Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Devil’

saatananpalvontaasuomessa80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa ”rock-musiikki on Saatanasta”-vouhotus sekä tuolloin muutenkin yleinen ”Satanic scare”-perseily pyyhälsi ympäri maailman, myös Suomen, aiheuttaen yllättävän laajaa huolestuneisuutta kansan syvissä riveissä. Tämä voi nykyään tuntua kummalta ja huvittavaltakin, sen verran naurettavaa se meno oli, vaikka huvittavuus oli ilmiön todellisten uhrien kannalta asiasta kyllä kaukana.

Suomessa aihepiiriin parissa ansioituivat erityisesti Seinäjoen helluntaiseurakunnan Jouko Isohella ja Timo Närhi c-kasetillaan Rock ‘n’ rollin maailma (1986) sekä Leo Meller kirjallaan Rock (1986) ynnä ”dokumenttielokuvallaan” Enkeliruhtinas, nyt! (90-luvun alussa). Näiden mestariteoksien lisäksi Meller pykäsi vuonna 1993 eetteriin radio-ohjelman saatananpalvonnasta, joka sitten pian julkaistiin c-kasetilla nimeltä Saatananpalvontaa Suomessa (kasetit I ja II).

Viimeksi mainitusta äänitteestä tuli pian keräilyharvinaisuus. Mesikämmen ei kuullut äänitettä kuin vasta hiljattain, jolloin nauhalla esiintynyt Hans K. lahjoitti äänitteen Mesikämmenelle. Kasettienlahjoituspäivä sattui sopivasti olemaan Leon nimipäivä, 28.6.2013. Hans antoi kasetit juhlallisesti, asiaan varta vasten valmistetussa laatikossa. Paketti oli leomaisen symbolisesti sinetöity seitsemästi. Melko tarkalleen kaksikymmentä vuotta vanha äänite oli viimein päätynyt Mesikämmenen tassuihin, vieläpä “paholaisen asianajajan” toimesta.

Syy, miksi Hans päätyi Mellerin haastateltavaksi tämän radio-ohjelmaan, johtui siitä, että Meller oli nähnyt Hansin aiemmin samana vuonna Jyrki Richtin haastateltavana YLE:n Yhden illan pysäkki-keskusteluohjelmassa. Aiheena oli ollut satanismi. Hans oli itse asiassa ensimmäinen uudemman polven satanisti (Order of the Left Hand Pathin jäsenenä lähellä LaVeylaista satanismia), joka esiintyi maamme mediassa. Aiemmin esillä oli ollut ainoastaan Pekka Siitoin, jonka lähestymistapa satanismiin oli jotain… aivan muuta.

Lähes 3 tunnin ohjelmassa esiintyivät Hansin lisäksi myös Keijo Ahorinta, Marjaliisa Tiikko, Leena Huima ja tietysti Leo Meller itse. Heidän lisäkseen kourallinen kuuntelijoita pääsi esittämään Hansille kysymyksiään.

Ahorinta oli jo tässä vaiheessa (neljä vuotta ennen surkuhupaisan Saatananpalvonnan monet kasvot-kirjasen julkaisua) profiloitunut mielestään ”tutkijaksi”, vaikka ukon horinoissa ei ollut tuolloinkaan mitään, mistä sellaista olisi voinut päätellä. Viime vuonna Ahorinta pullahti julkisuuteen, kun tuli selväksi, että hän oli saatananpalvonnan “asiantuntijana” Anneli Auerin oikeudenkäynnissä. Tämän jutun siteerauksista selviää yhtä ja toista, mikä laittaa Ahorinnan “tutkijan” statuksen, “asiantuntijuuden”, vähintään mielenkiintoiseen valoon.

boksi2Muista ohjelmassa esiintyneistä: Tiikko on äiti, jonka tytär oli ollut mukana tamperelaisessa saatananpalvontajengissä. Huima taas oli jonkun sortin seurakuntatyöntekijä ja toimittaja, jolla tuntui olevan kova tarve päteä varsin häröillä jutuilla. Leo taas oli ehta oma itsensä, Suomen Siionin grand old man.

Ohjelman kokonaisuus on sekasotku, monella tapaa nyrjähtänyttä ja sekavaa ajattelua, argumentaatiota ja yleistä huuruilua, jolle voi samanaikaisesti itkeä ja nauraa.

Saatananpalvontaa Suomessa on pilkottu kahteentoista n. viidentoista minuutin osaan. Seuraavassa linkit näihin osiin, lyhyet kuvailut näiden osien sisällöstä sekä lainauksia niissä käytetyistä puheenvuoroista.

Mesikämmen kiittää Hans K.:ta lahjasta!

– – –

Saatananpalvontaa Suomessa

Osa 1: Äänessä Tiikko, Turunen sekä Meller. Osa koostuu lähinnä Tiikon kertomuksesta siitä, millaisessa jengissä hänen tyttärensä oli mukana.

saatananpalvontaasuomessa2Tälle jengille on yhtenäistä pukeutuminen. Eli pukeudutaan täysin mustiin. Ja tuota ja yleensä sitten nää nuoret haluaa värjätä tukkansa mustaksi, tytöt. Ja sitten on tämmönen, et ollaan likasia. Ei halutakaan peseytyä (…) Ja sitten on nää tämmöset hakaneulat aika voimakkaana mukana ja erilaiset niitit, mitä laitetaan. Ja sitten on todella tämmösiä t-paitojakin, mihinkä sitten itse kirjotetaan ”paholainen” ja ”devil” ja mitä kaikkea ne käyttää. Ja Tampereella ainakin on tunnuksena tytöillä vasemman silmäluomen päällä ”M”-kirjain, taikka sitten vasemman olkapään. Ja pojilla on sitten väärinpäin käännetty risti tässä ranteen kohdalla – Tiikko.

– – –

Osa 2: Äänessä Tiikko ja Meller. Osa on jatkoa ykkösosan aiheelle.

Meidän maassamme toimii joitakin järjestöjä joiden yhteisenä otsakkeena voisi olla vaikkapa tämmönen termi kuin ”Uskontojen uhrit”. Tämäkin on uskonto mistä me nyt puhumme Meller.

