Yleensä juon vettä sen neutraalin luonteen vuoksi, ruoka maistuu tismalleen siltä miltä sen pitääkin maistua.

Mistä Suomesta saa parasta kahvia? Parhaat kahvimerkit?

Lapinlahden Teboilin kahvi on sangen maukasta, parhaat kahvit tosin löytyvät kahviloista joissa kahvi paahdetaan ja jauhetaan paikan päällä. Starbucks on perseen paskaa.

Suositko ns. lähiruokaa vai onko aivan sama onko ruoka tullut jostain kauempaa? Mistä hyvät raaka-aineet?

Lihoista arvostan eniten metsäkanalintuja, poroa, hirveä ja riistaa yleensä. Nämä hankin sukulaisieni kautta pohjoisesta, 100% luomua eikä varmasti sisällä kummempia raskasmetallijäämiä. Siat ja naudat pyrin hankkimaan Kymen lihatukun tuotteina, ne ovat sangen laadukkaita, herkullisia, eivätkä kovinkaan paljon bulkkikamaa kalliimpia. Kasviksetkin pyrin hankkimaan paikallisilta tiloilta.

Hyvää ruokaa voi kuka tahansa tehdä edullisesti, paino on nimenomaan sanalla ”tehdä”. Einekset maksavat, puolivalmisteet maksavat. Perusraaka-aineet ovat edullisia hankkia mistä tahansa kaupasta ja vähän kun näkee vaivaa niin edessä on hyvinkin äkkiä herkullinen lautasellinen yksinkertaista perusruokaa.

Hyvää ruokaa voi kuka tahansa tehdä edullisesti, paino on nimenomaan sanalla ”tehdä”.

Arveluttaako geenimanipuloitu ruoka-aines?

Riippuu. Vastustan sitä, että geenimanipulaatio on nykyään lähinnä suurkorporaatioiden hallussa. Tällöin tähtäimessä eivät ole ravitsevuus tai ruoan turvallisuus vaan lähinnä suurin mahdollinen tuotto. Toisaalta vastuullisesti tehtyä geenimanipulaatiota vastaan minulla ei ole yhtään mitään.

Olet kalamiehiä. Mikä kalastuksessa on hienointa? Entä kalaruo’issa?

anshelmjahaukiKalastuksessa viehättää nimenomaan yhteys luonnon kanssa ja mystiset syvyydet. Maailma pinnan alla on hyvin paljon erilainen verrattuna maahan jota me päivittäin tallaamme.

Kun keittää kalasopan rannalla itse virittämällään nuotiolla vastapyydetyistä kaloista niin alkaa lähestyä todellista onnea. Repusta kaivetut sipulit, perunat ja porkkanat pehmenevät suolaisessa vedessä, peratut varttikiloiset ahvenet tipahtavat pulikoimaan kattilaan, herkullinen tuoksu leviää iltahämärässä. Kaikki on silloin hyvin.

Kun keittää kalasopan rannalla itse virittämällään nuotiolla vastapyydetyistä kaloista niin alkaa lähestyä todellista onnea.

Jos olisit päässyt tekemään lounaan joko tai sekä valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimelle että Adolf Hitlerille, mitä olisit heille valmistanut? Entä Siitoimen seuraajalle, komentaja Kai M. Aallolle?

Hitlerin olisin ohjannut suoraan hovikokkinsa luokse, en mielelläni tee kasvisruokia. Herroille Siitoin ja Aalto taas olisin valmistanut seuraavan menyyn:

alkuun:

kermainen korvasienikeitto

konjakkigraavattua Inarin taimenta ja ohrarieskaa

pääruoka:

hapankirsikoilla höystetty vasikanpaisti

Hasselbackan perunat

homejuustolajitelma kera chilin ja valkosipulin (kovien kullimiesten erikoinen)

jälkiruoka:

venäläinen mantelikiisseli.

Ruokajuomina ennen ateriaa, sen aikana ja sen jälkeen: Minttu-viina, Koskenkorva, Pekan kilju ja täysmaito.

Mitä mieltä olet nykyään mediaseksikkäistä kokkaus- yms. ohjelmista? Katsotko niitä? Mitä niistä tuumaat? Onko joku Gordon Ramsay mistään kotoisin?

