Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘grimoire’

artowasenius

– – –

Viimeisellä rannalla oli satanut happoa jo Sorsakosken livuttua ajan laineilta iäisyyteen. Huterista asiakasomistajuuksista rakennettujen muurien varjoissa vekkuloivat lapset säpsähtivät ilman, että mitään tapahtui. Juuri niin. Se katse ei pitänyt sisällään mitään, maailman taipuessa hypnoottisuuden ympärillä, vältellen sen kosketusta kuin vääränapainen magneetti. Oli pelkkä tyhjyys ja sen rietas vetovoima pois menestyneellä sotakorvauspolitiikalla rakennetun talouskasvun ikeestä. Silloin mestari ilmestyi minulle unessa ja sanoi: “Tuo mies on samalla hypnoottinen ja magneettinen. Moni ei voi olla kahta asiaa yhtä aikaa. Äitinikin mietti miksi hänestä ei tullut floristia, kunnes hänelle kerrottiin, että hän on jo juoppo, eikä ihminen voi olla kahta asiaa yhtäaikaa. Tässä ollaan nyt poikkeuksellisten asioiden äärellä. Joo, näin on marjat. Tuplahail!

Nämä voimasanat Arto Wasenius oheisti kisakuvaansa elokuun viimeisinä päivinä ilmoittautuessaan hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013-kisaan. Reilua kuukautta myöhemmin hänestä tuli kisojen hopeamitalisti.

Nyt yli kaksi viikkoa kisojen tuloksen selviämisen jälkeen oli sopiva aika haastatella Artoa kisojen timoilta.

– – –

Ylsit kisassa hopealle. Miltä tuntuu?

Kerrassaan huikealta. Kaltaiseni nöyrän yleisön palvelijan mielessä hopeinen sijoitus näissä kisoissa lienee suurin kunnianosoitus, minkä olen voinut tämän maallisen taivallukseni aikana ottaa vastaan.

Miten juhlistit hopeamitaliasi?

Finaalin jälkeisenä sunnuntaina joimme ystävieni kanssa mitalikahvit ravintola Mustassa Kynnyksessä. Pullaakin oli.

Kommentteja kisasta ja kanssakilpailijoista?

Kilvoittelusta hypnoottis-magneettisen katseen Suomen mestaruudesta olen havainnut nousevan vahvan perinteen, jolle toivon jatkoa pitkälle hamaan tulevaisuuteen. Lajissa tuntuu yhdistyvän riemukkaalla tavalla magia ja huumori, ja ehkä juuri siitä syystä itseni yllätti myös täydellisesti havaittavissa ollut vanhan liiton H-MK:n edustajien ja sen ulkopuolisten tahojen välinen pieni vääntö, joka jo itsessään osoitti, että kulttuurillisena ilmiönä kisat ovat jo jättäneet lähtemättömän polttomerkkinsä monien sieluun ja sydämiin.

Kanssakilpailijoita oli paljon, ja taso oli kova. Tekniikoita oli myös havaittavissa lähes yhtä monta kuin osallistujiakin. Itse viehätyin hyvinkin useasta kanssakilpailijastani ja painoinkin mieleeni heidän käyttämiä metodeja.

Miltä pohjalta päätit osallistua kisaan? Taustaa osallistumiskuvallesi?

Taisin mielessäni ajatella osallistumista jo edellisvuonna, mutta liekö epävarmuus omien kykyjen riittävyydestä, jokin muu perisuomalainen synti kuten turha kainous tai sitten kohtalo itse, joka esti osallistumiseni tuolloin.

Meditoimalla läpi talven samalla ankaria harjoitteita tehden ja opiskelemalla jo unohdetuiksi luultuja grimoireja saavutin riittävän henkisen tason, vain löytääkseni itseni ystäväni Eiran kuvattavana. Viittaa ei ollut saatavilla, joten vedin hupun pääni yli salaperäisen olemuksen saavuttamiseksi. Katseen lisäksi kuvani elävöittämiseksi puimme sanoiksi yhdessä kuolemattoman oppaani Gorgorin kanssa lyhyen kappaleen aiemmin vain varovaisin kuiskauksin kerrotusta tarinasta opiskeluvuoteni varrelta. Katseen ja tekstin lisäksi yhdistin kuvaan myös vartalon fysiikkaa salaisen ja paheksutun tuplahail-tervehdyksen muodossa. Näin kolme kohtasivat, ja yksi oli syntynyt.

