Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘FEMA’

Miten todennäköisesti vasemmanpuoleinen katto-osa putoaa maan tasalle yhtä nopeasti kuin vapaapudotuksessa putoava oikeanpuoleinen osa?

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

4/10) WTC 1, 2 ja 7

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osat 1,2, ja 3/10 löytyvät täältä, osa 5 täältä.

Read Full Post »

10 vuotta syyskuun 11. terrori-iskuista – Mitä todella tapahtui? (osat 1, 2, ja 3/10)

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

1/10) Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista

2/10) Iskuja edeltäneet tapahtumat ja etukäteistieto päivän tapahtumista

3/10) Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

– – –

Artikkelin osa 4/10 löytyy täältä.

Read Full Post »

WTC 1, 2 ja 7

WTC 1. ja 2. iskut ovat päivän tapahtumista kaikkein tunnetuimmat, ja niihin päivän yhteydessä eniten viitataan.  Kun kysytään “missä olit syyskuun 11. iskujen aikaan?”, tarkoitetaan yleensä kaksoistornien iskuja.  Kaksoistorneihin iskeytyvien lentokoneiden uutispätkiä näytettiinkin lähes jatkuvalla syötöllä iskujen jälkeen, ja tapahtuma pureutui koko voimallaan kollektiiviseen tajuntaamme. Tätä kenties myös toivottiinkin. Itse kuulin iskuista ensi kerran eräältä sähköpostilistalta, juuri ennen töihin lähtöä. Katsoin nopeasti vielä uutiset ennen kuin lähdin töihin ja ymmärsin heti, että hyvin suuren luokan tapahtuma oli käynnissä. Muistan olleeni töissä epätodellisissa tunnelmissa. En ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa.

Klo 8.46 paikallista aikaa WTC 1:n, eli pohjoistorniin osui American Airlinesin Boeing 767, eli lento nr. 11. Ennen iskeytymistään kohteeseen kone oli onnistunut olemaan kaapattuna ilmatilassa 26 minuuttia. Pian tämän jälkeen, suorassa lähetyksessä, klo 9.03 WTC 2:n, eli etelätorniin osui United Airlinesin lento nr. 175. Ennen iskeytymistään kohteeseensa kone oli onnistunut olemaan kaapattuna ilmatilassa 19 minuuttia.

Etelätorni, eli WTC 2, tuli maan tasalle 10 sekunnissa klo 9.59

Etelätorni sortui klo 9.59 maan tasalle, vain 56 minuuttia saamansa iskun jälkeen. Klo 10.19 Pohjoistorni teki samoin, 1 h 43 minuuttia saamansa iskun jälkeen. Kumpikin rakennuksista oli 110-kerroksisia ja tehty kestämään lentokoneeniskuja. WTC 1:n kattokorkeus oli 417 metriä (antennin kanssa 526 metriä), WTC 2:n 415 metriä. Kumpikin rakennus sortui 10 sekunnissa, eli lähes vapaapudotusnopeudella, kohti suurinta vastustusta suoraan itsensä päälle, omalle tontilleen. Sortuessaan kummastakin rakennuksesta lensi rakenteiden osia samalla kuitenkin yli 150 metrin päähän sivusuuntaisesti. American Express Building, joka sijaitsi kaksoistornien vieressä, sai syvälle kylkeensä uponneen bussinkokoisen kappaleen teräsrakenteita. Kaikki WTC 1:n ja 2:n betonirakenteet muuttuivat talkkijauhon kaltaiseksi pölyksi, joka vyöryi sellaisella voimalla ja kuumuudella eteenpäin, että tuo pilvi rikkoi viereisten rakennusten ikkunat ja lennätti ilmaan ihmisiä ja sytytti ja räjäytti henkilöautoja kaksoistornien lähistöllä. Virallisen selityksen mukaan rakennukset sortuivat tulipaloista syntyneen kuumuuden vuoksi. Jos tämä pitää paikkansa, olivat WTC 1 ja 2 ensimmäiset teräsrakenteiset rakennukset, jotka koskaan ovat sortuneet tulipalon seurauksena. Kuulostaako tämä normaalilta jättimäisen teräsrakenteisen rakennuksen “sortumiselta”?