Katson hyvinkin paljon. Vaikka omaa korvaa rasittaakin ammattislangin rantautuminen amatöörikeittiöihin niin kyllä näistä ohjelmista voi muutakin oppia. Erilaisia tekniikoita käsitellä uusia raaka-aineita esimerkiksi, tai ihan vaan käyttää niitä inspiraation lähteinä. Itse olen saanut paljon vinkkejä Jamie Oliverin ja Gordon Ramsayn ohjelmista, näitä konsteja tulee käytettyä ihan päivittäisessä kokkaamisessa ja monet niistä ovat helpottaneet elämääni suuresti. Toisaalta taas näiden mestarikokkien persoonat ja ulkogastronomiset mielipiteet ovat erittäinkin erilaisia kuin omat ihanteeni. Toki voisin kutsua Ramsayn kanssani juomaan kossua, paistamaan lättyjä iltanuotiolle ja syömään niitä lakkahillon kera.

Voisin kutsua Ramsayn kanssani juomaan kossua, paistamaan lättyjä iltanuotiolle ja syömään niitä lakkahillon kera.

Mitä itse syöt arkisin? Meneekö hernekeitto lusikalla suoraan tölkistä krapula-aamuna?

Krapula-aamuisin nautin mieluiten Kossua. YouTube-kanavani antaa hyvän kuvan arkisyömisistäni, kuvaan videoita jokapäiväisestä ruoanlaitostani.

Parasta ruokaa krapulassa?

Riippuu krapulasta. Pahimmissa tapauksissa paras ruoka on sellaista jota on helppo niellä ja liukas oksentaa. Kevyessä sunnuntaikohmelossa taas hirvipaisti on upea asia. Paistinliemessä pehmeäksi muhineet sipulit ja porkkanat ovat antaneet makunsa liemeen josta saa tehtyä taivaallisen kastikkeen kerman ja jaloviinatilkan kanssa. Perunamuussi Lapin puikuloista siihen kylkeen, venäläisiä suolakurkkuja ja puolukkasurvosta ruokokidesokerilla. Hurjimmat voivat ottaa ruokajuomaksi 100g votkaa ja litran väkevää olutta. Kyllä alkaisivat oireet kaikota.

Maistuuko kebab? Mitä mieltä Suomen pikaruokakulttuurista?

Olen suuri kebabin ystävä. Olen valmistanut itse sekä dönerpötköjä, että shish-vartaita, vaihtelevalla menestyksellä tosin. Kebabissa lihan ohella tärkeää on kastike. Oivallista kebabia ja mahtavaa tulista kastiketta tarjoaa Kouvolassa Anttilan Mäkki, eli Grilli-Kipsa. Taas jos puhutaan pizzoista, Suomen ehdoton ykkönen tällä saralla on Ravintola Liberta Kotkassa, suuri gastonominen hail mestarikokki Mustafa Balille. Hyvää pikaruokaa kyllä saa Suomesta, kunhan tietää mistä etsiä.

Mitä suosittelisit lukijoille juuri tänään?

Rapusilakoita, kylmänä.

Mikä olisi äärimmäisin 88-lounas?

Lemin särä, vaarallisessa seurassa.

Kokkaatko taustamusiikin kera vai ilman? Jos taustamusiikin kera, niin millainen musiikki luo hyvän tunnelman ruoanlaittoon?

poroaYleensä ilman. Silloin tällöin tosin taustalla soi Mistreat, Sniper tai joku käppäinen ranskalainen Oi!-bändi. Näillä kerroilla tulee yleensä maustettua ruoka vihaisesti.

Oletko tehnyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen Arjalanpiirakoita ja -paistia?

En, mutta resepti näyttää kerrassaan houkuttelevalta. Menee kokeiluun joku kaunis päivä. Tiistaina syödään perinteisesti mureketta ja torstaina hernekeittoa, voisi lisätä kalenteriin kahdeksannen viikonpäivän jolloin syötäisiin vain Pekan keittiöstä lähtöisin olevia kokkauksia, arjantain.

Tiistaina syödään perinteisesti mureketta ja torstaina hernekeittoa, voisi lisätä kalenteriin kahdeksannen viikonpäivän jolloin syötäisiin vain Pekan keittiöstä lähtöisin olevia kokkauksia, arjantain.

Mitä mieltä olet keittokirjoista, joita löytyy vähän joka lähtöön. Mitä kokkauskirjaa suosittelit aloittelevalle kokkaajalle? Vai tarvitseeko sellaisia oikeasti mihinkään?