– – –

Osa 3: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Osassa käydään läpi satanismin ja saatananpalvonnan eroa (mitä Mellerin mielestä ei ole). Meller nostaa esille myös LaVeyn teokset sekä erityisesti elämäkerran The Secret Life of a Satanist ja tuo esiin näkemystään, että satanistit bluffaavat, huijaavat muille, mitä he oikein tekevät ja miksi. Meller näyttää ajattelevan, että satanistit saatananpalvojien tapaan tekevät kaikenlaisia laittomia hirveyksiä, vaikka he pyrkivätkin antamaan itsestään lainkuuliaista kuvaa ulkopuolisille.

Me ollaan vasemman käden polku -niminen ryhmittymä ja olemme satanisteja, filosofisella kannalla. Teemme erittäin suuren eron satanismin ja saatananpalvonnan välille. Niillä on todella syvä kuilu siinä välillä. Jotkut meistä ajattelee että Saatana on persoonallinen hahmo, toiset taas enemmän luokittelee sen luonnon pimeäksi energiaksi – Hans K.

Raamatullisen mittapuun mukaisesti ei ole mitään eroa, tämä on vain terminologiaa, joku on saatananpalvoja, joku on satanisti, joku on filosofi, kysymys on olennosta, persoonasta, joka on Luojan, Jumalan, kanssa sodassa. Voiko olla silloin mitään Saatanaan tavalla tai toisella liittyvää, joka itse asiassa ei juontaisi koko olemuksellisen kuvansa kaikesta siitä, mitä Saatana on. Raamatun mukaisesti hän on valehtelija, hän on murhaaja, hän on varas, hän on bluffi – Meller.

– – –

Osa 4: Äänessä Meller, Hans K., Ahorinta. Osassa väännetään peistä Anton LaVeyn tekstien tiimoilta, Keijo selittää juttujaan ja Leo alleviivaa sitä, että hänen mielestään saatananpalvonnan ja satanismin välillä ei ole eroa.

Tiedän sen raadollisuuden, mikä liittyy tähän Anton LaVeyn kokonai… siis siihen saatanallisuuteen mikä siinä on, niin se on se ponnin, mikä esimerkiks pakottaa minua yhä syvempään ja syvempään tutkimaan tätä asiaa – Ahorinta.

Vähitellen mulle aukeni se maailma, mitä mä tällä hetkellä sitten oon puhumassa vanhemmille, aivan samalla tavalla kuin Marjaliisa tuossa, että, meiän täytyy niinkun ryhtyä taisteluun ja herättää myös ihmisiä huomaamaan että mistä on kysymys. Ei ole aika enää nukkua vaan nyt on aika tehdä työtä. Ja jos mä saan siihen tieteellisen pohjan tähän koko asiaan ja se tulee hyväksytyksi, niin silloinhan tämmösillä asioilla on enemmän painoarvoa kuin vaan sillä että mä kulkisin esimerkiks Raamattu kädessä tuolla ja julistaisin sanaa, niin kuin esimerkiks Leo tekee, tekee todella hyvin töitä, niin sillä ois kuitenkin näkemys eri, koska mä tulen eri lähtökohdista. Mä tulen seuraten jälkiä, niinko vihikoira ja sitten moni muu tulee siihen päälle niinko tietoisena näistä asioista. Niin mun asemani on silloin tietysti vähän toinen. Mun täytyy saada se todistetuksi ja sen jälkeen sitten voidaan olla ihmisiä auttamassa – Ahorinta.

Minuun on otettu yhteyttä Torniosta, ehkä pohjoisin paikka, Nunnalahti, tuolla itäisempiä puolia, ja oikeestaan koko Etelä-Suomesta on ottaneet vanhemmat yhteyttä nyt kun mä sitten tuolta tutkimuskammiostani lähdin sitten julkisuuteen. Ja kaikki tää on tapahtunut noin kolmen kuukauden sisällä. Ja tää laajuus mikä tällä hetkellä saatananpalvontaan sitten Suomessa on, niin sitä on kaikissa suurissa kaupungeissa ja myös pienissä kyläpahasissa, ajatellaan jotain Alavuden pientä kuntaa, taikka jotain Nunnalahden kuntaa, näitä pieniä kuntia, eli se ei oo tavallaan säästäny ketään. Että tää on hirmunen ongelma. Ja sanotaan että tää tule laman myötä, niin lama tietysti syventää ihmisten mielet muutenkin mustaks, mutta tämä on ollut jo kauan. Ja tää on syönyt itselleen maaperää, nimenomaan syönyt itselleen maaperää… ihmisten mielissä. Esimerkiks sillä tavoin, että meil on tiettyjä tunnusmerkkejä, joita oli jo pitkään havaittavissa, jotka olis pitänyt esimerkiks seurakunnan ihmisten tietää ja nähdä, mutta ne tuli joka päivä, niitä tuli televisiosta, radiosta, lehdistöstä, joka puolelta ja ne tuli hyväksytyksi ja me hyväksyttiin tavallaan että se kuuluu ajan ilmiöön (…) Jos ihan puhutaan sybmoleista, niin Hanssilla on tietty symboli tuossa rintapielessään ja samalla tavoin sitten nää ristit, puheet, sitten on videoviihde, ja musiikki, nimenomaan tietynlaiset hevimetallit, tuottivat tämmöstä viihdettä joka jatkuvasti tuli meiltä ja nyttenkin se tulee satellikanavien kautta meille, jatkuvasti tavallaan siksi, että kun ne tulee televisiosta niin siinä ei voi olla mitään pahaa. Ja tällä tavoin se tilanne pehmitetään, jotta sitten taas saadaan napatuksi joku uhri, minä sanon ihan selvästi uhriksi koska mä en oo nähny yhtään onnellista ihmistä joka on esimerkiks saatananpalvoja – Ahorinta.

Meidän on mahdotonta kristillisen standardin puitteissa tehdä eroa saatananpalvonnan ja saatanismin kanssa – Meller.