Olit kisassa pitkään ylivoimaisessa johdossa, kunnes Sini Eloranta aivan karsintakierroksen lopulla kiilasi ohitsesi. Millaisia ajatuksia ja tuntemuksia tilanteen muutos aiheutti?

Asia ei tullut minulle yllätyksenä. Paitsi, että näen tulevaan, niin tiesin myös vanhana moottorimiehenä, että jos ajaa valtaosan kisasta kaasu pohjassa, niin ennen maalia alkaa kärsimään pitovaikeuksista vaikka tekniikka muuten toimisikin. Kyseessä oli siis vain luonnonlain toteutuminen – valitettavasti tällä kertaa se vain ei ollut minun puolellani aivan loppuun asti. Kaiken lisäksi huomasin huolimattomuuttani viitanneeni tarinassani Mestariin pienellä alkukirjaimella! Tämän kaltainen pyhäinhäväistys luonnollisesti veti karmani oitis pakkaselle, enkä olisi voinut enää saavuttaa voittoa, ainakaan kunniallisin menetelmin.

Oliko kisassa mielestäsi poliittista ulottuvuutta?

Kisat tosiaan otetaan intohimoisesti ja tosissaan, ja politiikka jos mikä on monille intohimo ja tosiasia, joten tällainen ulottuvuus on aivan varmasti hyvin todellinen. Itse edustan ihmistyypeistä sellaista boheemia vekkulia, jonka voisi kuvitella avaamaan esimerkiksi vaikka avant-gardeen ja dadaan keskittyvää taidenäyttelyä natsiunivormussa ja tulla siten karmealla tavalla väärin ymmärretyksi.

Kuinka aiot edustaa hypnoottis-magneettista katsetta Suomessa ja maailmalla perintöprinssivuotenasi?

Minua on jo alustavasti kyselty valmentajaksi ensi vuoden kisoja silmällä pitäen. Lisäksi aion lisätä tietoutta ja jatkaa nuorisotyötä entiseen tapaan tämän lajeista jaloimman parissa.

Tapasitko koskaan Pekka Siitointa? Jos et, millaisissa olosuhteissa haluaisit hänet tavata jos saisit käsiisi aikakoneen? Entä millaisissa olosuhteissa haluaisit tavata kisojen ylituomarin ja suojelijan, Kai M. Aallon?

Tämä kunnia on valitettavasti mennyt minulta sivu suun iäksi, mutta ehkä me tosiaan olisimme voineet pitää pienen seminaarin yhdessä hänen Naantalin asunnollaan kauniina kesäpäivänä jossain toisessa ulottuvuudessa. Olisin tuonut hänelle tuliaisiksi pullon yhden tähden Jaloviinaa. En tiedä, onko ylituomari Kai M. Aalto Jaloviinamiehiä, mutta kyllä voisin kuvitella myös hänen kanssaan nostavani maljan.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Vihollisten murskaaminen, nähdä heidän pakenevan edestäsi ja kuulla heidän naistensa vaikeroivan. Pinaattikeitto myös.

Loppukommentteja?

Nöyrimmät kiitokset vielä kaikille äänestäneille ja tukijoukoissa seisseille! Pysytään jatkossakin poikkeuksellisten asioiden äärellä!

– – –

Mesikämmen kiittää Arto Waseniusta haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hypnoottis-magneettisen katseen SM.

Read Full Post »

hermeetikko2Hermeetikko nro. 2 ilmestyi jo useampi kuukausi sitten. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että kaikki vaativat lukijat ovat tämän ”Suomen mahtavimman ja loistokkaimman aikakauskirjan” jo hankkineet hivelemään mieltään.