Keittokirjoista löytyy monesti mainioita vinkkejä arkiruoanlaittoon. Ravintoloitsija Hariton Tuukkasen Venäläinen keittokirja sisältää paljon hyviä menetelmiä joita pystyy soveltamaan kaikenlaiseen ruoanlaittoon, vaikka kirjassa esiintyvät raaka-aineet ovatkin usein hankalasti saatavilla. Esim. juottovasikkaa on nykypäivän Prisman liha-altaasta mahdotonta löytää.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja visioita sinulla on ruoanlaittajana? Onko mielessä käynyt pyrkiä TV:n kokkikisoihin?

Jätän TV-hommat muille. Aion kehittää itseäni kokkauksen saralla niin pitkälle kun on mahdollista. Maailma on täynnä mielenkiintoisia ja haastavia ruoanlaittotekniikoita jotka suorastaan huutavat tulla opetelluiksi. Ei silti sovi unohtaa raaka-aineiden merkitystä, vähänkin eksoottisempia ainesosia on vaikeata löytää tuoreina. Siksi lienee pakollista tehdä gastronomisia matkoja ympäri maailmaa ja etsiä lisäosaamista sieltä.

Maailma on täynnä mielenkiintoisia ja haastavia ruoanlaittotekniikoita jotka suorastaan huutavat tulla opetelluiksi.

Kerro mausteidenkäytöstäsi. Mitä suosit, miksi? Ymmärtääkseni mausteet ovat ruoanlaitossasi tärkeässä roolissa.

Olen chilipää. Chilit ovat oivallisia mausteita, mutta vaativat pohjalle hieman toleranssia poltteelle, että pääsee nauttimaan tulisimpienkin lajikkeiden hienoista vivahteista. Asiaan tyystin vihkiytymätön voi pitää tulisuutta negatiivisena asiana ruoassa, se kuulemma peittää alkuperäisen maun. Tämä ei missään nimessä ole totuus, chili itse asiassa vahvistaa ruoan alkuperäisiä makuja ja aromeita. Kyse on vain tottumattomuudesta ja tiedon puutteesta.

Jos sinulla olisi oma ravintola, minkä niminen se olisi, millaista ruokaa sieltä saisi?

Minulla on ollut jo vuosia unelmana oma ravintola. Sen nimi olisi Läski-Anssin Mätinä. Ruoka olisi kombinaatio suomalaista nakkikioskia, Venäjän notkuvia pitopöytiä sienineen, pienine kaloineen ja smetanoineen ynnä yksinkertaista suomalaista perinneruoanlaittoa voi-läski-suola –yhdistelmään nojautuen.

Minulla on ollut jo vuosia unelmana oma ravintola. Sen nimi olisi Läski-Anssin Mätinä.

Ravintola olisi varattavissa öisin helvetillisiä kekkereitä varten joissa meno olisi melko lailla samantyylistä kuin tässä videossa.

Mikä ruoassa tekee sinut onnelliseksi?

kossuKokkaustilanne. Jos on hyvä kuuden kossun pohjakänni alla, niin on kivaa väsäillä hyvää ruokaa hienoille miehille. Pekoni tirisee pannulla, sienistä kiehuu neste pois samalla levittäen ihanaa aromia keittiöön. Sipulit ja erilaiset paprikat ruskistuvat, kokonaiset ohrasuurimot kiehuvat. Ruoanlaitto tuo virikkeitä kaikille kuudelle aistille. Lopuksi on hienoa heittää ruoka pöytään ja aloittaa orgiat Dionysoksen hengessä juomia säästelemättä.

– – –

Mesikämmen kiittää Anshelm Ingemar von Weltheimia haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Roudantuoja. Anshelmin YouTube-kanava.

Anshelm Ingemar von Weltheimin Hammer Open Air 2013-dokumentti.

Anshelm Ingemar von Weltheim suosittelee.

Kymenlaakson Esoteeris-Mytloginen Seura puhuu!

Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat.

Päivän Pekka-materiaalit ja -tarina.

Advertisements

Read Full Post »

Keuhkojen uutta levyä on tullut odotettua. Sen ilmestymiseen on mennyt kauemmin aikaa, kuin ilmeisesti oli tarkoitus. Ainakin loppuvuodesta 2010 Kake kertoi, että uusi levy ilmestyisi alkuvuodesta 2011. Ilmestyminen siirtyi kuitenkin loppuvuoteen. Edellinen Keuhkot-levy, Toimintatapoja olioille, ilmestyi vuonna 2005. Kuutisen vuotta on siis edellisestä julkaisusta vierähtänyt.