Pohjoistorni, eli WTC 1, tuli maan tasalle 10 sekunnissa klo 10.28

Myöhemmin iltapäivällä, 47-kerroksinen WTC-rakennus nro. 7 sortui symmetrisesti, n. 6,5 sekunnissa, eli lähes vapaapudotusnopeudella, kohti suurinta vastustusta suoraan itsensä päälle, omalle tontilleen, maan tasalle, klo 17.20. Virallisen selityksen mukaan tämä 174 metriä korkea teräsrakenteinen rakennus (joka oli muuten havainnollistamisen vuoksi mainittuna 29,5 metriä Näsinneulan tornia korkeampi, jos Näsinneulan antennia ei lasketa tornin pituuteen mukaan) sortui WTC 1:n ja 2:n sortumisesta syntyneiden vaurioiden ja tulipalojen seurauksena. Jos tämä pitää paikkansa, oli WTC 7 kolmas koskaan tulipalon seurauksena sortunut teräsrakenteinen rakennus (kaksi ensimmäistä tässä tapauksessa ollen WTC 1 ja 2). WTC 7 sijaitsi n. 110 metrin päässä WTC 1:stä ja 2:sta. Siihen ei iskenyt yksikään lentokone.

WTC 7 tuli maan tasalle 6,5 sekunnissa klo 17.20

WTC 7-rakennuksessa sijaitsivat mm. CIA:n, Yhdysvaltojen puolustusministeriön, rahoitustarkastuksen ja veroviraston toimistot. Rakennus oli suunniteltu kestämään mitä pahimmat katastrofitilanteet, mm. terroristi-iskut. Syyskuun 11. aamuna klo 5.47 sen hälytyssysteemi oli laitetuttu testi-asetuksille, jolloin mihinkään vastaanotettuihin hälytyksiin ei reagoitu mitenkään. Toisen koneen iskettyä kaksoistorneihin WTC 7:n työntekijät ja henkilökunta evakuoitiin ja rakennuksen virrat katkaistiin. Päivän kuluessa rakennukseen kehittyi muutamia suhteellisen pieniä tulipaloja. Klo 15.00 mennessä rakennuksen ympärille oli muodostettu eristysalue sen tulevaa sortumista varten. Klo 16 jälkeen uutistoimistot alkoivat kertoa, että WTC 7 oli sortumassa tai on sortunut tulipalojen seurauksena. Kuuluisin näistä uutislähetyksistä lienee BBC:n raportti, jossa sen toimittaja Jane Stanley seisoo rakennus 7 taustallaan ja kertoo sen jo sortuneen tulipalojen seurauksena – n. 12 minuuttia ennen kuin rakennus tosiasiassa sortui. Vain minuutteja ennen kuin rakennus sitten lopulta oikeasti sortui, menetti BBC sopivasti yhteyden toimittajaansa New Yorkissa. Silkkaa sattumaako? Vai lukiko niin BBC:n kuin monen muunkin uutisaseman toimittajat valmiiksi annetusta käsikirjoituksesta?

Oliko silkkaa sattumaa myöskään se, että myöskään rakennus 7:stä ei jäänyt FEMA:lle tutkittavaksi juuri mitään? Tai se, että NISTillä kesti vuoteen 2008 asti antaa lopullinen raporttinsa WTC 7:n sortumisesta, jossa kerrottiin rakennuksen romahtaneen tulipalojen seurauksena? Tai se, että mitkään muut WTC:n rakennukset eivät sortuneet maan tasalle (vaikka niistä suurin osa oli lähempänä kaksoistorneja kuin nr. 7)? Tai se, että tuossa rakennuksessa säilytettiin merkittäviä tietoja Yhdysvaltain hallinnolle kiusallisista asioista, joista oli meneillään tutkimuksia?

