Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘death metal’

abstraktMustanpuhuvien kansien perusteella mieleen tuli ensimmäiseksi, että Abstrakt on varmaan perinteistä death metallia. Kun levy lähti pyörimään, oli pian kuitenkin selvää, että mielikuvat eivät aivan vastaanneet levyn sisältöä.

Levyn ohessa tullut infokirje kertoi: Abstrakt on bändi, joka kahden demon jälkeen nauhoitti debyyttialbuminsa Obsidianin omakustanteisesti. Bändin kokoonpanokin on vihdoin vakiintunut. Bändi on erittäin tyytyväinen Obsidianiin, ja tulevat nauhoitukset ovat suunnitteilla.

Death metal-elementtejä löytyy, örinälaulut nyt ainakin. Mutta sitten on power metalmaista kitarointia, melodioita ja koskettimia, joista tulee mieleen milloin vanhan koulukunnan World of Warcraft-peli, milloin vanha King Diamond, milloin Nightwish. Kokonaisuus ei ole helposti lokeroitavissa, eli minkään traditionaalisen konseptin kanssa ei bändi ole liikenteessä.

Levy on tuotettu omakustanteeksi varsin hyvin, musiikki jytisee ja voima jyllää. Bändin jäsenet hoitavat tonttinsa sinällään mainiosti, mutta jostain syystä yksikään biisi ei Mesikämmenen korviin oikein erotu toisistaan tai jää mieleen, poikkeuksena outro, Obsidian. Ehkä tämä johtuu siitä, että tämän sortin metalli ei kategorisesti vain oikein uppoa Mesikämmenelle. Alan miesten kesken levy on kuitenkin saanut varsin hyviä arvosteluja, mikä kertonee omaa kieltään siitä, että Abstraktissa on monien korvissa potentiaalia ja munaa. Kotimaisesta death/power/kosketinsoitto-metallista kiinnostuneiden kannattaa tämä ilman muuta tsekata.

Kun bändi saa jatkossa sovitettua iskevämpiä biisejä, alkaa käsillä olla jotain, mikä varmasti tulee laajemminkin noteeratuksi. Esikoinen on potentiaalinen, muttei räjäyttävä.

Jos Abstrakt olisi eläin, olisi se taikasieniä syönyt urosvesipuhveli, joka välillä lentelee taivaalla, kokien suuria, herkkiäkin tunteita ja maskuliinista voimantunnetta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Abstrakt Facebookissa.

Abstraktin viralliset nettisivut.

Read Full Post »

Loputon Gehennan liekki

381970

Muistan hyvin, kun Loputon Gehennan liekki-dokumentin traileri pullahti loppuvuodesta 2011 YouTubeen. Provokatiivisuudessaan ja koomisuudessaan traileri keräsi dokumentille jo muutamassa päivässä järisyttävän paljon huomiota ja siitä keskusteltiin aina iltapäivälehtien surkuhupaisia foorumeita myöten. ”Vittu mä vihaan punkkia!”-pläjäystä näki toisteltavan sosiaalisessa mediassa tämän tästä.

Osa black metal-genressä mukana olevista ei diggaillut trailerista sen Uuno Turhapuro-ulottuvuuksien vuoksi juuri yhtään. Monet genren ulkopuoliset taas pitivät juuri tästä dokumentin ulottuvuudesta. Elokuvaa jäätiin odottamaan suurella mielenkiinnolla, jotkut loputtoman koomista pakettia toivoen, jotkut genren naurettavaksi tekemistä peläten, jotkut taas yksinkertaisesti avoimin mielin.

Sami Kettusen dokumentti, joka sai ensi-iltansa 2011 Night visions-elokuvafestivaaleilla, oli ilmestyessään välitön klassikko. Kyseessä on ensimmäinen kotimaista black metallia käsittelevä dokumenttielokuva.

Loputon Gehennan liekki pureutuu aiheeseensa monien kentän tunnettujan tekijöiden haastattelujen kautta. Lopputuloksena syntyy kuva black metalista elämäntapana, siihen liittyvistä erilaisista painotuksista, kulmista, ideologisista ulottuvuuksista, koko kakun moniulotteisuuksista. Osa haastatelluista on kameran edessä avoimesti omalla naamallaan, osa anonyymimmin vastavalossa, osa humoristisesti humalassa oluttölkki kädessä, osa kuolemanvakavasti selvinpäin, osa poliittisesti epäkorrekteja näkemyksiä laukoen, osa kaikesta politiikasta irtisanoutuen. Puhtaasti provokatiivisen humoristisesta paketista ei ole kyse, kuten trailerin perusteella jotkut arvelivat tai pelkäsivät. Tässä on syvyyttä.

Sanaisen arkkunsa elokuvassa avaavat seuraavat henkilöt: Lord Satanachia (Azazel), Victor ja Wrath (Enochian Crescent, True Black Dawn), Molestor Kadotus (Anal Blasphemy, Musta Kappeli, Hammer of Hate), Nuclear Holocausto Vengeance (Beherit), Demonos Sova (Barahtrum), Satanic Tyrant Werwolf (Satanic Warmaster), Sargeist, Spellgoth ja Shatraug (Horna), Mikko A. (Clandestine Blaze, Northern Heritage), BlackGoat (Goatmoon), Kaosbringer (Neutron Hammer), Stormheit, Kalma ja Narqath (Azaghal), Johannes Nefastos, sekä Serpent (Imperium.net).

