Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘G.G. Allin’

coa

Ajamme Pekka PT:n panssarivaunulla kohti maailman reunaa. Matkalla näemme tien yli juoksevan hirven. Usvaa ja sumua, joka auringonvalossa näyttää massiiviselta sinappikaasumatolta, riittää puoleen päivään saakka. Tampereen ABC on paska kokemus, juomavedessä on tiskiainetta ja ylihintainen leipä on mauton. Jyväskylässä pankkiautomaatille majoittuneen hidasälyisen viemärisukeltajan taakse kertyy kymmenien metrien jono. Törmäämme Hausmyllyn jäseneen, joka reippaassa maistissa kertoo, että kaikessa hyvässä musiikissa on ”maanläheistä kyrpää”. Olemme samaa mieltä. Kapeat mutkittelevat metsätiet, joita reunustavat kellertävälehtiset puut, vievät lopulta pääkallopaikalle. Maamerkkinä olleesta rock against communism -lipusta ei voi erehtyä. Olemme saapuneet Colours of Autumn-tapahtumaan.

Tunnelma on mainio. Miehet ovat jämäköitä ja naiset kauniita. Kysyn Vapaudenristin basistilta, uppoaako neofolk. Uppoaa. Bizarre Uproarin miehistöltä kuulen, että housuun voi kusta kastelematta itseään. Tippa kerrallaan, niin ehtii kuivua. Mieleeni tulee kuva G.G. Allinin levyn sisävihkosesta, jota matkallamme pällistelin. Pihalla juokseva koira on chowi, joten sillä on sininen kieli. Chow chow-yhdistyksen sivuilla kerrotaan seuraavaa: ”Chowi osoittaa suurta kiintymystä johtajaansa, jonka se on itse valinnut. Kun esimerkiksi joku muu käskee, katsoo chowi ensin johtajaansa (isäntäänsä), josko sen pitäisi käskyn mukaan toimia. Suuren kiintymyksen takia on melkein mahdotonta siirtää johtajuutta toiselle tai chowille tulee suuria ongelmia. Vanhemmalle chowille jo ympäristönmuutos voi olla vaikea.” Chowi on selvästi arjalainen koira.

MarderKeikkamesta on rakennettu neljäkymmentäluvulla. Lava on koristeltu tilaisuuten sopivin lipuin. Illan aloittaa Mesikämmenelle entuudestaan tuntematon, saksalaiselta rynnäkköpanssarivaunulta nimensä ottanut Marder, jonka soundissa on metallia. Soitto toimii. Yllätyksekseni huomaan, että paikalla ei olekaan ehdotonta kuvauskieltoa. Kunnon kamera olisi pitänyt siis sittenkin ottaa mukaan. Yleisö tuulettaa kainaloitaan. Pagan Skullin setin aikana yleisö lämpeää entuudestaan. Orkesteri on kovassa vedossa. Kuulemme mm. hitin nimeltä 14 sanaa. Yleisö tuulettaa kainaloitaan.

PaganskullMesikämmen kuulee, että blogi on ”pelastanut monta mun krapula-aamua”. Palaute lämmittää mieltä. Halpa olut maistuu. Eräältä ystävälliseltä herrasmieheltä onnistun saamaan kainalooni tornin Oden’s extreme white dry-nuuskaa. Nyt pärisee. Yleisö osaa Vapaudenristin biisien sanat kutakuinkin ulkoa. Tämä käy selväksi heti avausbiisistä Ei maata ilman kansaa. Homma vyöryy kovassa nousussa eteenpäin. Jo edellä mainittu basisti käsittelee insrumenttiaan hellvetin hyvin. Tiukka setti pitää sisällään pari uutta biisiä; Valkoinen kapinahenki ja Wotanin pedot. Yleisö tuulettaa kainaloitaan.

Vapaudenristi

Jos myllytys lavan edessä oli huimaa jo edellisten settien aikana, on se sitä varsinkin seuraavana esiintyneen Goatmoonin edessä. Äänityslaitteistoa rämisee lattiaan pariin kertaan. Ihmisiä kaatuilee, mutta kukaan ei loukkaannu. Äänentoistossa esiintyy pientä kiertoa biisien välissä, mutta itse biisit rullaavat saatanallisen intensiteettisellä voimallaan vimmaisesti eteenpäin. Soitto on tiukkaa ja BlackGoatin vokalisointi armotonta. Setti pitää sisällään myös uuden levyn, Voitto tai Valhalla, materiaalia. Yleisö tuulettaa kainaloitaan.

Goatmoon

Goatmoon3

Ilta on pimennyt yöksi. Valosaastetta ei täällä ole, joten tähtitaivas on kirkas. Viimeisenä lavalle nouseva virolainen Minu Kamp soittaa selvästi illan rokahtavinta musiikkia. Goatmoonin jäljiltä yleisössä on havaittavissa pientä taisteluväsymystä ja meno on hillitympää.