– – –

Osa 5: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Hans kertoo mm. uskovansa evoluutioteoriaan, Meller puhuu ihmisen ja eläimen eroavaisuudesta, minkä lisäksi hän ruotii Death Scenes-elokuvaa, jonka Anton LaVey spiikkasi. Leo toteaa myös sen, että satanismi on hänen mielestään portti saatananpalvontaan. Keijo, “tutkija”, horisee aivan käsittämättömän sekavaa uskovaista hölynpölyä väkivaltaviihteen ja satanismin yhteydestä, siitä miten satanismin ja saatananpalvonnan “tutkiminen” veti hänet käsittämättömiin syvyyksiin, miten satanismi on “tuoksua levittävä kukka”, sekä miksi spiritismi ei ole vain “kevyttä saatananpalvontaa”.

Eläin ei osaa valita oikean ja väärän välillä. Ihminen osaa, joka merkitsee et Jumala loi hänet joksikin muuksi kaikki nämä häntää heiluttavat ystävämme – Meller.

Nää nuoret saatananpalvojat, niin ne käyttää nimenomaan väkivaltaviihdettä. Ja se että mä en tarkkaan tiedä, koska mua ei oo päästetty, koska mä en ole ”uskova”, niin mua ei päästetä sinne heidän tilaisuuksiinsa, niin mä en tiedä mitä kaikkea siellä tapahtuu. Mut sen tiedän mitä tapahtuu sen jälkeen. Ja nimenomaan, mä kerroin Hanssille tuolla, että yks kaveri, minun hyvä ystävä, maalas koko huoneensa täysin mustaksi. Hans ei pystynyt ymmärtämään sitä miks. Ja hän kuunteli siellä musiikkia ja hän katsoi videoita. Ei ne ollu tuommosia, mutta ne oli samalla tavoin raakoja. Ja nyt kun tämän kaverin sielunelämää ja henkistä kasvuaan tutkii ja miettii, niin se että hän sanoi että ne ei vaikuta häneen mitenkään. Mutta aina kun hän oli tämmösen seremonian jälkeen tullut sitten taas ihmisten ilmoille, hänestä näki sen aivan selvästi, koska tavallaan semmonen synkkä pilvi seurasi hänen ympärillään ja hänen päällään ja hän oli täysin muuttunut kaveri kun hän oli tehnyt tätä juuri. Eli kyl mä siis mä myönnän aivan rehellisesti sen, että siis tämä on yksi keino hallita ihmistä nimenomaan. Ja tää on yks polku joka johdattaa Saatanan luokse. Ja vielä se että tavallaan semmoisella ajatuksella, eli josset sinä tee, niin sinulle käy näin, tai, jos sinä olet palvelija, niin sinä voit tehdä näin, se on tavallaan palkinto. Niin siinä mielessä Hanssin ja mun ajatukset on eriävät. Ja mä puhun tässä aivan, ihan vaan tutkijana – Ahorinta.

Me ollaan hirvittävien asioiden kanssa tekemisissä. Jos me ajatellaan sitä et mä olen puolentoista vuoden aikana lukenut, katsonut videoita, filmejä, ja elänyt tavallaan ulkopuolisena sitä elämää mitä tämmönen noviisi joka on tulossa saatananpalvojaks elää, ja viime kesä mulla oli semmonen aika että mä tunsin että en mä jaksa yksin ylös tästä, että mulla oli niin hirvittävä painolasti, että kaikki se mitä mä olin kokenut, en voinut kenenkään kanssa jakaa sitä (…) Kaikki se, mitä on syntymässä, että se sitten puhkeaa myös kukkaan. Siis nythän se on kukassa, omalla tavallaan (…) Se on semmonen kukka vielä joka levittää sitten tuoksua, joka houkuttelee sitten paljon paljon ihmisiä tähän samaan remmiin. Hans puhui tuhansista ihmisistä jotka on satanisteja. Kuinka paljon on saatananpalvojia? Sitä lukua ei uskalla lähteä ees arvioimaan – Ahorinta.

Se [ero satanismin ja saatananpalvonnan välillä] on iltaruskon viimeisten hetkien ja yön täyden pimeyden, siin on se ero silloin kun me ajatellaan kristillisesti – Ahorinta.

Eiks käytännössä oo niin että, tää tämmönen, puhutaan nyt lempeämmästä iltaruskon saatanismista, eiks se oo käytännössä portti, joka eräänlaisena initiaationa absoluuttisesti on sen herran hallinnassa, joka hallitsee ihmistä, niin vetää hänet loppuun saakka ja pudottaa lopulta Helvettiin?  Meller.

Mä sanon et portti vois olla jo spiritismi. Jota pidetään siis äärettömän kevyenä, sanotaan et jos me puhutaan kevyistä huumeista, niin spiritismi on eräitten ihmisten käsityksen mukaan kevyt saatananpalvonta. Joka mun mielestä ei oo kyllä sitä, koska spiritismi vetää aivan samoilla tavoin ihmisen, kuin vetää saatananpalvonta ja satanismi, siis sen herran palvelukseen, ketä siinä halutaan – Ahorinta.

– – –

Osa 6: Äänessä Ahorinta, Meller, Huima, Hans K. ja Tiikko. Ahorinta horisee mm. Kauko Röyhkästä, Huima pistää ruosteisen lusikkansa soppaan saatananpalvonnan ja satanismin erosta sekä yrittää formuloida jotain ihmisen vapauden kaipuusta. Myös Tiikko sanoo mielipiteensä satanismin ja saatananpalvonnan eroista. Meller kertoilee mm. mustista messuista, uskoen pitävänsä käsissään raskauttavaa todistusaineistoa siitä, että Saatanan Kirkko olisi mukana rikollisessa toiminnassa.

Tässä on se, mistä oikeestaan tää koko polku alkaa. Kun ihminen tulee saatananpalvojaksi, hänet on jätetty yksin, hän ei oo saanu vastauksia esimerkiks omaan seksuaalisuuteensa. Monet saatananpalvojat joita mä tunnen niin heille ei oo pystytty antamaan, esmes kirkko ei oo pystynyt antamaan vastausta seksuaalikysymyksiin. Niinkun Kauko Röyhkä oli jossakin kirjoittanut että kun hänellä oli tämmönen uskonnollinen kokemus, niin hänen oma seksuaalisuutensa oli niin voimakas että hän tunsi että hän ei saanut riittävän usein onanoida, ja se oli se, mikä erotti hänet sitten taas uskosta. Ja tänä päivänä hän on sitten julistautunut saatananpalvojaksi tai saatanistiksi – Ahorinta.