Kaikista maailman paikoista löysin uuden Keuhkot-CD:n Anttilan musiikkiosastolta. Onko Keuhkoista tulossa listamateriaalia? Tuskin nyt kuitenkaan. Oudosta Laskeutumisalusastian löytöpaikasta jokseenkin huvittuneena kiikutin CD:n kassalle. Mustahiuksisen kassaneidin ilme oli näkemisen arvoinen kun laitoin levyn tiskiin. Hänen ilmeensä olisi voinut pukea sanoiksi mitä helvettiä tämä on?! Nainen ei voinut peitellä huvittuneisuuttaan. Oli hilkulla, etten sanonut, että se on paljon parempi levy kuin vaikka Nightwishin uusin.

Kotiin päästyäni fiilistelin levyn mustavalkoista vihkosta, joka pitää sisällään Kaken kappaleihin liittyvää kuvitusta sekä kappaleiden taas kerran niin mainiot sanoitukset. Koin raikkaita tuulahduksia kulttuurimme kognitiivisten kategorioiden välimaastoista, oudoilta nimeämättömiltä olevan vyöhykkeiltä. Että tuntuikin taas pitkästä aikaa hyvältä ja riemastuttavalta silmätä jonkin levyn oheisvihkoa, ylipäätään innostua jostain uudesta levystä näin. Sellaista ei Mesikämmenelle tässä mcdonaldisoituneessa kulttuurissamme tapahdu aivan joka kuukausi, jos edes joka vuosikaan. Mutta tässä on nyt taas jotain aidosti elävää ja tuoretta miljoonan tusina CD:n sijaan, jotka näyttävät ja kuulostavat “juuri siltä miltä pitää”. Keuhkot kuulostaa ja näyttää joltain ihan muulta.

Reilu puolituntinen uutta Kakea kuulostaa hurjalta ja kiehtovalta. Levyn soundi on jollain tapaa astetta raaempi kuin aikaisemmalla levyllä, tai niin ainakin olen kuulevinani. Haistan levyltä sammaleen ja tunnen metsätuulen samalla kun mieleni vilistää syksyisessä metsässä maaseudulla. Siellä on hirviä ja sieniä. Minun on helppo luoda levyn hirvi-sanoituksiin omakohtainen suhde. Olen monet kerrat nähnyt syksyisin hirvimiehiä aseineen maaseudulla metsäteiden laidoilla. Viime vuonnakin, jolloin satuin muuten löytämään sienestäessä hienon hirvensarven metsästä.

Keuhkojen levystä tuntuu vaikealta kirjoittaa arviota, joka jotenkin sopisi levyyn jollain järkevällä tavalla. Perinteisen levyarvion kirjoittaminen tuntuu aivan väärältä ja hölmöltä, koska Keuhkot pakenevat tavanomaisempien musiikkilevyjen arviointiperusteita ja kategorioita. Keuhkojen levyjen arvioimista varten pitäisi kehittää aivan oma konseptinsa, kenties uusi kieli, vähintään uusia käsitteitä. Keuhkojen julkaisija Ektro Records mainostaakin artistin esittävän hyönteisetnoa. Tarkempi määritelmä nyt käsillä olevasta uudesta levystä on hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Tuon parempaa määritelmää lienee levystä vaikea antaa. Jos Keuhkot ei ole jo entuudestaan lukijalle kokemuksellisesti tuttu ilmiö, niin asian kuvailu on kutakuinkin yhtä vaikeaa kuin meille ihmisille sen ymmärtäminen, millaista on olla lepakko.

Kaken sanoissa yhdistyy hienosti kaukana kaupungeista oleva ihmisen touhuista enemmän tai vähemmän vapaa luonto, kaupunkien keinotekoisuus, purevan osuva kulttuurikritiikki, sekä erilaiset abstraktit ja konkreettiset olevaisen ääripäät.

Keuhkot avaavat tajuntaa kuin äänenmuodossa tarjoillut taikasienet.

Jos kappaleiden aiheet ovat totutuista poikkeavia, niin samaa voi sanoa kappaleiden perpektiiveistäkin. Toisinaan tekstit tuntuvat tai aivan suorasanaisesti ovatkin toisen lajin edustajan näkökulmasta esitettyjä.