Pitkähkön paluumatkan vuoksi päätämme Pekka PT:n kanssa suunnata panssarivaunun takaisin kohti etelää kesken virolaisten setin. Hyvästelemme ystävät ja tutut timanttisin kädenpuristuksin. Paluumatkalla emme törmää hirviin tai Hausmyllyn jäseniin. Matka oli onnistunut, mestari oli meille suosiollinen. Mesikämmen kiittää.

Read Full Post »

ufoi

What a great weekend of noise, power electronics and industrial music in London! Meeting old and new friends, witnessing an absolutely fantastic two day event with lots of great acts at a very nice venue. Some notes of the weekend with pics below, sugarcoated with some one liners that I penned to my notebook during the trip.

– – –

Thursday

I had early wake up after just three hours of sleep at 4 am. As I walked through Turku the city looked like a warzone after the 1st of May celebration. Broken bottles, broken places, vomit, shit and carbage everywhere. Some drunks were still alive and crawling the quiet streets. It was cold and snowing.

I met Pekka PT at the airport. Air Baltic took us to Riga where to our surprise we needed to spend some six hours instead of one to our connection flight to London. Coffee, bread, some chocolate, good talks. I did read Juha Jyrkäs’ Ouramoinen (Salakirjat, 2014) from cover to cover, some of the best lines of it out loud.

IMG_5825

Pekka PT reading a zionist rant.

Air Baltic seems to revel in Engrish. ”Exlusively on board” and ”for saftey reasons” made us smile. Some zionist had made hilarious ranting notes over an article about Israel into the airline magazine. We almost stereo-spanked an air hostess who kept on bending over next to us. She was clearly asking for it.

Gatwick express to Victoria. Lovely peaceful half an hour with a very British scenery, including the legendary Battersea powersation. After surviving some metro stations and a short walk we found our hostel and went to check the venue, the Apiary studios. Then it was time for some nourishment and we hit Raizes, a Brazilian restaurant. The place was so damn good it became our regular spot of gluttony for our whole stay.

IMG_6425

Members of Bizarre uproar, Sick seed, Halthan, Pogrom and Unclean met. Pogrom kindly gave us copies of Creation through destruction and The entrancing cage by Maxacan tactics. We walked back to our hostel in rain and hit our beds. There was some truly hellish noise outside but it didn’t disturb us a bit. We slept like dead soldiers of the second world war.

– – –

Friday

I wanted to visit the St. Leonard’s, Shoreditch, church that was very close to our hostel. The place looked charmingly ramshackled from the outside and it was that also from the inside. We found impressive stocks and some pretty swastika-decoration. The place was empty, except for an army of spirits roaming around. I decided we needed to come back there on Sunday.

Swastika pattern at St. Leonard’s, Shoreditch.

Swastika pattern at St. Leonard’s, Shoreditch.

Shacks of St. Leonard’s, Shoreditch.

Shacks of St. Leonard’s, Shoreditch.

Meeting the very nice guys who arranged the event. Artists and other people arriving to the place. Soundchecks. Arrangements run smoothly, spirits high. It was clear that everything was done professionally. The venue was perfect with wonderful staff. The backstage was cozy and decorated with good taste. I think it is the coolest backstage I’ve seen in ages.

IMG_5954

IMG_5972

IMG_5964

IMG_5880

IMG_5946

IMG_5947

IMG_5950

IMG_5951

IMG_5952

IMG_5970

IMG_5968

The gig started in time, Am not as an opening act at 8 pm after Dj Andrew CPFA’s selected music. Am not (UK) blasted a great set with a thought provoking background video that dealt among other things with colonianism. Superb.

IMG_5982

IMG_5984

IMG_5997

IMG_6008

Umpio (FIN) was the next to stand on the stage. Pentti whipped and beat the hell out of the metal junk he had collected for the set, with his trademark energy. Nice intense noise.

IMG_6021

IMG_6050

Unclean (FIN) opened his power electronics set with some Finnish song, I don’t remember what, but it placed proper mood for the rest of the set. From the voice samples used I recognized Veli Saarikalle, a legendary past Finnish religious preacher, a hilarious raving lunatic. Other samples used dealth with religion, for what I remember. Proud, loud, well executed set with a nice finale of smashing the CD-player against the wall.

IMG_6068

IMG_6077

IMG_6093

Bizarre uproar (FIN) played in Helsinki just a week before this gig. If I’m correct, the set was the same including the famous masturbation/piss/shit/latex and high heels on a dead rat-video. The duo whipped more intense and electrifying set than that of Helsinki, which in itself was good. There was one confrontation between the bass player and a member of the audience who continually tried to grasp the artists instrument. One firm push from the pig-masked bassist gave a clear message and there was no more interference to his playing. The mastermind behind Bizarre uproar bombarded the audience with intense vocals like stukas in action in 1944. It was clear that the audience was happy with the result.

IMG_6111

IMG_6129

I had heard lots of positive notes about Iron fist of the sun that played the next. Those notes were correct. The man, at times with headphones on his head, gave us a very delicate set with nice nyances and brilliant sounds, superbly structured together. This was definitely one of the sets that I enjoyed the most this evening.