Virallista tarinaa kritisoivat ovat argumentoineet, että näiden kolmen WTC-rakennuksien sortuminen täyttää huomattavasti paremmin purkuräjäytyksien kuin tulipaloista aiheutuneiden sortumisten tunnusmerkit: Vapaapudotusnopeus, omalle tontilleen symmetrisesti sortuminen, räjäytyksen äänet, ajoitukseltaan pieleen menneet ”purkusuihkut” jotka näkyvät huomattavasti rakennuksen purkuräjäytyslinjan alapuolella, ja mm. pyroklastiset pölypilvet. Mm. Architects and Engineers for 9/11 Truth-ryhmä on argumentoinut, että WTC 1,2 ja 7 purkuräjäytettiin (sivuhuomiona mainittakoon, että linkin dokumenttielokuva Blueprint for Truth näytetään 11.9. suomenkielisellä tekstityksellä Turussa ravintola Koulussa). Palomiehet olivat paikan päällä sitä mieltä, että WTC 1. ja 2. palot olivat sammutettavissa, eikä kukaan heistä uskonut rakennuksien sortuvan. Kun rakennukset sitten sortuivat, todistivat monet heistä säännöllisiä räjähdyksiä. Useat silminnäkijät ovat kertoneet kaikkien rakennuksien kohdalla räjähdysten äänistä ja räjähteiden käytöstä syntyneistä välähdyksistä rakennuksien sisällä. Välittömästi näiden WTC-rakennusten sortumisen jälkeen monet uutisankkurit raportoivatkin näistä lukuisista silmännäkijälausunnoista ja spekuloivat niillä itsekin. Pian tapahtuman jälkeen niitä ei kuitenkaan enää toistettu, vaan uutisissa alettiin toistaa virallista versiota tapahtumista. Merkillepantavaa näiden räjäytyksiä kuulleiden henkilöiden lausunnoissa on sekin, että havaituista räjähdyksistä monet tapahtuivat rakennuksissa huomattavasti ennen niiden sortumisia, niin rakennuksien pohjakerroksissa kuin muuallakin. WTC 7:n sortumista ennen poliisit ja palomiehet pyysivät ihmisiä poistumaan alueelta, koska ”rakennus räjäytettäisiin pian”. Eräs silminnäkijä todisti myös WTC 7:n räjäytyspurun lähtölaskentaa, minkä jälkeen sen tehnyt henkilö pyysi tämän todistanutta henkilöä juoksemaan henkensä edestä pois paikalta.

9/11-komissio ei myöhemmin ottanut ensimmäistäkään todistajalausuntoa virallista tarinaa vastaan raporttiinsa, vaikka se kuuli asiasta mm. WTC 1:n ja 2:n talonmies William Rodriguezia, joka todisti useita räjähdyksiä. Omaa kieltään kertoo myös seismiset mittaukset tuolta päivältä, jotka kertoivat huomattavan suurista järistyksistä alueella sekunteja ennen kaksoistornien sortumista, ja saman voi sanoa myös suuresta määrästä valkoista savua, joka alkoi nousta kaksoistornien juurelta ennen niiden sortumista. Teoriaa räjäytyksistä tukevat myös kaikkien kolmen WTC rakennuksen perustuksilta löytyneet valtavat määrät sulaa metallia, mikä viittaa sellaiseen määrään sortumisissa syntynyttä energiaa, joka ei voi olla kuin räjähteiden käytön seurauksena syntynyttä. Vuonna 2008 kansainvälinen tutkijaryhmä löysikin kaikista WTC:n tomuista otetuista näytteistä selkeitä jälkiä armeijatason nanotermiitista, jota voidaan käyttää niin räjähteenä kuin metallin sulattajanakin. Ryhmän yhteenveto löytyy myös internetistä. Jostain syystä mm. Helsingin Sanomat ei koskaan kertonut tästä uutisesta.

Elokuun 21. 2002 näiden kolmen WTC-rakennuksen sortumisia laitettiin tutkimaan NIST (National Institute for Standard and Technology). NIST on Yhdysvaltain hallituksen alainen laitos, jolla tuohon aikaan oli Bushin hallinnon osoittamat johtajat. Osana tutkimuksiin NIST pyysi Underwriters’ Laboratoriesia tutkimaan, miten WTC:n teräs kesti tulipaloja. Underwriters’ Laboratoriesissa työskennellyt Kevin Ryan on kertonut, että testit osoittivat teräksen kestäneen palotesteissä erittäin hyvin. Iskuissa syntyneet lämpötilat eivät millään olisi kyenneet sulattamaan metallia. Kun hän osoitti kritiikkiään virallista tarinaa vastaan, hänet erotettiin tehtävistään ”huonon arvostelukyvyn” vuoksi.