Tää vapauden pyrkimys niin se on sellanen hirveen yleisinhimillinen asia et sitä voi tarkastella monesta näkökulmasta. Ja mä oon ihan viime aikoina ajatellu et kenties just tää ihmisen pyrkimys vapauteen, ihmisen pyrkimys tehdä mikä siit itsest tuntuu hyvältä, ilman et sitä mikää muu sitoo, niin ehkä se on juuri se ihmisen perimmäinen kapina Jumalaa vastaan ja sit on samantekevää mitä muotoja se ottaa. Et loppujen lopuks nii se saattaa kiertyä siihen, että koko tää paketti, ihmisen vapauden erilaisia muotoja, niin lopulta ne on keskenään kuitenkin hirveen samanlaisia – Huima.

– – –

Osa 7: Äänessä Hans K., Meller, Huima ja Ahorinta. Huima puhuu ”uhreista” eri uskonnoissa, Ahorinta esittää tietävänsä jotain filosofiasta, yms.

Mun mielest koko tän jutun ongelma on siinä et mikä tahansa systeemi joka, minkä takii mä otin esille tän vapauden, mikä tahansa sellanen systeemi joka avaa ihmiselle täyden vapauden päättää kaikista asioistaan itse, päättää itse mihin se uskoo, mitä se tekee, niin heti kun sille tulee riittävän isoja ärsykkeitä, kun joku houkuttelee sitä riittävästi kun se joutuu mihin tahansa myllyyn oli se nyt huume tai viina tai seksi tai vaikka filosofinen harrastelu joka lopult sekottaa pään, mikä tahansa mylly mihin se joutuu pyörimään, niin kun se on riittävän voimakas, niin se lähtee pyörittämään sitä ihmistä jos sil on tämmönen ajatus et vapaasti voi tehdä mitä tahansa ja mennä mukaan mihin vaan, ettei mitään rajotuksii oo. Must tää on se ongelma – Huima.

Eihän filosofienkaan joukossa jos ne on yhdessä, ja jos ne on saman aatteen kannattajia, niin eihän se voi olla kuin höyhenparvi jota voidaan puhaltaa mihin suuntaana tahansa, eikö totta? Eihän se voi olla myöskään sun ajatustes mukainen eikä sun ideologias mukainen? Vaan silloinhan siinä täytyy olla siis joku joka kasvattaa, opettaa, siis jonkun täytyy olla myös ideologisesti vastuussa, eikö? – Ahorinta.

– – –

Osa 8: Äänessä Tiikko, Huima, Ahorinta, Meller, Hans. Meller kertoo huiman tarinan lapsia saatananpalvontamenoihin synnyttäneistä, yms. Hans puhuu mm. vapaudesta. Ensimmäiset kuuntelijoiden soitot. Ahorinta “tutkijana” kertoo siitä, mitä tässä ajassa pitäisi tehdä.

Mä olin Torontossa tilanteessa jossa oli loppujen lopuksi kolmesta covenista kysymys, eli mitä se merkitsee? 13, 26, 50 ihmistä, joista yksikään ei näistä ihmisistä ollut millään tavalla tekemisissä minkäänlaisten huumeiden kanssa. Ne oli kaikki reiluja saatananpalvelijoita. Mut se mitä ne teki oli se että ne synnytti lapsia voidakseen käyttää näitä rituaalivälikappaleina, voidakseen myöskin surmata niitä. Ja mä oon itse istunut silmäkkäin tällaisen pariskunnan kanssa, joka on tullut omaan kristilliseen kääntymykseen ja kuuluu Torontossa People’s Church -nimiseen suureen evankeliseen seurakuntaan. Ne kerto mulle stoorinsa – Meller.

Mä olen huolissani siitä että sana Saatana tai siitä tulevat johdannaiset niin, enkä mä halua epäillä sun vilpittömyyttä, mut kuitenkin kiillotetaan sillä tavalla et se ydin, mikä maailmanlaajuisesti tähän ilmiöön kuitenkin sisältyy, peittyy. Täällä joku puhu kukasta, joka kukkii ja vetää puoleensa, niin suunnaton riski on olemassa, et tää tulee vaarantamaan ihmisten elämän. Me puhutaan ei-kristittyinä heidän fyysisestä elämästään, heidän mielenterveydestään, heidän ajallisuudestaan, kristittyinä me jatkamme ja sanomme, heidän iankaikkinen kohtalonsa on kysymyksessä – Meller.

Mä haluaisin sanoa sen, että jokainen ihminen joka tässä ajassa elää, niin ei antais kaikkien ajan virtauksien tulla ja mennä ja ajatella niin et okei, ne kuuluu tähän päivään. Vaan meidän täytyis lähteä kriittisesti suhtautumaan, eli niinkun Raamatussa sanotaan et meidän täytyis koetella henkiä. Niin samalla tavalla tänä päivänä meidän tulis oppia näkemään se, ne henget mitkä vaikuttaa tässä maailmassa. Ja se, että meidän täytyy saada ihmisten tietoisuuteen se, että on olemassa henkimaailma, joka tällä hetkellä runtelee meidän lapsia. Joka haluaa käyttää hyväksi joka ikisen kohtaamansa ihmisen minkä he tuota näkee. Eli Saatanalla on kiire ja Saatana haluaa ottaa niin paljon nuoria ihmisiä haltuunsa kuin vaan voi. Mutta, mikä sitten on se voima millä sitten pitäis tehdä? Mä uskon että koska meidän täytyis torjua pelko ja millä tavoin pelko torjutaan, niin se tulee ainoastaan sillä tavoin että me pystyttäis niinku näkemään Jumalan voima, joka on korkeempi kuin Saatanan voima. Ja Jumala on luvannut lahjoittaa meille rakkauden ja tää rakkauden henki vetää meidät sitten aika hulluihin tekoihin mm. tutkimaan sitä saatananpalvontaa ja satanismia – Ahorinta.