IMG_6149

Dj Codex Europe closed the evening musically.

Umpio chilling out at the backstage.

Umpio chilling out at the back stage.

The Finns returned to their hostel, carrying one heavily chemically wounded comrade the whole way. The spirit of the Winter war lives, no comrade was left on the battle field.

– – –

Saturday

The day started with traditional English breakfast in the great company of Bizarre uproar, Sick seed, Shift and Iron fist of the sun.

IMG_6166

SSRI (FIN) opened Saturday at 3 pm. Regardless of the early starting time there were lots of people present, the place was certainly not empty. As Mika of Unclean said, Pekka PT is a ”mad genius” and this is true and it certainly was evident, again. There was Aleister Crowley’s speaking in the spoken samples. At the end of the set it looked like there was some technical trouble in the set, but there was not. The whole final part with the c-tape player, ending in smashing it, was all purposeful.

IMG_6220

IMG_6229

IMG_6214

A reliable source told Mesikämmen that this was the last gig of SSRI and that the whole project is finished, except for already agreed publications and such.

It must also be noted that Pekka was like Peter Sellers in Dr. Strangelove during the event – he played in three different acts: Bizarre uproar, SSRI and Sick Seed. I am not surprised if there were people in the audience who did not recognize all of these roles instantly. I certainly did not figure out that Sellers played three roles in the movie when I saw it the first time.

Mollusk King (UK) smashed a traffic sign with sticks and gave his clearly own kind of addition to the evening. I might be wrong and I probably am, but my first impression was that this is a guy with a background in gothic scene who has started to do power electronics.

IMG_6257

IMG_6265

IMG_6284

IMG_6287

IMG_6318

IMG_6345

Shift (UK) marched to the stage at 4.30 pm. Two guys in commando beanies, military camouflage, project badges in their uniform. This was some tight stuff. It was technically well executed, provocative with middle fingers and a march into the middle of the audience. It was evident that Shift was much appreciated by the crowd, and with a good reason.

IMG_6353

IMG_6364

IMG_6371

IMG_6384

IMG_6400

IMG_6407

After Shift there was a break. Dj. Andrew CPFA continued the program at 7 pm. Halthan (FIN) started his set a bit after 8 pm.

”Join Halthan jugend now” projected on the wall before the gig begun gave a certain impression to everyone present. What the audience got once the set began was a tsunami of nihilism and misanthrophy. Basse offered the audience a bottle of Finnish Salmiakki-Koskenkorva booze as a sort of communion. Quotes from Pentti Linkola were seen projected on the wall as well as some provocative pictures of Pekka Eric-Auvinen and his manifesto. Basse weared a Pekka Siitoin Kiitos-t-shirt, manifesting a sort of an egregore of many Finns in the genre. Mesikämmen approves.

IMG_6431

There certainly was a sense of danger in this set. I was forewarned to not be in the front row if I wanted to avoid Salmiakki-Koskenkorva being spitted on me or getting into a confrontation. I decided to take a safe position to witness it all. Niko of the Obscurex label was more brave and got duly attacked during the gig by Halthan. I later heard it was not the first time Halthan attacked him live. Damn, Basse, the next time confront a guy who is bigger than you! Anyway, maybe there is a reason why Halthan has been called the G.G. Allin of the genre. I certainly wish the man a smoother life than what Jesus Christ Allin had.

IMG_6450

IMG_6457

IMG_6467

There was a ”secret act” in the program starting at 8.50 pm. That was Pogrom (LIT). He gave us an awesome gig with an awesome background video that consistend of three parts. All of them were titled ”Solace” of different kinds. Part two was Solace of madness, part three solace of suicide. The first part’s name escapes my memory. I visually liked especially the second part with its abstact description of madness. This was a very nice set from Pogrom on many levels.

IMG_6485

Human larvae (GER) walked on the stage next. The long haired Teuton gave some hard threatment to a piece of aluminium and all in all gave the audience an awesome experience.

IMG_6496

IMG_6497

Stab electronics (UK) started with some very strong visuals about open bodies. The power electronics bombarded to the audience matched the imagery perfectly. At that point my camera’s battery died and I went to backstage. What I heard from the rest of Stab electronics from others, it was great.

Sick seed (FIN) closed the event. As it has been clear from Sick seed’s latest gigs the project has traveled into some new areas, quite different from earlier Sick seed material. This was industrial with a twist.

A reliable source told Mesikämmen that there was a meditation and some sort of a ritual done at a quiet backstage before the gig. Instant comments after the gig from Pena of Umpio were ”weird!” and ”white boys funk!”. Maybe he has a point. There were some new tracks in the set and two covers: And the snow fell and Mutiny in heaven.

In addition to the live acts there was a large room with art videos projected on the wall, distro tables from Filth and Violence, Unrest productions and Cold spring. Lots of good stuff that made me wish my budget and luggage was bigger. Unrest productions did sell a limited edition compilation tape Hatred is nothing without action which features all the artist who were on the event’s bill. There might still be some copies of the tape left if you are interested.