Lukupaketti on jälleen jämerä ja terävä kuin Lallin kirves, sillä sivuja löytyy kokonaista 400 ja kansien välistä löytyy vanhojen valikoitujen Hermeetikko-lehtijuttujen lisäksi tälläkin kertaa myös muutama kokonainen kirja. Viimeksimainittuja ovat: William Wynn Westcottin Johdatus Kabbalaan, Tuomas Taittosen ja Aaprami Pöyrysen Mustakirja, J.R. Aspelinin Suomen asukkaat pakanuuden aikana, Lamspringin Lamspring – Jalon veljen ja muinaisen filosofin esitys viisasten kivestä, Johann Scheiblen Libellus magicus – jesuiittojen todellinen maaginen työ, sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä itse Hermes Trismegistoksen Pimandris eli Ra’n viisaus. Kirjan tarkempi sisällysluettelo löytyy täältä.

Samoin kuin edellinen numero, on myös nyt käsillä oleva laitos sisällöltään varsin monenkirjava paketti henkisyyttä ja esoteriaa. Hermeetikolle ominaisesti mukana on myös varsin mielenkiintoisia tekstejä koskien Suomen vähemmän tunnettua historiaa ja pakanallista kulttuuria.

Eniten Mesikämmenen mieltä hivelivät kirjan seuraavat tekstit: Jussi Sohlbergin Jumalatar-liike – kun radikaalifeminismi löysi noituuden, Kane Kanervan kääntämä Wescottin Johdatus Kabbalaan, Fr. HRN:n Ordo Templi Orientis historiaa, Aspelinin Suomen asukkaat pakanuuden aikana, Närvän ja Sohlbergin Katsaus ufokulttuuriin ja sen uskontoperinteellisiin taustoihin, Kanervan Sensuurin maisemissa, Katsaus vapaamuurariuden historiaan Suomessa 1756-1826, sekä Timo Niemen Demonin tappamat? Juttujen kirjoitustyyli vaihtelee runollisesta vapaammin spekulatiiviseeen ja tiukemman akateemiseen, lukukokemuksen ollen kautta linjan varsin nautinnollinen. Huumori on perinteiseen Hermeettikko-tyyliin vahvasti läsnä. Tällä kertaa Mesikämmenen suun veti hymyyn useampikin kuvateksti.

Sen tarkemmin määrittelemättä, on Hermeetikko aikakauskirjan nro. 2 Mesikämmenen syynissä jonkin verran parempi kokonaisuus kuin nro. 1, joka ei sekään huono ollut. Sen verran voi asiaa kuitenkin tarkentaa, että parhaat jutut iskivät mehukkaammin ja syvemmälle päähän kuin aiemmin ja sisällössä oli enemmän Mesikämmentä kiinnostavia aihepiirejä kuin nro. 1:ssä. Joku toinen voi tietysti olla asiasta eri mieltä, minkä vuoksi Mesikämmen suositteleekin kaikkia hankkimaan molemmat tähän mennessä julkaistut volyymit. Kirjoja voi tilata täältä.

Tästä on Hermeetikon hyvä jatkaa ansiokasta kulttuurityötään ja aikakauskirja nro. 3:a voi odottaa suurella mielenkiinnolla.

P.S. Olisi erinomaista, jos nro. 3:ssa olisi kattava syväluotaus Wettenhovi-Aspan elämästä ja ajatuksista! Nyt katsauksessa olleessa nro. 2:ssa Kanervan tekstissä Sensuurin maisemissa aihetta jo hivenen pohjustettiin hienosti…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hermeetikko aikakauskirja nro. 1 (Mesikämmenen arvio)

Hermeetikko-lehden kotisivut.

Hermeetikko Facebookissa.

Kanerva-kirjojen kotisivut.

Kanerva-kirjat Facebookissa.

Read Full Post »

Kukapa ei olisi kuullut Mustasta Raamatusta?

Melko useat ovat opusta joskus käsissään hypistelleetkin, hieman harvemmat jaksaneet tuon melko pitkäveteisen pierugrimoiren läpi lukeakin, ja sitten on niitä, ketkä keräilevät kaikenlaista alan huurua, kuten Mesikämmen, ja ovat hankkineet tästäkin klassisesta grimoiresta useampiakin eri versioita hyllyynsä.