– – –

Osa 9: Äänessä Hans, Meller, Ahorinta, Tiikko. Leolla on pöydällä Alibi. Leo mainitsee Pat Pullingin ”hyvänä ystävänään” ja kertoo lisää uskomattomia kauhutarinoita saatananpalvonnasta ja roolipelien pelaamisesta. Ahorinta kertoo “totuuden” cornu-käsimerkistä ja rock-musiikista. Huima ja Hans puhuvat symboleista jotka liitetään satanismiin ja saatananpalvontaan. Lisää kuuntelijoiden soittoja.

Tos on toi käsimerkki mikä on tolla seuraavalla sivulla, eli sehän on Saatanan tunnusmerkki. Jos te meette rock-konserttiin ja katsotte ihmisten käsiä niin suurin osa niistä on nyrkeissä, mutta ne jotka ovat myyneet itsensä Saatanalle niillä on juuri tämä merkki ja vielä sillä tavalla peukalo siihen alas käännettynä että siitä tulee se pukin parta. Eli se on hyvin tyypillinen. Oikeestaan piilomerkitys mikä tuolla rock-konserteissa näkyy on… [sytkäreiden liekit] … jos me ajatellaan mikä Lucifer on, niin sehän on tämmönen valon lapsi, valon tuoja, valon kantaja. Niin tällä tavallaan annetaan myös se mahdollisuus et tervetuloa Saatana. Siis tehdään se Saatanalle tulo siihen tilaisuuteen helpommaksi silloin kun tää tulimeri [sytkäreiden liekit] on vastaanottamassa. Ja tää on samanlainen piilomerkitys. Monet lapset eivät edes tiedä, tai nuoret eivät tiedä, kun ne näitä merkkejä viljelivät, eli mitä ne sillon ovat kutsumassa itse asiassa, siis ihan tahtomattaan – Ahorinta.

– – –

Osa 10: Äänessä Tiikko, Meller, Huima, Hans, Meller. Ahorinta kertoo, miten hänen ”tutkimuksensa” tekivät hänen olostaan raskaan ja ahdistuneen. Eräs kuuntelija esittää Hansille mainion kysymyksen evoluutiota ja Jumalaa koskien, toinen kuuntelija taas varoittaa Hansia Helvetistä. Huima horisee taas omiaan uhreista ja uhriajattelusta. Meller kertoo, miksi muut uskonnot kuin kristinusko ovat eksytystä.

Mitä syvemmälle mä olen menny itte tähän hommaan niin sitä vakuuttuneemmaks mä olen tullut siitä et meillä on luojajumala. Se on taas toisinpäin kun Hanssilla. Hans haluaa erottautua Jumalasta ja kieltää sen (…) mut mitä syvemmäks mä meen tonne alakertaan niin sitä voimmakkaammaks taas mulle tulee usko siihen, et on Jumala, joka on kuitenkin kaikkea voimakkaampi. Ja nimenomaan silloin kun mä puhuin tosta aikasemmin siitä että kuinka vaikee vaihe mulla oli kesällä, siinä kaiken tämäan tutkimuksen ahdistamana ja tavallaan taistelin yksin, niin sillon oikeestaan niitä ainoita tekijöitä oli se, että pysty tähän luottamaan siihen että mulla myös on korkeempi herra, joka pysty mua auttamaan silloin kun mul oli todella hankalaa. Kun mä olin ihan samalla tavalla kun Marjaliisa niin, en mä voinu kenellekään puhua mitään. Mä olin todella umpiossa ja taistelin vaan tavallaan oman itseni kanssa ja niitä yhteydenpitoja mitä sit yritti saada niin muihin ihmisiin niin huomas et joo ei sielt tullu minkäänlaista vastakaikua. Mut kauitenkin se että siinä mitä syvemmälle menee pimeyteen niin sitä kirkkaammaksi tulee Jumalan armo – Ahorinta.

Olkoon nyt vaikka että jossakin tutkimuksen vaiheessa mä joudun pyytämään Leolta anteeksi sitä et mä olen tehnyt tällasen karkean erottelun saatanismin ja saatananpalvonnan välillä, voi olla et mä joudun sitä vielä pyytämään anteeksi mutta se on nyt mun tutkimuksen tätä hetkeä ja härkäpäisesti suomalaisena pidän siitä tietysti kiinni, kunnes sitten se toiseksi todennetaan – Ahorinta.

Käytännön tasolla asia on just niin kun täs on tullut monta kertaa esiin, et meidän täytyy tehdä ero niiden pahojen tekojen ja sit niiden välillä jotka ei tee näitä pahoja tekoja, silloin kun on kyse ihmisten auttamisesta, mut jos me aatellaan asiaa niinku kristinuskon ytimen kannalta, niin (…) ensmäinen käsky, Minä olen herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia ja tää on niinkuin se idea, tää on käskyist ensimmäinen joka sulkee sisälleen kaikki ja kristinuskon kannalt kaikki, mikä ei pidä jumalanaan sitä yhtä, kaikki mikä asettaa sen rinnalle muita, just tää et sä sanot että ihminen voi olla buddhalainen tai hindu tai satanisti tai ateisti, mikä tahansa, valintansa mukaan, juuri se on sen ensimmäisen käskyn rikkomista ja juuri se vie koko systeemin, se vie jalat alta koko systeemiltä ja jos kristinusko sanoo et kaikki tää Jumalan vastustaminen on lähtöisin Jumalan vihollisesta eli Saatanasta niin me voitais tällä syyllä kutsua saatanismiks kaikkea semmosta uskonnollisuutta mikä ottaa Jumalan rinnalle minkä tahansa muun Jumalan. Rakenteellisesti kysymys on tästä – Huima.

– – –

Osa 11: Äänessä Huima, Hans, Meller, Tiikko. Huima esittää ei-niin-vakuuttavan argumenttinsa siitä, miksi ainoastaan kristinuskossa on totuus. Meller puhuu Saatanan vallan kasvusta maailmassa ja kertoo jälleen saatananpalvonnasta kauhutarinan. Kaikki antavat loppukommenttejaan.

Mun mielestä jokainen uskonto on ihmismielen keksimää – Hans.

– – –

Osa 12: Äänessä Huima, Meller ja Ahorinta. Meller kertoo siitä, miten Jeesus oli synnitön. Ahorinta rukoilee ohjelman lopuksi. Meller selvittää Huimalle, mitä ”veren ääni” tarkoittaa.