During the two day event there was enthusiastic audience at least from the UK, Finland, Lithuania, Germany, Norway, Holland, Bulgaria, Sweden and Italy. The artists were brilliant, the event was professionally arranged by Filth & violence and Unrest productions, the venue was perfect. The place was packed and it can be said that it was a huge success in many ways.

– – –

Sunday

We hadn’t had the traditional British fish and chips with Pekka PT yet, so that was in our ”must to do”-list. Before of that we went to St. Leonard’s, Shoreditch, church that we visited on Friday. The priest noted us in the opening of his sermon. I liked that. The next thing I’m going to say is that the past genius, Wesley Willis, made a great track called They threw me out of church.

IMG_6503

IMG_6504

Fish and chips, we got it. And we got lots more. This was a great weekend.

IMG_5862

IMG_6164

– – –

Overheard during the weekend

These one liners are mostly in Finnish as they were verbally shot during the weekend. Collected by yours truly.

Missään ei oo niin hyvää uusnatsiskeneä kuin Suomessa.

(On a phone) You come and have sex with us. We are in the London. (The other person hangs up) homoloordi…

Mä oon aina halunnut olla sun päällä.

Suurin osa mun vaatteista on Thor Stenoria tai jotain muita natsimerkkejä.

Mä yritin saada vähän rakkautta mut ei… mies käänty.

Nyt panettaa. Ei voi mitään. Joku vois auttaa.

Mä näin Carbagen keikalla ja yritin vetää käteen, mut olin niin kännissä, ettei seissy.

N: Ootteko kuullu Lykke Li:tä? Y: Mimmosta se on, vähän samanlaista kuin Jenni Vartiainen? N: Semmosta eteeristä. Y: Hyi vittu.

Täällä on vanhoja hikisiä miehiä. No bitches.

N: Hailasitteks te? Y: Ei. N: Jos on mahdollisuus hailata eikä hailaa, on ämmä tai homo.

(Siivoojasta) Kiva tehdä duunii kun kuus äijää tuijottaa.

I passed out. Which is nothing new.

Me ollaan Lontoossa. Missäs muualla me oltais? Himassa vetämässä käteen.

Kliinasin prince albertin ihan kunnolla ihan tätä reissuu varten. Ihan turhaan.

N: Jätkä kaivaa munia koko ajan. Y: No kun mulla on tää herpes.

N: Kattokaa, natsi. Y: Eiks täs oo aika monta?

Genitaaliherpes. Sä et voi panna enää ketään.

Genitaaliherpes. Tietsä mul ei oo yhtään sympatiaa sua kohtaan.

Ei tää yhteiskunta pyöri silleen et mä kannan sun kassuja.

Mä en oo saanu pillua moneen kuukauteen.

I’m not like you. You collect veneral diseases.

Haluuksä koskee mun munaa?

I’m a fucking working class hero.

I need bestiality.

Cocaine buffet and black prostitutes.

Mä yritin vetää käteen siinä edessä (Bizarre Uproarin keikan aikana) muttei ottanut eteen kun olin niin kännissä.

Mun aivot lilluu läskissä.

Pekka tuo erektiovarmuuden.

Me ollaan kaikkein saastaisimpia, alhaisimmista alhaisimpia.

Vitun pullee jätkä jolla on himonussijan viikset.

Homostelua. Jos ei kaupan laitteet kelpaa, ei tarvii soittaa.

(Soundchekissä) Tuntui hyvältä. Tuntuks susta kans?

Thaimaassa on paljon paremman näkösiä lady-poikia.

(Jättää lautaselle ruokaa) N: Ajattele kehitysmaan lapsia. Y: Nimen omaan.

Nyt on asiat huonosti kun nekrutkin vittuilee.

Tämmösen vuoteen kun sais mikitettyä.

(Anglikaanikirkossa muita paikalla olijoita kommentoiden) Jumala tarvitsee mustiakin enkeleitä.

N: Tän kebab-paikan hygienia-rating on 5/5. Y: Ite printattu.

 

Read Full Post »

Maaliskuun 16. on Etelä-Suomessa aurinkoinen lauantaipäivä. Matkaamme Pekka PT:n ja Antti O:n kanssa autolla Turusta Vantaalle. Matka sujuu kuunnellen mm. Sielun Veljiä ja Church of Miseryä sekä keskustellen mm. kirjoista, sarjamurhaajista ja illan esiintyjistä. Pekka ja Antti käyvät myös pienen debatin siitä, onko Anal Barbara parempi bändi kuin Funeral Mongoloids. He päätyvät asiassa eräänlaiseen kompromissiin (jutun lukija voi tehdä oman päätelmänsä tästä tärkeästä asiasta hankkimalla käsiinsä Untergeschoss Compilation vol. 1:n).