Mesikämmen osti ensimmäisen editionsa Mustaa Raamattua joskus hamalla 80-luvulla. Kuten useimpien ketkä tuohon aikaan teoksen käsiinsä hankkivat, myös Mesikämmenen hankkima laitos oli ehtaa Siitoin-filmi oy:n amatööripainotyötä. Tuossa huonosti painetussa mustiin paksumpiin paperikansiin huonosti liimatussa nivaskassa oli tietynlaista outoa lumoa, jos tämän sortin asiat jollain tapaa kiinnostivat. Kirjalla oli tietynlainen hämärä aura, mihin vaikutti osaltaan se, että tuohon maailman aikaan teosta ei saanut suomeksi oikeastaan muualta kuin Pekka Siitoimen postimyynnistä. Pekan puoluesihteerinä toiminut Olavi Koskela on myöhemmin kertonut Iiro Nordlingin kanssa kirjoittamassaan Suomen Führerissä, että teos oli postimyynnin parhaiten kaupaksi käyneitä tuotteita.

Sittemmin teos on julkaistu korjailtuna versiona suomen kielellä uudestaan. Asiassa on ansioitunut kustantamo nimeltä Salakirjat. Ensimmäinen Salakirjojen julkaisema laitos Mustasta Raamatusta oli pokkari, nyt saataville on tullut varsin näyttävä kovakantinen versio.

Salakirjojen kovakantinen versio Mustasta Raamatusta on loistava esimerkki siitä, miten hyvännäköiset kirjat myyvät paremmin kuin kirjat, joissa on keskinkertaiset tai jopa rumat kannet. Mesikämmen oli jo aikapäiviä sitten tullut siihen tulokseen, että eri versioita tästä sisällöltään melko tylsästä opuksesta on hyllyssä jo enemmän kuin tarpeeksi – mutta tämä Salakirjojen julkaisema laitos näytti kuitenkin niin hyvältä, että kirja tuli hankittua. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että jos tämän alansa klassikon on joskus harkinnut hankkivansa mutta ostos on jäänyt tekemättä, niin tämä versio kannattaa kokoelmiinsa ostaa. Opus ei ole ainoastaan kaunis ja laadukas painotyö, vaan siihen on lisätty myös erinomainen johdanto, joka kertoo hyvin teoksen varsin mielenkiintoista historiaa niin Suomessa kuin muualla maailmalla.

Siitä huolimatta, että kirja on tullut helpommin saatavaksi kuin ennen ja se on ehkäpä menettänyt jotain sen lumoon liittyvästä aurasta, elävät kirjaan liittyvät uskomukset kuitenkin ainakin jossain määrin kansan syvissä riveissä. Mesikämmen todisti viime vuonna eräässä divarissa, miten joku vanhempi mies lähestyi liikkeen pitäjää ja arkaillen kysyi, olisiko hänellä myydä Mustaa Raamattua. Ei ollut. Tilanne ja tunnelma oli kuin jostain lovecraftimaisesta käsikirjoituksesta, missä hämärästä kirjakaupasta oltaisiin nyt-on-tosi-kyseessä -hengessä oltu etsimässä Necronomiconia.

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla millaisia tarinoita ja muisteloita ihmisillä tähän kirjaan liittyen on. Tietääkö kukaan kirjan takia lopullisesti järkensä valon menettäneitä? Sellaisiakin kuulemma on.

Aiheeseen liittyen:

Salakirjat


Anne Pönni kertoo mm. mustien lateksihousujen ja Mustan Raamatun vaaroista, sekä jälkimmäisen ostosreissusta Pekka Siitoimen luo
(lateksihousuja hän ei tiettävästi ostanut Pekalta).

Rikosraportin laatudokumentissa mm. Riku Rinne kertoo, miten saatanapalvojajengin johtaja luki Mustasta Raamatusta.

Kirkon av-keskuksen laatudokumentissa Saatana kutsuu minua entinen saatananpalvoja kertoo miten jengin johtaja Sepi luki jengille Mustaa Raamattua.

Mustan Raamatun loitsut heräävät -lehtiartikkeli vuodelta 1978.

Dosentti S. Albert Kivinen kertoo Mustan Raamatun alkuperästä ja sisällöstä.

– – –

P.S. Tämä ei ollut maksettu mainos. Mesikämmen kyllä mielellään ottaa kirjailijoilta ja kustantamoilta kirjoista arvostelukappeita vastaan ja sitten kirjoittaa niistä, joten tarjota sopii.

Read Full Post »