Kaikkein tärkeintä on lähtee ihan siit yksinkertaisesta vanhasta perusopetuksen mallista et opetetaan lapsille käskyt, mitä Jumala tahtoo, ja sit opetetaan miten ihminen selviytyy siit ongelmasta joka sitä vastaan väistämättä tulee kun se huomaa et se ei kykene näitä käskyjä täyttämään. Eli opetetaan sille mitä sovitus on, miten synti saadaan anteeksi, miten yhteys Jumalaan saadaan. Ja yksinkertaisesti siis jauhetaan tätä asiaa niin kauan että tota se on ainakin varmasti kuultu. Tää kuulostaa hirveen yksinkertaisesti kuulostaa varmaan aivopesulta ja kaikelt muulta semmoselta mutta mä en usko et on mitään muuta menetelmää – Huima.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nahkaliivi-Ahorinta ratsastaa jälleen (osa 1, 2, 3).

Mesikämmenen Leo Melleriä koskevat postit.

Missä on voodoo-mies Hannu Rauhala?

Read Full Post »

Boyd Rice: An Embodiment of the Wolf’s Hook

As many of you know, I wrote an article “Church of Satan is dead” some time ago. That article got me in touch with a documentary movie maker Larry Wessel, who’s interview “Larry Wessel speaks!” I then made. Wessel’s latest movie, Iconoclast, was six years in making. The result is a four hour long ride that goes through Boyd Rice’s life in three parts. This includes a good deal of history of pop culture and art too. After watching the movie I knew I wanted to write a review of it. However, after reading Carl Abrahamsson’s excellent review I thought I would have nothing to add to what he had said, because he put it all so well. You can find Abrahamsson’s review from here. Well, I thougth I could still write something about the documentary. If nothing else, I could write down my notes of the contents of the film and some of my rambling notes in between. What follows might be boring reading as it pretty much just lists the contents of the film. For those who are interested in Boyd’s art, life, and persona and have not seen the film yet, my notes and ramblings might still be interesting. So, with this note, or warning, let me begin.

Part One: Lemon Grove

Part one of the movie starts with Boyd reading his poem Secrets:

That is most powerful which remains unknown

Except unto you, and to you alone

There are secrets that slumber behind these eyes

And I stand by my secrets, my truths and my lies

There are secrets that soar where the eagle flies

Above man’s truths and beyond his lies

There are secrets that slither like snakes in the night

Coiled in shadows, far distant from light

There are secrets that confront you in the midday sun

Yet remain unknown to everyone

A secret burns bright when its law is obeyed

But is doomed to fade when that law is betrayed

For that is most powerful which remains unknown

Except unto you, and to you alone.

It seems to me that in some poetical way the ethos of this poem carries through the whole documentary. I don’t know Boyd but it seems to me that the poem carries the spirit that is present in all that Boyd has done and what he is like. He is difficult to label, he is multidimensional. He is often labeled this and that, often as something sinister and suspicious. But the truth probably lies somewhere between the lines, one could say between the opposites. I was reminded already at this point of the film of the wolf’s hook rune and how it really well seems to symbolize the essence of Boyd and his work.

After that Bob Larson does exorcism, Boyd goes to a tobacco store and buys a whole box of Samuel Gawith snuff. Wait! Is that that nasal tobacco? Yes it is, you can see Boyd taking it later in the film, in part three of the documentary, at the Absinthe studios. I have never tried nasal snuff, but I enjoy a lot the kind of snuss (especially portioned General) that you can buy in Sweden (I am having one portion under my lip right now while writing this).

A family history follows. A whole bunch of old pics. A story of a neighbohour average man’s everyday routine and how Boyd decided he will never be like that. We hear of a tv prank and a good deal of a tiki-culture. Already at this point my idea of Boyd starts to get new dimensions. I did not know that much of his interest in tiki and of things related. My idea of Boyd had previously been formed pretty much through some of his NON-recordings and his association with the Church of Satan. I think I am not the only one  like that. Much more interesting new dimensions to Boyd and his works is about to follow. This is getting really interesting.

We hear what happened in 1969. We hear of a Dark Shadows character who said: “Two natures have always existed in man, one good the other evil, perhaps with this we can bridge the gap in man’s divided nature”. Boyd comments on this: “And like a portal opened in my soul”. I am again reminded of the wolf’s hook rune and its essence. It is becoming apparent that the symbol has found a resonance within Boyd very early and that he has ever since worked to unfold the symbol’s mystery.

“Two natures have always existed in man, one good the other evil, perhaps with this we can bridge the gap in man’s divided nature”.

We hear of Strange paradise. We hear of Anton LaVey, Charles Manson, and Tiny Tim – how they were totally different and still much alike. We hear a story about Martin Denny. We hear a story about a man who lost his keys in Italy and found them from Florida. We hear about decadent Hollywood and its coolness. Rodney Bingenheimer. Glamrock. Principal in a nazi uniform poster prank. We hear a story about Boyd making a life size cross in high school and his work at Taco Bell – and of eating a moth there every now and then. Bean-qhr-qwr-qhr. We hear about how to make photos of things that does not exist, St. Jean Cocteau and Captain Beefheart’s nightly calls. Then Boyd tells about dada, surrealism, alchemy. I like it all, I can totally relate to what I hear. An image of Boyd as an artist starts to surface, an image that is new to me. The guy starts to get more and more interesting, minute by minute.

Boyd tells us how “women like it weird”. He tells us of his open-ended paintings, and again the wolf’s hook rune comes to my mind. The principle is there again. Skinned sheep’s head gift to the first lady is pure gold. A priceless prank, instant art performance. Next we hear how Boyd was living dada real. Steve Hitchcock illuminates us about how magic and alchemy is part of what Boyd does: “Boyd was someone who introduced me to the idea of alchemy of thought, where by you take negative or valueless proposition and turn it to your own advantage, by sort of inverted perception of it, which can be done, it takes a disciplined mind, a disciplined mentality if you want to make use of that, but it certainly is a valid principle”. Do you see the wolf’s hook and its principle at work again here? I do.