Dokumenttia on kritisoitu useimmiten siitä, että sen kesto on vain 52 minuuttia – aiheesta kun olisi saanut helposti pidemmänkin. Monia muitakin tärkeitä genren nimiä olisi dokumenttiin voinut sisällyttää. Toisinaan kritiikkiä on kuullut siitä, että dokumentissa ei ole juurikaan itse alan musiikkia. Itseäni tämä ei haitannut, sillä alan musiikkiin voi kuka tuhansa tutustua nopeasti internetin kautta, kun taas genren maailmankuvaan pureutuvia kotimaisia videohaastatteluja ei ihan yhtä helposti tule vastaan. Kolmanneksi on kritisoitu elokuvan puolivälin tienoilla olevaa rituaaliskenaariota, jota on pidetty liian pitkänä ja muusta dokumentista hivenen irrallisena. Tässä olen sikäli samoilla linjoilla, että kyseistä rituaaliskenaariota olisi ollut hyvä kontekstualisoida hiukan paremmin suhteessa black metaliin liitettyyn satanismiin. Noin muuten Kettusen ratkaisu antaa haastateltujen kuljettaa dokumenttia omalla painollaan eteenpäin toimii kautta dokumentin varsin hyvin.

Dokumentin ansiot ovat kiistattomat. Sen kautta saa varsin hyvän katsauksen genrestä ja sen moniulotteisuudesta, vaikka louhintavaraa jääkin. Haastatteluissa on käsitelty mm. seuraavia aiheita: Mitä kautta löysin black metallin, black metaliin liitetty aate, ensimmäiset kuullut bändit, ensimmäiset omat bändit, death metallin ja black metallin suhde toisiinsa genren alkuaikoina Suomessa, 90-luvun alku, tape trading-skene, millaisia keikat olivat alkuaikoina, miten alkuaikoina sai tehdä enemmän töitä äänitteiden leviämisen eteen jne. kuin nykyään, kirkonpoltot ja niihin suhtautuminen, alkuaikojen levyjen soundit, black metal ideologisesti, suhde kaupallisuuteen ja julkisuudessa olemiseen, distrot ja lafkat, aito underground vs. esille pääsemisen vuoksi tehdyt kompromissit, synkkä energia, mystisyys, okkultismi, satanismi, mitä black metal merkitsee eri ihmisille, suomalainen mytologia ja suomalaisuus black metalissa, suhde uskontoihin yleensä, juutalaisuus, kristinusko, islam, NSBM, hautakivien potkiminen, genren pioneerien rikosrekisterit, Antifa, keikoista, kommelluksista ja porttikielloista, suomalaisen genren ominaispiirteistä, black metallin suosion tilasta ja tulevaisuudesta, naisen asemasta black metal-skenessä.

Mainion paketin jo useampaan kertaan katsoneena ei voi muuta kuin suositella sitä kaikille aihepiiristä kiinnostuneille ja toivoa, että Loputon Gehennan liekki vol. 2 ilmestyisi joku päivä.

Dokumentissa on bonuksena Sami Kettusen tekemä 21 minuutin dokumentti Romua, ruiskeita, rutinaa, joka käsittelee kotimaista melumusiikkia, sen skeneä. Muutama sana tästä dokumentista löytyy Loputon Gehennan liekki-dokumentin siteerauksien jälkeen alta.

 – – –

Siteerauksia Loputtomasta Gehennan liekistä:

Clipboard03

Mä haluun kaikille vaan tuhoa, kuolemaa ja tuskaa, pimeyttä.

(…) Ja sit mä aloin kuuntelee sillon Bathoryä, tiekkö, Celtic Frost, niin se oli vaan että vittu fuck ass, saatana, sen jälkeen sit lähti, tää on mun juttu!

(…) Islamin uskonto, se on ihan perseestä. Siis se on ihan, jumalauta, nehän tappelee siellä keskenään koko ajan. Ihan perkele, vitun ählämit, saatana. Tappakoon toisensa. Se ei mua kiinnosta vittu pätkääkään. Saatana, vittu, nussikoon saatana äitiänsä ja mummoo, vittu.

(…) Mä oon kristinuskon vastainen. Kyllähän mä totta kai haluisin et kirkot palais. Mutta se on Suomessa niin helvetin vaikeeta.

Vittu mä vihaan punkkia! – Lord Satanachia

Clipboard06

Jotenkin tykkäsin niistä 80-90-luvun vaihteen jutuista siinä mielessä et se ei ollut se musiiki mikä määritteli vaan aate, ton asian. Nykyään tuntuu et se on muuttunu, et se on mukamas tietynlainen genre vaikka se on nimenomaan se aate, mikä määrittelee – Wrath

Clipboard23

Kuunneltiin paskaa musaa ja tehtiin ite parempaa.