Ei liene yllättävää, että 9/11-komission raportissa itse rakennuksien sortumisia ei yritetäkään selittää mitenkään. NIST sanoo selvittäneensä vain, mitä tapahtui siihen mennessä, kun rakennuksien sortumisista tuli vääjäämättömiä. Myöhemmin NIST:n edustaja John Gross väitti eräässä lehdistötilaisuudessa 2006, että hän ei ollut koskaan kuullutkaan sulasta teräksestä WTC:n raunioissa. Sula teräs tuli kyllä lukemattomille WTC:n raunioiden sammutustöissä mukana olleille palomiehille tutuksi, sillä raunioita sammutettiin aina vuoden 2001 joulukuun 13. päivään asti. Sula metalli oli määrältään niin valtava, että se näkyi kaikkien kolmen sortuneen WTC-rakennuksen perustoissa paikan satelliittikuvissa. NIST:n raportin mukaan WTC-rakennuksien sortumisiin ei liittynyt räjähteiden käyttöä – eikä se niiden käytön mahdollisuutta tutkinutkaan. Tästä huolimatta myös NIST itse myönsi papereissaan, että WTC:n sortuneet rakennukset tulivat maan tasalle käytännössä vapaapudotusnopeudella, eli yhtä nopeasti kuin vaikkapa golfpallo tippuisi saman matkan pudotettuna samalta korkeudelta ilman minkäänlaista vastusta. Miten todennäköiseltä tämä näyttää luonnonlakien valossa?

Miten todennäköisesti vasemmanpuoleinen katto-osa putoaa maan tasalle yhtä nopeasti kuin vapaapudotuksessa putoava oikeanpuoleinen osa?

Miten sitten virallisen tarinan mukaan valtavien rikospaikkojen ja arkkitehtuuristen katastrofien todistusaineistoa; rakennuksien raunioita, käsiteltiin? Sen sijaan, että rauniot oltaisiin tutkittu perin pohjin, kuskattiin lähes kaikki teräsromu ja muut jäänteet pilkkahintaan ja mahdollisimman nopeasti maan ulkopuolelle. Näin kaikki mahdollisuudet niiden riippumattomaan tutkimiseen suljettiin pois. Edes FEMA:n ei annettu ottaa paikalta näytteitä. Arvostettu ammattilehti Fire Engineering julkaisi tammikuussa 2002 päätoimittajansa Bill Manningin vihaisen kirjoituksen onnettomuuspaikkojen todistusaineistojen hävittämisestä ja FEMA:n tutkimuksista rakennuksien sortumisista – hän kuvaili näitä termein ”half baked farce”. Suomessa Turvatekniikan keskuksessa työskentelevä onnettomuustutkija, tekniikan tohtori Heikki Kurttila totesi Tekniikka ja Tiede-lehden haastattelussa asiasta yksikantaan näin: ”On liian paksua, että kun kaksi lentokonetta törmää, kolme tornia romahtaa. Tämä kuulostaa sadulta”.  Kurttila sai näkemyksensä esiin jopa Helsingin Sanomien Kulttuurivihkot-julkaisussa vuonna 2005. Kurttila on todennut WTC 7:n sortumista analysoituaan, että ”romahduksen suuri nopeus ja lujuuskertoimen pienuus viittaavat vahvasti räjäyttämällä tapahtuvaan rakennuksen purkamismenetelmään”. Myös purkuräjäytysten ammattilaiset ovat yhtyneet tällaiseen näkemykseen, mm. Danny Jowenko.

Onko meille kerrottu valtamediassa vain Keisarin uudet vaatteet-tarinaa? 9/11-komission mukaan nämä rakennukset sortuivat lentokoneiden törmäyksien ja tulipalojen seurauksena.

[Tämä on artikkelin osa 4/10. Osan 3/10 voit lukea täältä ja osan 5/10 täältä.]