We hear of Boyd meeting Genesis P-Orridge. We hear of 1977 and the famous The Black Album, Boyd’s deal with Mute records, the birth of NON, and why punk was just glam rock with harder edge. Next we hear of something in which Boyd was again ahead of the time: Pagan muzak record that can be played with different speeds. This happened years, years ago. The first time I heard of such a record was when Butthole Surfers’ Hairway to Steven came out in 1988. Before of that I had for my own amusement listened to lots of records with different speeds – pretty much with the perspective of “open-ended paintings” of which Boyd spoke about earlier in the documentary. You can find the same thing interesting with different angles, perspectives. Things are most of the time not black and white, but composed of many colors and shades.

Who invented tape-loops? It was Boyd. He tells us how nothing in the world is fixed. We hear of “the world’s weirdest record”. We hear of the first NON show, which was “louder than Led Zeppelin”. There is a note of music as sounds, not so much as songs. Iitywimwybmad. Roto-guitar. Stuff ahead of the time. Live sounds from that part of the documentary remind me of some amazing underground noise gigs that I attended at Some Place Else in Turku, South-West of Finland around 2004 and 2005. Boyd did that kind of stuff about 30 years earlier. I find that rather impressive.

Part two: San Francisco

Part two of the movie deals with Boyd’s years in San Francisco area. We hear of Incredible strange films and research involved. Director Ray Dennis Steckler is revealed to be also actor Cash Flagg. The amazing scopitone machines are introduced. Boyd tells us of “close-ups of tits shaking a few seconds too long” and girls doing dances in bright colors. Sounds and looks good to me.

Then comes something I knew there was going to be covered, Boyd’s association with Anton LaVey. “Living in San Francisco it was inevitable that our paths would cross”. Blanche Barton tells about getting to know Boyd and why Boyd and Anton got so well along. “Role of the Devil has to be… one that challenges”. Barton also tells that Boyd also understood the trickster, prankster side of satanism… which is something that not everyone understands. Coop, the artist, tells about “making it hot for them”… and that “of course that applies to Boyd, perfectly”. We hear of Blinky the friendly hen’s funeral and resurrection. Vampire aesthetics. There is a note about romance and cultured gentleman in a vampire – and how below that side is a beast. A perfect wolf’s hook principle at work again.

Stanton LaVey, Anton LaVey’s more known daughter’s son, appears briefly in the film too. His first sentence in the film is “Boyd did fuck my mother!” which is followed with a warm laugh. He clearly has positive thoughts of Boyd. It seems that Boyd has had much warmer relationship with Zeena than I had. Back in the late 90’s and early 2000 I met Zeena few times, corresponded with her and it was an ongoing argument. Zeena and her husband Nikolas thought that I was trying to put too much love into the left hand path. They even called me “Jesus of darkness”. But that is another story.

Beth Moore-Love is an artist who I was not familiar with earlier. We see some of her amazing paintings. She says of Boyd: “He’s very intelligent. I like people who not only think outside of the box, but outside of the entire packeting industry… Boyd is one of them”. Boyd tells a chilling story of San Francisco’s Chinatown and its rats. It is very easy to believe. I lived in the city for some time in 2004 and Chinatown was one of my favorite places there. I visited it quite often and wondered about the smell of the place. Rats fit in the picture well.

“He’s very intelligent. I like people who not only think outside of the box, but outside of the entire packeting industry… Boyd is one of them”.

Next Boyd tells us how all the women who he brought to LaVey’s house had the next night a dream of having sex with LaVey. Boyd tells of LaVey’s different alter egos, the crime boss, the china man, and how LaVey could keep with a role for hours. The stories are hilarious and Boyd cracks up telling them. To readers of LaVey’s works it comes as no surprise that LaVey was living in a sort of alternative reality or realities he chose to live in. We hear very interesting angles on the subject. The famous Johnson & Smith’s catalogue is covered, and how “consternation” is the word related to it. Whoopee cushion. Remote controlled fart machine. How Anton programmed his keyboard with different fart sounds. The movie has been very fun already from the beginning, not just at this point. Barton tells how she and Boyd got Anton to record his music. It is very much likely that without them there would be no recorded music of LaVey.

Then comes the part dealing with Charles Manson. “Two minutes after meeting him he is giving me this you-are-me-and-I-am-you -routine”. Boyd tells us how Manson has one feet in the world of a fantasy, another in reality. We hear a story of Charlie telling to Boyd about taking a helicopter and visiting Ajatollah Khomeini. We hear that there are secrets Manson has told to Boyd – and which Boyd has promised to not tell to anyone while Manson is still alive (this reminds me of Boyd’s poem Secrets, with which the movie begins). Why Boyd got in touch with Manson in the first place? Why he seems to have interest in individuals who have been labeled very “sinister”? Some of Boyd’s associates gives a perspective on this: “Boyd has always been sort of attracted to those people who disrupt society in some way, that cause, that show the limitations of what we pretend to be civilized, I don’t want to put words into Boyd’s mouth but I know that’s part of what attracts him to this stuff”. I think this is a good angle to the question. The documentary gives a broad context where one can reflect on that. I think the documentary also gives an idea of the wolf’s hook rune, its essence and principle in artistic action – pursued by a questioning mind that does not see things in black and white but as “an open ended paintings”. Things are not fixed. In his pursuit Boyd is not afraid of putting himself in positions where he can easily get misunderstood. He is not so much afraid of social pressure as most of the people are.  Such a courage in looking at the human equation is hardly a bad thing. I would rather argue that seeing things in black and white is a bad thing. Finally, we hear of how Manson got into a solitary confinement for two weeks because of a bullet that happened to be in Boyd’s pocket – and how that ruined their relationship.

“Boyd has always been sort of attracted to those people who disrupt society in some way, that cause, that show the limitations of what we pretend to be civilized, I don’t want to put words into Boyd’s mouth but I know that’s part of what attracts him to this stuff”.