(…) Paljonko tästä on aikaa…? Rikos on vanhentunu! No ni! No meikä, semmonen lavallinen veripulloja, potkasin yleisöön… voi vittu kun sitä lens sitä verta! – Demonos Sova

Clipboard04

Mut se että sä olet tuolla valtavirran rajamailla ja tuot sanomaa julki, se tarkottaa et sulla on niitä nuoria, uusia käännynnäisiä tähän, joka pystyis niinkun kyseenalaistamaan sen totuuden mitä valtiovalta ja yleinen tää normisto sulle pumppaa. Sen tähden mun mielestä on melkeinpä velvollisuus olla tuolla ulkona ja tuoda julki sitä sanomaa. Et ehkä, en sano että mikä on niinku porttiteoria tai kynnysteoria vaan siellä voi olla hc-tavaraakin suoraan ihmisten naaman edessä, että, se on kivisempi tie kun se, että pysyisit undergroundissa. Mun mielestä se on suhteellisen helppoa olla tavallaan haastamatta koskaan, että jos sä oot suljetussa piirissä, kaikki tuntee sut, teet uuden julkasun toisensa perään, niin jee jee, hyvä meininki, kukaan koskaan ees joudu kyseenalaistuksi tai haastetuksi millään tavalla, mut sitku meet sinne niin sut haastetaan paitsi omien joukosta myös sieltä valtavirrasta, niin sitte joutuu asettaa itsensä ristituleen. Aina kovimmassa paineessa hioutuu parhaimmat timantit, että siinä mielessä itellä on usko siihen, et kantsii käydä heittää kaikki peliin niin sanoakseni.

(…) Tietyl taval sitä ollaan sodassa, miehittävää uskontoa vastaan kumminkin, että on onks ne nyt rikoksia millä mittapuulla jos halutaan tuhota vastustajan symboleita. Et, moni nuori soturi on tehny näit juttuja ja mikäs siinä. Siin on aikanaan miekkalähteyksellä tuotu Suomeen kristinuskoa ja meiän vanhat uskomukset pantu kasaan niin mun mielestä se on ihan reiluu viel nykypäivänäki sitten, jos pienet terroristisolut pistää vastaan tätä meininkiä – Victor

Clipboard24

Harhaluulo, että pitäis tehä kompromissejä sen takia, että vois saada suurempaa näkyvyyttä tai vaikutusta ihmisiin, niin se on täysin niinku valheellista, koska monet bändit on jo todistanu nyt sen, että ei tarvita kymmenienkään tuhansien levyjen myyntiä, sitä, et sun tarttis tehä yhtään kompromissiä tai yhtään kirjottaa, pyytää anteeks keneltäkään mitä sä sanot vaan kun sä tarpeeks kauan vaan painat, niin ei se vaadi sitä että sun pitää antaa periks vaan kyl se muu maailma antaa periks ennemmin – Satanic Tyrant Werwolf

Clipboard05

Saatanallisuus on se peruslähtökohta, mistä liikutaan. Asiat jotka menee liian kauas siitä saatanallisesta lähtökohdasta, niin sillon kun se unohdetaan kokonaan ja keskitytään johonkin muuhun, niin sillon mun mielestä puhutaan jostain ihan muusta kuin black metallista, joka niinkun black metal, on määritelmä, sitä et on saatanallista metallia – Molestor Kadotus

Clipboard13

Saatana on Saatana ja se on niinku ultimaatumi paha. Se on tietysti aina se ylimmäinen.

Black metal, jollekin ei vittu maistu se, niin painukoon vittuun – BlackGoat

Clipboard17

Jos sitäkin miettii et mitä black metal on, niin ohan se niin erilaisia asioita, että tota, toisille se voi olla pelkästään tätä goat-metal-osastoa ja toisille se saattaa olla lähenpänä luontomystiikkaa ja kaikkea siihen liitoksissa olevaa, että tota kyllä mä näkisin sen mieluummin rikkautena tämän että siinä samassa kentässä pystyy operoimaan justiinsa nää tällaset yhtyeet jotka nojaa pidemmän päälle vaikka siihen omaan kansaan, oman kansan historiaan ja kaikkeen siihen liittyvään ja sitten tosiaan nämä, jotka pohjaa tosiaan sitten enempi tähän, ehkä perinteisiin black metal-teemoihin.

(…) Nuorisolla on aikaa ja voimaa ja aktiivisia nuoria niin nuorelle tekevälle sattuu, että tota, aina välillä joku jossain roihahtaa ja jotain kaatuu et, en mä sano et se väärin on, missään nimessä, että, että, mut onhan se totta et siin on sitten seki puoli et siin on tää yhteisöllinen vaikutus sit siihen kirkkoon, et kyllähän jos kirkko palaa jossain niin sehän tuo kristillistä porukkaa vaan lähemmäs toisiaan.