Read Full Post »

Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen

Syyskuun iskuja edeltävänä vuonna Yhdysvaltain ilmapuolustus oli nopeasti ja onnistuneesti, n. 10 minuutissa, puuttunut 67 tapaukseen, jotka vaativat heiltä tilanteeseen reagointia (mm. lentokone on mennyt kurssiltaan, kone ei vastaa yhteydenottoihin, tai koneen signaali on pysyvästi kadonnut). Mutta kun syyskuun 11. aamuna neljä matkustajakonetta oli poissa kursseiltaan, ei vastannut yhteydenottoyrityksiin, eikä niiden signaaleita vastaanotettu, ei maailman suuribudjettisin ja tehokkain ilmapuolustus onnistunut hoitamaan näistä tapauksista ensimmäistäkään onnistuneesti. Koneet onnistuivat lentämään häiriöttä Yhdysvaltain ilmatilassa käsittämättömän pitkät ajat: American Airlines 11 26 minuuttia, United Airlines 175 19 minuuttia, American Airlines 77 44 minuuttia, ja United Airlines 93 38 minuuttia. Melko käsittämätöntä on myös se, että yhdestäkään näistä koneista ei lähetetty hätäkoodia kaappauksesta, eivätkä koneiden kapteenit muutenkaan antaneet merkkejä ongelmista. Kuinka todennäköistä on, että tämä oli vain huonoa tuuria, sattumaa? Koneiden kaappaukseen, niiden lentämiseen, niiden mustien laatikoiden löytämättä jäämiseen, yms. seikkoihin on virallista tarinaa kriittisesti kommentoinut mm. Pilots for 9/11 Truth, joka on tehnyt aiheen tiimoilta myös dokumentin Pilots for 9-11 Truth – World Trade Center Attack.

Iskujen jälkeen Yhdysvaltain hallinto sanoi, että tuskin kukaan oli osannut varautua matkustajakoneilla tehtyihin iskuihin. Tämä osoittautui pian vääräksi. NORAD (North American Aerospace Defense Command) oli harjoitellut juuri tällaisia iskuja WTC:tä kohtaan jo kaksi vuotta ennen syyskuun iskuja, ja Pentagonia kohtaan tapahtuvaa iskua se oli aikonut harjoitella vain viisi kuukautta ennen iskuja. Pentagonia koskeva harjoitus peruttiin, koska Pentagonissa tällaista iskua pidettiin ”liian epätodennäköisenä”. Erään näitä iskuja edeltävien harjoitusten, Amalgam Virgo 01:n, kansipaperissa oli kenenpä muunkaan kuin Osama bin Ladenin kuva.

Syyskuun 11. aamuna Yhdysvaltain ilmatilassa oli menossa useita eri sotilasharjoituksia. Näistä tiedetään kuusi, mutta harjoituksia oli todellisuudessa useampiakin. Vigilant Guardian-harjoituksen tarkoituksena oli keskittyä Yhdysvaltojen koillisosassa tapahtuviin matkustajakonekaappauksiin. Harjoitus oli osa Global Guardian-harjoitusta, joka oli ns. ”tuomiopäivän harjoitus”. Kun tieto ensimmäiseen WTC-torniin tulleesta iskusta tuli ilmatorjunnan tietoon, tämä harjoitus oletettavasti keskeytettiin. Ilmaan jäi kuitenkin kolme EFB:tä, ns. ”tuomiopäivän konetta”, joista yksi nähtiinkin Washingtonin yllä. Näiden koneiden tarkoituksena on pitää Yhdysvaltojen hallinto toiminnassa mm. mahdollisen ydinsodan aikana. Ennen paluutaan Washingtoniin koulun lukutilaisuudesta presidentti Bush kävi sekä Barksdalen lentotukikohdassa että Offerdaren lentotukikohdassa, jotka molemmat ottivat osaa em. Global Guardian-harjoitukseen. Vigilant Guardian-harjoitukseen on liitetty myös Northern Guardian-harjoitus, joka oli osa edellistä harjoitusta. Sen sisältö ei ole tarkemmin tiedossa.  Vigilant guardian-harjoitukseen on liitetty myös Richard Clarken kirjassaan Against all Enemies mainitsema Vigilan Warrior-harjoitus, joka on ollut ehkä Vigilant guardian-harjoituksen “hyökkäyskomponentti”.