Then the documentary comes to the symbol that I’ve already mentioned few times, the wolf’s hook rune. We hear of the balance point between creation and destruction, “exactly the meaning that has been the guiding force in my life”. Adam Parfrey enters the picture – the guy is “on the same wavelenght “with Boyd. We are informed about the Apocalypse culture, 8-8-88 at Strand Theatre, San Francisco. We hear of the nazi accusations Boyd has been thrown with. “Boyd was not, is not, and will never be a nazi… you could take it as seriously as the Producers movie”. Anyone who has watched the documentary thus far must agree with that.  To say that Boyd is a nazi is absurd. We hear about the victim culture that likes to whine about everything. We learn of a mexican poster and ABBA-book that was stolen from Boyd (whoa – I did not know that Boyd likes ABBA. I have always liked them too. In my article “Church of Satan is dead” I pondered how much common ground I might have with Boyd. It seems there is much more than I thought). The San Francisco part of the movie ends with a story of Boyd moving to Denver. We hear why the place is cool. We hear that the building Boyd lives in was built in 1890. We hear how Boyd had a Carnival of souls welcome to Denver.

“Boyd was not, is not, and will never be a nazi… You could take it as seriously as the Producers movie”.

Part three: Denver

Part three deals with Boyd’s time in Denver and the stuff he has done since moving there. There is a recording session at Absinthe studios. Fredrik Nilsen gives another perspective on Boyd that tells of his wolf’s hook nature and approach to things: “He is a scholar of evil. He’s not evil. In fact, he’s a very sweet, loving, guy. But he seems to have an incredible knowledge of the nature of evil and he seems to be willing to chronicle and look at it in a sort of… empirical way, I’m not sure it is empirical… aesthetic way. And I think he is pretty great”. We see a footage of Boyd’s guest lecture “Regarding evil” at Massachusetts institute of technology. We hear of Oswald Mosley and his ralleys – and how his symbolism influenced Throbbing Gristle and David Bowie. We hear how Marilyn Manson (who has called Boyd his mentor) also used the Mosley symbolism after Boyd noted to him about it and about “a cross between glam rock and Nürenberg rally”. We hear about how to manipulate archetypes – how to step into a role you want to be in and how it then flows into you. There is a funny anti-fascism demonstrators talk with Boyd. After that there starts a really interesting part where Bob Larson talks with Boyd. He says with a big smile: “Bob has been working with me for the past 14 years… he doesn’t give up”. Boyd’s sense of humor is great and a watcher of the documentary is blessed with tons of it.

“He is a scholar of evil. He’s not evil. In fact, he’s a very sweet, loving, guy. But he seems to have an incredible knowledge of the nature of evil and he seems to be willing to chronicle and look at it in a sort of… empirical way, I’m not sure it is empirical… aesthetic way. And I think he is pretty great”.

We hear of the Partridge family & Partridge family temple: “Our religion is based on fun”. We hear of archetypes on TV. Giddle Partridge speaks. A story of Boyd as a catholic priest “blessing” kids rosery beads is pure prankster Boyd. Gidget Gein speaks how his idea of Boyd went up and down. The subject of social darwinism is touched upon. Another angle to wolf’s hook is given: Abraxas – an entity that is good and evil at the same time. We learn that Boyd has Charles Manson’s copy of the Bible. Bob Larson tells Boyd that “maybe you need an exorcism”. Boyd and Bob talk about paradigms of reality, good and evil. All in a very good spirit, pretty different from what it was like in Bob Larson’s radio show in the early 90’s. Boyd tells about Might is Right by Ragnar Redbeard and about Lions Lair and women who got spontaneously naked for him there. We hear of Tiny Tim and his phonecalls, talk about women. Nutcase letters LaVey got. LaVey’s guns. We hear a hilarious prank that Boyd did with “Got milk?”-campaign’s billboard that featured David Copperfield. The billboard had  a picture of Copperfield’s face with some milk on his upper lip and a text saying “What’s the magic word? Calsium”. Boyd changed “Calsium” with some paint into ”Cum”. I once made a similar prank with Canal plus billboard… maybe you guess what I painted it to be? Margaret Radnick tells about Boyd’s love letters to her. Boyd’s friendship with Rozz Williams is covered. Douglas P. tells an amazing story about nazi-monkeys attacking old German men with bananas. Boyd’s bar Tiki-Boyd as an alternative reality is covered.

The talk between Boyd and Bob Larson continues. If there has been lots of interesting, even surprising turns in the film thus far, it gets even more such at this point. Boyd and Bob talk about some kind of possibility to survive death, and Boyd even tells that he nowadays thinks that some kind of reincarnation of consciousness might be possilbe. Bob comments: “You may have to turn back your Church of Satan card!” Boyd: “I tried and they wouldn’t take it!” Bob: “What happened to your old misanthropic idea of things? Obviously you must have mellowed in your hatred for humanity”. Boyd: “I’m still fairly misanthropic, I just don’t think I’m not actively misanthropic. Because I’m a very happy individual and I just find it if I treat everybody with a certain degree of civility they usually treat me with civility so generally they’ve used to people treating rotly and when somebody comes along who is nice to them it is big change for them and I gotta see the best sides of everybody if I treat everybody decently and they in turn are nice to me”. Bob says back in amazement: “Do you realize what you just said? You have just recited a part of Sermon of the Mount. You have just articulated one of the most important ethics that Jesus taught! Do unto others as you would have them to do unto you”. Bob continues: “At least you’re not at this point trying to bring back Thor and declare total war!” Boyd says smilingly: “Yea, I need to change the lyrics…” We hear “People” with improvised lyrics. The movie ends with Boyd’s poem, just like it started. The ending poem is Boyd’s Gift:

On my own

Hour after hour

Sipping cocktails

And reading Schopenhauer

Living in a world

Without imagination

I see that hope

Is a lack of information

I turn my back

I shut the door

I lock the key

A prisoner in my home

But it’s lovely to be free.

After that we hear Boyd singing Terry Jacks’ Seasons in the Sun. The film ends.

As I said, the movie is multidimensional. It covers a lot. It is funny as hell. It is thought provoking. It is surprising. It gives a picture of Boyd that one might not expect. Anton LaVey said once that “Boyd is a true iconoclast” and one cannot but agree. As it has most likely become clear, I would like to add that Boyd is an embodiment of the wolf’s hook rune, the symbol he has carried with him since his childhood.

Larry Wessel has made one hell of a film and I highly recommend it to everyone who is even cursorily interested in Boyd and his art. This documentary is a classic.

Read Full Post »