(…) No, totta kai siis aina on paikkansa sillekin taistelulle sitä (kristinuskoa) vastaan ja kirkko on omalla osallaan esimerkiks edesauttaa monikulttuurisuutta ja muita arvoja jotka ei niinku oo hyviä, et kyllä siinä sitä pahaa on edelleen siinä kristinuskossa, mutta siltikin mä näkisin asian niin, et mieluummin mä rintamalla olisin kristityn suomalaisen rinnalla taistelemassa muslimeita vastaan, kun päinvastoin, esimerkiks – Stormheit.

Clipboard18

Sen ainakin pystyy sanomaan et ei tää mikään kuoleva luonnonvara ole. Et selekeesti on sitä… no, minnekä se liekki katoais, kyllä se palaa niinku loputon Gehennan liekki – Spellgoth

Clipboard12

Se on helppo sanoo, ei oo olemassa semmosta brutaalia black metallia tyyliin Australia-black metal tai jenkki joku havohei-osasto, ni ei sille vaan oo olemassa naisfaniryhmää. Et sit on olemassa semmonen melodinen, poppiin päin hintahtava black metalli mikä vetoaa myös naisiin, tai et siel on kynsilakassa olevii jätkii niin se aina vetoaa naisiin, mutta, se on mun mielestä yksiselitteinen asia, että black metal on ytimessään miesten musiikkia ja se ei oo mikään tasa-arvo kysymys eikä mikään tämmönen, että naisilla on oikeus johonkin vaan, se on miesten musiikkia ja piste – Mikko A.

Lopuksi vielä bonuksena kommentti dokumentista Jouko Piholta:

Mesikämmenen blogi pyysi minulta kommenttia koskien “Loputon Gehennan liekki” -dokumenttia. On hiukan hankalaa kirjoittaa kommenttia, kun on voinut nähdä vain 59 sekunnin trailerin. Mutta ehkäpä jo trailerin alussa jonkun black metallistin julkituoma filosofia tiivistää kaiken: “Saatanallisuus on peruslähtökohta.” Saatanallisuus on myös loppukohta, kun saatananpalvojat joutuvat kuolemansa jälkeen samaan paikkaan kuin Saatanakin eli helvetin tuliseen järveen. Siellä ei enää lauleta bassoja rymistellen Saatanan kunniaa, vaan vaikerretaan hampaita kiristellen suuressa tuskassa ja rikinkatkuisten myrkyllisten kaasujen vaivaamina hirveässä pimeydessä. Mutta sitä saa mitä tilaa.

– – –

Romua, ruiskeita ja rutinaa

Loputon Gehennan liekki-dokumentin bonuksena löytyy 21 minuutin dokumentti suomalaisesta melumusiikista, sen skenestä. Kuten DVD:ltä löytyvä pidempikin dokumentti, myös sen perästä löytyvä meludokumentti on lajissaan ensimmäinen kotimainen laatuaan.

Äänessä dokumentilla ovat: Mikko A. (Grunt, Freak Animal), Pentti Dassum (Umpio), Pasi ja Tiina (Aunt Mary, Bizarre Uproar), Jonte Storm (U.N.D., WoUNDead), Toni Myöhänen (STROM.ec., Eleczema), Niko (Manic/Depression), Pekka PT (Gelsomina, Sick Seed), Tommi Keränen (Rulla, Keränen), Ilkka Vekka (Haare), Jussi (Golden Rain) ja Basse (Halthan).

Haastatteluissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: miksi kuunnella melua?, voimaelektroniikka 80-luvun alussa, miten nopeasti meluskenessä on tapahtunut muutosta, meluskenen alkuajoista, vaikutteista, instrumenteista, kontaktimikeistä, neliraitureista, c-kasettiformaatista, live-esiintymisistä ja niiden innostavuudesta sekä ekstaattisuudestakin, keikkojen yleisömääristä, pahennusta aiheuttaneista jutuista livenä, kituvat hiiret, jyrsijät, runkkaaminen, viiltely, ”perusnöyryytys”, ”fasistiset arvot”, ihmisoikeudet, ”vihamielinen sanoma”, genren julkaisujen painosmäärät, julkaisujen spesiaalisuus paskaisine Raamatun sivuineen kaikkineen, Suomi-skenen arvostuksesta maailmalla ja Suomi-skenestä yleensä.

Kuten Loputon Gehennan liekki, myös Romua, ruiskeita ja rutinaa on varsin informatiivinen ja hulppeakin paketti. Meludokumentin suurin heikkous on sama kuin black metal-dokumentissa: Molemmat ovat liian lyhyitä.

 – – –

Siteerauksia Romua, ruiskeita, rutinasta:

Joutuu itelleen jollain tavalla selittämään, et minkä takia kuuntelis musiikkia, kun taas muut joutuu keksimään tekosyitä et minkä takia ne kuuntelee melua et mikä siitä tekee kuuntelemisen arvoista, niin ite nykysellään välil miettii et minkä takia jaksaa kuunnella jotain perusrumpukomppia tai minkä takia joku kitara on mielenkiintonen soitin kun siin roikkuu vaan muutama kieli mitä rämpytellään.