Erinäisten kiemuroiden jälkeen löydämme keikkapaikalle. Tilaisuuden järjestäjä on antanut tapahtumasta ja paikalle pääsystä seuraavaa infoa:

– – –

Vantaa/Hakkila/Obscurex-kontti

Concrete Mascara + Unclean (USA/FIN Power Electronics-kollaboraatio)

Chains of Death Command (Barbarian Scum Rock)

Antti Oksanen (Post-Industrial)

Nightcrawlers (Uusi saastainen Sludge-bändi)

Musta Oksennus (Pori Hooligan Noisecore)

Pahoinvointi (Pori/Vantaa Post-Apocalyptic Noisecore)

Vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. Eka bändi alottaa todennäköisesti noin klo: 20.15. 6 bändiä mutta Noisecore-setit sen verran lyhyet ja muutenkin vedetään varmaan taas ilman pidempiä taukoja, eli bileet ohi todennäköisesti taas klo 23:n jälkeen.

Paikalle ja pois pääsee helposti autolla tai rautatientorilta bussilla nro: 734. Bussipysäkiltä kävelymatkaa keikkapaikalle n. 400 metriä. Ajo-ohjeet: Käänny Tikkurilantieltä Hakintielle, aja/kävele noin 100 metriä kunnes tie jakaantuu kahteen osaan, jatka vasemman puoleista tietä tasoristeyksen yli noin 300 metriä kunnes tulet metsäaukion läpi romuttamon näköiselle konttialueelle. Soita: XXXXXXX jos et meinaa löytää paikalle.

– – –

Keikkapaikka tosiaan sijaitsee romuttamon näköisellä konttialueella. Paikalla on konttia toisen perään. Epämääräistä metalliromua. Suuria hiilikekoja. Alue näyttää hämärältä. Konttimaastossa kävelee sen näköistä porukkaa, että heidän on helppo arvella tulleen illan keikalle. Eräällä heistä on kommandopipo päässään. Ilmapiiri on hyväntuulinen.

Keikkakontille vie kapea luminen ja jäinen polku. Oven takaa paljastuu pieni koppi, jossa on rummut, helvetisti erilaista elektronista härpäkettä ja piuhoja. Ikkunan päälle on suureen metalliseen ketjuun ripustettu Pekka Siitoin-kiitos-paita. Aivan ensimmäisenä panen merkille kuitenkin nenään tunkeutuvan vahvan makeahkon alkoholinhajun. Oven vieressä istuu lattialla joku nuori mies lähes loppuunjuotu Gambina-pullo kädessään. Kaverin katse luotaa muita maailmoja. Kuulen pian, että hän on toisena esiintyvän bändin laulaja.

Soundtsekkejä tehdään. Toisilla kuluu alkoholia, useammilla tupakkaa. Ilta alkaa hämärtyä ja pakkanen pureutua ihmisten kenkiin ja luihin. Keikkakontissa ei tässä vaiheessa ole juuri sen lämpimämpää kuin ulkona. Paikalle alkaa saapua pikkuhiljaa lisää porukkaa, mm. Halthan. Puhun hänen kanssaan mm. Mark Parlandin videoista. Mietin, pitäisikö minun laittaa YouTubeen Parlandin tekemät videot Ajatus ratkaisee ja Suojelupoliisi: terrorisoi kansalaisia? Ehkä jossain vaiheessa, sen verran klassikkoja kun ovat. Lähes kaikki itselleni entuudestaan tuntemattomat ihmiset joiden kanssa tulee juttua, puhuvat kanssani Pekka Siitoimesta. Pekkaa hehkutetaan. Monilla on häneen liittyen erilaisia tarinoita ja hauskoja anekdootteja kerrottavanaan.

Saman päivän iltana esiintyy Helsingin The Circus-klubilla amerikkalainen Manowar. Ovet tapahtumaan avautuivat klo 20.00. Liput keikalle maksoivat 75-87 €. Tapahtuma oli loppuunmyyty. Helsingin Hartwall-areenalla taas oli alkanut kanadalaispohjaisen Cirque du Soleilin produktioihin lukeutuva Alegría klo 18.00. Liput tähän suosittuun esitykseen maksoivat n. 60-80 €. Täällä Vantaalla ”romuttamon näköisellä konttialueella” taas oli jotain aivan muunlaista kulttuuritarjontaa, vapaaehtoiseen pääsymaksuhintaan.

Keikka alkoi joitain minuutteja ennen virallista varttia yli kahdeksaa. Alkoholin haju kopissa oli voimistunut entisestään. Hiki haisi. Kontti oli piukassa ihmisiä, joista suurin osa nuorehkoja miehiä, vanhimpien ukkojen ollessa alle viidessäkymmenissä. Pari naistakin oli saapunut paikalle.

Esiintyjäjärjestys oli seuraava: Pahoinvointi, Antti Oksanen, Nightcrawlers (hidastelu) / Musta Oksennus (kohkaus), CODC, Unclean / Concrete Mascara.

Artisteista mieleeni jäivät erityisesti matkatovereinakin olleiden Antti O:n setti ja Pekka PT:n luotsaaman Chains of Death Commandin esiintyminen. Chains of Death Command esitti omien biisiensä lisäksi covereina G.G. Allinin Suck my ass it smells:n sekä Nick Caven Mercy seat:n. Näistä erityisesti Caven coveri oli suorastaan upea. Pekka PT tulkitsi kappaleen väkevästi tunteella ja lauloi naama hikeä valuen. Soundit olivat barbaarisesti kohdillaan.