Kaken levyillä on tämän tästä eri tavoin huomioitu, usein vahvoin sympatioin, muita eliöitä kuin ihmisiä. Mieleen tulee suoralta kädeltä mm. täi, bilharzialoinen, luhtahuitti, tai tällä uusimmalla levyllä hirvi, kuten aiemmin tulikin jo mainittua (Hirven lisäksi tältä uudelta levyltä löytyvät mainittuina myös luteet, täit, haukat, naakat, perhoset, varpuset, hanhet, korppikotkat, barracudat ja kilpikonnat). Vuonna 1996 ilmestyneellä Mitä otat mukaan muistoksi sivistyksestä? -levyllä olevassa Irtiotto-kappaleessa Kake suorasanaisesti sanoutuikin irti ihmislajista ja ilmoitti kuuluvansa toiseen lajiin:

JULISTAN ITSENI IRTI TÄSTÄ ALHAISESTA OLOTILASTA.
SYNTYMÄSTÄNI ASTI SE ON TUOTTANUT MINULLE AINOASTAAN IKÄVYYKSIÄ.
OLEN AINA VIHANNUT SITÄ: SEN PUOLIKARVOITUKSELLISTA IHOA,
SEN SUUTA JA PERÄAUKKOA, SEN MÄÄRÄILEVÄÄ PÄÄTÄ, SEN SAAVUTUKSIA.
TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ LÄHTIEN MINUT TULEE LUKEA TOISEEN LAJIIN KUULUVAKSI!

Muistelkaapa muuten Ruskea aikakirja levyn (1998) kappaletta Jumala. Siinä Kake lentää ja kuvailee kehoaan hyöteismäiseksi. Ja jos Jumala-kappale on hyvässä muistissa, niin kuunnelkaapa sitten tämän uuden levyn kappale Puraisu niskaan – siinä on aivan samanlainen puhallininstrumenttitunnelmointi kappaleen alussa kuin Jumalassa, minkä lisäksi Kake taas lentelee ja kuvailee ihmisten touhuja kuin paarma ikään – tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa hän samalla nimeää itsensä hirviinkin kuuluvaksi! Hyönteisetno on tiukkaa mutta joustavaa.

Kuka heistä on Kake?

Kaken lyriikoidensa maaninen verbalisointi antaa tietyllä tapaa avaimet Keuhkojen sieluun. Vaikka kappaleiden instrumentaaliset taustat ovat varsin mielenkiintoisia ja humoristisiakin sinällään, niin ilman Kaken lyriikoita homma jäisi aivan toiselle tasolle kuin niiden kanssa. Keuhkojen musiikissa lyriikat, niiden sisältö, esitystapa, sekä näitä tukevat taustat muodostavat omalaatuisella tavalla tasapainoisen kokonaisuuden, jossa kaikki elementit tukevat toisiaan täydellisesti. Lyriikoiden huumori piilee tietyssä määrin valituissa ei-inhimillisissä näkökulmissa olemassaoloon, mikä osuu ja uppoaa ja paljastaa ihmisen typeryyden. Kun homma vielä esitetään kuten Kake sen tekee, niin paketti on oudossa huumorissaan ainutlaatuista. Tarkkaavaisempi kuulija pystyy kuitenkin pienellä vaivalla löytämään Kaken huumorista myös useita perustavanlaatuisia olemassaoloa koskevia kysymyksiä ja teemoja, jotka ovat vähintäänkin kaiken kattavana pohjavireenä mukana alusta loppuun. Puhtaasti humoristisesta hämyilystä tässä ei ole kysymys.

Laskeutumisalusastia on Keuhkoja parhaimmillaan. Mukana on tarttuvan vimmaisaa hyönteisetnoa, outoja tunnelmia toisien eliölajien kokemusulottuvuuksista, ja huikeita lyriikoita joista ei tosiaankaan puutu syvyyttä, leveyttä, raikkautta eikä kakemaista huumoriakaan. Kunniansa levyllä saavat suoraan tai epäsuoraan kuulla metalliartistit (Pinkki & ruskee), hirvenmetsästäjät (Aikakauden loppu), kaupunkilaiset (Satakunta yhdistyy), hiluxkuumeilijat (Hiluxkuume), lifestyle-pellet (Lifestyle), ja ihmiset, “kalju laji”, yleisesti (Puraisu niskaan). Lisäksi pääministeri (joka vuoden 1990 EP:llä Älä koskaan kuuntele musiikkia muuttui geometriseksi) tulee ammutuksi sienestäessä (Aikakauden loppu) ja jurpoille tosimiehille vinoillaan monin tavoin levyn alusta loppuun. Laskeutumisalusastialla on useampia raitoja, jotka ovat omissa kirjoissani välittömiä klassikkoja. Mesikämmen voi jo näin ennen tammikuun puoliväliä sanoa, että tämä on karhunpesässä vuoden parhaimpien levyjen joukossa.