(…) Perinteinen tämmönen industrial-musiikin lähestymistapa on se, että taiteilija esittää provosoivat materiaalit suoraan yleisölle ja se on, oletetaan et yleisö on siinä määrin aktiivinen et ne ei oo siel ottamassa vastaan mitään saarnaa eikä ne oo kuuntelemassa että joku kertoo niille miten asiat on – Mikko A.

Clipboard37

Mie tykkään sellasest käsintehdyst meiningist, että joku, upottautuu siihen sellaseen melun tekemiseen ja nimenomaan siis se, että sitte tehään käsin. Kyl mie ymmärrän että tietokoneit käytetään sun muuta näin, ajat muuttuu ja kaikkee ja ihmiset tykkää sellasest soundista, mut tykkään että se tehään… käsin. Nauhalle. Voihan sen tietty nauhottaa monel muullakin taval mut, käsintehtyy, ehdottomasti. Sen nyt voi käsittää ihan miten tahansa, mut ihan pelkkää hiirennaksuttelua en niin ite välitä siitä, ehkä nyt joissain bändeis – Niko

Sen miten soitan, niin varsinkin livenä on, jollain tavalla koitan et homma ei oo enää hanskassa, täysin. Ja mutta että se on siis semmosta niinku tämmöstä peräruiskeen tavalla innostavaa, tota niin, vääntömomenttia – Tommi Keränen

Clipboard41

Se jotenkin lähti se, tuli semmonen idea et tota, tai semmonen visio et tota, et sais jotenki… niinku perse ja sielt tulee paskaa. Sitä ruvettiin pyörittelee. Vedettiin Tiinan perseeseen (…) Se näyttää jotenkin paljon paremmalta kun se tulee naisihmisen pyllystä tulee se tuote – Pasi

Mä jätän sen natsipervoilun muille, koska tota, siihen on tekijänsä ja ne on alallaan hyviä – Ilkka Vekka

Tekstit käsittelee rakkauden ongelmia ja tämmöstä, vähän semmosta turhautuneisuutta rakkauden kentässä, et miten sä käyttäydyt jos vaikka oot tosi rakastunut johonki ihmiseen ja sä et saa mitään vastakaikua ja siitä sitte edespäin, mihin se saattaa sit mennä jos tykkäät liikaa jostain ja sit toinen sanoo sulle et ei käy mut sä silti tykkäät ja haluut viedä tätä parisuhdetta eteenpäin, vaikka toinen osapuoli ei oliskaan mukana. Et ku sitä rakkautta ei sit löydykään vastaikkaisesta sukupuolesta nii totta kai sä sit katot pornoo ja vedät käteen – Jussi

Clipboard44

Sanotaan näin et se on muutaman vuoden sisällä, se on noussu ihan helvetin hyvin, siis silleen niinku että porukka on enemmän yhteyksissä, sanotaan 4-5-vuotta sitten ei ollu mitään semmosta Suomi-skeneä. Ja nytte Suomi-skene on tunnettu ulkomailla, itse asiassa sehän on ihan vitun arvostettuu tällä hetkellä – Basse

Clipboard38

Trendiä ei seurailla samaan tapaan ku ulkomailla, tai Amerikassa ehkä lähinnä – Pekka PT

Kyllä täällä on aina ollu tosi omat kuviot, ja siitä tosi ylpee – Pentti Dassum

– – –

Aiheeseen liittyen:

Osta DVD täältä.

Rokumentti NettiTV – Haastattelussa ohjaaja Sami Kettunen (Loputon Gehennan liekki).

Imperium.net: Sami Kettunen, Loputon Gehennan Liekki -dokumentti.

Read Full Post »

ComeBack Records oli 80-90-luvuilla Turun parhaimpia, ellei parhain, levykauppa punk/hc/metalli-ihmisille. Muutenkin valikoimat olivat hyvät. Ostin liikkeestä todella paljon vinyyliä, samoin erilaisia pienlehtiä. Elämäni ensimmäisen CD:nkin, Joni Mitchellin Nightride Home:n, hankin Comebackistä.

Liikkeen Läntisen pitkänkadun tilat ovat jääneet hyvin mieleen. Valkoisilla laastiseinillä oli kuvalevyjä (jostain syystä muistan erityisesti alastoman Marilyn Monroen kuvalevyn), lattia oli tummanruskeaa puulankkua. Teje fiilisteli kassan takana tai takahuoneessa. Juttua syntyi vaikka mistä, musiikista nyt eritoten. ComeBackissä tai osin sen kautta tuli ihmisiä tutuiksi, monista ystäviäkin.

Liikkeen ikkunassa oli levyjen lisäksi aito ihmisen kallo. Myöhemmässä vaiheessa myös spiritismilauta.

Toisella puolella katua sijaitsi tuolloin Partiovaruste. Muistan kun Teje kerran kertoi, että voisi maalata niitten logosta pari sormea pois (siitä tulisi näin keskisormea näyttävä käsi). Päälle Teje nauroi nauruaan jonka muistan hyvin.