Pääesiintyjä-kollaboraatio ei mennyt amerikkalaiselta Concrete Mascaralta aivan putkeen. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Setin aikana kotimainen Unclean räimi ketjulla taitettua alumiinitaskua ja pelasti tilanteen muutamaan kertaan. American chopper-partaisella uuden maailman miehellä oli ongelmia piuhojen kytkennöissä yms. Setin lopussa tapahtui myös impromptu-viiltelyä ja kontin ikkuna pääsi aivan lopuksi osittain hajoamaan.

Kun automme kaartoi takaisin kohti Turkua, oli kello jo reilusti yli puolen yön. Takana oli omalla tavallaan varsin ikimuistoinen ilta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Videoita keikalta: 1, 2, 3, 4, 5, 6.

Keikkaraportti Special interests-sivustolla.

Pekka PT speaks!

– – –

Kuvia:

010

052

065

Clipboard03

Clipboard02

Clipboard04

075

079

085

Read Full Post »

Laibach on tulossa jälleen Suomeen. Tämän lisäksi pian bändin 27. maaliskuuta olevan Nosturin keikan jälkeen elokuvateattereihin saapuu Iron Sky-elokuva, jonka soundtrackistä bändi vastaa.

Näiden ajankohtaisten aiheiden tiimoilta Mesikämmenelle tuli mieleen julkaista suomeksi Alan Cabalin Gallery-lehdelle maaliskuussa 2000 kirjoittama artikkeli, josta selviää, onko nyt kuunatsi-scifistely-komediaan musiikkia tehnyt bändi itse hiukkaakaan natsahtava.

– – –

Onko Laibach natsibändi?

Mielikuva vapaudesta muuttuu ajan myötä… Meille vapaus on kanssamme samalla lailla ajattelevien vapautta – Laibach, 1985.

Alan Cabal

Näin Laibachin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1992. Paikka oli Limelight New Yorkissa. Kieroon kasvaneet ystäväni olivat vuosien ajan koettaneet saada minua kiinnostumaan tästä bändistä, mutta minusta oli tullut vanha kyynikko joka ajatteli, että rock-musiikista oli tullut täysin korporatiivista. Oli vaikea löytää mitään syytä Tower Recordsin labyrintissä haahuiluun, etsien joidenkin nuorien pseudo-kapinallisten musiikkia, joka vain apinoi keski-ikäisten itsensä myyneiden muusikoiden juttuja. Mietitäänpä nyt. Oli aika, jolloin G.G. Allin nousi lavalle, paskansi lavalle ja viskasi tuotoksensa sitten yleisön niskaan – tästä transgressiivisestä aktista tuli suurimmalle osalle rock-muusikoita täysin tavoittamaton tavoite. Marilyn Manson on ainoastaan Alice Cooper steroideilla. Mieluummin hankin Hoagy Carmichaelin kokoelmaani kaikki hänen levynsä kuin alan kuuntelemaan Marilyn Mansonia. No, mitä tuohon Laibachin keikkaan tulee, niin sisäänpääsy ei maksanut paljoa eikä minulla ollut tuona iltana muutakaan tekemistä.

Keikka oli varsin huvittava. Paikalla oli paljon riidanhaluisia nuoria skinheadeja punaisissa Doc Martenseissaan. He näyttivät pahantuulisilta ja valmiilta pistämään hösseliksi. Laibach oli kiertueella Kapital-levynsä merkeissä. Konsertti alkoi karskilla Burundi-rumpaleiden soiton tulkinnalla sekä sellaisella seinälle heijastetulla taiteella, jota natsit olivat aikoinaan julistaneet kielletyksi. Tämä sisälsi Kahe Kollwtiziä, John Heartfieldiä, sekä Entarte Kunstia. Bändin jäsenet nousivat lavalle univormuissaan ja he onnistuivat kuorimaan pääni auki kaikkein mielettömimmältä kuulostavalla industriaalimelskeellä mitä olin koskaan kuullut. Paikalla olleilla nuorilla natsipunkkareilla ei ollut lainkaan asiaan kuuluvaa kielitaitoa tai taidehistorian tuntemusta, ja he olivat täysin tietämättömiä siitä mitä oikein tapahtui. Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja. Heidän konseptinsa on melkoinen. Saksassa uusnatsit hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja laittoivat lavan tuleen. Heidän totalitaarisen oloinen konseptinsa voi hyvin olla viimeinen transgressiivinen akti mitä rock-musiikissa saattaa olla jäljellä – ja sellaisena se on todellinen Fin de siècle rock ‘n’ roll-akti.

Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja.