Northern Vigilance-harjoitus siirsi hävittäjiä Alaskan ja Kanadan ilmatilaan pitämään silmällä Venäläisten Mig-hävittäjiä. Northern Vigilance-harjoitukseen kuului myös haamukoneiden tuottaminen puolustusvoimien tutkiin. Muut tiedetyt harjoitukset samana päivänä olivat biologiseen sodankäyntiin valmistautuva Tripod II ja National Reconnaissance Officen lentokoneiskuun keskittyvä harjoitus Virginiassa. FEMA (Federal Emergency Management Agency) oli saapunut New Yorkiin Tripod II:ta varten jo edellisenä päivänä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun FEMA oli ollut New Yorkissa tekemässä harjoituksia – se oli ollut kaupungissa aiemmin mm. neljänä aiempana vuotena. Näillä kaikilla kerroilla terrorismin varalta olleiden harjoitusten muistioissa oli ollut varsin mielenkiintoinen kansi; WTC:n kaksoistornit kiikaritähtäimessä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Yhdysvaltain ilmapuolustus teki syyskuun 11. harjoituksia, jossa kaapattuja koneita katosi ja ilmestyi tutkiin, sotilaskoneita lennätettiin Yhdysvaltain ilmatilan ulkopuolelle, ja joissa lentokoneita ohjattiin päin rakennuksia. Yhteensattumaa? Vai osa tarkoituksellista operaatiota, jonka tarkoituksena oli pitää ilmapuolustus alhaalla? Yhdysvaltain tuolloinen kauppa- ja liikenneministeri Norman Mineta määräsi pian iskujen alettua kaikki Yhdysvaltain ilmatilassa olleet koneet laskeutumaan, mikä oltiinkin klo 12.15 mennessä onnistuneesti toteutettu – tämä saattoi olla ainut tuon päivän tehokkaasti toteutettu ilmatilaa koskeva käsky.

Oliko ketään, kuka olisi voinut tietää, mitä oikeasti oli meneillään? Varapresidentti Dick Cheney tiesi meneillään olevista harjoituksista kenties enemmän kuin kukaan muu. Salaisen palvelun vietyä hänet Valkoisen talon maanalaiseen bunkkeriin, Presidential Emergency Operations Center:iin, hän ohjasi sieltä käsin Yhdysvaltain hallituksen vastatoimia käynnissä ollutta hyökkäystä vastaan. Eräs mielenkiintoinen ulottuvuus tähän tilanteeseen on se, Cheney oli presidentin määräyksestä saanut toukokuussa kuluvaa vuotta suoran komentoaseman suhteessa kaikkiin sota- ja muihin ilmatilan harjoituksiin. Tämä käytännössä tarkoittaa, että hän viime kädessä tiesi ja oli vastuussa eri päällekkäisistä harjoituksista syyskuun 11. aamuna, joiden johdosta rutiinimenettelyjä kaapattujen koneiden suhteen ei tehty.

Virallinen selitys sille, miten syyskuun 11. päivänä yleensä rutiinilla n. 10 minuutissa tapahtuvaa lennonkeskeytystä ei onnistuttu tekemään yhdellekään neljästä kaapatusta koneesta, on vaihdellut. Alunperin syy epäonnistumisesta sysättiin NORAD:lle, sitten FAA:lle (Federal Aviation Administration). Myös 9/11-komission raportissa lopullinen syy epäonnistumisesta sysättiin FAA:n harteille. Näiden virallisen tarinan muuntumiskuvioiden lisäksi tapahtumien yksityiskohtien suhteen tarinoita muuteltiin tämän tästä. Oli syy maailman tehokkaimman ja eniten rahoitetun ilmapuolustuksen epäonnistumisessa sitten NORADissa tai FAA:ssa, on joka tapauksessa syytä ihmetellä, miksi poikenneiden lentojen vuoksi ei ryhdytty rutiinimenettelyihin. Jotain perin erikoista oli tekeillä.

[Tämä on artikkelin osa 3/10. Osan 2/10 voit lukea täältä. Osan 4/10 voit lukea täältä.]

Read Full Post »

New York, 11.9.2001

Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista

Syyskuun 11. 2001 tapahtumista tulee tänä vuonna kuluneeksi yhdeksän vuotta. Yhdeksässä vuodessa vastaus siihen, mitä tuona kohtalokkaana päivänä todella tapahtui, on monien mielestä edelleen epäselvä.