Nykyään samoissa Läntisen pitkänkadun tiloissa sijaitsee pornokauppa, jossa on myös private show. Olin aikoinaan siellä kassan takana töissäkin. Oli aika outo fiilis nähdä siinä ComeBackin kassan kohdalla ensimmäisen kerran private shown tilat, mutta niin ne ajat muuttuvat. Muistot ComeBackistä ovat kuitenkin vahvat ja ne ajat jättivät pysyvät jäljet niin minun kuin varmasti monen muunkin elämään. Good times.

Facebookiin ilmestyi jonkun aikaa sitten ComeBack Recordsin fanisivut. Pian tuon jälkeen kysyin Tejeltä, onnistuisiko haastattelu. Onnistui. Alla Tejen kuulumisia, muistoja ja ajatuksia muutoinkin.

– – –

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Teje Caldén ja teen kaikenlaista, varsinkin pelaan potfarmia netissä :)

Soitatko tai oletko soittanut itse bändeissä tms.?

Teen musiikkia, olin rumpali joskus bändissä, käytän nykytekniikkaa esim. paljon sampleja ja tietokoneella käsittelyä.

Teje 35 vuotta sitten.

Suosikkimusiikkisi ennen ja nykyään, joitain nimiä? Milloin sinusta tuli musiikin harrastaja?

Kuuntelen hyvin monipuolista musiikkia edelleen, suosikkia on vaikea löytää, ehkä Jill Scott olisi jonkinlainen suosikki tällä hetkellä. Olen aina ollut musiikin harrastaja :)

Hienoimmat keikkamuistot?

Paras keikka? Joka keikka josta olen nauttinut, koulutansseista Pink Floydiin…

Parhaimmat levyt kautta aikojen, top 10?

Parhaat levyt? White noise: Electric storm in hell
Zodiac cosmic sounds
Betty Davis: Nasty gal
Pink Floyd: A saucerful of secrets
Growing Concern!
Lou Reed: Rock n roll animal
Cream: Fresh cream
Latin Kings: Välkommen till förorten
Eno: Music for airports
Guru & Jazzmatazz: Streetlife? tai jotain…

Tässä 10, lisää kyllä löytyy mielin määrin, eiks oo fiiliksen mukaan?

– – –

ComeBack Records

Tulit tunnetuksi Turussa pyörineen ComeBack Recordsin pitäjänä. Missä ja milloin ComeBack aloitti, mistä idea liikkeeseen?

ComeBack aloitti Käsityöläiskadulla nyt puretussa talossa toisessa kerroksessa. Idea syntyi kun sen aikainen naiseni äiti pyöritti antikvariaattia toisessa kaupungissa ja saimme ostaa levyjä, paljon… Idea oli tehdä jotain missä ihmiset saisi ostaa ja myydä levyjään arvon mukaan, vähän enemmän kun 1 sisään 50 ulos systeemiä. Toimin jopa vakuutusyhtiön arvostelijana. Aina oli tarkoitus myös julkaista musiikkia, kesti vaan aloittaa.

Jo 1984 myin punk sinkkuja, siis pienjulkaisuja joita bändit myi suoraan kauppaan. En muista yhtäkään bändiä siltä ajalta kuitenkaan, mitäköhän ne oli? Oi bändejä? :)

Ennen Läntisen pitkänkadun osoitetta ComeBack toimi myös Yliopistonkadulla ja ymmärtääkseni jossain muuallakin?

Ennen Läntisen kadun osoitetta oltiin ensin Käsityöläiskadulla kahdessa paikassa (84-86), sitten Yliopistonkadulla (87-88?) ja lopulta Läntiselläkadulla vuoteen 94.

80-90-luvun taitteen tienoilla Comeback profiloitui vahvasti punkin/vaihtoehtometallin huippuliikkeenä, mutta muutakin musiikkia löytyi. Millainen profiili ComeBackillä oli ollut ennen tätä punk/metalliprofiloitumista?

Myytiin tosiaan alusta saakka pienjulkaisuja mutta muuten käytettyjä levyjä kaikilta vuosikymmeniltä, mahdollisimman laadukkaita, myös nuotteja, musiikkikirjoja, kaikki aakkosjärjestyksessä ja tyylin mukaan lajiteltu. Hendrix, Mahogany rush, Captain beyond, Damnation ja muut kovat kitara jutut oli aina lähellä sydäntä (Mountain) ja lisää tulee mieleen tietysti, tilailin ulkomailta kaikennäköistä mitä täältä ei löytynyt ja jossain vaiheessa ulkomaiset jakelijat ottivat yhteyttä ja sain kaikenlaista mielenkiintoista uutta musiikkia, esim. Nirvanan Bleach levy joka tuli ennen Nevermindia… kukaan ei ostanut sitä, liian huono :)

Seattle-bändejä myytiin sellaisia kun Mudhoney ja Soundgarden ja ne voitti Nirvanan mennen tullen. Crackwhoren Tapsa muistutti mua siitä että myin Turboneger! (Turbonegro) ekaa sinkkua kun bändi toi sitä mulle… vuosiluvut on toki vähän epäselviä.

Teje-logo Xysman Yeah-LP:n keskiössä.

Julkaisit ComeBack Recordsin kautta kaiken kaikkiaan reilun tusinan verran levyjä. Mitkä niistä ovat jääneet syystä tai toisesta erityisesti mieleen? Mitkä levyt olivat/ovat suosikkejasi ja miksi?