Laibach on hieman kuin Itä-Eurooppalainen versio Devosta, mutta siinä missä Devo parodioi amerikkalaista korporatiivifasismia, niin Laibach menee suoraan asian historialliseen ytimeen ja manipuloi natsitaidetta ja Neuvostoliiton realistista propagandaa. Devo oli hauskaa sanan “ha ha”-mielessä. Laibach taas on yhtä hauska kuin joku kadulla elävä tyyppi joka harrastaa täytettyjä eläimiä. Laibachin taiteessa on paljon vähemmän ilmiselvää ironiaa kuin Devon taiteessa. Asia on itseasiassa niin, että jos kuuntelet ainoastaan mitä he sanovat, niin heidän taiteessaan ei näytä olevan minkäänlaista ironiaa.

Laibach perustettiin Trbovljessä, Sloveniassa 1979, missä kaivostyöläisten lakko sotien välissä laukaisi Jugoslavian vallankumouksen. Bändin nimi tulee slovenialaisen kaupungin Ljubljanan saksankielisestä versiosta, mikä on jo itsessään provokaatiota. Ljubljanaa on kutsuttu Laibachiksi kahdesti historiassa, ensimmäisen kerran Itävallan miehityksen aikana noin tuhat vuotta sitten, toisen kerran natsivuosina, jolloin Hitlerin joukot piirittivät kaupunkia heikoin tuloksin. Josef Titon hallinnon aikaan vanhassa yhdistyneessä Jugoslaviassa bändiä kiellettiin käyttämästä nimeään esiintymisiensä yhteydessä. Bändin situationistinen natsi-estetiikan omiminen yhdistettynä univormu- ja lippumieltymyksiin sopivat huonosti Jugoslavian viranomaisten käsityksiin siitä, mikä oli sopivaa.

Vuonna 1984 Laibach oli perustamassa kollektiivia nimeltä NSK, Neue Slowenische Kunst (Uusi Slovenialainen Taide). Kun Jugoslavia romahti, NSK julisti itsensä “virtuaaliseksi valtioksi”. Seuraavassa on ote NSK:n informaatiopamfletista:

MIKÄ ON NSK?

“NSK:n perusinformaatiota kysytään usein: mistä siinä on kyse, koska se perustettiin, mikä on Laibachin ja NSK:n filosofia, jne. Pähkinänkuoressa, NSK on rakenteeltaan yksinkertainen mutta monimutkainen mekanismi, jonka täsmällinen selittäminen muutamin sanoin on mahdotonta. NSK aloitti toimintansa suurena kollektiivina 1984. Kollektiivin muodostivat useat eri ryhmät, joita yhdisti heidän ajattelunsa ja samankaltainen itseilmaisunsa erilaisten medioiden kautta. Keskeisimmät NSK:n muodostavat ryhmät ovat Laibach, Irwin, Noordung, New Collectivism Studio ja Department of Pure and Applied Philosophy. Näiden lisäksi on olemassa eräitä joustavia alaosastoja, jotka nousevat esiin kun tarve niin vaatii, ja jotka sitten katoavat oman inertiansa voimasta. Jokainen edellämainituista ryhmistä toimii omana yksikkönään, vaikkakin ryhmien siteet ovat lujat ja hedelmälliset. Ryhmien jäsenet tapaavat toisiaan säännöllisesti, he puhuvat ja suunnittelevat suurempia yhteisiä kampanjoita, testaavat keskenään esteettisiä ja muita preferenssejä, vaihtavat ideoita ja konteksteja, matkustelevat yhdessä, jne.

Mitä näiden ryhmien filosofiaan tulee – sitä voidaan sanoa mahdottomaksi laittaa sanoiksi, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että sen ymmärtävät ne ketkä sen ymmärtävät. Kyseessä on tietynlainen runous, joka heijastuu kaikessa Laibachin taiteessa, mikä pitää sisällään haastattelut, ja mikä voidaan tulkita monin eri tavoin.

Taide ja totalitarismi eivät ole toisiaan poissulkevia. Totalitaariset hallinnot tuhoavat illuusion vallankumouksellisesta, yksilöllisestä taiteellisesta vapaudesta. NSK perustuu yksilöllisen maun, arvioiden, ja vakaumuksien tietoisen hylkäämisen periaatteelle, vapaaehtoisiin depersoonallisuuksiin, sekä tahdonalaiseen ideologian omaksumiseen ja “ultramodernin” hallinnon naamioistariisumiseen ja päätökseen viemiseen.”

Oliko kyllin selvää tekstiä? Todennäköisesti ei, ellei taidehistoria ja Guy DeBordin ja Situationalist Internationalin työt ole sinulle tuttuja. Pieni Jugoslavian historian tunteminen ei sekään ole pahitteeksi. Jos palataan vielä bändin vertailuun Devoon, niin oli aina ilmiselvää, että Devo laski asioista vain leikkiä. NSK/Laibach taas on yhtä vakavasti otettava kuin sydänkohtaus. Asiaan liittyy huumoriakin, mutta se on hyvin Itä-Eurooppalaista ja sävyltään synkkää.