Virallista näkemystä päivän tapahtumista edustaa George W. Bushin hallinnon asettaman 9/11-komission raportti, FEMAn (Federal Emergency Management Agency) selvitys, NISTin (National Institute of Standards and Technology) selvitys, hallituksesta enemmän tai vähemmän riippumattomien tahojen antamat selvitykset tapahtumista (mm. Popular Mechanics), sekä valtamedian edellisiä tahoja tukeva uutisointi. Tämän virallisen version mukaan, jonka myös Suomen hallitus hyväksyy totuudeksi päivän tapahtumista, 19 ääri-islamilaista terroristia kaappasi tuona päivänä neljä matkustajakonetta Yhdysvalloissa. Niistä kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja New Yorkissa, kolmannen sanottiin iskeneen Pentagoniin Arlingtonissa, Virginiassa, ja neljännen sanottiin pudonneen maahan Shanksvillessä, Pensylvaniassa. WTC:n etelätorni, eli WTC 2, sortui vajaan tunnin ja pohjoistorni, eli WTC 1, vajaan kahden tunnin kuluttua niihin kohdistuneista iskuista. Näiden rakennuksien lisäksi sortui myöhemmin iltapäivällä myös kolmas rakennus, WTC 7. Virallisen version mukaan WTC 1 ja 2 romahtivat niihin osuneiden lentokoneiden ja tätä seuranneiden tulipalojen seurauksena, ja WTC 7 siinä riehuneiden tulipalojen seurauksena. Syylliseksi iskuihin nimettiin nopeasti (uutisissa jo samana päivänä ja virallisesti syyskuun 14.) Osama bin Laden ja hänen johtamansa al-Qaida-järjestö.

Kuluneiden yhdeksän vuoden aikana virallisesta tarinasta on kuitenkin jatkuvasti tullut esiin uusia, sitä vahvasti kyseenalaistavia piirteitä, paljastuksia, tutkimuksia ja huomattavan monia epäilyttäviä yhteensattumia. Virallisen tarinan epäilijöiden määrä onkin jatkuvasti kasvanut maailmanlaajuisesti vuosi vuodelta. Epäilijöiden joukkoon kuuluu niin tavallisia kansalaisia, kansalaisjärjestöjä, julkkiksia, poliitikkoja, tutkijoita, iskujen uhrien omaisia, kuin tiedustelupalvelujen ja hallitusten virkamiehiä ympäri maailman. Yhdysvalloissa mm. arkkitehdit ja insinöörit, palomiehet, tiedustelupalvelijat, poliitikot, lakimiehet, tutkijat, ja ammattilentäjät ovat perustaneet omat ryhmänsä, jotka vaativat uutta, puolueetonta tutkimusta päivän tapahtumista. Virallisen version kritisoijien joukossa on huomattavia nimiä, mm. eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen kenraalimajuri Albert Stubblebine, CIA:n kansallisen tiedustelun entinen puhemies Raymond McGovern, Italian entinen presidentti Francesco Cossiga, entinen Saksan teknologiaministeri Andreas von Bülow, Englannin salaisen palvelun MI5:n entinen tiedustelupalvelija Annie Machon, Kanadan entinen puolustusministeri ja varapääministeri Paul Hellyer, Ronald Reaganin hallinnon ajan valtiovarain apulaissihteeri Paul Craig Roberts, iskujen aikainen Venäjän armeijan puolustushaarakomentajien neuvoston jäsen kenraali Leonid Ivashov, Egyptin entinen ulkoministeri Mohamed Hassanein Heikal, Japanin parlamentin ylähuoneen jäsen Yukihisa Fujita, 1971 “Pentagon paperit” julkisuuteen vuotanut Daniel Ellsberg, 9/11-komission jäsenet Thomas Kane ja Lee Hamilton, sekä komission neuvonantaja John Farmer Jr., vain muutamia merkittäviä henkilöitä mainiten. Suomessa poliitikoistamme ja armeijan edustajistamme kukaan ei ole esittänyt virallista tarinaa kohtaan julkisuudessa kritiikkiä, mutta epäilijöiden joukko on myös meillä varsin laaja.