Ai suosikit? Mähän kuitenkin pidin niistä sen verran että julkaisin ne, mutta Noise in dirt/sleep away my son seiska (Miettinen valitsi vuoden parhaaksi indiesinkuksi rumbassa) ja Sharonees seiska Muddy river ja Neon light child ja sitten Xysma Above the mind of morbidity 12″ olisi ne jotka on parhaiten pysynyt, toimii vielä :)

ComeBackiä muisteli jonkun aikaa sitten Herra Ylppö jossain mediassa – Mitä hän muisteli ja missä?

Herra Ylppö oli ilmeisesti mun asiakkaana kauan teini-ikäisenä. Helsingin Sanomissa sunnuntai-osassa olisiko ollut toukokuu 2005, luin sen kaverin luona kun kaveri soitti ja sanoi että tuu tänne lukeen hesari, ja Herra Ylppö muisteli haikeana kaikkia demoja joita oli ostanut meiltä, koko palsta! Nice! En usko että missään muussa liikkeessä koko maaailmassa myytiin demoja juurikaan ja ostin suoraan bändeiltä ympäri maailmaa. Täytyy hankkia se teksti hesarissa jostain, ei vaan oo tullut tehtyä.

Kauko Röyhkän jostain videosta osa kuvattiin liikkeesi tiloissa, menikö näin?

Kauko Röyhkä kuvasi osan videosta meidän liikkeessä Käsityöläiskadulla 1985-6, en ole nähnyt sitä enkä tiedä edes biisiä.

Keitä muita julkkiksia liikkeessä vuosien varsilla kävi, joitain hauskoja tms. muistoja?

Keitä julkkiksia liikkeessä kävi? Huh, tunsin miljoona eri ihmistä musiikkialalla ja näyttelijöitä jne. Istuttiin Dingon basistin kanssa takahuoneessa, tai M.A. Numminen tuli hakemaan levyn kaverilleen, Kauko teki videon, Mikko Rintanen soitti urkuja Sharoneesin sinkulla (Mikko soitti Royalseissa koko loppuajan, Kirkan kanssa, Hectorin kanssa, jne.) Tarjosin Albert Järviselle hyvän päivän kerran, Jouni Mömmö oli tosi tutkalla, täys skitso, really, vaihtoi mun puhtaan vaihto t-paidan päälle ja jätti oman… ja kirjoitti tussilla salaperäisiä merkkejä sinne tänne. Pasi Raappana oli mun frendi 70-luvun keskivälistä saakka.

Mitähän kaikkea ja ketkä olen unohtanut, sitä en tiedä, se oli ihan vaan jokapäiväistä elämää. Ai juu, Turun jääkiekko juniorit joista tuli maailmanmestareit, Aki Petter Berg oli iso superbeibi, näytti nuorelta mutta oli silti iso, Jani Hurme myi koko levykokoelmansa mulle, mm. levy missä Metallican nimmarit! Eihän ne silloin vielä ollut julkkiksia… Ja tietysti kaikki metallibändit jotka kävi liikkeessä, niitä oli monta! Dismember oli yksi…

Sinulla oli liikkeen ikkunassa aito ihmisen kallo ja spiritismilauta. Taisivat herättää joissain närääkin, eivätkö jotkut uskovaiset käyneet niistä valittamassa?

Juu, tulivat kolmen voimin saarnamaan, en tiedä oliko pelkän ikkunan takia, mutta eiköhän se herättänyt närästystä vähän joka tasolla… Taidan herättää eri syistä joissakin ihmisissä halun lopettaa mitä tahansa teen :)

Mitkä olivat ComeBack recordsin huippuhetket? Entä kehnoimmat hetket?

ComeBackin huippuhetket? Riippuu siitä kuka katsoo. Jonkun mielestä huippu oli kun ehkä tehtiin voittoa joskus.

Töitä oli aina vähän liikaa, sosiaalista elämää samaten ettei oikein pysynyt kotielämä mukana ja tulin sairaaksi, osittain laktoosiintoleranssi! Sai mut ihan tosi sairaaksi enkä jaksanut enää tehdä töitä, silloin ei enää ollut mukavaa eli huonoimmat hetket, olin kyllä ajatellut lopettamista muutenkin silloin.

Oliko ComeBackin pyörittäminen taloudellisesti kannattavaa?

Ei, kyllähän siinä rahaa tuli välillä sisään muttei koskaan tarpeeksi. Viimeinen piikki silloin oli devalvaatio, valtiovalta lupasi ettei devalvoi, yhtäkkiä meillä oli 30% kalliimmat levyt, iso lasti jonka myyminen oli nollavoittoa… Levyjen kustantaminen oli ainoastaan kannattavaa jos käytti halpaa studiota ja myi suoraan asiakkaille, tukkumyynti oli tuskaa, välitysfirmat vei kaiken välistä, että joutui myymään satoja levyjä muutaman markan voitolla niille, kaikki samanlaisia, Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa. USA:ssa oma systeemi, bändeille ei yleensä jäänyt mitään käteen…

Tunnetuin ComeBack recordsin julkaisema bändi oli Xysma. Miten levytyssopimus syntyi? Mitä bändistä ja noista vuosista on jäänyt mieleen? Harmittiko, kun Xysma lähti ComeBack recordsilta Spinefarmille First and magicalin jälkeen?