NSK on alkanut laskea liikkeelle omia passeja ja omaa valuuttaa. Tämän lisäksi he myyvät monenlaisia korkealaatuisia tuotteita aina solmioista, solmioneuloista, videonauhoista, huiveista, kirjoista, nallekarhuista, mukeista ja tuhkakupeista alkaen. Nallekarhujakin? Kyllä vain, kauniilla pikkukarhulla on asiaan kuuluvasti myös pahaenteinen Laibachin käsivarsinauha.

Laibach julkaisi 1994 NATO-nimisen albumin ja aloitti Occupied Europe NATO-kiertueensa. Kiertue kattoi 31 kaupunkia ja kesti vuodesta 1994 vuoteen 1995, kiertueen viimeisen konsertin sijoittuen sodan keskellä olevaan Sarajevoon. Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida. Se on myös tuhannesti radikaalimpaa kuin happolappujen jakaminen tie-dyed-vaatteisiin pukeutuneille hemmotelluille urpoille, jotka kuluttavat pikkutuntejaan parkkipaikalla Birkenstock-kengilleen yrjöillen. Mute Records julkaisi 1996 pienilevikkisen video/CD-paketin, joka dokumentoi tätä kiertuetta ja tuolloisia Sarajevon tapahtumia. Näitä paketteja ei ole jakelussa kuin 2000 kappaletta.

Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida.

Laibachin discografia on valtava ja vaikuttava. Omiin suosikkeihini kuuluvat heidän tekemänsä soundtrack Noodrungin tuottamaan Macbethiin, huomattavan fasistiselta kuulostava Opus Dei (joka sisältää Ezra Poundin vanhan sodanvastaisen puheen), sekä heidän Sympathy for the Devil ja Let it Be -coverinsa. Bändi äänitti ei enempää eikä vähempää kuin 18 erilaista versiota Sympathy for the Devil:stä ja laittoi The Beatlesin koko Let it be -albumin aivan uuteen muottiin. Aikaisempi inhottavan siirappinen ja sokerinen The Beatlesin kuolinhenkäys on Laibachin versiona laitettu tiukaksi ja äänekkääksi oluttupabakkanaaliksi. Kapital-levy miellyttää sellaisia industrial-musiikin kuuntelijoita jotka pitävät myös hip hopista. Bändin viimeisin levy Jesus Christ Superstars taas pitää sisällään sellaista oivaa metallista ulottuvuutta, joka sopii loistavasti pitkiin automatkoihin tai huoliteltuihin fantasioihin kaupunkielämän tuhoutumisesta.

Laibachin haastattelut ovat kinkkisiä tilanteita: bändin jäsenet tiukasti karttavat julkisuuden henkilöiden kulttia ja kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin yksilöinä. Jos bändiä haluaa haastatella, on varauduttava tähän: He tulevat vastaamaan kollektiivina. NSK on julkaissut suurikokoisen, kauniisti toteutetun kovakantisen kirjan joka pitää sisällään taidetta, runoja, manifesteja, sekä otteita haastatteluista, joita bändi on antanut vuosien 1985 ja 1989 välillä. Bändin haastatteluissa antamat vastaukset ovat hyvin osuvia ja huvittavia. Kun bändiltä kysyttiin “kiehtooko teitä fasistinen vaatetus?”, he vastasivat että “fasismi on seksikästä! – tämä on täsmälleen sama kaupallinen slogan, jota länsimaissa käytetään Carnaby-street-tyylisille tuotteille. Meidän näkökulmastamme natsi-fasismissa on kyse avoimen terroristisesta diktatuurista, jossa ilmenee finanssikapitaali kaikessa konservatiivisuudessaan, nationalismissaan ja imperialismissaan. Demokratiaan naamioidussa natsi-fasismissa on kyse FINASSIKAPITAALIN ITSENSÄ VALLASTA.” Kun bändiltä kysyttiin suoraan, ovatko he fasisteja, he vastasivat: “Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari”, minkä jälkeen he jatkoivat itsensä kuvailua “maailman ulkopuolella olevan Hengen tiiliskivinä”.

Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari.

On rohkaisevaa tietää, että rock-musiikissa on edelleen olemassa älyllisen elämän merkkejä, ja jollain tavalla tähän kuvaan sopii, että nuo merkit tulevat Balkanin niemimaalta. Winston Churchill totesi kerran, että “balkanialaiset tuottavat enemmän historiaa kuin he pystyvät sitä kuluttamaan”.

– – –

Sitten tämän artikkelin kirjoittamisen (maaliskuu 2000) on Laibach ja NSK saaneet aikaan yhtä ja toista, mitä artikkelista ei tietenkään selviä. Niiden, ja Laibachin historian suhteen muutenkin, kannattaa tutustua seuraaviin linkkeihin:

Laibachin viralliset sivut.

NSK:n viralliset sivut.

– – –

Dokumenettielokuvia:

Laibach: Victory under the Sun.

Laibach: Predictions of Fire.

Laibach: A Film from Slovenia.

Laibach: A film about WAT.

Laibach: Divided States of America.

– – –

Aiheesta aikaisemmin Mesikämmenen blogissa:

Art is fanaticism that demands diplomacy.

– – –

Read Full Post »