Ektro Recordsin sivuilla on kuultavissa kolme kappaletta levyltä: Puhumatta paras, Pinkki & ruskee, Puraisu niskaan.

Lyriikkaesimerkkinä levyltä poimittakoon Aikakauden loppu ja Puraisu niskaan (Aikaisempien levyjen lyriikkanäytteitä kannattaa katsastaa tältä Kaken fanisivulta).

Aikakauden loppu

Kauden avaus
Siihen osallistutaan vaikka elämme
kiireistä aikaa
Teemme tärkeitä töitä mutta nekin saavat väistyä
tärkeämmän tehtävän edessä
Metsän sarvet odottavat
meitä Valittuja

Täydellinen syysaurinko lämmittää
ja kirkastaa näkyvyyden
Aistimme jotka ovat tätä hetkeä odottaneet
palautuvat
Olemme jälleen lajissamme
Olemme jälleen Lauma

Tehtävät jaetaan yksilöiden
ominaisuuksien mukaan
Siviilityön muodon merkitys on
metsällä vähäinen
Tammipöydän takaa istuvista
löytyy melkoisia petoja
Keinottelija nauttii
vain nuotiosavun eikä tällä kertaa
rahan hajusta
Raitiskin voi ottaa
riistaryypyn

Ennätysmittainen sonni on paikannettu
ja päätetään tehdä kiristävä saarto
Ampumiskulmajaoilla estetään omien kaato
Se on tähtäimessä
Laukaus kiirii kaikuna vuorilta

Huti
Hirvi laukkaa kevyesti saarrosta
Mutta maassa on kaato
Joku onneton on jäänyt keräämään vahveroita
ja jäänyt saarron keskelle
Se on pääministeri
Hänet kääritään ja joukko poistuu
sanomatta sanaakaan
Jälkiseuraamuksena kielletään välittömästi
metsästys
Aikakausi on päättynyt.

Puraisu niskaan

Täydellinen kypsän kesän aurinko lämmittää
kangasmetsän sankarin siipiä
hongan oksalla, kalliojäkälikön yläpuolella,
mistä avautuu näkymä salomaille, järville,
vuorille.

Kuulumme siihen hienoon lajiin, joka näkee,
haistaa ja tuntee, kykenee ajan pysäyttäen
kokemaan kaiken kauneuden.
Näkymä avautuu oksaltani kalliorantaisen
järven rannoille, jonne myös omituinen
kalju laji on kyhännyt rakennelmia,
joita he kutsuvat huviloiksi.
Kaksi viikkoa vuodesta tämä oudosti
käyttäytyvä, touhuava ja mesoava laji häärii
rakennelmiensa ympärillä.
Kalju laji lähtee myös välillä liikkumaan
rakennelmiltaan “Luontoon”
keräämään maan antimia puiden alta.

Lennämme heitä tervehtimään, ja he tulkitsevat sen erehdykseksi.
Kyllä me hirvet tunnemme
Ei meille muniminenkaan ole aina tärkeintä
ja voimme uhrata siipemme.
He syyttävät meitä milloin mistäkin
Sanovat vitsaukseksi
Meillä on viesti tulevaisuudesta
Teille jotka ette enää näe ympärillenne.

Vain oman kekonne
kumpikohan laji on tyhmempi
ja kummatkohan täällä pitempään tallustaa.
Meille sopii myös päätehyödynnetyt hakkuuaukionne.

Siis lopuksi tiivistäen:
Puraisu niskaan on viesti ja muistutus
Viisaammalta.

Ektro Recordsin oma info kertoo uudesta Keuhkot-levystä kertoo seuraavaa:

The sixth struggle album of Kake Puhuu. The combat noise and insect world music downpreaching book. Rawer than its precursors, this album strips it down to marrow and squeezes juice out of it.

Keuhkot batters mindless attributes of humanity from insects’ point of view by means of reverse pop music. The aim is towards backwoods motorism, meritocamping, real men, moose hunt madness and established global upstarts. The most bearded feminist of Finland, Keuhkot, kicks the real man’s groin.

Keuhkot makes its own ethnic fusion gadding from rhythmic highways to distorted sidepaths in a refreshed guitar oriented soundscape. You may call it freaky but according to Kake, pop music (including metal, of course) is a freaky industrialized illness that needs a vaccination – which is Keuhkot.

Kake Puhuun 6. taistelualbumi. Hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Aiempaa raaempi ja pelkistetympi kokonaisuus riisuu luuytimeen asti – ja tekee siitä täysmehua.

Read Full Post »