Sopimus? Kuulin demon joka oli huippu ja halusin tehdä levyn! Sopimus oli että levy tehdään, yritän saada kustannukset takas ja sitten jaetaan loput jonkun systeemin mukaan, ja että bändillä on täys oikeus lähteä tekemään mitä tahansa koska tahansa kenen kanssa tahansa jotta en olisi turhaan sopimuksen kanssa tekemässä bisnestä… Underground!

Meillä oli niin erilaiset mielipiteet miten tehdään jotain, että se oli selviö että tiet eroavat. En esim. olisi ikimaailmassa julkaissut yhtäkään levyä First & magicalin jälkeen, tyyli muuttui liian popmaiseksi eikä se enää toiminut. Tajuskohan Olli sen että kerran annoin hänelle vintage putket vahvistimeen jotta olis mahdollisimman hyvä saundi ja ostin itselle uudet kiinalaiset, ihan ok mutta ei vintage…

Samoin yritin saada studiosaundin mahdollisimman hyväksi, kyllä maksoi… olishan levyistä tullut enemmän voittoa jos olisin ollut ekonomi, mutta mun bisnes ei perustunut siihen jos osaan riipiä rahaa ihmisiltä, vaan unelmia ihmisille, uutta mielenkiintoista ja vanhaa myös :)

Bändistä jäänyt mieleen? Paljon tietysti, mutta kundit oli puolet mun iästä, eihän meillä mitään yhteistä ollut, ja mä olisin pitänyt alkuperäiskokoonpanon ja jatkanut ehdottomasti samaa linjaa, se meni liikaa kokeiluksi. Niinkuin sanoin meillä oli täysin avoin sopimus, ei ollut mitään sanomista siihen että halusivat Spinefarmille, ja jos olisin jatkanut silloin niin olisin kyllä ollut hyvin pettynyt musiikin suhteen. Above the mind of morbidity on edelleen paras!

Miksi Comeback lopetti toimintansa?

Verovirasto lopetti toiminnan, niitten toiminnassa oli jotain mätää (asiantuntijan mukaan), mutta se on ollutta ja mennyttä, enkä aio enää puuttua asiaan, vaikka esim. todistettavasti asianajaja joka hoiti “konkurssin” varasti vaikka mitä, todistettavasti!, jne. Konkurssilakia esim. ei seurattu jne. ja sen takia enimmäkseen toiminta loppui, mun sairaus oli myös syynä, liikaa töitä.

– – –

Tulevaisuus

Tekeekö ComeBack joskus comebackin? Oletko miettinyt ryhtyväsi uudelleen levykauppiaaksi tai levyjen julkaisijaksi tms.? Jos vastaus on kielteinen niin millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

No comeback for ComeBack. Maailma on niin erilainen tänään, julkaisut erilaisia, vielä vaikeampaa myydä, suurin osa lataa jo musiikkinsa mp3 nettijuttuna, saundeista viis… Olen eläkkeellä sen takia että minulla on adhd ja paniikkihäiriö, haha, olen ihan samanlainen kun 7 vuotiaana, kestipä diagnoosi :)

ComeBackin tiloissa on nykyään pornokauppa, mitä siitä tuumaat?

Ei oo pornokauppa vaan hierontaa… enkä haluaisi todellakaan niihin epähygieenisiin tiloihin sellaista, vessasta näkyi maa irtolaudan alla ja lämmitystä ei ole :)

Koska pilvestä tulee Suomessa laillista?

Laillistaminen voi tapahtua yhtäkkiä, en olisi koskaan uskonut että monella tutullani olisi laillinen kannabisresepti, niillä on jo!

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onnellisuus on olo jonka helpommalla saa aikaiseksi jos on terve ja syö ok, joten olen keskittynyt oman terveyden hoitamiseen, on vain yksi keho!

– – –

Kiitos ComeBackin vuosista ja haastattelusta, Teje!

ComeBack Recordsin julkaisut (lista puutteellinen):

CB-001 Hard Road (LP)
CB-002 Doctor’s special (7″)
CB-003 Sharonees: Muddy River (7″) 1987
CB-005 Sharonees: Neon Light Child (7″) 1988
CB-006 Pasin liiga: Omissa ajatuksissaan (LP) 1988
CB-007 Noise In Dirt: Sleep Away, My Son (7″, Single) 1988
CB 008 Noise In Dirt: In The Locosonic World (LP) 1989
TC-1 Xysma: Above The Mind Of Morbidity (MiniAlbum) 1990
TC-2 Today’s Waste: We’ve Made The Choice! (7″, EP) 1990
TC-3 Xysma: Yeah (Album) 1991
TC-4 Interment: Life Here After (7″) 1991
TCD-5 Xysma: First & Magical (CD, Album)1993

Read Full Post »