Virallista tarinaa  kritisoivia elokuvia, kirjoja ja internetsivuja on paljon. Näistä elokuvista tunnetuimpiin kuuluu mm. Loose Change (1. ja 2. versio, “Final cut” sekä “American Coup“),  9/11 Mysteries, Blueprint for Truth, sekä Press for Truth, kirjoista David Ray Griffinin teokset The New Pearl Harbor, Debunking 9/11 Debunking: An Answer to Popular Mechanics and the other Defenders of the Official Conspiratory Theory, The Mysterious Collapse of World Trade Center 7: Why the Official Report about 9/11 is Unscientific and False, The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions, sekä Webster Griffin Tarpleyn 9/11 Synthetic Terror: Made in USA. Lukemattomista internetsivustoista tunnetuimpiin aiheeseen keskittyviin kuuluvat mm. 911Truth.org ja 911Blogger.com. Suomessa tunnetuin aihepiirin sivusto on ollut useiden vuosien ajan 11syyskuu.net, joka on listattu myös 9/11 Truth Europe-sivustolle. 11syyskuu.net-sivuston ylläpitäjä Hannu Yli-Karjanmaalta on myös julkaistu teos Valtiot ja Terrorismi, joka käsittelee kattavasti myös syyskuun 11. terrori-iskuja.

Virallisen tarinan kritisoijiin viitataan valtamediassa usein salaliittoteoreetikkoina, antaen ikään kuin ymmärtää, että virallinen tarina päivän tapahtumista ei olisi salaliittoteoria, ja että virallisen tarinan kritisoijat sortuisivat mielikuvituksellisiin tai epätieteellisiin argumentteihin, kun taas virallisen tarinan puoltajat näin eivät tekisi. Tosiasia  kuitenkin on, että sekä virallinen teoria että sille vaihtoehtoiset teoriat ovat kaikki määritelmällisesti salaliittoteorioita. Niiden kaikkien mukaan jotkut tahot suunnittelivat salassa syyskuun iskut ja myös toteuttivat ne. Erot teorioissa koskevat sitä, mitä tuona päivänä todella nähdään tapahtuneen, ja ketkä näistä teoista nähdään olevan vastuussa. Sekä virallisen tarinan puoltajat että sen kritisoijat ovat erimielisyyksistään huolimatta yhtämielisiä siitä, että tapahtumapäivänä kuoli yhteensä lähes 3000 ihmistä, joista yli 2700 WTC:n kaksoistorneissa.

Olen itse tullut siihen tulokseen, että jos virallista tarinaa kritisoivia näkemyksiä tarkastelee avoimin mielin, ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että mikä ikinä totuus syyskuun 11. päivän tapahtumista onkaan, se ei voi olla siitä annettu virallinen totuus. Virallinen totuus päivän tapahtumista on monin paikoin äärettömän epätodennäköinen ja monin paikoin jopa luonnonlakien vastainen. Mitä enemmän syyskuun iskuja tutkii, sitä vähemmän virallinen versio niistä näyttää uskottavalta. Tämän lisäksi virallisen tarinan muodostumista värittää huomattava määrä  selvää valehtelua, oleellisten asioiden ohittamisia, valmiiksi päätettyihin vastauksiin selityttyä räätälöintiä, sekä muuta vähemmän luottamusta herättävää toimintaa. Jopa komission jäsenet Thomas  H. Kean ja Lee Hamilton, sekä komission neuvonantaja John Farmer Jr. ovat kirjoittaneet näistä seikoista teoksissaan The Ground Truth: The Story Behind America’s Defense on 9/11 ja Without Precedent: The Inside Story of the 9/11 Commission. Virallisen tarinan mahdottomuus laittaa miettimään todennäköisempiä vastauksia kysymyksiin päivän tapahtumista ja ennen kaikkea antaa pohtijalleen paljon kysymyksiä. Tämän pohjalta niin minun kuin monien muiden virallista tarinaa kritisoivien mielestä syyskuun 11. päivän tapahtumista pitäisikin tehdä uusi, aidosti mahdollisimman puolueeton tutkimus. Tähän aiheeseen palaan tarkemmin myöhemmin, vasta aivan artikkelin lopussa, osassa 10/10.

[Tämä on artikkelin osa 1/10. Osan 2/10 voit lukea täältä.]

Read Full Post »